Toukokuu 2008: Kitarasankari sukeltaa
Torstai, 1.5. 2008
Päivän sankariteko: Pepen liidaus. Siihen kului ainakin puoli tuntia ja se oli säälittävää äheltämistä, vaan menipä kuitenkin.
Jos Hyttyskalliolla ei olisi hyttysiä, se olisi varmaan lähiseudun suosituin kallio. Nyt se on vain reittiensä ja kivilaatunsa perusteella todella hieno, mutta siellä ei voi käydä kuin harvoin. Tänään ei hyttysiä juurikaan ollut, joten kiipeily oli mahdollista ja hauskaa.
Minä, Miri ja Taina puskimme ylös viittä reittiä, joista kolme oli helppoja ja kaksi vaikeita ja sormia murskaavia. Kalliotaito on hukassa, voimat samoin, mutta seitsemän tuntia silti vierähti Salossa. Olimme virittäneet kolme köyttä ja tämän tuloksena slingit ja sulkkarit alkoivat käydä vähiin. Ostoslistalle tulee lisää tilpehööriä, ja oma köysikin pitäisi varmaan uusia.
Kun Uutta Länsirintamalta oli syönyt sormet ja muut reitit vieneet voimat, kokkasimme Mäessä sienipöperöä. Väsymys oli melkoinen. Olin suunnitellut tekeväni tänä iltana vielä jotain, mutta huomasinkin valuvani vuoteeseen ja käyväni nukkumaan.
Perjantai, 2.5. 2008
Päivän antisankari: Borris L. Miles
Pelautin viikon kolmannen Empire-session. Tällainen pelinjohtotahti sopii minulle varsin hyvin, valitettavasti muu elämä tekee edelleen tämän vaikeaksi ylläpitää. Lisää etsivätyötä, politikointia ja verkkaasti etenevää tarinaa joka oli aika erityylistä kuin mihin olin tähän mennessä pyrkinyt; tällä kertaa tietynlainen hitaus oli toisaalta ollut tavoitteenakin joten se harmittanut.
Pääsin myös väärinkäyttämään tosielämän hahmoja. Oikeasta Houstonista löytyy aivan käsittämättömiä poliitikkoja, joiden edesottamukset ovat niin pöljiä etten kehtaisi niitä pelissäni käyttää jos olisin ne itse keksinyt.
Lauantai, 3.5. 2008
Päivän piirtokeino: Vaihtelevan paksuinen viiva
Conklaavissa ei ollut oikein mitään ohjelmaa, enkä ollut saanut peliäkään valmiiksi sitä varten. Niinpä viikon neljäs Empire-sessio jäi pelauttamatta. Ainoa katsomani ohjelmanumerokin ei oikein osunut minuun, olin vähän liian kaikkitietävä kohdeyleisöksi. Sen sijaan otin Tonjalta vastaan viisautta piirtämisestä ja koetin painaa sen syvälle mieleeni. Olennaisimmat ongelmani ovat edelleen tosin perspektiivi ja anatomia. Varjostus ja viivani elottomuus ovat näihin verrattuina pikkujuttuja.
Kävin myös katsomassa Iron Man -leffan. Se oli aivan jees. Ei pysäyttävä, valitettavan yllätyksetön, mutta vailla suurempia raivostuttavuuksiakaan. Tosin vanha panssaripää ei koskaan ole kuulunut tärkeimpiin sankareihini, joten en olisi huomannut vaikka hänelle olisi tehtykin vähän vääryyttä elokuvassa. Ja myönnettävä on, että lopputekstien jälkeinen ekstrapala oli parasta koskaan.
Anyway, näin rautahäiskän leffa menee Empire-maailmassa.
Sunnuntai, 4.5. 2008
Päivän laiskottelu: En tukenut skeneä.
En mennyt lainkaan Conklaaviin, vaan istuin kotona kirjoittamassa ja piirtämässä. Tulokset olivat mainioita. Välillä ajatukset uhkasivat karata työasioiden pariin, mutta pakotin ne takaisin olennaisempiin juttuihin kuten perspektiiviin, anatomiaan, dramatiikkaan ja klassisen supersankarisadun elementteihin. Toinenkin päivä Tonja-tädin piirustuskoulua olisi ehkä ollut paikallaan, mutta ehkä ensin unohdan nämä ensimmäiset opetukset ja jatkan sitten syvempiin mysteereihin.
Maanantai, 5.5. 2008
Päivän pulma: Järkevän palveluhierarkiakuvan piirtäminen. Tarvittaisiin soveltava matemaatikko optimoimaan.
Auditointiviikon alku kiristi tahtia projektimme parissa. Projektimme on jo melkein valmis, hieman vielä pitää säätää. Pääsin tänään sentään lähtemään ajoissa kotiin, huomenna moisesta ei liene toivoa.
Kotona sumplin Empire-kampanjan kuvitusta Suvin kanssa. Vihdoin taisi löytyä pelaajien supersankariryhmälle logo johon ainakin minä olin kovin tyytyväinen. Illalla aloin vielä katsoa Dexteriäkin. En vielä tiedä pidänkö, persoonallisen tuntuista ideaa on vähän vesitetty. Millä tavoin sarjamurhaaja joka murhaa muita murhaajia on erilainen päähenkilö kuin kasarileffan kostava poliisi? Sitenkö että sarjamurhaajalla on sisäinen monologi ja oudot toimintatavat uhriensa kappaleiden suhteen? Vaan kaipa tätä katsoo.
Tiistai, 6.5. 2008
Päivän ilmaistuote: nine inch nails - the slip
Pitkästä aikaa työ tuotti yksinomaan hyviä fiiliksiä. Vastaan tuli nimittäin laatuprojektin deadline, mikä tarkoitti että projekti käärittiin loppuun, tuloksena syntynyt toimintakäsikirja todettiin tältä erää valmiiksi ja julkaistiin.
Laatutyö meillä ei toivottavasti pääty tähän, mutta projektin päättymisestä johtunut stressin väheneminen tuntui koko kropassa. Asian saaminen valmiiksi jätti mainion olon, tuntui pitkästä aikaa siltä että olin tehnyt jotain oikeasti merkityksellistä. Älyllisemmin lähestyttynä fiilis on tietenkin illuusio. Mikään ei takaa, että auditoija tai edes kukaan yliopistolainen vilkaisee valmista tekelettämme; saattaa olla, että olemme pari vuotta paiskoneet työtä joka on viime kädessä yhdentekevä ja että ainoa todellinen ansiomme on työn ohessa omasta toiminnasta saamamme parempi ymmärrys.
Sittenkin, byrokratia on minussa niin syvällä, että pelkästään meiltä vaaditun projektin saaminen valmiiksi määrätyssä ajassa tuotti hillitöntä riemua. Lähdettyäni töistä kotiin viiden aikaan olin ihan kesälomafiiliksissä. Ei haitannut lainkaan että muut asiat eivät oikein sujuneet - piirtely meni niin ja näin, kirjoitteluun ei ollut inspistä ja lukeminenkin puudutti. Tein salaattia, katselin Dexteriä ja haaveilin piirtolevystä, luolatutkimuksesta ja suloisista ihmisistä.
Keskiviikko, 7.5. 2008
Päivän tutkimus: Kiipeilypalatsin eteisen vieressä olevat tilat. Eivät valitettavasti johtaneet kovin syvälle vesilinnan uumeniin.
Yliopiston auditointi käynnistyi, mutta kaukana meistä ja vailla kosketuspintaa tekemäämme työhön. Toisaalla taas blogilista päätti muuttua ja muutosten myötä kadottaa kyvyn erottaa Kokemuspisteiden päivitykset. Nyt olen käytännössä tutkakatveessa (voin tehdä mitä tahansa eikä kukaan saa tietää!) kunnes keksin keinon tulla taas huomatuksi. Vaikeaa on elämä kun käyttää omaa järjestelmää jonka toimintalogiikka ja lopputulos on ihan erilainen kuin muiden alan viritysten. Sittenkään en halua "uusin merkintä ensin" -tyylistä päivitystä järjestelmääni, vaan onkohan olemassa mitään keinoa saada blogilista tajuamaan tämä?
Ulkona oli havaittavissa viileyttä, ja arkisin kalliolle meneminen on rajoitetun ajan vuoksi aika turhauttavaa. Pelkän kolmen reitin kiipeilyllä ei kehity eikä pysy kunnossa. Niinpä päädyin Palatsille kiipeilemään aivan kuntoilumielessä. Kuntoilu sujui melko hyvin ja havaitsin jopa, että reitti jonka osaamisen kuvittelin hukanneeni kuukausi sitten olikin hallussani, olin vain jostain syystä alkanut kuvitella että eräs ote ei kuuluisi reittiin.
Kiipeilyn jälkeen väsättiin intialaista ruokaa. Siitä tuli järkyttävän hyvää.
Torstai, 8.5. 2008
Päivän mieleenpalautus: Miten painua alaspäin ja miten nousta pintaan
Väsynyt työpäivä kului rutiinihommien parissa; kunnianhimoa lähteä isompien asioiden kimppuun ei oikein ollut. Cosmikissakin jaksoin vain juuri ja juuri piipahtaa kuuntelemassa kauhutarinoita aikuiskoulutuskeskuksen tapahtumanjärjestäjäkurssilta. Vaikuttaa siltä, että kurssilaiset todella tarvitsevat koulutusta tapahtumajärjestämiseen.
Jos kaikki sujuu kuten on suunniteltu, viikonloppuna on aika koettaa välttää avovesiin hukkumista. Sääkin näyttää tällä kertaa suotuisalta. Lueskelin kurssimateriaaliani ja koetin kuivaharjoitella kaikkea mitä suinkin voin. Edelleen motorinen osuus on haastava ennen rutiinien muodostumista - voin lähes luvata, että jos joudun tekemään hätänousun ilman regulaattoria, unohdan joko katsoa minne olen menossa tai tasata painetta tai noudattaa minkäänlaista harkintaa kelluntaliivini täyttämisessä. Laskuvarjohyppykurssilla kaikkia motorisia toimintoja harjoiteltiin kunnes ne olivat lähes refleksejä ja silti onnistuin toisella hypylläni melkein tappamaan itseni tehdessäni asiat väärin, sukelluskurssilla odotetaan korkeampaa oppimiskykyä jota ei oikein ole. Saapa taas nähdä mitä tapahtuu.
Perjantai, 9.5. 2008
Päivän kappale: Muse - Knights of Cydonia
Työpäivä oli ikävystyttävä, joten pidin pitkän ruokatunnin ja kävin hakemassa pelikaupasta viihdettä. Kun nyt kerran niin monena yönä olen nähnyt unta musiikin tekemisestä, ostin Guitar Hero III:n ja kaksi kitaraa.
Kallioleikkauksessa kiipeiltiin taas. Valloituksena oli uusi reitti, joka ei kyllä mennyt ylös puhtaasti tai oikeastaan edes epäpuhtaasti mutta joka oli silti hieno ja kaunis. Kiivinnän jälkeen siirryin Mirin ja JD:n kanssa pelaamaan skittasankareita. On se vaan hilpeä peli. Olennaista ei ole korkeat pisteet tai nuotteihin osuminen vaan rokkarin elkeet.
Lauantai, 10.5. 2008
Päivän avaruusgeometrinen ongelma: Pitkän ja laihan ihmisen sijoittaminen kuivapukuun siten, että se pitää edes jonkinlaisella tiiviydellä. Osoittautui mahdottomaksi. Kuivapuku ei pysynyt kuivana.
Aamulla ajatus avovesisukellukselle lähtemisestä kammotti. Koin olevani aivan hukassa kaikkien tarvitsemieni perustaitojen suhteen, ja kun selvisin Mirin kanssa Uhluun, ei jännitys oikeastaan hellittänyt. Koen helvetin inhottavana opettamistavan, jossa hitaimmat jätetään oman onnensa nojaan opettajan keskittyessä nopeampiin oppilaisiin. Kurssin teoriaosuudessa asia oli toisin päin, mutta nyt vedessä kun pitäisi oikeasti tehdä asioita, epävarmat ja pelokkaat havaitsevat jäävänsä rannalle opettajan ja edistyneempien jo polskiessa muualla. Ja siis, muuten en tätätkään varmaan olisi huomannut, mutta olen tietysti itse ehdottomasti kurssin hitain ja avuttomin.
Asiat helpottuivat veden alle päästessä. Olin vakaasti päättänyt etten ottaisi paineita suoriutumisestani, keskittyisin tekemään turvallisesti sen mitä osaisin ja pitämään perusasiat mielessä. Paniikinhallintaa tulikin harjoiteltua, koska kävin läpi epämääräisen mokan toisen perään. Missään vaiheessa en luisunut hallitsemattomaan pakokauhuun, en edes pistäessäni parihengitystä harjoiteltaessa annostimen väärinpäin suuhun. Sekin oli luokkaa "oho, näinkin tapahtui".
Sittenkin tämä muistuttaa minua niin elävästi ala-asteen liikuntatunneista. Olen siinäkin stereotyyppisen nörttimäinen esimerkki huonoista pedagogisista metodeista: olin pienenäkin hyvin liikkuvainen ja energinen ihminen, mutta koska joukkuepelit eivät minua kiinnostaneet ja koska olen hidas oppimaan motorisia asioita, olin useimpien liikunnanopettajien huomion alapuolella, sain numeroikseni kutosia ja innostukseni tehdä yhtään mitään millä oli liikunnan leima putosi nollaan vuosiksi. Mutta nyt olen isompi ja ovelampi, enkä anna huonojen opetustekniikoiden saada minua uskomaan, että aktiviteetti jota yritetään opettaa on epämiellyttävää.
Illallla olo oli kuolemanväsynyt. Guitar Heron avulla pysyin hereillä nukkumaamenoaikaan saakka.
Sunnuntai, 11.5. 2008
Päivän musiikki: Alice Cooper - Might As Well Be On Mars
Joskus vaan vastaan tulee seinä. Ei sukelluksessa, vaikka sitäkään ei lopulta voinut tehdä monimutkaisista syistä johtuen. Seinä tuli vastaan emotionaalisesti. Piru periköön etäisyydet. Monta tuhatta kilometriä ja kolme kuukautta erottaa minut kaipaamastani keskustelusta.
Piirtely ei oikein sujunut, ei oikeastaan mikään muukaan. Hautauduin murheelliseen musiikkiin ja koomasin. Kun synkkäily alkoi tympiä, nakuttelin Guitar Heroa tavoitteenani saada auki joitain lisäkappaleita seuraavia pelikertoja varten. Vaan tämä ei näköjään onnistunut. Lisäksi rokkaamisesta yksinään puuttui hupi, peliä kuuluu selvästi pelata seurassa.
Maanantai, 12.5. 2008
Päivän oppitunti: Öljysäiliön rakenne. Ensin betonirengas, sitten betonisäiliö, ja sen sisällä metallinen öljysammio.
Päivästä uhkasi tulla kamalin ikinä, ja kun pääsin töistä kotiin olin aivan hajalla. Pari ystävällistä sanaa kuitenkin korjasi rikkinäisen mielen ja sen jälkeen oli taas mahdollista riehua ja mekastaa.
Kotiin valui kansaa pelaamaan Guitar Heroa. Pelin hankkiminen on varmaan ollut paras teko sosiaaliselle elämälle ikinä. Lapsi jolla on uudet lelut on hetken aikaa korttelin suosituin, kyllähän tämä on tiedetty jo vuosia. Mutta skitansoitto porukalla oli hurjan hauskaa.
Omalta osaltani soittelu keskeytyi kun lähdin Antin kanssa kaupunkitutkimusretkelle. Löytyi hylättyjä varastoja, öljysäiliöitä ja jopa kauan sitten oman onnensa nojaan jätetty edustustila jossa oli sauna ja takkahuone. Aivan mieletön löytö. Tänne pitäisi niin tulla joskus pitämään sissibileet. Valitettavasti saunan kiuas oli sähköllä eikä puilla toimiva, joten lämmittäminen saattaisi olla haastavaa.
Kotiin palatessani löysin innokkaimmat rämpyttäjät edelleen leikkikitaroiden kimpusta. Kävisi sääliksi naapureita, jos niillä ei olisi itsekin tapana möykätä lemmikkiensä ja elektromusansa voimin sieluttomiin aikoihin.
Tiistai, 13.5. 2008
Päivän bondaaminen: Oulun yliopiston service desk -tiimin vetäjän kanssa ruokailu. Hän suhtautui ymmärtäväisesti pakooni yliopistonsa biofysiikan laitokselta aivan älyttömän monta vuotta sitten.
Helsingissä ITIL-workshopissa tulin akuutin tietoiseksi siitä, että monessa muussa paikassa tärkeät asiat ovat pidemmälle mietittyjä kuin meillä. Tämä risoi minua, ja kotimatkan olin aika pahalla tuulella. Sittenkin pari hyvää ideaa muutamaan työjuttuun saattoi syntyä.
Kotona en saanut mitään hyödyllistä aikaan, joten katsoin Dexteriä. Kyllä siitä kai lopulta pidän; se kohtelee laajaa hahmojoukkoaan reilun inhimillisesti (mitä nyt yhden hahmoparan tarkoitus tuntuu lähinnä olevan kiukuttelu todellisuutta vastaan), ja heti kun oivalsin juonesta pari olennaista juttua, sarja totesi minulle suunnilleen suoraan "jep, oikeassa olit, tässäpä olisi lisää mysteerejä". Hyvä tyyli.
Keskiviikko, 14.5. 2008
Päivän ristiriita: Luova olo sopii huonosti työpäivään.
En tahtonut oikein saada töistä otetta. Yksi suurehko periaatepäätös pitäisi varmaan tehdä, mutta koen tarvitsevani siihen muun ryhmäni henkistä tukea. Sitä saan (tai en) huomenna kun joukkue palaveroi, joten tänään hoidin pikkuasioita. Pikkuasioihin kuului työtilani seinien päälystäminen Alamo-sarjakuvan kansilla. Niistä jotkut näyttävät tosi makeilta printattuna. Pelkään etten voi jättää niitä töihin, koska ne ovat potentiaalisesti liian distraktoivia.
Kiipeily oli vähän taitamatonta ja voimatonta. Yksi reitti meni oikein, muut eivät. Käy tämä liikunnasta vaikkei mitään opikaan.
Tulin myös vilkaisseeksi tarinantynkää jota en ollut kirjoittanut pitkään aikaan. Keksin mihin voisin viedä kertomusta seuraavaksi. Silti mitään selkeää juonta minulla ei ole vieläkään, joten tarinankirjoittaminen on enemmän ikuisuuspuurtamista kuin projektityötä. Olisihan tietty ihan hauska saada aikaan valmis kirjan kokoinen juttu taas vaihteeksi, mutta kovin todennäköistä tämä ei ole.
Torstai, 15.5. 2008
Päivän sää: Poikkeuksellisen kylmä. Ei tee mieli olla ulkona. Voitaisiinko jo saada kesä?
Työpäivän tärkein anti oli tukijoukkueen lukuvuodenpäättäjäispalaveri. Muun päivän ohjelma oli Cosmicissa sissibileiden ideointia, vihatarinoita Turun kaupungin tilalaitoksesta sekä kauhujuttuja lentämisestä.
Yön lähestyessä joukko meitä päätyi S-Osikselle kitarasankaroimaan. Lisää ensikertalaisia koukutettiin peliin. Havaitsin, että Wiillä näyttää olevan aivan erilainen kappalevalikoima kuin kotona olevalla pleikkarilla ja että isolla kankaalla pelaaminen on helpompaa kuin telkkarin ruudulla.
Haluan Brütal Legendin, pian.
Perjantai, 16.5. 2008
Päivän metabloggaus: Blogilista alkoi taas noteerata päivityksiäni.
Sain taas pelautettua Empireä. Minulle itselleni on edelleen hauskinta pelauttaa tarinoita, joissa on monta päällekkäistä juonta ja kasapäin erilaisia EPH:ita pitämässä paljon mölyä. Tämä peli oli melko tarkalleen sellainen.
Näiden elementtien käyttö tuo myös esiin häiritsevimmät pelinjohdolliset heikkouteni: olen pelitilanteessa tarpeettomankin äänekäs ja dominoiva, ja kykyni antaa pelaajien itse määrätä asioiden tahti on heikonlainen. En tiedä kuinka huono piirre tämä tarkalleen on. Tunnistan esitysmallini olevan vähemmän tietokonepelimäinen "mitään ei tapahdu kunnes te panette jotain tapahtumaan" ja enemmän "maailma menee kohisten eteenpäin ja jos te ette siihen puutu, se kyllä jatkaa kulkuaan". Tässä mallissa on ongelmansa, isoimpana varmaan että se pitää minut pelin aikana niin kiireisenä etten ehdi oikein kiinnittää huomiota muuhun kuin taustakuvion pyörittämiseen ja pelidynamiikan hallinta jää vähemmälle huomiolle.
Sittenkin taisin ihan pitää pelistä. Ainakin siinä oli paljon EPH:ia puhumassa toistensa päälle.
Lauantai, 17.5. 2008
Päivän viisaus: "Another rule of life should be that teenage superheroes on a very fixed income should make a point of holding on to their costumes during elaborate fight sequences."
Kirjoittelin eilisen pelin muistiinpanot wikiin ja pelailin Guitar Heroa Adeptin ja Suvin kanssa. Sittne kaivoin viihdehyllystä lukematonta sarjakuvaa. Jostain syystä päädyin Ultimate Spider-Maniin.
Ultimate-konsepti on minusta lähinnä ärsyttävä. Lisäksi Hämmentävä Hämähäkkimies kilpailee Claremontin X-tarinoiden ohella maailman parhaan perinteisen supersankaritarinan tittelistä eikä kaipaa mitään uudelleenkerrontaa. Mutta USM oli Brian Michael Bendisin kirjoittama, joten piti se varmaan lukea.
Kuutta tuntia myöhemmin olin lukenut kaiken mitä varastosta löytyi, ja olin aivan haltioissani. Aivan hillittömän hyvin kirjoitettua, vauhdikasta, nokkelaa, koskettavaa supersankaridraamaa kotikorttelin seittisingosta teini-ikäisenä. Tarinat oli modernisoitu, mutta toisin kuin Ultimates-kostajissa kerronta ei huokunut kyynistä inhoa lähdemateriaalia kohtaan. Bendiksen Hämis on aivan rakastettava araknidi, fiksu mutta kokematon, peloton mutta epävarma, tinkimättömän sankarillinen mutta synkkä, maailman huono-onnisin mutta silti täysin lannistumaton. Jokainen nörtti toivoo olevansa Hämähäkkimies, ja Bendisin detaljoitu kerronta antaa fanipojalle tarkemman silmäyksen hänen elämäänsä.
Ei näin ylisöpöjä juttuja saa kirjoittaa, eikä piirtää.
Sunnuntai, 18.5. 2008
Päivän tunnustus: I loves me some good fanfiction, yes I does.
Warhammerin pelaamisen ohella piirtelin muutamia kuvia ja luin lisää Ultimate Spider-Mania. Tajusin että sarjakuva on viime kädessä fanfic, vähän samaan tapaan kuin Joss Whedonin X-Men. Tarinat tuntuvat aivan selvästi sellaisilta joita kirjoittaja itse olisi tahtonut lukea ollessaan teini-ikäinen fani.
Tämän oivalluksen kautta olen päättänyt, että fanficissa sinänsä ei ole mitään vikaa, kunhan se tehdään hyvin. Ja koska Brian Michael Bendis on aivan älyttömän hyvä, hänen fanficinsa on minulle täyttä namia. Jonkinlaisen lakipisteen fanituksessa (sekä Bendisin että minun osaltani) tarjosi sivun kokoinen sarjakuvaruutu teini-ikäisen Hämähäkkimiehen ja Kitty Pryden suudelmasta. Idea näistä kahdesta yhdessä on aivan pöhkö, silkkaa teinifantasiaa, niin siirappinen ja sokerinen ettei se olisi välttämättä tullut minulle mieleen edes 15-vuotiaana ja jos olisi, olisin varmaan pitänyt sitä hävettävän hölmönä. Mutta kun idean kerran toteuttaa, niin parempi sitten tehdä se oikein. En vaan aivan äkkiä keksi, miten tuosta voisi vielä mennä ylitse nörttifanien fantasioiden toteuttamisessa.
Maanantai, 19.5. 2008
Päivän säätö: Puuttuvien avovesisukellusten tarkka päivä. Ei sittenkään huomenna, vasta viikonloppuna.
Työnteko maistui puulta enkä viihtynyt yliopistolla pitkään. Olen onnistunut huijaamaan itseni olemaan ajattelematta suuria ongelmia, ja pienet ovat vähentyneet ikävystyttäviksi. Tosiseikka tietysti on, että olen heittänyt monesta ongelmastani pallon toisaalle enkä voi tehdä mitään ennenkuin se palautetaan. Niin paljon kuin meitä haukutaankin asiakaspalvelun hitaudesta ja tehottomuudesta, meillä sellaista sentään on; monesti tuntuu siltä että kun muualta yliopistolta kysyy jotain, kysymys vain uppoaa kaivoon ääntäkään päästämättä. Ainakin vähemmän byrokraattisissa yksiköissä näin käy.
Kotona piirsin. Sain aikaan joukon vallan hauskoja kuvia, mutta paljon lisää pitää vielä tehdä. Verkosta löytyneiden tyhmyyksien innoittamana Koetin myös kirjoittaa artikkelintynkää Roolipelaajaan, mutta koin puhuvani itsestäänselvyyksiä ja jätin homman kesken.
Illalla katsoin Dexterin loppuun. Pidin lopetuksesta kovasti, se oli juuri makuuni sopivan hullu. Sen jälkeen tutustuin äänikirjoihin kuuntelemalla World War Z:aa kunnes uni tuli.
Tiistai, 20.5. 2008
Päivän kappale: Eric Johnson - Cliffs of Dover
Ei lainkaan yllättäen näin unta zombieista. Niinhän siinä käy kun kuuntelee pelottelukirjaa samalla kun vajoaa tajuttomaksi. Töihin lähtiessäni olin skarppi ja koetin polttaa keittiön unohtamalla levyn päälle. Voisin vaikka opetella olemaan siviilissä yhtä huolellinen kuin töissä.
Toipuakseni shokista pelasin Guitar Heroa paikalle saapuneiden sankariehdokkaiden kanssa kunnes silmissä vilisi ja sormet eivät enää toimineet. Edistymistä ei juurikaan tapahtunut. Kitaransoitosta huolimatta sain piirrettyä, tussattua ja väritettyä seuraavan pelikerran kansikuvan. Viimeistely vielä puuttuu.
Keskiviikko, 21.5. 2008
Päivän viha: Personec Travel. Syvimpään helvettiin manatun suunnittelijan äpärälapsen umpilisäkkeen kyljessä sykkivä visvaa tihkuva paise ohjelmistoksi.
Olin kuullut kauhutarinoita Travelista kavereiltani, ja nyt kun kävin järjestelmän käyttöönottokoulutuksessa ne saivat kaikki vahvistuksen. En ole vielä järjestelmää käyttänyt, mutta demottaminen ja ominaisuudet tuntuivat läpeensä aivokuolleilta. Käyttöliittymäsuunnittelija pitäisi hirttää ja polttaa. Lisäksi järjestelmän koodaaja oli ilmeisesti unohtanut, että tietokone on laite rutiinitehtävien automatisointiin ja sen sijaan keksinyt, että rutiinimuutokset pitää teettää käyttäjällä. Miten tämä ulostenokare on voinut koskaan selvitä minkäänlaisesta tarjouskilpailusta voittajaksi? En tahdo edes kuvitella järjestelmiä jotka se voitti... paitsi tietnkin jos Travelin ainoa myyntivaltti on hinta.
En muista koska olisin viimeksi ollut teknillisen järjestelmän koulutuksessa näin vihainen. Edes saman tuotetoimittajan Personec HR ei ollut näin katalaa lannoitetta. Ei tee mieli matkustaa, mikä saattaa olla ohjelman tavoitekin.
Purin kiukkua sisäseinällä. Kiivettyäni voimat pois söin lisää intialaista ruokaa (kaikki rahani menevät nykyään Delhi Darbariin, kuten epäilinkin käyvän kun ravintola naapuriini tuli) ja piirsin lisää. Pelejä varten piirtäminen on myös hämärää touhua: mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän havaitsee asioita joista pitäisi piirtää kuvia. Kun yhdestä kategorian X asiasta on tehnyt kuvan, tulee tarve tehdä sellainen myös muista saman kategorian objekteista ja siinä sitä sitten ollaan.
Torstai, 22.5. 2008
Päivän roolipelifilosofia: Dresden Codak casts Magic Missile
Työpäivässä vastusta tarjosi perustavanlaatuinen ongelma nimeltään opittu vääränlainen toimintamalli. Ei vaihteeksi omani vaan ihmiskunnalle yleinen. Nimenomainen pulma on oletus, että etunimi.sukunimi@lafka on automaattisesti oikea sähköpostiosoite. Oletus voi olla toimiva jos kyseessä on abdul.nasir@rapenkorjaamo.fi, mutta kun osoite onkin matti.nieminen@tuhansien-ihmisten-organisaatio.fi saattaisi ovelammalla välähtää että ehkäpä tämän nimisiä voi tässä puljussa olla useampiakin. Vaan ei. Jokaisen nimen oletetaan olevan kaunis ja yksilöllinen lumihiutale.
Töiden ohella harrastin myös kadonneen sivarin etsintää ja piirtelyä. Cosmicissakin käväisin mutta olin enemmän luovalla kuin sosiaalisella vaihteella ja poistuin kotiin aikaisin.
Viikonloppu, 23-25.5. 2008
Ajankohdan saavutus: Maskin riisuminen ja pukeminen 6 metrin syvyisessä kylmässä vedessä kuivapuvun kanssa.
Jäljet-peli ei lopulta niellyt viikonlopustani paljonkaan aikaa. Perjantai-iltana hahmoni DJ-kilpaili kotibileissä, lauantaina en osallistunut peliin muuten kuin verkon välityksellä. Pelin ohella kävin katsomassa Indiana Jonesin uudet seikkailut, joka oli vähän meh. Kyllä tuon nyt katsoi ja oli siinä hyvääkin, mutta liiaksi oli sellainen tunne että leffan tapahtumilla ei olisi mitään merkitystä jos hahmoja ei olisi jo pohjustettu monessa aiemmassa leffassa. Huumorikin oli väkinäisen oloista.
Sunnuntaina ohjelmassa oli kaksi viimeistä avovesisukellusta. Olen ottanut sukeltamiseen linjan "mikä tahansa sukellus josta pystyy omin voimin nousemaan vedestä on onnistunut", joten sen valossa nämä olivat sitten onnistuneita sukelluksia ja niiden päätteeksi olin PADI Certified Open Water Diver. Jee. Toisaalta nielin älyttömästi vettä, tappelin paniikkia vastaan riisuessani maskin veden alla, sain tasapainotusliiviini häiriön enkä saanut tankkia irti regulaattorista. Epäilen että olen yksinkertaisesti liian sählä tähän harrastukseen. Vaan sittenkin, nyt kun on muodollinen pätevyys saavutettu, voisi olla ihan jees vaan sukellella kaikessa rauhassa ja omaan tahtiin.
Sukelluksen jälkeen iski kooma kuten aiemminkin. Luin sarjakuvia ja kuuntelin World War Z:n äänikirjaa. Makeesta aiheesta huolimatta Z alkoi asennemaailmaltaan ärsyttää. Se tuntui edustavan kaikkea väärää - Israelin valtion hyvyyttä, amerikkalaisuuden ylivertaisuutta, sotilasteknologian perään kuolaamista, kyynistä machoääliöintiä ja yleistä seksismiä. Miten tarinan miespuoliset kertojat ovat melkein järjestään Tärkeitä Tekijöitä ja Urheita Vaikuttajia ja kun naispuolinen kertoja sattuu ilmestymään esiin, hän tuntuu olevan ensisijaisesti mukana antaakseen uhrinäkökulmaa? Ehkä tämän on tarkoitus olla jälkiteollisen yhteiskunnan ja länsimaisen elämäntavan kritiikkiä, mutta sellaiseksi teksti oli latteaa ja hampaatonta. Tom Clancy's Rainbow Six Destroys the Living Dead. Doom - The Great American Novel Version. Pidän sittenkin enemmän Romerosta.
Maanantai, 26.5. 2008
Päivän kappale: Krokus - Ballroom Blitz
Kymmenen tunnen yöunet eivät pelastaneet väsymykseltä, mutta ilman niitä olisin varmaan ollut täysin koomakunnossa. Valitettavasti päivä oli täynnä tyhmäkepillä lyötyjä ihmisiä. Hovioikeuden päätös kriminalisoi DVD:n katsomisen Linux-koneessa ja maailmalla koetettiin tehdä suurempia harppauksia valvontayhteiskunnan suuntaan tekijänoikeusvigilantismin nimissä. Ei kukaan voi kai oikeasti kuvitella, että tämän kaltaisia toimenpiteitä kannattaa tehdä vain koska jossain joku jättiyritys menettää vähän tuloja? Ei ainakaan myöntämättä, että tosiasiallisesti mainittu jättiyritys kaltaisineen sitten hallitsee maailmaa ja määrää mitkä asiat ovat kansalaisoikeuksia ja mitkä eivät.
Toipuakseni vitutuksesta heitin JD:n hankkiman Guitar Hero Encore: Rocks the 80s:in pleikkaan ja pelasin sen soolokampanjan yhdeltä istumalta läpi Mediumilla. On tämä selvästi helpompi kuin kolmososa, ja kappalevalinnat miellyttivät minua enemmän. Musikkia oli vaan 30 kappaleen verran, vaan väliäkö hällä, lisäkappaleet ovat tervetullutta hupia kitaransoittoiltamiin.
Myöhemmin yleinen inho vastenmielistä ihmiskuntaa kohtaan kuitenkin hiipi takaisin. World War Z:ssa kuvattu zombieiden invaasio alkoi yhtäkkiä tuntua toivottavalta skenaariolta, vaikka itse olenkin kaikenlaisessa apokalyptisessa menossa auttamattomasti B-arkin väkeä.
Tiistai, 27.5. 2008
Päivän raivo: Miten paljon Britannian hallintoa vihaankaan, se ei selvästikään ole riittävästi.
Palavereja, säätämistä, päivien laskemista kesälomaan. Jäljellä oli näitä vielä aivan liikaa. Kirjoittelu tai piirtely eivät ottaneet sujuakseen ennenkuin olin pelaillut tunnin verran kasarirokkausta Mirin kanssa, ja senkin jälkeen sain aikaan lähinnä irtonaisia palasia jotka eivät sopineet mitenkään hyvin yhteen. Kai näistä pelin saa tehtyä.
Omituinen väsymys häiritsi ja menin nukkumaan varhain. Lienen taas harrastanut liian vähän liikuntaa tai jotain.
Keskiviikko, 28.5. 2008
Päivän työoperaatio: PDF-lomakkeiden muokkaus. Adoben työkalut, kuinka olenkaan teitä kaivannut.
Koska Palatsille ei päässyt kiipeilemään, kävin Tainan kanssa Luolavuoren släbikalliolla. Släbikiipeily on edelleen taitojen ulottumattomissa ja vitosen reitit eivät mene puhtaasti. Lisäksi olin liian pieni ja pelokas liidaamaan mitään kunnolla. Tähän tosin vaikutti sekin, että putoaminen köyteen olisi ollut todella vastenmielinen kokemus.
Uimaan en tahtonut lähteä, ulkona ei ollut läheskään riittävä kesä. Sen sijaan illalla myös Taina tutustutettiin Guitar Heroon. Kokeilin varovasti Hard-vaikeusastetta pienellä menestyksellä. En saanut mitään hyödyllistä tehtyä siis tänäänkään.
Torstai, 29.5. 2008
Päivän ajatuspoliisi: Brittihallinto tahtoisi kieltää piirretyn lapsipornon. Odotan innolla kirjoitetunkin lapsipornon kieltämistä, sitten asiasta keskustelun kieltämistä.
Tein vuoren rästiin jääneitä paperihommia ja pohdin ulkona olevaa kesää. Kiipeily houkutti taas, mutta Ispoisen menetyksen myötä lähiseudun kalliot eivät oikein viehättäneet.
Kirjoitin hieman ja näin Susannaakin ennen Cosmiciin siirtymistä. Siellä juhlittiin Sannan valmistumista ja puhuttiin unikokemuksista sekä hallusinaatioista. Ohimennen sain kuulla tieteellisestä hylkysukellusprojektista joka oli alkamassa Kustavissa. Pitäisiköhän moiseen koettaa tunkeutua mukaan? Puolitaitoiselle ja paniikille alttiille kokemattomalle sukeltajalle löytyy varmasti paljon käyttöä tällaisissa operaatioissa.
Sain myös Ellikseltä lainaksi lisää Ultimate Spider-Mania. Oli sekin vaan söpöä.
Perjantai, 30.5. 2008
Päivän lukihäiriö: "This government has been found to be in a breach of our terms of use and has been removed." Tietty tuo oli alunperin jotain muuta, mutta tuollaisena se on paljon parempi.
Haastattelin kesäharjoittelijan, istuin kollegoiden kanssa terassilla, piirsin, kirjoitin ja leikin kitarasankaria. Vaikka kesäloma ei ole vielä alkanutkaan, on fiilis aivan lomaileva ja sää puhdasta kesää.
Lauantai, 31.5. 2008
Päivän peliopetus: Velho ei osaa puhua tytöille.
Kirkas ja kaunis sää houkutteli ulos. Pyöräilin Ravattulaan ja käytin tunnin verran boulderoimalla. Sitten ohjelmassa oli Warhammeria, jossa hahmoni päästä revittiin pois paha henki ja yksi hänen määrittävimmistä heikkouksistaan. Inhoan hahmojen mielien peukalointia, siihen kun on aina vaikea suhtautua. Vaan tämä nimenomainen sielupuukotus saattoi lopulta olla pelaamiselle hyväksi, koska se taisi tehdä suoraviivaisesta hahmostani monimutkaisemman ja haastavamman pelata.
Pelin jälkeen vielä kitarasankaroitiin. Alan osata soittaa kappaleita Hardilla, enpä olisi uskonut.
