Toukokuu 2009: Museoitavaksi
Perjantai, 1.5. 2009
Päivän havainto: Hyttyskalliolla muistan aina tarvitsevani lisää slingejä ja sulkurenkaita.
Aurinkoinen vappusää ajoi kiipeilijöitä kalliolle. Hyttyskallio ilman hyttysiä on edelleen mainio paikka kiivetä. Minun ja Tainan kuskiksi osui Vojta-niminen tsekkibiologi joka kertoili meille kotimaansa suojellusta hiekkakivestä. Englannin puhuminen teki minusta taas melkeinpä sosiaalisen.
Itse kiipeily sujui yllättävän hyvin. Vain viisi reittiä mutta joukossa liidi jonka kuvittelin olevan tasoni yläpuolella ja yläköysittely joka koetti viedä aivan kaikki voimat. Muitakin kiipeilijöitä oli paikalla ja aurinko paistoi raivokkaasti.
Kotiin päästyäni olin älyttömän väsynyt ja aion vaan nukkua, mutta sitten tajusin että Wolverine-leffa oli juuri tullut ensi-iltaan. Leffa ei ollut edes kiinnostanut minua, ennenkuin vastaan tuli tilaisuus käydä katsomassa se. Ja yllättävää kyllä, leffa ei suuresti edes harmittanut. Monia hahmoja kohdeltiin aika kaltoin eikä juonessa ollut juurikaan järkeä, mutten siltikään voinut suhtautua siihen pahasti. Tietysti kello oli älyttömän paljon ja olin tosi anteeksiantavalla tuulella.
Lauantai, 2.5. 2009
Päivän harmistus: Puhelin oli äänettömällä enkä seurannut irkkiä, joten tilaisuus päästä pienkonelennolle meni sivu suun.
Nykyisen olotilani epämääräisyys on johtanut luovan toiminnan vajaukseen. Jotenkin en saa tartuttua vaikkapa pelinjohtamiseen eikä kukaan muukaan tunnu pelauttavan minulle. Tuloksena päässä kuplii ja tuntuu koko ajan siltä että pitäisi olla tekemässä jotain muttei oikein millään keksi mitä se olisi.
Onnistuin sentään piirtämään ja kirjoittamaan hieman pelimateriaalia. Ei mihinkään omaan projektiini - niiden ajatteleminen johti edelleen vertigoon - vaan pieneen proggikseen johon minut oli kutsuttu tovi takaperin. Piirtely pitkästä aikaa oli hauskaa. Hioin tyyliäni taas vähän erilaiseksi ja pohdin, pitäisikö piirtolevyyn siirtymistä harkita. Tosin mihinkään investointeihin ei kyllä ole varaa ihan vähään aikaan.
Sunnuntai, 3.5. 2009
Päivän syvä miete: Jos ihmisen vahvuus mitataan kyvyllä selvitä vastoinkäymisistä, olen hyvin ei-vahva ihminen.
Lisää kiipeilyä Hyttyskalliolla. Säännöllinen kiipeily tuntuu tehneen jotain osaamiselleni: uskalsin liidata vaikeahkoa greidiä ja pääsin jopa klassisen Uutta Länsirintamalta -reitin loppuun saakka yläköydellä, tosin en puhtaasti.
Kiipeily piti ahdistuksen piilossa, mutta kotiin palattuani ja syötyäni se iski kimppuun hirveällä voimalla. Kaikenlainen realismi ja emotionaalinen kontrolli romahti kun koin vaan murskaavaa epätoivoa ja huomasin toivovani että meteoriitti putoaisi päähäni. Älyllisesti tiedostin että tämä oli typerää, pikkumaista ja itsekästä huolen kantamista mutta kun monitasoinen neuroosi hyppää kimppuun ei se kuuntele järkipuhetta. Tällaiseen solmuun auttaa vain viina, huumeet tai uskonto, eikä mikään näistä vaihtoehdoista ole sellainen johon haluan lipsua.
Maanantai, 4.5. 2009
Päivän kokemus: Sauna. Edellisestä kerrasta on jokseenkin kauan.
Aamulla hirveä olo jatkui, mutta työhön kiinni pääseminen helpotti. Pitäisi muistaa itsestäni tämä ominaisuus: niin kauan kuin on mielekästä tekemistä pysyn melkeinpä järjissäni.
Objektiivisesti työpäivä ei ollut parhaimpia. En saanut vieläkään varmuutta virkavapauteeni mutta saamani uutiset eivät varsinaisesti täyttäneet minua optimismilla. Sentään iltapäivän palaveri ei ollut aivan niin suuri katastrofi kuin olin pelännyt.
Töiden jälkeen eksyin lukemaan El Goonish Shiveä. Kuten useimmat web-sarjakuvat, tämäkin pääsi oikeasti vauhtiin vasta sadan ekan stripin jälkeen. Illalla päädyin vielä Mirin ja JD:n uudelle kämpälle saunomaan muiden ihmisten kanssa. Paikasta on todella mojova näköala ja asunto on muutenkin makee (ja omituisella tavalla kotoisan oloinen kun siellä on noin puolet Mäen vanhasta sisustuksesta). Epäilen että jos päädyn siirtymään helsinkiläiseen rappiomurjuun jonnekin Jakomäen ghettoon voi kateus olla melkoinen.
Tiistai, 5.5. 2009
Päivän löytö: Älytön kasa ulkomaista valuuttaa Forexin pusseissa. Kun vaihdoin ne oikeaksi rahaksi sain ehkä kolmanneksen muuttobudjetistani.
Sain viimein aloitettua pakkaamisen kun pakotin itseni tajuamaan, että johonkin minun on joka tapauksessa parinkymmenen päivän päästä muutettava. Edelleen tarkempien muuttokohteiden ajatteleminen hieman kylmäsi, mutta se vaihtui nopeasti etukäteisuupumukseen kun katsoin tavaravuortani.
Kuvittelen mielelläni olevani ei-materialistinen ihminen mutta sittenkin minulla on kokonainen vaatekomero jossa on liki pelkästään larppisälää. Kodeissani on viime aikoina ollut aivan liikaa varastotilaa ja tämä on kostautunut kauhealla vuorella omituisia vaatteita ja epäkäytännöllisiä esineitä. Useimpien metsästämisessä tai väsäämisessä on ollut kauhea työ enkä halua ainakaan heittää niitä roskikseen, mutta pohdin onko minun järkevä säilyttääkään mitään mitä käytön tuskin lainkaan. Jos Turussa olisi larppivaate- ja -proppivarasto kärräisin suurimman osan vuorta suosiolla sinne, mutta lähin on pääkaupunkiseudulla ja niillä saattaa olla laatukriteerejä hyväksyttävien rytkyjen suhteen.
Yleensä en ole edes sentimentaalinen mutta peliryjästä en vaan henno päästää irti. Väitän tosin että tällä toiminnalla on juuret käytännössä: huomaan aina ajattelevani "entäs jos joudun kuitenkin pelaamaan tuota hahmoa vielä jossakin?", oli se miten epärealistista tahansa.
Keskiviikko, 6.5. 2009
Yön unilarppi: Pimeyden maailma - The Early Years. Pelasin 90-luvun puoliväliin sijoittuvassa turkulaisessa kaupunkipelikampanjassa nuorta ja kokematonta Kari Spiegelbergiä. Idea tuntui herättynäkin yllättävän hauskalta.
Pyrkimykseni vähentää ahdistustani systemaattisesti on kantanut edes jonkin verran hedelmää. Vaikeita päätöksiä on tehty ja niiden mukaisia järjestelyitä käynnistetty. Alamo-kampanjan pelinjohtamisen lopettaminen oli raskas mutta välttämätön askel. Seuraavaksi pitäisi varmaan oikeasti metsästää nivaska tavallisia laatikoita ja pakata kevyempää krääsää niihin. Vaan entäs jos niitä vielä tulossa olevassa kaupunkilarpissa tarvitsee johonkin?
Torstai, 7.5. 2009
Päivän tarina: "Pienenä me yritettiin keräillä perhosia, mutta varusteena meillä oli vaan kivi jolla me tapettiin ne perhoset." Miten tulen Helsingissä toimeen ilman Tonjan satutuokioita torstaisin?
Kiipeily suoritettiin vaihteeksi sisäseinällä. Sää olisi kyllä mahdollistanut ulkokiipimisenkin mutta aikataulu oikein ei. Lopulta viimeaikainen liikunta tuntui jopa jättäneen jäseniin vähän voimia koska jaksoin itseni yllättävät määrät reittejä, monet niistä jopa melko raskaita.
Cosmicissakin tuli istuttua myöhään, jutut olivat niin hillittömiä ja Kaisakin ilmestyi kaupunkiin. Kotiin kävellessä oli älyttömän kylmä.
Perjantai, 8.5. 2009
Päivän dokumentti: Uusi passi. Nyt voi taas paeta maasta.
Riku pudotti minulle nivaskan kokoontaitettavia laatikoita ja niiden voimin ryhdyin pakkaamaan. Seitsemän laatikkoa myöhemmin ehkä puolet larppisälästäni oli pakattu. Miksi oi miksi minulla on tätä näin älyttömästi? Sentään kyseessä on enimmäkseen vaatteita jotka eivä paina kauheasti ja ovat helppoja pakata, purkaa ja säilyttää, mutta pelkästään mittatilauksena tehtyjä fantsukuteita oli pari kokonaista laatikkoa. Ja luulen kadottaneeni ainakin pari isoa pukua tai niiden osaelementtiä.
Olin nukkunut todella huonosti ja väsähdin varhain. Olisin halunnut ideoida peliasioita mutta sen sijaan päädinkin heittämään kokoon musiikkimaisemaa tulossa oleviin bileisiin. Lähtökohta on kyllä hedelmällinen mutten tiedä osaanko oikeasti saada siitä mitään aikaan. Olen huono mutta sentään ilmainen.
Lauantai, 9.5. 2009
Päivän kappale: Ne Luumäet - Mä tahdon töihin virastoon
Ulkona oli sateista enkä jaksanut edes käydä Conklaavissa. Tämän voisi tulkita joko että olen viimein laiskistunut niin pahasti ettei edes turkulainen roolipelitapahtuma saa minua liikkeelle, tai sitten että Conklaavi on viimein vajonnut niin turhaksi ettei se saa edes minua liikkeelle.
Conklaavin asemasta menin S-Osikselle pelaamaan Guitar Hero World Touria. Mikrofoni oli hukassa joten lauloimme vaan kappaleiden päälle. Rummut olivat aivan mahtava lisäys pelikokemukseen vaikken niitä kovin hyvin oppinutkaan soittamaan. Kaikkein eniten kuitenkin tahdon olla oman elämäni Geddy Lee ja soittaa Rushin kappaleen bassoa sekä laulaa samalla. Mutta tämä haave jäi vielä tulevaisuuteen.
Hieman tuli ulkoiltuakin kun raahasin Kaisan puoliväkisin Luolavuoren luolaan. Kävimme läpi vain luolan suuret kammiot, emme änkeytyneet oikeanpuoleisiin ahtaisiin osiin. Mäkeen palattuamme soitimme toisillemme punkrokkia ja harrastimme synnillistä sekä rikollista musiikin jakamista koneelta toiselle.
Sunnuntai, 10.5. 2009
Päivän harminaihe: Sadekausi. Ei voi ulkokiipeillä taas muutamaan päivään.
Odotellessani Kaisan heräämistä löysin olohuoneen nurkasta Guitar Heron ohjaimen ja USB-liittimen. Pohdin voisikohan sitä käyttää johonkin. Pian löytyi sopiva peli johon saattoi jopa imuroida kappaleita verkosta. Kaikki oli varmasti hurjan laillista, vaan sainpa koneeni toimimaan halpana Guitar Heron korvikkeena.
Päivän oikeana ohjelmana pohdin peliasioita Kaisan kanssa. Eräs semikunnianhimoinen idea pyrkii toteutumista kohti, mutta tiellä on vielä aika rutosti mutkia. Kun Kaisa lähti takaisin Helsingin suuntaan päädyin katsomaan Dollhousen viimeisen jakson. Oli se vaan hyvä ja kaunis, jopa nerokas. Juonessa varmaan oli isoja aukkoja mutta niitä en edes huomannut vuoristoratamaiselta menolta.
Illemmalla asuntoasia koetti taas ahdistella. On tämä muuttaminen nyt vaikeaa. Kohta pitäisi olla jo uusi koti ettei vallan joudu katuojassa nukkumaan.
Maanantai, 11.5. 2009
Päivän indie-peli: And Yet It Moves - ostaisin jo pelkän nimen perusteella jos en olisi määrännyt itseäni säästöbudjetille muuton vuoksi.
Kaivauduin töissä teknisiin ongelmiin siinä toivossa että voisin jättää seuraajalleni vähän vähemmän häh-tilanteita häiritsemään työntekoa. Menestys oli vaihtelevaa, mutta sentään pari epäloogisuutta sain eräästä ylläpitämästäni järjestelmästä kitkettyä.
Kotona lisää pakkaamista ja lainatavaran palauttelua sekä tulevaisuuskuvien pohtimista. Tunnustan että henkilökohtainen tulevaisuus on jossain määrin pelottava, etenkin jos käy kuten oletan ja virkavapaushakemukseni nauretaan ulos johtajien kokouksesta. Vakituiset työpaikat tahtovat olla kiven takana nykyään ja näennäisesti heitän sellaisen tässä pois. Uskottelen mielelläni itselleni olevani pätevä ja päässeeni nykyiseen ah-niin-korkeaan asemaan omilla ansioillani, mutta oikeasti kyseessä saattaa olla pelkästään hapertuvan instituution vanhuudenhöperöys jota osasin hyödyntää oikein ja tahtoisin tietää kummin päin asia on. Tietysti jos käy ilmi että olen oikeasti hyödytön sählä joka ei selviäisi kuin Turun yliopiston vähempänä byrokraattina on tämä vähän kalliilla ostettu viisaus, mutta tulos on sitten sentään oikeudenmukainen.
Loppuillan keräilin musiikkia sopivan vaikealla reunaehdolla toteutettavaan soittolistaan. Mitään tällaista ei pitäisi tehdä iltamyöhään, koska olen silloin tavallistakin taipuvaisempi itsekriittisyyteen ja ahdistumiseen, ja nämä hidastivat työn etenemistä.
Tiistai, 12.5. 2009
Päivän aikaansaannos: Viimeiseen työtehtävään tarttuminen. Tässä meneekin sitten seuraavat pari viikkoa.
Eilisillalla yliopistolla oli ollut verkkosäätöä joka ei ollut mennyt aivan oikein. Niinpä avasin aamuni kiukuttelemalla ylläpidon palaverissa. Helppohan se on nyt takarivistä huudella kun olen poistumassa täältä.
Sain ensimmäisiä hintatarjouksia muuttofirmoilta. Ensimmäinen firma muuttaisi minut 850 rahalla, toinen 1600:lla. Vaikka yleensä ostankin kaupan kalleimman tuotteen saattaa tämä periaate tällä kertaa hieman muuttua.
Töissä meni pitkään, kotona yritin pakata ja piirtää mutta kumpikaan ei oikein onnistunut. Niinpä relasin pelaamalla Portalia. Oikeasti olisin tahtonut pelata Mirror's Edgeä mutta edelleen säästävänä en kehdannut ostaa sitä.
Keskiviikko, 13.5. 2009
Päivän uutinen: Perustuslakivaliokunta ei pidä uudesta yliopistolaista
Lokerossani oli lappu jonka allekirjoituksesta ei saanut millään selvää, mutta olennaista oli rasti kohdassa "Hakemukseen suostutaan". Sain siis kaipaamani 18 kuukauden virkavapauden ja yhtäkkiä olo oli paljon kevyempi. Ottaen huomioon tapani neuroilla ja valvoa öitä pienimmänkin epävarmuuden koittaessa tämä toimisi hienona turvatyynynä seuraavan puolentoista vuoden ajan.
Koodauksen ja käännöstyön parissa kuluneen työpäivän jälkeen koitti kiipeilyaika. Kiipeily sujui huonosti ja seinällä ei viihdytty pitkään. Kotona palasin pakkaamisen pariin. Saattaa olla että kirjani ja sarjakuvani mahtuvat ihan inhimilliseen tilaan.
Torstai, 14.5. 2009
Päivän oivallus: Guitar Hero World Tourin lauluosuudet ovat hauskimmillaan jos samalla soittaa bassoa tai kitaraa.
Ulkona oli tiedotteen mukaan aivan valtavat määrät siitepölyä. En koskaan ollut sille allerginen mutta tällä kertaa minullakin tuntui olevan valtava nuha. Raadoin töissä hieman pöhnäisenä ja kotiin päästyäni arvoin olisiko minulla ihan oikea flunssa.
Kaupungilla oli Akateemisen Aurajokilaivuritutkinnon päivä ja asiaankuuluvasti loputon määrä haalarikansaa liikkeellä. Cosmic oli hyvä pakopaikka näiltä. Puhelimme peleistä, stereotyyppisistä juutalaissukulaisista, alkoholinkäytöstä ja muista tärkeistä asioista. Kun ravintolaan alkoi saapua paljon humalaisia ihmisiä haalareissa pakenin Antin ja Sannan kanssa S-Osikselle pelaamaan Guitar Hero World Touria. Aloin viimein hahmottaa miten rumpuja kuului soittaa mutta illan suurinta hupia oli Pull Me Underin yhtäaikainen basson soittaminen ja laulaminen. Tutun kappaleen kanssa se oli yllättävän helppoa. Olisin voinut soittaa vaikka miten pitkälle yöhön mutta paikalle alkoi saapua nukkumista suunnittelevia aurajokimatruuseja ja muu bändi tuli viinan kaatamaksi.
Perjantai, 15.5. 2009
Päivän artikkeli: Inside Guantánamo Bay - ja tätä syöpäpesäkettä President Change ei sitten saa suljettua.
Näin pöljää unta jossa höpisin Steve Jobsin kanssa ja pelasin live-TF2:a. Valveillaolo ei ollut lainkaan yhtä hauskaa. Luin huonoja uutisia ja tein satunnaisia rästihommia.
Arvoin lähteäkö Helsinkiin jo tänään vaiko ei, ja lopulta päädyin kotiin jäämään tekemään hommia. Jotenkin ajauduin pelinkirjoittamisen pariin. Luin populaariluonnontiedettä ja fysiikan, kemian ja astronomian seasta löysin mainion miljöökandidaatin seuraavalle pelikampanjalle. Hämmästyttävän persoonallinen lokaatio olikin, mutta sinne sijoittuvassa pelissä pelinjohtaja saisi olla melkoisen skarppina.
Lauantai, 16.5. 2009
Päivän musiikki: Oxygene
Poliisi oli eilen pannut kiinni turkulaisen Vapaan kulttuurin festivaalin ja sen kunniaksi irkissä puhuttiin sairaan tyhmiä. Minun näkökulmastani jos kaupunki markkinoi itseään kulttuurikaupunkina se pyrkii enemmän huolehtimaan että kulttuurifestareita pystytään järjestämään ja sen ensimmäinen responssi ei ole "poliisi estäköön laittoman festarin". Toki lainrikkojat on mahdollista pidättää, mutta ehkäpä fiksumpi vaihtoehto vallankäyttäjille olisi yrittää ryhtyä dialogiin heidän kanssaan, varsinkin jos heidän tavoitteensa on jotain järkevää. Kaikki eivät olleet argumentointini kaikista kohdista samaa mieltä.
Kaisalla oli syntymäpäiväjuhlat mutta minäpä olin taitavasti jo kuukausia sitten tuplabookannut tälle päivälle myös Jarren keikan. Ehdin toimittaa asioita Kaisalle Helsingissä, käydä syömässä Riikan ja Mirin kanssa ja jopa piipahtaa bileiden alkuosassa ennen siirtymistä Hartwall-areenalle kuuntelemaan elektropoppia.
Jarre oli aika mojova nähdä ja kuulla, lasereita viuhui ja syntikat surisivat. Vaan ei osaa rokkari vieläkään oikein suhtautua elektronisen musiikin konserteihin, etenkin jos niitä katsoo istumapaikalta. Mitä täällä pitäisi tehdä kun ei voi laulaa mukana eikä oikein tanssiakaan? Jotkut kuuntelevat musiikkia vaan aivoillaan, minulle se on koko kehon juttu ja paikallaan istuminen on harvinaisen vaikeaa.
Radiossa soitettiin Euroviisuja ja Moskovassa poliisi nujersi paikallisen Pride-marssin. Olihan sekin laiton mielenosoitus ja moraalisesti kuulemma vääräkin. Näin sitä julkinen valta toteuttaa tärkeintä tehtäväänsä ja pitää huolta siitä että sääntöjä noudatetaan ja rikkurit paiskataan putkaan, niin Turussa kuin Moskovassakin.
Sunnuntai, 17.5. 2009
Päivän ongelma: Miten ihmeessä siirtää 300 miljoonaa tonnia painavaa asteroidia?
Näin unta sukeltamisesta, tai paremminkin yrityksistä sukeltaa - typerissä laitteissa oli jatkuvasti pikkuvikaa joka esti altaaseen menon. Ihan kolmeen peräkkäiseen hölmöön ongelmaan ei päästy joten painajaisunisäännön soveltaminen ei tullut tarpeeseen.
Sunnuntain kunniaksi olin vaihteeksi ahkera ja hyödyllinen. Siivosin, pyykkäsin ja pakkasin sekä luin tulevaan työhön liittyvää kirjallisuutta. Muutaman ylläpidotaidon kohentaminen jo etukäteen lienee paikallaan jotteivät Helsingissä mahdollisesti vastaan tulevat hommat täysin yllätä.
Pelinkirjoittamisessa tuli lupaavan alun jälkeen vastaan blokki kun tajusin että muutamat nerokkaat ideani vaativat toimiakseen muita pelimaailman elementtejä joita taas ei pelissä oikein voi olla. Hankalaa tämä kovaan scifiin pyrkiminen. Enkä kuitenkaan tahtoisi mennä niin monessa kaupallisessa roolipelituotteessa käytettyyn "lisätään todellisuuteen tämä yksi plotelementium-aine joka mahdollistaa kaikki ne asiat jotka me tahdotaan". Oikea maailma on monimutkainen ja haluaisin pelien muistuttavan sitä. Ammensin inspiraatiota Kim Stanley Robinsonin Icehengestä ja harmittelin että olin jo pakannut Mars-trilogian.
Maanantai, 18.5. 2009
Päivän tiede: Neanderthalit joutuivat modernien ihmisten syömiksi
Suunnilleen joka toinen työpäivä olen onnellinen että olen lähdössä pois ja joka toinen harmittelen päätöstäni ja tajuan mitä kaikkea nykyisessä hommassani jään kaipaamaan. Tänään sain tuutin täydeltä molempia kun projektit vaikeilivat mutta toisaalta tajusin kuinka mainio työyhteisö täällä lopulta oli.
Pakenin ristiriitaisia fiiliksiä kalliolle jossa släbittelin heikonlaisestai paria reittiä. Leikin urheaa ja koetin trädiliidata erästä halkeamaa. Reitti oli helppo mutta sen ensimmäinen varmistuspaikka oli korkealla ja varmaan reitin epävarmimman muuvin jälkeen. Koetin löytää rohkeutta mennä eteenpäin mutta tieto siitä että jos tasapainoni pettäisi minulla ei olisi mitään mistä ottaa kiinni ja putoaisin maahan saakka naulasi minut paikalleen. Ei liideissä ole mitään ongelmaa niin kauan kun on joko hyviä käsiotteita ja voi luottaa voimaansa tai epävarmoissa muuveissa köyden varaan voi pudota, tässä ei ollut kumpaakaan. Surkeasti peräännyin reitiltä - ei ihan helppo temppu sekään, släbejä kun ei ole ihan yksinkertaista kiivetä alas.
Kotona lisää pakkaamista ja ammattikirjallisuuden lukemista. Asunto näyttää jo tosi tyhjältä ja silti koko ajan löytyy lisää ryjää.
Tiistai-keskiviikko, 19.-20.5. 2009
Päivän kulkuväline: Nelosratikka
Näin unta eilisestä liidistä. Eihän se sujunut unessakaan, varmistukset eivät pysyneet koloissaan ja oli muutenkin vaikeaa. Työpäivän aikana sen sijaan ratkesi vihdoin asunto-ongelma ja uusi koti löytyi Katajanokalta.
Siirryin iltaa kohti Helsinkiin ja seuraavana aamuna kävin allekirjoittamassa vuokrasopimuksen. Sitten etsiydyin ensimmäistä kertaa katsomaan uutta kotia. Katjanokalla sijaitseva kolmio oli kyllä aika metka. Koskaan aiemmin en ole asunut missään missä olisi merinäköala. Edelleenkään en onnistunut uskomaan että olin oikeasti muuttamassa tänne.
Kaisa kävelytti minua kasvitieteellisessä puutarhassa ennen paluutani Turkuun. Ehdin kiipeillä pikaisesti ennenkuin oli aika panna päähän rastat ja ryhtyä pelaamaan Nochtardesin nelososassa.
Nochtardes IV, 20.-24.5. 2009
Ajankohdan sana: Fang-gang-bang. Juuri sitä mitä kuvittelettekin.
Liki neljän vuorokauden mittainen livepeli on maratonijuoksu. Keskiviikkoillasta sunnuntai-iltapäivään keskityin pääasiassa rastapäisen mitättömyyteni elämään, katkaisten tämän vain perjantain työpäivän ajaksi. Ulkona oli sateista joten hahmoni ohjelma oli aika sisätilapainotteista. Onneksi pelissä oli käytössä rikollisimperiumin tukikohta jossa hengata.
Pitkä peli mahdollisti monipuolisen toiminnan ja mukaan mahtui jopa intensiivinen murtokeikka yön pimeydessä. Päivisin tekemistä oli vähänlaisesti johtuen pääasiassa hahmoni passiivisesta ja varjoja säikkyvästä luonteesta, mutta iltaisin peli lähti aina vauhdilla käyntiin. Nochtardes oli paitsi ajallisesti pitkä myös iso peli - pelaajia oli yli 40 ja kaikkialta mistä kaivoi tuntui löytyvän lisää pelielementtejä. Eräässä vaiheessa baarissa istuessani vilkaisin viereisen pöydän äänekästä seuruetta ja tajusin että hekin olivat kaikki pelaajia enkä ollut vaan nähnyt heitä aiemmin tässä kampanjassa tai pelissä. Pitkälle on tultu Pimeyden maailman pienistä piireistä.
Pelin loppua kohti oli tunne että tätä voisi jatkaa vaikka miten pitkään mutta ilmaisumuodon rajoitukset tulivat vastaan: hahmoillemme oli siunaantunut iso kasa rahaa ja seuraava hommamme olisi ollut vuokrata uusi tukikohta. Oikeassa maailmassa tätä vaan oli vähän turha alkaa sumplia. Vaan peliaikakin oli jo onneksi lopussa.
Pelin jälkeen tuli käytyä uimassa Kakskerrassa. Vesi tuntui älyttömän kylmältä ja ajatus tiistaisesta sukeltamaan menosta hirvitti.
Maanantai, 25.5. 2009
Päivän toistuva onnellinen ajatus: "Tätäkään asiaa ei tarvitse tehdä enää."
Pääsin aloittamaan sijaisen perehdyttämisen työtaakkaani. Oli kovin helpottavaa luopua yksi kerrallaan oikeuksista ja velvollisuuksista ja antaa ne eteenpäin jollekulle muulle. Saapa nähdä miten pahalta spagetilta tehtäväkenttäni alkaa vaikuttaa kun siihen tarttuu toinen ihminen.
Kotona ohjelmassa oli pakkaamista. Laatikkopinot kasvoivat mutta tavaran määrä ei vaan tuntunut vähenevän. Kun laatikot loppuvat, tungen suosiolla kaiken jäljelle jääneen romun atomimiiluun tai mustaan aukkoon ja olen tyytyväinen.
Tiistai, 27.5. 2009
Päivän virheilmoitus: "Ascent Rate Warning". Sukellustietokoneeni neuroilee jo aivan pinnan tuntumassa.
Vedin töissä viimeiset palaverini ja siirsin lisää asioita seuraajani vahvoille harteille. Sitten lähdin urheasti sukeltamaan.
Ulkona ei varsinaisesti ollut märkäpukukeli mutta ajatus kuivapukuun ahtautumisesta ei miellyttänyt ja joka tapauksessa kouluttaja oli ollut sitä mieltä että märkkärillä voi sukeltaa, se vaan saattaisi olla hieman viileää. Sukeltelu tapahtui louhoksessa, eli käytännössä ulkoilman allasoloissa. Syvissä, kylmissä, vähemmän kuin optimaalisen näkyvyyden allasoloissa.
Havaitsin sukeltamisen olevan hauskaa puuhaa vaikken sitä vieläkään kovin hyvin osannut. Hörsin ilmaa kuin hyperventiloiva virtahepo ja nosteenhallinta oli ihan mitä sattuu. Jossain vaiheessa olin myös onnistunut pudottamaan toisen painotaskuni enkä edes huomannut sitä. Sukellus ei kuitenkaan kokonaisuudessaan ollut järin pitkä, koska syvällä raajojen ääripäät alkoivat yksinkertaisesti palella aivan liikaa. Paluu ei olisi vielä huvittanut mutta enempi kohmettuminen ei varmaan olisi ollut viisasta.
Pitäisiköhän tässä nyt oikeasti hankkia kuivapuku?
Keskiviikko, 27.5. 2009
Päivän linjanveto: Pakkauslaatikoiden sisällön ei tarvitse olla johdonmukaista. Sarjakuvat, astiat ja vuodevaatteet sopivat ihan hyvin yhteen.
Töissä siivosin viimein pöytäni. Hirveä määrä paperia lensi silppuriin mutta sainpa lopulta seuraajalle oikean työpisteen jossa toimia.
Sukelluskrapulasta huolimatta menin töiden jälkeen kiipeilemään. Olin heikko ja väsynyt, vähän kuten oletinkin. Sitten oli edellä paineella pakkaamista. Taina oli auttamassa minua, mikä olikin hyvä koska silkka roinan määrän ajatteleminenkin oli uuvuttaa minut. Muuton lopussa, kun kaikki järkevä ja olennainen on pakattu, löytyy aina kauhea määrä satunnaista pientä sälää joka pitäisi ehkä järjen mukaan heittää roskikseen mutta jota ei kuitenkaan tule tehtyä.
Kuljetin hylättyjä tavaroita ylioppilaskylän kierrätyskatokseen. Tämä oli jännittävää ilman autoa. Eurovaalien ennakkoäänestystä en ehtinyt edes ajatella.
Torstai, 28.5. 2009
Päivän kuva: Kannattaa äänestää
Atk-keskuksen infotilaisuus sai taas harmittelemaan poistumistani yliopistolla. Tulevaisuus vaikuttaa hurjan kiintoisalta, ehkä kiinalaisella tavalla mutta kuitenkin. Infotilaisuuden jälkeen siirryimme ulos sateeseen grillaamaan, pelaamaan pihapelejä ja hengaamaan. Työkaverit olivat ostaneet minulle läksiäislahjoja (söpön ötökkäkirjan sekä War on Terror -lautapelin) ja kortin. Ulkoa jatkettiin baariin.
Oli tosi omituista kokea olevansa tavallaan huomion keskipiste vaikken varsinaisesti tehnyt mitään. En hurjasti pitänyt fiiliksestä mutta toisaalta ihmisten kanssa oli kiva hengata. Viihdyin baarissakin melko pitkään ja sain jopa myöhästyneen kutsun kollegan ropekampanjaan. Olo oli epätyypillisen sentimentaalinen. Oikeasti tajusin että kaipaisin yliopistoa työyhteisönä, tai ainakin omaa lähipiiriäni siitä.
Jatkoin Cosmiciin puhumaan larppisuunnitelmallisia. Nochtardes IV:n lopussa oli heitetty eräs aika pelottava idea joka ei kuitenkaan lopulta ollut toteutumassa ihan niin äärimmäisenä kuin olin käsittänyt. Tämä oli pelkästään hyvä tulevaisuutta ajatellen.
Perjantai, 29.5. 2009
Päivän kyseenalainen ylpeydenaihe: Olin byrokraattisen joustamaton viimeiseen työminuuttiini asti.
Palautin virkamerkin ja aseen - tai melkein, oikeasti minulle jäi vielä muutamia tehtäviä sekä niihin liittyviä työkaluja. Sitten kävelin ulos atk-keskuksen ovista. Mitään lopullista fiilistä en saanut, en pystynyt uskottelemaan itselleni etten olisi maanantaina tai viikon tai kuukauden päästä täällä jälleen.
Juoksin satunnaisilla asioilla ja ehdin suorittaa demokraattisen velvollisuutenikin. Mäen paketointi jatkui ja vihdoin paikka alkoi näyttää tyhjältä. Laatikoiden loppuessa piti pakkaamista varten ottaa käyttöön jätesäkit ja niitäkin meni melkoisesti.
Lauantai, 30.5. 2009
Päivän muutos: Helsinkiläistyminen
Melko tarkkaan viisitoista vuotta sitten saavuin Turkuun. Hyppäsin junasta Kupittaan asemalla, mukana koko maallinen omaisuuteni joka koostui kahdesta laukusta ja mankasta (ja ehkä bokkenista, en ole ihan varma).
En ole koskaan asunut missään yhtä pitkään kuin Turussa, en vaikka laskisi pois syksyn 1995 jonka vietin pääkaupunkiseudulla työskentelemässä. Itse mahdun yhä tuon aikakauden vaatteisiin mutta muu omaisuuteni vei tällä kertaa puolikkaan kuorma-auton. Tämä oli jotenkin tyhmää koska kaikki olennainen mahtuisi oikeasti edelleen kahteen laukkuun, ellei vähempään. Mankan, musiikkikokoelman ja pelimuistiinpanot voisi korvata yhdellä kannettavalla tietokoneella.
Ykkösmiehet OY heiti tavarani kuormuriin puolessatoista tunnissa, ajoi Helsinkiin ja purki kuorman samalla vauhdilla. Jäin purkamaan laatikoita ja ihmettelemään uutta kotiani. Olen ehkä astunut Mäestä askelen taaksepäin kätevyydessä - varastotilaa on aivan liian vähän peli-, kiipeily-, luola- ja sukellusroinalleni - mutta toisaalta viihtyisyys on aivan eri luokkaa: asun ehkä 40 metrin päässä merenrannasta. Katsoisikohan naapuriyhdistys pahasti jos ottaisin tavaksi käydä aamuisin uimassa lämpimänä vuodenaikana?
Lähiseudulta löytyi myös hienot pyöräilymahdollisuudet. Hyödynsin niitä polkemalla naapurissa sijaitsevaan Tervasaareen jossa oli juuri Neonhämärä-kampanjan piknik. Päädyin hengaamaan siellä joitain tunteja ja kävin baarissakin pelaajapossen kanssa. Koin itseni hieman ulkopuoliseksi, kuten Helsingissä oikeastaan aina. Nähtäväksi jää muuttuuko tämä koskaan. Toivoa sopisi, koska elämä voi muuten olla vähän synkeää.
Sunnuntai, 31.5. 2009
Päivän olo: Hyvä
Heräsin aamukuudelta liikaan valoisuuteen ja ripustin huoneeseeni verhot. Kodinkunnostus jatkui ja Aleksikin saapui paikalle oman muuttolastinsa kanssa. Yhteensä meillä oli oikeastaan kaikki mitä koti tarvitsi, tosin kirjahyllypuoli oli vielä köykäinen ja pitää korjattavaksi käynnillä huonekaluliikkeessä joskus ensi viikolla. Lisäksi koti oli yhä vailla verkkoyhteyttä.
Tutkin lähiympäristöäni. Kauppa oli viereisessä korttelissa ja työmatkan pyöräili leppoisana sunnnuntaipäivänä 14 minuutissa pitämättä mitään kiirettä. Pelkoni siitä että joudun vastaisuudessa käyttämään kaiken aikani paikasta toiseen liikkumiseen näytti aiheettomalta.
Uusi ympäristö sai aikaan epätodellisen fiiliksen. Odotin koko ajan että jostain tulee ilmoitus että peli on nyt päättynyt, aika tulla debriefiin. Minkäänlaisesta rutiinista ei ollut tietoakaan. Olin täysin unohtanut että vieraassa kaupungissa olisi tällaista.
Sittenkin, kaunista ja lämmintä. Stressi on kadonnut. Tällä hetkellä tuntuu siltä että tein tasan oikean päätöksen.
