Helmikuu 2008: Internet uhkaa lapsia
Perjantai, 1.2. 2008
Päivän säälittävä rävellys: Eräänlainen kiipeily-yritys
Hallinnolliset palaverit kouluttavat poliittista silmääni. Päätellen aiemmasta viikosta tällainen koulutus on aivan tarpeellista. Muuten työpäivä kului teknillisten asioiden parissa.
Kiipeily oli surkeaa. Olin täysin voimaton, jaksoin vain neljä reittiä ja nekin tuntuivat mahdottomilta. Taito oli kyllä tallella, mutta kädet eivät vetäneet eivätkä jalat työntäneet. Koska liikunta ei toiminut, päätin keskittyä pelinkirjoittamiseen ja känni-irkkaamisen seuraamiseen.
Päädyin vielä tekemään töitäkin, kun tympeä phishing-viesti säikytteli arempia yliopistolaisiamme. Tämä tietysti sen jälkeen kun olin jo ottanut lasillisen tukeakseni muita känni-irkkaajia.
Viikonloppu, 2-3.2. 2008
Ajankohdan eläinrääkkäys: Kilpikonnan selkään kiipeäminen. It made perfect sense in the fifties.
Pitkästä aikaa tein jotain myös roolipelaamisen eteen. Pelautin Adeptille lyhyen Empire-soolon joka meni tietysti aivan toisin kuin olin kuvitellut. Sen jälkeen sain JD:ltä maaleja, pensseleitä sekä lyhyen johdannon, ja ryhdyin figumaalaamaan. Tätäkään en ole koskaan harjoittanut, mutta vihdoin tajusin että ostamani HeroClix-supersankarit eivät itsestään muutu Empire-kampanjan hahmojen näköiseksi ja pelaajanikaan eivät kaikkia sataa figua minulle valmiiksi tee.
Figumaalaus vaati tarkkaa kättä, värinäkökykyä ja kärsivällisyyttä. Minulla on näistä ominaisuuksista nolla. Lopputulos sai minut toteamaan, että oikeastaan piirrokseni ovat olleet aika kelvollisen näköisiä verrattuna tähän räpellykseen. Oletettavasti muutama maalikerros tarvitan vielä.
Vilkaisin myös DVD:ltä Jacques Cousteaun Silent World -sukellusleffan. Se oli jonkinlainen kulttuurishokki. Vuonna '56 eivät sukeltajat välittäneet suojautua märkäpuvuilla tai hansikkailla, eläimiä kiusattiin aina kun sellainen kohdalle tuli ja koralliriutan lajikantaa kartoitettiin dynamiittikalastamalla. Melko hirveää katsottavaa. Minulla on hämärä muistikuva siitä, että näitä tuli televisiosta kun olin tosi pieni; nykyään en pitäisi tätä lainkaan lapselle sopivana ohjelmana.
Maanantai, 4.2. 2008
Päivän luentosarja: Fysiikkaa runoilijoille
Elämäni rutiineihin kuuluu muun ohella aina alkuvuodesta tuleva pähkäily siitä, pitäisikö Kokemupisteet lopettaa. Lopettamisen pääasiallinen syy olisi yksityisyyden tarve, halu olla jakamatta puuhiani kaiken maailman kanssa. Käytännössä Kokemuspisteet kuitenkin palvelee monta hyödyllistä tarvetta: minulle jää loki edesottamuksistani, tulen kirjoittaneeksi säännöllisesti, ja välillä tulee itseään selkään taputtava olo siitä, että sai sanottua jotain poikkeuksellisen nokkelaa. Ja sitten on vielä kuulluksi tulemisen illuusio.
Maanantai oli aika hampaaton. En tiennyt muutamien luolakerrostumien suomenkielistä nimeä kun näitä tiedusteltiin, mutta kävin Mirin kanssa harjoittamassa kaupunkitutkimusta Koroisten suunnalla. Eräs marginaalisesti pelipaikaksi kelpaava pikkuruinen kolo löytyi, mutta mudan ja roskan määrä oli huomattava. Jäänee rauhaan.
Luin myös Chinua Acheben Things Fall Apartin. Afrikkalaisen kirjallisuuden klassikko oli oikeastaan mukavan pehmeää luettavaa synkästä aiheestaan huolimatta. Se ei tuntunut kyyniseltä eikä inhottavalta, ainoastaan todenmukaiselta.
Tiistai, 5.2. 2008
Päivän työn alle murskautuminen: Helmi-maaliskuun vaihteen aikataulu. Heittäkää joku minulle pelastusrengas.
Katselin ensimmäistä kertaa kunnolla tämänvuotisia VPJ-ohjeita (ent. UPJ). Arviointikeskustelujen aikataulu tuntui kireämmältä kuin koskaan aiemmin. Epäluuloisempi kuvittelisi, että moinen ahtaalle ajaminen on tahallista; todellisuudessa syy aikatauluihin lienee operaatiossa oleva valtava liikkuvien osien määrä joka johtaa siihen että täällä pahnan pohjalla joutuu tekemään asiat siinä ajassa, joka on jäänyt jäljelle kun kaikki korkeammat tahot ovat varanneet omiin puuhiinsa kuluvan ajan. Ei siltikään vähennä stressiäni helmi-maaliskuulta. Lisää rutiineja alkuvuoteen.
Gringojen presidentinvaalikilpaa en ehtinyt seurata, sen sijaan pelautin JD:lle lyhyen joulusoolon. Sitten jumiuduin katsomaan Constant Gardenerin, joka oli tyly ja jätti pahan olon. Erinomainen elokuva yhtä kaikki.
Keskiviikko, 6.2. 2008
Päivän harjoitus: Projektin osa-alueiden nimeäminen ja niihin kuluvan ajan arviointi.
Töissä koulutettiin tänään minua ja muita projektinhallintaan. Kuten yleensä, koulutus ei oikein sopinut aktiivisuustasooni ja nukahtaminen uhkasi. Asia oli kuitenkin tarpeellista ja koulutuksen loppupuolta kohti esitystapa muuttui niin vuorovaikutteiseksi että hereillä pysyminen helpottui. Tässä tietysti auttoi, että esimerkiksi valittu projekti oli sellainen jonka työryhmässä olin itse mukana.
Kiipeilyn ja syömässä käymisen jälkeen päädyin katsomaan Rise of the Silver Surferin. Kuten edellinenkin F4-leffa, tässä pahikset olivat vetäneet ehdottomasti lyhyimmän korren: Ihmeneloset itse olivat hauskoja ja kiinnostavia, mutta Doom oli surkea ja kosminen lopputaistelu sivuutettiin aivan liian pikaisesti. Kuitenkin ehkä ennemmin katson supersankarileffoja jossa ihmissuhdekuviot ovat oikein ja suuret kosmiset asiat vaan vilahtavat.
Torstai, 7.2. 2008
Päivän mielentila: Minä vaan liehun tuulen mukana tarjoamatta sille vastusta.
Olisin mielelläni ylpeä mielenterveydestäni. En vaan oikein tiedä, onko minulla mitään mistä olla ylpeä.
Kevään kunniaksi oikeasti monet ihmiset tuttavapiirissä ovat kehittäneet masennuksen oireita sekä vaihtelevia keinoja selvitä näistä. Olen itse vielä tänä talvena välttänyt pahimmat henkisen tasapainon ongelmat, mutta lähitulevaisuuteni aikataulua katsomalla totean, että tulossa ne ovat.
Itseäni kriittisesti tarkastellen tuntuu toisinaan siltä, että kävelen aika ohuella nuoralla. Minulla on normaalisti lyhyt pinna ja mielialakäytä on taipuvainen veitsenteräviin suunnanmuutoksiin. Syitä löytyy biologiasta (skitsofreenisia taipumuksia suvussa, oletettu altistuminen toxoplasma gondiille) ja elämänfilosofiasta (en ole perfektionisti mutta joissakin asioissa edellytän paljon itseltäni sekä muilta), varmaan muualtakin.
Minulle on joskus väitetty, että asialle pitäisi tehdä jotain. Tiedostan olevani monesti lähipiirilleni kohtuuttoman hankala ja pysyväni funktionaalisena ihmisenä vain koska olen järjestänyt elämäni siten että voin elää mielialaoikkujeni kanssa. Toisin sanoen, en edes harkitse perheen perustamista (ei niin että tekisi mielikään), pidän ehdottomasti kiinni oikeudestani omaan tilaan, en hetkeksikään tingi riittävästä liikunnasta, unesta ja ravinnosta. Henkinen toleranssialueeni on ahdas ja pysyttelen siinä tiukasti, koska heti kun alan luisua sen ulkopuolelle saan hirvittävän pahan olon ja alan purkaa sitä ympäristööni.
En oikein tiedä, onko tämä "ei ole rikki, ei tarvitse korjata" -tilanne. Masentuneet tai mielenterveysongelmaiset ihmiset ovat kai useimmiten onnettomia tai toimintakyvyttömiä, ja minä olen pikemminkin hyvin onnellinen ja toimelias. Teen asioita joista pidän, minulla on mielekäs työ ja mainioita harrastuksia. Ystäviäkin taitaa löytyä, vaikka hieman autistisesti (vaiko psykopaattisesti?) ihmiset eivät ole minulle läheskään niin tärkeitä kuin asiat.
Saapi nähdä miten reagoin tulossa olevaan parin viikon stressikauteen. Jos muutun täysin mahdottomaksi tai toimintakyvyttömäksi, täytyy varmaan todeta että jotain olisi tehtävä, niin vastenmieliseltä kuin se minusta tuntuukin. Ilman varsinaista volitiota päädyin ennakoiden aloittamaan jo emotionaalisen kilpikonnapuolustuksen, eli normaali energisyys kytkeytyi pois päältä, koetin vaan olla. Aika ikävystyttävä olotila, mutta siinä on helpompi sietää raskaita juttuja.
Perjantai, 8.2. 2008
Päivän työkalu: WordPress
Olin töissä ennätysmäisen laiska. Aikaansaannokseni rajoittuivat atk-keskuksen blogin julkistamiseen (avoinna vain yliopistolaisille, sorry) ja postilaatikkoon kerääntyneen käsittelemättömien asioiden vuoren raivaamiseen.
Kiipeily sujui vaihteeksi hitusen paremmin, mutta kotona pelinkirjoittaminen tökki. Ei sen nyt luulisi ihan näin vaikeaa olevan. Niinpä keskityin pelautusideoiden hakemiseen tietokonepeleistä.
Lauantai, 9.2. 2008
Päivän laite: Robottiauto. Ei ihan Knight Industries Two Thousand kuitenkaan.
Ryhdyimme pelaamaan Empireä kahdelta ja päätimme pelin kymmenen aikaan. Pelin alkpuoli oli reipasta robottimättöä ja loppupuoli valitettavan detaljoitua oikeusjärjestelmän kanssa taistelemista ja juonittelua. On se nyt perkele miten vaikeaa roolipelissä on saada asiat toimimaan sarjakuvalogiikalla.
Sunnuntai, 10.2. 2008
Päivän psykologinen ongelma: Liidaaminen ilman kypärää on lähes mahdotonta.
Kolmas kiipeilykerta tällä viikolla, ja vihdoin löytyi edistymistä. Täysin ohi villeimpien kuvitelmieni sain kiivettyä miltei kokonaan reitin, jonka greidi saattoi juuri ja juuri koskettaa 8-:a. En ole koskaan edes kuvitellut kiipeäväni mitään niin vaikeaa, olen ollut täysin varma siitä että 7+ on kykyjeni ehdoton yläraja ja että korkeintaan kestävyyteni voisi enää parantua. Ei ollut puhdas nousu, mutta en ole koskaan puhtaasti noussut mitään 7-:a kovempaa, ja sekin on vaatinut lähes jumalaisen inspiraation hetken ja oikean tähtien asennon.
Loppupäivän pyhitin lukemiselle. Vihdoin ehdin avata Kim Stanley Robinsonin 60 Days and Countingin. Tiedettä ja ilmastonmuutosta - en minä osaa arvioida onko kirja hyvä kun aiheet ovat minulle noin tärkeitä. Valitettavasti kyseessä oli vain kirja. Tahtoisin elää KSR:n tarinoiden maailmassa.
Maanantai, 11.2. 2008
Päivän dialogi: "Mä näin unta ilmastonmuutoksesta." - "Kuulostaa siltä kuin yrittäisit iskeä ekan vuoden opiskelijoita." Ekan vuoden opiskelijoita ei kuitenkaan löytynyt.
Kim Stanley Robinson tunkeutui uneeni. Unessa katselin halvan energian totaalista loppumista pienen ihmisen perspektiivistä. Vaikka tarina oli synkkä, se oli jotenkin myös kauniin optimistinen ja siinä oli sympaattisia piirteitä. Ulkona oli valoisaa kun nousin, joten edes töihin meneminen ei harmittanut. Oli kovin epänormaali maanantai.
Luin lisää 60 Days and Countingia. Kirja on niin käsittämättömän ajankohtainen että se ei varmastikaan ikäänny kovin hyvin, mutta toisaalta on tärkeä lukea se juuri nyt. Kombotin sitä vielä Planet Earthin Saving Species -jakson kanssa. Lopputuloksena päädyin nakkaamaan rahaa WWF:lle.
Tiistai, 12.2. 2008
Päivän softa: Personec HR. Toimii molemmilla selaimilla, eli sekä IE 6:lla että IE 7:llä.
Palaveria, koulutusta, kokousta. VPJ-koulutuksessa pääsin taas olemaan vaikea lapsi ja kiukuttelemaan järjestelmässä olevista epäkohdista yliopiston henkilöstöpäällikölle. Oppitunnin tai luennon pitäjälle vastaan inttäminen on tuttu rooli minulle, on ollut jo ala-asteelta lähtien.
Koetin illalla kirjoittaa Empire-materiaalia ja jäljittää pelipaikkoja heikolla menestyksellä. Susannakin ilmestyi harhailemaan kanssani sokkeloissa.
Keskiviikko, 13.2. 2008
Päivän masennus: Typerät ihmiset
Vihoviimeisen dorka lapsipornonsensurointijärjestelmä nappasi sitten yllättäen sitä kritisoineen www-sivun haaviinsa. Terkkuja vaan Liikenne- ja viestintäministeriöön, hyvin on hankkeenne kantanut hedelmää. Kiitoksia että saan taas kokea eläväni yhteiskunnassa jossa ajatusrikokset ja hysteria tosi olennaisista asioista kukoistavat. Viime kerrasta onkin jo tovi vierähtänyt. Onneksi J. J. Kasvi artikuloi minua paremmin asian ongelmista.
EU:n komissio piristää myös päivää toteamalla, että olemme kriittisessä asiassa jäljessä Yhdysvaltoja. Alan varmaan kohta kuulostaa amerikkalaiselta paranoidisurvivalistilta kun sanon, etten luota valtakunnan nykyiseen hallintoon niin paljon että tahtoisin suoda niille pääsyn ihmisten sormenjälkiin.
Jos halu suojella lapsia hinnalla millä hyvänsä saataisiin yhdistymään valtakoneiston ilmeiseen haluun ottaa kaikilta sormenjäljet, voisi lopputulos olla jotain todella kaunista ja tehokasta.
Yhtäällä vaanii taas apatia ja toisaalla raivo. Onko jossain kotimaista lapsipornon laillistamista ajavaa järjestöä jolle voisin antaa ison rahalahjoituksen? Jos suuri yleisö lakkaisi olemasta hysteerisen kauhuissaan vaikkapa siitä, että joku saattaa ottaa valokuvia lapsista vihjailevissa asennoissa tai ilman vaatteita, ja jonkun toisen mielestä näitä saattaa olla kiva katsella, kotrolliyhteiskuntamaanikot joutuisivat keksimään jonkun uuden mörön jonka varjolla kuristaa kansalaisoikeuksia. Ei niin että kuvittelisin tällaisen keksimisen olevan erityisen vaikeaa. Potentiaalisia terroristejahan tässä ollaan kaikki. Eikä ihme.
Torstai, 14.2. 2008
Päivän ongelma: Viestintätapojen ylitarjonta. Minulle on ihan luontevaa kirjoittaa useaan blogiin, tiedotella virallisiin tiedotteisiin webissä ja mailitse ja laatia sisäistä ja ulkoista dokumentaatiota, mutta onhan tuossa aikamoinen määrä medioita joita pitää silmällä jos muutakin pitäisi tehdä.
Hektisen ja jopa moraalisia ongelmia sisältäneen työpäivän jälkeen suuntasin suoraan Cosmiciin. Valitettavasti siellä oli äänekästä livemusiikkia, joka tuhosi sekä kyvyn että halun olla sosiaalinen. Niinpä siirryin kotiin piirtämään. Yllätin itseni saamalla pikaisesti luonnostelemalla ja ilman minkäänlaista mallia aikaan ihan kelvollisen kuvan. En taas ole piirtänyt vähään aikaan ja pelkään taitojeni katoavan jonnekin. Viikonloppuna lupaan tehdä paljon kuvia.
Perjantai, 15.2. 2008
Päivän verkkolöytö: Steve, Don't Eat It! Yäk.
Sensuurin hampaisiin sivuillaan joutunut Matti Nikki sai sitten ilmeisesti kutsun poliisikuulusteluun epäiltynä "lapsipornon levittämisestä". Vaan jos poliisille joku on tehnyt tutkintapyynnön aiheesta, on poliisin kai tutkintapyyntöön reagoitava - eli ei tarvita kuin yksi järkyttynyt kukkahattuilija ja edes semiuskottavia väitteitä. Mutta jos tästä oikeasti jotain seuraa, on efekti aika pirun hyytävä. Oikeusvaltiossa ei pidä olla kiellettyä puhetta, johon viittaamisesta saa syytteen.
Kiipeily oli semitaitavaa ja kestävyyttäkin tuntui olevan. Vielä minä kehityn hienoksi ja taitoisaksi. Piirtäminen sen sijaan oli takkuavaa ja toivotonta.
Lauantai, 16.2. 2008
Päivän kauhutarina: Kertomukset japanilaisesta sukelluspedagogiikasta. Yhtäkkiä omat nipotuksen aiheeni siitä ettei kurssilla uhrattu tarpeeksi energiaa hitaan motoriikan ihmisille tuntuivat kovin vähäisiltä.
Vihdoinkin sain tilaisuuden pelata Portalia. Se oli varmaankin virheettömin tietokonepelikokemus joka on koskaan tullut vastaan (mikä olikin helppoa, koska se oli niin lyhyt). Dialogi oli tyrmäävän nerokasta ja peliksi jossa ei kuvittelisi olevan yhtään hahmoja Portal sai aikaan täysin jakomielisen suhtautumisen maailmansa otuksiin. Huumori oli mainion mustaa, symboliikka oivaltavaa ja musiikki ylisympaattista. Jälkeenpäin pelkästään pelin ajatteleminenkin sai hyvälle tuulelle. Viimeksi näin vahvasti vaikutti varmaan Deus Ex kauan sitten.
Piirtelin lisää hassun näköisiä supersankareita. Olisi tarpeen opetella piirtämään jotain muutakin.
Sunnuntai, 17.2. 2008
Päivän saavutus: Todella hupaisa kuva. Piirrustustaito on ilmeisesti saanut nakkulan lisää.
Pääsin sittenkin tänään kiipeilemään. Pientä edistystä oli havaittavissa. Kiipeilyn jälkeen vaahtosin Tainan kanssa kilpaa maailman inhottavuuksista.
Kaiken aikaa päässäni soi taustalla Still Alive Portalista. Tämä antoi päivääni jokseenkin surrealistisen sävyn.
Maanantai, 18.2. 2008
Päivän omituisuus: Perikadon Hitler toi jatkuvasti mieleen Salaisuuksia-kampanjan Ludwig Ahlgårdin.
Ensimmäinen työpäivä sijaisena tehtävissä joista en tiedä oikeastaan mitään meni ongelmitta. Vielä neljä päivää tätä jäljellä, ja sitten alkaakin VPJ-paniikki.
Kotona yritin piirtää, mutten oikein osannut. Sitten yritin tehdä 3D-malleja, mutta ei sekään luonnistunut. Lopulta päädyin katsomaan Perikadon. Se oli karun puoleinen elokuva.
Tiistai, 19.2. 2008
Päivän blogistania: Merten kirjoittaa viisaita sensuurista
Lapsille pitäisi jonkin kasvatuksellisen teorian mukaan olla hankkimatta aseita leluiksi. Ilmeisesti näiden lelujen kannattajat ovat kyllästyneet pelkkiin sankoihin ja lapioihin, koska lelukaupasta löytyi lapsille tarkoitettuja akkuporakoneita, sirkkeleitä ja moottorisahoja. Ne tärisivät ja pitivät melua ja olivat turvallisia kolmesta ikävuodesta ylöspäin. Olen ehdottomasti tällaisten lelujen kannattaja. Olen ihan varma, että oma lapsuuteni olisi ollut vielä vinkeämpi jos ei olisi koko ajan tarvinnut leikkiä sotaa tai poliisileikkejä ja olisi sen sijaan välillä voinut leikkiä Teksasin moottorisahamurhaajaa. Väkivaltaiset leikit ovat heti hauskempia jos niissä ei voi vaan steriilisti ammuskella muita pihan lapsia vaan nämä on paloiteltava oikean näköisillä paristoilla toimivilla surisevilla härveleillä.
Leluostosten lisäksi koetin scoutata pelipaikkoja Jälkiin. Tunkeutuessani paikkoihin joihin minulla ei olisi ollut mitään asiaa päädyin todella siivottomaan huoltotilaan jota ei ollut käytetty varmaan vuosikymmeneen. Löysin sieltä nimeämättömissä kuorissa olevan videokasetin. Tietenkin vein kasetin kotiin ja katsoin sen sisällön, mutta siellä ei ollutkaan Ringu-henkistä kirousta vaan viemäröintiliikkeen TV-mainos. Olin aika pettynyt.
Keskiviikko, 20.2. 2008
Päivän fiilis: Helvetin hapan
Liikenne- ja viestintäministeri dorkaili valtakunnan päälehdessä ja suunnilleen ihmetteli, miksi ihmiset kannattavat lapsipornoa. Voi huoh. Näin missaan pointin täydellisesti. Vaihteeksi Hesarin keskustelupalstan kommentit olivat ainakin säikeen alusta parempaa luettavaa kuin itse artikkeli. Olen kuitenkin varma, että myöhemmin keskusteluun liittyvät ne kaikki tunteisiin vetoavasta asiasta huolestuneet kansalaiset. Vitun määlyt. Ignoroisin itse koko dialogin täydellisesti jos sillä ei koetettaisi tosiasiallisesti etsiä hallinnolle keinoja ennakkosensuuriin, josta perustuslakikin muistaakseni sanoo jotakin.
Vihaisen kiipeilyn jälkeen tapahtui pelivalmisteluja Jälkiin. Olen taas rikkonut kaikkia järkeviä sääntöjä siitä, miten tehdään kaupunkipelihahmo siten, että pelikokemuksesta tulee mieluisinta. Mutta tähän mennessä olen osoittautunut oikein kyvykkääksi viihtymään kaupunkipeleissä ja luotan siihen että pystyn tähän nytkin.
Yön lähestyessä Miri löysi vielä kaupungilta maanalaisen kolon joka oli tarpeen käydä vilkaisemassa. Pari huonetta kaupungin alapuolella, pieni mutta oikein näppärä löytö.
Torstai, 21.2. 2008
Päivän typerä innostuksen aihe: Champions Online - mitään en niin vähän tarvitse kuin uutta supersankari-mmorpgia. Etenkin kun nuo näyttävät käsittäneen jotain genrestä oikein. "Every hero must have an archenemy."
Tällaiset otsikot niin lämmittävät mieltä. Eihän tuossa mitään uutta ole, mutta otsikko vaan kiteyttää kauniisti koko tilanteen. Ja tämä uutinen on sitten satiiria.
Älykäs keskustelu käydään muualla, minä pakenin 3D-mallien väkertelyyn ja Cosmicissa käyntiin. Maailman vaarallisin eläin taitaa olla kameli tai virtahepo.
Viikonloppu, 22-24.2. 2008
Päivän uudissana: Draaginen
Tapahtui sitten sekin ihme, että Hesarin uutisen lukeminen ministeritason puheenvuorosta oli positiivinen kokemus. Tosin positiivista tässä oli asiat joista oikeusministeri puhui, ei Hesarin pelon lietsontaan tähtäävä otsikointi.
Muualla uutisointi oli tavanomaisen typerää. Päädyin lähettelemään kansalaispalautetta niin poliitikoille kuin toimittajillekin. Suvi Lindén suvaitsi jopa vastata minule, mutta täysin epäpersoonallisella valmiskirjeellä joka selitteli asioita jotka jo tiesin eikä argumentoinut asioilla.
Lisäksi palasin pitkästä aikaa Judith Levinen Harmful to Minors -kirjan pariin, siinä kun on edelleen täysipäisintä analyysiä lasten seksuaalisuudesta ja kaikista sen lieveilmiöistä. Olinkin jo lähes unohtanut, että lapsiporno käsitteenä pomppasi yleiseen tietoisuuteen 70-luvun lopulla, jolloin äärimmäisen marginaalisesta ilmiöstä kehitettiin ainakin Yhdysvalloissa hirvittävä peikko. Sen jälkeen koko homma onkin ollut silkkaa alamäkeä, tunteisiin vetoavat argumentit ovat sivuuttaneet kaiken rationaalisen keskustelun ja jotakuinkin kaikki mediassa heitetyt asiaan liittyvät luvut ovat olleet hatusta vedettyjä.
Kansalaisvaikuttamisen ohella kävin Helsingissä osallistumassa Bravo Beach Patrol -pelin tekniikkaworkshoppiin. Pelin teknologia oli aika hyvin mietittyä; tiedossa on kovinta scifiä Pelageyan jälkeen. Myös melkeinpä ainoaa scifiä Pelageyan jälkeen...
Maanantai, 25.2. 2008
Päivän maali: Brazen Brass
Päivä alkoi yliopiston hallinnon keskustelutilaisuudella, jossa julkistettiin yliopiston uusi verkkolehti sekä intranet. Jälkimmäinen onnistui harmittamaan minua, lähinnä koska sen toteutus oli puolinainen ja sikäli en pystyisikään käyttämään sitä niin helposti omiin suunnitelmiini.
Seuraavaksi alkoivat kehityskeskustelut. Eihän niiden vetäminen vaikeaa ole, mutta kuluttavaa, ja kahden seuraavan viikon ajan en juuri muuta puuhaa. Kun päivä oli ohitse, oli energiataso nollassa. Pakotin itseni figumaalaamaan ja laatimaan Jäljet-pelin proppeja; mihinkään suurempaa luovuutta edellyttävään ei minusta ollut.
Tiistai, 26.2. 2008
Päivän olo: Uupunut
Motivaationi aivan kaikkeen oli kateissa. Työnteko oli silkkaa tervanjuontia eikä vapaa-aikakaan innostanut. Parin viikon päästä on tarkoitus käydä Ruotsissa luolissa, mutta sääennusteita katsomalla näyttää siltä että reissusta tulee kurja ja kylmä. Pystyn aivan liian hyvin kuvittelemaan tiimimme hypotermian kourissa Kopparbon luolan pohjalla, liian heikkona edes kiipeämään takaisin ylös sisäänkäynnille. Mikään tällä hetkellä käynnissä olevista roolipelikampanjoista ei innostanut. Ajatus kiipeilystäkin tuntui vastenmieliseltä. Sunnuntain sukeltaminen tuntui tympeältä ajatukselta, eikä edes viikonlopun peliin olisi tahtonut osallistua.
Olen aika varma, että tähän vaikuttaa silkka aktiviteetin liikatarjonta. Sekä työssä että vapaalla on liiaksi kiintoisia tai tärkeitä asioita. Jotain pitäisi karsia pois. Todennäköisyys että mitään töihin liittyvää saan karsittua on aika pieni, joten pitäisi varmaan keskittyä vapaa-ajan järkeistämiseen. Kolme kertaa viikossa kiipeän, kerran roolipelaan, kerran istun kavereiden kanssa kahvilassa - ehkä muutkin asiat pitäisi koettaa sijoittaa tällaiseen järkevään kalenteriin. Muutoin uhkaa burnout.
Töiden jälkeen pakotin itseni tekemään asioita tulevaan peliin. Mudassa rämpimiseltä sekin tuntui. Ehkä innostus vielä löytyy.
Keskiviikko, 27.2. 2008
Päivän terminologia: Stages of Collapse - hyödyllistä käsitteistöä
Vaihteeksi töissä kehityskeskusteleminen oli antoisaa ja positiivista. Kun vauhtiin pääsin, kehityskeskustelin vielä sivarinkin samalla vaivalla. Menee kategoriaan "pesin innostuksessani myös naapurin auton".
Kiipeily oli surkeaa, ja lopetettiin nopeasti. Siirryin avustamaan Miriä viikonlopun pelin rakentamisessa. Tulos oli aika hilpeä. Omat pelinrakennustoimenpiteet kotona sen sijaan eivät oikein edistyneet. Minä en vaan osaa käsitellä kangasta.
Torstai, 28.2. 2008
Päivän virkamiehen mielivalta: TKK sulki opiskelijan lapsiporno.info-peilin.. Luin TKK:n atk-käyttöehtoja enkä löytänyt niistä minkäänlaista perustetta sivun sulkemiselle - ja ilmeisesti käyttäjältä oli suljettu myös tunnus. Ei näin.
Tekemättömien töiden paino oli masentava. VPJ vie ajan ja energian kaikelta muulta, sen ohella ehtii ja jaksaa tehdä korkeintaan yksinkertaisia rutiiniasioita. Tuloksena kaikenlainen semikriittinen jää jalkoihin, ja kun kehityskeskustelukierros loppuu, on edessä uusi työvuori kasautuneita asioita. Olin ajatellut palkita itseni viikon lomalla VPJ-kierroksen jälkeen, mutta ajatus lomanjälkeisestä työtaakasta taitaa tuhota tämän. Ei voi nauttia lomasta jos tietää, että sieltä palatessa töissä odottaa aivan älytön rästitöiden jono.
Illemmalla jeesusteippasin kokoon peliproppeja ja istuin Cosmicissa muiden peliä odottavien kanssa. Koetin ennen kotiin lähtöä vielä sisustaa hahmoni työtilaa, mutta en onnistunut tässä. Omituisia yökyöopeleitä yliopistolla oli liikkeellä.