Joulukuu 2007: Ääntä ja kuvaa
Lauantai, 1.12. 2007
Päivän harhaoppinen elokuva: Ringun jenkkiremake. Vieläpä ihan pelottava.
Ahkera pelinkirjoittaminen päättyi vasta Welmun ilmestymiseen paikalle. En ollut sitä ennen astunut ulos asunnostani, joten geokätköilyretki oli varmaan ihan tarpeen. Kuuvuoren kätkö osoittautui ylivoimaiseksi haasteeksi, mutta sentään ulos tullut talvi oli peittänyt vuoren lumeen ja tehnyt siitä sekä kauniin että hengenvaarallisen liukkaan. Halistenkosken sillan kätkö sentään löytyi.
Jos sää pysyisi tällaisena vaikkapa helmikuuhun asti, en valittaisi. Mutta lumi tulee katoamaan varmaan ensi viikon alkuun mennessä, ja sitten kun se on kaikki mennyttä pakkanen kohoaa viiteentoista asteeseen ja on kylmää, pimeää mutta lumetonta. Mahtava talvi.
Sunnuntai, 2.12. 2007
Päivän macgyverismi: Kiipeilysälän monet käyttötarkoitukset. Camuja ja kiiloja voi käyttää mm. kaivonkansien avaamiseen.
Tämän päivän oli tarkoitus olla rento kiipeilypäivä jolla kiipeisin vain miellyttäviä reittejä enkä tahkoisi mitään inhottavaa. Vaan kun jostain syystä ei pelottanut ja voima sekä taito olivat tallessa, niin ei mitään inhottavaa löytynytkään. Kiipeilin aika ovelaa uutta varianttia eräästä negareitistä ja totesin, että näköjään pystyn kiipeämään ylös sormivoimiin keskittyvää 7-:n reittiä vaikka päivän kuudentena nousuna.
Kiipeämisen jälkeen syötiin valtavasti. Kun ruoka oli laskeutunut, piti keksiä jotain tekemistä, joten päätimme lähteä kaupunkitutkimusretkellä. Täsmätutkimuksella löysimme yllättäen maanalaisen tunnelin joka vaatii tulevaisuudessa tarkempaa penkomista. Nyt varustus ei ollut paras mahdollinen tällaiseen retkeen, mutta toisaalta tarkoituskin oli vain vilkaista eräs mahdollisesti kiinnostava paikka.
Maanantai, 3.12. 2007
Päivän tarina: Kädetön vääpeli. Olen melko varma että minulle esitettiin jotain todella monimutkaista kritiikkiä. En tajua.
Ei yllättäen näin unia kaupunkitutkimuksesta maan alla. Epäilen että todellisuudessa löytämämme kohde ei tule olemaan yhtä kiinnostava kuin unessani.
Pääasiassa palavereista koostuva maanantai kulutti voimia kuin kiipeily ikään. Kotona puuhastelin laiskasti pelinkirjoittamisen parissa. Ikkunan ulkopuolella oleva pimeys ja sohjo ei inspiroinut. Kaukana muualla kaverit pelasivat Rock Bandia, ja olisin itse oikeastaan ollut siellä mieluumin kuin täällä.
Tiistai, 4.12. 2007
Päivän keikkaliput: The Boss, 11.7. 2008. Kenttä.
Nukuin levottomasti ja näin Crysis- sekä Bioshock-vaikutteisia unia. Pitää varmaan jättää pelit pelaamatta, koska ne eivät millään voi olla niin hienoja kuin uneni. Heräämisestä sen sijaan oli hienous kaukana. Ulkona oli masentava sää, ja sekä töissä että vapaalla tekemätöntä hommaa oli hirveästi. Oli kylmää ja yksinäistä.
Työvire löytyi rutiinihommien parista. Ärsyttävää moinen - rutiinihommat pitäisi jättää muille, mutta silti helpoiten pääsen oikeisiin töihini käsiksi niiden kautta. Ehkä pitäisi hyväksyä tämä ja ottaa aina päivän aluksi muutama yksinkertainen perushomma. Jotain yksinkertaista ja korvattavissa olevaa, niin että minkään toiminta ei riipu siitä teenkö sitä ihan joka päivä. Olisikin tuollaisia juttuja.
Pelijärjestelmästä puhumisen jälkeen piirtelin. Saavutin uudenlaisen tasapainotilan: piirustustaitoni kohtaa nyt siihen kohdistuvat odotukseni - toisin sanoen, tiedän mihin kuvaan pystyn ja missä ajassa. Ei niin että taitoni olisi kohonnut odotusteni tasolle, vaan todellisuudentajuni on löytänyt taitotasoni. Ehkä ne vastaisuudessa kohoavat yhdessä.
Keskiviikko, 5.12. 2007
Päivän tv-sarja: X-Men Evolution. Näin tästä yhden kuvan ja päätin että sitä on hankittava.
Orwelliaaninen Iloinen Vartti (sic) ei keskeyttänyt työntekoani, onneksi. Järjetön riemuilu keskellä päivää epäilyttävistä patrioottisista syistä olisi saattanut olla liikaa anarkistille sisälläni.
Kiipeily oli kohtalaista, mutta heikko kestävyyteni tuli vahvasti esiin. Lisäksi puristusvoimanikin on kateissa, jos sitä on koskaan ollutkaan. Kiipeilytaitoni on näköjään pääasiassa lista puutteista. Kuulostaa tyypilliseltä projektinhallinnaltani.
Hyvää salaattia, enimmäkseen epäonnistunut yritys siivota huonettani, jotakuinkin yhtä epäonnistunut yritys piirtää hieman vaikeampia asioita. En oikein hahmota, että huomenna ei ole työpäivä.
Torstai, 6.12. 2007
Päivän valokuva: Taika-Kari tekee hypnoottisen eleen
Päättyneen kaupunkipelikampanjan kunniaksi pelattiin jälleen yksi epilogipeli, jossa Pimeyden maailman, Hauraiden unelmien ja Salaisuuksien jälkeen Turusta paenneet hahmot viettivät pikkujoulua kaukana Marokossa. Lämpöistä yhdessäoloa ja levotonta juttelua oli leppoisaa pelata.
Pelissä tuli juotua melkoisesti. En ollut tällä kertaa tajunnut lantrata Karille valmiiksi feikkiviinaa, joten piti juoda oikeasti, ja sehän ei tietenkään toiminut minulle yhtä hyvin kuin hahmolleni. Olo oli pelin päätyttyä hieman horjuva ja väsynyt. Olin ajatellut vielä tänä iltana tehdä Empire-asioita, mutta huomasinkin vain kellistyväni vuoteeseen ja nukahtavani.
Viikonloppu, 7-9.12. 2007
Viikonlopun lyriikka: "If there's a rock and roll heaven / Well you know they've got a hell of a band" - The Righteous Brothers, Rock and Roll Heaven
No school like old school. Viikonloppu kului lähes kokonaan pelatessa. Pelautin kaksi numeroa Empireä, vakiopelaajien lisäksi mukana olivat Helsingistä saapuneet Lissu ja Pervilä jatkamassa Conklaavi '05:ssä nähtyjen sanfranciscolaisten supersankareidensa tarinaa.
Oli todella hauskaa pelauttaa kahtena peräkkäisenä päivänä, oikeastaan vain yön taukoa pitäen. Pelissä oli paljon makeita juttuja, ja jopa ehkä älyttömin aikoihin käyttämäni idea tuntui oikeasti toimivan. Monet asiat olivat myös heikosti, ja harmi kyllä, ne olivat jakautuneet vähän epätasaisesti siten, että suurin osa tosi makeista jutuista osui perjantaihin eikä lauantaihin. Vaan sentään tarinan oikean arkkipahiksen lopullinen kohtalo oli sarjakuvatyylinen ja hieno. Hänen rymisevä apurinsa sen sijaan räjäytettiin NPC:ien toimesta kuvan ulkopuolella, pah.
Sunnuntaille peli ei sentään enää venynyt. Kirjoittelin pelitarinoita wikiin ja kävin kiipimässä. Sitten laitoin Tainan kanssa ruokaa ja ideoin kulttuurijammausta. Kielivigilanten ura kiehtoo. Ehkä pitäisi kuitenkin olla synnitön ennenkuin paiskoo ensimmäistä kiveä.
Maanantai, 10.12. 2007
Päivän luku: Monta
Täytin vuosia. Kävin sen kunniaksi Amnestyn kynttiläkulkueessa ja keräsin masennusta kootuista ihmisoikeushäiriöistä kautta maailman. Hilpeää.
Heitin myös verkkoon masokistien iloksi Empire-kampanjan kansikuvataidetta ja satunnaisia sarjakuvasivuja. Aika monet niistä ovat tasolla "Dare 5v piirtää ihan itte".
Tiistai, 11.12. 2007
Päivän näkemys: Jos ajokortti lähtisi pois, ei tarvitsisi enää ajaa väliä Helsinki-Turku
Väsymys ja jouluinen odottelu vaihtuivat Motörheadin keikkavalmisteluihin. Olin ihan hyvissä rokkaamisfiiliksissä, mutta automatkustus Helsinkiin teki parhaansa sammuttaakseen ne. Välin ajamisen puuduttavuus söi, etenkin työpäivän jälkeen.
Motörhead itse kohosi lavalle kahden lämppärin jälkeen kymmeneltä. Kikkailematonta, likaista ja äänekästä perusrokkia tarjoiltiin vähän väsyneen oloiselle yleisölle. Upouudet hightech-korvatulpat suojasivat kuuloani, mutta ne myös mahdollisesti eristivät minua kanssarokkaajistani. Tai ehkä yleisö sit oikeasti oli vaisua. Tämä nyt vähän harmitti, koska Motörheadia olisi ollut hyvä fanittaa riehakkaasti. Olisi bändi sen kyllä ansainnut.
Keikan jälkeen kello oli yli puolenyön, auto oli Espoossa ja sinne oli päästävä julkisilla joita kulki todella huonosti. Väsymys raastoi ja ajatus odottavista todella vähistä yöunista painoi. Lopulta päädyimme stressitestaamaan Helsinki-Turku -moottoritien automaattista nopeusvalvontajärjestelmää ajaessamme kotiin kohtuullista ylinopeutta. Jos nyt ei saada sakkoja, epäilen että se on oikeasti mahdotonta.
Keskiviikko, 12.12. 2007
Päivän taito: Improvisaatio paineen alla. Alan kuulostaa Berliini-pelin hahmoltani.
Herääminen oli suunnilleen niin kamalaa kuin olin kuvitellutkin. Jotenkin sain kammettua itseäni töihin minuuttia ennen tärkeän palaverin alkua. Olin odottanut päivästä tulevan puuduttava ja koomainen, mutta sen sijaan siitä muodostuikin yllättävä ja kiinnostava. Kammoamani iltapäivän kokousretken sisältö osoittautuikin varsin jännittäväksi.
Minähän elän työssänikin aika tavalla jännitystä varten ja koen puuhani mielekkäimmäksi kun käynnissä on jonkinlainen kriisi tai muutostilanne josta pitää yrittää selviytyä. Rutiinit väsyttävät ja ikävystyttävät. Lienee todella epäterve asenne, mutta minkäs tuolle teet. Yliopistojen tulevaisuudenkuvien maalaileminen vihjasi, että kiinalaisella tavalla kiintoisia aikoja saattaa olla valumassa kohti.
Kun kokouksen virallinen osuus päättyi pummin kyydin takaisin Turkuun. Kiipeämään meneminen olisi tällä vireystasolla varsin kuolemankaipuista, joten hylkäsin tämän suunnitelman. Sen sijaan juttelin Adeptin kanssa peleistä ja myöhemmin illalla käymään tulleen Taikan kanssa Amerikasta, energiasta ja yliopistomaailman mielettömyyksistä. D.C. vaikuttaa vähän liian kiinnostavalta olinpaikalta minunkin makuuni.
Torstai, 13.12. 2007
Päivän linkki: Greenpeace pelikonsoleista
Lueskelin vaihteeksi arkisen skaalan ympäristöasioita Greenpeacelta. Vaikka organisaation metodologia vastaavien tietokoneisiin liittyvien kampanjoiden ja mittausten suteen olikin vähän niin ja näin, on pelikonsolivertailussakin näkyvä tausta-ajatus yksi syistä minkä vuoksi olen toistaiseksi pitäytynyt uuden pelikonsolin ostamisesta. (Lisäksi tietysti se seikka, etten oikeasti tule konsolipelejä pelanneeksi kuin todella satunnaisesti plus yleinen epäluuloisuus kodinelektroniikan kasautumista kohtaan.)
Vanhaksi tietokonepelaajaksi ja pelien arvon tunnustajaksi minulla on kuitenkin aivan hirvittävän huono suhtautuminen vakaviin elektronisten pelien harrastajiin. Ehkä tämä johtuu siitä että luen liikaa amerikkalaisia pelimedioita, mutta silti ennakkokäsitykseni stereotyyppisestä gamerista on todellisuudesta vieraantunut, älyttömän itsekäs ja itsekeskeinen pikku kakara jota ei tosiaankaan voisi vähempää kiinnostaa mikään oman napansa ulkopuolinen asia. Vihreä pelikonsoli, joopa joo. Omasta mukavuudesta tinkiminen, ei ikinä!
Ja toisaalta, taas koen tekopyhyyden kosketuksen, kun ajattelen että tällä hetkellä pelauttamani roolipelikampanja on metodologialtaan hyvin teknologiavoittoinen. Kun katsoo että läppärini kuluttaa 85W, äänentoisto ehkä 150W ja hemmetin dataprojektorinluuska 400W, saadaan tulokseksi että 8 tunnin pelisessio kuluttaa saman verran energiaa kuin 25 tunnin pelaaminen nykyisellä PS 3:lla. Dataprojektorissa pitää siirtyä energiasäästöisempään malliin, eihän tuollaista voi katsella.
Perjantai, 14.12. 2007
Päivän vertauskuva: Olen happoa ja teräviä kulmia.
Olin töissä ahkera ja tehokas, tein ihan uusia aluevaltauksia byrokraatin urallani. Töiden ohessa olin oma pahantuulinen itseni. Onpa mainiota.
Pelisysteemisuunnittelua, Watchmeniä, zombienlahtausta. Aika elämätön perjantai minulla.
Viikonloppu, 15 - 16.12. 2007
Ajankohdan peli: Portal - The Flash Version. Sai minut haluamaan Orange Boxia.
Tartuin taas pelinkirjoittamiseen. Joukosta sekavia ideoita pitäisi jossain vaiheessa nakutella oikea juonirunko seuraaviin peleihin, ja muutama aiemmin pudottamani epämääräinen vihje pitäisi lunastaa. Sen lisäksi pitäisi tuottaa noin tusina piirrosta. Kokopäiväinen pelinjohtaminen olisi houkuttelevaa puuhaa.
Sain sunnuntaina kiivettyäkin hieman. Jotenkin häiritsevästi Palatsilla tuntuu aina olevan paikalla hämärä kiipijäpari joilla on mukanaan parivuotinen penska vailla mitään valvontaa. Mainittu penska sitten säntäilee ympäriinsä ja yrittää vaarantaa itsensä ja muut vaikkapa tekemällä heiluriliikekokeita yläköysien päässä roikkuvilla grigreillä tai istumalla liidivarmistajan köyden päälle. Jos jokin kiipeilyhallin vaaroista darwinoi taaperon pois geenialtaasta, voivat huoltajat syyttää vain itseään.
Samoilla huoltajilla tuntuu muutenkin olevan vaikeuksia hahmottaa mitään oman napansa ulkopuolista; heillä mm. on taipumus kiivetä pitkiä ja monimutkaisia liidejä ja jättää sitten köysi paikalleen ja mennä kahville. Pääsin itse huutelemaan heille katonrajasta pyyntöä vetää narunsa pois niin että pääsisin käyttämään jatkoa joka nyt oli heidän tyhjän panttina roikkuvan köytensä valtaama. Irtikään ei ollut näiden sankareiden köyttä itse helppo klipata, jatko kun oli poikkeuksellisen tiukan liikesarjan päätepisteessä.
Kiipeilemättömät lukijani eivät varmaan ymmärtäneet edellisesta kahdesta kappaleesta mitään. Koetan palata roolipelijargonin pariin ensi tilassa.
Maanantai, 17.12. 2007
Päivän selviytymiselle tärkeä tieto: How many five-year olds could you take in a fight? Sain vaan 22. Olen liian pehmeä elääkseni. (Ja mainitusta testistä sain aivan mainion joskin ilmeisen roolipeli-idean.)
Rutiinit ovat pahaksi luovuudelle. Ravistelin itseäni irti omistani hankkimalla itselleni lomaksi tietokonepelejä. Voisin toki pelata lomalla Silent Hilliäkin, mutta jotenkin hidastempoinen ja jatkuvasti kuvakulmaa vaihtava konsolihiippailu ei vetoa. Jotta tietokonepeli tehoaisi minuun, sen pitää käyttää kaikki keinonsa saadakseen minut uskomaan että olen sen päähenkilö. Tai sitten sen pitää kertoa supersankareista...
Half-Life 2:n latautumista odotellessani kirjoittelin ja piirtelin seuraavan Empire-pelisession materiaalia. Sitä ei varmaan tulla pelaamaan vielä hetkeen, mutta parempi vaan jos valmistaudun siihen jo hyvissä ajoin. Skenaario sai minut taas tajuamaan, miten paljon helpompaa supersankaritarinaa on tehdä sarjakuvissa kuin peleissä, tai tarkemmin, miten paljon roolipelin kaltainen ilmaisumuoto rajoittaa genren konventioita. Forgelainen kohtausajattelu on varmaan kehitetty tätä rajoitusta vastaan, mutta valitettavasti se tuo minulle enemmän ongelmia kuin ratkaisee.
Tiistai, 18.12. 2007
Päivän mielipide: "Olet sitten muuttunut byrokraatiksi nuoruutesi anarkismin vastapainoksi?" Mitään myönnä muuttuneeni, ensiksimainittu on metodi, jälkimmäinen poliittinen suuntaus...
Töissä oli vilkasta, palaverit lyhyitä tai terapeuttisia. Kotona palasin tietokonepelien pariin.
Olen valittanut aiemmin tietokonepelien kertakäyttöistymisestä ja siitä, että verkkoyhteyksiin nojaavat pelien autentikoinnit lähinnä takaavat että peliä ei voi pelata enää viiden tai kymmenen vuoden kuluttua tai kauanko valmistajalta sitten meneekin hakeutua konkurssiin. Siltikin Steam on minusta jotenkin hieno, ei vähiten koska sen kautta saa vanhoja pelejä lähes polkuhintaan.
Vaan systeemin ajattelumallissa on edelleen pahoja ongelmia. Jos palvelu kuukahtaa kun Valve kyllästyy siihen tai Internet romahtaa, taitaa palvelun kautta hankittu pelikokoelma olla auttamattomasti historiaa. Lisäksi palvelun toimittaja voi editoida pelien sisältöä ja olisi esim. aivan liian helppoa nähdä, että jonkinlainen pelintuottaja päättäisi pätsätä vaikkapa poliittisesti arveluttavaksi muuttuneen sisällön pois pelistään. En pidä. iTunes Storesta ostetuista levyistä voi sentään polttaa itselleen kopion. Voiko Steamin kautta hankituista peleistä? En löytänyt tästä mainintaa palvelun sivuilta.
Yleisemminkin tuntuu siltä, että massiivinen mediatuotannon salaliitto on totuttamassa ihmisiä siihen, että sisältöä ei omisteta, se vaan ikään kuin vuokrataan sillä ymmärryksellä että kun sisällön immateriaalioikeuksien haltija niin päättää, käyttöoikeus loppuu.
Keskiviikko, 19.12. 2007
Päivän hyvä karma: Kohtelin sivaria kuten ihmistä, en kuten orjaa.
Olen taas löytänyt työmotivaationi jostain ja säädän byrokraattis-teknillisiä myös vapaa-ajallani. Ei tällainen ole normaalia. Mutta toisaalta, kun kerrankin duuni maistuu niin kyllä sitä kannattaa tehdäkin. Kohta saan anyway lomailla.
Kiipeily oli pikaista mutta raskasta. Sen jälkeen pohdin peliasioita Adeptin ja Suvin kanssa. Sain myös vihdoin julkaistua Empiren ensimmäisen vuosikerran palautteen käsittelyn. Mahdan olla liiaksi hengittänyt virkamieshuuruja kun tein ropekampanjan vuosikerrasta ensin monivalintapohjaisen palautelomakkeen ja sitten kirjoitan siitä rutikuivan analyysin käyttääkseni sitä pohjana seuraavan vuosikerran suunnittelussa. Toisaalta tätä lähestymistapaa roolipelikampanjan kehittämiseen en ole vielä testannutkaan.
Torstai, 20.12. 2007
Päivän klassifikaatio: Looginen ajattelija. Itsediagnoosin tulos, mutta kuitenkin.
Unessa harrastin seksiä aivan väärän ihmisen kanssa. Alitajuntani on heittäytynyt poikkeuksellisen luovaksi. Yleensä tajuan mistä uneni tulevat, mutta tämä tuntui olevan silkan satunnaislukugeneraattorin tuote.
Päädyin istumaan henkilöstönkehittämistilaisuuteen jossa opetettiin suhtautumaan henkilöstökyselyn oletetusti aika murskaaviin tuloksiin. Koska omat tulokseni olivat vallan hyvät, en juurikaan lohdutusta kaivannut. Tilaisuudessa päädyin lokeroitumaan ajattelu- ja oppimistyyppini mukaan sekä vastaanottamaan papereita kehittämisideoista. Vähemmän hyödytöntä kuin miltä kuulostaa.
Cosmicissa oli erittäin levotonta. Harjoittelin Antin kanssa ruumiin hävittämistä (operaatio suoritettavissa 25 minuutissa), kummastelin vampyyrikirjaa ja kuulin joululegendoja. Ruma turkulainen talvi näversi joulumieltäni.
Joululoman alku, 21-23.12. 2007
Ajankohdan ruoka: Misokeitto
Joululoma alkoi perjantaina jouluhevillä. Ryhmämme oli paikalla sieluttoman aikaisin ja tuloksena saimme odotella Tavastialla piiiitkään ennen keikan alkua. Vaan jälleen vetivät hevarit aivan hienon keikan, etenkin J-P Leppäluodon Tonttu oli vielä viimevuotiastakin mahtavampi. Huvituin myös Garganon veljeksistä sekä Tainan näköisestä Ari Koivusesta. Ville Tuomen mielenvikaisuutta jäin silti kaipaamaan.
Lauantaina väsättiin Mirillä sushia. Puuha oli taas omituista - ruuanlaittoon kului tuntikausia ja sitä lähestyttiin pikkutarkasti erilaisten detaljien parissa nävertäen. Tavallisesti ruuanlaitto on minusta tympeää puuhaa, ja joulusushin väsääminen on tämän suhteen omituinen väärän kuninkaan päivä. On varmaan ihan hyvä osata tarvittaessa uppoutua myös verkkaiseen kokkailuun. Bonuksena syntyi misokeittoa, joka oli ihan tolkuttoman hyvää.
Sunnuntaina olin suosiolla laiska. Lojuin vuoteessa iltapäivään saakka, ja kun viimein pääsin jaloilleni asentelin koneeseeni F.E.A.R.:in. Ensialkuun peli oli tympeä, mutta kun hahmoni löysi kunnon aseet ja nonstop-tulitaistelu lähti käyntiin, havaitsin itseni innostuvani räiskinnästä aivan kahdeksanvuotiaan tavalla. Peli todella onnistui tekemään yksinkertaisesta luotibaletista räjähtävän kaunista, ja jaksoin surmata kloonisotilaita aamuyöhön saakka.
Joulu, 24.-25.12. 2007
Päivän hahmon pahoinpitely: Valleygirleseä puhuva Kitty Pryde. Ei näin. Kitty on kaikkien nörttien suojeluspyhimys eikä hänestä saa tehdä mitään buffysummersia. Toivottavasti sain hahmosta vaan väärän kuvan näkemieni lyhyiden pätkien perusteella.
Joulu kului tietokonepelien, sushin, sarjakuvien ja tv-sarjojen parissa. Katselin pari jaksoa X-Men Evolutionia, enkä oikein osannut päättää oliko sen teinitulkinta äksistä hilpeä vaiko hirvittävä. Teini-ikäinen Elohopea oli kyllä aivan mahtava. Yllätyksekseni pidin myös Lucifer-sarjakuvasta, vaikkei fantsu yleensä vetoakaan.
Rentoutumisen vastapainoksi näin paljon työunia.
Keskiviikko, 26.12. 2007
Päivän sitaatti: "I set you over everything except hedgehogs." - Lucifer nimikkosarjakuvassaan.
Näköjään söpöydellä pääsee kiemurtelemaan suojausteni läpi. X-Men: Evolution -sarja ei vaan saa minulta sellaista murskakritiikkiä jonka se ehkä ansaitsisi, koska aivan liian monet jutut siinä vetoavat fanipoikaan sisälläni. Ääninäyttelijöistä monille pitäisi antaa raippoja ja muutamat hahmot on nykyaikaistettu tai teinitetty lähes tunnistamattomiksi, mutta yksinkertainen piirrosjälki sekä juoni toimivat ja juuri nyt minulla on tarvetta täsmälleen näin toteutetuille supersankaritarinoille.
Lucifer-sarjakuvaakin minun kuuluisi kai vieroksua. Sain Gaimanista tyystin tarpeekseni joskus World's Endin aikoihin enkä ole sen jälkeen oikeastaan edes tahtonut koskea sarjakuviin jotka käsittelevät mytologioita nykyajassa. Tai vähintään pitäisi inhota juonenkäännettä jolla keskeinen kuollut hahmo palautetaan tarinaan. Mutta henkiinherätyksen yhteydessä käytiin niin mainiota sanailua etten voinut kuin hihittää ihastuksissani.
Katsoin myös Mirin ja Velman kanssa Day of the Deadin, mutta söpöilyä siitä ei löytynyt. Sitten yritin mennä varhain nukkumaan huomenna uhkaavan työpäivän vuoksi. Välittömästi vuoteeseen päästessäni minuun iski hirveä keskiyön inspiraatio joka ei jättänyt minua rauhaan ennenkuin olin kirjoittanut, piirtänyt, ideoinut ja yleensäkin tuhonnut yöuneni. Jos töiden jälkeen ei olisi odotettavissa kiipeilykeikka, olisin varmaan suosiolla jättänyt nukkumisen väliin, koomannut työpäivän ja sitten palannut kotiin nukkumaan.
Torstai, 27.12. 2007
Päivän konflikti: Kiipeilyseinällä pitäisi olla rentoja ja leppoisia tyyppejä - paitsi silloin kun paikalla on allekirjoittaneen kaltainen hapannaama.
Nukkumista oli vähän ja unet olivat surullisia. Näin älyttömän ikävöivää unta Kaisasta ja herättyäni olin täysin tammikuufiiliksissä. Pelotti ajatus, että tämä on esimakua keväästäni. Tammikuu saattaa olla kuukauden mittainen maanantai, mutta jos kevääni aikoo olla viiden kuukauden mittainen tammikuu, olen kesäksi hoidon tarpeessa.
Työpäivä oli puuduttavia rutiinihommia poissaolevien ihmisten sijaisena. Tämän siitä saa kun on hellämielinen sivaria kohtaan ja päästää sellaisen joululomailemaan: joutuu itse tekemään kaikki työt. Vaan ehkä tämä on ihan hyvääkin täytettä työpäivälle. Huomioiden yöunen määrän olisi monimutkaisempien asioiden tekeminen saattanut olla ylivoimaista.
Kiipeilemään oli saapunut autolastillinen kansaa Hämeenlinnasta Patsin suostuttelemana. Muuten paikalla oli vähänlaisesti väkeä, mutta aiemminkin kitinäni kohteena ollut kiipeilyhallia lapsentarhana käyttävä pariskunta oli paikalla. Kun heidän jälkikasvunsa oli riittävästi yrittänyt tappaa itsensä törmäilemällä liidivarmistajiin ja sotkeutumalla köysiin etsin jostain sisäisen aikuiseni ja kävin kertomassa ipanan huoltajille näkemykseni paikan soveltuvuudesta yksinään juoksevalle parivuotiselle penskalle. Olin tapani mukaan kärkevä ja epädiplomaattinen, mutten sentään aivan heittäytynyt huutamaan.
Tuntui silti siltä, että perusargumenttini ei oikeasti tullut lainkaan selväksi - lapsen valvojien mielestä oli ihan turhaa varjella tätä kolhuilta ja että kiipeilyhalli oli ihan riittävän turvallinen paikka nappulalle. Ei niin että haluaisin heiltä tätä oikeutta kieltää, vaarallisessa ympäristössä kasvaminen on varmasti hyväksi sielulle. Mutta kaoottisesti säntäilevä rääpäle voi törmätä vaikkapa liidivarmistajaan tavalla, joka on vaarallinen paitsi protoihmiselle, myös pahimmassa tapauksessa katon rajassa roikkuvalle kiipeilijällekin.
(Tai ehkä olen vaan neuroottinen. Pirustako tätä tietää. Mutta kiipeily on paljon vähemmän hauskaa ja enemmän stressaavaa kun pitää koko ajan kantaa huolta jaloissa juoksevasta natiaisesta.)
Kiipeilyn jälkeen koimme absurdeja hetkiä Paniinissa ruoka-aineiden loppumisen ja todella hitaan palvelun merkeisä. Selvittyämme ruuastamme pelasimme vielä erän Hämeenlinnasta tuotua korttipeliä, jossa lyötiin vetoa taistelevien hirviöiden puolesta. Voitin. Olenkin aina ollut hyvä lyömään vetoa.
Perjantai, 28.12. 2007
Päivän harmittelu: Powers-sarjakuvaa ei löytynyt Alfa Antikvasta eikä Fantsusta.
Lisää ikävöiviä unia, lisää rutiininomaista työskentelyä, satunnaista diplomatiaa vapaa-ajanviettotavoista. Sitten alkoi viikonloppu ja pääsin uppoutumaan luovaan työhön.
Pelinjohtaja joka vain odottaa inspiraatiota on pelinjohtaja, joka ei koskaan saa mitään aikaiseksi. Kuitenkin pelinjohtaja joka ei kuuntele inspiraatiota kun se tulee on pelinjohtaja joka valvoo yönsä vatvoen ideoita joita ei ole ehtinyt päivällä käsitellä. Olin kovaa vauhtia muuttumassa jälkimmäiseksi, ja minun oli tarpeen saada rutosti asioita ulos päästäni ja koneelle tai paperille.
Niinpä koko ilta kului kirjoittamisen ja piirtämisen parissa. Joululoma selvästi toimi lyhyydestään huolimatta luovien akkujen lataamiseen. Viikonlopulle oli tulossa muuta ohjelmaa, joten valtaosa ajatuksista oli merkittävä muistiin tänään.
Kahden aikaan pakotin itseni nukkumaan. Innostusta olisi vielä riittänyt, mutta päivärytmin on hyvä pysyä edes jotenkin järkevissä raameissa.
Lauantai, 29.12. 2007
Päivän aikataulu: Jos en todella pian saa kiivettyä kuutosseinää mustilla otteilla (greidi 7+), en tule kiipeämään sitä koskaan.
Palatsin nurkassa oli iso kasa pahvilaatikoita. Niissä oli noin tuhat uutta otetta. Paikan hallitsijoilla oli kunnianhimoinen suunnitelma vaihtaa jokainen käytössä oleva kiipeilyote uuteen. Oli kyllä aikakin, jotkut vanhoista otteista alkoivat olla niin uskomattoman niljakkaita että niiden käyttö mihinkään kiipeämistä muistuttavaan oli lähes mahdotonta. Vaan samalla kartalta katoaisivat kaikki ne reitit joita ei ole vielä ihan ehtinyt kiivetä. Yhden niistä onnistuin näin deadlinetettuna kiipeämään, toisestakin olisin päässyt jos otteet olisivat olleet enemmän kuin karheaa kiveä ja vähemmän kuin sileää lasia.
Kiipeily tuntui pitkästä aikaa sujuvalta. Kestävyys on aina ollut huonoimpia osa-alueitani, mutta nyt sitäkin tuntui riittävän. Lisäksi tajusin, miten paljon oikeasti kiipeän käsillä enkä jaloilla, mikä osaltaan selittää nopean väsymiseni. Käsivoimat pitäisi säästää niihin tilanteisiin joissa muita vaihtoehtoja ei vaan ole, mutta niitä tulee käytettyä kaikissa paikoissa kun itsensä kiskominen kahvoista ylöspäin on etenkin negatiivisella seinällä niin paljon helpompaa ja luontevampaa kuin jaloilla työntäminen. Jos oppisin käyttämään jalkojani ajattelematta, saattaisin muuttua aika nopeasti oikeasti kestäväksi kiipeilijäksi.
Tovin verran ehdin kirjoittaa pelimateriaaliakin, ennen kuin Kharon selvisi kaupunkiin kuten oli uhannut. Oli jo miltei yö. Emme ehtineet paljonkaan kuulumisia vaihtaa ennen nukkumaanmenoaikaa.
Sunnuntai, 30.12. 2007
Päivän paljastus: Steiner-pedagogiikka ja antroposofia ovat kabbalistinen salaliitto. En ollutkaan tullut ajatelleeksi tätä aiemmin.
Käytin päivän puoliksi haahuilemalla Kharonin kanssa ympäri seutuja ja puhumalla levottomia Japanista sekä metafysiikasta, puoliksi kirjoittamalla ja piirtämällä. Etenkin piirtäminen sujui aivan älyttömän hyvin, sain todella vähällä vaivalla aikaan ihan mainioita kuvia. Jos piirtäisin joka päivä neljä tuntia, minusta tulisi ihan kelvollinen. Tosi yllättävää. Pitäisiköhän alkaa tehdä webbisarjakuvaa? Näitä projekteja kun ei millään vielä ole tarpeeksi.
Maanantai, 31.12. 2007
Päivän eläinsatu: Gnu sanoo "Free beer"
Töissä vuoden viimeiselle päivälle oli kerääntynyt hirveä määrä rasittavuutta. Reistailevat järjestelmät kohtasivat uusavuttomuuden, piittaamattomuuden ja ärtyneisyyden. En todellakaan jaksanut olla tänään kohtelias ihmisille, ja silti jouduin puhumaan käyttäjille. Koska käynnissä oli jonkinlainen kriisi, olin säälimättömän tyly hitaille ihmisille jotta pystyisin oikeasti auttamaan sekä heitä että viittätoista seuraavaa soittajaa. Epäilemättä tästä näkyy palautteessamme vain, että atk-keskuksen asiakaspalvelu oli taas ilkeä ja epäkohtelias.
Kotiin palattuani olin turhautunut ja synkkä. Uudenvuodenjuhlinta ei ajatuksena miellyttänyt lainkaan. Rentouduin hieman pelaamalla Half-Lifeä ja lopulta päädyin taivaltamaan Tonjan ja Timon kodin suuntaan viettämään vuodenvaihdosjuhlaa.
Jyrkästä vastustuksestani huolimatta vuosi 2008 saapui. Pauketta ja ryskettä, hyvää ruokaa, hassuja seuraleikkejä. Lopulta kotiin taivaltaessani oloni oli kyllä parempi kuin aiemmin, mutta ajatus seuraavan vuoden kohtaamisesta masensi.
