Huhtikuu 2008: Masennus koputtaa
Tiistai, 1.4. 2008
Päivän pelisitaatti: "No pit would be complete without the Freeman climbing out of it."
Kansainvälisestä mediakriittisyyspäivästä huolimatta en usko että kukaan onnistui jekuttamaan minua suuremmin tänään, tosin ulkoministerin vaihdon suhteen joutui kyllä tekemään muutamankin uusintatarkistuksen ennenkuin sen uskoi todelliseksi.
Työpäivä oli energiattomampi kuin sen olisi pitänyt olla, ja töiden jälkeenkään en saanut tehtyä kuin murto-osan kaikesta mitä suunnittelin, sorruin vaan tietokonepelaamiseen. Solmukohtakin enemmän ahdistaa kuin innostaa. Pitäisin lisää lomaa jos hommaa ei olisi aivan liikaa.
Keskiviikko, 2.4. 2008
Päivän pelisitaatti: "The Enrichment Center is required to remind you that you will be baked, and then there will be cake."
Näin unta suloisesta ihmisestä ja heräsin kaipuuseen. Alitajuntani näköjään heittää ainakin kerran viikossa arpaa siitä, kenen perään minun pitäisi milloinkin haikailla. Tulee etäisesti mieleen nalkuttava sukulainen, joka soittaa vähän väliä kysyäkseen "ootko jo naimisissa ja kenen kanssa, ai et vai, no eikös se ja se olisi tosi mukava" suunnilleen joka ainoasta tuntemastani ihmisestä. Sukulaisten puheluihin voi sentään jättää vastaamatta, mutta ylivilkas mielikuvitus pääsee avautumaan minulle 8 tuntia vuorokaudessa enkä voi tehdä asialle mitään.
Eilen tuli täyteen kymmenen vuotta työtä atk-keskuksessa. Muistin kyllä vuosipäivämme, mutten saanut hankittua kakkua aprillipäiväksi, joten kestitsin työelämänkumppaneitani vasta tänään. Kakunsyönti oli huippukohta muuten hyvin kurjassa työpäivässä, jonka pääasiallinen teema tuntui olevan ihmisten vaikeilu minulle. Iltapäivää kohti aloin olla vähän hajalla ja päätin, että jos vastaan tulee vielä yksikin diplomaattinen ongelma, menen simpukaksi enkä näe enää ketään tänään.
Sentään lääkkeeksi pahaan oloon löytyi kalliokiipeilykauden alku. Mäntymäessä kivi oli kuivaa ja sää riittävän lämmin muutaman reitin harrastamiseen. Alkukankeus oli huomattavaa, mutta alkukammoa sen sijaan ei minulla esiintynyt ja sitkeästi liidasin jopa Rat Kingin vaikka se onkin huomattavan pelottava ilman oikeaa kivituntumaa. Kiipeilyn päätyttyä oli kylmä, ja harmistus palasi kun ajattelin Ispoisten kalliolle langetettua kiipeilykieltoa.
Torstai, 3.4. 2008
Päivän kulkuväline: Metro
Työpäivän läpi kiidettyäni käynnistin Solmukohta-valmistelut. Pakkaaminen oli ohi varsin nopeasti, vaatteiden puuttuvat osatkin löytyivät. Cosmicissa vierailemisen jälkeen lähdimme kohti Helsinkiä.
Illan majapaikaksi oli päätynyt Velma, mutta ennen hänen luokseen pääsemistä oli edessä matkustelua metron ohjaamossa kierroksen verran. Vallan hieno laite Helsingin alapuolisissa tunneleissa matkustamiseen. Monessa kohdassa teki mieli jäädä pois junasta jotta voisi lähteä jalkaisin tutkimaan haarautuvia käytäviä ja huolto-ovia. Elävän kaupungin infrastruktuurissa seikkaileminen on aina ollut mielipuuhiani, ja nyt olimme todella sellaisella puolella kaupunkia jota useimmat ihmiset eivät näe tai edes ajattele. Matkustajille olimme vain oranssi automaatti joka kuljetti heitä paikasta toiseen, mutta oikeasti koin itse olevani tutkimusmatkailija.
Solmukohta, 4-6.4. 2008
Ajankohdan peliraportti: Tasapeli - joko The White Road tai Agabadan. Kummassakaan en varmaan olisi tahtonut pelata, mutta jumat että niiden ideat olivat makeita.
Solmukohta tapahtui. Paikka oli huitsin tuutissa, mutta puitteet olivat oikein mojovat. Tämän vuoden ohjelma keskittyi omalta osaltani pervasiivisiin peleihin ja laulamiseen.
Markuksen ja Jaakon esitelmä pervasiivisista peleistä oli aivan loistava ja teki minusta kerralla uskovaisen - tai ehkä vain sai tiedostamaan, että parkouria, kaupunkieksploraatiota ja kaupunkilarppeja harrastavana henkilönä olen oikeasti ollut mukana pervasiivisen pelikulttuurin vallankumouksessa jo vuosia enkä ole vaan tajunnut sitä. Joka tapauksessa koin tämän valaistumisen jälkeen oloni aivan kotoisaksi paneelissa, jossa eri valtakuntien pervasiivisten pelityylien harrastajat esittelivät pelitraditioitaan. Minä kerroin pääasiassa turkulaisesta kaupunkipeliskenestä ja kuulin hämmentäviä juttuja muualta. Etenkin tanskalaiset olivat aivan tyrmääviä.
ÅBN-esitelmässä ja karaokeworkshopissa oli väkeä vähän, mutta tästä huolimatta esitys onnistui kelvollisesti. Tahtoo sanoa, käytimme kaiken aikamme, meillä oli yleisöä ja karaokea laulettiin. Finnish Drinking Workshopissa lauloin hieman lisää, mutta päälle käynyt flunssa oli typistänyt ennestään kapeaa äänialaani.
Lauantai-illan gaala oli tyrmäävän näköinen, ja lainaamani davidbowiehenkinen hopeahaalari herätti hilpeitä kommentteja. Gaalan jälkeen alkavat solmukohtabileet, joissa olisin mieluusti viettänyt aikaa. Koko päivän energiaani nävertänyt flunssa heittikin yhtäkkiä ison vaihteen silmään ja varttitunnin rennohko tanssiminen sai kropan heiluttamaan valkoista lippua. Olisin tahtonut olla sosiaalinen ja tanssiakin, mutta olin muutenkin rehkinyt epäviisaita määriä. Painuin suosiolla varhain nukkumaan.
Sunnuntain ohjelman skippasin ja keskityin potemaan. Kotiin selviytyminen oli tuskallista muttei vaikeaa. Vasta kotimatkalla tajusin miten kertakaikkisen surkeutuja verkostoituja olin ollut ja miten paljon enemmän minun olisi pitänyt ottaa kontaktia ihmisiin conissa. Osasyy menee kyllä flunssan piikkiin, koska conin alkuosan olin itselleni epätyypillisesti varsin sosiaalinen vieraidenkin ihmisten kanssa, enkä missään vaiheessa myöhemminkään vajonnut tyypilliseen "en osaa puhua uusille ihmisille ja olen sosiaalikelvoton häviäjä" -masennukseen. En ainakaan pahasti.
Maanantai, 7.4. 2008
Päivän olo: Henkisesti ja fyysisesti surkea
Flunssa piti minut tiiviisti naulattuna petiin. Onneksi oli lomapäivä, niin ei tullut töistä lintsaava olo... joten saatoin vuoteeni pohjalta tehdä töitä hyvällä omallatunnolla. Tässä kuvassa on jotain mätää.
Yritin kuumeilun ja yskinnän sekaa arvioida, onko minulla vain ylikehittynyt vastuuntunto. Välillä tuntuu siltä, että olen työnarkomaaninen pikku nakertaja vapaassa pudotuksessa kohti burnouttia, ja se voi olla tottakin. Toisaalta välissä töissä oleminen on aivan uskomatonta tervanjuontia, keskittymiseni on ihan missä sattuu ja kokonainen päivä saattaa mennä ilman että saan aikaan oikeastaan mitään. Keskimäärin kuvittelen olevani lomatöideni ja työlusmuilujeni suhteen jokseenkin tasapainossa, mutta eihän tämä tietnkään mikään loppuunpalamattomuustakuu ole.
Sain myös hieman piirreltyä ja kirjoiteltua pelimateriaalia, mutta seuraavasta Empire-pelistä on kyllä tosi epävarma olo. Onneksi sille ei näytä olevan vielä päivämäärääkään.
Tiistai, 8.4. 2008
Päivän tyrmäys: Emmy-pysti pervasiiviseen peliskeneen
Outoa kyllä, palaverien täyttämä työpäivä ei parantanut flunssaani. Sen sijaan henkiseen synkkyyteen se auttoi hieman: pieniä toivonkipinöitä erään projektin tosiasiallisesta onnistumisesta ilmestyi horisonttiin nelituntisen asioiden puimisen jälkeen.
Yliopiston parkour-kurssi olisi taas käynnistynyt, mutta olo ei ollut kertakaikkiaan riittävän vahva siihen. Sen sijaan istuin kotona ja koetin pelisuunnitella sikäli kun taudin himmentämällä älylläni pystyin.
Illalla kävi ilmi, että Miken ja kumppanien Company P oli voittanut International Emmy -palkinnon Sanningen om Marika -tv-sarjallaan. Aika tyrmäävän hienoa.
Keskiviikko, 9.4. 2008
Päivän elokuvasitaatti: "Just how dangerous is he?" - "Compared to what? The bubonic plague?"
Flunssa on johtanut omituiseen henkiseen fokusoitumiseen - tai ehkä fokusoituminen on koittanut töiden paineessa flunssasta huolimatta. Joka tapauksessa olin töissä hurjan tehokas ja selvisin jopa ilman särkylääkkeitä koko päivän, mutta kotona olin aivan koomassa ja kykenemätön tekemään mitään.
Vasta elokuvassa käyminen energisoi minut. No Country for Old Men ei varsinaisesti ollut piristävä elokuva, mutta laadukas kyllä, ja kotimatkalla havaitsin suunnittelevani taas yhtä livepeliä. Sain jännittävän peliteknisen ajatuksen jota haluaisin kokeilla käytännössä. Pitäisi vaan keksiä pelille vielä sisältöäkin, mutta pari perusideaa ovat kyllä hyvin viehättäviä.
Torstai, 10.4. 2008
Päivän supersankari: The Escapist
Toteuttamattomien peli-ideoiden laatikossa on 10 livepeliä ja älytön määrä ropekampanjoita. Livepeleistä ainakin 2 on oikeastaan valmiita ja pitäisi vain toteuttaa. Molemmat näistä vaativat kuitenkin hankalia tai ainakin työläitä käytännön järjestelyjä, ja olen sellaisissa hirvittävän huono.
Jotta asioille tapahtuisi jotain, esitin eilen saamani peli-idean ihmisille Cosmicissa. Vastaanotto ei ehkä ollut tyrmäävän innostunut, mutta luulisin että jos pelin järjestäisin, saisin siihen kyllä pelaajia. Ja vaihteeksi minulla on peli-idea jonka toteuttaminen ei olisi suunnattoman työlästä. Se vaatii ainoastaan kirjoittamista, eikä edes hahmojen kirjoittamista.
Muutenkin Cosmicissa oli eloisaa ja hulvatonta. Aseistetut pysäköinninvalvojat, uusavuttomat solmukohtavieraat, kotihoidon sähköshokkiterapia sekä kaksipäinen koira olivat tärkeitä keskustelunaiheita. Tonja antoi minulle lainaksi kirjan nimeltä The Amazing Adventures of Kavalier & Clay, ja ensimmäisestä luvusta lähtien kävi selväksi, että tämä oli juuri minulle suunnattu romaani. Tarina Golden Age -sarjakuvataiteilijoista New Yorkissa - täydellistä.
Perjantai, 11.4. 2008
Päivän vainoharha: Ceiling Cat is Watching Me - olen varma että työhuoneeni katossa olevan kissan sisällä on kamera.
Flunssa oli vienyt voimani, joten kiipeillessä yllätyin kovasti pystyessäni kiipeämään Sormatin kattoreitin ilman edes suurempia vaikeuksia. Olin kuvitellut Sormatin olevan edelleen raskas kiivettävä, mutta näköjään näin ei ollutkaan; sen sijaan juuri mitkään muut reitit eivät sujuneet.
Juttelin Mirin kanssa tovin roolipeleistä, ja sitten palasin pelinkirjoittamisen pariin. Ainakin kolme projektia tahtoisin saada nopealla tähtäimellä valmiiksi. Yksi niistä vaatii luovaa insinöörityötä. Saapa nähdä osaanko moista.
Lauantai, 12.4. 2008
Päivän seinäkirjoitus: "Support freedom of hate speech." On tärkeää ilmaista itseään.
Janos saapui Turkuun, ja keräsin Mirin kanssa hänet asemalta. Puolentoista tunnin suunnittelu- ja varustautumissession jälkeen suuntasimme UE-keikalle hylätyn telakan suuntaan.
Paikka oli suoraan Half-Life 2:sta. Saatoimme suunnilleen erottaa kohdat joissa headcrab tai zombie väijyi tai joissa oli koneenkäyttöä tai tasohyppelyä vaativa puzzle. Pengoimme paikkoja sekä ahtaissa maanalaisissa huoltokäytävissä että korkealle kohoavissa nosturinraadoissa. Tunkeuduimme suunnilleen jokaiseen löytämäämme koloon ja löysimme hämmentäviä merkkejä aiemmista sivilisaatioista jotka alueella olivat vaikuttaneet. On hyvä että teineillä on paikkoja joissa he voivat harjoittaa luolamaalausta, varsinkin kun monet sisätiloista löytyneet maalaukset olivat hienoja.
Tuntikausien tutkimusretken jälkeen jalat olivat aika lopussa. Puuha oli ollut yllättävänkin liikunnallista. Harkitsimme vielä mahdollisuutta käydä luolassa tai köysilaskeutumassa, mutta sitten laiskuus voitti. Siirryimme sisätiloihin juomaan Kaisan lähettämää sakea (?) ja surmaamaan zombieita.
Sunnuntai, 13.4. 2008
Päivän pelottavuus: Kotiin saapui Ikean huonekalu. Kohta räjäytän Mäen, joudun kadulle, alan piestä ihmisiä, ja lopulta paljastuu, että olenkin vaan JD:n alitajunnan luomus.
Sade sabotoi kaupunkieksploraation jatkoprojektit tälle päivälle. Ohjelmassa oli ainoastaan kiipeilyä. Kävi ilmi, että kaupunkiseikkaileminenkin oli käynyt liikunnasta - ainakin siinä määrin, että kiipeäminen tuntui väsyneeltä ja epätoivoiselta.
Ajauduin pelinkirjoittamisen pariin, sieltä hetkeksi tietokonepeleihin ja sitten Kavalier & Clay'hin. Kokeilin myös uutta allergialääkettä, joka toimi minuun kuten allergialääkkeet yleensä: se sammutti tajuntani nopeasti ja tehokkaasti.
Maanantai, 14.4. 2008
Päivän tila: Vanha betonitalo täynnä roskaa ja puolitäynnä valtaajia.
Allergialääkkeen tuottamasta tajuttomuudesta huolimatta pääsin varhain ylös ja jopa töihin asti. Työpäivä oli vähän hidas mutta edes semiaikaansaava.
Töiden jälkeen kirjoittelin kaupunkipeli-ideaani, ja tajusin, että Jokikadulla oli juuri vallattu talo joka sopi mainiosti pelin tavoittelemaan hylätyn kaupungin estetiikkaan. Kipaisin pyörällä vilkaisemaan paikkaa. Autonominen kulttuurikeskus oli vallannut tilat talosta, jossa aiemmin majaili Sadankomitea, edelleen MC Cannonball, ja jonka viereistä taloa olin ollut valtaamassa 1997 ennenkuin se purettiin moottoritien alta. Paikka oli oikein hieno, mutta tietenkin kaupunki aikoi heittää taiteilijat ulos sieltä. Päädyin kirjoittamaan kaupungin tilalaitoksen pampulle pyynnön neuvottelusta valtaajien kanssa.
Visiitin tuloksena päähän pomppasi taas uusi peli-idea. Näiden kanssa eläminen on sitten yhtä helvettiä. Voin ideoida ja kirjoittaa tuomiopäivään asti, mutta heti kun pitäisi jotain oikeasti saada aikaan tulee joko mahdoton blokki tai jokin muu muka ylivoimainen este. Minusta ei vaan ole toteuttavaksi portaaksi. Ja jos käytän muiden toteuttajien palveluita päädyn kuitenkin olemaan eri mieltä detaljeista ja olen mahdoton takapiru.
Sittenkin havaitsin kirjoittavani kahta peli-ideaa ristiin. Ensimmäinen on simppeli ja vähätöinen, toinen äärisimppeli ja äärimmäisen vähätöinen. Kuitenkaan en saa kumpaakaan näistä toteutettua.
Tiistai, 15.4. 2008
Päivän pohdinta: Miten toteuttaa zombien purema livepelissä? Ei varmaan ole turvallista jos ihmiset purevat toisiaan oikeasti.
Allergialääkepöhnässä huojuin työpäivän läpi, palaverista palaveriin, hommasta hommaan. Sain tehtyä kaikkea tarpeellista, mutta keskittymiskyky oli puolitajuttomuuden läpi koetuksella.
Kotona kirjoitin ja ideoin lisää pelijuttuja. Pari nokkelaa ajatusta olisi kiva jotenkin saada toteutumaan, mutta ne vaatisivat ihmisten kanssa kommunikointia. Ihmisten kanssa kommunikointi on työtä. Kirjoittaminen, piirtäminen ja pelinjohtaminen taas eivät ole työtä. Ei ihme ettei valmista tule.
Keskiviikko, 16.4. 2008
Päivän työväline: Google Maps Street View
Koomaisia unia sellon virittelystä ja Heroesista. Sitten pöhnäinen työpäivä ja voimatonta kiipeilyä. Sentään into kiivetä oli jossain määrin palannut.
Jätin hetkeksi syrjään kaikki huomiota kirkuvat ah-niin-kiintoisat larppi-ideat ja siirryin projektiin jolla oikeasti on dedis, nimittäin seuraavaan Empire-sessioon. Inspiraatio tähän oli aluksi nollassa, mutta sitten sain oivalluksen seuraavan numeron kansikuvasta ja nimestä, ja yhtäkkiä aiemmin peliin kaavailemani teemat palasivat mieleeni. En voinut piirtää kuvaa loppuun asti tänään, pakotin itseni menemään ajoissa nukkumaan. Huominenkin olisi aika täysi päivä palavereita.
Torstai, 17.4. 2008
Päivän musiikillinen oppitunti: Minusta ei tulisi hyvää basistia
Projektien ja poistumisraporttoinnin täyttämään työpäivään ilmestyi ulkopuolelta valonpilkahdus, kun sain kuulla että Jokikadun talovaltaajat saavatkin pysyä tiloissaan. Kaupunki oli nähtävästi muuttanut mieltään - ihan hyvä että virkamies pystyy toteamaan olleensa väärässä ja vaihtamaan kantaansa. Pässinpäinen "päätös on tehty, joten turha enää valittaa" -meno on kovasti inhoamaani mukalogiikkaa.
Kävin kulttuurikeskuksessa riemuitsemassa, ja sitten siirryin torille osoittamaan mieltä toriparkkia vastaan. Taustalla oli jokseenkin päätön idea vuokrata puolet torista pariksi päiväksi parkkipaikoiksi Wiklundille. Tämä nimenomain pöljäily ei minua sinänsä suuremmin kiinnostanut, mutta ajatus torin alle kaivettavasta parkkipaikasta oli edelleen sulaa hulluutta. Viimeksi vilkaistessani öljyntuotanto oli edelleen katossa, kelvollisia korvaavia vaihtoehtoja yksityisautojen energialähteeksi ei ole ja joka tapauksessa että tällä puolella Atlanttia pitäisi linjana olla enemmänkin hillitä ilmastonmuutosta eikä kiihdyttää sitä. Tässä valossa yksityisautoilua kaupunkialueella tukevan infrastruktuurin rakentaminen on kuin drinkin tarjoamista alkoholistille joka koettaa päästä kuiville.
Mielenosoituksen jälkeen puin vähän peliasioita ja siirryin sitten Cosmiciin. Maltoin lopulta panna piirustusvälineeni pois ja olla sosiaalinenkin. Kun oli aika poistua, Antti houkutteli minut ja Sannan S-Osikselle pelaamaan Guitar Heroa. En ollut tähänkään peliin aiemmin tutustunut, mutta se osoittautui todella mojovaksi tuttavuudeksi. Kitarastarailu oli haastavaa sorminäppäryydelle mutta lopulta aloin saada siihenkin jonkinlaista tuntumaa. Luovuin skitasta vasta kun tajusin, että voisi olla hyvä mennä ajoissa nukkumaankin. Päällimmäiseksi jäi silti halu ostaa Rock Band.
Perjantai, 18.4. 2008
Päivän käyrän häntäpää: Keskustelut Suomi24 - blogi verkkokeskustelujen helmistä.
Näin unta Guitar Herosta. Pelkään, että jos peliä pelaisi enemmän, saisi aikaan Tetris-efektin ja kaiken yönkin vaan koettaisi osua oikeisiin nuotteihin.
Pitkästä aikaa pelattiin Warhammeria. Pelisessio teki selväksi, että hahmomme eivät ole enää henkisesti kaikkein ehjimpiä yksilöitä uskonnollisen fanaattisuuden ja muiden hulluuden muotojen ohjatessa meitä jos jonkinlaisiin typeryyksiin.
Väliajalla piirsin. Minulla on vieläkin pahoja ongelmia ihmisten mittasuhteiden kanssa, puhumattakaan siitä että olisi ihan hauskaa jos saisi saman henkilön näyttämään samalta kahdessa eri kuvassa.
Viikonloppu, 19-20.4. 2008
Ajankohdan olo: Arvoton ja huono
Heikko olo loikkasi jostain kimppuuni ja piti minut poissa kalliolta. Tuhoisa flunssakausi ei jätä minua rauhaan eikä vaan suostu loppumaan. Sunnuntaihin tultaessa olo oli siinä määrin voimaton että keskityin pääasiassa makaamaan vuoteessa ja lukemaan. Aivan täysin hyödytön en sentään ollut, sain ohella vähän kirjoitettua ja piirrettyä. Opin pari uutta niksiä joilla kuvat sai näyttämään eloisammilta, ja aivan vahingossa piirsin pari aivan uskomattoman söpöä kuvaa. Lisäksi löysin uutistulvan joukosta pikku-uutisen, joka oli kuin tehty peliäni varten.
Kuitenkin koin epäonnistuneeni ihmisenä olemisessa. Olin aikonut käydä taiteilijatalolla neuvottelemassa pelipaikan lainaamisesta, mutta flunssaisen olon tuoma aikaansaamattomuus puhkesikin yhtäkkiä itseinhoisaksi epäsosiaalisuudeksi enkä päässyt edes liikkeelle.
Työasioden puolella systeemi josta olen vastuussa lakkasi näköjään toimimasta. Olen melko varma, että vika ei ole missään sellaisessa järjestelmän osassa johon pystyn vaikuttamaan. Sittenkin, onneksi huomenna on arkipäivä. Itseinhoni oli kasvanut pisteeseen jossa tahdoin kurittaa itseäni häijysti ja tuskallisesti, ja olin melko varma että työn parista löytyisi tähän keinoja. Omituista kyllä, masennus tuntuu lähtevän tiehensä joko rakkaudella tai rankaisulla, ja kun ensimmäistä ei ole, jälkimmäinen saa kelvata.
Maanantai, 21.4. 2008
Päivän muka-komedia: Managed Friendship
Eilinen järjestelmävika löytyi, paikasta josta olin veikannutkin ja joka on täysin kontrollini ulkopuolella. Viisaammat tahot ratkaisivat sen, sitten saatoin keskittyä ympärillä raivoavaan maanantaihin. Se oli jokseenkin niin hauskaa kuin saattoi kuvitellakin, mutta toimi myös kaipaamanani masennuslääkkeenä.
Ahkeran piirtelyn ja kirjoittelun ohella en kauheasti muuta tehnytkään. Sää pysyi kylmänä ja kaipasin kalliolle, mutta ei näytä luultavalta että sinne ihan pian pääsen.
Tiistai, 22.4. 2008
Päivän teema: "Turtles all the way down"
Raakaöljyn hintakäppyrän vilkaiseminen on aina mainio tapa aloittaa aamu. Kun ottaa huomioon, että aivan kaikki maailmassa kulkee bensiinillä, ei ole mikään ihme että uutiset väittävät asioiden hinnan kiipeilleen viime aikoina ylöspäin. Eikä ole ihme sekään, että tahot joiden tehtävä on estää pakokauhua markkinoivat kaikenlaisia puoliksi mietittyjä korvikkeita jotka aiheuttavat enemmän ongelmia kuin ratkaisevat.
Töissä tappelin vaikean diplomatian kanssa, mutta ongelmani näyttivät pieniltä muiden pulmiin verrattuna. Jonkinlainen taisteluväsymys tuntui vaivaavan sekä minua että muita. En itse kokenut väsymstä niinkään tavallisena "tulis jo kesäloma, ei töitä jaksa" -fiiliksenä vaan enemmänkin hitaasti murskaavana epätoivona, tunteena että lomaileminen on turhaa koska takaisin palatessa asiat eivät ole paremmin vaan entistä huonommin. Olo on verkkaisessa kurimuksessa kelluva, asiat näyttävät synkiltä. Vaikka minulla onkin intoa ja energiaa koettaa korjata ongelmia jokaisen pienen kriisin takana tuntuu väijyvän suurempi kriisi josta selviäminen vaatii vielä suurempia ponnistuksia. Ja asioita on vaikea kohdata pala kerrallaan kun jossain vaiheessa pientä ongelmaa selvittäessä havaitseekin, että sen ratkaiseminen tuntuukin riippuvan suuremmasta pulmasta jonka ratkaisu on ajanut tujummat vaikuttajat epätoivoon. Näin asiat sitten jatkuvat koko matkan huipulle. Atk-tuen ongelmat muuttuvat atk-keskuksen ongelmiksi jotka lähtevät yliopiston hallinnon ongelmista jotka johtuvat valtiohallinnon pulmista jotka taas juontavat juurensa kansainvälisistä muutoksista, ja jossain koko pinon huipulla irvistelee halvan energian loppumisen ja ilmastonmuutoksen kaksoismörkö - ja tässä palataan siihen, että yksittäiset korkean elintason ihmiset toimimalla tiiviin muurahaismaisesti yhdessä näitä ongelmia aiheuttavat.
Synkkien mietteiden ohella pohdin peliprojektia Tonjan ja Ellisin kanssa. Juonen dynamiikka suljetun tilan pelissä on edelleen minulle aivan kirotun vaikea aihe. Olen eläessäni ollut muutamassa hyvässäkin sellaisessa, mutta koskaan en ole oikein saanut sellaisen kirjoittamisen rytmistä otetta. Toivottavasti muut osaavat tämän paremmin.
Keskiviikko, 23.4. 2008
Päivän meditaatioharjoitus: Ajatusten kurissapitäminen. Ei onnistunut.
Paikkani kipeytyvät jos en harrasta liikuntaa. Kiipeilykumppanit olivat joko poissa kaupungista tai kipeinä, joten päädyin bouldersalille. Boulderointi sentään oli hauskaa ja kävi liikunnasta, vaikken siinä suuremmin loistanutkaan.
Vaan koska olen vaikea lapsi, päädyin yrittämään analysoida itseäni samalla kun kiipesin, mietin miksi teen tätä ja miksi se on nautittavaa, ja totesin sen olevan nautittavaa koska se on yksinkertaista koko ruumiin ja mielen vangitsevaa toimintaa johon voin keskittyä täysin eikä tarvitse ajatella asioita jotka vaikkapa työssä ovat pielessä. Ja tietenkin kun tuon olin keksinyt, en yhtäkkiä voinut olla ajattelematta asioita jotka töissä olivat pielessä ja tuloksena kiipeäminen kävi mahdottomaksi ja kurjaksi. Hyvin vedetty.
Torstai, 24.4. 2008
Päivän haikeat jäähyväiset: Erottaminen humanistisesta tiedekunnasta
Koko päivä kului prosessimallinnuskoulutuksessa. Osa asiasta oli tuttua, osa uutta, mutta edelleen olin kyllä byrokraattisen viehättynyt koko touhusta.
Kotona minua odotti kirje, jossa sain kuula että yliopiston humanistinen tiedekunta potki minut pellolle, koska he eivät olleet opettaneet filosofiaa 12 vuoteen enkä voisi enää opiskella sieltä. Kenkää humanistisesta tiedekunnasta, aika mojovaa. Tähän ei ole moni pystynyt. En voi varmaan enää väittää opiskelijoille olevani humanisti. Onneksi yhteiskuntatieteellinen tiedekunta otti kopin, ja tähtäänkin nyt sitten valtiotieteiden maisterin tutkintoon. Enpä usko että valmistumistodennäköisyyteni merkittävästi tästä nousevat.
Piirsin, näin Susannaa, kävin Cosmicissa puhumassa peleistä ja muista tapahtumista.
Perjantai, 25.4. 2008
Päivän totuus: Yritysvakoilu hävisi maailmasta
Vaihteeksi olen samaa mieltä jonkin asian kanssa josta luin Hesarista. Lyhyesti: emme tarvitse lisää valvontaa, ja kun valvonta on vielä näin kolossaalisen tehotonta, pitäisi olla selvää että tässä nyt puhutaan vain valvonnasta valvonnan vuoksi. Ei jumalauta näin. Pitäisiköhän tässä alkaa lähetellä puolituhmia tekstiviestejä rakkaalle liikenne- ja viestintäministerille, toivoa että se vastaisi niihin ja valehtelisi kansalle ettei sillä ole mitään etäromanssia turkulaisen nörtin kanssa? Sitten voisin vuotaa tiedon iltapäivälehdille, Lindén voisi saada kenkää ja tilalle voisi tulla joku Stubb Mk II.
Tajusin taannoin, että työssä painaa eniten se seikka ettei tulevaisuudessa ole näkyvissä minkäänlaista valoa tai asioiden paranemista, vaan se näyttää virheettömän synkältä ja masentavalta. Sama pätee muutenkin valtaosaan välittömän lähipiirini ulkopuolisiin asioihin. Katson täysin viturallaan olevaa suuntaa jonne yksilönvapaudet ovat laukkaamassa sekä yleisiä maailmanlaajuisia murheita, ja totean, että asiat tulevat vaan menemään pahemmiksi ennenkuin ne paranevat - sikäli kun paranevat.
Kaiken synkkyyden johdosta Empiren pelauttamiseen ei oikein ollut intoa, varsinkin kun peli oli lähinnä sosiaalipornoa eikä toimintaa. Kai se jotenkin meni. Ainakin muutamat pätkät olivat aika hauskoja.
Viikonloppu, 26. - 27.4. 2008
Ajankohdan poliisivaltio: Extreme porn law could criminalise millions - Britit vaihteeksi vauhdissa. Paras laki on sellainen laki jota ei normaalisti yritetäkään valvoa mutta joka voidaan vetää esiin kun tarvitaan omituinen syyte satunnaista henkilöä vastaan. Kun näitä on riittävästi ja ne ovat riittävän epämääräisiä, kenestä tahansa saadaan rikollinen.
Lauantain Warhammer oli pitkästä aikaa aktiivista örkinpieksentää, ja myös pitkästä aikaa puhtaan fyysinen haaste oli olla meille liikaa. Pelin jälkeen sain käsiini Dark Corners of the Earthin, jota pelasin yömyöhään.
Sunnuntai olikin sitten kesän ensimmäinen oikea kalliopäivä - siis siinä mielessä, että kalliolla oltiin puoli yhdeltä ja sieltä lähdettiin vasta viisi tuntia myöhemmin. Tuli livahdettua paikkaan jossa ei varmaan saisi edes olla puhumattakaan siitä että siellä saisi kiivetä, mutta kun kaupunki vei meiltä Ispoisten kallion, oli tarpeen vallata uusia kiipeilyalueita.
Kallioleikkauksissa kiipeileminen on sitten vaarallista, joten älkää yrittäkö sitä jos ette ole hyvin varustautuneita ammattilaisia. Me ehkäisimme onnettomuuksia pidättäytymällä liidaamisesta, käyttämällä varmistamiseen yksinomaan grigriä ja pitämällä kypärät päässä sekä kivetessä että varmistaessa. Leikkauksesta putoili aina välillä kiviä, pari kertaa isojakin, mutta mitään massiivista sortumaa emme aikaan saaneet. (Ja ei, alla ei ollut moottoritietä tai mitään muutakaan missä putoavat kivet olisivat saaneet aikaan vauriota.) Kolme tuoretta reittiä sen sijaan valtasimme ja nimesimme.
Kuntoni on huono. Tämä ei lupaa kiipeilykesälle hyvää. Juuri tässä vaiheessa kun on treenannut koko talven armottomasti pitäisi olla kunnon ihan huipussaan, ja se sitten kesällä laskee kun kalliolla kiipeily on kuitenkin vähemmän kunto- ja enemmän taitolaji kuin sisäseinäkiipeily. Mutta toistuvat flunssat ovat nävertäneet voimia ja kestävyyttä, enkä ihmettelisi vaikka niitä tulisi vieläkin.
Illalla luin vielä Esther Friesnerin Unicorn U:ta. Siinä oli liian vähän höhlää teiniromantiikkaa ja liikaa kirjailijan henkilökohtaista wish-fulfillmentfantasiaa Supermutsista joka ratkaisee kaikki maalliset ja ylimaalliset ongelmat massiivisilla maternaalisilla voimillaan. Omnipotentit vanhemmat ärsyttävät kaltaistani ikuista uhmaikäistä aivan tavattomasti.
Maanantai, 28.4. 2008
Päivän luovuus: Superpahis pelkästä nimestä väritetyksi ja valmiiksi kuvaksi 40 minuutissa. Eiköhän tässä vielä päästä 60-luvun sarjakuvanyrkkipajoissa työskennelleiden piirtäjäparkojen tahtiin.
Oppituntien pitämistä ja palavereja. Valtava paine ja paniikki olivat hetken taustalla kun pääsin tekemään asioita jotka vaikuttivatkin johonkin.
Kotona uppouduin pelinkirjoittamiseen ja piirtämiseen. Jos pelauttaisin huomenna, ylihuomenna ja perjantaina voisin oikeastaan päättää täyden sarjan vetämällä peliä myös Conklaavissa lauantaina. Aikaa kirjoittaa ja piirtää pelimateriaalia ei kauheasti ollut, mutta ideanpoikanen kyllä oli. Ja perinteisesti muutahan ei juuri tarvita.
Tiistai, 29.4. 2008
Päivän kuvakokemus: Ispoinen. Nyt kiipeilykiellossa. Harmistuksen määrä on lähes kosminen.
Vappu tulee ja kansa yliopistolta pakenee töistä. Tuloksena ahkerat asiakaspalvelijat saavat keskittyä projekteihinsa ja pystyn lukemaan kaikkea rästissä olevaa materiaalia alkuvuodelta. Tätä onkin melkoisesti.
Kotona pelautin Empire-sooloa pahojen klovnien hyökkäyksestä. Aika klassista supersankariseikkailua siis. Olin kuvitellut sen olevan ohi parissa tunnissa, mutta klvonit osoittautuivatkin sitkeiksi ja pitivät pelin käynnissä iltayhteentoista saakka.
Keskiviikko, 30.4. 2008
Päivän lokaatio: Columbia University Medical Center. Kuin tehty takaa-ajoon katolla.
Vapun kunniaksi koko päivä oli yhtä pitkää laatupalaveria. Deadline hengittää niskaan ja kasa dokumentteja ei ole vielä mitenkään valmis. Vaan viime hetken rutistuksella tästä varmaan selvitään.
Varsinaiseen vapputoimintaan en muutenkaan osallistunut, vaan vedin Suville ja JD:lle Empireä. Supersankarien reissu New Yorkiin oli hilpeää nonstop-toimintaa ja sisälsi paljon täpäriä tilanteita sekä uskomattomia stuntteja.
