Maaliskuu 2009: Puristuksissa
Sunnuntai, 1.3. 2009
Päivän lelu: Suunto Cobra2 -sukellustietokone. Mainio.
Irkkaus altaan pohjasta ei onnistunut, mokoma puhelin ei saanut riittävän hyvää signaalia. Tekstiviestitkään eivät ihan pohjaan asti yltäneet ja päivystämistä varten piti aina välillä käydä lähellä pintaa. Näitä pieniä ongelmia lukuunottamatta uusien sukellusvarusteiden testaaminen sujui mainiosti. Nosteen hallinnassakin koin oivalluksen hetkiä ja säiliöön jäi vielä riittävästi ilmaa toista allassukellusta varten. Avovesien lämpiämistä odotellessa.
Sukelluskrapulakaan ei suuremmin tullut koettua. Mirillä oli lainassa Buffya ja hän oli päässyt Once More, With Feeling-jaksoon asti. Katsoimme sitten yhdessä kuutoskautta siitä eteenpäin.
Maanantai, 2.3. 2009
Päivän kuva: "Mitä helvettiä tämä kallioseinä tässä tekee?"
Sukelluskooma iski vasta yöllä: nukuin ongelmitta 10 tuntia ja heräsin vasta 10 minuuttia ennen aamun ensimmäisen palaverin alkua. Onneksi en mitään herätyskelloa käytä. Palaveriin ehdin kuitenkin ajoissa, mikä olikin hyvä koska siitä kehkeytyi selvittämistä kovasti kaipaava vyyhti. Odotettavissa lisää painetta.
Seuraavaksi vuorossa oli työterveyden lääkärintarkastus. Fyysisesti olin selkeä valioyksilö ja kelpaisin mainiosti ainakin lamarckiaaniseen rodunjalostusohjelmaan. Henkisesti taas olin masentunut ja työkykyni vain "kohtalainen". Jee.
Livahdin kaupungille shoppailemaan murheeni pois. Partiovarusteesta nappasin mojovan otsalampun ja tutkin sen ominaisuuksia. Tulipa viimein hankittua ihan oikea luolatutkijan valo jonka avulla uskaltaa mönkiä vaikka millaiseen loukkoon. Tässä voisi melkein alkaa laskea päiviä Walesin operaatioon.
Illalla löytyi vielä jostain Dollhousen ekoja jaksoja katsottavaksi. Kovin erilaista Whedonia, huumori loisti poissaolollaan ja tyyli tuntui hieman Lost-maiselta. Vaan kyllä tätä katsoi ihan mielellään, huolimatta tokajaksossa olleesta tosi huonosta kiipeilystä.
Tiistai, 3.3. 2009
Päivän vitutus: Kriittisen ajattelun puute
On suorastaan tyrmäävää miten paljon yksinkertaiset asiat voivat vituttaa. Kun yliopiston sähköpostiin putosi taas noin miljardi verkkourkintaviestiä, koin iskuna munuaisiin jokaisen pohdinnan siitä voisiko ne olla totta, avokämmenlyöntinä jokaisen "apua, tällainen tulee, tehkää jotain nopeasti!" -paniikkireaktion.
Hyvät ihmiset: urkintaviestejä, nigerialaiskirjeitä ja roskapostia tulee. Ne ovat kuin hyttysiä, ne tulee sivuuttaa eikä niistä tarvitse tehdä suurta numeroa.
Katsoin kolmannen jakson Dollhousea. Edelleen sarja pysyi kelvollisena. Olin lukenut verkosta hirvittävää vihaa sitä kohtaan mutta vieläkään en ymmärrä syytä tähän. Eihän tämä mikään mestariteos vielä ole, mutta todella harvat tv-sarjat oikeasti myyvät itsensä minulle ekan parin jakson aikana. Yleisempi fiilis on "katsotaan tätä nyt ekat 10 jaksoa josko se vaikka lähtisi käyntiin."
Dollhousen jälkeen sorruin taas katsomaan kutoskauden Buffyja. Muistinhan minä että kutoskausi on masentava mutten että se olisi ihan näin masentava. Katselemisesta jäi oikeasti paha olo.
Keskiviikko, 4.3. 2009
Päivän päätös: Saimme Lex Nokian. Jei.
Käsi oli hillittömän kipeä ja voimaton, joten päätin etten menisi seinälle tänään. Ja joka tapauksessa keväinen aurinko kombotettuna Mirin verkossa julkistamiin kiipeilykuviin houkutti enemmän ulos kuin sisään. Taas alkoi ajatus Palatsilla kiipeämisestä tuntua tympeältä ja ahdistavalta, kallioille olisi päästävä.
Kotona kirjoittelin peliä ja katselin Sarah Connor Chroniclesia.
Torstai, 5.3. 2009
Päivän kirja: Aimo Kejonen - Geologiset kohteet
Leikin töissä palvelutasopäällikön tehtävillä. Olen ikään kuin luisumassa tällaiseen rooliin ja sehän minulle sopii hyvin. Pääsen vaatimaan jämäkkyyttä ja laatimaan sääntöjä ja olemaan tekemisissä kvantitatiivisten suureiden kanssa. Olettaen, että sopmukset tehdään oikein.
Lähestyvän kesän vuoksi jatkoin varustesetin kasvattamista. Hankin uuden köyden, sukelluskengät ja kirjan Suomen geologisista kohteista. Tuon ja kiipeilykalliokirjan lisäksi ei ihminen juuri muuta kesälomakseen tarvitse (paitsi nyt ehkä varmistajan).
Cosmicissa ei tällä kertaa tarvinnut laulaa joten siellä vaan puhuttiin hölmöjä peleistä, lävistyksistä ja tatuoinneista. Body art on kyllä makeeta muttei minua varten.
Perjantai, 6.3. 2009
Päivän käsittämättömyys: Kontrollimania. Tunnistan kyllä itsessäni ylineuroottisen kontrollifriikin mutta on oikeasti pelottavaa kohdata organisaatio joka tuntuu potevan samaa tautia. Onneksi en nyt puhu Turun yliopistosta.
Palavereita, rästihommia ja lopulta kiipeilyä. Tapahtui sitten sekin ihme että edistyin hieman huolimatta viikon tauosta. Olen varma siitä että edistys oli kokonaan uuden, hienon, liukkaan, kevyen, kiiltävän ja keltaisen köyteni ansiota. Sain myös oivalluksen kattokiipeilyyn liittyen, saapi nähdä auttaako tämä minua jatkossa etenemään kattoreiteillä. Syytä ainakin olisi.
Lauantai, 7.3. 2009
Päivän antisankari: Rorschach
Watchmen osoittautui ihan elokuvana minulle mahdottomaksi arvioida objektiivisesti, koska sarjakuva on kuitenkin ollut niin tärkeä osa olemassaoloani yli 20 vuotta. Niinpä katselin leffaa pelkästään sarjakuvan adaptaationa, ja sellaisena se kyllä toimi.
Hahmot vetivät tässä aika lyhyen korren: oikeastaan vain Rorschach ja Comedian saivat empatiani, muut tuntuivat vaihtelevan muovisilta. Tämä on iso miinus etenkin Ozymandiasin ja Dr. Manhattanin tapauksissa. Toisaalta elokuva ilmeisesti vahingossa korjasi sarjakuvan hölmöimmän puolen: sarjakuvassa tulee jatkuvasti ihmetelleeksi mitä hiton väliä näillä naamioituneilla sankareilla muka on ollut ja miksi niillä on maailman kulttuurihistoriassa sellainen arvo. Elokuvassa trikooheput taas ovat oikeasti vaikuttavia ja niiden todellinen merkityksettömyys valkenee vasta jos pysähtyy hieman funtsimaan. Sekä maailman että tarinan eheyden kannalta hyvä siirto.
Pidin myös ohjaajan tyylistä. Watchmen-sarjakuva on visuaalisesti tyrmäävä, joten elokuvankin kuului sellainen olla. Puhtaana elokuvana pelkään että Watchmen kuitenkin kärsi aivan liiaksi huonosta rytmistä ja epätasaisuudesta. Pidempi olisi ollut parempi, luulen. Mutta tällaisenakin leffa on katsomisen arvoinen etenkin sarjakuvan lukeneille.
Sunnuntai, 8.3. 2009
Päivän kuvatodisteet: Ulkokiipeilykauden avaus
Kahdentoista aikoihin Miri poimi minut Mäestä. Kahdeksaa tuntia myöhemmin palasin kotiin ja suuntasin suoraan kuumaan suihkuun noin puoleksi tunniksi.
Kiipeilyhän on kesäharrastus, mutta kalliohimo oli kasvanut jo liian suureksi vastustaa, ja Kustavin Riskeläisvuori on etelään antava kalliomuuri joka nousee suoraan vedestä - näin talvella siis jäästä. Suoran sekä jäästä heijastuvan auringonpaisteen ansiosta kallio oli täysin kuiva, jopa lämmin. Sormia ei paleltanut lainkaan kiivetä sitä.
Valitettavasti kiipeily ei ole pelkkää kallion hyväilyä, vaan välillä pitää varmistaa tai virittää ankkureita, ja tuolloin muisti olevansa liikkeellä keskellä talvea. Lisäksi päätin reippaasti avata henkilökohtaisen kalliokauteni trädillidaamalla, reittiä joka oli kyllä greidattu helpoksi mutta oli minulle täysin vieras, ja johon tietenkin kuului joukko hyllyjä joilta lumi ei ollut vielä sulanut. Kitka on olennaista kiivetessä. Lumi tekee pahaa kitkalle.
Kiipesimme vain pari reittiä, mutta ne olivat aika tujuja. Kylmyys kulutti aivan valtavasti energiaa. Kun aurinko alkoi laskea lähdimme palaamaan kotiin. Ehkä ennemmin kohtaan kalliolla hyttyset kuin lumen ja pakkasen.
Maanantai, 9.3. 2009
Päivän viha: Adobe Acrobat. Jos Photoshop on maailman kätevin ohjelma, Acrobat on kosmiset skaalat tasapainottava pökäle.
Vuoteesta nouseminen aamulla oli silkkaa kärsimystä. Ei tällaista väsymystä voi olla olemassakaan. Onko talvella harrastettava liikunta muka näin paljon kesää kuluttavampaa? Pysyin töissä hereillä vaan paiskimalla hurjasti hommia, enimmäkseen jatkoin projekteja jotka olivat käynnistyneet jo viikonloppuna.
Kotona sain taas kiinni inspiraation hännänpäästä. Pyörittelin peli-ideaa, hylkäsin sen, koetin toista ideaa ja sitten palasin ensimmäiseen ajatukseeni. Se olisi taas vaihteeksi poikkeamista normaalista kerrontatyylistäni, veikkei vielä puolalaiseen taideroolipelaussuuntaan pääsekään. Jälleen kerronnallista ajatusta seurasi kasa älyttömiä visuaalisia ideoita joita sitten pompottelin yöhön asti.
Keskiviikko, 11.3. 2009
Päivän huiputus: Niin kauan kun minulla on käytössäni Google SketchUp 3D-mallien tekemiseen en tule opettelemaan piirtämään laitteita.
Samalla kun piirtelin pelimateriaalia murhe ja alakuloisuus kietoivat salakavalasti lonkeronsa ympärilleni. Onkin mennyt aivan liian hyvin viime päivät.
Keskiviikko, 13.3. 2009
Päivän tositeevee: Saksassa kouluammuskeltiin, ja kaikki länsimaiset uutistoimitukset hurrasivat saadessaan viimein jotain muuta sisältöä kuin maailmanlaajuinen taloslama.
Tavallisesti illalla iskevä masennus häipyy aamuun mennessä. Tänäänkin kävi näin, mutta sepä palasi pari tuntia heräämisen jälkeen. Työpäivä palavereineen meni ohi epämääräisessä ahdistuneessa puurossa.
Kiipeilyssä paha olo oli enimmäkseen avuksi. Ei pelottanut yhtään, joten pääsin loppuun semihaastavan liidireitin (joka tosin kuulemma oli greidattu vaan 6-:ksi) ja jopa etenin kattoreitissä johon kuvittelin jääneeni ikiajoiksi jumiin. Voimia vaan ei oikein ollut, enkä muutenkaan usko että pelon vaihtaminen hällävälistiseen asenteeseen on järin viisas veto.
Torstai, 12.3. 2009
Päivän kauhutarinoiden aihe: Elämä opiskelija-asunnoissa
Masennus sirpaloitui kiukuksi, epävarmuudeksi, ahdistukseksi ja muiksi pikkuharmeiksi. Koin olevani tavallistakin enemmän ulkona inhimillisestä kanssakäymisestä, vuorotellen äksyilin ja kaduin tiuskintaani. En osannut sanoa mitä tahdoin, saati sitten että olisin osannut sanoa sen asiallisesti. Huonot kommunikaatiopäivät ovat ihan vihoviimeisiä. Toisaalta ei oikeastaan ihme että näitä tulee aina välillä.
Perjantai, 13.3. 2009
Päivän kuva: "If we had thumbs we would be snapping"
Olin töissä hurjan ahkera ja pätevä mutta vasta kiivetessä oikeasti päivä lähti käyntiin. Aiemmin kattokiipeilystäni saamani oivallus tuli nyt sovellettua aivan oikeasti käytäntöön ja seurauksena pääsin kattoreitillä aivan hiton paljon pidemmälle kuin kyseisellä reitillä koskaan aiemmin. Jäi sankarillinen fiilis.
Kevään sisäkiipeilylle on nyt tavoite: Palatsin toisesta laidasta ylös ja toisesta laidasta alas. Ei tule puhtaasti menemään mutta jos edes jotenkin.
Lauantai, 14.3. 2009
Päivän luola: Daren Cilau. Hyvä nimi. 517 metrin ryömintäaloitus kuulostaa aika rankalta.
Ikään kuin eilinen kiipeily ei olisi vienyt riittävästi voimia tänäänkin tuli suunnattua seinälle. Kuten monesti kahtena peräkkäisenä päivänä tänään oli meno aika lailla heikompaa kuin eilen, mutta sittenkin parissa tempussa tuli edistyttyä.
Kiivinnän jälkeen pidin Mirin ja Velman kanssa Wales-suunnitteluhetken. Reilun kolmen viikon päästä olemme suuntaamassa Britannian alapuolelle luoliin ja tarvitsimme jotain tarkempia ideoita siitä minne ja miten. Pengoimme luolien tietoja ja merkkailimme itsellemme niitä joihin pääsisimme ilman paikallisoppaita.
Illalla harrastin vielä Walesin taustatutkimusta korkkaamalla Torchwoodin ekan kauden. Vaikuttaa lupaavalta, tarkempaa analyysiä luvassa kun koko sarja on katsottu. Tiedän itse millaista materiaalia näillä lähtökohdilla tuottaisin mutta saapa nähdä onko sarja niin rohkea.
Sunnuntai, 15.3. 2009
Päivän löytö: Luola jonne oikeasti kannattaa laskeutua köyden avulla.
Ei liikunnasta taukoa tänäänkään, vaan puoleltapäivin taas hypättiin autoon ja ajeltiin Kaarinaan. Ohjelmassa oli luolaretkeilyä ja Ryövärinluola osoittautui ihan mainioksi kivenkoloksi. Kuvia otettiin runsaasti samalla kun ahtauduttiin, kiivettiin, laskeuduttiin ja ensimmästä kertaa kotimaisessa luolassa päästiin käyttämään köyttä.
Luola muuttui aina välillä halkeamaksi, joten retkeilystä suuri osa oli lumessa kahlaamista. Kuten aiemminkin, kun viimein maan alta kavuttiin ylös tuntui aivan siltä kuin olisi oikeasti tehnyt jotain viimeiset pari tuntia. Sitten vielä hyvää ruokaa, huonoja juttuja ja Sweeney Todd -leffa.
Illalla kävin vähän lisää kirjeenvaihtoa pohjanmaalaisen luolatutkijan kanssa joka oli löytänyt sivumme joitain päiviä sitten. Ajatusta suomalaisten luolaharrastajien yhdistyksen perustamisesta pyöriteltiin. Onkohan meitä riittävän monta tähän? Ja jos päädymme siihen että on, löydänkö jonkun muun tekemään yhdistyksessä kaiken työn niin ettei minun itse tarvitse?
Maanantai-keskiviikko, 16-18.3. 2009
Ajankohdan toive: Halutaan toimivampi vastustuskyky.
Jostain varjoista kimppuuni kävi flunssa. Gotta catch them all tai jotain. Vilkaisin työlistaani ja totesin, että voisin hyvin puristaa yhden päivän hommat loppuviikkoon. Keskityin makaamaan sängyssä, katsomaan Torchwoodia ja lukemaan The Last Diveä.
Yhden päivän poissaolo venyi kahdeksi, sitten kolmeksi. Viikon kaksi viimeistä päivää alkoivat näyttää harvinaisen täyteen ahdetuilta. Sittenkin parempi tehdä työt terveenä kuin puolikuntoisena.
Potemisen ohella pelattiin Warhammeria. Keskiviikkoiltana Taika saapui kaupunkiin. Flunssa tuntui loputtoman sitkeältä vaikkakaan ei suunnattoman äksyltä.
Torstai, 19.3. 2009
Päivän haave: Olispa systeemi joka ottaisi syötteenä satunnaista työntekoa ja tuottaisi ITIL-kompliantteja asioita
Aamulla piti arpoa, menisinkö töihin vai lääkäriin. Päädyin työhön, koska se oli oletettavasti kevyempää, hyödyllisempää ja hauskempaa. Äänimaailmasta päätellen en ollut ainoa näiden kahden vaihtoehdon välillä arponut: meno oli kuin keuhkotautisiirtolassa.
Työpäivä oli hieman tuskainen mutta hyödyllinen. En rehkinyt mutta kotiin päästyäni olo oli silti hieman koomainen. Jaksoin käydä Cosmicissa juuri ja juuri, kotiin palattuani olisi tehnyt mieli lukea mutta sen sijaan nukahdin löytämättä kirjaa.
Perjantai, 20.3. 2009
Päivän mysteerivideo: What's In The Box?
Pitkästä aikaa aamulla oli oikeasti eläväinen olo ja töihin hyppääminen oli mielekästä. Käynnissä olevien hommien määrä vaan oli aika valtava ja tämän kevään sekä kesän Iso Projekti imaisi minutkin viimein sisäänsä. Tarvitsisin kloonin itsestäni.
En ollut vielä ihan kiipeämiskunnosa joten keskityin Palatsilla varmistamiseen. Iltaan mahtui myös ihmisten muuttosuunnitelmien kuuntelemista, valtavan iso tankki jalapenoja sekä semihankalaa keskustelua. Ei tuntunut perjantailta, viikko oli ollut aivan liian lyhyt.
Viikonloppu, 21.-22.3. 2009
Päivän hahmo: "Space Spike from the Gay Future" - James Marsters on häpeämättömän typecastauksen uhri
Päättymätön flunssani jatkoi verkkaista poistumistaan elimistöstäni. Otin viikonlopun rauhallisesti, en riehunut vaan piirsin, kirjoitin ja katsoin Torchwoodia. Tulin siihen tulokseen että sarja on kyllä hilpeää katsottavaa, mutta teemoiltaan se on vähemmän nerokas kun voisi olla. Sittenkin pidän täysin jenkkisarjojen vastaisesta asetelmasta: Torchwoodin universumi on ateistinen, kylmä ja rosoinen, ja ihmiset ovat paljon oikeamman tuntuisia kuin gringojen kiiltokuvasankarit. Vapautunut seksuaalisuus on myös hilpeää, tosin pääasiassa Torchwoodin linja on, että nuorilla ja kauniilla ihmisillä saa olla paljon keskinäistä seksiä.
Maanantai, 23.3. 2009
Päivän radikaali vaihtoehto: Jos vaan pakenisi kaikkea jonnekin tosi kauas.
Rauhallinen kotielämäni päätti taas kääntyä ylösalaisin. JD ja Miri olivat pari päivää sitten keksineet hienon asunnon jostain, ja tänään saaneet allekirjoitettua sopimuksen sinne muuttamisesta. Ihan hyvältä kuulosti, vaan sivuvaikutuksena minäkin olin jäämässä orvoksi ja pitäisi keksiä mitä asumiseni kanssa tekisin.
Olen oppinut viihtymään mukavasti kaikkea lähellä olevassa kodissani, mutta Mäki on oikeasti liian iso ja liian kallis yhdelle ihmiselle. Minun pitäisi joko etsiä joku jakamaan sitä, tai päättää että tahdon asua yksin, ja muuttaa muualle. En tahdo asua yksin enkä jaksaisi muuttaa. Toisaalta tällä hetkellä kämppismetsästyskin tuntuu tarpeettoman vaikealta. Ja mitä hyvänsä päädynkin tekemään, käytäntö periä alle vuoden jälkeen päättyvistä vuokrasuhteista kuukauden vuokra sakkona tarkoittaa, että päätökseni olisi suotavaa olla ainakin kohtuullisen pitkälle ajateltu.
Yleensä tällaiset käytännönläheiset asiat eivät ole minulle ongelmallisia - pikainen vilkaisu osoitti, että ihan lähellä on useita kelvollisia asuntoja joihin siirtyä - mutta jotenkin juuri nyt en oikein saanut otetta mistään osasta pulmaa. Vaihtoehtoni olivat yksinkertaisia mutten oikeastaan pitänyt mistään niistä. Selvästi oikea aika ryhtyä ajattelemaan proverbiaalisen laatikon ulkopuolelta.
Jo hetkeksi taakse jättämäni masennus palasi melkoisella ryminällä, ja kasvoi suoraan itseinhoksi kulkematta edes itsesäälin kautta. Ihan hyvä jättää kyseinen vaihe väliin, se on aina ollutkin melkoisen laimea.
Tiistai, 24.3. 2009
Päivän haamukirjoittelu: Fanipostin seasta löytyi veikkaus, että kaupunkipelikampanjoiden debriefit olisivat itse asiassa Reijo Mäen käsialaa.
Päivä jatkui epämääräisessä ahdistuksessa. Kaikenlaisia omituisia käänteitä tuli vastaan, mutta fiilikseni olivat kuin sekava Rubikin kuutio jota saattoi kyllä pyöritellä vaikka miten mutta uudenlainen sotku ei sisältänyt merkittävää eroa edelliseen.
Walesistakin tuli satunnaista vaikeilua kun kävi ilmi että aiemmin luolakamaa vuokrannut kauppa olikin lakannut vuokrailemasta mitään. Webissä tietenkin väitettiin toisin. Pitää ilmeisesti sittenkin roudata omat vermeet Britanniaan. Matkatavarahelvetti here we come.
Keskiviikko, 25.3. 2009
Päivän sääilmiö: Loppumaton talvi
Epämääräinen henkinen tila on saattanut minut melkoiseen lamaannukseen, joten työteho on taas vähintäänkin kyseenalaista. Juuri nyt olisi hyvä saada aikaan kovasti mutta ei oikein tunnu tapahtuvan. Sentään pääsin taas kiipeilemään sairauteni jälkeen. Ei hirmuisen vaikuttavaa jos nyt ei aivan täysin kelvotontakaan.
Olen tainnut hyväksyä sen että joudun muuttamaan Mäestä. Katselin lähiseudun asuntoja - jokin naapurissa sijaitseva, suuri, kaunis ja uskomattoman halpa olisi paras. Oikeasti tahdon asunnon olevan lähellä työtä ja Kiipeilypalatsia, hinnaltaan ei merkittävästi nykyvuokraani kalliimpi ja tilaratkaisultaan sellainen että saan kaiken seikkailuroinani ängettyä kaappeihin ja pystyn pelauttamaan siellä. Lisäksi tahdon tilat tiskikoneelle ja pyykkikoneelle. Saapa nähdä löytyykö näillä vaatimuksilla yhtään mitään.
Torstai, 26.3. 2009
Päivän piirtely: Kuvitusta Nochtardesia varten. Pitkästä aikaa piirrän muutakin kuin supersankareita.
Pään sisällä epävakaus jatkui - vaihteeksi oli energinen ja hilpeä olo. Tähän tietysti vaikutti sekin että Taina kävi sotkemassa hiukseni Nochtardes-kuntoon. Hassut rastat tekevät hyvää mielentilalle. Sinänsä omituista, koska hahmo jolla ne ovat on synkimpiä ja ahdistavimpia koskaan pelaamiani.
Jonkinlaista selkeyttä asumistilanteeseenkin tuli. Ei tarvinne liueta Mäestä aivan salamannopeasti, vaikka jäänkin toviksi tänne yksikseni.
Nochtardes III, 27. - 29.3. 2009
Ajankohdan fanimielipide: "Ihanat hiukset!" - supatus satunnaisesta teinipossesta jonka ohi kuljin Hansassa hahmokseni pukeutuneena. En tiedä oliko sarkastinen vaiko tosissaan.
Perjantain työpäivä kului asiakaspalvelukoulutuksessa, joka oli itse asiassa paljon hauskempaa kuin miltä kuulosti. Koulutuksen jälkeen heitin hylkiövermeet niskaan ja suuntasin peliin.
Nochtardesin kolmas osa ei ollut minulle samanlainen täysosuma kuin edellinen peli, mutta hyvää tavaraa siinä oli silti. Alku ja loppu olivat hienot, väliin vaan mahtui paljon turhaa laahaamista. Toisaalta tehokasta kauhutarinaa saatiin aikaan esim. lauantai-iltaan osuneen Earth Hourin aikana.
Peli kärsi osaltani lähinnä siitä, että oma elämä oli niin sekaisin ettei hahmoon keskittyminen hitaampina hetkinä oikein tahtonut onnistua. Olisin tarvinnut nonstop-toimintaa pysyäkseni fokusoituneena, mutta valitettavasti toiminta oli epätasaisesti jakautunutta. En ollut aiemmin edes tajunnut että tällainen distraktoituvuus olisi pitkien pelien ongelma, olen sitten ilmeisesti vaan aiemmin ollut aivan niin vakaa ettei tämä ole häirinnyt. Jo nyt on perkele jos ihmeelliset henkimaailman asiat alkavat haitata jo harrastuksistakin nauttimista.
Pelin jälkeen fiilisteltiin Koulussa ja vilkaistiin Mirin ja JD:n tulevaa kämppää. Se näytti todella mainiolta. Oioin pelihiukset, pesin hahmoni pois ja koetin katsoa huomista työpäivää pelkäämättä.
Maanantai, 30.3. 2009
Päivän sitaatti: "Laws are like sausages, it is better not to see them being made." - Otto von Bismarck
Olin kuvitellut käyttäväni tämän illan huomista peliä kirjoittamalla, mutta sen sijaan päädyinkin mielenosoitukseen toriparkkia vastaan. Mielenosoitus oli jokseenkin korkeaenerginen: väkeä oli paikalla lehdenkin mukaan 500 ja ihmisistä lähti ääntä sekä vimmaa. Syynä varmaankin oli, että kaupunginvaltuusto oli juuri tänään päättämässä toriparkin mahdollistavasta kaavamuutoksesta.
Kun kokous alkoi, mielenosoittajia lähti kaupungintalolle seuraamaan. Jossain vaiheessa paikallinen viskaali oli sitä mieltä että kaupungintalo oli täynnä mutta vaarallisena huligaanina tungin silti sisään heti kun silmä vältti. Valitettavasti loput 400 mielenosoittajaa eivät seuranneet minua joten emme päätyneet valtaamaan koko taloa.
Kokous itsessään oli puuduttava ja argumentit molemmin puolin olivat enimmäkseen huonoja. Etenkin oikeistovaltuutetut kunnostautuivat kommenteilla kuten "nykyään lapsiperhe ei uskalla liikkua keskustassa" (ilmeisesti koska kaduilla autot ovat niin vaarallisia) ja ympäristöystävällisenä näkemyksenä "jos ihmiset eivät tule autolla keskustaan he menevät autolla laita-alueen marketteihin, mikä johtaa suurempiin ajokilometreihin" (jättäen huomiotta sen seikan, että kaupunkiajo ja liikennevaloissa seisoskelu on kilometrien kertymättömyydestä huolimatta melkoisesti saastuttavampaa kuin maantieajo).
Vahvimmin kokouksesta jäi käteen halu muuttaa pois Turusta. Kun Olavi Mäenpää alkoi lukea nimilistaa päätin nähneeni tarpeeksi ja painuin kotiin. Ei tullut peliä kirjoitettua, mutta ehkä kansalaisvaikuttamisen yrittäminen kuitenkin oli tärkeämpää. Tietenkin kaavaehdotus lopulta meni läpi ja toriparkki nytkähti askeleen lähemmäs.
Tiistai, 31.3. 2009
Päivän puristus: Töissä deadlinejen vilkaisu paljasti, että tälle keväälle duunia olisi vielä enemmän kuin olin tajunnut. Auts.
Pelautin sitten hyvin epätyypillisen supersankaripelin, jossa pelaajaparat joutuivat pelaamaan Deathguard-nimisen pahisorganisaation kätyreitä ja lopulta ottamaan turpaan omilta supersankarihahmoiltaan. Konsepti oli ihan hauska mutta jotenkin pelauttaminen tuntui älyttömän raskaalta. Pelin paras puoli oli ehkä pahisorganisaation motivaatiojulisteet joita olin ripustanut Mäen seinille pelin ajaksi.
Tunnuin taas vaihteeksi rypevän niissä pelauttamisen osa-alueissa jotka ovat minulla kaikkein huonoimmin hallussa. En tykkää.
