Toukokuu 2007: Terve lapsi leikkii
Tiistai, 1.5. 2007
Päivän viisaus: xkcd kertoo elämänfilosofiani paremmin kuin itse koskaan osaisin. Ei pelkästään tuossa stripissä, vaan monessa muussakin.
Ei vappubileitä, eikä kaipuuta sellaisiin. Sen sijaan tuotteliasta puuhaa tekstin ja kuvien parissa. Jokin aika sitten olin saanut ajatuksen siitä, miten paremmin toteuttaa Empiren figunkorvikkeita, ja tänään toteutin ideaani. Lopputulos oli yllättävän hyvä. Haa. Silti kolmiulotteinen sorvi olisi tervetullut lisä tarvikevalikoimaan.
Tajusin myös, että pelinjohtajana minulla on jokseenkin työläs tapa tehdä pelisessioitani. Kuuden tunnin sessiota neljälle hengelle valmistellaan viikon kaikki illat, tai enemmänkin. Kuvittelisin mielelläni että tämä näkyy lopputuloksessa, mutta näin ei välttämättä ole. Näverrän paljon kaikenlaisen todella toisarvoisen parissa, ja tänäänkin käytin tuntikaudet muutaman kuvaan jotka varmaan näkyvät pelissä vain vilauksen. Mutta kuvien tekeminen on hauskaa ja opettavaista.
Kiivetäkin yritettiin, mutta se sujui ennennäkemättömän huonosti. Syytän todella kylmää kiveä, jossa sormet eivät pysyneet. Palasin kalliolta pelinkirjottelun pariin. Inspiraatio haipui välillä, joten katselin japsikauhua saadakseni sen takaisin.
Keskiviikko, 2.5. 2007
Päivän musiikki: The Ark. En vielä osaa sanoa pidänkö tästä. Enemmän pitäisi kuunnella.
Viikon toinen maanantai oli rankempi kokemus kuin ensimmäinen. Päätin, että ainoa tapa selättää se olisi ryhtyä ahkeraksi ja aikaansaavaksi. Niin potkin taas eteenpäin projektia jos toistakin. Kävin hallinnollisen spagetin kimppuun ja oioin sitä iltapäivään saakka.
Ajattelin ensin jättää parkour-treenit väliin, mutta sitten harmistus fyysisestä apatiasta voitti laiskuuteni. Olisi ehkä kuitenkin ollut viisaampaa olla menemättä. Vaikka hyppiminen oli hauskaa ja tein taas pari oivallusta, havaitsin loppuillasta nilkkojeni olevan kipeitä. Ensin rikkinäinen nilkkani valitti, mutta se olli ihan normaalia, vaan kun sen kipu poistui, ilmoitti ns. ehjäkin alaraajani kokeneensa kovia. Mahtavaa. Huomenna minulla on siis tasapainoisesti kaksi huonosti toimivaa jalkaa. Jostain syystä kehitin tästä massiivisen ahdistuksen enkä saanut nukahdettua ennen aamukolmea. Tulee hieno torstai.
Torstai, 3.5. 2007
Päivän lämmin ja pörröinen uutinen: Apple vastaa Greenpeacelle. Yhdistettynä DRM-vapaaseen musiikkiin jota iTunes Storen pitäisi pian kaupata, jätän hetkeksi epäluuloisen kyynisyyteni naulaan ja olen onnellinen pieni Mac-kultisti.
Unettomuus ja nilkkahäiriö sotkivat ajatukseni aivan täydellisesti, ja torstai oli ainakin emotionaalisesti todella epävakaa päivä. Välillä olin ihan fiiliksissä, ja välillä taas pieni vastoinkäyminen oli saada minut itkemään. Onneksi en joutunut kohtaamaan odottamattomia sosiaalisia tilanteita, ne olisivat varmaan olleet liikaa. Kiipeilyn jätin väliin jotta jalka toipuisi, enkä muutenkaan olisi unenpuutteen vuoksi varmaan uskaltanut liidata tai tehdä mitään kiinnostavaa.
Illalla kävin Cosmicissa säätämässä Salaisuuksia-juttuja. Kehitin itselleni massiivisen stressin jostakin, vaikka monet asiat lopulta järjestyivätkin.
Salaisuuksia, 4-6.5. 2007
Ajankohdan peli: Imago. Hauskaa sekä hahmossa että hahmotta.
Salaisuuksia jatkui lakimiesten arjella. Peli pysyi edelleen varsin omituisena - viikonloppuun sisältyi mm. neljä tunnin mittaista ingame-työhaastattelua ja ihan pelin tapahtumista noussut hyvin lakimieshenkinen välitystoimeksianto. 48 tunnin pelaamisen jälkeen oli jokseenkin työssä ollut olo. Peli itsessään oli jatkuvasti kiintoisaa ja antoisaa sekä aivan hämmästyttävän todellisen tuntuista, mutta kun se päättyi jäi jäljelle omituinen tyhjä olo. Mahtoiko tämä olla arkipäiväisten asioiden pelaamisen vaikutusta? Ei tunnu viikonloppu lomalta, jos hahmo on sen jatkuvasti töissä.
Normaalisti tähän aikaan vuodesta lämmittää tieto lähestyvästä kesälomasta. Koska tänä vuonna ei kesälomaa oikeastaan ole, on tämä pakotie suljettu. Toimistossa istun syksyyn asti. Tässä saattaa järjen valo himmetä.
Maanantai, 7.5. 2007
Päivän ei-edes-spoileri: Pidetään se saatanan naamari päässä kun toimitaan supersankari-identiteetissä. Tollo.
Olisi varmaan merkki mielenvikaisuudesta jos tässä tunnustaisin, että maanantaina oli kova halu vaan siirtyä Salaisuuksia-hahmojemme toimistolle ja jatkaa niiden elämää. Oma työ ei jotenkin aamusta kiehtonut lainkaan. Sentään iltapäivästä sain hieman kiinni langanpäästä ja asiat alkoivat taas sujua.
Kiipeilyä ehdin harjoittaa vähän, mutta alkupäässä muu säätö ja loppupäässä sade tekivät tämän vaikeaksi. Sitten siirryin katsomaan Spider-Man 3:a. Ei olisi pitänyt.
Ei näin. Leffa ei ehkä ollut ihan yhtä kauhea kuin X-Men 3, ja oli sillä muutama ansiokin, mutta niin moni asia siinä oli tehty niin väärin. Todella väärin. Hämis-tarinoiden henki oli yhä tunnistettavissa, mutta sen toteutuksessa oltiin otettu kliseisimmät ja ilmeisimmät ratkaisut. Elokuva oli jotenkin halpa, tönkkö, väärällä tavalla melodramaattinen ja täynnä tunnelmaa särkevää "komiikkaa" sekä todella huonoja toimintakohtauksia. Minähän siis pidän toiminnasta jos se on hyvin toteutettua, ja verbaalinokkeluuksilla toteutettu huumori kuuluu Hämikseen, mutta tässä ei vaan kumpaakaan ollut.
Supersankarifanipoikana olin todella ärtynyt. Eikö Sam Raimikaan enää tajua näitä juttuja?
Pah.
Tiistai, 8.5. 2007
Päivän härveli: Tardis
Työviikko alkaa tehokkaimmin tiistaista. Kolme palaveria ja pikainen käytännön juttujen sumplinta erääseen projektiimme piti minut hyvin vauhdissa koko päivän. Kotona huomasin, että supersankaritarinan kirjoittelu ei luonnistunut, joten en pakottanut itseni työhön. Sen sijaan katselin Lostia (josta en vieläkään pitänyt) ja Dr. Whota (joka tuntui varsin mainiolta omalla pöhköllä tavallaan).
Huomenna pitäisi saada pelinkirjoittelussa aikaan asioita. Pitäisi saada aikaan kaikkea muutakin.
Keskiviikko-torstai, 9-10.5. 2007
Ajankohdan väite: Jotain niin sekavaa ja monitulkintaista, ettei siihen voinut kunnolla edes väittää vastaan, mutta joka oli silti (tai juuri siksi?) väärin.
Koska työhöni kuuluu nykyään ihmisten komentelua ja muunlaista heimopäällikön hommaa, ajattelin että olisi hyvä idea kouluttautua tällä alalla. Yliopiston henkilöstökoulutus tarjosi konfiktinhallintakoulutusta esimiehille, ja minä sitten menin kouluttautumaan.
Enimmäkseen kaksipäiväinen koulutus oli hyödyllinen ja asiallinen. Oli keinoja joita turhautuva esimies voi käyttää, oli käytännön oppeja, hieman teoriaa ja vertaistukea. Ja sitten oli Konsultti.
Konsultin ja minun sukset menivät ristiin siitä hetkestä kun hän avasi suunsa. Osoituksena kypsyydestäni en muuttanut kaikkia hänen puheosuuksiaan henkilökohtaiseksi kiistelyksi hänen kanssaan; selvästi jotkut yleisöstä saivat hänen jutuistaan jotain irti, ja oli siitäkin hyötyä.
Minulle kyseinen konsultti oli vain helppoheikki, varsinainen bisnesmaalman markkinahuijari joka käyttää yksinkertaisia retorisia kikkoja, esiintymistaitoa ja kielen epämääräisyyttä puhuakseen ei yhtään mistään ja manipuloidakseen yleisöään emotionaalisesti. Tavoitteena oli ilmeisesti saada aikaan riehakkaan itseoivaltamisen tunnelma ja sitä varten tarjottiin todella epämääräistä teoriamössöä jota ihmiset saisivat tulkita ihan miten itse tahtoivat. Onhan moinen feelgood-kokemuskin varmaan hyvästä, mutta minä en pidä siitä että minua yritetään saada innostumaan tyhjänpäiväisyyksistä. Zen-mestarille joka koittaa saada minua valaistumaan annan luvan tuohon, muille en.
Vastarannan kiiskeyteni oli varmaan selvästi näkyvissä. Huusin "bullshit" vain kahdesti - olisin voinut tehdä tätä melkein koko ajan. Esityksen lopussa ilmaisin harmistukseni, mutten jäänyt väittelemään asiasta. Tavallaan koin että olisi pitänyt. Vaan siltikään en voinut välttää vaikutelmaa siitä, että kun valtaosa muista ihmisistä tuntui pitäneen esityksestä, olisiko vika ehkä minussa? Onko niin, että minä en vaan ymmärrä jotain kielellisiä juttuja tässä?
Onneksi olin kurssin esittäytymisvaiheessa tullut todenneeksi, että minulla ei ole atk-opintoja vaan taustani on filosofiassa. Luulen, että atk-ammattilaiselta moisia argumentteja olisi kuunneltu vielä vähemmän. Nytkin sain pitkästä aikaa kuulla hankaluuttani selitettävän opintotaustallani.
Vaan silti: tällaiseen hömppäänkö yliopisto kaataa rahaa? Aikuisten oikeasti? Kurssilla puhuttiin reflektiosta, mutta ilmiselvästi olisi pitänyt puhua myös kriittisyydestä.
Perjantai, 11.5. 2007
Päivän harjoitus: Zen ja piirtäminen.
Työnteko kelpasi konsultin höpinöiden jälkeen. Vastenmielistä käänteispsykologiaa. Huolimatta siitä että oli perjantai, fiilikset olivat kiitettävän maanantaiset.
Adept esitteli minulle pelisysteemin viimeisintä versiota. Yksinkertaisuus on hyväksi. Kotona tein tähän liittyvää pelisäätöä ja piirtelin hieman. Uusi tyylini näyttää tuottavan paljon aiempaa vähemmän roskaa, ja on siten huomattavasti tehokkaampi - toisaalta, koen myös olevani entistä vähemmän kontrollissa lopputuloksesta. Mutta ehkä senkin voi oppia.
Lauantai, 12.5. 2007
Päivän ajolevy: Bourbon Street - Åbo By Nightin parhaat. Frederikiä, Timo Rautiaista, J. Karjalaista, Natsipaskaa ja Abbaa...
Viime kesänä olimme kokeilleet kiipeillä Salon Hyttyskalliolla, mutta hyttyset olivat tehneet kiipeilystä tuskaa. Nyt yritettiin uudelleen, ennen hyttysten ihmiskauden avajaisia.
Kun ötököitä ei ollut, oli kallio loistava paikka kiivetä. Pitkästä aikaa minulla oli myös hyvä kivipäivä. Sankaritekoja riitti - sormia surmaavan 6+:ksi greidatun Uutta länsirintamalta -reitin kiipeys, sen naapurissa olevan 7-:n saaneen retin kiipeys, Pyromaanin (6-) puhdas on-sight -liidi... kalliolla vierähti yli 8 tuntia ja kiipeämistä oli paljon.
Fiilis oli voitonriemuisen mahtava. Olin pelännyt etteivät taitoni olisi kohentuneet viime kesästä, mutta selvästi pelkoni oli aiheeton. Reitit jotka olivat viime vuonna olleet ylivoimaisia sujuivat nyt jos eivät helposti niin sentään edes vaikeasti. Muillakin tuntui olleen hyvää kiipimistä.
Paraisilla saunottiin Susannan luona kiipimisen jälkeen. Kotiin pääsin puolenyön aikaan. Olin aivan kuitti.
Sunnuntai, 13.5. 2007
Päivän ropellusväline: Plusmiinusnopat. Kuusisivuisia noppia joissa kahdella sivulla on +, kahdella - ja kahdella ei mitään. Eka kerta kun moisia käytin pelissä.
Vihdoin sain taas pelautetuksi Empireä. Pelin ainekset olivat maanläheisiä lähes absurdiuteen asti: showpainia, teini-ikäisiä elokuvapiraatteja ja ikääntyviä mafiosoja. Välistä juonenkuljetus tuntui väkinäiseltä. Mutta hyviäkin elementtejä nousi esiin. Samalla tuli kokeiltua Adeptin ja Suvin kasaamaa uutta pelijärjestelmää. Monet kohdat siinä ovat vanhaa intuitiivisempia, ja vaikka noppamäärä onkin kasvanut, on asioiden laskeskelu hieman helpottunut. Taidan pitää systeemistä. Testiä pitää ainakin jatkaa.
Vasta myöhään yöllä tajusin, että olin mainiosti unohtanut äitienpäivän johdosta tehtävät kohteliaisuusrutiinit. Olenpa taas hämmästyttävän huomaavainen. Tällä karmalla vietän seuraavankin inkarnaationi byrokraattina.
Maanantai, 14.5. 2007
Päivän saavutus: 12 vuotta vanhan näytön vienti ekotorille nurkista pölyttymästä.
Ensimmäistä kertaa koskaan näin unta parkourista. Uni oli tyrmäävän hieno: juin väsymättä, kiipesin, hypin ja yleensäkin etenin kuin parempikin marakatti. Miljöönä ensin tyhjä, öinen metsä, sitten ihmisiä ääritungokseen asti täynnä olevan monitasoinen rautatieasema. Mahtavaa. Herätessäni tahdoin heti lähteä pomppimaan ja kirmaamaan, mutta karu todellisuus oli, että juokseminen oikeasti väsytti ja sattui kantapäähän, ulkona oli harmaata ja sateista, ja maanantaiaamuna täytyy mennä töihin.
Oli aito maanantai. Joku saamarin ötökkä oli sittenkin onnistunut Hyttyskalliolla puremaan minua kantapäähän, työmotivaatio piti etsiä taskulampun kanssa, ulos mennessä satoi ja kannettavaan täytyi asentaa yksi Windows-instanssi lisää. Illalla sentään Teemu pelautti Berliinin sokkeloa pitkästä aikaa. Hahmoparkani sai taas henkisestä jääpiikistä kylkiluiden väliin. Onhan stressireaktioita tutkiva psykologi kyllä tehty kestämään, muttei tällaisessa menossa analyyttisempikaan akateemikko pysy järjissään kovin kauaa.
Tiistai, 15.5. 2007
Päivän plagiointihaave: Jos pöllisin Tomie-leffasta muutaman pelottavan efektin, huomaisikohan kukaan että olen taas ryöstänyt ideani elokuvista?
Uusi sivari saapui työhön heti vanhan kuluttua loppuun. Päivä kului palavereissa ja koulutustehtävissä. Työmäärä oli melkoinen. Raatamisen jälkeen siirryin puhelemaan pelisysteemillisiä Adeptin ja Suvin kanssa.
Iltamyöhällä ehdin vielä katsoa loppuun kesken olevan Tomie 3:n. Se onnistui oikeasti pelottamaan tehokkaammin kuin edelliset osat. Tätä juuri olin kaivannutkin.
Rapakon takana jeesusnatsi Jerry Falwellkin kuoli. Ei tule ikävä.
Keskiviikko, 16.5. 2007
Päivän tyytyväisyyden aihe: Uusi sivari on oppimiskykyinen, itsenäinen ja roolipelejä harrastava.
Töistä päästyäni minulla oli vapaailta. Parkour-treenit eivät houkuttaneet, ne kun olisivat olleet Luolavuoressa eikä takapihallani. Niinpä koetin kirjoittaa pelimateriaalia, mutta en näyttänyt pääsevän siinä edes kunnolla alkuun. Katsoin leffoja ja Dr. Whota.
Kuuntelin myös uutta Rushin levyä. En vielä osaa sanoa pidänkö siitä. Ei se ainakaan aivan salamannopeasti sytytä, mutta edellinen joka niin teki oli Counterparts joskus kauan sitten. Test for Echo oli yksinkertaisesti epäkiinnostava, Vapor Trailsista olen oppinut vähitellen pitämään vaikka sen soundi onkin mutainen. Snakes and Arrows tuntuu vähän energiattomalta, laimealta. Mutta Rushin levyt eivät koskaan ole auenneet minulle ihan salamannopeasti.
Torstai, 17.5. 2007
Päivän yritys: Rallarlivet, 7-. Jäi yritykseksi. Höh.
Vähän yhdeksän jälkeen seurue turkulaisia kiipijöitä otti kurssin kohti Hollolan Havukalliota. Näin oli viime vuonnakin tehty, mutta nyt mukana ei ollut kuin oma kiipimistiimi.
Havukalliolla kiipeiltiin reilut kahdeksan tuntia. Kiivettävää riitti, ja reiteille mahtui vaikka kalliolla oli jatkuvasti 10-20 muutakin ihmistä. Minun kaltaiselleni trädejä kammoksuvalle sporttiliidaajalle ei kauheasti liidattavaa ollut, joten yläköysittelyksi meni koko päivä. Saattaisi harmittaa, jos reitit eivät olisi olleet niin mainioita. Etenkin Kulman ulottuvuus (6) oli tyrmäävän kaunis ja juuri sopivan vaikea.
Ei mitään suuria sankaritekoja, mutta paljon kiipeilyä kunnes mitään ei enää jaksanut. Ajomatka kotiin oli koomainen, Mäkeen selvisin vasta vähän ennen yhtä. Huominen työpäivä oli kauhea ajatus. Olisin tahtonut nukkua ainakin kymmenen tuntia, mutta näköjään vain kuusi oli tarjolla.
Perjantai, 18.5. 2007
Päivän hahmo: Jessica Jones
Aamulla kaikki raajat olivat täysin jumissa. Ehkä olisi sittenkin pitänyt kiipeilyn jälkeen venytellä eikä istua autoon kolmeksi tunniksi. Lisäksi olin nukkunut liian vähän. Yleiset fiilikset olivat varsin heikot.
Töissä Henri-sivarin koulutus saavutti pisteen, jossa totesin että kaveri on oikeastaan riittävän kykenevä tekemään itsenäisesti perustukihommia. Itse asiassa minulla on sellainen tunne, että kolmessa päivässä hän on oppinut pätevämmäksi kuin edellinen oppi kolmessatoista kuukaudessa. Edelliseen kaveriin liittyvät seikat olivatkin välillä saaneet minut epäilemään, että yliopiston atk-palvelukäytännöt ovat käyneet niin monimutkaiseksi ettei niistä enää voi ihminen ottaa selvää.
Kotiin päästyäni tulin siihen tulokseen, että voisin pitää viikonlopun vapaana etukäteissuunnitellusta puuhasta. Katselin leffaa ja luin sarjakuvia. JD oli kaivanut jostain lisää Brian Michael Bendisin kirjoittamia Marvel-tarinoita, ja ne olivat vaan kertakaikkisen mahtavia.
Lauantai, 19.5. 2007
Päivän musiikki: ZZ Top
Muiden ihmisten säntäillessä larppaamaan tai kiipeilemään minä uppouduin pelinkirjoittamiseen. Empiren seuraava peli alkoi vähitellen hahmottua, mutta sitä varten oli taas tilaisuus kirjoittaa ja piirtää melkoisella urakalla. Pelisuunnittelu oli hauskaa ja vei oikeastaan kaiken huomioni koko päivältä.
Sunnuntai, 20.5. 2007
Päivän työväline: Airbrush
Viimeisin yliopistolta saapunut kirje sai minut oikeasti pohtimaan mahdollisuutta taas opiskella vähän. Tiettyä tilausta ainakin keskeneräisten kokonaisuuksien kokoon keräämiselle olisi. Ajatus opiskelusta ei sinänsä ole vastenmielinen, mutta.
Minä olen vaan luultavasti maailman huonoin opiskelija. Nukahdan lähes virheetömästi luennolle tai yrittäessäni lukea tenttikirjaa. Kykyni pitkäjänteisyyteen on matala, ja kiinnostukseni harhailee pahasti. Lisäksi olen lähes täysin tenttikelvoton - inhoan käsin kirjoittamista, en osaa lainkaan satuilla enkä löytää kompromissia aivan liian lyhyen raapaisun ja loppumattoman jaarittelun välillä. Ei yhtään kummastuta että opintoni ovat kesken. Mutta ehkä niitä voisi taas hieman elvyttää.
Päivän oikea ohjelma koostui myös opiskelusta, tavallaan. Suvi nimittäin piti minulle kuvaamataidon tunnin ja opetti minua värittämään tussaamiani kuvia Photoshopilla. Tulokset olivat hilpeitä. En ole koskaan osannut värittää yhtään mitään, mutta nyt kun taidon alkeet ovat hallussa, voisin alkaa käyttää peleissäni entistä nelivärisempää otetta.
Illalla iski yllättävä sosiaalisuuden kaipuu. Siltikään en päätynyt baariin vaan jäin kotiin katsomaan Dr. Whota. On se vaan outo sarja, pelottava ja varmasti painajaisia aiheuttava. Vain hullujen brittien mielestä tämä olisi lapsille sopivaa katsottavaa.
Maanantai, 21.5. 2007
Päivän palapeli: Kauhea määrä pelin osia, jotka yksistään ovat hyviä. Kun ne nakuttaa yhteen, lopputulos ei ole hyvä. Pitää säätää, viilata ja runnoa.
Kevään keskelle hyökkäsi yhtäkkiä pala syksyä, kun kaunis päivä vaihtui rumaksi ja sateiseksi, ja soittolistani jumiutui surullisiin kappaleisiin. Lienee jotain tekemistä kirjoittamani pelimateriaalin kanssa, sekin kun oli aika masentunutta ja murheellista.
Uusi Rush on vielä toistaiseksi pysynyt laimeana. Mutta sen sijaan uusi Patti Smith oli kaunista, vaikkakin surullista. Pelkkä coverlevy olisi helposti voinut olla pettymys, mutta jo Pattin versio Changing of the Guards -kappaleesta oli niin tyrmäävä ettei muuta oikeastaan tarvittaisikaan.
Kesä ilman kesälomaa irvisteli edessäni. Ankealta näytti.
Tiistai, 23.5. 2007
Päivän kieroilu: Ilmainen City of Villainsin aktivointikoodi. Säästin yhden euron ja aikaa.
Töissä aherrusta varjosti jostain hyökännyt päänsärky. Keskittyminen oli vaikeaa, joten tein yksinkertaisia rutiinihommia neljään saakka. Sitten siirryin Mirin luo pohtimaan kesän luolantutkintaretkeämme. Vaikka Ruotsi onkin parempaa luolamaastoa kuin Suomi, ei sekään taida aivan loistavaa olla. Mutta se nyt on vieressä joten sinne on suunnattava.
Sitten Teemu pelautti meille Berliinin sokkeloa. Ohjelmassa oli demoneja, toisia ulottuvuuksia, omituisuuksia, ja itsensä ulos kaikista vaikeuksista selittelevän psykologin suurin haaste: vastustajat joille ei saanut sanoa mitään. Vähän sama kuin antaisi hampaisiin asti aseistetulle merijalkaväen sotilaalle vihollisia joita ei saa ampua.
Keskiviikko, 23.5. 2007
Päivän pelidialogi: "You sure are ugly." - "szzrrrh."
Työpäivä alkoi toimintaleffana, teki pienen askeleen tylsän dokumenttiohjelman suuntaan, ja päättyi lopuksi raastavaan ihmissuhdedraamaan. Mikään näistä ei olisi saanut arvostelussa yli kahta tähteä.
Kotiin siirryttyäni olin aika kuollut. Parkour olisi tavallaan houkuttanut, mutta kurssi ei ollut takapihallani vaan keskustassa, eikä ajatus matkustamisesta sinne huvittanut. Olihan sinne melkein kilometri. Leikin hetken aikaa City of Villainsilla tai lähinnä sen hahmogeneraattorilla, mutta liikuntaa ei käynyt pakeneminen: Adept ilmestyi rankaisemaan minua boffereilla. Pehmomiekkailu oli kyllä tervetullut fyysisyyden pilkahdus muuten kovin kerebraaliseen päivään.
Susannakin piipahti tervehtimässä - tervetullut inhimillisen kontaktin pilkahdus sekin. Vaan yksin jäin lopulta kuitenkin. Piilouduin City of Villainsiin ja olin olevinani sosiaalinen muiden pelaajien kanssa. Tämä oli helppoa, koska tein järkyttävän ruman hahmon joka kommunikoi ainoastaan "graaah" tai "sznork" -tyylisillä murahduksilla. LOL-teinit varmaan kuvittelivat minun käyttävän jotain todella merkillistä nettislangia. Hahmoni oli kyllä kaikessa groteskiudessaan sympaattinen.
Tekisi mieli pelauttaa Empire-maailmaan sijoittuva minisarja superpahiksista. Vaan mitähän puuhaa leikkaisin että saisin aikaa tähän? Voisikohan unen korvata roolipelaamisella?
Torstai, 24.5. 2007
Päivän urheiluväline: Hyppykengät. Miten voin olla hankkimatta noita, vaikka olenkin niihin painotaulukon mukaan liian köykäinen?
Työpäivän ajan oli päällä mainio flow. Koulutusiltapäivä oli vähäväkinen mutta sisällöltään monipuolinen, ja muutenkin asiat tuntuivat sujuvan varsin hyvin ihan omalla painollaan.
Töiden jälkeen kiivittiin Mäntymäessä. Kiipeily oli tuskallista ja heikkoa, mutta silti aika hauskaa. Cosmiciin löysi tiensä suuri joukko ihmisiä ja jutut olivat hauskoja. Jotenkin vaan tunnuin itse lähestyväni viihdyttävän piruilun ja ihan oikean inhottavuuden rajaa, ja pelkäsin etten tunnistaisi sitä kun se tulisi vastaan. Niinpä pakenin paikalta melko varhain, vaikka seurassakin olisin ehkä voinut vielä olla. Fiilis oli omituinen - jostain sain päähäni, että minulla oli nyt velvollisuus poistua täältä ja mennä kotiin. Varmaan kiertoradalla leijuvien mielikontrollilasereiden syytä.
Perjantai, 25.5. 2007
Päivän repliikki: "An undead monkey. Top that."
Seura oli yöllä ja aamulla liian hyvää, joten pääsin töihin vasta kymmeneksi. Lähdin pian neljän jälkeen kiipeilemään. Ilma oli painostava ja sadetta lupaileva, joten oikeastaan menin ylös vain yhtä reittiä ja vähän tapailin toista. Jälkimmäinen reitti oli kyllä todella haastava ja vaikkei sitä pitkälle päässytkään, yrittäminenkin tuntui kiipeämiseltä. Yksi sormi meni aivan verille, mutta nyt näyttää alkavan viikon sadeputki muutenkin joten ei voi kiivetä ja saa iho parantua rauhassa. Muualta kuului levottomia Kustaviin lähteneestä kiipeilijätiimistä joka heti kättelyssä oli suorittanut peräänajaon ja muutenkin kulki hieman verkkaisesti.
Kiipeilyn jälkeen katsottiin Pirates of the Caribbean I ja II. Kakkosta en ollut koskaan edes nähnyt ja odotin sen olevan todella huono, mutta yllättäen sillä olikin hieman ansioita, vieläpä aika arvaamattomissa kohdissa. Ohjaaja on kyllä Tähtien sotansa opiskellut.
Illalla nakuttelin vielä tovin City of Heroesia. Yllättäen pelisisältökin oli hauskaa kun viholliset olivat riittävän omituisia. Roolipelaamisyritykset taas olivat surkeita.
Conklaavi, 26-27.5. 2007
Ajankohdan hirveys: Bukkake-tina. Kybertyöpaja on turvallinen ja lapsille sallittu.
Turkulainen roolipelitapahtuma alkoi, ja uskollisesti taivalsin sinne puoli yhdeksitoista. Tällä kertaa sijaintipaikaksi oli vaihtunut S-Osis. Selvästi coni muuttaa niin että se on aina kotini vieressä. En ollut tapojeni vastaisesti tullut kirjoittaneeksi tapahtumaan peliä. Sen sijaan olin paikalla vain maksavana vieraana.
Pienempi tila sopi pienelle tapahtumalle odottamattoman hyvin. Palatsissa coni on aina vaikuttanut tyhjältä ja lannistuneelta, mutta S-Osiksen kokoiseen paikkaan se mahtui mainiosti. Suurin osa ajastani kului Pimp my Cybergear -työpajassa, jossa väsäilin itselleni kyberpyssyn ja kyberrotsin. Pajassa kuulin juttua kybertrash-pelistä jossa näitä voisi päästä käyttämäänkin, ja verkostoiduin projektin pelinjohdon kanssa. Halpakyberi olisikin kovin tervetullutta.
Muutenkin klaavissa oli yksinkertaisesti hauskaa. Ostin indierope With Great Powerin sekä Heimot-musiikkia, puhuin ihmisten kanssa suunnattoman tyhmiä, jaoin peli-ideoita ja sain ainakin yhden omankin. Luin WGP:ä ja sain jostain täysin luonteeseeni sopimattoman halun pelata kohtausvetoista, tarinaorientoitunutta, kollaboratiivista supersankarifiktiota. Älytöntä.
Yöllä päätin, että olen 'klaavin ulkomaanlähettiläs ja tehtäväni olisi City of Heroessa viedä roolipelaamista maailmalle. Ja niin hämmentävää kuin se olikin, löysin satunnaisen porukan hahmopelaajia joiden seurassa hengasin. Pelaaminen ei edes ollut sellaista juuri ja juuri siedettävää englannin kielen ja järkevien ajatusten pahoinpitelyä, vaan ihan oikeasti tasokasta. Käsitellyt asiat olivat pieniä mutta hahmojen varovaisen ystävällinen tutustuminen toisiinsa oli tosi aidon tuntuista. Ja kanssapelaajilta löytyi taitoa viestiä kirjoittamalla, sekä järkevää ja mietityn tuntuista taustatarinaa. Juuri tällaista MMORPG:ien pitäisi olla. Jos CoH:sta löytyisi joka ilta vastaavaa, se voisi olla oikeasti aika addiktiivinen peli.
Maanantai, 28.5. 2007
Päivän raivari: Vitun perkeleen Yhdysvallat. Pitääpä taas muistuttaa itseäni, että yritän olla käyttämättä rahaa mihinkään mitä tuolta tulee.
Ketteränä ja nokkelana ihmisenä olin lyönyt varpaani nukkumaan mennessäni. Aamulla se oli kipeä ja kävely sattui. Onneksi oli juuri alkamassa massiivinen sadekausi, joten kiipeilyä ei ollut muutenkaan kauheasti tiedossa.
Ilma oli kostea ja kuuma, eikä mihinkään oikein voinut keskittyä. Onneksi töissä löytyi rutiininomaisia kirjoitteluhommia joita saattoi tehdä ilman suurempaa aivojumppaa. Berliinin sokkelo illalla oli haastavampi operaatio, siinä kun piti oikeasti ajatella välillä.
Tiistai, 29.5. 2007
Päivän toivoton haave: Saisipa maanalaisen rakennustyömaan larppikäyttöön
Oli kuuma! Lähdin töistä varhain syöksyäkseni Uittamolla veteen. Vesi oli ehkä vähän yli kymmenasteista, mutta siinä polski oikein mieluusti. Talven aikana uimalihakseni olivat surkastuneet, mutta tästä ne kai taas sitten kehittyvät.
Uinnin jälkeen pyöräilin Kololle, jossa juhlistettiin Rikun ja Sadun talohankintaa. Tarjolla oli hillittömästi herkkuja sekä kuvia Laitilassa sijaitsevasta tulevasta hevostilasta. Aika makeen näköinen paikka oli. En itse maalle muuttaisi, mutta jotkut siitäkin pitävät. Tapahtumassa vieraili myös Hanen ja Katriinan parikuukautinen penska, joka ei tosin vielä tehnyt paljon muuta kuin nukkui ja inisi.
Tulin katsoneeksi mahtavia luola- ja kalliokuvia Karibianmereltä. Suomen kallio on tylsää. Puhelin roolipeleistä, tein ostotarjouksia märkäpuvusta, ja sain näppärän vihjeen kaupunkieksploraatiokohteesta. Päätin, että uni on heikoille.
Puolenyön aikaan olin sitten muutaman muun uteliaan kanssa hiipimässä sisään maanalaisiin tunneleihin avoimesta portista. Seuraavat puolitoista tuntia kuljimme kiven sisään hakatuissa valtavissa holveissa ja ällistelimme rakenteilla olevaa laitosta. Tämä olisi aivan ihanteellinen pelipaikka - muutamakin rakenne suorastaan huusi kylttiä "Danger: Alien Containment Unit". Parhaat osat kompleksista olivat merenpinnan alapuolella. Otin valokuvia ja hihkuin kaiken suuruutta sekä mahtavuutta..
Vähän ennen kahta pääsin nukkumaan. Mainio päivä.
Keskiviikko, 30.5. 2007
Päivän ruoka: Aurajuustokeitto. Aivan älyttömän hyvää.
Ukkosta ja sadetta. Tavoitteenani tänään oli tehdä paljon töitä ja kirjoittaa paljon peliä. Onnistuin puoliksi. Pelinkirjoittamisen keskeytti Heroesin ekan kauden päätös. Jos olet yhtä spoileriyliherkkä kuin minä, skippaa loppuosa päivää.
Ensin Heroesin lopetus tuntui huonolta, sitten mietin sitä tovin ja totesin että oli sillä sittenkin joitain ansioita. Vaan jotenkin se vaikutt hienoiselta tyylirikolta sarjan siihenastisen menon huomioiden. Itse olisin tehnyt toisenlaisia ratkaisuja - minusta sarjan kirjoittajat olivat aika tehokkaasti maalanneet itsensä nurkkaan juonensa kanssa, ja heidän oli valittava joko vähän pliisu loppu tai sarjan täydellinen päättyminen (tai ainakin muodonmuutos ihan erilaiseksi).
Ehkä harvinaisesti olisin kaivannut enemmän ryminää ja mäiskettä. Vaikutelma ei nyt ollut kovin sarjakuvamainen vaan tavallisen tv-sarjahenkinen.
Sannakin ilmestyi käymään. Pelejä kirjoitetaan joku toinen päivä sitten.
Torstai, 31.5. 2007
Päivän nörttisöpöily: Steve Jobs ja Bill Gates - kuin maailman omituisin video-slash-fanfic. Get a room, you two.
Viimeinen päivä ravintolatupakointia. Olen hyvilläni tästä. Kuten joku viisas on sanonut, kyllä ihmiset saavat vaikka syödä paskaa, mutten silti näe miksi paikoissa joissa on tarkoitus viihtyä sitä täytyy heittää muiden naamalle. Mutta näen kyllä tässä hankalatkin puolet - minua esimerkiksi ahdistaisi ajatus kovaäänisen rokin soittamisen kiellosta. Olen aika varma, että tupakointi on hevimetallia vaarallisempaa, mutta eivät nämä asiat aivan yksinkertaisia koskaan ole.
Berliiniä pelattiin taas. Samalla kun hahmoni sai aikaan viimeisimmän katastrofinsa oli deja vu vahva. Tuntuu siltä, että erityisesti moderneissa peleissä olen poikkeuksellisen hyvä pelaamaan hahmoja jotka ovat ongelmahakuisia ja aiheuttavat itselleen sekä ympäristölleen hirvittäviä katastrofeja suunnattomalla tyhmyydellä. Tarkemmin ajatellen tämä saattaa olla myös piirre itsessäni eikä pelkästään hahmoissani.
Muissa uutisissa, iTunes Storesta löytyi DRM-vapaata musiikkia. Arvostin tätä siirtoa, ja ostin heti pari levyä sen kunniaksi. Joillain muillakin taisi olla sama idea, koska iKauppa oli jokseenkin tukossa.
