Marraskuu 2006: Masentumatta
Keskiviikko, 1.11. 2006
Päivän ahdistuksen aihe: Onko Marsin ilmakehä kertakaikkiaan liian harva terraformaamiseen?
Sohjo oli jäätynyt joten päätin jättää polkupyörän kotiin. Ahersin töissä kuin pieni orava (ahkera mutta tyhmä), ja sen jälkeen kävin kiipeiemässä. Yksi kerta viikossa ei riitä kestävyyden ylläpitämiseen ja olin tästä käärmeissäni. Niinpä päädyin Lasi-reittiä katon rajassa liidatessani puskemaan härkäpäisesti eteenpäin ja kokemaan jännittäviä. Syntyi eräänlainen oivallus siitä, miten katossa etenemiseen tulisi suhtautua. Jalkaotteiden hakeminen on edelleen haastavaa.
Juttelin Mirin kanssa tovin, sitten siirryin irciin säätämään HaU:n irrallisia langanpätkiä. Kampanjan loppu lähestyy ja tuomion tuulet puhaltelevat. Ei tämä vielä aivan niin pahalta näytä kuin Pimeyden maailman kaksi viimeistä peliä, mutta minulla on kyllä aika rento ja elämänmyönteinen hahmokin. Muutamalla muulla menee rankemmin.
Torstai, 2.11. 2006
Päivän päätös: Isona minusta tulee Hämähäkkimies
Työpäivään täytyi melkein soveltaa painajaisunisääntöä. Töiden jälkeen pidin ansaitun tai ainakin kauan odotetun vapaaillan: en puhunut ihmisille vaan istuin kotona ja relasin. Apuvälineinä käytin kahta tarjolla olevasta supersankariviihteen muodosta: Hämähäkkimies-peliä ja Freedom Forcea.
Vastikään hankkimamme käytetty pleikkari oli selvästi näppärä ostos joka oikeuttaa olemassaolonsa jo pelkällä hämis-pelillä. Vapaata seitin varassa kieppumista pitkin New Yorkia; pelissä ei ole pakkko tehdä mitään muuta kuin singahdella betoniviidakon läpi kotikorttelin Hämähäkkimiehen trikoot yllä ja nauttia vauhdista sekä upeista maisemista. Jos pelaan tätä riittävästi, ehkä saan uniini hyvän hämähäkki-interfacen.
Siinä missä Hämis oli vauhtia ja toimintaa, Freedom Force vs. Third Reich oli paniikkia ja taktiikkaa. Kun ekasta FF-pelistä tuttu Nuclear Winter astui esiin ja teemalaulu alkoi soida, hihkuin riemusta ja hihitin pelin mielettömälle upeudelle. En olisi tahtonut mennä nukkumaan ollenkaan. Onneksi JD halusi huoneensa takaisin, muuten olisin varmaan pelaillut aamuun saakka.
Perjantai-lauantai, 3-4.11. 2006
Ajankohdan muoti: Militaristis-rikollinen
Työmotivaatio oli matalalla, kiipeilymotivaatio samoin. Molempia kuitenkin puuhailin, ja molemmissa sain jotain aikaan. Seinällä en yrittänyt mitään uusia sankaritekoja suorittaa, mutta vanhoja reittejä etenin paremmin.
Perjantai-ilta olisi pitänyt käyttää pelivalmisteluihin. Sen sijaan pelasin Hämähäkkimies-peliä ja Freedom Forcea. Menin nukkumaan myöhään ja heräsin varhain. Suoritin kaiken pelisäädön aamulla.
Autollinen Toiseen totuuteen suuntaavia turkulaisia pääsi liikkeelle puoli kymmenen maissa. Ajaminen läpi talven oli epämiellyttävä kokemus, mutta juuri ja juuri ajoissa selvittiin pelipaikallekin.
ToTo 8 oli minun pelijoukkueelleni vallan energinen ja hipeä kokemus. Tarantinolaisen "suuret luulot, pienet aivot" -tyylisen epävakaan ammattirikollisen pelaaminen oli mielettömän hilpeää: heti pelin alussa minun ja Mirin konnat kaappasivat panttivangeiksi pari henkilöä, joita sitten rääkkäsimme ja koetimme vaihtaa Tärkeisiin Asioihin. Pieleenhän se tietysti meni, mutta hupaisaa oli ilmeisesti myös panttivankiemme pelaajilla.
Oli zenmäisen mieltä tyhjentävä kokemus pelata intensiivisessä tilanteessa hahmoa, jolla on about yhden rivin tausta eikä minkäänlaista taipumusta itsetutkiskeluun. Oikeastaan kaikki mitä ajattelin tuli saman tien ulos sanoina tai tekoina, ja kumma kyllä tämä johti siihen, että todellisuuden illuusio oli hyvin vahva. Ei eläytymiseen selvästikään tarvita taustaa tai menneisyyttä jos tässä ja nyt on tarpeeksi voimakas kokemus. Tiesin tämän joskus 20 vuotta sitten kun pelautin yläasteella D&D:ä, mutta sitten näköjään unohdin.
Lumituiskussa oli kaunista ajaa kotiin. Selvästi talvi on kauneimmillaan kun aurinko ei paista silmiin.
Sunnuntai, 5.11. 2006
Päivän supersankariryhmäidea: The Rejects of Science - hylättyjen tai muuten vaan huonojen tieteellisten käsitteiden puolustajat. Phlogiston! Dr. Lamarck! The Physiocrat! Intelligent Designer! Phrenologist! Planet Pluto! Vihollisena tietenkin pelottava Paradigm Shift.
Työpuhelu herätti minut. Aloitin päivän olemalla rauhallisesti puhuva atk-ammattilainen ja osuuteni ihan oikean pulman selvittelystä jäi lähinnä PR-henkiseksi. Tavallaan ihan hyvä ettei mitään isompaa ongelmaa ollut, en olisi välttämättä tänään sellaista jaksanut. Seuraava uutinen oli, että Saddam Hussein oli saanut kuolemantuomion. Aivan sattumalta ajoittui juuri ennen USA:n vaaleja. Karl Roven strategia alkaa olla jo vähän liiankin läpinäkyvä, mutta ilmeisesti se mänttiin kansakuntaan tehoaa. Tai ehkä tämä on vaan veruke jolla voidaan väittää että ihmiset innostuivat republikaaneista taas samalla kun todellisen vaalivoiton varmistaa Diebold...
Suvin syntymäpäivän kunniaksi Mäessä syötiin herkkuja ja pelattiin fantasia-Riskiä. Viidellä pelaajalla peli kesti melkein kuusi tuntia mutta oli oikeastaan aika hauskaa. Riskin kansainvaellustyylinen sodankäynti ei vieläkään muistuta mitään muuta maailman ilmiötä.
Maanantai, 6.11. 2006
Päivän lahjakkuus: Minusta olisi tullut hyvä supersankariryhmän manageri. Olen taitava keksimään tarkalleen, miten Freedom Forcen hahmojen kykyjä kannattaa käyttää. Tämä on ehkä hyödyttömin taito mitä voin kuvitella.
Viikonloppu oli suhahtanut ohi aivan huomaamatta ja työmotivaatio oli matalalla. Töiden jälkeen ei energiaa tahtonut riittää kunnolla edes Warhammerin pelaamiseen. Freedom Forcen kanssa olisin sen sijaan jaksanut leikkiä.
Ulkona oli märkää ja liukasta. Talven ensimmäinen pihaus tuntui olevan katoamassa yhtä äkkiä kuin oli ilmestynytkin. Ajatusmaailman puolesta nyt olisi oikein hyvä hetki saada sellainen pieni flunssa joka pitäisi kotona niin ettei tarvitsisi nousta aamulla aikaisin. On tottavie taas marraskuu.
Tistai, 7.11. 2006
Päivän globalisaatio: Japanilainen kokouskulttuuri
Heräsin aamuseitsemältä tympeään ja ahdistuneeseen oloon. Niinpä käänsin kylkeä ja jatkoin unia vielä tunniksi. Tämä oli hyvä ajatus - pääsin töihin paljon paremmalla fiiliksellä.
Työpäivä alkoi palaverilla, ja palaveri eskaloitui eräässä vaiheessa huutamiseksi ja riehumiseksi. Yllättävää kyllä, tämä jätti minulle yksinomaan positiivisen jälkimaun. Selvästi intohimoinen suhtautuminen käsiteltäviin asioihin tekee palaverissa istumisesta miellyttävää. Jos vielä bofferit lisättäisiin keskusteluvälineisiin, voisi kokoustaminen rokata oikein kunnolla.
Edes seuraavan palaverin täydellinen unohtaminen ei pilannut hyvää tuultani. Jaksoin puuhastella töiden parissa iltaan asti. Ihan tervetullutta vaihtelua tällainen.
Keskiviikko, 8.11. 2006
Päivän ongelma: Kuilu luddiitin ja teknofilin välillä.
Yhdysvalloissa aasipuolue voitti norsupuolueen. Oletettu vaikutus valtakunnan politiikkaan: 0. Mahdollisesti sisäistä uskonnollista hysteriaa esiintyy hieman vähemmän, mutta samat lobbarit ovat kyllä ostaneet demokraattienkin sielut ja niinpä energiataloudellisiin ongelmiin nähdään lopulta samat imperialistiset ratkaisut. Luulisin. Toivottavasti olen väärässä. Mutta "the most ethical Congress in history" tulee kyllä olemaan makaaberi vitsi.
Kiipeilyssä jouduin hyväksymään, että eräs kattoreitti ei vaan kertakaikkiaan edisty, eikä ole merkittävästi edistynyt puoleen vuoteen. Minun pitäisi joko keksiä jotain uutta tai hankkia lisää voimaa tai taitoa, ehkä kumpaakin. Saadakseni lisää kykyjä ryhdyin liidausharjoittelemaan 7-:ksi greidattua sormivoimareittiä. Tämän jos onnistun alaköysittelemään huippuun asti olen sairaan hyvä.
Illalla Mäessä oli livepelin suunnittelukokous. Pahaenteistä. Keväällä saattaa tulla peli.
Torstai, 9.11. 2006
Päivän elementti: Kylmä vesi. Tässä ei uisi kuin mielipuoli.
Samalla kun USA:sta tuli poliittista sekamelskauutista, Israel päätti taas murhata kasapäin siviilejä Gazassa. Electronic Intifadan parin päivän takainen avoin kirje Erkki Tuomiojalle tuntui kovin profeetalliselta.
Töistä käsin minut raahattiin avantoon, tai talviuintiin nyt kuitenkin, kun eihän vesi vielä jäässä ollut. En ollut tätä puuhannut aiemmin, enkä ainakaan heti tullut vakuuttuneeksi siitä että olisi minun juttuni. Vesi oli kylmää ja inhottavaa, sauna väsytti. Ja miksi ihmiset käyttävät uimapukuja saunassa? (Okei, se on yhteissauna, mutta kuitenkin...)
Cosmicissa pohdittiin hieman ÅBN:ää ja enemmän harrastuksen parissa olevia uskomattomia friikkejä. Tosin minun mielestäni 17-vuotias pelinjohtaja joka perui ulkomaanmatkoja vetääkseen useita pelejä Ropeconissa oli älyttömän sympaattinen ajatus ja kuulosti oikeastaan itseltäni saman ikäisenä. Kanssaharrastajien hyväksynytä on teinille tärkeää, olkoonkin että tuo ei ehkä ole optimaalisin tapa saada sitä.
Perjantai, 10.11. 2006
Päivän vaatekappaleet: Hämähäkkimiessukat. Miri oli saanut ne sukulaisiltaan, mutta ne olivat hänelle aivan liian isot, joten ne päätyivät minulle. Pentuna olisin murhannut tällaisista, nykyään ei onneksi tarvitse.
Aamu alkoi jokseenkin huonosti: menin epähuomiossa parilla klikkauksella hävittämään kasan semiolennaista dataa. Kyllähän järjestelmä yritti kysyä että "oletko nyt ihan varma tästä?" vaan en tietenkään sellaista lukenut. Onneksi varmuuskopiot olivat kunnossa, ja loppupäivä ei ollut aivan yhtä suurta mokailua.
Kiipeillessä minulle selvisi, että olin ilmeisesti taas saamassa flunssaa: väsyin nopeasti ja lihakset eivät aivan tehneet mitä olisin tahtonut. Selvästi avantouinti oli vahingollista terveydelle. Kaikesta huolimatta pystyin suuriin: suoritin kaikki muuvit eräästä reitistä (melkoisen pähkäilyn kautta) ja jälkeenpäin havaitsin sen vaikeusasteen olevan 7+. Hurjaa.
Seinältä laskeutumisen jälkeen alkoivat leffafestarit. Kauhuleffafestivaalia Turkuun on kyllä kaivattukin. Kävin Mirin kanssa katsomassa Disasterin ja Zombie Flesh Eatersin; ensimmäinen oli hirveä vessahuumorianimaatioparodia Armageddonista, jälkimmäinen italozombieleffa aidoimmillaan. Tarina jatkuu huomenna.
Lauantai, 11.11. 2006
Päivän deja-vu: Aiemminkin olin pohtinut, että Mini Mac vain paranisi jos siihen asentaisi Linuxin
Riku toi minulle Mac Minin, ja aloin viritellä sitä käyttökuntoon. Prosessin aikana sain oivalluksen: siinä missä Linux on käyttöideologialtaan kollektivistisen sosialistinen ja keskittyy tekemään helpoksi asioden sekä palveluiden jakamisen, OS X on kapitalistisen egoistinen ja on suunniteltu pääasiassa pitämään kiinni omista asioistaan eikä edes vahingossa tekemään mitään muiden hyväksi. Niin suuri ja turha työmäärä yksinkertaisiin asioihin kuten jaettuun iTunes-kirjastoon tai kätevästi toimivaan samba-levyjakoon kului, että sisäinen yhteiskuntatieteilijänikin alkoi marmattaa.
Elokuvafestivaalit jatkuivat. Olimme vähällä myöhästyä ensimmäisestä leffastamme käytyämme Kertussa syömässä, ja jälkeenpäin ajatellen tämä ei olisi ollut suurikaan tappio. Thaimaalainen Crocodile oli ihan aito kalkkuna, noin viisi tuntia pitkä luontodokumentti Titanicin kokoisesta krokotiilista ja tympeistä ihmisistä jotka yrittivät saada sitä hengiltä. Seuraava leffa oli Dr. Butcher, M.D., ja tuollaisella nimellä voinee aavistaa millaisesta laatutuotteesta oli kyse. DBMD oli ilmeisesti kuvattu yhtä aikaa eilen näkemämme Zombie Flesh Eatersin kanssa, samoissa paikoissa ja lavasteissa, samoilla näyttelijöillä ja osittain samalla juonellakin. Mukana ei tosin ollut vilaustakaan ZFE:n ahdistavuudesta ja hyvästä ohjauksesta, ja lopputulos oli lähinnä naurettava milloin ei ollut yksinomaan vastenmielinen.
Tähän mennessä festari ei ollut oikein vaikuttanut, mutta sitten David Paynen Reeker pelasti päivän olemalla ihan oikeasti hyvä. Taidanpa hankkia sen itsellenikin hyllyyn. Maniac oli klassikko, mutta vähän hidasliikkeinen ja laahaava.
Illan olisivat päättäneet larp-varaston perustamisbileet, mutta minä heitin niiden suhteen pyyhkeen kehään. Ulkona satoi, kurkku oli kipeä ja kello oli paljon. Siirryin suosiolla kotiin ja nukkumaan.
Sunnuntai, 12.11. 2006
Päivän tulos: Dare 0 - tietokone 1
Sunnuntaina Dare lepäsi. Tai no, oikeasti ei. Sunnuntaina jatkui pyrkimys saada kallis fancy-schmancy Mac Mini ja sen iTunes toimimaan yhtä hyvin kuin linux ja mt-daapd. Tulokset olivat hiuksiarepiviä.
mt-daapd osaa rakentaa 21000 kappaleen musiikkikirjaston uudelleen joka aamu. Tähän ei kulu merkittävää aikaa. iTunes sen sijaan tahtoo jurnutella jotain joka ainoan kappaleen kansikuvien kanssa, ja käyttää tähän arviolta sekunnin per kappale. Pikainen päässälaskutoimitus kertoo, että 21000 kappaleen kirjaston prosessointiin iTunes käyttäisi 5,8 tuntia. iTunesille ei ole mitään keinoa kertoa, että kansikuvataiteesta ei nyt välitetä.
Applen design-filosofia tyrmää jälleen. Onhan se hyvä niin kauan kun sitä tahtoo käyttää juuri niin kuin hipit Kaliforniassa ovat suunnitelleet, mutta koetapa tehdä sillä jotain omaa ja välittömästi systeemi tyssää tyrmistykseen. Mikä konfiguroitavuus, mitkä asetukset? Ehei, lapsiystävälliset värien ja tekstikoon säädöt riittävät ihan hyvin...
Mitenköhän hyvin Linux sopii minimäkkiin ja onkohan siinä kelvollinen firewire-tunnistus?
Maanantai, 13.11. 2006
Päivän pelinsisäinen näkemys: Jos lapsella on terävä esine, se on vihollisen taistelija ja sitä saa lyödä vasaralla.
Työpäivällä oli voimakkaasti karmisia piirteitä. Olen tottunut saamaan raivokohtauksen kun muut ihmiset heittävät huitaisten kommentteja jotka implikoivat etten tee työtäni kunnolla. Tällä kertaa pääsin itse kommunikoimaan varomattomasti ja sain aikaan toisaalla räjähdyksen. Hups. Eikä ollut edes tarkoitus antaa kuvaa, että jossakin on työt tehty huonosti. Jos vaikka oppisi.
Roolipelaaminen oli sentään väkivaltaista, jopa psykopaattista. Joku olisi voinut saada seikkailijaryhmän "puhdistustehtävästä" kaaoksen saastuttamaan kylään kovasti ajankohtaista sosiaalista kommentaaria - kyläläisiä teurastettiin tulella ja teräksellä, ja kaikkien otaksuttiin olevan kapinallisia keisarikuntaa vastaan kunnes toisin todistettiin. Selvästi kun veressä rypee riittävästi tulee tulokseen, että ainoa tapa enää suhtautua siihen ja säilyttää minkäänlainen henkinen koheesio on päättää, että vastustajat eivät ole ihmisiä eivätkä ansaitse elää.
Jonkun mielestä olisi myös varmaan kauhean merkittävän allegorista tai ainakin tiedostavaa (tai vaihtoehtoisesti kulttuuri-imperialistista propagandaa), että arabihahmoni juoksi ympäriinsä muka-siviilien seassa mukanaan tynnyrillinen ruutia, ja oli valmis räjäyttämään sen sekä itsensä Oikean Asian puolesta. Mutta oikeasti minä vaan pelasin hahmoani enkä koettanut olla nokkela.
Tiistai, 14.11. 2006
Päivän human-interest -juttu: Delfiiniparat. On helpompi kokea empatiaa näitä kuin ihmisiä kohtaan.
Flunssa etenee ryömimällä. Aamulla oli tukkoinen ja päänsärkyinen olo, muttei vielä läheskään riittävästi pitämään poissa töistä. Jos asiat etenevät kuten aina aiemminkin, huomenna on juuri sopivasti lämpöä että töihin jaksaa vääntäytyä, mutta ajatus kiipeämisestä ei miellytä. Ei hyvä. Tätä varten oli olemassa joku sääntökin, jota aina rikon.
Kamalan sään läpi taivalsin pelaamaan Labyrinth: Berliniä ja syömään erinomaista ruokaa. Hulluuden siemen itää kun ei ehdi käsitellä kaikkia ongelmiaan vaan joutuu outoon tilanteeseen toisensa jälkeen. Aika pelottava peli.
Keskiviikko, 15.11. 2006
Päivän turhautuminen: Voisi olla joko kunnolla sairas tai oikeasti terve, ei tätä ikävää välimuotoa.
Aamulla arvoin taas, olisinko flunssassa vaiko en. Päätin etten ollut, joten vietin päivän koomaten työn ääressä ja kiipeillen tosi huonosti. Olisi oikeastaan ollut aivan sama maata sängyn pohjalla ja katsoa Heroesia.
Torstai, 16.11. 2006
Päivän fiilis: Blah.
Muka-ahkera työpäivä kului tylsien hommien parissa. Automaattista puhelinvastaajaa kaipaisin edelleen.
Cosmicissakin viihdyin vain pari tuntia. Kotona JD harrasti tietokonekirurgiaa. Minä podin aikaansaamattomuutta. Synkkää tällainen.
Perjantai, 17.11. 2006
Päivän työuhka: Näen tulevaisuudessani PowerPoint-esityksen avulla pidettävän oppitunnin. Vaan ehkä maailma loppuu tai yliopiston atk-palveut ulkoistetaan Kuopioon ennenkuin se tuee ajankohtaiseksi.
Flunssani päätti viimein osoittaa enemmän selkärankaa kuin minä, ja kohosi ylpeänä ihan oikeaksi taudiksi. Jos se olisi suvainnut tehdä tämän jo aamukahdeksalta, olisin jäänyt vuoteeseen, vaan tietenkin olo heikkeni vasta päivän aikana. En viitsinyt lähteä kesken kotiin, joten päädyin olemaan töissä mutten kiipeilemään. Yllättävää kyllä, työpäivä oli tuottelias.
Minulle kävi myös ilmi, että aiemmin käytössä ollut UPJ-vuosibonuslaskuri oli ilmeisesti antanut virheellisiä tuloksia. Tilalle oli tullut uusi laskuri, johon syötin palkkatietoni -- ja tulokseksi sain entistä massiivisemman joulubonuksen. Eihän tämä nyt voi pitää paikkaansa.
Työn jälkeen kunnianhimoiset suunnitelmat saivat suosiolla jäädä sairastamisen tieltä. Katsoin Carnivalea ja diilasin Sannalle audiovisuaalista viihdettä. Carnivalen kakkoskauden loppu alkoi edetä lumivyörymäisesti.
Lauantai, 18.11. 2006
Päivän idea: Kielivapaa viikonloppu
Lähes joka kolmas hyväksyisi kuolemanrangaistuksen, sanoo Hesari. Hmh. Muistan kyllä itsekin vielä joitain vuosia sitten kyenneeni teoriassa hyväksymään kuolemanrangaistuksen, mutta sitten eheydyin ja tulin järkiini. Institutionaalinen väkivalta ei ole hyväksyttävää, kylmäverinen tappaminen vielä vähemmän. On helppoa ymmärtää väkivalta ja surmaaminen vihan tai intohimon vallassa, ajatus siitä että se olisi vain byrokratian jatke on inhaa.
Vietin ihan vastaan taistelematta flunssapäivää. Katselin Carnivalen sekä Rooman kaikki jaksot. Välillä toimin vara-aivoinaa tähtitiedettä ratkovalle Kaisalle.
Sunnuntai, 19.11. 2006
Päivän haaste: Roolipelaamattomuus
Hyvänä valtion virkamiehenä ravistelin flunssan päältäni yhdessä vapaapäivässä. Istuuduin pelinkirjoittamisen ääreen, ja mietin draamallisia ongelmia scifipelissäni. Pidin edelleen ideastani sellaisena kuin olin sitä työstänyt, mutta roolipelikampanjaksi siitä tulisi hirveän hajanainen. Olisi luultavasti tarpeen fokusoida peliä hieman tarkemmin ennenkuin siitä tulisi pelattava.
Viime aikojen aikaansaamattomuus roolipelirintamalla kyllä söi. En ole tänä vuonna pelauttanut kuin satunnaisia kertapelejä, eikä sellainen sovi. Olo on koko ajan vähän turha ja tyhjä. Ei sovi elämäntaparoolipelaajan olla vetämättä peliä. Vaan mitähän sitä pelauttaisi, miten ja kenelle? Noin 20 ihmistä on ilmaissut kiinnostustaan.
Maanantai, 20.11. 2006
Päivän heitto: Roolipelaaminen dementoituneena vanhainkohdissa. "Ei sulla ole enää hahmona Juusoa, kun Juuso kuoli kolme vuotta sitten."
Livepelisuunnittelu jatkui illalla. Kokous oli tavallaan tuottelias, tavallaan äärimmäisen pelottava. Ilmeisesti joudumme parin päivän päästä uhraamaan mielenterveyteni rippeet roolipelaamisen edestä. Toipuaksemme pelottavista ideoistamme jäimme jakamaan toisillemme terapiaa ja kertomaan pöhköjä juttuja.
Kun muut pelisuunnittelijat pakenivat kotiinsa, katsoin jakson Heroesia. Tarina paranee koko ajan. Odotan jatkuvasti, että sarja tekee jotain typerää ja tv-kliseistä, mutta ei.
Tiistai, 21.11. 2006
Päivän anarkia: Controlled Chaos. Olen aina kuvitellut, että liikennesäännöt ovat klassinen esimerkki aivan pakollisista ohjenuorista, ja olen itsekin käyttänyt niitä esimerkkinä sääntöjen välttämättömyydestä...
Aamulla herätessäni havaitsin olevani kurkkukipuinen ja epäkuntoinen. Selvästi flunssaa ei voinut kuitata pois pelkästään viikonlopun sairastelulla, ainakin yksi työpäiväkin oli missattava. Onneksi tänään olisi juuri ja juuri varaakin olla poissa. Niinpä pysyin kiltisti vuoteessa iltaan asti.
Tietenkin olo jossain vaiheessa parani ja sain syyllisyydentuntoja siitä etten ollut työssä. Onneksi ne hälvenivät lähtiessäni roolipelaamaan. Berliinin sokkeloissa hahmojemme työnantajat tarjoilivat veistä selkään, ja me vastasimme oikeutetun raivostuneesti.
Tyyneys ja kärsivällisyys eivät varsinaisesti kuulu hyveisiini, ja on haastavaa pelata hahmoa jolla nämä ovat keskeisiä luonteenpiirteitä. Erityisen hankalaa on jos hahmo lopulta menettää malttinsa, kuten tässä pelissä kävi. Kai jokaisella ihmisellä joskus pinna palaa, mutta silti tuntui siltä kuin olisin jälleen pelannut hahmoani huonosti ja antanut omien heikkouksieni tulvia läpi.
Keskiviikko, 22.11. 2006
Päivän linkki: Utter Rubbish. I'm doing my part!
Tiesin aivan hyvin että tänään olisi ollut järkevämpää maata sängyssä ja parannella flunssan rippeitä. Töissä oli kuitenkin kaksi suht olennaista palaveria joista en tahtonut olla poissa. Lopulta työpäivä ei ollut mitenkään ikävä, vilkas hyvällä tavalla vaan.
Kotiin päästessäni sain jostain inspiraation pelinkirjoittamiseen. Sitten törmäsin ircissä ärsyttävään pikkujuttuun ja kiehahdin. Äkillinen pahantuulisuuden piikki olisi ollut parasta vain ignoroida, mutta sen sijaan päädyin ärähtämään ja harmistumaan oikeasti, ja inspiraationi katosi. Niin sitä pitää. Ärtyisyys ja äkkipikaisuus ovat parhaita luonteenpiirteitäni.
Olisin voinut jäädä kotiin mököttämään, mutta pari päivää sitten oli saatu huono idea joka oli määrätty toteutettavaksi tänään. Niinpä päädyin kavereiden kanssa ensin Annalle leikkimään kissan kanssa ja avaamaan ääntä, ja sitten alakerrassa olevaan karaokebaariin. Lauloin surkeasti jopa omilla matalilla standardeillani, mutta jaettu kokemus oli oikeastaan varsin hilpeä. En ole koskaan aiemmin tätä kansanhuvia harjoittanut, enkä varmasti tahdo ottaa sitä tavaksi - unplugged-metelöinti on enemmän tyyliäni.
Pääsin kotiin vasta myöhään. Ulkona satoi, olin ihan märkä ja huomenna olisi työtä. Ei välttämättä viisaimpia tapoja käyttää arki-iltansa.
Torstai, 23.11. 2006
Päivän vastamielipide: Halaa anarkistia tänään.
Eilinen sosiaalinen tyhmyys ja epäyhteensopivuus maailmankaikkeuden kanssa jatkui. Yleensä olen vähän paksunahkaisempi, mutta tänään jopa irkissä vastaantullut Hakkaa anarkistia -päivän linkki (juu, en pistä tähän, eivät ansaitse lisää osumia) aiheutti massiivisen ahdistuksen. Tottakai kyseessä oli vitsi. Yhtä lailla saatoin nähdä monen vitsiin törmäävän ratkaisukeskeisemmän ihmisen naureskelevan sile ha-ha-only-serious -tyyliin ja ainakin parin kaljan jälkeen olemaan entistä valmiimpi käymään käsiksi rastapäiseen punkkariin. Ja jos aihe olisi ollut Hakkaa pedofilia, olisi yhtäkkiä sen vakavissaan ottavien ihmisten määrä kohonnut pilviin.
Olisin mieluiten paennut peiton alle, mutta töissä edessä oli tietenkin juuri tänään hankalia henkilöstöhallinnollisia toimenpiteitä. Ei hyvä. Muutenkin oli sellainen tunne, että koko ajan sanoin ja kirjoitin asioita jotka eivät millään tulisi tulkituksi siten kuin tarkoitin. Huonon kommunikaation päivä on vihoviimeinen hetki yrittää selittää vaikeita asioita kenellekään.
Illalla Warhammer sentään oli selkeästi miekka, magia ja mörkö -linjalla. Hakkasimme suurta valkoista makkaraa kunnes se palasi helvettiin josta oli noussut, ja uskonsoturini tiukan fanaattinen linja tiukentui ja fanatisoitui ennestään. Onneksi hän seuraa reipasta ja toiminnallista jumalaa joka ei pane pahakseen juopottelua, tappelemista ja nuorten tyttöjen vikittelyä.
Perjantai, 24.11. 2006
Päivän hämmästys: Webropol ja Excel ovat oikeasti aika kätevä kombinaatio.
Maailman parhaan bändin tunnistaa siitä, että kun nousee aamukuudelta aivan liian vähän yöunen jälkeen ja tahtoo vaan palata vuoteeseen tai murhata kaikki, on kahden kappaleen jälkeen aivan mainio ja energinen olo eikä työpäivä tunnu lainkaan raskaalta ajatukselta. Flogging Molly on pelastanut minut kofeiinilta.
Työpäivä meni lähes kokonaan taannoisen asiakaskyselymme vastausten läpikäymisessä. Jos ottaa huomioon, että minä vastaan asiakastuestamme, toteutin kyselyn, prosesoin vastaukset ja esitän lopputulokset esimiehilleni, ja jos oletetaan että työni suoriutumisarviointiin vaikuttaa mm. asiakastyytyväisyys, voidaan varmaan todeta että selvästi data osoittaa että aivan kaikki tyytyväisyyden lajit ovat lähteneet jyrkkään nousuun öh vaikkapa viime joulukuusta alkaen.
Ehdin käydä nopeasti kiipeilemässä käsivoimani pois ja vierailemassa Jarin läksiäisissä ennen Hauraiden unelmien viimeisen osan alkamista.
Hauraita unelmia 4, 25-26.11. 2006
Ajankohdan sitaatti: "Matiaksen listalla on kaikki paitsi Matias itse." Paranoia on pahasta. Ottakaa lapset opiksi.
Hauraita unelmia -kampanjan päätösosa oli koko viikonlopun kestävä 48-tuntinen spektaakkeli. Sen alkaessa minulla oli jo riesanani melkoinen univelka, eikä pelissäkään olut liiemmin tilaisuuksia nukkua. Tuloksena tunnelma oli villin aaltoileva - välillä täyttä koomaa, välillä hektistä säntäilyä.
Turussa tapahtui outoja ja okkulttisia, mutta hahmoni ja hänen kaverinsa välttivät suurimman osan näistä ratkoessaan vakavia tietellis-teknillisiä ongelmiaan. Huolta, paniikkia, pelkoa, hermostunutta odotusta, sankarinpalvontaa, järkyttymistä, ahdistusta, toimintaa, epätoivoa, kammoa, romahdus. Ja sitten, aivan henkilökohtaisen katastrofin partaalta, yllättävä voitto ja pelastus pelin viimeisen varttitunnin aikana.
Yanagi selvisi hengissä, samoin hänen kaverinsa. Pelin jälkeen kokoonnuttiin Mirille kuulemaan, mistä ihmeestä oikein oli ollut kysymys ja purkamaan pelikokemuksia. Pitkä ja kummallinen matka oli monella ollut. Vuoden kestävä kampanja on selvästi oivallinen formaatti kaupunkipelille.
Maanantai, 27.11. 2006
Päivän mistäs-tämä-nyt-tuli -kokemus: Yhtäkkiä päähäni tipahti hahmoidea mahdolliseen seuraavaan kaupunkikampanjaan. Ihan itsestään vieläpä.
Lopultakin sain kunnon yöunet. Työpäivän alkuosa koostui pääasiassa koomaamisesta, yksinkertaisista puuhista ja Robbie Williamsista, vasta syötyäni pääsin taas graafien tuottamisen makuun. Ahkerampaa otetta olisi kyllä kaivattu. Mutta pelinjäkeinen maanantai - minkäs teet.
Kotona vietin aikaa Kaisan kanssa kunnes hän lähti junalleen. Sen jälkeen jäin kirjoittamaan debriefiä ja elämään uudelleen pelin ahdistavaa lauantaita. Pakotin itseni nukkumaan vähän ennen puoltayötä. Oikean rytmin oli palattava.
Tiistai, 28.11. 2006
Päivän saavutus: Kellokortin miinussaldo lakkasi kasvamasta
Löysin kadonneen työmotivaationi. Se oli piilossa tylsien rutiinitehtävien ja yleisen apatian alla. Kun löysin kiinnostavaa puuhaa niin hallinnollisesti kuin teknisestikin, pystyin taas uppoutumaan oikeisiin hommiini ilman että ajatukset harhailivat.
Lopulta maltoin lähteä kotiin Hauraita unelmia -debriefiä viimeistelemään. Keräsin kaikkien pelien tekstit yhteen ja sijoitin ne debrief-sivustolle siinä toivossa, että muutkin pelaajat antaisivat omia tuotteitaan julkaistavaksi siellä.
Keskiviikko, 29.11. 2006
Päivän puhelinmyyjän torjuntakeino: Toimii liian hyvin. Julistetaan salaiseksi jotteivät puhelinmyyjät kehittäisi resistanttia kantaa.
Vastineeksi normaalille marraskuun päivälle tänään olin joka suhteessa hyödyllinen ja tehokas. Ensin ahertelin töissä tärkeiden hommien parissa, havainnoin erään operaation tiukan aikataulun ja etenin sen mukaisesti. Edes monesti kirotut PowerPoint ja julkaisujärjestelmä eivät onnistuneeet harmittamaan.
Kiipeillessä olin enemmän taitava kuin vahva, mutta toisaalta taitavana kiipijänä pääsin eteenpäin kahta hankalaa liidireittiä. Vähän nävertämiseksi nouseminen kyllä meni, mutta havaitsin että olin ihan suhteellisen rohkea muuveissani. Rohkeutta minulta on yleensä puuttunut kaikkein eniten.
Ruokailun yhteydessä pidettiin toverillinen vittuilutuokio Helsingissä yhä raatavalle Riikalle sekä huomenna leikeltäväksi menevälle Mirille. Olin ajatellut käyttää illan katsomalla Heroesia, mutta sen asemasta päädyinkin lisäilemään debriefejä verkkoon ja kirjoittamaan pääkohtia seuraavasta larp-kampanjahahmoideastani. Toistaiseksi molemmat hahmoideani tämän maailman peleihin on kelpuutettu sellaisinaan eikä niistä ole tarvinnut pelinjohdon toimesta muuttaa pilkkuakaan, saa nähdä käykö tämäkin.
Torstai, 30.11. 2006
Päivän hengenvaarallisuus: Huono autopäivä. Olen huono kuljettaja normaalistikin, kaksin verroin kun olen hermostunut ja kuljetan lääkkeitä tai potilaita. Saldona vain yksi oikea osuma josta ei tullut mihinkään vaurioita.
Sellainen oli marraskuu ilman masennusta. Ei vaatinut kuin mielekkäitä töitä, liikuntaa, laadukasta roolipelaamista, hyvää audiovisuaalista viihdettä ja halauksia miellyttäviltä ihmisiltä pitämään jokavuotisen syyssynkkyyteni poissa. Pari yksittäistä kurjaa ja ahdistavaa hetkeä oli, ja sellaisia nyt on aina välillä, vuodenaikaan katsomatta.
Roudasin Mirin sairaalasta kotiinsa ja kävin samalla Varimportissa tekemässä tilauksen MacBook Pro:sta. Toimitusaika on ikuisuus, mutta ei minulla ole kiirettä. Koneen akuutein tarve toteutuu kuitenkin vasta keväällä kun Leopard tulee. Sitä ennenkin siitä kyllä olisi hupia.
Töiden jälkeen katselin vähän Heroesia ja päivittelin vähän debrief-sivustoa. Toimin sairaskuljettajana Mirille Cosmiciin sekä takaisin. Viivyin itse kahvilassa aika pitkään, vaihteeksi kun siellä tuli puhuttua semivakavia (mainonnasta, sukupuolirooleista, alastomuudesta, erotiikasta ja muusta hömpästä). Yöksi tarjosin majapaikkaa kaupunkiin saapuneelle Taikalle.