Elokuu 2008: Alakuloisuuden rajoilla
Perjantai, 1.8. 2008
Päivän onnistuminen: Yllättävän hyviä ruutuja sarjakuvaan. Jyrkkiä varjoja, liekkejä ja heijastuksia.
Uusi lukuvuosi alkoi reippaasti. Uusi sivari ilmestyi, enemmän ja vähemmän kiintoisia hommia tuli vastaan, puhelimessa uhkailtiin poliisilla, kaikkea tavanomaista. Jos vauhti jatkuu tällaisena, en ehdi ikävystyä enkä harrastaa tarpeetonta itsesääliä.
Työnteon ja uimisen jälkeen palasin Ropeconin väsäämisen pariin. Päätin lopulta saada Empire-skenaarioni valmiiksi coniin mennessä, ja ilmoittauduin pelinjohtajaksi. Ilmoittautumislomake yritti kyllä töniä poispäin, mutta päätin pitää pääni ja pelauttaa. Peli sai viimein nimenkin: Losing the Nation. 70-luvun supersankaritarina se on, mutta selvästi sellainen supersankaritarina jonka vain aikaa ulkopuolelta tarkasteleva voi kirjoittaa.
Lauantai, 2.8. 2008
Päivän erhe: Osallistuin keskusteluun Helsingin sanomien keskustelupalstalla. Mahdan saada tyhmyystartunnan.
Sain Ropecon-pelini kuvat valmiiksi, ja koetin käydä kiipeilemässä Ravattulassa. Helteet olivat päättyneet, mikä oli hyvä, mutta taivaalta saatiin vettä, mikä ei ollut. Kiipeily jäi lopulta melko lyhyeksi, olin myös pelokas ja väsynyt. Sentään yksi uusi reitti tuli valloitettua.
Illalla suoritin lisää Ropecon-valmistautumista, eli katselin House M.D.:ä. Sarja oli taitavasti ohjattu ja dialogi oli hyvää, mutta jo ensimmäinen jakso muistutti etten pidä sairauksista, vammoista, lääkäreistä tai muista näihin liittyvistä asioista. Jotkut kammoavat kauhuleffoja, minä lääkärisarjoja.
Sunnuntai, 3.8. 2008
Päivän leffa: Hancock. Outoa mutta sympaattista supersankarointia.
Unessa olin terveyskeskuslääkäri aivan älyttömän kiireisessä sairaalassa. Selvästi Housen katsominen oli järkyttänyt mieltäni. Vauhti oli älyttömän hektinen, ja tietenkään en tiennyt lääketieteestä mitään, mutta eihän se minua estänyt bluffaamasta. Sairaala oli ilmeisesti amerikkalainen koska potilaiden arkistoinnin jälkeen puheilleni ilmaantui joku Homeland Securityn agentti joka tahtoi kahdensadan potilaan kansiot. En edes viitsinyt kysyä mihin hän näitä kaipasi, vaan totesin suoraan että "teille paskiaisille en anna mitään". Olen ylpeä alitajunnastani.
Sain uuden idean conipeliin, mikä tarkoitti että pitäisi luoda ainakin neljä uutta kuvaa. Idea vaan oli niin kertakaikkisen loistava ettei sitä yksinkertaisesti voinut jättää käyttämättä. Niinpä ryhdyin taas piirtämään. Ensimmäisestä kuvasta tuli yksinkertaisesti upea. Valitettavasti sen jälkeen taidot katosivat jonnekin.
Maanantai, 4.8. 2008
Päivän turhautuminen: Kriisipaniikki jolle ei voi edes tehdä mitään
Yhdeksän tunnin työpäivä sisälsi paljon turhautumista, juoksentelua ja huutamista. Kotiin päästyäni olin varsin nuutunut. Lukuvuosi alkoi, kuten tavallista, asioiden hajoilemisella ja paniikilla. Olin monta kertaa hakata seiniin päänmuotoisia reikiä tai sytyttää ihmisiä tuleen.
Sain sentään hankittua koneeseeni uuden akun. Nyt se taas kestää monta tuntia ilman verkkovirtaa.
Tiistai, 5.8. 2008
Päivän aavistus: "Takuulla taas jokin jättiläishämähäkkimutantti."
Työpäivän jälkeen vallitseva fiilis oli kytevä vitutus. Olisi mukava olla töissä jossakin jossa on edellytyksiä tehdä työt kunnolla. Tiedä onko tällaista ihmemaata sitten olemassakaan.
Pelautin JD:lle vähän väsyneen ja masentuneen soolosession Empireä. Tarina oli ollut lähes mahdoton kirjoittaa ja pelattunakin se tuntui kärsivän monista perussynneistäni. Hyvin geneeristä tavaraa, mutta sainpa sen pois alta ja voin seuraavaksi pelauttaa jotain aivan muuta.
Keskiviikko, 6.8. 2008
Päivän ällistys: Opetettavien faktojen hakeminen wikipediasta, avoimesti ja luokan edessä. Jos olisin arvannut miltä sivulta faktat haetaan seuraavaksi, olisin käynyt vandalisoimassa sen.
Aamusta päädyin LDAP-kursssille. Olin odottanut kurssista hyviä asioita, mutta se olikin aivan hirveä. Ensimmäisestä päivästä oli minulle vähemmän hyötyä kuin yliopiston henkilöstöhallinnon halipusikoulutuksesta. Pois päästessäni olin aivan tyrmistynyt. Maksaako yliopisto oikeasti siitä, että joku opettaa jo osaaville vi:n perusteet, lukee meille ääneen asioita wikipediasta ja RFC:istä käytettyään ensin kymmenen minuuttia hakemiensa kohtien löytämiseen? Jos huominen koulutus on yhtä hyödytöntä, tulee palautteeni olemaan ennennäkemättömän murskaavaa.
Turhuuskurssilla istuminen vei energiani ja elämänhaluni. Jouduin tekemään itselleni eksoottisia motivointitemppuja voidakseni alkaa kirjoittaa ropecon-matskua. Kun lopulta sain lukkoni auki, päädyin kirjoittamaan täysin valmiiksi sekä esitelmäni että pelini. Jo oli aikakin, voisi sanoa. Molemmista puuttuu vielä hieman kuvitusta, mutta huomenna ehtinee tehdä sen.
Siltikin olisin mieluiten jossain aivan muualla kuin täällä.
Torstai, 7.8. 2008
Päivän kuva: Saukon varpaat. Yritin ympätä nämä Ropecon-esitelmääni, mutten onnistunut.
Kurssi jatkui yhtä turhana kuin eilenkin. Lopulta joukkueemme jätti kokonaisuudessaan koko koulutuksen kesken ja palasi oikeisiin töihin. Perästä kuuluu. Tämä oli kyllä aivan vihoviimeinen koulutuksellinen fumble. Juuri nyt kun aika olisi tosi kortilla tulen istuneeksi kaksi päivää katselemassa konsulttia joka ei tiedä yhtään mistä puhuu mutta koettaa silti bluffata tiensä onneen.
Ahdoin kahteen iltapäivän tuntiin kahden päivän työt. Sitten sinkosin viimeistelemään Ropecon-materiaaliani. Pyöräilin sateen läpi Cosmiciin saadakseni Turun kaupunkilarpkampanjoita koskevaan esitelmääni kommentit pelikampanjoiden pääarkkitehdilta, vaihdoin Teemun kanssa pari sanaa peleistä, ja palasin kotiin tuottamaan kuvaa ja tekstiä. Kuinka ollakaan, sain kaiken valmiiksi inhimilliseen nukkumaanmenoaikaan mennessä. Tämä on hyvä, koska conissa väsynyt Dare on paha Dare mutta unensa saanut Dare on autuas ja viisauden lähde.
Ropecon, 8.-10.8. 2008
Ajankohdan korttipeli: Bilekuosi - peli kaman diilaamisesta ja vetämisestä. Suosittelemme aivan varauksetta. Profe ulkomuoto, hauska kuvitus, hyvä rytmi ja kuvia kumartelematon asenne. Osta tämä ja tue kotimaista pelikulttuuria.
Ropecon oli jakomielinen kokemus. On kuin olisin ollut kahdessa conissa yhtä aikaa.
Ensimmäisessä conissa oli kiintoisaa puheohjelmaa, mahtava gaala, intensiivistä roolipelaamista, hurmaavaa korttipelaamista, kavereiden kanssa oleilua ja yleistä hauskaa ajanvietettä. Toisessa oli ylikorostunutta yksinäisyyttä, suunnitelmien toimimattomuutta, typerää yleisöä ja kaiken kruununa troubleshooter joka terminaattorimaisella fanaattisuudella löysi ja karkoitti minut sähkökaapin takanurkasta jonka olin vallannut nukkumapaikakseni.
Ropecon tuli päälle väistämättömästi, ja vaikka oikeastaan mikään aspekti conikokemusta ei tullut yllätyksenä, ei conin missaaminenkaan ollut optio. Siltikään con ei onnistunut olemaan täysi katastrofi millään rintamalla, mutta en ole varma voiko tämän laskea voitoksi.
Post-ropecon, 11.-12.8. 2008
Ajankohdan kirja: Jared Diamond - Guns, Germs and Steel
Olin viisaasti ottanut kaksi lomapäivää conin jälkeen ja käytin ne hengaamalla maahan palanneen Kaisan seurassa. Aaltopituutemme eivät vaan oikein kohdanneet ja pakenin tästä seurannutta synkkyyttä sarjakuviin, kirjoihin sekä rokkenrolliin.
Sarjakuvat ja kirjat olivat hyviä, rokiksi osui Meat Loaf. Enpä ole näin epäonnistuneella keikalla koskaan käynyt. Olen ikääntyviä rokkareita nähnyt ennenkin, mutta jos skaalan yhdessä päässä on kuusikymppinen mutta yhä teini-ikäisen energiaa säteilevä Pomo, sen toisesta päästä löytyy äänensä menettänyt ja tyrmäävän hirvittävä Meat Loaf. Kaverin ääniala tuntui kattavan noin kolme nuottia, ja vannon että olen hevikaraokessa laulanut Bat out of Hellin paremmin kuin mies itse. Myötähäpeä ja tyrmistys oli suunnaton.
Pakenin Turkuun matalissa fiiliksissä. Päätin piiloutua sarjakuvien ja kirjojen pariin ja käsitellä vakavia asioita joskus myöhemmin.
Keskiviikko, 13.8. 2008
Päivän murina: iPhonesta puuttuu mm. kyky käyttää mp3:ia soittoääninä, SSH-asiakasohjelma, tiedostonsiirto-ominaisuuksia ja kyky käyttää Google Earthista tuotuja paikkatietoja. Ihmeellinen ramparatkaisu tämäkin.
Töihin paluu ei juurikaan innostanut. Selvisi että tämä työviikko on kymmenen päivän mittainen: molempina viikonlopun päivinä on töitä. Ei tee hyvää mielenrauhalle. Syksyn aikataulun ennakkovilkaisu näytti muutenkin tappavalta. Edes testikäyttöön annettu iPhone ei riittänyt piristämään päivää: laite tuntui enemmän karsitulta Apple Experienceltä kuin aidolta pienoistietokoneelta joka se olisi hyvin voinut olla.
Tarvitsisin liikuntaa mutta ulkona satoi. Syyskuulle kaavailtu sukellus-, kiipeily- ja luolareissu taisi peruuntua, mutta työaikatauluja katsomalla tämä vaikuttaa enemmän hyvältä kuin huonolta asialta. Sittenkin tuntui siltä, että kombinaatio kaikesta pielessä olevasta tulisi hiertämään sanityn lähelle nollaa jouluun mennessä. Olen matkustamassa masennusalueelle, voisinko saada rokotuksen?
Torstai, 14.8. 2008
Päivän sotilasoperaatio: Catelyn Stark tekee itsemurhaiskun miehitettyyn Winterfelliin
Koko työpäivä oli palaveria ja neuvottelua. Ei tässä mitään vikaa sinänsä, mutta kun samaa tulee olemaan joka päivä ensi viikollakin. Välissä sentään on viikonloppu jonka molempina päivinä on töitä. Taidan valittaa tästä huomennakin.
Töiden jälkeen oli edessä Game of Thrones -lautapeliä. Pääsin pelaamaan Starkin sukua, mikä sopi suoraviivaiselle luonteelleni oikein hyvin. Yllättävää kyllä, sinnittelin mukana pelissä loppuun saakka. Yleensä strategiset lautapelit päättyvät osaltani nopeaan häviöön, pääasiassa koska käyttämäni strategia on yleensä "hiiteen liika funtsinta, tehdään jotain ja annetaan noppien ratkaista". Tietenkään tässä pelissä ei edes käytetä noppia.
Oli Game of Thrones aika hauska, vaan strategiapelit eivät ole oikein minua varten. En osaa pelata voittaakseni, pelaan vain pelatakseni.
Perjantai, 15.8. 2008
Päivän päivitys: Ruotsin luolaretki kuvitettuna
Lisää palaveria, lisää masentavia työasioita. Mutta työviikosta takana sentään on jo kolmannes. Kiitos mainioiden bussiaikataulujen, en ehdi huomiseen koulutusoperaatioon ellen herää 7.30.
Päivä venyi lopulta pitkäksi, huominen työ kun piti jotenkin valmistellakin. Inspiraatio oikeastaan mihinkään oli aika lähellä nollaa. Olin aikonut käydä boulderilla, mutta työpäivänä en ehtinytkään käydä syömässä, joten fyysinen olo oli liian heikko liikuntaan. Note to self: älä jätä ruokailua väliin vaikka palaveri olisi miten tärkeä.
Lauantai, 16.8. 2008
Päivän ontuva kulttuurimetafora: Olen pelisessioiden ideoinnissa edelleen metsästäjä-keräilyvaiheessa, enkä ole vieläkään edennyt viljelyvaiheeseen. Tämä on hidasta kehitystä ja selittynee sillä, että supersankarifiktion genrerajoitukset haittaavat viljelyä. Olen lukenut aivan liikaa Jared Diamondia.
Seitsemältä herääminen lauantaina oli jokseenkin niin hauskaa kuin saattoi kuvitellakin. Luennon pitäminen sentään meni rutiinilla. Bussiaikataulujen kanssa säätäminen vaan tarkoitti, että puolen tunnin tehtävän suorittamiseen kului kolme tuntia työaikaa. Eihän tässä muuten mitään mutta työaikani ei varsinaisesti tule halvaksi.
Kotona koetin lukea ja kirjoittaa peliä, mutta kumpikin toimenpide oli ylivoimainen. Niinpä ryhdyin piirtämään luonnoksia. Oikeilla sarjakuvapiirtäjillä on hahmoistaan olemassa kasapäin asento- ja ilmeluonnoksia ja päätin koota itselleni samanlaisen gallerian Empiren pelaaja- ja ei-pelaajahahmoista. Etenkin ei-pelaajahahmoja on jo näkynyt yli sata, joten täydellisen kuvaston tekemiseen voisi kulua aika pitkä tovi. Vaan jo keskeisimpien hahmojen piirtely johti muutamaan oikein hilpeään asentoon. Mikä omituisinta, sain parista hahmosta aikaan jopa kuvia joissa hahmo näytti samalta kuvasta toiseen.
Kun sain luonnokset piirrettyä, en tiennyt mitä niille pitäisi tehdä. Ensimmäinen vaistomainen reaktio oli tussata ne ja värittää niistä koneella oikeita kuvia, mutta ei kai se ole niiden pointti?
Sunnuntai, 17.8. 2008
Päivän olo: Jokseenkin voimaton. Koskas sitä tulikaan viimeksi harrastettua jotain fyysistä?
Lisää oppituntien pitämistä ja sadepäiväkoomausta. Fyysisestikin olo alkoi olla heikko. Liikunnan puutetta vai uhkaava flunssa?
Jared Diamondin Collapse ei ainakaan alkanut yhtä mukaansatempaavasti kuin Guns, Germs and Steel. Tämä saattoi kyllä johtua omistakin ennakkoluuloistani: tahdoin huutaa ja raivota ääliöille joita kirjailija oli mennyt haastattelemaan. Kykyni sietää erilaisuutta on pieni.
Maanantai, 18.8. 2008
Päivän juonirakenne: Thirty Xanatos Pileup
Töissä suuret pyörät pyörivät ja niiden vaikutuksesta istuin koko päivän palavereissa. Asiat olivat tärkeitä ja kiinnostavia, mutta aineenvaihduntani sekä psykologiani ovat täysin soveltumattomia neljän tunnin paikallaanoloon, etenkin jos pitää kuunnella eikä saa tehdä tai väittää.
Olin aika poikki iltapäivästä. Koetin olla luova ja hyödyllinen, vaan kuten monesti tapahtuu, sain kaikki hyvät ja muistiinmerkitsemiskelpoiset ideat vasta puoleltaöin kun olin jo käynyt nukkumaan. Tekee hyvää virkeydelle tällainen. Tietäisi vaan onko tässä kyse kellonajasta (jolloin voisin sopeutua nukkumalla päiväunia), peiton alla olemisesta (jolloin voisin koettaa kirjoittaa päiväsaikaan vaan menemällä vuoteeseen ajattelemaan) vaiko väsymyksestä ja työpäivän lähestymisestä (jolloin mitään ei ole tehtävissä).
Tiistai, 19.8. 2008
Päivän oivallus: Minusta tulisi maailman huonoin markkinointi-ihminen. Onneksi en aio sellaiseksi ryhtyä.
Yllättäen nukuin vähän ja päivän back-to-back -palaverit olivat siksi aika kivuliaita. Jälkimmäisessä alkoi näkyä tietynlainen taisteluväsymys. Vasta viikon seitsemäs työpäivä tämä, kolme vielä pitäisi jaksaa. Ennuste ei ole hyvä.
Vihdoin pääsin taas kiipeilemään. Ei pitäisi pitää näin pitkiä taukoja, voima, kestävyys, taito ja rohkeus katoavat. Yksi uusi reitti sentään tuli on-sight -liidattua, mutta sen vaikeus oli vaan 5-.
Kalliokiipeilykausi oli sitten tänä vuonna alle neljän kuukauden mittainen. Hiton sateet. Ulkona kuuluisi vielä olla hellettä ja uintimahdollisuuksia mutta ei...
Keskiviikko, 20.8. 2008
Päivän omituinen blogi: Strange Maps - tarkalleen sitä miltä kuulostaakin.
Oikea ranne oli aamulla julmetun kipeä. Tällä ei varmastikaan voi olla mitään yhteyttä eiliseen kiipeilyyn. Myös flunssankaltainen tila aaltoili ylitseni tuon tuostakin ja teki keskittymisestä vaikeaa. Siltikin töissä projektit kirskuivat eteenpäin.
Kotona piirsin yllättävän taitavasti. Kun kuvat olivat valmiit, tartuin Mirin minulle jättämään Steven Hallin Raw Shark Textsiin. Sataa sivua myöhemmin olin täysin koukussa, ja samalla puhkuin kateutta kirjoittajaa kohtaan. Tarinan alku käytti täysin samoja teemoja kuin kertomus jota olen itse yrittänyt kirjoitella, mutta toisin kuin minun tarinassani, RST:ssä kirjoittajalla onkin ollut ajatus siitä Mitä Seuraavaksi Tapahtuu, ja ajatus on ollut aika ältsin makea. Onneksi se ei myöskään ollut lopulta sukua asioille joista tahtoisin itse kirjoittaa, ensivilkaisulta se vaan vaikutti siltä.
Torstai, 21.8. 2008
Päivän ajatus: Mitä tapahtuisi jos tarjouskilpailussa tulisi tasapeli kaikkien osapuolten kesken? Jaettu ensimmäinen sija jokaiselle osapuolelle? Seuraisiko siitä ryhmähali ja kehotus tehdä yhteistyötä? Todennäköisesti ei.
Aamulla arvoin töihinlähdön ja lähtemättömyyden välillä. Flunssa oli käynyt päälle, mutta silti päätin vilistää työpaikalle. Tämä saattoi olla virhe, koska aivot tuntuivat olevan mukavasti narikassa ja keskittymiskyky aivan muualla.
Cosmicissa oli syksyn saapumisen kunniaksi paljon väkeä. Jostain syystä siellä puhuttiin paljon autoista ja tietokoneista, tosin loppuiltaa kohti Turkuun palannut Anna saapui ja jakoi kanssamme taas yhden kunnianhimoisen peli-idean. Ei ole Pelageyan jatko-osa, sorry.
Perjantai, 22.8. 2008
Päivän kova kohtalo: 48 tuntia supersankarin origin storysta hän on kehittänyt kaksi voimaksta vihollista joista kumpikin tuntee hänen salaisen henkilöllisyytensä; ensimmäinen kaappaa hänen tyttärensä ja toinen ryöstää kaiken hänen teknologiansa. Jos minusta tulisi supersankari, minunkin asiani olisivat varmasti juuri näin hyvin.
Viimeinen päivä softaneuvotteluja, ensimmäinen päivä atk-keskuksen Singstar-diplomatiaa. Kun alkusyksystä palvelutiskillemme muodostuu yleensä valtavat jonot ja väenpaljous, päätin muun tiimin kanssa hieman lievittää jonottamisen ikävystyttävyyttä pystyttämällä PS2:n ja Singstarin tiskin viereen. Suurimmat jonot eivät vielä tänään aktivoituneet ja laulamaan uskaltautuminen oli vaisuhkoa, mutta saa nähdä mitä ensi viikko ja oikeat opiskelijalaumat tuovat tullessaan.
Illalla pelautin Empireä. Numero #25 oli pitkästä aikaa oikeasti hyvä peli sillä tavalla kun hyvien pelien kuuluu olla - siis peli, joka oli sosiaalivoittoinen ja hahmolähtöinen olematta paikallaan junnaava. Pääsin käyttämään kerrassaan hurmaavaa hahmolaumaa ja heittämään pelaajia hyvin klassisella supersankaritarinalla jossa oli pari tosi omituista käännettä. Oma fiilis pelin jälkeen oli erittäin onnistunut. Juuri tällaisia juttuja haluan pelauttaa: tarinan superpahiksissa oli kyse enemmän nokkelasta sanailusta (ja mahdollisesti megalomaanisista juonista?) kuin pelkästä turpasaunasta.
Viikonloppu, 23-24.8. 2008
Ajankohdan piirtelyharjoitus: Väkijoukon piirtäminen. Tämän voisi varmaan tehdä helpomminkin kuin hahmo kerrallaan.
Toisaalla tapahtui häitä, mutta tajusin onneksi pysyä kaukana moisesta hulluudesta. Sen sijaan piirsin, kirjoitin ja katselin Doctor Whota. Sarjan Doom-jaksopari oli enemmän Doomia kuin Doom-leffa, sekä tuntuvasti parempi. Ei niin että se olisi ihmeellisiä vaatinut.
Sunnuntaina törmäsin oivalliseen livepelimainokseen. Ilmoittautuminen singahti heti matkaan.
Maanantai, 25.8. 2008
Päivän kreationistinen argumentti: "Science hard. God easy."
En töissä lopulta ehtinyt paljonkaan ihailla Singstar-esityksiä, koska suuri ohjelmistoprojekti vaati edelleen huomiota. Sentään enää oma työni ei liittynyt tarjouksien kummastelemiseen.
Harjoitin pelinkirjoittamista ja koetin vähän piirtääkin, mutta tulokset olivat heikonlaisia. Ja viikonloppuna kuvittelin jo oppineeni piirtämään.
Tiistai, 26.8. 2008
Päivän vaiva: Eturaajaraihnaisuus
Ranne oli yhä hieman kipeä, mutta kiipeilin siitä huolimatta. Se oli tuskallisempaa kuin viimeksi, mutta toisaalta sujui hieman paremmin. Kiipeilyn jälkeen uppouduin Raw Shark Textsiin, mutta havaitsin että jatkuva ranteen varominen tekee kirjan lukemisestakin hankalaa. Jo nyt on saatana. Mikä ihme käpälääni oikein vaivaa? Tietokonettakin käyttäessäni ranteet lepäävät, piirtäminenkö tassuni on muka kuluttanut?
Keskiviikko, 27.8. 2008
Päivän toisesta maailmasta tuleva kysymys: "Kumpi niistä amerikkalaisista puolueista edustaa kommunisteja?" Ilmeisesti kysymys oli täysin vakavissaan esitetty, eikä esittäjä ollut utelias viisivuotias. Tulinpa taas vakuuttuneemmaksi siitä että jos voin lähettää jonkun viestin ala-asteikäiselle itselleni, olisi sen sisältönä "aikuiset tahtoo kunnioitusta koska ne on vanhoja ja viisaita - mutta älä hetkeäkään sitä usko, eivät ne ole."
Epämiellyttävä syksy on saanut lonkeroillaan minusta kiinni. Sinänsä pahemminkin voisi olla: tällä hetkellä päälimmäinen olotila on jatkuva kiireisyys, mutta se ei ole kasvanut kaikkea rauhallisuutta tuhoavaksi paniikiksi tai yöunet syöväksi ahdistukseksi. Palloja on vaan ilmassa aika monta, niin työ- kuin harrastussektorillakin. Varsinaisen kesälomani piti alkaa ensi viikonlopun jälkeen, mutta näin ei sitten tapahtunutkaan. Tämä voi kokonaisuuden kannalta olla ihan hyväkin asia, ilman lomaa ehdin käsitellä kiirettä sitä mukaa kun se tulee vastaan sen sijaan että putoaisin jossain vaiheessa sen jälkeensä jättämiin tulipaloihin.
Keskittyminen on vaan jotenkin hukassa, niin töissä kuin vapaallakin. Tarvitsisin paremmat työolosuhteet, mutta tällä miehityksellä en niitä ole saamassa. Tietysti sain lisäväkeä kun sitä olin pyytänyt, mutta sitten menin sijoittamaan sen tekemään kaikkea muuta kriittistä ja jättämään minut edelleen aivan liian lähelle käyttäjille puhumisen etulinjaa.
Piirtäminen sentään sujui. Olen löytänyt rutiinin.
Torstai, 28.8. 2008
Päivän korruptio: EU pays for, then ignores study on copyright extension, koska mikään ei ole olennaisempaa kuin musiikkiteollisuuden voitot. Tai oikeammin, mikään ei ole olennaisempaa kuin olemassaolevien järjestelmien pysyvyyden varmistaminen ja muutoksen vaikeuttaminen.
Näin unta maaperägeologeista, oululaisuudesta, kivestä, sateesta ja halauksista. Valvemaailmaan minua seurasi näistä ainoastaan sade. Vaikka päivän alku oli kuin venäläisestä teinigoottiromaanista, oli työpäivä kokonaisuudessaan aika jees. Jopa kiipeily töiden jälkeen alkoi taas sujua. Vielä tässä taito palaa.
Cosmic oli täynnä baptismiaan kokevia opiskelijoita eikä larppaajia näkynyt, joten päädyin baarissa hengaamisen sijaan näyttämään Tainalle Descentin. Nyt enemmän luolia harrastaneena huomaan vielä lisää detaljeita jotka leffa on tehnyt oikein (mukana on sekä staattisia että dynaamisia köysiä ja kiipeily hoidetaan dynaamisilla tai soolotetaan, lehmänhännät ovat luolatutkijatyyliin lyhyitä köyden pätkiä jne) sen lisäksi että jo aiemmin rakastamani kiipeilykohtaukset ovat mainioita - kiipeilyä harrastava katsoja pystyy jopa erottamaan elokuvan hahmojen tekemät muuvit ja voimaan asiankuuluvasti pahoin nyrkkijammeissa ja muissa inhottavissa tempuissa. Lisäksi huomasin, että elokuvan kivensisäinen äänimaailma oli todella aito - toisiaan vastaan hankaavat ja kolisevat kivet kuulostavat aivan samalta kuin oikeassakin luolassa. Ei Descent ole realistinen elokuva (yksi hahmoista penkoo luolaa hihattomassa topissa eikä kellään taida olla polvisuojia) mutta tonkimisen realismista on tingitty ainoastaan kohdissa joissa se tuottaa tulokseksi parempaa elokuvaa. On tämä edelleen ihan mahtava leffa.
Perjantai, 29.8. 2008
Päivän sääprofetia: New Orleans on samassa taas hurrikaanista tai parista.
Deadlinet ja keskittymistä vaativat hommat kohtasivat jälleen arjen arvaamattomuuden. Silti sain tehtyä jonkin verran ihan oikeita töitäni, eli väänsin Visiolla prosessikaavioita ja luin ITIL:in kolmoseditiota. Sääntöjärjestelmä vaikuttaa paljon lupaavammalta kuin kakkosedition, ja vaikka kakkosedikkaa ihailin teoreettisella tasolla sen varsinainen käyttäminen tuntui ylivoimaiselta. Täytynee hankkia kaikki järjestelmän sääntökirjat ja katsoa sitten voisiko sillä alkaa pelauttaa, tai siis koordinoida väkeä töissä.
Juttelin Adeptin kanssa peliasioista ja piirsin. Villiä menoa perjantai-illan kunniaksi.
Lauantai, 30.8. 2008
Päivän erinomainen lista: Things to Do When I Become Evil Empress
Jostain löytyi energiaa käydä tänäänkin kiipeilemässä. Viikon kolmas kiipeilykerta ei ollut niinkään sankaritekoja kuin kunnon ylläpitämistä. Tahti alkaa olla aivan kelvollinen.
Doctor Whon katselemisen ja Raw Shark Textsin lukemisen lomassa ideoita peliin tuli jatkuvasti. Kaikki näistä eivät valitettavasti edes mahdu tähän kampanjaan.
Sunnuntai, 31.8. 2008
Päivän kuva: "If you suspect it, report it."
Kokeilin osaisinko piirtää vähän dynaamisempaa kuvaa kuin yleensä, ja sehän onnistui. Vieläkin piirrän tarpeettoman hitaasti ollakseni oikea sarjakuvapiirtäjä, eikä jälki välttämättä ole suunnattoman kaunista, mutta vastaan ei ole hetkeen tullut "tällaista kuvaa en yksinkertaisesti osaa" -hetkeä. Tosin oikeaa totuuden hetkeä ei ole vielä tullut, koska en ole juurikaan yrittänyt piirtää supersankareita kosmisissa tai vähemmän kosmisissa tappeluissa. Moista varten tarvitsisi varmaan ensimmäiseksi käsikirjoituksentyngän.
Parikymmentä vuotta sitten kuvittelin, että jos joskus sekaantuisin sarjakuvien tekemiseen, olisi alaani nimenomaan käsikirjoittaminen kun olen kerran niin hyvä keksimään omituisia tarinoita (ja koska useimmat kaverini osasivat ihan oikeasti piirtää ja minä en). Nyt olen tullut siihen tulokseen, että käsikirjoittaminen on se selvästi minulle vaikeampi osa operaatiota, kyllähän sitä aina piirtää voi. Tietenkin tässä vaikuttaa tasoero: en osaa suhtautua omiin piirroksiini yhtä kriittisesti kuin kirjoittamiini juttuihin. Toisaalta positiivinen suhtautuminen omaan osaamiseen on varmaan ihan tervettä.
Ulkona oli kylmä. Luin Jared Diamondin kertomusta Pääsiäissaaren sivistyksestä, ja sain siitä jokseenkin hyytävän olon. "What did the Easter Islander cutting down the last tree think?" tosiaan.
