Kesäkuu 2008: Hyödyttömät päivät
Sunnuntai, 1.6. 2008
Päivän kammotus: Kesän ensimmäinen trädiliidi.
Ehdin nousta vuoteesta minuuttia ennen kuin Miri tuli noutamaan minua kiipimään. Suuntasimme Nuuksion kalliolle. Sää oli loistava kiipimiseen, nuuksiolainen kivi ei vaan vieläkään ollut mieleeni. Kiteet olivat juuri väärän kokoisia - liian pieniä jotta niistä saisi hyvin kiinni ja liian isoja jotta ne toimisivat hyvin karheina. Koska varsinaisia otteita on vähän, on kiipeilijän pelattava koko ajan tasapainolla, ja tämän vuoksi minulle liidaaminen on lähes mahdotonta. Käsivoimiini luotan, tasapainooni en.
Kiipeily vei aivan kaikki voimat, ja läheisen järven vesi oli liian kylmää uintiin. Kotona vähän kitarasankaroitiin. Kävi ilmi että GH III:n Hard on koko lailla eri maailmasta kuin Rock the 80sin. Ei III:ssa onnistu edes Mediumilla pelaaminen niin hyvin että kappaleita pääsisi läpi.
Maanantai, 2.6. 2008
Päivän pelisitaatti: "Uskon olevani Napoleon."
Kesäharjoittelijan kouluttamisen vuoksi päivä tuntui noin 12 tuntia pitkältä. Harjoittelija sentään oli välkky ja nopea oivaltamaan, töitä vaan oli aivan älyttömästi viimeisimmän verkkourkintaiskun ja satunnaisten toimintahäiriöiden vuoksi.
Intoa pelata Berliiniä ei suuremmin ollut, mutta peli olikin reipashenkinen mielisairaalapakodraama joka sopi mielentilaani oivallisesti. "Ei pidä ajatella tätä niin, että meidät on lukittu tänne, vaan niin että nuo on lukittu tänne" osoittautui kovin enteelliseksi lausumaksi. Oletettavasti hahmon liian rehellinen olemus myös johti siihen, ettei häntä uskottu kun hän väitti olevansa patologinen valehtelija...
Tiistai, 3.6. 2008
Päivän hevihetki: Tuhannet hevarit laulamassa yhdessä Hell Patrolia
Rokkikesän avasi Judas Priest. Parempaa avausta olisi ollut vaikea kuvitella. Ajomatka Helsinkiin oli vaihteeksi leppoisa; muistinkin että Priest oli parasta autoilumusaa mitä löytyi. Jäähallissa pääsimme ihan eturivin taakse, ja kun Kiuas oli lämppäröinyt aika turhasti, juuttaan pappi näytti kansalle mistä metallijumalan arvonimi tulee.
Laulu kirkui laseja rikkovissa sfääreissä, kitaraa soitettiin hirveällä vauhdilla, ja rummut jylisivät kuin tykistö. Keikan avaus kohta ilmestyvän Nostradamus-levyn raidalla vakuutti ainakin minut uuden materiaalin toimivuudesta. Sitten Metal Gods villitsi yleisön ja sen jälkeen rokattiin hillittömästi. Breaking the Law, Between the Hammer and the Anvil, Hell Bent for Leather, Eat Me Alive... setin kappalevalinnat olivat mahtavia, taustalavasteet jylhiä, Halfordin nahkarotsit tosi ihkuja. Yleisökin oli mainiota - ei humalaisia ääliöitä änkemässä iholle, vaan aidosti hevistä nauttivaa kansaa jotka olivat ainakin yhtä innoissaan kuin minäkin kaikesta mitä soitettiin. Vaikka Priestin jäärät olivat isoisän ikäisiä, eivät vuodet ole nirhineet heistä rokkia pois, päinvastoin.
Ääni meni, rahat meni, kuulo meni, käsiin sattuu ja kotimatka oli silkkaa koomaa, mutta loistava oli keikka!
Keskiviikko, 4.6. 2008
Päivän älkää-yrittäkö-tätä-kotona: Saman köyden käyttäminen yhtäaikaa apuköytenä ja kiipeilyköytenä. Tämä on näköjään tehtävissä, vieläpä turvallisestikin, kunhan köysi vaan on riittävän pitkä ja ankkurin virittäjä tietää mitä tekee.
Rokkaamisen jälkeinen herääminen meni vähän niin ja näin. Onneksi uusi harjoittelija oli nopeasti oppivaa lajia joten minua ei älyttömästi edes tarvittu työssä. Keskityin rästihommiin ja hallintosäätöön.
Töiden jälkeen oli kiipeilyaika. Ravattulan kallio olisi kertakaikkisen mahtava ja Turun kauneimman kivensä ansiosta hyvä korvike Ispoisille, jos sitä vain olisi pultattu enemmän. Kaipaisin vaikka sitten ihan yläpultteja niin että yläköysittely sujuisi tarvittaessa helposti, tosin lisää liidpulttejakin kaivattaisiin. Nykyiset liidit ovat joko liian helppoja tai liian vaikeita. Kuitenkin kalliolla viihdyttiin yli kolmen tunnin ja puolen tusinan reitin parissa.
Illalla Adept esitteli viimeisimmät pelisysteemi-ideansa ja Susanna kertoi omasta käynnistymässä olevasta kampanjastaan. Työnteko ei miellytä, roolipelaaminen olisi hauskempaa.
Torstai, 5.6. 2008
Päivän vastus: Mecha. Vähän niin kuin tankki, mutta epävakaampi.
Pelautin lisää Empireä. Objektiivisesti peli oli yksinkertainen ja aika heikosti rytmittynyt, mutta pääsin siinä käyttämään joitain tosi pöhköjä elementtejä. Lisäksi ohjelmassa oli iso räjähdys, mojovia mokia supervoimien käytössä ja pöpilän kätköön arkistointi yhdelle arkkipahikselle johon aloin olla jo varsin kyllästynyt. Ei hullumpi loppusaldo.
Viikonloppu, 6.-8.6. 2008
Ajankohdan teema: Mitä pyytäisit jos voisit pyytää ihan mitä tahansa?
Asiat kasautuvat. Viimeinen Jäljet-peli osui samaan aikaan monien muiden juttujen kanssa, joten peliin keskittyminen oli vähän niin ja näin. Olin Jäljissä pelannut alusta alkaen pääasiassa pelinjohdollisen avustajan asemassa. Salaisuuksia? -kampanjassa sarjamurhaavan lakimiehen pelaaminen oli tyhjentänyt akkuni niin täydellisesti, etten jaksanut kehittää uutta olennaista hahmoa. Pimeyden maailmassa olin pelannut protagonistista sankaria, Hauraissa unelmissa ongelmia aiheuttavaa antisankaria, Salaisuuksissa yhtä tarinan pahiksista; täydellisen ulkopuolisen hahmon pelaaminen Jäljissä oli vielä puuttuva kokemus.
Olin kuitenkin ollut aika huono pelinjohdon avustaja, koska kevät oli varsin kiireinen ja suunnilleen jokaiselle peliviikonlopulle oli osunut muuta vaikeasti siirrettävää ohjelmaa. Tämä viikonloppu ei oikeastaan ollut poikkeus. Avustelin minkä voin, mutta pelkäsin olevani enemmän haitaksi kuin hyödyksi muiden pelikokemukselle.
Vaan monien muiden kannalta Jäljet oli kuitenkin ollut onnistunut peli ja loppukatastrofi oli myös asiaankuuluvan tyly. Kun pelistä oli sunnuntaina selvitty, yritettiin harrastaa liikuntaakin, mutta kiipeilyä ei kertakaikkiaan jaksanut joten tyydyimme uimiseen ja Guitar Heroon. Pelinjälkeinen kooma piti otteessaan tiiviisti.
Maanantai, 9.6. 2008
Päivän uudistus: Alamo-kampanjan jaksoluettelo ja kansikgalleria
Alitajuntani ei suostu nielemään ihan mitä tahansa. Unessa olin jossain valtiohallinnan tilaisuudessa, ja satunnainen puhuva pää selitti paniikkirefleksitoimenpiteitä joita kaavailtiin responssina johonkin vastenmieliseen rikokseen. Kysyin "Mitkä ovat indikaattorit jotka kertovat meille, että nämä toimenpiteet ovat tarpeellisia? Jos toimenpiteitä tehdään, mitkä ovat indikaattorit jotka kertovat meille että ne ovat onnistuneet?" Tämän jälkeen uni hajosi, koska en ilmeisesti kyennyt uskomaan että valtiohallinnon puhuva pää keksisi tuohon mitään nokkelaa vastausta.
Töissä oli kuollutta. Kotona piirsin ja katselin Dr. Whon kakkoskautta. 45 vuotta jatkuneessa sarjassa on hyvä käsitellä teemoina ikääntymättömyyttä ja kuolevaisuutta.
Tiistai, 10.6. 2008
Päivän toive: Voisiko jostakin saada järkevän hallinnollisen ympäristön työnteolle?
Toinen koomainen työpäivä käynnistyi palaverilla ja kiersi siitä pahoinvointiin. Viimeisin keskisormennäyttö tiimini palkkauksen suuntaan ei oikeastaan nostanut työmotivaatiota. Jahka alan laatia palvelutasokuvauksia tiedekunnittain on vaikea olla huomioimatta kuinka vaativia tehtäviä kullakin alueella tehdään.
Kiipeily ei merkittävästi auttanut pahoinvointiini. Palatsilla kapuaminen oli huonoa voiman, taidon ja rohkeuden puolesta. Yliopistomaailmasta kuulemani juorut vain masensivat. Paha olo levisi henkimaailman puolelta kroppaani. Ei innosta elämäni juuri nyt.
Keskiviikko, 11.6. 2008
Päivän kansalaisoikeuksien kehitys: Vuonna 2000 Britanniassa poliisi sai oikeuden vangita syyttämättä 48 tunniksi. Vuonna 2003 tämä kasvoi 14 päivään, vuonna 2006 28 päivään, ja nyt se tahdotaan nostaa 42 päivään. Terrorismista epäillyille, tietenkin. Näin maailmasta tulee turvallisempi paikka.
Nukuin huonosti ja heräsin juuri ja juuri ajoissa ehtiäkseni yliopiston hallinnon tilaisuuteen. Se jatkoi eilisiä fiiliksiä siitä, että valtiohallinto koettaa upottaa yliopistoja tai ainakin muuttaa ne tunnistamattomiksi. Uusliberalistinen yliopisto olisi aivan vihaviimeinen ajatus.
Muu päivä sujui rutiinihommien ja hallinnollisten harmien parissa. Ympärillä taas natisi ja uuden työpaikan haeskeleminen houkutti. Sittenkään en oikeasti tahdo uutta työpaikkaa, tahdon korjata nykyisen sellaiseksi että siinä on järkevää työskennellä. Ei tämä edes olisi loputtoman vaikeaa.
Piirsin ja katsoin Third World Copin. Jamaikalainen poliisileffa oli katu-uskottavampi kuin mikään koskaan. Vaan onko ganjan polttaminen tai hallussapito muka oikeasti Jamaikalla rikos?
Torstai, 12.6. 2008
Päivän softa: Confluence
Yksi töissä odottamistani uhkakuvista otti ja toteutui. Olo oli sen jälkeen kumman helpottunut. On jo pitkään ollut tunne että jotain vielä hajoaa, ja nyt kun se hajosi, ei tarvitse enää huolehtia siitä mikä seuraavaksi pieleen menee. Päivän varsinainen sisältö oli vieläpä aika hauskaa - meille esiteltiin wikijärjestelmää jolla voisi korvata samalla muutaman muunkin käytössä olevan virityksen. Ahdistusta pääsee pakoon kehityksen illuusioon.
... tai tuhlaamiseen. Töiden jälkeen seurasi kierros kaupungilla, ja viittäsataa euroa myöhemmin minulla oli kiilasetti, kylmälaukku, itsetäyttyvä makuualusta sekä iPod Nano. Ei tällaiseen oikeasti varaa olisi mutta ostokset olivat kaikki lähes välttämättömiä. Paitsi ehkä iPod.
Cosmicissa pohdittiin ruumiin hävittämistä. Aivan teoreettisella tasolla tietysti vain.
Perjantai, 13.6. 2008
Päivän oivallus: Tuliaseiden psykologinen merkitys.
Pähkäilin hallinnollisten pulmien parissa ja mietin miten voisin kiertää ne. Haluaisin että joku suurempi tekijä hakkaisi meitä ITIL-kirjastolla päähän kunnes vuodamme standardeja ja parhaita käytäntöjä, mutta ei ole todennäköistä että tämä tapahtuu. Ilman korkeampien voimien mukanaoloa ITIL-toimenpiteisiin ei saa mukaan minkäänlaista tehoa.
Sade sabotoi kiipeilyaikeet, joten jäljelle jäi vaan pelinkirjoittaminen ja Shield. Aika hilpeä sarja tämäkin.
Lauantai, 14.6. 2008
Päivän kesäkokemus: Pyörä, iPod ja kallio.
Boulderoimassa törmäsiin ranskalaiseen kiipeilijään jonka kanssa vaihdoin yhteystietoja ja aikeita ottaa hänet mukaan kun käyn lähiseudun kalliolla. Verkostoituminen olisi tietysti ollut murskaavasti hyödyllisempää jos kaveri olisi ollut puolalainen.
Kiipeilyn jälkeen juttelin pelijärjestelmästä ja harjoitin kitarasankarointia. Boulderointi ja leikkikitaran soittaminen eivät komboa mitenkään älyttömän hyvin.
Pelinkirjoittamisessa pitäisi saada kiinni monesta langanpäästä. Olen jumissa epäolennaisissa detaljeissa. Huomenna tartun kokonaiskuviin.
Sunnuntai, 15.6. 2008
Päivän virtuaalisuunnistus: Lontoosta Pariisiin maamerkkien avulla.
Tartuin pelinkirjoittamiseen. Vaihteeksi kirjoitin jotain muuta kuin Empireä, vaikka kauaksi supersankareista en siltikään ajautunut. Vaan kuten yleensä, olin helposti distraktoituva ja mutkien kautta päädyin leikkimään Google Earthiin rakennetulla lentosimulaattorilla. En ole yleensä lentosimuista pitänyt, mutta Google Earthin "koko maailma sateliittikuvissa" riitti kiinnostamaan minua. Kolmiulotteisia rakennuksia ei vaan näy. Pelkään pahoin että tätä määritystä ei ole tehty tehonsäästösyistä vaan terroristipelon vuoksi. Huoh.
Maanantai, 16.6. 2008
Päivän löytö: Google Earth Flight Simulatoriin saa sittenkin kolmiulotteiset rakennusmallit
Työmotivaatio oli kateissa, mutta pienet hommat vaativat silti tekemistä. Olin ainakin kahden toiminnon sijainen, joten jätin suuret linjat suosiolla rauhaan ja tein simppeleitä pikkujuttuja.
Samaa voisi sanoa myös illan Alamo-pelistä. Juonena oli pelkkä pikkujuttu jonka sankarit olisivat hoitaneet vaikka vasemmalla kädellä jos he olisivat kaikki olleet toimintakunnossa, mutta heistä puolet oli pyörätuoleissa ja toinenkin puoli vähän kärsinyt.
Peli oli oikeastaan viimeinen valmiiden tarinoiden sarjasta jonka varassa olen tämän vuoden ollut. Olen pelauttanut kahden pelin kuukausitahtia vuoden alusta lähtien, ja kaikki joululomalla laatimani pelijuonet ovat nyt lopussa. Käsikirjoittajan idealaatikko pursuaa kyllä uusia ajatuksia ja tiedän jopa missä järjestyksessä tahtoisin niitä lähestyä, mutta ideanpoikasista pitäisi kehitellä muutama kvasilooginen juoni ennenkuin niistä voi laatia varsinaisen pelin. Vaan kesäloma tulee kohta, ja säästä päätellen kirjoittamiseen tulee olemaan hyvin aikaa.
Tiistai, 17.6. 2008
Päivän bizarromaailma: Osallistuin ruuanlaitossa myös suunnitteluun, ja tästä huolimatta ruuasta tuli syötävää.
Juhannus matelee kohti ja pihalla sää näyttää kamalalta. Viikonloppuna olisi tarkoitus lähteä Olhavalle kiipimään, mutta jos sää on tällainen, saattaa kiivintäreissun joutua skippaamaan. Ei tee mieli huvin vuoksi kykkiä teltassa vesisateessa ja toivoa että kallio kuivuisi edes sen verran että voisi vähän kiipiä.
Töissä viimeaikainen katastrofi tuntui poikineen hyviä seurauksia. Saapa nähdä pitääkö paikkansa. Valtion panostus yliopistoon ei ainakaan hyvältä näyttänyt kun vertaa luvattua rahasummaa menneisyydessä tarvittuihin.
Etäisen viisauden osoituksena kävin Mirin kanssa tekemässä juhannusostokset jo nyt, siltä varalta että Olhavalle kuitenkin päädyttäisiin. Sitten kiivettiin Palatsilla ja syötiin burritoja. Kiipeilyssä oli pari inspiroitunuttakin hetkeä ja ruoka oli hyvää vaikka myötävaikutin sen laittamiseen. Omituista.
Keskiviikko, 18.6. 2008
Päivän piirrostekniikkaharjoitus: Unohdetaan varjostukset, piirretään pelkällä kontrastilla.
Juhannuksen sääennuste jatkoi heiluriliikettään. Vaihteeksi näytti siltä, että Olhavaan kannattaisi ehkä mennä. En silti ollut suunnattoman luottavainen, pakkasin kamojani enemmän arvellen että jossain vaiheessa niitä varmaan tarvitaan.
Piirtelin ja uusin Empiren kansikuvasivustoa vielä yhdellä iteraatiolla. Nyt sivusto alkaa toimia kuten olen toivonut.
Torstai, 19.6. 2008
Päivän tappio: Ei kiipeilymatkaa tälle juhannukselle
Huono sää voitti, Olhavalle ei lähdetty. Sen sijaan juhannus toivettiin tervetulleeksi elokuvia katsomalla. Hulk oli ihan okei; sen pahin pulma oli että hahmo vaan ei ole kovin kiinnostava, ei Bannerina eikä isona vihreänä häiskänä. Neil Marshallin Doomsday oli kamala.
Perjantai, 20.6. 2008
Päivän tiede: Sustainable Energy - Without the Hot Air - brittitutkijan nelisataasivuinen kirja energiatuotannosta. Sisältää paljon kovia numeroita, joilla on hyvä korvata mutu ja fiilispohjaiset argumentit. En ole vielä lukenut kokonaan, mutta lähtökohta on mainio.
Koska juhannusjuhlintaa ei ollut, keskityin piirtämään. Olin siinä todella huono, niin huono että teki mieli repiä hiuksia. En ollut aiemmin tajunnut että perspektiivi on näin paha vihollinen. En kuitenkaan luovuttanut vaan puskin väkipakolla ulos luonnosta toisen perään kunnes sain aikaan edes jokseenkin haluamani oloisen lopputuloksen.
Aika elämätön juhannus toisin sanoen. Tällaisia nämä vähän tahtovat olla.
Lauantai, 21.6. 2008
Päivän reitti: Texas Toast, 6. Ei se mennyt, mutta yrittäminen oli hauskaa.
Vaihteeksi ei satanut, joten kiipeileminen kalliolla oli mahdollista. Ehkä ensimmäistä kertaa koskaan Luolavuoren släbi tuntui hyvältä paikalta kiivetä. Yleensä släbit harmittavat minua, ne kun vaativat enemmän taitoa kuin voimaa, mutta tällä kertaa haaste tuntui enemmän kiinnostavalta kuin turhauttavalta. Ehkä olen oppinut jotain, vaikka sitten edes suhtautumaan släbikiipeämiseen paremmin.
Grillaamiseen en osallistunut, mutta sen jälkeisessä Guitar Herossakin oli yllättävä zonetusmeininki. Pelasin varman tarkemmin kuin koskaan, en enää panikoinut enkä sählännyt. Ei minusta vielä mestaria ole tullut, mutta näen mielentilan jossa peliä kuuluu pelata.
Piirtäminenkin sujui. Olipa merkillinen taitopäivä tänään.
Sunnuntai, 22.6. 2008
Päivän sitaatti: "This book is emphatically intended to be avout facts, not ethics."
Tänään oli alunperin tarkoitus pelata, vaan eipä sittenkään. Korvaavana puuhana luin David J.C. MacKayn energiakirjaa (PDF). Se oli mainio populaaritiedeteos, julmasti mutta avoimesti yksinkertaistava teksti joka vain kokosi näkyviin vertailukelpoisia lukuja energiankulutuksesta ja energiatuotannosta. Kokonaan en kirjaa vielä lukenut, mutta alkuosaa voin suositella varauksettomasti kaikille joilla on vain hämäriä käsityksiä siitä, mitä energiatuotannossa tai energiankulutuksessa oikeasti pitäisi huomioida.
Lukemisen lisäksi kitarasankarointia ja piirtämistä. Laskin että Empire-kampanjassa on noin 70 hahmoa joista on olemassa vain City of Heroes -editorilla tehdyt kuvat, enkä hirveästi pidä näiden käyttämisestä. Jos korvaan näistä yhden päivässä omilla piirroksillani, voin kesän loppuun mennessä poistaa NCSoftin pelin krediittiluettelosta. On tärkeää olla yleviä tavoitteita.
Maanantai, 23.6. 2008
Päivän ilmiö: Inspiraatio iskee aina kun pitäisi nukkua
Juhannuksen jälkeen töissä oli varsin kuollutta. Tein rästissä olevia rutiinihommia ja laskin päiviä kesälomaan. Muutenkin laskemista tapahtui, kun energiakirja innosti minut pyörittelemään energialaskuja. Yllätyin havaiessani miten tehokkaita sähköautojen akut nykyään olivat. Pitäisi ehkä tutustua näihinkin tarkemmin jotta scifi sujuisi paremmin.
Jotten pääsisi täysin lomallani laiskistumaan, viritin itselleni nakkiautomaatin joka arpoo minulle yhden piirrettävän kuvan päivässä. Voisin ehkä kehittää myös version, joka arpoo kirjoitettavaksi yhden puuttuvan wikisivun päivässä. Oikeasti en tosin edes toivo Empire-wikin olevan erityisen valmis tuote. Niin kauan kuin sielä on tyhjää, minulla on tilaa olla luova jo taustamateriaalissa mainittujenkin elementtien suhteen.
Tiistai, 24.6. 2008
Päivän kiroilu: Office 2008. Mahdolliset hyvät puolet ovat ensin silmille hyppäävien uusien huonojen juttujen varjossa, pahasti. Ja oletustallennusmuoto oli taas päätetty muuttaa.
Jos keskellä yötä saa inspiraation ja sen johdosta nousee kirjoittamaan, voi odottaakin että seuraava päivä on vähän väsynyt. Työt vielä menivät, kiipeily ei olisi enää onnistunut.
Kyllästyin vihdoin koneeni jatkuvaan kaatuiluun. Ei pitäisi ompun tällä tavoin tukehtua kun sillä tekee jotain monimutkaista. Niinpä asensin siihen Leopardin aivan tyhjältä pöydältä uudelleen. Päätös ei ollut ihan kevyt, koska olin kuitenkin viritellyt vanhasta järjestelmästäni jokseenkin jokaisen käyttämäni softan asetuksia jotenkin hassusti. Toisaalta juuri nämä kuuden vuoden aikana kertyneet pikkuviritykset ja käyttöjärjestelmän päivittäminen neljään-viiteen kertaan ilman yhtään kunnon täyssiivousta olivat syynä epävakauteen. Samojen asetusten importtaus tuskin olisi hyvä idea jos en tahtoisi vain toistaa aiempia pulmiani, joten kävin sitten manuaalisen syynin kautta läpi kaiken mitä uuteen asennukseen lisäsin.
Yllättäen tähän kului tovi, tai tarkemmin sanottuna koko ilta. Sain piirrettyä kiintiökuvani, mutten juuri muuta.
Keskiviikko, 25.6. 2008
Päivän brittiparanoia: The war on photographers
Loman lähestyessä ajan kulku hidastuu. Kolme työpäivää ennen kesälomaa tuntuu ikuisuudelta, aamulla vuoteesta nouseminen on lähes ylivoimaista, työhön keskittyminen vaikuttaa silkalta vitsiltä. Eivätkä energiat muutenkaan ole aivan kohdallaan. Loma tulee ja fiilikseni ovat lähinnä linjalla "meh". Jos ulkona olisi lämmintä ja miellyttävää, jos Ispoisissa saisi kiipeillä, jos suunnitelmissa olisi mojova matka jonnekin...
Vesa sanoi, että kesälomaa ei saisi suorittaa, loma pitäisi vaan olla. Olen itse ihan eri koulukunnasta: loma ei ehkä ole suoritettava, mutta lomalla on tehtävä ja koettava. Pelkkä oleminen jättää tyhjän fiiliksen ja johtaa hiipivään masennukseen. Ehkä minulta puuttuu zenmäinen tyyneys, mutta tosiseikka on että jos en jatkuvasti häärää ja säädä, minulle tulee paha olo.
Pelinkirjoittajan blokki vaivasi, eikä kadonnut edes Guitar Herolla. Katselin Shieldiä, ja vaikka sarja olikin laadukas, se muistutti minua siitä miten paljon inhoan periamerikkalaista asennemaailmaa. Poliisisarjan perusteella ei voi tehdä päätelmiä oikeasta poliisityöstä, mutta taustalla näkyvä kuva tavasta jolla yhteiskunta toimi oli totutun vastenmielinen. Avioeron tullessa on tärkeä löytää syyllinen ja seksistä puhuttaessa teinitkin ovat lapsia. Näinhän tämä toimii.
Torstai, 26.6. 2008
Päivän hyvä uutinen: Spanish parliament to extend rights to apes
Nukuin huonosti, näin unia yhteiskunnan romahtamisesta ja heräsin masentuneen apaattisena. On todella paha merkki että kesäloma tulee eikä minua voisi vähempää kiinnostaa.
Hetkellisesti fiilikset paranivat kun pääsin käymään Tuorlan observatoriolla pitämässä lyhyen esityksen. Ehkä minua oikeasti vaivaa vaan koppikammo joka korjautuisi jos haahuilisin enemmän luonnossa. Viikonlopun sääennuste tosin näytti sateiselta sekä Olhavan että Kustavin osalta. Jo nyt on perkele.
Synkkä olo koetti palata, ja hätistelin sitä käymällä boulderoimassa. Cosmicissa oli vähäväkistä, joten poistuin vikkelästi kotiin. Uutisten lukeminen vain harmitti lisää, vaikka vaihteeksi Britanniassa joku oli oivaltanut tämänhetken toiseksi suosituimman hysterian aiheen älyttömyyden.
Viikonloppu, 27 - 29.6. 2008
Ajankohdan vätystely: Perääntyminen 5-:n trädiliidistä noin kymmenen metrin nousun ja kolmen varmistuksen jälkeen. Varmistukset olivat vieläpä hengenvaarallisia. Hyvin vedetty.
Viimeisen työpäivän jälkeen heitin Mirin kanssa auton täyteen kiipeilysälää ja suuntasin Olhavalle. Puuduttavan ajomatkan ja semiraskaan patikoinnin jälkeen olimme leirissä. Monia muitakin kiipeilijöitä oli saapunut paikalle. Kosketus leirielämään sai uskomaan, että kesäloma oli tullut.
Lauantai kului kiivetessä, tai kiipeilyä yrittäessä. Olhava on kyllä julmetun mainio kallio, mutta pultteja siinä on vain vähän ja yläköysien säätämiseen menee ikuisuus. Tottakai reitit pitäisi kiivetä liidaamalla, mutta 30 metrin liidi on tuntuvasti raskaampi kokemus kuin 12-metriset seinät joihin olen tottunut. Sporttina liidit varmaan vielä menisivät mutta useimmat sporttireitit täällä ovat älyttömän vaikeita.
Lopulta aika vähän reittejä tuli varsinaisesti kiivettyä, mutta kiivetyissä metreissä määrä oli silti kohtalainen. Muutenkin meno oli kiitettävän liikunnallista ja illan tullen olin aivan kuitti. Kun sunnuntaiaamuna sormet vielä huusivat tuskaa, päätimme todeta että tältä erää kiipeily oli tässä. Viisas päätös, juuri kun saimme roudattua tavaramme autoon alkoi sataa.
Olhavasta saisi selvästi enemmän irti jos olisi taitavampi kiipeilijä. Oma taitamattomuus harmitti taas melkoisesti. Taitoa ja luottamusta tietenkin karttuisi jos vaikkapa kiipeäisi kalliolla joka toinen päivä ja juoksisi Kustavissa trädiliidaamassa. Olen vaan liian laiska tähän.
Maanantai, 30.6. 2008
Päivän fiilis: Matala
Näin unta Ropeconista, Buffysta, Batmanista, itsemurhasta ja yksinäisyydestä. Kaikki nuo kuuluivat vieläpä samaan juoneen, joka oli aivan helvetin masentava. Ensimmäisen varsinaisen lomapäivän fiilisten ei kuuluisi olla näin alhaalla.
Kesämasennus on ideatasollakin jokseenkin kurjinta mitä keksin. Kaikki kiintoisat harrastukseni sijoittuvat kesään, mutta tällä hetkellä roolipelaamisrintamalla on kuollutta tai jotenkin tympeää, kiipeily sujuu surkeasti, ja kun on loma, edes työntekoon ei voi paeta. Lisäksi yksinäisyys kalvaa.
Koetin olla proaktiivinen ongelmieni suhteen. Lähestyin pelinkirjoittamista "kirjoita rehellisesti" -suunnasta ja kirjoitin vihaista ja synkkää peliä. Kävin boulderoimassa sateen uhasta huolimatta. Näin Tainaa ja pohdin mahdollisuutta käydä Ruotsissa kiipimässä. Tilausta matkailulle kyllä olisi, kunhan vaan löytyisi kiipeilypaikka joka olisi vähän Olhavaa vaivattomampi.