Lokakuu 2006: Toimintaterapiaa
Sunnuntai, 1.10. 2006
Päivän ammatti: Tieteensiivooja
Vesisade kertoi syksyn lähteneen käyntiin. Pakenin pahaa säätä soittolistan tekemiseen. Jokin aika sitten totesin, että soittolistan tekeminen on yhdessä suhteessa kuten laulaminen: se että osaat sitä vähän ei tarkoita, että kukaan tahtoisi sitä kuunnella. Niinpä tuskailin kappalevalintoja älyttömän pitkään.
En vieläkään oikeasti tiedä, onko minulla mitään musikaalista lahjakkuutta. Pidän musiikista ihan älyttömästi, se kuuluu varmaan elämäni viiteen suurimpaan innostuksen aiheeseen. Mutta en ikinä oikeastaan oppinut soittamaan selloa kelvollisesti, laulamiseni kuulostaa useimpien mielestä kauhealta, ja soittolistoistani tunnun saavan pääasiassa kritiikkiä. Tai ehkä muistan vaan negatiiviset kommentit tästä. Aika yleistä jos kokee epävarmuutta taidostaan.
Miri ja Kaisa ilmaantuivat Helsingistä. Miri pelotteli mainitsemalla, että bileisiin on toistaiseksi ilmoittanut saapuvansa vain muutama ihminen. Onko tapahtuma oikeasti muka jäämässä näin pieneksi vai eivätkö ihmiset vaan ymmärrä mitä "RSVP asap" tarkoittaa? Helsingissä on samana päivänä toki toiset bileet, mutta harvoja päällekkäisyyksiä meillä kutsutuissa on.
Mirin edettyä työtehtävien pariin jäin Kaisan kanssa katsomaan Laulavaa salapoliisia ja puhumaan tyhmiä.
Maanantai, 2.10. 2006
Päivän juoma: Pähkinäviina
Diplomatiataitojen tarve oli tänäänkin ilmeinen. Valitettavasti fiilis oli enemmän maanantaisen lannistunut ja arkaileva kuin ihmisten kanssa toimeen tuleva. Kuitenkin kommunikaatio-ongelmiin oli puututtava - tai paremminkin havaituista toiminnan puutteellisuuksista napistava.
Koin ärtymystä ihmisten huolimattomuudesta ja hällävälistisestä asenteesta. Kyllähän yliopisto meitä koettaa siihen monella keinolla rohkaista - matala palkkaus, yleinen sylkykuppina olo, monesti järjettömät vaatimukset - mutta olen yrittänyt olla tarttumatta syöttiin. Minulla tosin onkin ristinäni lapsuudesta asti selkäytimeen iskostettu luterilainen työetiikka. Satun pitämään sitä hyvänä ominaisuutena, joten en ole karistanut sitä päältäni kuten muita koti-uskonto-isänmaa -kummallisuuksia joihin minua on koetettu indoktrinoida.
Joka tapauksessa jakelin harmistustani muille ihmisille ja viivyin töissä pitkään. Lähdin vasta kun sain kaikki päivän hommat valmiiksi. Kotonakin odottivat velvollisuudet, mutta miellyttävät sellaiset: soittolistan tekeminen jatkui. Illalla esittelin tuotteitani Mirille ja Teemulle, sekä toimin konsulttina bileiden ruokalistan suhteen. Onneksi Mike ja JD olivat kasanneet joistakin Merihaan menneistä bileistä perusteelliset ennakkosuunnitelmat ja jälkiraportit joihin oli hyvä nojata.
Tiistai, 3.10. 2006
Päivän byrokraattinen ratkaisu konkreettiseen ongelmaan: Keskiviikon anomaliapalaveri. Pelissä vain, valitettavasti.
Hyvin hektisen työpäivän jälkeen jatkui Berliinin sokkeloissa seikkailu. Hahmomme kohtasivat omituisia ilmiöitä ja yrittivät rakentaa keinoja suhtautua niihin. Meno oli niin villiä, että jopa superpsykologihahmoni alkoi epäillä mielenterveyttään.
Olin jotenkin hieman poissa tasapainosta pelin ajan, vaikken huomannutkaan sitä ennen kuin peli oli päättynyt ja olimme edenneet kahvilan kautta kotiin. Koin suhtautuneeni asioihin hieman liiaksi omana itsenäni ja liian vähän hahmonani. Onhan meidän luonteissamme ilmeisiä yhtymäköhtia, mutta hahmoni pitäisi olla minua paljon kärsivällisempi ja miellyttävämpi ihminen. Sinänsä ei liene ihme että sellaista on vaikea pelata.
Keskiviikko, 4.10. 2006
Päivän tajuaminen: Olen välimerkin kanssa intiimikontaktiin pyrkivä pikkusieluinen niuhottaja. Sen vuoksi varmaan olen nykyisen duunini saanutkin. Enkä ymmärrä edes hävetä.
Olin töissä vain viitisen tuntia. En saanut oikein mistään kiinni, joten päätin kuluttaa kertyneitä plussatunteja ja olla poissa paikalta. Kiipeilemäänkin päästiin, ja pelokkuuteni sekä voimattomuuteni hävettivät.
Ruokailun jälkeen Teemu pelautti minulle lyhyen soolopätkän jatkoksi eiliselle. Siitä selvittyäni tartuin pelinkirjoitteluun. Jotain ihan konkreettista olen näköjään saamassa ainakin tiedostoksi asti. Olisi jo korkea aikakin.
Torstai, 5.10. 2006
Päivän softa ja metabloggaus: WordPress. Tavallaan houkuttaisi... mutta mitä tapahtuu nörttiuskottavuudelleni jos lakkaan tekemästä kaikkea käsin itse? Kokemuspisteitä ei ansaita ilman vaivannäköä.
Jonkinlainen primaalinen liskoaivolohko päätti tänään kaapata korkeammat kognitiiviset toimintani. Toisin sanoen, olin kärttyisä, ärsyttävä ja konfliktihakuinen. Sentään ehdin kaverien irc-kanavalla antaa pienen disclaimerin ennenkuin aloin äksyillä ihmisille. Töissä moista varoitusta en antanut, mutta ymmärsin parin puhelun jälkeen että käyttäjien kanssa ei tänään kannattaisi kommunikoida.
Tällaiseen kiukutteluun pitäisi varmaan suhtautua kuin flunssaan: joskus se tulee, ja memeettisen tartuntavaaran sekä työtehon alenemisen vuoksi se olisi syy pitää päivä sairaslomaa. Mutta koska minussa ilmenee tuo maailmanhistorian tuhoisin kombinaatio, "tyhmä ja ahkera", en tietenkään näin menettele.
Eristämällä parin katastrofinalun jälkeen itseni inhimillisestä kommunikaatiosta sain lopulta aikaan ihan produktiivisen työpäivän. Sen jälkeen jatkoin lähes yhtä produktiivisella shoppailukierroksella Mirin kanssa.
Cosmicissa tuli käytyä aika pikaisesti, bilevirittely vei voiton. Vastoinkäymisistä huolimatta viikonlopun juhlat ovat tulossa kasaan kurvissa kaatuvan tavarajunan hitaalla väistämättömyydellä.
Perjantai, 6.10. 2006
Päivän onnistuminen: Suunnitelmani sisustuselementin toteuttamiseksi toimi.
Unessani soi erinomaisen pelottava goottirock-kappale. Kun heräsin, se soi päässänikin. Yritin komentaa itseni kirjoittamaan sanat ja sävelen muistiin tai unohtaisin ne, mutta olin liian väsynyt. Niinpä kun oikea herätys koitti, en tietenkään enää muistanut mitään.
Olen aivan vakuuttunut siitä, että nukkuessani osaan säveltää vähän. En ole koskaan yrittänyt tehdä sitä valveilla. Minulla pitäisi kai olla teoreettiset työkalut siihen jossain aivojen kolkassa, mutta en ole yrittänyt käyttää niitä vuosiin.
Viivyin töissä vain lyhyen hetken, ja sitten suuntasin seinälle. Uutena kiipeilytettävänä oli paikalle saatu Velma. Kiipeily sujui hyvin. En edes muista koska olisi viimeksi ollut näin aikaansaanut olo. Kaksi kertaa viikossa sisäseinällä tekee ihmeitä voimalle ja kestävyydelle.
Sen jälkeen ostoksia ja bileiden rakentamista. Teimme alustavan soundcheckin ja kokosimme hienon sisustuselementin. Saattaapa olla että ydintuhopartyista tulee hauska ja onnistunut tapahtuma, jos naapurit nyt eivät kiukkuile.
Lauantai, 7.10. 2006
Päivän selonteko: "Pohjois-Korea tähtäsi Seattleen, mutta osuikin San Franciscoon."
Kaikki suunnitelmamme ydintuhobileiden suhteen toimivat. Kaupassa olimme jatkuvasti oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kaikki kaavailemme ruuat olivat varhain valmiita. Vieraita saapui odotettuun tahtiin ja he toivat mukanaan valtavasti syötävää. Viinaa ja mehua riitti.
Musiikki teki tehtävänsä. Jotkut sektiot olivat hankalia ja liian pitkiä (kasari ja chillout lähinnä) mutta muutamat kappalevalinnat ja suunnanmuutokset olivat nerokkaita. Etenkin itse nautin tilaisuudesta soittaa Temple of Loven jälkeen Roxetten It Must Have Been Love illan ekana slovarina. Niitä järkyttyneitä ilmeitä en ihan heti unohda.
Mutta paras kaikista oli itse ydinsota. Olimme maalanneet Mirin olohuoneen ikkunaan blacklightissa loistavalla värillä maailmankartan, ja kun ilta pimeni, piirroksemme hyppäsi esiiin kuin sodanjohtokeskuksen arkaainen strateginen kartta. Illan aikana poliittinen asiantuntijaraati arvioi tilanteen kehittymistä ja kertoi kuka laukaisee ja minne, ja minä laskin lentoratoja viivottimella, kulmamitalla sekä narulla. Ydintieteilijän kuosissani piirsin ballistiset kaaret ja merkitsin räjähdysjäljet osumista. Illan kuluessa ikkuna alkoi näyttää Defcon-peliltä.
Ja ikkuna oli kaunis. Jopa vuoden taiteilijan titteliä kantava kriittinen Tonja piti siitä. Lisäksii se toimi mainiona sosiaalistavana elementtinä: kun tanssilattia oli tyhjä, ihmisiä päätyi kartan ääreen ja minä sekä Tiemus kerroimme heille miten tilanne oli kehittynyt ja missä oltiin.
Tampereeseen ei osunut. Ydinkärki kolahti sen sijaan Saloon. Syytämme laukaisijan humalaa.
Hurjasti tanssimista, vähän laulamista, hassua käytännön trigonometriaa, radioaktiivisia jättiläishyönteisiä. Lopuksi päädyin Susannan syliin nukkumaan.
Sunnuntai, 8.10. 2006
Päivän ylijäämä: Mieletön määrä lantrinkia
Siivouksen jälkeen Mirin koti alkoi taas näyttää asumiskelpoiselta. Ruokaa oli jäänyt tli melkoisesti, huolimatta keittiöhenkilökunnan tapahtuman aikaisesta tehokkuudesta tarjoilupöydän ylläpitämisessä. Tällä selvittäisiin ensi viikon peleistä ilman tarvetta ostaa lisää eväitä.
Siivousta seuranneen koomauksen aikana Welmu antoi minun leikkiä uudella MacBookillaan. Kiva pieni laite, etenkin sisäänrakennettu iSight oli upea. Mutta mokoma kyllä tuntui kuumenevan aika ikävästi. Oma ergonominen työasentoni sisältää koneen pitämistä sylissä sikäli erottamattomasti, että lämpeneminen saattaisi haitata elämää.
Järjestäjät, työorja ja konsultti hajaantuivat tahoilleen kun jälkeen jäänyt ryöstösaalis oli jaettu. Kotiin palattuani havaitsin, että Tuomiokirkolla oli alkamassa kynttilävartio murhatun Anna Politkovskayan muistolle. Singahdin sinne. Paikalla oli yli sata ihmistä, yllättävän paljon väkeä vain kuudessa tunnissa tiedotetuksi tapahtumaksi.
Inha olo tunki väsymykseni läpi. Kuuntelin venäläisiä balladeja jotka tapahtumassa esitettiin, ja koin lähes stereotyyppistä vihaa teosta. Inhosin epäoikeudenmukaisuuttani. Journalisteja murhataan kaiken aikaa, mutta vasta naapurissa tapahtuessaan se sai minut liikkeelle.
Myöhemmin illalla koin ärtymystä ihmisistä. Lähinnä tunnistin heissä piirteitä joihin itsekin syyllistyn. Alentuvan ylimielinen "jooh, mä olin kattokaas näin hyvä jo 20 vuotta sitten" -asenne on yksi omiakin perisyntejäni. Samoin laiskuus ja taipumus rationalisoida sitä.
Maanantai, 9.10. 2006
Päivän huuto: "Meillä ei ole varaa tomaatteihin!" Köyhä opiskelija SDP:n kansanedustajalle, joka kertoi totuuksia opintorahasta.
Aamulla minua tervehti uutinen Pohjois-Korean ydinkokeesta. Olipa bileillämme mainio ajoitus. Tosiasiassa en kyllä jaksanut uskoa, että Pohjois-Korea ydinasevaltana kiinnostaisi ketään. Valtakunnalla ei taida olla kelvollisia ohjuksia, eikä sillä taida olla öljyäkään ryöstettäväksi. Vähän vaikea nähdä tässä mitään todella akuuttia uhkaa.
Päivä oli lyhyt ja tehtävät pirstaleisia. Päätin estää yhtä ongelmaa paisumasta ihan oikeaksi kriisiksi ja hyökkäsin sitä päin oitis. Tämä oli selvästi viisas valinta, koska se pyyhki myös huolen asiasta pois mielestäni. Testailin myös delegointitaitojani, ne kun ovat yleensä todella huonot. Olen kirkkaana loistava esimerkki periaatteesta "jos tahdot että jotain tulee tehtyä oikein, se on parempi tehdä itse" mutta koetin räpiköidä tästä irti.
Poistuin töistä varhain lähteäkseni osoittamaan mieltä opintorahan korottamisen puolesta. Ihmisiä oli ihan valtavasti. Taas koin tämän jotenkin vääräksi - vaikka tietenkin ihmiset on helppo saada liikkeelle pienen, konkreettisen ja henkilökohtaisen asian puolesta. Mutta on kyllä pöljää, että nykyisellä opintotuella eläminen näyttää täysin mahdottomalta. Vaikeaa se oli myös kymmenen vuotta sitten kun itse sitä yritin, ja maailma on siitä eteenpäin tullut kalliimmaksi.
JD pelautti myös Warhammeria. Ällistyttävää kyllä, hahmomme osoittivat alkeellisia älyllisiä taitoja ja kykyä oikeasti ratkoa edessään olevaa mutkikasta ongelmavyyhtiä. Jopa kaupungin kaartiin pestautunut uskonsoturini on kehittänyt työssään alkeellisen kyttävaiston josta on hyötyä pimeillä kujilla.
Tiistai, 10.10. 2006
Päivän hidas sytytys: Ulkonahan on oikeasti kylmä.
Toissayönä näin unta epämuodostuneista mutanttikaloista jotka paisuivat koko akvaarion kokoiseksi ja oksensivat yhtä iljettäviä mutta vähän pienempiä kaloja. Tänä yönä vuorossa olivat Brazil-henkiset dystooppiset painajaiset hirmuisesta poliisivaltiosta jossa sieluton virkakoneisto jatkoi omalla painolla jauhamistaan vaikka sen ns. kontrollissa olevat ihmiset olivat jotakuinkin aivokuolleita. Alitajuntani on kuin iloinen pörröinen koiranpentu.
Päivän aikana kävi ilmi, että tehottomina pitämilläni korealaisilla ohjuksilla olikin yli 1000 kilometrin kantama ja kyky toimittaa 700 kilon taistelukärkiä. Ehkä valtakunta pystyy sittenkin uhkailemaan muitakin maita kuin Etelä-Koreaa - suotuisalla tuulella jopa Tokio olisi kantaman sisäpuolella. Lähteistä jäi epäselväksi, oliko valtakunnalla oikeasti toimivaa keskipitkän kantaman ohjusta.
Töissä osoitin yllättävää aikuisuutta ottamalla kritiikin vastaan paremmin kuin koskaan - ts. vailla rahtuakaan katkeruutta, pahantuulisuutta tai yritystä masentua omasta huonoudestani. Voisinkohan oppia suhtautumaan näin yleisemminkin? Illalla pääsin taas pelaamaan Sevim-psykologiani Berliinin labyrintissa, niin unessa kuin todellisuudessakin. Oli vallan hupaisaa.
Keskiviikko, 11.10. 2006
Päivän numerologia: 9/11/01 on ylösalaisin 10/11/6
Työpäivä meni vähän sählätessä, ja kiipeilemään olivat selvinneet vain minä sekä Susanna. Ei liidiä, mutta sen sijaan tulin harjoitelleeksi vaikeita reittejä yläköysillä. Hassua kyllä, 7-:n reitti meni paremmin kuin 6+:n. 7+ taas ei mennyt juuri lainkaan (okei, vähän paremmin kuin viime yrityksellä).
Tarkoitus oli tehdä illalla kaikkea produktiivista, mutta epäonnistuin tässä surkeasti jäämällä ensin puhumaan päättömiä ja sitten pudistelemaan päätäni newyork-uutisille. Talo törmää lentokoneeseen, taas. Typerien poliittisten strategioiden maassa valtapuolueet alkavat varmaan kohta kiistellä siitä, kannattiko lentäjä republikaaneja vaiko demokraatteja.
Torstai, 12.10. 2006
Päivän historiallinen detalji: Kiinalaiset metadynastiat
Yritin töissä tarttua suurehkoon projektiin vaan huomatakseni, että projekti kutistui käsissä ja sain oikeastaan kaiken siihen liittyvän tehtyä neljässä tunnissa. Olipa hölmö kokemus.
Päästyäni töistä kirjoittelin hetken peliä ja luin lisää tiedehöttöä pelimaailmaani varten. Kaisa roudasi minulle Janosilta ostamani pienen littunäytön, joka toivon mukaan helpottaa kotiverkon palvelimelle tehtäviä ylläpitohommia.
Cosmicissa juoruiltiin ihmissuhdekuvioista, web-päiväkirjoista ja käytiin terminologista vääntöä. Olisi ehkä voinut osallistua vakavaankin keskusteluun mutta jotenkin se soljui ohitseni ilman että minulla oli mitään produktiivista lisättävää. Ja joskus diplomatiakin on aivan kauhean vaikeaa.
Perjantai, 13.10. 2006
Päivän älytön väite: "Tämä vuosi on ensimmäinen sitten vuoden 1411, jolloin perjantai osuu kuukauden 13:nneksi päiväksi peräti kaksi kertaa." Ööh, ei. Ei ole. Viimeksi vuonna 2004.
Kiipeily oli vähän heikkoa muttei sentään täysin toivotonta. Kaisakin näyttäytyi seinällä monen vuoden tauon jälkeen.
Shoppailimme ja valmistauduimme viikonlopun peleihin, ja puhuimme samalla vallankumouksista ja memeettisestä sodankäynnistä. Jossain vaiheessa väsymys alkoi stressata minua ja kävin ärtyisäksi. Ei sellainen ole hauskaa. Niin suuret kuin pienetkin asiat ahdistivat.
En taaskaan osaa.
Lauantai, 14.10. 2006
Päivän luonnontiedeheitto: "Antassit sieki ees joskus jumalan ruiskasta usseemma kerran!" Tarun mukaan huudettu lestadiolaiselle geologille, jolla oli taipumus tahtoa selittää kaikki maaperästä löytyvät asiat kertarysäyksellä tapahtuneiksi.
Phantomsin pariin palattiin tänään. Kaisa pelautti hahmojemme pelkäämän kaupunkitaistelukeikan, josta selvittiin yllättävän kunnialla. Tämän jälkeen peli lähti hassuille raiteille ja jopa superherooisiin suuntiin. Tietenkin tämä miellytti vieraantunutta ja ironista hahmoani, jonka mielestä supersankareiden kuuluu kaikkien ottaa nimensä bändeiltä. Olisimme tiiminä varmasti They Might Be Giants, ja jäsenemme olisivat Sonic Youth, Sister Machine Gun, Manic Street Preacher, Infected Brain, Iron Maiden ja the Judas Priest....
Pelin jälkeen hengattiin vielä Mäessä juomassa viinejä ja puhumassa omituisia. (Mitä on "post-huumori"? En varmaan oikeasti edes tahdo tietää.) Kun Riku ja Satu lähtivät kotiin, luisuin Kaisan ja Virven kanssa luonnontiedenörttäysvaihteelle ja höpisimme iloisesti geologiasta ja terraformaamisesta myöhään yöhön. Venus näyttää aika pahalta.
Sunnuntai, 15.10. 2006
Päivän arkkityyppi: Vammainen supersankari
Rajoilla jatkui pitkällä sessiolla, joka päätti pelin johdantokauden. Supersankaritoiminta sisälsi tavallista vähemmän mokailua, sisäistä tappelemista ja älytöntä häröilyä, ja pärjäsimme natsiokkultisteille jopa ihan kiitettävän hyvin. Siltikin epäonnistuimme suuressa tavoitteessamme.
Rajoilla-hahmoni on kyllä sinänsä mainiosti juuri minulle räätälöity, että kykyjensä puolesta hän on supersankarina aivan auttamaton wannabe, voimiltaan todella hankala ja useissa tilanteissa lähestulkoon hyödytön. Hänen tärkein taitonsa kenttäoloissa tuntuu olevan vikkelä mieli ja valtava tietomäärä muista maailman superolennoista. Tämä pitää minut pelaajana hyvin kurissa ja tuo hahmon kokeman turhautumisen konkreettiseksi. Voihan sitä vetää trikoot päälle ja lähteä ottamaan yhteen pahisten kanssa, mutta kun voimilla ei saa oikeastaan mitään hyödyllistä aikaan, on omanarvontunnosta vaikea pitää kiinni. Ja kuitenkin poikaparka haluaisi enemmän kuin mitään muuta olla sankari.
Pelin ja jälkipuinnin jälkeen jaksoin katsoa vielä hieman Laulavaa salapoliisia. Nukkumaan pääsin melko ajoissa. Huomenna pelataan lisää, tiistaina valitettavasti ei.
Maanantai, 16.10. 2006
Päivän tehtävä: Etsi elämää ircin ulkopuolelta
Viikonloppu oli ollut käytännössä niin kiireinen, etten ollut edes vilkaissut ircin suuntaan. Maanantaina havaitsin, että kiireitä oli riittävästi muutenkin, joten irc jäi edelleen kiinni. Olin jo pitkään ollut aikeissa pitää tarpeettomasta mediatulvasta vapaan viikon, ja vaikka näyttikin epätodennäköiseltä että onnistuisin kokonaan verkosta pois pudottautumaan, voisi testata mitä ircin jättäminen pois tekisi sosiaaliselle tilalleni.
Sitten kävi ilmi, että olin väärinkäyttänyt kalenteriani ja merkkaillut tiistaille kuuluvia menoja maanantaille, sekä tällä että seuraavalla viikolla. Niinpä aloitin mediavapaan viikkoni vähän vaisusti lukemalla koko Mac Hall -sarjakuvan alusta loppuun. Vieläkin on todella vaikea sanoa, mikä siinä oikein viehättää, mutta jokin kyllä. Vilkaisin myös Crashin.
Jotain hyödyllistäkin pitäisi ehkä tehdä. Jospa huomenna.
Tiistai, 17.10. 2006
Päivän viisaus: Inttäminen ei auta.
Kuvittelin ensin päiväni olevan aivan täynnä palavereja, mutta sitten huomasin että muualla asiat olivat vielä pahemmin. Yllättävää kyllä, palavereissa ja niiden ohella olin ainakin semituottelias. Sydänsyksy on melkeinpä vuodenaika jolloin tuotteliaisuus on väistämätöntä, ainoa asia joka sen voi estää on aivan massiivinen vitutus.
... tai vaihtoehtoisesei iltaisin pelattavat roolipelit jotka vievät kaiken ajan. En tosin tästä kehityksestä valita. Warhammerissa olin selvästi vaihtanut Tommin kanssa osaa suuressa karmisessa pyörässä: samalla kun oma hahmoni ryömi ahtaassa tunnelissa poissa vaarasta, Tommin hahmo tappeli isoa mörmöä vastaan ja sai rumasti turpaansa.
Keskiviikko, 18.10. 2006
Päivän softa: WikkaWiki
Tuttavapiiriäni on kohdannut uusi avioitumisten ja häävaroitusten aalto. Kunnianvastaisen ja epäsiveellisen elämäntavan pää-äänenkannattajana olen tietysti tästä huolissani.
Oikeasti ei minulla mitään järkevää ihmisten avioitumista vastaan ole. Menkööt naimisiin jos moisesta pitävät, ei se anna minulle oikeutta heihin pahasti suhtautua. Omat synkät ja ahdistuneet näkemykseni parisuhteista, häistä ja avion autuudesta ovat ihan pääni sisäinen juttu. Edelleen olen kieltäytynyt kaikista hääkutsuista pääasiassa koska ajatus sinetöidyistä parisuhteista ahdistaa. Ei mikään ihme, koska oma sosiaalibiologinen selviytymisstrategiani ja ihmissuhdemoraalini ovat täysin moisen mallin vastaisia.
Töissä koko päivä meni asiakaskyselyprojektin parissa. Sen jälkeen kiipeilin kunnes en enää jaksanut. Sitten palasin nörttiharrastamaan ja virittelin testiwikiä Rajoilla-pelin käyttöä varten. Nyt pitää vaan katsoa, kelpaako tämä wikiviritys pelinjohdolle tai muille pelaajille. En ole aivan varma siitä, että se kelpaa minulle.
Torstai, 19.10. 2006
Päivän ilmastouutinen: When all the rivers run dry - Australiassa on kuivaa.
Aamun uutiset saivat taas harmistumaan. USA:n uusi avaruuspolitiikka sentään on (oletettavasti) hampaaton, mutta mikä helvettiä ihmisiä vaivaa kun 29% on sitä mieltä, että jonkinasteinen kidutus on okei? Katselin artikkelin lukuja ja mietin, olisiko sittenkään maailmankaikkeudelle niin suuri menetys jos ihmiskunta vaan tuhoutuisi.
(Olisi. Koska en edelleenkään usko, että me olemme poikkeuksellisen vastenmielinen esimerkki älyllisestä elämänmuodosta, ainoastaan tyypillinen esimerkki, ja siksipä tuhoutuminen ei ole hyväksyttävä vaihtoehto, ainoastaan barbarismin hävittäminen. Aloitan kiduttamalla kaikkia jotka vastasivat kyselyyn väärin...)
Yliopiston henkilökuntayhdistyksen kokouksessa kaikki singahtelevat nakit menivät jälleen ohitseni, vaikka ympärille osuikin. Kun olin varmistanut, ettei minua yritetty naruttaa mihinkään koiranhommaan siirryin kotiin viilaamaan wikiä ja pelimateriaalia.
Cosmicissa puhuttiin syrjäytymisestä ja erilaisuudesta, hassuista lemmikeistä sekä kaupunkiselviytymisestä ilman asuntoa tai rahaa. Vesa yritti houkutella ihmisiä sarjakuvatapahtumaan, paikalla olemattomia koetettiin saada järjestämään uudenvuodenjuhlia, ja loppuillasta päädyin puolustamaan robottien oikeuksia. Koneille pitää olla kiltti, ja ajatus siitä että joku ei olisi ahdistaa minua.
Perjantai, 20.10. 2006
Päivän musiikki: Beatallica. Kai tätäkin voi zombimätön taustalla soittaa.
Olin nukkunut todella vähän, joten jätin kiipeilyn väliin. Sen sijaan leikin City of Heroesin hahmogeneraattorilla ja koin hassua ikävöintiä pelin pariin. Sitten muistelin millaista tuhotonta tyhmäilyä se oikeasti oli, ja ikäväni katosi. Olisi pelissä kyllä ihan kiva pelata, jos siinä voisi vaikka pelata kaveriporukalla yhdessä generoiduilla hahmolla ja siten, että joku pelinjohtaja loisi jotain taustajuonta. Team Zeron mukana roolipelattu yksi ilta oli nautittavampaa kuin pari viikkoa ihan satunnaista mättöä.
Teemu pelautti minulle lyhyen soolosession Labyrinth Berliniä. Se oli juuri kaipaamaani sosiaalihömppää ja hahmon pikkuasioiden penkomista. Sen jälkeen olisi ollut mahdollisuus lähteä Teräsbetonin keikalle, mutta sen sijaan pelattiinkin nelituntinen Zombies-ottelu, jonka voittajaksi selvisi JD ylivertaisella tulivoimalla.
Pelin jälkeen JD mainitsi hallussaan olevan ekan jakson uutta Heroes-sarjaa. Supersankari-tv-sarja, en olekaan tällaista odottanut kuin 20 vuotta. Katsoin sen oitis, ja ihastuin heti. Kiireetön tahti, hauskat hahmot, klassinen juoni - jos päähenkilöt vielä puetaan trikoisiin, minusta tulee varmaan isoin fani ikinä.
Lauantai, 21.10. 2006
Päivän liikkumaton heikkous: Tein ihan mitä tahansa, pelikampanjani toinen peli on aina kankea ja vaikea. Tämä liittyy jotenkin kiinteästi tapaan jolla pelejä teen.
Ulkona satoi ja tuuli. Minä istuin sisällä kirjoittamassa peliä. Tämänhetkinen projekti etenee todella hitaasti - lähtökohtani ovat aivan erilaiset kuin ikinä aiemmin. En tiedä, onko tämä hyvä suunta johon mennä: tavallisesti olen yrittänyt vaan tehdä viihdyttävää ja nopealiikkeistä peliä (vaikken aina siinä ole onnistunutkaan), muut arvot ovat sitten tulleet perässä (jos ovat). Nyt yritän ensisijaisesti luoda uskottavaa scifiä, eikä se ole ihan helppoa. Samalla koetan etukäteen käsikirjoittaa pelikampanjan alkua.
Välillä hain inspiraatiota Transporter-leffasta ja Doom 3:sta. Luin myös verkosta ihmisten ajatuksia maailman asioista ja vertailin niitä omiin näkemyksiini. Ihan hyödyllistä kritiikkiä, etenkin aiheesta "mitkä virheet tieteellisesti ajattelevat ihmiset tekevät argumentoidessaan uskonnollisesti ajattelevien ihmisten kanssa". Produktiivisempaa olisi varmaan silti ollut olla Helsingissä keittiöterraformaamassa Kaisan ja Virven kanssa.
Sunnuntai, 22.10. 2006
Päivän hyvä idea: "Mellakka? Mennään sinne tekemään haastatteluja." Pelissä vain, valitettavasti.
Labyrinth: Berlin siirtyi raastavan ihmisorientoituneelle vaihteelle, ja tarttui minusta kuristusotteella. Kertakaikkisen mainio pelisessio sisälsi sekä hahmojemme nopeaa ja taitavaa toimintaa että tylyjä vastareaktioita ja karuja elämän tosiasioita, unohtamatta tietenkään alkoholin vaaroja.
Kauhupeli tarvitsee toimiakseen henkilökohtaisen ulottuvuuden, ja sellainen tosiaan löytyi. Johdonmukaiselta ja mitään pelkäämättömältä hahmoltani vedettiin yhtäkkiä matto alta, ja tuloksena hän päätyi tekemään paineen alla huonoja päätöksiä, jotain minkä pitäisi hänen omien arvioidensa mukaan olla harvinaista.
Peli oli muillekin ollut melko kovaa kyytiä, ja kävimme yksillä Edisonissa kotimatkalla. Sieltä jatkaessamme ylipuhuin Teemun pelauttamaan minulle vielä lyhyen sooloepisodin. Tässä ei ollut kauheasti järkeä, koska kello oli jo 12 ja huomenaamulla pitäisi olla kahdeksalta töissä. Mutta arvelin, etten hahmoni tilanteen takia kuitenkaan pystyisi nukkumaan ihan heti.
Sooloepisodi venyikin sitten melkein kahteen. Sen päättyessä olin murhaavan väsynyt ja aamupäivystyksen ottaminen koko seuraavalle viikolle tuntui pyörryttävän huonolta ajatukselta.
Maanantai, 23.10. 2006
Päivän faniposti: "en kyl ymmärrä tätä juttuu..miks oikeesti vastustaa suomen poliisii??miettikää ny oikeesti jos noita ihania ihmisiä ei olisi...haluutteko sitten rikollisuutta vai mitä??" Ei aavistustakaan mihin tämä liittyi.
Unet olivat emotionaalisesti rankkoja mukaelmia parin ensimmäisen kauden Buffyista. Olen nähnyt aika usein unia näillä teemoilla, ja ne ovat monesti hurjan kivuliaita. Rakastan Buffyn hahmoja aivan liikaa. Samalla tavoin rakastan varmaan vain X-sankareita, ja kuinka ollakaan, niitäkin unessani näkyi. Kun herätysmusiikki alkoi soida, olin nukkunut viisi tuntia ja olo oli sekä akuutin väsynyt että etäisen itkevä. Emotionaalista laskeumaa eilisestä pelistä, epäilemättä.
Töissä kävi ilmi, että ainakin yksi organisaatiolle tärkeä ihminen poistuu vahvuudesta vuoden lopun lähestyessä. Olin saanut tästä mahdollisuudesta ennakkovaroituksen ja olin tavallaan jo kuvitellut hyväksyväni asian, mutta silti havaitsin pohtivani, mitä asioista nyt tulee. Organisaatiotasolla tämä ei ole minun murheeni, mutta työviihtyvyystasolla kyllä. Täällä on ennestään kovin vähän ihmisiä joiden kanssa koen edes hetkittäin olevani samalla taajuudella.
Vähäinen yöuni johti koomaiseen päivään. Kotiin päästyäni Susanna tuli auttamaan minua olemaan tekemättä mitään. Ihan hyvä, yksin vietetty puolitajuton tila ahdistaa.
Tiistai, 24.10. 2006
Päivän yllätys: Joku oli käynyt tiivistämässä Mäen ikkunat. Nyt hiuksien ei enää pitäisi hulmuta tuulessa kun yritän nukkua.
Palaverien täplittämän päivän jälkeen Warhammer jatkui. Jo toinen peli tällä viikolla jossa talvipäivänseisauksena tapahtuu pahoja. Sentään tällä kertaa meidän hahmomme olivat antavalla eikä ottavalla puolella.
Keskiviikko, 25.10. 2006
Päivän kummastelu: Mitä tapahtuu uuden Roolipelaaja-lehden sivun 42 kuvassa? Näyttää D20 Modern -peliltä, vaan miksi virnuileva pelaaja heittää 4d10:ä? Kesken oletetun seksikohtauksen (koska sitähän artikkeli käsittelee)?
Ahdistus kävi taas päälle - omituinen, raastava ja moneen suuntaan kiskova. En olisi halunnut nähdä ensimmäistkään ihmistä tänään (tai koskaan) mutta oli kuitenkin tehtävä töitä ja kiipeiltävä. Työnteosta ei tahtonut tulla oikein mitään, kiipeily sujui jotenkuten. Yksi reitti tuli sentään liidattua on-sight.
Kiipeilyn jälkeen katsottiin leffa "13". Eksistentiaalinen ranskalainen rikoselokuva oli vähemmän kamala kuin tuosta pikaluonnehdinnasta voisi päätellä, muttei kyllä niin nerokas kuin minulle oli hehkutettu. Se olisi itse asiassa voinut olla jopa parempi larppina. Vaan kyllähän sen katsoi.
Kaisakin oli ilmaantunut Helsingistä halaamaan minua kunnes ahdistus meni pois.
Torstai, 26.10. 2006
Päivän sivuvaikutus: Omituinen kävely
Parin työhaastattelun jälkeen ohella päivään sisältyi vaan nivaska sekalaisia pieniä hommia. Tajusin että huomisillalla olisi historiallinen peli johon olin lupautunut avustajaksi, ja kotiin päästyäni yritinkin opiskella aikakautta. Tajusin 1700-luvun lopun Suomen olleen kovin tylsä ympäristö.
Cosmicissa ihmisiä oli paljon. Viikonloppuna uhkaavien pelien säätämisen lisäksi huvituttiin Mirin turbolääkityksestä ja sumplittiin Åbo By Nightia. Join kaksi alkoholipitoista juomaa ja tuloksena olin kuulemma hyökkäävästi käyttäytyvä. Rähinäviina tekee argumentatiiviseksi?
Perjantai, 27.10. 2006
Päivän söpöilyvideo: Ylihassut kissat
Historian elävöittämispelit ovat minusta viheliäinen idea, eikä ajatus esittelylarpista joukolle opettajia liioin sytytä minua palavaan kiihkoon. Siltikin Ylätalon salissa oli aivan kelvollinen kokemus, vaikka etukäteen siitä kannoinkin huolta. Toimin pelinjohdon pikku apulaisena, välitin dataa varsinaisen pelin ja pelinjohtajien kammion välillä, ja pelailin kartanon pehtooria. Ennen tätä aamua en edes tiennyt mikä on pehtoori.
Oli yllättävän hauskaa vähän pöhköllä tavalla. Ulkona myrskysi, herrasväki selvitteli sukujen asioita ja palveluskunta juoruili. Vaikken pelin valmisteluihin ollutkaan osallistunut, sain oikeiden järjestäjien tavoin viinipullon vaivanpalkaksi. Harvoin olen näin hyvin pelillä tienannut.
Viikonloppu, 28-29.10. 2006
Ajankohdan taito: Hahmoni on oppinut ajamaan pelaamalla autopelejä. Yliopistolta Kivenhakkaajankadulle selviää kolmessa minuutissa.
Hauraita unelmia pelailtiin lauantaipäivästä sunnuntai-iltaan. Peli sisälsi joitain Halloween-spesiaalin tunnusmerkkejä; ts. omituisia viittauksia Pimeyden maailmaan, joita hahmoni ei tietenkään tajunnut. Koska en tiennyt miten tällaiseen tarinankerronnalliseen kikkaan tulisi suhtautua, keskityin olemaan roolipelaaja ja huolehtimaan hahmossani asioista jotka häntä kiinnostivat. Näitä onneksi riitti. Pelin taso ailahteli, kuten pitkien pelien monesti tekee. Tosimaailmalliset riittämättömyydet haittasivat menoa hetkittäin, mutta pääsääntöisesti mentiin kovaa ja korkealla. Lisäksi pääsin käyttämään hienoja tietokoneistettuja erikoistehosteita ja tekemään insinööritieteellisiä kokeita. Foliohattua emme valitettavasti kuitenkaan pelin aikana askarrelleet.
Cosmicissa pelin jälkeen puhuttiin paljon älyttömiä ilmasellosta, pokemoneista, tarot-korteista ja okkulttisesta maailmankuvasta. Syliimme pudonnut talviaika oli antanut meille ylimääräisen tunnin, mutta siitä huolimatta menin varhain nukkumaan. Edes kotiin saapunut Playstation 2 ja siihen oleva Hämähäkkimies-peli ei saanut minua vieteltyä valvomaan. Olen silleen vahva ja itsekurinen ihminen.
Maanantai, 30.10. 2006
Päivän superpahis: Red Oktober
Pelinjälkeinen maanantai oli jotakuinkin niin tuottelias ja energinen kuin saattoi odottaakin. Oma-aloitteisuus oli kateissa, joten päivystyin vain puhelimia koko päivän. Ilmeisesti atk kuitenkin toimi kautta yliopistomaailman, koska soittoja tuli todella vähän.
Kotona jatkui Warhammer välinäytöksellä hahmojen tulevaisuudensuunnitelmista ja arkielämästä. Kun peli päättyi, valitsin kolmesta tarjolla olevasta supersankariviihteen muodosta Freedom Forcen ja pelasin sitä pari tuntia. On se vieläkin aivan mahtava.
Välissä ehdin myös olla hankala ja epädiplomaattinen. Jotenkin tyypillistä.
Tiistai, 31.10. 2006
Päivän yritys: Ulkona vallitsevasta koiranilmasta johtuen käytin ensimmäistä kertaa elämässäni pyöräilykypärää. Kun ihmiset näkivät sen päässäni he purskahtivat nauruun. Selvästi päänsä suojeleminen vaatii katu-uskottavuuden uhraamista.
Valkoinen taivaalta satava aine näytti aivan lumelta. Toisin kuin kunnon lumi, se ei muodostanut kinoksia, vaan muuttui ällöttäväksi sohjoksi joka kasteli ihan kaikki paikat. Mirillä oli sille jokin suomensukuinen sanakin, mutta sitä en tässä mainitse jottei päivän valo pimentyisi.
Berliinin labyrintti oli karmivalla tavalla terapeuttinen kokemus. Hahmo pääsi morjenstamaan pientä sisäistä hulluaan ja ajautui toinen toistaan seuraavien hämmentävien kokemusten kautta tilanteeseen, jossa hän joutui kaivamaan esiin varsin tylyjä totuuksia itsestään. Tästä voisi vielä tulla jotain rakentavaa, jos hänellä olisi tilaisuus vaan istuutua rauhassa alas ja puida sielunsa syövereitä. Vaan pelkäänpä, ettei Sevim-paralle moista tilaisuutta tule, ja psyyken arkistokaapin "käsiteltävä ensi tilassa" -lokeroon vaan päätyy lisää romua kunnes se pursuaa yli äyräidensä.
Hahmolla oli rankkaa, pelaajalla nautittavaa ja hienoa. Roolipelaamisen kautta eheytyy.
