Joulukuu 2006: Muutoksenhallintaprosessissa
Perjantai, 1.12. 2006
Päivän väite: "Ei me voida tehdä teille pizzaa kun meiltä loppui taikina." Ei kai sitten.
Töissä on luvassa seuraavan kahden viikon ajan älytöntä kiirettä, mutta hommat ovat mielenkiintoisia ja niitä tekee ihan ilokseen. Juuri näin asioiden pitääkin olla. Ohjelmassa on tällä hetkellä opetuksen suunnittelua ja toteuttamista, pari puheohjelmanpätkää, ITIL-koulutus, asiointijärjestelmän konfigurointi sekä kaikkea pientä ja kiintoisaa.
Asioiden hektisestä tahdista johtuen en millään ehtinyt tehdä kaikkea ennen kiipeilemään lähtemistä. Niinpä taisin saada itselleni viikonlopputöitäkin. Kumma kyllä, ajatus tästä ei edes ottanut päähän. Mikä ihmeen työnarkomania luonteeni aallokosta on oikein pintaan noussut?
Kiipeily sujui hyvin. Sen jälkeen juttelin Tainan kanssa työnteosta, elämisestä ja peleistä. Kun Taina poistui, luin viimein loput Hauraiden unelmien debriefit. Vieläkin pelissä on minulle paljon mustia aukkoja ja tahtoisin kuulla enemmän ihmisten kokemuksia.
Lauantai, 2.12. 2006
Päivän mutkien oikominen: Appleseed-leffan juoni.
Mäki oli hiljainen JD:n poistuttua Helsinkiin. Kuten usein tällaisessa tapauksessa, minun oli hieman vaikeaa saada tuotteliaisuuden nurkasta kiinni. Olen liian tottunut siihen, että ympärillä hälistään. Kävin kaupungilla kuluttamassa ahkerasti kaiuttimien jatkojohtoon ja käytettyyn X-Men Legends -peliin, sitten katselin kaikkia rästissä olevia hommia.
Ideoin pidemmälle uutta larp-kampanjahahmoa. Kirjoittelin ranskalaisia viivoja livepeliprojektin hahmoista. Viimeistelin maanantain oppitunnin materiaalin. Välissä kävin vilkaisemassa Mirin toipumista. Samalla katsoimme uuden Appleseed-leffan. Se oli uskomattoman kaunis - kauniimpi kuin mikään anime jota olen koskaan nähnyt, aivan henkeäsalpaavan upea - ja sarjakuvien tekniset detaljit oli siirretty elokuvaan mikroskooppisen tarkasti. Hahmot ja juoni sen sijaan olivat vetäneet lyhyen tikun. Ne oli toteutettu niin huonosti että pahaa teki. Ei kuulu Deunanin itkeä minkään kadonneen äitinsä perään - se sopii hahmoon suunnilleen yhtä hyvin kuin vaikkapa Dirty Harryyn. Ei näin.
Siltikin taidan ostaa leffan itselleni ihan visuaaliseksi karkiksi. Voin sitten vaikka katsoa sitä ilman tekstitystä ja japanin puutteellisella ymmärrykselläni kuvitella, että hahmot puhuvat ja tekevät jotain järkevää.
Sunnuntai, 3.12. 2006
Päivän kaupunkilaiskokemus: Naapurin poismuutto kuulostaa tosi omituiselta. Ja se tuntuu jatkuvan todella pitkään.
Heroesia, postmodernismista lukemista ja ajatuksia vaihtoehtoisesta tavasta tehdä pelikampanja. Lisäksi, siivoamista ja muuta luonnotonta. Kaisakin saapui.
Maanantai, 4.12. 2006
Päivän tunnelmointi: Evil Dead - A Fistful of Boomstick -peli. Jos tästä ei saa inspiraatiota pelinkirjoittamiseen, ei mistään.
Vilkkaan ja kiintoisan työpäivän jälkeen olin harvinaisen väsynyt ja tahdoin vaan mennä nukkumaan. Sen sijaan meillä olikin pelinkirjoituskokous. Siihen oli varattu paljon aikaa, ja kyllä sitä kuluikin.
Peli on muodostumassa kovaa vauhtia. Olen kuvitellut olleeni ahkera, mutta kävi ilmi että monet muut ovatkin saaneet aikaan vielä selvästi enemmän. Tämä on hyvä asia. Ei ryhmätyö olekaan niin kamalaa kuin olen aina pelännyt.
Tiistai, 5.12. 2006
Päivän sitaatti: "I think Ambassador Bolton did the job he was expected to do." - Kofi Annan John Boltonin erosta USA:n YK-suurlähettilään virasta
Niin pimeältä kuin se kuulostaakin, huomasin tänään että minulla oli ollut ikävä atk-keskuksen laatuprojektia. Kun puolet projektiväestä oli vaihtunut, asia oli vähän niin kuin jäissä. Tänään se sitten heräsi henkiin. Kuten monesti ennenkin, projektipalaveri oli energinen ja innostava. Hihittelin sille itsekseni koko loppupäivän ja vaikutin luultavasti täysin pöljältä.
Iltani käytin äksyilemällä puhelimeen ja tekemällä taustatutkimusta livepeliprojektia varten. Ulkona oli varsinainen koiranilma.
Keskiviikko, 6.12. 2006
Päivän saavutus: Itsenäisyyspäivän kunniaksi laitoin itsenäisesti ruokaa. Omilla standardeillani siitä tuli herkullista, mikä tarkoittaa yleisellä ruokamittapuulla juuri ja juuri syötävää.
Olin kuvitellut käyttäväni tämän päivän pelkkään lorvimiseen, mutta oikeissa töissä vielä tekemättömät asiat painoivat mieltä niin paljon, että oli konkreettisesti pakko tehdä jotain jotta ajatukset eivät karkaisi töihin. Päädyin lopulta käyttämään miltei koko päivän livepeliprojektimme www-sivujen parissa. Lopputuloksessa oli pari kohtaa, joihin olin oikein tyytyväinen.
Illalla päädyin ihmisten kanssa vilkaisemaan Casino Royalen. Olin odottanut Daniel Craigista suuria, enkä pettynyt. Mies on pelottava kuin itse kuolema. Elokuva oli muutenkin sävyltään varsin synkkä, ja sen ensimmäiset kolme neljännestä olivat todella erinomaisia. Vasta lopun lähestyessä tarina alkoi laahata. Pidin silti.
Torstai, 7.12. 2006
Päivän nörttäys: Aina kun baarissa oleva autopeli boottasi, näkyviin tuli ihan tavallinen PC-raudan starttiruutu. Emme ehtineet koskaan paikalle lukemaan, mitä kalustoa laite oli syönyt.
Oli tilastojen tekeminen miten hauskaa tahansa, en niiden esittämistä osaa. Tavallisesti olen etäisen viihdyttävä esiintyjä, mutta kun pitää esitellä kuulijakunnalle käyriä ja sanoa niistä jotain välkkyä, olen ihan hukassa. Muistanpa vastaisuudessa pitäytyä puhumaan aiheista, joista voin vaan improvisoida jotain lennosta.
Muutoin atk-keskuksen tämänvuotinen reissu Naantalin kylpylään oli aivan hauska. Muut esitykset olivat kiintoisia, altailla polskiminen rentoutti ja ruoka oli ilmaista. Jarikin näyttäytyi. Baarissa ihmiset puhuivat kotiremonteista ja isoista möhkäleistä omaisuutta. Minä seurasin sivusta hieman huvittuneena.
Naantalista siirryin Cosmiciin, mutta siellä iski väsymys, kuten monesti käy saunan jälkeen. Pakenin kotiin. Yritykseni mennä nukkumaan varhain epäonnistuivat toistuvasti, pääasiassa koska päähän putoili aina jostain ideoita livepeliprojektiin, ja ne piti kirjoittaa muistiin ennenkuin ne katosivat.
Perjantai, 8.12. 2006
Päivän hämmennys: Sanalla "pomppugootti" ei löydy yhtään sivua Googlesta.
Omituinen väsymys vaivasi koko päivän. Tässä ei ollut järkeä, ei eilinen nyt niin pitkään ollut venynyt. Ei tuntunut lainkaan perjantailta.
Säädin pelimateriaalin ja taustatutkimuksen parissa. Autollinen kansaa suuntasi Mikkeliin scifipeliin, minä en jaksanut lähteä edes Helsinkiin vielä. Olin säälittävä ja laiska.
Viikonloppu, 9-10. 12. 2006
Ajankohdan ikätoveri: Batman
Lauantaiaamun salapoliisityö paljasti, että Kumpulan yliopistoliikunnan seinä ei päästäisi Kaisaa kiipeämään ilman näyttökoetta, ja sellaisen saattoi suorittaa vain tiettyinä aikoina. Niinpä en lähtenyt Helsinkiin kovin aikaisin, kun siellä ei kuitenkaan olisi tilaisuutta kiipiä. Tähtäsin suosiolla iltaan ja Taikan sekä Jukan bileisiin.
Pippaloissakin minua vaivasi epämääräinen väsymys. Jotain tekemistä tällä on varmaan todella kamalan sään kanssa. On vuoden pimein aika, mutta ulkona ei ole pirteän kylmää vaan tuulista ja sateista. Eikä maassa ole hituakaan lunta. Lumi toisi mukavasti valoa, nykyään aurinkoa ei tyypillisenä päivänä näekaan. Oiva sää vampyyrille mutta minulle se ei liikoja tarjoa.
Taikan ja Jukan koti sentään oli vänkä. Löysin epätodennäköisen viiteryhmän surffaajapojista jotka kertoilivat harrastuksestaan. Kyselin heiltä lajin vaatimia fyysisiä kykyjä, ja sain ainakin alustavasti kuvan siitä, ettei viallinen nilkka merkittävästi haittaisi. Kuunnellessani juttuja merestä ja aalloista minut valtasi yhtäkkiä halu ostaa matkalippu jonnekin Tyynellemerelle ja ryhtyä elämään laudan päällä. Yanagi olisi ylpeä minusta. Olen taas näköjään poiminut hahmoltani hyviä piirteitä.
En jatkanut taaskaan baariin, ja silti sunnuntaina nukuin hieman pommiin enkä päässyt Turkuun niin aikaisin kuin olin kaavaillut. Kuitenkin kahdelta selvisin Palatsille kiipeilemään. Vaikka voimia olikin aika vähän, onnistuin jopa etenemään yhtä reittiä hieman. Toisessa olin vaan hengenvaarallinen, lähinnä itselleni.
Missasin mahdolliset ihmisoikeuspäivän tapahtumat, mutta päädyin sen sijaan Paraisille saunomaan. Sisäinen kelloni reisteili jälleen, ja kotiin tullessani kirjoittamisesta ei tullutkaan mitään. Yritin mennä nukkumaan, mutta sen sijaan päädyinkin kehittämään jostain omituisen yksinäisen olon. Nukahtamiseen kesti kauan.
ITIL-viikko, 11-14.12. 2006
Ajankohdan prosessi: Service Level Management. Ehdoton suosikkini.
Tapahtumaköyhän maanantain jälkeen löysin itseni tiistaiaamuna kollegojeni kanssa Helsingin junasta, joka lähti vähän ennen kukonlaulua. Odotin ITIL-kurssin tarjoavan minulle taistelua nukahtamisen kanssa, mutta toisin kävi. Jostain todella syvältä pomppasi esiin ahkera pieni opiskelija-Dare, joka kuunteli kiinnostuneena, teki hyviä muistiinpanoja ja esitti ainakin omasta mielestään teräviä kysymyksiä. Tietenkin aiheen kiinnostavuus auttoi tässä melkoisesti. Kyseessähän oli byrokratiaa ja standardointia - lienee jotenkin kieroutunutta pitää niitä inspiroivina.
Muutenkin olin jonkinlaisessa hyvän karman putkessa, joka tuntui koskevan myös monia ihmisiä ympärillä. Kurssi-illat eivät kuluneet ahkeran opiskelun parissa, vaan kiipeilemässä tai muussa hurvittelussa. Minulle oli varattu hotellihuonekin, mutta hotellille asti en koskaan edes päässyt. En ehtinyt edes käydä netissä paria pikaista pyrähdystä lukuunottamatta.
Torstaina oli kurssin tenttipäivä, olin nukkunut edeltävänä yönä viisi tuntia enkä ollut vilkaissutkaan materiaalia oppituntien ulkopuolella. Mutta jotain olin silti oppinut, koska läpäisin tentin kirkkaasti säihkyen.
Kotimatka Helsingistä olikin yhtä koomaa. Hyvän karman putken päätteeksi kävin vielä atk-keskuksessa, josta löysin UPJ-joulubonuslapppuni. Iso kasa rahaa. Aivan valtavan iso kasa rahaa. Se kaikki menee tietysti saman tien perintöverorästin maksamiseen, mutta eipä tässä mitään kalliita suunnitelmia kyllä olisikaan.
Perjantai, 15.12. 2006
Päivän efekti: Ydinräjähdys avaruudessa.
Ei tuntunut perjantailta, vaan maanantailta - Helsingissä roikkuminen oli kai jotenkin tuntunut viikonlopun vietolta. ITIL-aivopesu piti minua vallassaan koko päivän. Ajattelin työtäni koko ajan prosessien kautta; pääasiassa toimin ongelmanhallintaprosessissa, joka hetkittäin lipsui muutoksenhallinnan puolelle. Totesin myös mallin vieraantuneisuuden todelisuudesta kouriintuntuvasti, muttei tämä varsinaisesti yllättänyt.
Kun ongelmat oli ratkottu tai todettu ratkeamattomiksi, siirryin kiipeilemään. Onnistuin venäyttämään pari sormea oikeasta kädestä eräällä pirun hankalalla reitillä, ja sitten kiipesinkin vain vasurilla. Oli aika haastavaa.
Seinän jälkeen minut tutustettiin uuteen Galacticaan. Pilotti oli vakuuttava. Se oli kaunis, vähäeleinen ja tuskin lainkaan tyhmä. Tyhmyys on melkein kaiken scifin perisynti, joten hihkuin riemusta tajutessani kuinka näppärästi monet asiat oli tässä mietitty. Ja jopa hahmot olivat aika hienoja. Sarja olisi voinut olla aivan sietämätöntä paatosta, mutta sen väsyneen lannistunut tyyli pelasti sen ja siirsi mahtailusta oikein oivan draaman puolelle.
Lauantai, 16.12. 2006
Päivän säämuutos: Onko pelkkää flunssaista toiveajattelua että ulkona tuntuu viilenevän?
Aamulla oli hienoinen kurkkukipu, ja päivän edetessä se kasvoi ihan oikeaksi flunssaiseksi fiilikseksi. Tätä juuri kaivattiinkin. Toisaalta juuri nyt mikään ei estä sairastelemasta, kun henkisesti taidan olla jo joululomallakin.
Sain kirjoiteltua vähän livepelimateriaalia, mutta enimmäkseen vaan olin hyödytön. Lienee anteeksiannettavaa.
Sunnuntai, 17.12. 2006
Päivän joulumieli: Winterbells - sympaattinen ja simppeli flash-peli
Flunssaisena katselin Galacticaa ja löysin sarjasta ärsyttäviä piirteitä. Se kärsi joko liian pitkälle viedystä allegorisoinnista tai yhteiskunnallisesta typeryydestä, eikä kumpikaan näistä oikeastaan ole anteeksiannettava piirre. Tämän lisäksi vielä aiemmin niin rakastettavan rationaalisina pitämäni hahmotkin alkoivat käyttäytyä tyhmästi - ja vieläpä tyhmästi kuten televisiosarjojen hahmot. "Ei tässä ole mitään mieltä, mutta jos näin ajateltaisiin, tulisi dramaattinen jännite juoneen" ei ole hyvä tapa suhtautua hahmoihin. Tarinan tilanne on ihan riittävän mielenkiintoinen ilman että siihen tarvitsee väkisin keksiä tyhmyyksiä.
Jaksoin pöpöstä huolimatta vääntäytyä livepelin järjestämiskokoukseen Vesan luo. Aika makea asunto toverilla on. Kotiin palattuani ajattelin tehdä jotain järkevää, mutta sen sijaan päädyinkin jumiutumaan hirmuisen addiktiivisen pupupelin ääreen. Se tuotti enemmän joulumieltä kuin mikään tänä vuonna.
Maanantai, 18.12. 2006
Päivän havainto: Olen tosi kuumeherkkä. Olihan tämä kyllä tiedossa, ei vaan ollut hetkeen tullut näin konkreettisesti vastaan.
Flunssa nosti panoksia, ja päivä sujui enimmäkseen vuoteessa. Kävin Mirin kanssa kahvilla ja apteekissa, ja sekin oli jo aika äärimmäinen fyysinen suoritus. Mutta nyt kotona on sitten kuumemittarikin, sekä C-vitamiinitabletteja. Kun olen näköjään oppinut suhtautumaan pillereihin ilman aiempaa hankalaa nuivuuttani, päätin että voisi yhtä hyvin alkaa nappailla nappeja ihan normaalistikin.
Muu toiminta oli pääasiasa Galactican katsomista. Katsoin koko ensimmäisen kauden, ja siitä jäi käteen lähinnä vihainen olo. Sarja otti mojovan loikan mystiikan suuntaan ja jätti minut rannalle puimaan nyrkkiä. Tämä on scifiä, perkele, ei siihen tarvita toteutuvia ennustuksia eikä vihollista jolla on materiaalisen ylivoiman lisäksi häpeämätön käsikirjoittajan suosio. En käsittänyt, mikä ihme sarjan tekijöihin oli oikein mennyt. Enpä taida katsoa enempää.
Liekö sitten penseyteni ruokkinut elimistööni tunkeutuneita pieneliöitä, kun kuume lähti iltaa kohti jyrkkään nousuun ja olo muuttui kertakaikkisen kurjaksi. Ulkona sateleva lumi toi hetken piristyksen, mutta yritykset nukkua olivat suunnattoman tuskallisia.
Tiistai, 19.12. 2006
Päivän linkki: What Happens to Your Body if You Drink a Coke Right Now? - totuudenmukaisuudesta en tiedä, mutta etäisen hupaisaa.
Tauti ei todellakaan ollut paranemaan päin. Korkeassa kuumeessa ei voinut tehdä juuri mitään hyödyllistä, joten päädyin katsomaan kaksi Heroesin viimeisintä jaksoa. Ne olivat nerokkaita, etenkin "Fallout". Heroesin tarinankerronta vetosi minuun kovasti - se ei yrittänyt tavoitella Lost-tyylistä sekavuutta, vaan aina välillä kuljetti asioita eteenpäin ja jopa suostui vastaamaan kysymyksiin muutenkin kuin kryptisesti.
Illalla luin Kaisan minulle jättämän Auringon aseman. Se oli poikkeuksellisen murheellinen. Yritin pelailla vielä Silent Hilliäkin, mutta lähes hallusinogeeninen kuume teki tämän lähes mahdottomaksi. Vajosin tajuttomuuteen jo kymmenen aikoihin.
Keskiviikko, 20.12. 2006
Päivän kappale: Ville Tuomen esittämä Nisse-polkka.
Lojuin tiedottomana yli kaksitoista tuntia, oikeastaan liikahtamatta. Välillä näin jotain uniakin, ja koin huvittavan hetken kun totesin unessa muutamalle ihmiselle että "sorry, tästä ei nyt tule mitään, asiat on menneet kolme kertaa putkeen pieleen tyhmistä syistä joten tämä on vaan pahaa unta ja te olette mun mielikuvituksen tuotetta." Keskustelukumppanini loukkaantuivat, mutta minä pysyin päätöksessäni. Ei ihan tarkalleen selkeää uneksintaa, mutta sääntöni toimi kuten kuuluikin - se päästi minut pois turhasta jumituksesta.
Herätessäni tuntui kuin olisin nukkunut viikon. Kuume oli kuitenkin viimein laskenut ja olo oli ihan kelvollinen. Aloin vähitellen kiivetä takaisin elävien kirjoihin, mutten yrittänyt vielä mennä töihin tai kiipeämään. Sen sijaan havaitsin, että eilen olin näköjään kuumehalluissani puukottanut hallinnon request tracker -ohjemistoa ja nyt se jopa eskaloi tapauksia oikein sekä lähetteli niistä muistutuksia. En ollut dokumentoinut puuhiani mihinkään enkä muistanut tarkalleen mitä olin tehnyt - jotain oikeuksia olin kai säätänyt. Tämä on aika monella tavalla väärin. Hallusäätö on rattijuopumukseni.
Joulumielisyyttä päivään löytyi Raskasta joulua ja Raskaampaa joulua -hevijoululaululevyistä. Molemmat olivat aivan erinomaisia. Tovin niitä kuunneltuani huomasin, että levyjä väsänneet artistit olivat esittämässä sen kappaleita livenä Helsingissä huomenillalla. Jonkin aikaa myöhemmin sinne oli liput ja kyyti. Varmasti hyvä ajatus lähteä hevikeikalle heti flunssan jälkeen.
Torstai, 21.12. 2006
Päivän lyriikkaväännös: "On hiirellä lapsia mukanansa kuussataakuuskytäkuus..."
Töihin mennessäni kummastelin miksi vatsani oli sekaisin. Sitten tajusin, että olin epähuomiossa tehnyt kuumeisena testin jota olin ajatellut jo jonkin aikaa. Nähtävästi sitten olen laktoosi-intolerantti.
Aiemmin en ole ruoka-aineyliherkkyyksistä kärsinyt, tosin luultavasti jos yrittäisin syödä pihvin pupunruokaan tottunut elimistöni protestoisi pahasti. Vaan kaipa tähän sopeutuu, niinkuin mihin tahansa terveellisempään ruokavalioon. Melkein voisin saman tien ryhtyä vegaaniksi, paitsi että olen niin huono kokkaamaan että ruokavaliooni tulisi takuulla jotain tärkeitä proteiini-vitamiinipuutoksia, ja sitten menisi taas huonosti.
Joka tapauksessa häröilevä nestetasapaino, flunssan jäljet ja mahdollisesti edellisten aiheuttama heikosti nukuttu yö saivat olon aika huteraksi. Kun Mirikin oli akuutissa unenpuutteessa ja Tiina krapulassa, alkoi matkamme joulurokkaamaan aidon hevihenkisissä merkeissä. Oksentamista, räjähtävää ripulia ja rattiin nukahtamista road tripillä tämä joulu kaipasikin.
Alkuintoni koko operaatioon ei ollut maailman suurimpia. Oloni oli ihan kuollut, päiväunien ottaminen ei onnistunut ja ajatus siitä, että valvoisin myöhään yöhön hevin parissa ei vedonnut alkuunkaan niin paljon kuin sen olisi pitänyt. Asiat kuitenkin kohenivat liikkeelle päästessämme. Autossa fiilisteltiin, Helsingissä haahuiltiin, syötiin ja podettiin keikkaaedeltävää hysteriaa. Olisimme varmaan uupahtaneet täysin illan aikana ellei Kaisa olisi tarjonnut meille hetken lepopaikkaa.
Tavastialla metallin sankarit viimein nousivat lavalle ja vetivät keikan - ja millaisen! Nopeaa ja hidasta heviä, aivan hämmentävän inspiroituneita tulkintoja tympeinäkin pitämistäni kappaleista sekä tietenkin päätöntä hevarikohellusta. Tietenkin palavalta kynttilältä kuuluu purra pää irti kesken esityksen. Nisse-polkan tahdissa sai riehua ja rokata kuin Flogging Mollyn keikalla ikään, ja oli vallan hurmaavaa laulaa "Heinillä härkien kaukalon" ynnä muita Jeesus tulee -klassikoita yhdessä satojen muiden metallistien kanssa. Ville Tuomi on mahtava, Machine Men tulee saamaan tämän ansiosta toisen tilaisuuden, ja Jarkko Ahola tekee ihan mistä tahansa heviuskottavaa.
Hevijoululaulaminen ei ollut ainoastaan nerokas ja persoonallinen temppu. Se myös toimi mainiosti ryöstämään joulun ja joululaulut takaisin siitä tympeästä hapatuksesta johon banaali ja keskiluokkainen maailma oli ne tuominnut. Joulu on taas meidän, eikä mikään tavaratalomusiikki tai raivokulutus sitä voi meiltä viedä. Jos tällainen keikka on ensi vuonnakin, olen paikalla jos suinkin pystyn.
Musiikin vaiettua poimimme mukaan Welmun ja suuntasimme Turkuun. Lauloimme käheytyneillä äänillämme joululauluja, Teräsbetonia ja muuta hupaa, ja ällistelimme inhottavinta sumua vuosiin. Pääsimme perille vasta aamuneljän aikaan. Mahtaa tulla mahtava työpäivä huomisesta.
Perjantai, 22.12. 2006
Päivän biokemia: Jalapenojen ja habanerojen erot
... Kolme tuntia myöhemmin heräsin ja hakeuduin töihin. Jotenkin selvisin päivästä nukahtamatta työpöydälleni, vaikka hommat vaihtelivat lähinnä raivostuttavasta puuduttavaan. Sitten keräilin langat kokoon joululomaa varten ja poistuin.
Unenpuute olisi vienyt heti nukkumaan, mutta ensin oli kiivettävä, tehtävä laitteistotestausta uudenvuodenbileisiin ja osallistuttava chilimuffinssien leivontayrityksiin.
Kymmenen aikaan leivonnaiset oli leivottu ja taju oli pakenemassa. Huojuin Welmun kanssa Mäkeen ja unten maille. Joululoma, vihdoin viimein.
Jouuaatonaatto, 23.12. 2006
Päivän musiikki: Janne Kuusinen - Joulukalenteri
Welmu ja Miri suuntasivat urheilemaan. Minä koin laiskuutta, ajattelin säästää sormiani, niistä kun pari tuntui vielä vähän venähtäneen. Pesin pyykkiä, vastaanotin Susannalta kotitekoisia laatikoita ja pelailin Silent Hilliä.
Miri järjesti tänäkin vuonna jouluisan sushi-illan. Kaupungissa vielä olevia tai sinne jouluksi saapuneita ihmisiä kerääntyi paikalle kieputtamaan riisiä rullaan sekä syömään valtavasti. Ohessa leikittiin tanssimatolla ja harjoiteltiin uuttavuotta varten.
Kuten viime vuonnakin, tapahtumasta jäi minulle saaliiksi monta rullaa norimakia sekä muuta hyvää. Ei tarvitse lähteä jouluna shoppailemaan.
Jouluaatto, 24.12. 2006
Päivän harmi: Freedom Force loppui ja nyt ei taas saa moneen vuoteen lisää.
Sushia, laatikoita, Silent Hilliä, Freedom Forcea, lisää jouluheviä. Miellyttävää ja rauhaisaa.
Joulupäivä, 25.12. 2006
Päivän käsittämättömyys: Konsolipeleissä ei ole vielä keksitty quick save/quick load -optiota. Ei voi tietokonepelaaja käsittää tätä.
Lojuin vuoteessa pitkään ja höpisin Kaisan kanssa levottomia. En juuri aktiivisemmaksi käynyt ylös noustuani - keskityin kuuntelemaan musiikkia ja syömään. Tulin siihen tulokseen, että Iron Maidenin kaksi uusinta levyä olivat oikeastaan aika metkoja ja koin pientä harmittelua etten ollut päätynyt bändin keikalle syksyllä.
Silent Hillin parissa kului suuri osa tätäkin päivää. Koetin saada kauhuelementtejä elämääni myös katsomalla Dollsin, mutta se oli tähän aivan liian typerä.
Tiistai, 26.12. 2006
Päivän sankari: The Great and Powerful Turtle
Jokin inspiraatio sai minut poimimaan Wild Cards -kirjani hyllystä. En ollut muistanut, kuinka mainion hämäriä ne olivat - klassisia supersankarielementtejä monella tavalla kierouttavia. Vaan kaksi kirjaa kokoelmastani (8 ja 12) ovat jossain muualla kuin tallessa. Jos tiedät niiden sijainnista, ilmaise.
Lukemisen voimin kirjoittelin pelimateriaalia sekä tarpeellisiin että turhiin projekteihin. Kun kirjoittelun viehätys väheni, katsoin Ilmestyskirjan Nyt. Olin muistanut elokuvan olevan täysin hullu, mutta en ollut muistanut sen olleen niin kaunis.
Keskiviikko, 27.12. 2006
Päivän tuoksu: Tuore kumi. Uusi tanssimatto löyhkää tosi katalasti.
Viimein uskaltauduin ulos kotoani. Kävin kuluttamassa: ostin uudet kengät sekä tanssimaton. Uudenvuodenbileitä varten on hyvä olla kaksi niin voidaan järjestää kilpailuja.
Vihdoin ja viimein sain myös aikaan jotain pelikampanjarintamalla vuoden tauon jälkeen. Värväsin pari ensimmäistä pelaajaa ekaan uuteen kampanjaan uudessa maailmassa. Maailman nimeksi tulee Empire ja se sisältää paljon supersankareita. Kampanjalla ei ole vielä nimeä. Jos tämä ajatus ottaa tuulta, saatan tehdä useammankin kampanjan samaan maailmaan: ajatuksia on jo kahteen, enemmänkin voi olla.
On hieman pelkurimaista luistaa aikeistani yrittää tehdä kovaa scifiä, mutta scifimaailma ei vaan kerta kaikkiaan tahtonut edetä ja minun alkoi olla välttämätöntä pelauttaa jotakin jotten täysin menettäisi oikeutta nimittää itseäni pelinjohtajaksi. Ja Empiressä on kaikenalaisia hauskoja ideoita joita käyttää.
Torstai, 28.12. 2006
Päivän artikkeli: Military considers recruiting foreigners. Juuri eilen pohdin, jakaakohan USA kansalaisuutta legioonien kautta.
Yhden välipäivistäkin olin ottanut työkäyttöön. Osasyynä olivat valtiohallinnon omituiset lomarituaalit, toisena syynä Villen palaaminen palvelukseen ja kolmantena kasa ylläpitohommia jotka olisi hyvä tehdä vähäiikenteisenä päivänä. Näiden parissa puuhastelin.
Juuri ollessani syöksymässä kiipeämään sain kuulla, että upouusi MacBook Pro odotti minua atk-kaupassa. Se tuhosi keskittymiseni. Mats poimi koneeni, minä kiipeilin levottoman heikosti.
Illan tullen sain viimein näppeihini uuden koneeni. Oli varmaan jollain tavalla väärin alkaa säätää sitä vapaa-ajallaan, mutta muuten olisi pitänyt malttaa ensi tiistaihin asti. Welmun distraktion ansiosta onnistuin irrottamaan näppini koneesta ja puoleltaöin.
Perjantai-lauantai, 29-30.12. 2006
Päivän olio: Itsejärjestyvä juhla
Rakentelimme ahkerasti Mirille tulossa olevia uudenvuodenbileitä. Operaatio sujui rutiinilla - itse asiassa kun lauantai-iltana pysähdyimme katsomaan about valmista jälkeä, totesimme että tämä tapahtumahan oli käytännössä järjestänyt itse itsensä. Kieltämättä edellisistä bileistä jääneet rutiinit ja tarvikevarastot kantoivat tässäkin pitkälle. Kun tanssimatot lopulta teipattiin kiinni lattiaan, oli bileiden alkuun vielä yli 24 tuntia ja olimme käytännössä valmiita.
Bilerakennuksen ohella olin ihmetellyt uutta konettani. Asensin siihen Windowsin OS X:n kaveriksi, ja sain lähes fyysisen pahoinvoinnin oireita. On niin väärin katsella, kuinka ompun kuorissa alkaa pyöriä Winkun asennusohjelma. Olo oli likainen, mutta Windows tuli tarpeeseen. Vaikka Vistaa en vielä pääsekään testaamaan, sain sentään toteutettua vapaa-ajan ambitiotani: asentelin koneeseen City of Heroes Character Editorin. Sen jälkeen oli nopeaa ja vaivatonta tehdä pelikampanjaan kasoittain NPC-supersankareita. Tärkeämmistä pitäisi kyllä piirtää kuvat ihan itse.
Sunnuntai, 31.12. 2006
Päivän järkevä suhtautuminen: 'Ei' vuodelle 2007
Tanssimattobileet keräsivät vähänlaisesti väkeä. Onneksi tämä oli ennakoitu ja asiat oli mitoitettu hieman pienemmälle skaalalle kuin oikeissa isoissa bileissä. Tanssipeli oli myös ahkerasti käytössä. Saatoin saada Pink Dinosaur -kappaleesta kyllikseni eliniäksi.
En tiedä olinko humalassa vai muuten vaan tavallista kontrollifriikimmällä päällä, mutta koin törmäileväni jatkuvasti sosiaalisiin ongelmiin. En ole ollenkaan hyvä sellaisten kanssa. Ratkaisuksi koetin auttaa Riikkaa tuhoamaan vodkapullon loppua ja kehittää slaavilaisiin mittoihin paisuvaa surua, mutta sain aikaan vain fyysisen huteran tunteen sekä tavallistakin kulmikkaamman ja vaikeamman fiiliksen. En osaa ryypätä, enkä muutenkaan oikein suhtautua alkoholiin.
Livahdin kotiin nukkumaan joskus aamuyön pöhköinä tunteina. Ulkona oli harmaata ja lokakuista. Itsesääli houkutteli, mutta koetin taistella sitä vastaan. Jos vaikka eläisi kuten opettaa, tai jotain.