Joulukuu 2008: Verkkopelaamista
Maanantai, 1.12. 2008
Päivän fiktio: Fans, kuudes kirja, luku "Three". Awwwww.
Katselin tämän kuun tavoitelistaa, ja totesin että vaikken etelään paennutkaan, jää kuulle hyvin vähän aikaa tehdä töitä. Pelipäiviäkin oli vaikea löytää. Näin Yule sammuttaa kaiken toiminnan. Oikeastaan tämä on hyväkin, syksy tuntuu kuitenkin olleen vilkkaanpuoleinen.
Juoksin palaverista palaveriin, ja pakenin suuria ja vaikeita ongelmia pienempiin, käytännöllisempiin murheisiin. Juuri näin minun ei pitäisi toimia. Kotona vaihdoin pelikokemuksia Susannan kanssa ja kun hän lähti oikeasti pelaamaan, käväisin boulderilla. Viikonlopun kisojen jäljiltä sali oli täynnä uusia reittejä jotka opettivat minulle nöyryyttä. Jalkakipu oli poistunut mutta yksi sormista oli edelleen epäkuntoinen.
Myöhäisillan ohjelmana luin Fans!-sarjakuvan niin pitkälle kuin sitä on ilmestynyt. Jos olin sitä mieltä että aiempi tavara oli hyvää, oli vitos- ja kutoskirja sisällöltään aivan kertakaikkisen mieletöntä. Jotenkin lukemisen jälkeen oli maailmoja syleilevä olo ja meinasin ircissä käydyssä masennuskeskustelussa ehdottaa sarjakuvia lääkkeeksi kaikille joilla oli synkkää. Se olisi varmasti ollut hyvin järkevää.
Tiistai, 2.12. 2008
Päivän huuto: "Tankkii!"
Pikkuasioiden virittelemisen ja feelgood-sarjakuvien jälkeen palasin hyvin karuun arkeen. Työpäivä sisälsi omituista politikointia ja synkkiä tulevaisuudennäkymiä. Päivän viimeisen palaverin jälkeen livistin kotiin jokseenkin nuutuneena. Tällä viikolla pitäisi tehdä vaikka mitä, saapa nähdä miten paljon saan lopulta aikaan. Töiden välillä poikkesin biologian laitoksella osallistumassa tieteentekemiseen, eli käytännössä myin strategisia mittojani sekä elämäntapatilastoani evoluutiopsykologialle.
Kotona päälle kiipesi tasainen vitutus, joka alkoi työharmina. Yritin ensin purkaa sitä piirtämällä, mutta olin taitava kuin nelivuotias. Lopulta olin täyttänyt luonnoslehtiöni jäljelläolevat sivut kelvottomilla tuherruksilla ja turhautumiseni oli vain kasvanut. Jäljelle ei jäänyt mitään muuta vaihtoehtoa kuin purkaa turhautumista järjettömään väkivaltaan. Pelasin siis koneensa kunnostaneen JD:n kanssa Left 4 Deadia.
Peli oli aivan hulvaton kokemus. Ensin pidin sitä vähän suttuisena makuuni mutta sitten opin arvostamaan hektistä tahtia ja nauttimaan aivan hillittömästä väkivallasta. Jo kahdella pelaajalla peli oli mieletön kokemus, maltan tuskin odottaa että pääsemme testaamaan sitä neljällä. Naapurimme varmaan rakastavat meitä karjuttuamme toisillemme pitkin iltaa samalla kun tulitaistelu raikasi kajareistamme.
Keskiviikko, 3.12. 2008
Päivän inhotus: Tilastoista esitelmän pitäminen. Blaah.
Työpäivä kului pikkuasioiden kanssa tapellessa, oikeat työt jäivät iltaan. Välissä kävin kiipeämässä, aivan tyrmäävän huonosti. Intoa ei ollut, muttei taitoakaan. Lisäksi Palatsi oli aivan täynnä, otteet liukkaita ja fiilis penseä. Pah.
Nepalilainen ruoka palautti elämänhalun, mutta työnteko illalla oli silti silkkaa tervanjuontia. Tällä oli varmaan jotain tekemistä sen kanssa että huomiselle laadittava esitys oli erittäin tympeä.
Torstai, 4.12. 2008
Päivän komedia: "Mikä on hauskempaa kun heittää vauva parvekkeelta? Ottaa se kiinni talikolla."
Naantalin kylpylässä sain taas ikävystyttää ihmisiä atk-keskuksen asiakastyytyväisyyskyselyn tuloksila. Sain sentään sanottua, että tätä kyselyä ei enää pitäisi toteuttaa tällä tavoin ja odottamattomalta taholta tuli myös käyttökelpoinen idea siitä, miten idea oikeasti pitäisi vastaisuudessa toteuttaa. Lisäksi työkavereiden kanssa hengatessa kävi ilmi että yksi tyyppi työyhteisössä kasvattaa chilejä. Mainio puuha.
Sittenkin kylpylätapaaminen jätti jälkeensä lähinnä pahan olon. Jotenkin ruotsinlaivaestetiikkaa tavoitteleva kokouskylpylä on mauttomimpia paikkoja jossa tehdä yhtään mitään, varsinaisen vesialueen leikkimahdollisuudet ovat rajatut ja koko paikka huokuu tympeyttä taajuudella jolle olen jotenkin erityisherkkä. Tässä ei ainakaan auta se, että päädyn järjestään pitämään siellä esityksiä, jotka ovat epäkiinnostavia ja/tai huonosti tehtyjä. Naantali tuo esiin huonoimmat puoleni.
Paettuani kylpylästä kävin Cosmicissa, mutta siellä ei ollut ketään. Siirryin kotiin puimaan pelijuttuja ja jakamaan vitsejä kuolleista vauvoista.
Perjantai, 5.12. 2008
Päivän sarjakuva: xkcd
Kun minä olin varaton opiskelija ja vietin öitäni yliopistojen hylätyissä nurkissa, osasin tehdä sen ilman että kukaan huomasi ja joutumatta tappeluihin vartiohenkilökunnan kanssa. Valitettavasti tämä taito ei ole nykyään kaikilla hallussa, ja tämä toi päivääni kaikenlaista ylimääräistä työtä. Sittenkin haaveilen, että tuollaiset luuserit ovat anomalia ja että kaukana tilaturvallisuuden valvontatutkan alapuolella elää vieläkin julkisia tiloja tehokkaasti hyödyntävä alakulttuuri josta ei jää jälkeäkään huomattavaksi.
Töissä venyi niin pitkään että kirpparit olivat jo ehtineet mennä kiinni enkä saanut Nochtardes-hahmolleni hankittua mitään tarpeellista. Niinpä käytin iltani toisen pakollisen homman parissa ja viimeistelin huomisten bileiden soittolistan. Olin siihen itse hurjan tyytyväinen, saapa nähdä mitä arvovaltainen raati on mieltä.
Viikonloppu, 6.-7.12. 2008
Ajankohdan musiikki: Denis Leary - Asshole
Susannan bileet Paraisilla olivat vähän jakomielinen kokemus, ei vähiten koska suurin osa paikalle saapuneista edusti täysin erilaista juhlintakulttuuria kuin minä. Vaan soittolista oli hyvä ja toimiva, ja ruoka oli aivan mainiota. Bileissäkin viihdyin kun päätin itsekeskeisesti olla täysin välittämättä kulttuurieroista. Onneksi minun ei tarvitse ottaa itseäni kovin vakavasti.
Sunnuntaina niska ja jalat olivat kipeät, mutta ohjelmassa oli lisää riehumista ja huutamista. Sentään ainoastaan tietokoneistetusti: pääsimme vihdoin pelaamaan neljällä hengellä Left 4 Deadia, mikkien ja äänikommunikaation kanssa. Kokemus oli hengästyttävä. Vaikka pelasinkin mustaa jätkää, en genrekonventioiden vastaisesti selvinnyt hengissä kopteriin asti, pakoon pääsivät opiskelijatyttö ja sotilaanjäärä. Sentään oma kuolemani oli dramaattinen kun jouduin helkkarinmoiseen ansaan ja karjuin muille etteivät he saisi tulla pelastamaan minua koska ympäristö oli liian vaarallinen.
Tulin entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että tässä pelissä olennainen kokemus on nimeonmaan kanssapelaajat. Pelattuani ekan kampanjan läpi kavereiden kanssa kokeilin sitä myös satunnaisten verkkopelaajien kera. Jälkimmäinen pelaaminen oli tympeää ja jaksoin sitä vain varttitunnin.
Maanantai, 8.12. 2008
Päivän harjoitus: Tietojärjestelmätopologian suunnittelu. Tässä kohtaa saattaisi olla hyödyllistä olla joskus opiskellut alaa.
"As Above, So Below" opettaa hermeettinen magia. Sunin kurssi joka alkoi tänään oli selvästi tämän koulukunnan edustaja. Kurssi pidettiin Konehuone-nimisessä koulutuskeskuksessa Espoon syrjäisimmässä kolkassa jonne päästäkseen täytyi tehdä hankalia temppuja ja olla liikkeellä varhain. Kurssikeskus oli karu ja ankea, luokkahuone oli kuuma ja meluisa, kurssimateriaali oli rumaa mutta perusteellista ja opettaja osasi asiansa vaikkei esitys säväyttänytkään. Opetetussa järjestelmässä oli kaikki samat piirteet: se oli hankala, ankea, ruma ja tympeä, mutta selvästi tehtäväänsä soveltuva ja ammattilaisten suunnittelema. Käytettävyys, mikä ihmeen käytettävyys?
Selvittyäni ekasta kurssipäivästä suuntasin sarjakuvakaupan kautta Arabiaan Kaisan luo. Viikonloppuna tuleva Nochtardesin eka osa vei huomiotamme ja vaihdoimme näkemyksiä sekä ideoita. On hyvä päästä pelaamaan, ennen sitä vaan on jotenkin vielä selviydyttävä tästä viikosta.
Tiistai, 9.12. 2008
Päivän tuska: Keskittymisen ylläpitäminen luokassa jossa on hiukan liian kuuma.
Nukuin hyvän yöunen, kiskoin itseni seitsemältä ylös ja taivalsin puolitoista tuntia kurssipaikalle Espoon umpisuolessa. Räntäsateinen aamuruuhka pääkaupunkiseudulla oli vastenmielinen kokemus ja ilman klassista musiikkia se olisi saattanut oikeasti ärsyttää.
Kurssilla muistin taas, ettei minusta ole luentoja seuraamaan. Teoriakirjat voisin lukea itsenäisesti ja harjoitukset tehdä, mutta heti jos pitää kuunnella kun joku muu puhuu asiasta alkaa ajatus harhailla ja uni painaa. Vähät siitä miten paljon olen nukkunut tai miten kiinnostavaa asia on.
Kurssin jälkeen seikkailin Espoon sisäisellä liikenteellä Velman luo josta kulkeuduimme Tapanilaan kiipeilemään. Ei ollut kovin kaksista, mutta sentään urheasti liidasin yhden hankalan ja pelottavan reitin. Kiipeilyn ohella Tapanilassa tuli vastaan opettavaisia videonpätkiä siitä, miten ei pidä kiivetä tai varmistaa. Niiden katsominen teki pahaa jo ennen kuin väärin köyttä kuljettava liidaaja opetusvideossa putosi, sotkeutui köyteen, kääntyi ylösalaisin ja kopautti päänsä seinään.
Keskiviikko, 10.12. 2008
Päivän sitaatti: "Mä oon vähän väsynyt, lennäpä sä vuorostasi" sanoi näytöslennon pilotti.
Taannoinen tunnelukkotestikin kertoi että pääasiallinen emotionaalinen vikani on rankaisevuus. Siispä rankaisin itseäni syntymäpäivän kunniaksi oikein kunnolla. Ensin istuin kurssilla kiroilemassa huonoa välineistöä ja koettamassa pysyä hereillä luento-osuudet, sitten siirryin Porvooseen.
Ällistyttävää kyllä, Porvoossa oli miellyttävää käydä. Siskoni keksi keinon toteuttaa eräs viikonlopun peliä varten himoitsemani efekti, joka nyt saattaa aivan oikeasti toteutua. Kun kartanolla hengaaminen kävi tylsäksi, siirryin Heikin luo josta sain lainaksi kasan roolipelikirjoja. Käytimme monta tuntia rupatellen peleistä ja muista harrastuksista (elämäntavoista!), luolatutkimisesta pienkoneilla lentämiseen. Sain vielä kyydin Arabiaankin, mikä oli äärimmäisen ystävällistä ja mahdollisti edes jotenkin varhaisen nukkumaanmenon.
Torstai, 11.12. 2008
Päivän väsäys: En kerro vielä
Nopeasti tähän kurssilla istumiseenkin on löytynyt rutiini. Tänään havaitsin silti olevani tosi onnellinen siitä, että pian koko homma olisi ohi. Teoriapuoli on kuluttavaa ja käytännön puolesta enemmän energiaa tuntuu kuluvan kehnojen työkalun kanssa tappelemiseen kuin itse systeemin opettelemiseen. Pohdin millaista olisi vetää tällaisia kursseja työkseen ja tulin siihen tulokseen, että minulle saisi maksaa aivan poskettomia summia ennenkuin suostuisin moiseen. Ajatus yhdenkin viikon mittaisen kurssin vetämisestä saa hamuamaan kuvitteellista pulloa, ja jos koko työnteko olisi tällaista saisin hermoromahduksen todella nopeasti. Onneksi oma työ on epäsosiaalista pakertamista ja onneksi mikään mielenhäiriö ei ole ajanut minua opetustyön suuntaan.
Arabiaan päästyäni olisi ollut hyvä väsätä Nochtardesin proppeja mutta päädyinkin pelaamaan Heikin ja Topsun kanssa Left 4 Deadia. Kun yksi hahmoista oli tietokoneen ohjaama tekoäly, on vaikeaa tehdä monimutkaisempia suunnitelmia, mokoma kun ei kuuntele järkipuhetta.
Kaisan saavuttua kauppareissulta päädyimme viimein peliaskartelun pariin. Siinä kului koko ilta ja pitkälle yöhön, mutta lopputulos oli tosi jännä. Peliin osallistuvat näkevät lopputuloksen, muut joutuvat odottamaan valokuvatodisteita hieman pidempään.
Nochtardes I, 12. - 13.12. 2008
Ajankohdan huomio: Näytän hulvattomalta rastojen kanssa
Vajaan viiden tunnin yöunen jälkeen nousin ylös kokoamaan viimeisiä proppejani. Yö oli ollut hankala koska Kaisan minulle eilen väsäämien rastojen kanssa nukkuminen ei ollut helppoa. Aikataulullisesti tämän viikon päätteeksi peliin meneminen oli täysin tyhmä ajatus, mutta mielenterveydellisesti tarvitsin juuri sitä.
Uusi pääni tuntui niin omituiselta, että body image vaihtui hahmoon heti aamusta. Tämä sekä vähäinen uni tekivät kurssin viimeisen päivän opetuksen seuraamisesta suunnattoman työlästä. Kotimatkalla tuli juotua viiniä ja ennen pelin alkua piipahdin vielä atk-keskuksen pikkujouluissa glögillä: astuin lopullisesti peliin sopivan pöhnäisenä.
Nochtardesin Intro oli taas aivan erilainen kokemus kuin aiemmat kaupunkipelit. Hahmoni oli hyvin kehollisesti pelattava tyyppi: ei hän juossut tai riehunut, mutta hän ei myöskään oikeastaan syönyt, nukkunut, tuntenut kylmää tai muuten välittänyt ympäröivistä olosuhteista. Itse alan kitistä jos olen kaksi tuntia ilman naposteltavaa tai viisi minuuttia pakkasessa, mutta hahmoni oli varaton reissaaja jolle jatkuva väsymys, kylmyys ja alhainen verensokeri olivat vain tuttuja. Pelaamiseni vajosi epämääräiseen pumpuliin ja pienet hetket jolloin sai ruokaa tai oli lämmin olivat silkkaa luksusta. Lehtiroskiksessa en sentään yötäni nukkunut vaikka siihenkin olin varautunut.
Kokonaisuutena 24-tuntinen peli oli selvästi ääriajankohtainen sosiaalinen kommentaari, lama-ajan tarina jossa valtaosa hahmoista oli köyhiä, työttömiä tai syrjäytyneitä ja joiden yritykset hakea apua sosiaalisesta turvaverkosta kariutuivat koska uusliberalistinen talouspolitiikka oli yksityistänyt sosiaalipalvelut tuottaviksi mutta hyödyttömiksi. Kohta jossa rahaton, paleleva ja yösijaa vailla oleva hahmoni soittaa turvakotiin ja saa puhelimessa ovea naamaan oli hyvin tätä henkeä kuvaava. Tottakai pelissä oli myös yksi pakollinen menestyvä porvari joka ratkaisi kaikki ongelmansa heittämällä niitä päin rahaa. Pelaajien kollektiivinen alitajunta mallintaa ajan henkeä hienosti.
Pelin päätyttyä purettiin asioita Koulussa. Peli oli ollut tosi suuri, yli 30 pelaajaa ja etäpelaajia, mutta se oli silti pirstottu niin hyvin etteivät kaikki alapelit olleet missään vaiheessa kerääntyneet yhteen. Ihmiset pitivät hassuista hiuksistani, ja ravistelin itseäni ulos koomasta syömällä. Illan päätteeksi katsoin vielä Mirin ja Welman kanssa Wall-E:n, joka osoittautui hurmaavaksi PC:n ja Macin rakkaustarinaksi.
Ennen nukkumaanmenoa avasin vielä hiukseni. Siihen kului tunti.
Sunnuntai, 14.12. 2008
Päivän ketjuttuminen: Melkein alakertaan aukesi Subway. Pitää varmaan vastapainoksi alkaa käydä Lättymestassa vielä useammin.
Toivuin pelistä vähitellen. Oikeaa flunssaa en saanut vaikka pelissä olinkin ollut kylmissäni melkein koko ajan. Sain kirjoitettua debriefin; hahmon ääneksi valikoitui tällä kertaa sekava puolitajunnanvirta. En sentään yrittänyt kirjoittaa pätkiä hollanniksi, pääasiassa koska en osaa hollantia.
Kun depsu oli saatu matkaan, aloin vihdoin kirjoittaa ja piirtää huomisen pelin puuttuvia osia. Niitäkin riitti. Kolme neljästä pelaajasta äänesti kuitenkin että kuvitus saa jäädä vähän vaiheeseen jos minulta riittäisi aikaa pelata erä Left 4 Deadia. Niinpä puolitoista tuntia illasta kului zombeja surmatessa. Joko toinen kampanja oli ensimmäistä selvästi helpompi tai olemme oppineet taitavammiksi.
Maanantai, 15.12. 2008
Päivän sitaatti: "FEMA has only spent about 6 percent of its budget on national emergencies. The bulk of their funding has been used for the construction of secret underground facilities to assure continuity of government in case of a major emergency, foreign or domestic."
Pelautin taas Empireä ja sain taiottua itselleni tästä pahoinvoinnin. Eri tekijöiden yhdistelmästä johtuen en päätynyt käyttämään lainkaan projektoria tässä sessiossa: hyvä projektori ei ollut saatavilla, en viitsinyt huutaa kilpaa huonon kanssa, eilen olin pelannut Left 4 Deadia enkä piirtänyt ja kansikuvaideaa en ollut kerta kaikkiaan saanut. Tämä ärsytti minua valtavasti, koska jouduin näyttämään harvoja kuvia tietokoneeni näytöltä.
Suuremmin kuitenkin häiritsi itse tarina. Se oli Stormwatch-henkinen ultraväkivaltainen yhteenotto, alusta loppuun pelkkää tappelua, ja vaikka ensialkuun kummatkin osapuolet koettivat välttää kuolonuhreja, panokset kovenivat ja otteet niiden mukana. Yksittäisenä pelinä lopputulos olisi ollut kelvollinen mutta osana kampanjaa tällainen rymistely vähän hirvittää. Lisäksi aiemmin puhtaina pysyneet supersankarit avasivat melkein jokainen ruumistilinsä. Pelissä jossa on liki marvelistinen suhtautumine tappamiseen karmiset seuraukset tulevat olemaan pahat.
Pelautin katkotta puoleenyöhön saakka. En koettanutkaan kirjoittaa wikiin pelikerran kuvausta vaan painuin suoraan pehkuihin ja toivoin että huomenna kaikki paljastuisi vaan pahaksi uneksi.
Tiistai, 16.12. 2008
Päivän vajaus: Edellisen pelin kansikuva yhä puuttuu. Säälittävää.
Flunssa ei tullut toivomalla, töihin oli mentävä. Pari oikeaa työtä vielä tehtävänä ja sitten alkaa joululoma. En ole ihan varma vielä siitä miten paljon oikeita lomapäiviä pitäisi käyttää vai pitäisikö vaan esim. olla töissä tekemässä rästijuttuja. Varmaan huono asenne moinen. Lomaileva byrokraatti ei pala loppuun.
Töiden jälkeen pakotin itseni kirjoittamaan auki eilisen pelin ja käymään läpi mitä siinä oikein oli tapahtunut. Näytti aika pahalta. Selvittyäni läpi tästä pelasin Left 4 Deadia ja luin sarjakuvia. Jotenkin Powers on lakannut kiinnostamasta mutta Y - The Last Man pysyy edelleen purevana. Jotenkin siinä on jatkuvasti sellainen olo että päähenkilöt ovat ihan oikassa vaarassa kuolla ja että asiat saattavat millä hetkellä hyvänsä mennä kauhealla tavalla pieleen.
Keskiviikko, 17.12. 2008
Päivän väite: Kaikki on poliittista toimintaa, etenkin jos se liittyy Israeliin.
Kun aamuvoimistelu sattui kurkkuun ja olo oli muutenkin voimaton, päätin että olen flunssassa ja jäin suosiolla kotiin. Henkisesti olo oli suht skarppi, mutta koska huomenna oli käytännössä pakko olla töissä jos ylipäänsä olisin tajuissani, päätin levätä ennemmin tänään.
Päivän aikana tein vasemmalla kädellä vähän töitäkin, mutta enimmäkseen luin sarjakuvia ja intin ircissä. Innostuin myös piirtämään, ja kahdeksan tunnin kuvanvääntöputken katkaisi vain Left 4 Dead -matsi.
Kuvituksen suhteen lähdin taas liioittelulinjalle. Kun koneiden piirtäminen ja perspektiivit eivät luonnistu, fuskasin ja käytin apuna Google SketchUpia. Lopputuloksessa oli hyviäkin puolia, mutta sommittelu oli yhä heikko ja kuva vähän tyhjä. Pitäisi oppia tiivistämään ja käyttää enemmän aikoja taustoihin. Tämänkin kuvan virittely olisi ollut vaan niin paljon helpompaa jos olisin voinut piirtää SketchUpilla tekemäni luonnoksen päälle.
Torstai, 18.12. 2008
Päivän joukkoon kuulumattomuus: Rehtorin glögitilaisuudessa muu keskushallinto oli puvuissa, minä reisitaskuhousuissa ja poolopaidassa. Byrokraatin vaatekaappini kaipaa uudistamista.
Vuoden viimeinen palaveri ja ehkä hankalimman projektin saattaminen loppuun aloittivat päivän. Kun olin siitä jotenkuten selvinnyt oli olo kuin joululomailevalla. Käärin langanpäitä kokoon, viskelin maileja ja kävin rehtorin glögitettävänä osana yliopiston laatuprojektin juhlistamista.
Eksyin Cosmiciin ajoissa kuuntelemaan koottujen maisterien kauhutarinoita työmarkkinoilta. Jotenkin intuition vastaista: tutkinnolla ei saakaan töitä, ja monien kummastelemieni työpaikkojen pätevyysvaatimuksiin se kuitenkin näyttää kuuluvan. Toisaalta sen sijaan että olisin hankkinut tutkintoa olen keskittynyt uraputkimiehen hommiin, joten työmarkkinat näyttäytyvät minulle aivan erilaisina. Minä tarvitsisin tutkinnon ja maisterit tarvitsisivat työkokemuksen. Näiden puuttuessa maisterit alkoivat harkita mm. läsnäolijoiden kauppaamista postimyyntivaimoiksi. Minut voisi hyvin myydä postimyyntivaimoksi jonnekin jossa on lämmintä ja miellyttävää.
Perjantai, 19.12. 2008
Päivän ärsytys: Steam ei osa imuroida peliä jos pelaa toista sen peliä samanaikaisesti.
Näin masentuneita ja yksinäisiä unia kuin jatkona eilisillan lopusta löytämälleni ajatusketjulle. Vastapainoksi uppouduin työssä ylijääneisiin tehtäviin jotta elämä olisi vähemmän synkkää. Koetin kirjoittaa viisaita artikkeleita atk-keskuksen blogiin, mutten saanut näitä vielä julkaistua.
Kotona aloin vihdoin lukea Heikiltä lainaamaani Jovian Chroniclesia. Ainakin aluksi olen siitä vähän monta mieltä. Tiedepuoli tuntui suht kovalta, tosin animevaikutteissa näkyi pari ylidramaattista kyhmyä - mutta ne olisi helppo leikata pois. Yhteiskuntapuolella animevaikutteet näkyivät voimakkaammin ja jos tästä päätyisi jotain peliä tekemään, pitäisi varmaan koko yhteiskunta rakentaa uudestaan. Lisäksi huvitti pelissä kuvailtu firma, Titan Hydrocarbon Company, eli THC. Ei 2200-luvulla kai enää olla kannabispelkoisia.
Left 4 Deadissa koetettiin pelata hieman vaikeammalla vaikeusasteella ja ah kuinka taas tulikin turpaan. Kummastelin myös Steamin uutta hinnoittelua (hinta dollareissa = hinta euroissa) mutta kun pari tuotetta oli kuitenkin halvempia kuin kaupassa, päädyin ostamaan Orange Boxin. Nyt minullakin on ikioma Portal (kunnes Valve menee nurin tai päättää muuttaa lisenssiehtoja ja sulkea minut palvelun ulkopuolelle, koska enhän tietenkään nykyisessä uljaassa maailmassamme oikeasti omista ostamiani pelejä vaan ne ovat minulla vain niin kauan kuin niiden julkaisija suvaitsee hymyillä puoleeni ja tästä on turha valittaa.)
Viikonloppu, 20.-21.12. 2008
Ajankohdan saavutus: Kattokiipeily pelosta huolimatta. Onnistuin kerrankin päättämään että putoamisella ei ole väliä ja siksi pääsemään yhden klipin tavallista pidemmälle. Jos voisin pitää tämän asenteen, putoilisin varmaan enemmän.
Kaisa ilmaantui kaupunkiin Sopranosin katselua varten. Saimme viitoskauden vain puoleenväliin kun oli tarpeen myös kiipeillä ja ottaa pelivalokuvia Nochtardesia varten. Sopranos oli nerokkaan absurdi kuten yleensä vaikka sen hahmot saavatkin voimaan pahoin. Kiipeilykään ei ollut täysin epäonnistunutta ja pelivalokuvistakin tuli hulvattomia.
Ehdin tutustua myös Orange Boxiin tai käytännössä siis Team Fortress II:een. Se osoittautui hyvin viihdyttäväksi peliksi etenkin äänimaailmaltaan. Ääriväkivaltaisen piirretyn hahmot möykkäävät kuin futishuligaanit samalla kun ammuskelevat toisiaan täysin pöljillä aseilla. Löysin myös tutun roolini puolustuksen suunnittelijana, äärivilkas etulinjan peli sai aikaan vain päänsärkyä.
Fiilis oli edelleen joululomaisa, ja oli vähän vaikea uskoa että vuodessa oli vielä jäljellä pari työpäivää.
Maanantai, 22.12. 2008
Päivän elektroninen musiikki: Alkuperäisen Doomin musiikit mp3-muodossa.
Koska töissä oli autiota ja tapahtumaköyhää, jaan kanssanne viimeviikolla tapahtuneen surrealistisen välikohtauksen.
Olen juuri saapunut vuoden viimeisestä kokouksesta ja istun työpisteessäni. Normaali työasentoni on jalat pöydällä, läppäri sylissä. Sisään kävelee pomoni ja kolme tunnistamatonta ihmistä. Nämä kolme kertovat olevansa työpisteiden ergonomian tarkastajia.
"No mitä mieltä olette mun ergonomiastani?" kysyn. Ties vaikka tästä saisi irti uuden makean työtuolin tai ainakin hyvät naurut.
Kolmikko katselee minua muutamasta kulmasta. "Sun ranteet on levossa, selkä on hyvin, niska on tuettu, jalat on rennot... toihan on aivan ihanteellinen työasento. Saadaanko me ottaa pari kuvaa meidän julkaisuun?"
Pomon ilme on mahtava.
Takaisin nykyhetkeen, palattuani töistä kotiin päädyin pelaamaan musiikkipelejä Mirin ja Velman kanssa. Aloitimme Singstarilla ja surmasimme suomirokkia sekä kansainvälisiä pop-klassikoita kunnes emme enää tunnistaneet yhtäkään kappaletta listoilta. Singstarin rap-osuudet osoittautuivat pelimäisimmiksi jutuiksi koko pelissä. Kun sietokykymme loppui siirryimme Guitar Heroon. Harjoittelun puute tuntui sormissa ja Singstarin aikana otettu alkoholi kombosi flunssan kanssa niin hyvin etten todellakaan ollut kitaran suurin sankari.
Tiistai, 23.12. 2008
Päivän kynttilätuoksuideat: Maksalaatikko, bensiini, kirjasto, uimahalli, roiskeläppäpizza, liima, kordiitti...
Viimeinen työpäivä, sitten Mirin luo tekemään joulusushia. Taas käytin tuntikaudet ruuanlaittoon, ja oli näköjään jo neljäs kerta kun jouluaatonaattoni on sisältänyt tätä ohjelmaa. Misokeitto oli edelleen aivan taivaallista ja chilimuffinsseissakin oli taas chiliä oikein kunnolla. Uutena bonuksena oli tänä vuonna lahjanvaihtoleikki joka ainakin minun osaltani oli melkoinen katastrofi. Jouduin nimittäin viemään kotiini kaksi aivan mahdottoman rumaa enkeliä. Syönnin ohessa puhuttiin hölmöjä ja tehtiin yläastehauskoja pipareita joihin kirjoitettiin kuorrutuksella rumia sanoja. Jossain vaiheessa päädyin myös sitoutumaan lähtemään Jarren konserttiin keväällä.
Joulutus kesti myöhään yöhön. Kotona löytyi lattialta sukellusliikkeen kortti Egyptistä. "Olisitpa täällä!" Joo, olisinpa. Mutta ei, sen sijaan olen Turussa jossa oikeasta talvesta on ainoastaan kylmyys ja pimeys. Vaan sentään on sittenkin joululoma.
Joulunaika, 24.-26.12. 2008
Ajankohdan sitaatti: "What did we learn? Not to do it again. Just wish I knew what the fuck it is we did, but..."
Vietin joululomani ytimen tietokonepelien parissa kuten yleensä. Team Fortress 2 päätyi viemään yllättävän paljon aikaani ja opettelin pelaamaan kaikkia sen hahmoluokkia edes jotenkuten. Täysin yllättäen löysin itsestäni semipätevän sniperin, ja siirryttäessä harkitsevasta puolustuspelistä raivoisaan hyökkäykseen totesin pyron liekinheittimineen sopivan tyyliini mainiosti. Virittelin olohuoneeseen jälleen projektorin ja pelailin suurelta kankaalta.
Tietokonepelaamisen ohella luin Tainan minulle jättämää Stieg Larssonin kirjaa Miehet jotka vihaavat naisia. Se onnistui olemaan yksinkertaisella tavalla tosi hyytävä tarina, vähän samaan tyyliin kuin Stephen Gallagherin teokset, mutta perusteellisempi ja parempi. Käännöksen kieliasu vaan oli aivan käsittämättömän huono tuplanegatiiveineen ja yhdyssanavirheineen. Paheksun.
Leffassakin tuli käytyä. Burn After Reading oli hurmaava. Näköjään tyhmätkään hahmot eivät ärsytä minua mikäli ne ovat vaan tarpeeksi räiskyviä. Oli myös varmaan ensimmäinen kerta koskaan kun samaistuin CIA:n pikkupomoon.
Lauantai, 27.12. 2008
Päivän myöhempään siirtäminen: Kaikki oikeasti olennaiset hommat
Tänään opin, että The Day the Earth Stood Stillin uudelleenfilmatisointi oli kauhea. Toisaalta Miehistä jotka vihaavat naisia tulee maaliskuussa elokuva - sen on parempi olla hyvä, tai muuten. Lisäksi totesin että Half-Life 2:n Episode 2:n eräs kenttä oli niin työläs etten meinannut päästä sitä läpi edes godmodella, ja vaikeusaste oli siis Normal. Päätellen pelin saamista arvosteluista en vaan osaa.
Luin myös käsittämättömiä ja ahdistavia faniteorioita Portalista. Pelinkirjoittelukin pitäisi jossain vaiheessa varmaan aloittaa aivan oikeasti, mutta tähän mennessä aivojen nollaaminen audiovisuaalisella viihteellä on ollut niin mukavaa etten ole tahtonut pohtia mitään elämän vaikeampia asioita.
Sunnuntai, 28.12. 2008
Päivän fiilis: Pöhnäinen
Pitkästä aikaa boottasin koneeni pois Windowsista, kaikki uutislinkkini ja muu sivistynyt tavara kun on omppupuolella. Heti kättelyssä tervehti kasa huonoja uutisia Israelista. Hyvin sielläkin vedetään.
Ulkona oli myös ollut jo ainakin kolmen päivän ajan pakkasta, joten ihoni päätti muistuttaa epäkelpoudestaan. Päivä kului lääketokkurassa. Sormenikin olivat täysin epäkunnossa, joten en voinut edes pelailla kunnolla. Niinpä katsoin Shieldin kuutoskauden alusta loppuun ja toivoin että huomenna menisi paremmin.
Maanantai, 29.12. 2008
Päivän pelikokeilu: Bioshock. Aika mahtavan näköinen peli, mutta surullisen lineaariselta vaikuttaa.
Olin onneksi ottanut välipäivät lomaa. Yö meni lääkkeissä ja sain itsei ylös vasta yhden aikoihin. Päiväkin kului epämääräisessä pöhnässä, mutta sentään pystyin pelailemaan ja kirjoittelemaan.
Uusivuosi ryömii kohti eikä tiedossa ole mitään sopivan energistä tapahtumaa jossa sen viettäisi. Seuraavana listalla taitaa sitten olla vähäenerginen mutta sosiaalinen tapahtuma.
Tiistai, 30.12. 2008
Päivän verkostoituminen: Muutkin kaverit ovat hankkineet verkkopelejä joissa pelaan.
Näköjään olen loppuvuodesta alkanut nukkua paljon, ja tänäkin yönä vetelehdin sängyssä 10 tuntia. Pääsin ylös myöhään ja ulos vasta alkuillasta. Sain Tainalta kaksi muuta Stieg Larssonin kirjaa joita tietysti aloin melkein heti lukea. Tyttö joka leikki tulella oli yhtä mukaansavetävä kuin MJVN, mutta henkilöt olivat vielä enemmän elämää suurempia.
Peliasioihinkin tuli hieman keskityttyä, muttei vielä vaaditulla innolla. Pitäisi lopettaa Alamo-kampanjan vuosikerta ja järjestää byrokraattinen vuodenloppukysely, mutta tällä hetkellä tarina on kesken joten taidan julistaa vuosikerran päättyneeksi vasta seuraavan pelin jälkeen. Pitäisi myös lukea Jovian Chroniclesia ja kirjoittaa juttuja pariin kaupunkipelikampanjaan mutta ehkä niihinkin ehtii puuttua kunhan vuosi on vaihtunut.
Uudenvuodenaatto, 31.12. 2008
Päivän toivotus: Hyvää uutta vuotta Nyarlathotepilta
Vuosi 2008 vieri viimeiseen päiväänsä. Päädyin Tonjan ja Timon luo uudenvuodenillanistujaisiin kuten viime vuonnakin. Söin valtavasti ja arvoin planetaariohärvelillä josko tähdet olisivat oikeat Cthulhun nousta.
2009 koitti paukkeen ja rytinän saattelemana. Oma fiilis oli lähinnä tyhjä, olin paikalla illanistujaisissa korkeintaan puoliksi. 2008 lähti eikä sitä tule ikävä. Voisin ottaa takaisin elämäni käsikirjoittajan vuodelta 2007, hänellä kun tuntui olevan ideaa siitä miten asiat kuuluu tehdä.