Syyskuu 2006: Sankarimme luonnontieteilijät
Perjantai, 1.9. 2006
Päivän teemat: Valaistuminen, paradigmamuutos, zen, kiipeily, intohimoinen suhtautuminen älyllisyyteen...
Perinteisesti syyskuun eka on ollut vuoden toiseksi pahin päivä, häviten ainoastaan tammikuun toiselle silkassa hirvittävyydessä. Mutta opsikelijat olivatkin tulleet tänä vuonna jo aiemmin, ja meno oli suorastaan rentoa. Atk-luokan kameraprojektissakin muut tekivät kaiken varsinaisen työn. Eilisen tuittuilukin valui pois päivän mittaan.
Kotona tartuin viimein kunnolla Forty Signs of Rainiin. Aina välillä kohdalle osuu kirja - tai elokuva, sarjakuva tai roolipeli - joka osuu aivan keskelle oman ajatusmaailman maalitaulua, puhuu juuri tarkalleen niistä asioista joita itsekin miettii. Se ei välttämättä ole kirja joka opettaa kauheasti, mutta se on kyllä teos joka saa aikaan lämpimän ja miellyttävän tunteen.
Robinsonin kirja oli tarkalleen tämä. Ei vain siksi, että se kertoo ilmastonmuutoksesta, vaan myös koska se kertoo ihmisistä joiden henkinen kartta muistuttaa niin paljon omaani. Suurissa asioissa ja pienissä - älyllisiä ongelmiahan ratkotaan kiipeilemällä... Pieniä ihmisiä, suuri ja ihmeellinen maailma.
Kirjailijalle tyypillinen rationaalinen optimismi on kaikkialla, vaikka kirjassa kerrotaankin pelottavista ja tuhoisista asioista. Robinson ei yleensä kirjoita teoksiinsa minkäänlaiista varsinaista juonta, ja päädyin toivomaan ettei tähänkään trilogiaan sellaista tulisi. Juoni niin vesittäisi sitä todellisuuden tuntua joka tekstissä nyt on.
Halu syöksyä kirjan päätyttyä suoraan Fifty Degrees Belowiin oli kova, mutta vastustin sitä ja katsoin sen sijaan leffoja. Joyride oli paikoitellen hauska ja nätti mutta kovin tyhmä. Machinist oli epäterve ja pahoinvointia aiheuttava, mutta laadukas.
Yöllä vielä irc-pelailin hieman. Olisi sitä voinut tehdä pidempäänkin, mutta Susanna ilmestyi enkä viitsinyt jäädä irkkaamaan kun seuraakin oli.
Lauantai, 2.9. 2006
Päivän älyttömyys: Ajattelen kuin ihminen joka harrastaa liikuntaa
Pääsin ylös vuoteesta vasta yhdeltä, ja totesin olevani flunssassa. Häiritsevä pöpö ilmeni lähinne siten, että joka paikkaan sattui. Tämä sabotoi useimmat pyrkimykseni tehdä mitään. Epätervettä kyllä, ensimmäinen kuvitelmani yleisen kivun syystä oli että olin harrastanut liian vähän liikuntaa. Missä vaiheessa minun ajatukseni ovat tällä tavoin kieroutuneet?
Sentään ihmisiä kävi moikkaamassa minua kurjuudessani. Pääsin myös pelaamaan lyhyen HaU-pätkän ircissä ja sähköpostitse. Tosin aivan oikeillekin roolipeleille olisi tilausta. Tahtoo heittää noppia.
Sunnuntai, 4.9. 2006
Päivän pelisitaatti: "Ei tämän kyllä ihan näin pitänyt mennä..."
Flunssa. Etsin jotain hyvää scifisarjaa katsottavaksi, mutta ilmeisesti tahdon scifiltä outoja asioita, koska ainoa sarja joka täytti kriteerit oli Rome. Se olikin onneksi laadukasta katseltavaa. Lueskelin myös Fifty Degrees Belowia.
Illalla sitten HaU-pelaaminen irkissä heräsi uudestaan henkiin. Pienestä viilauksesta kehittyikin pitkä ja jännittävä pelisessio joka jatkui pitkälle tautipotilaan nukkumaanmenoajan jälkeen. Oli kyllä oikein viihdyttävää.
Maanantai, 4.9. 2006
Päivän gorepornoleffa: The Hostel. Eli Roth on todella epäterve ohjaaja.
Sairaus piti minua otteessaan. Luin kirjaa ja katsoin leffoja. Irkkasin. Puhelin Adeptin kanssa pelisystemaattisia. Kaipasin parempaa oloa.
Tiistai, 5.9. 2006
Päivän tiede: Astrobiologia. Anagrammi bioastrologiasta.
Aamun kunniaksi verkkoyhteys oli pimeänä. Tarkistettuani että omissa laitteissa ei ollut vikaa soitin Aurialle. Kävi ilmi, että ADSL:ni oli katkaistu. Mitään syytä tähän ei ollut. Oletan, että kyseessä oli ollut vahinko, mutta inhoamani puhelinfirman ammattitaitoisuus ei kyllä nostanut pisteitään silmissäni. Tosin vika sentään korjattiin heti kun siitä huomautin.
Päivän atk-sankarointi olikin siinä. Tauti oli yhä elimistössäni, joten töihin meneminen ei tullut kyseeseen. Luin lisää Robinsonia, näin vilaukselta Adeptia ja hengasin Tainan kanssa. Teimme ruokaa, puhuimme kiipeilystä ja ihmisistä. Uskaltauiduin lopulta illalla jopa ulos, hakemaan apteekista särkylääkkeitä varastoihin.
Illalla ehdyin pohtimaan psykologisia itsekseni. Mietin kuinka helppoa on käyttää aggressiivista suhtautumista strategiana pelottavia, vieraita tai yleensä lievästi epämiellyttäviä juttuja vastaan. Aivan liian helppoa varmaan, ja yleistäkin. Ei hyvä tapa. Mahdankohan tehdä sellaista itsekin? Oppisinkohan pois siitä?
Ja loppuukohan tämä flunssa joskus?
Keskiviikko, 6.9. 2006
Päivän lelu: Beauty and Chaos - monen käyttäjän online-piirustusohjelma. Hassu.
Yritin käydä töissä. Epäonnistuin, luovutin yhden palaverin jälkeen flunssan ylivallalle. Kävinkin sitten lääkärissä, ja sain kaksi päivää sairaslomaa. Ihan ansaittua sinänsä, koska melko inha kipu kävi uudestaan päälle heti kotiin päästyäni.
Susanna piipahti lohduttamassa minua kurjuudessani. Sitten pelattiin taas HaU-sessio irkissä. Kampanja tuntuu pelien välissä olevan ennätysmäisen aktiivinen.
Torstai, 7.9. 2006
Päivän peli-idea: Gelatiinikuutiokuningas
Fifty Degerees Below ei ollut yhtä loistava kuin edeltäjänsä. Hieman harmitti, mutta kyllä tarina edelleen on lukemisen arvoinen. Vaan ei tämä oikeasti Mars-kirjojen lähelle pääse.
Sairasloman viimeisen päivän selvisin ilman särkylääkkeitä. Sen kunniaksi pyöräilin Cosmiciin, jossa oli epätavallisen larppihenkistä. Peli-ideoita pompoteltiin taas - ÅBN ja joku nimetön iso fantsupeli olivat eniten esillä. Syksyksi olisi kieltämättä ihan kiva saada ihmisiä aktivoivia pelejä.
Perjantai, 8.9. 2006
Päivän kiistely: Mielenosoittajan naamioituminen
Unessa annoin atk-tukea Tony Blairille, joka ei saanut printattua iBookistaan. Jostain syystä Tony paljastui myös larppaajaksi. Unisaavutuksiin kuului myös Olhavalla olleen Kantti-seinän liidaaminen ilman pelkoa, putoamista ja ilmeisesti myöskin ilman varmistajaa. Tosi tervettä.
Töissä tartuin rästihommiin joita viikon poissaolo oli tuottanut. Niitä riitti. Ei tule seuraavasta viikostakaan tylsä. Tauoilla seurailin irkistä keskustelua mielenosoittamisesta ja muusta kansalaisvaikuttamisesta. Digitaalisen diplomatian taidot ovat harvinaisia ja monet irc-keskustelut degeneroituvatkin käsittämättömäksi keuhkoamiseksi. Niin tämäkin.
Kotiin päästyäni kaivoin syyssadevaatetuksen kaapista ja suuntasin kohti Helsinkiä. Majoituin Kaisan luo Arabiaan puhumaan kirjoista ja tieteestä.
Yöllä sain vielä epämääräisen tekstiviestin tuntemattomalta ihmiseltä, jossa minua kutsuttiin liittymään kansalaisjärjestöön. Omituista kohdennettua markkinointia, tosin kohdalleen taisi osua.
Perjantai, 9.9. 2006
Päivän marssilla kuultu huuto: "Meidän Eurooppa on roolipelaajien Eurooppa." Ihan totta.
Tottakai näin kuuluukin sanoa, mutta silti presidenttimme kommentti lämmitti mieltä aamusta. Viime aikoina on niin tottunut siihen, että kaiken maailman puhuvat päät ovat vain huolissaan epämääräisistä turvallisuusuhista ja vetävät yhtäläisyysmerkkejä mielenosoittajien ja väkivaltaisten mellakoitsijoiden väliin, että pienikin terveen järjen tuulahdus lohduttaa.
Ensimmäinen mielenosoitus alkoi kolmen maissa. Sitä ennen olin Kaisan kanssa yhyttänyt Miken. Olimme nauttineet ravintoa ja marssimme energisinä. Helsinki 2006:n mielenosoitus oli tuonut paikalle paljon väkeä ja sujui rauhallisesti. Ilmeisesti poliisi oli pari mielenosoittajaa poiminut talteen ja kuljettanut punk-henkisiin keikkabusseihinsa. Suuremmin konfliktia ei marssijoiden ja virkavallan välillä kuitenkaan ollut.
Kerrottuamme maailmalle mielipiteemme uusliberaalista talouspolitiikasta, Aasian ihmisoikeuksien polkemisesta ja muista tärkeistä asioista etenimme tahoillemme. Marssiessa oli tullut kylmä ja suuntasin Kaisan kanssa Arabiaan. Jostain syystä olin saanut marssilla peli-idean jota ajattelin toteuttaa.
Illalla olisi ollut toinenkin mielenosoitus, Smash Asem, jota oltiin mainostettu melko reippain sanankääntein. Vaikutti siltä, että se johtaisi hankaluuksiin poliisien kanssa, joten en suunnannut siihen. Tämä saattoi olla viisas päätös, tai sitten pelkurin valinta. Tiedotusvälineet kertoivat illan mittaan miekkarin etenemisestä. Selkeimmin esiin tuli, että poliisi oli ilmeisesti katkaissut tapahtuman heti alkuunsa piirittämällä osallistujat ja katsomaan tulleita sivullisia Kiasman aukiolle. Siellä sitten nujakoitiin.
Taktisesti veto saattoi olla hyvä, mutta strategisesti se tuntui aivokuolleelta. Varmin tapa saada mielenosoitus muuttumaan ihan oikeaksi mellakaksi on lähteä suhtautumaan siihen mellakkana heti kättelyssä. Silminnäkijäraportin jos toisenkin mukaan saarroksissa oli alunperin vain kourallinen varsinaisia mielenosoittajia ja suuri määrä ihmisiä jotka olivat tulleet katsomaan mistä oli kysymys. Tapahtumaa näkemättä en osaa sanoa kuinka paha "ennaltaehkäisevä turvallisuus über alles" -mentaliteetti virkavallalla oli, mutta aivan varmaa on että koko homman käsitteleminen noin raskaasti ei saa aikaan muuta kuin turhautuneisuutta mielenosoittajissa ja harmistusta muissa.
Ei voittoa.
Sunnuntai, 10.9. 2006
Päivän riimi: "And a thousand thousand slimy things / Did plot; and so did I." - Tad Williams, Rime of the Ancient Trilogist
Olin eilisiltana lopulta päätynyt pelauttamaan Kaisalle päivemmällä ideoimaani roolipeliä, ja nukkumaanmeno oli venynyt. Unissa oli taas ollut kiipeilyä, edelleen sooloten. Uniminäni yrittää selvästi tehdä itsemurhan putoamalla korkealta. Herättyäni tutkin lisää mielenosoitusuutisia ja tein lähtöä Turkua kohti.
Kotona kirjoitin ja piirsin materiaalia Teemun ropekampanjaan. Samalla silmäilin Heimoja ja lueskelin Peter F. Hamiltonin scifitiiliskiviä. Minkälainen hypergraafinen mielipuoli kirjoittaa trilogian jonka jokainen osa on 1200 sivua? Ja millainen torvi minä olen kun luen sitä?
Maanantai, 11.9. 2006
Päivän tiedoksi saatu mielipide: Painokelvoton. Onneksi vuosien varrella on tottunut siihen, että työtä ei voi tehdä niin hyvin etteikö sen joku kokisi ala-arvoiseksi.
Viisi vuotta sitten jne. Hohhoijaa. Kaikki sanomisen arvoinen on sanottu muualla paremmin. Kotimaassa sentään kansalaisten suojaaminen valtion mielivallalta osoitti toimimisen merkkejä.
Työpäivä oli kokoelma yksittäisten ihmisten hurjan vakavia kriisejä ja vähän masentavia palavereja. Työvuori oli vieläkin kamala. Puoli viiden maissa viimein luovutin, leimasin itseni ulos ja leikin hetken ajan pelitestaajaa Adeptin toimittamalla Introversionin uusimmalla tuotteella. Näen kyllä tuotteen arvon moninpelinä.
Pikavisiitti Susannalta pelasti minut ydinsodalta, mutta hänen lähdettyään sorruin jälleen tietokonepeliviihteeseen.
Tiistai, 12.9. 2006
Päivän media: Paavo Arhinmäen pidätysvideo
Työssäni varmaan kiinnostavin osuus on henkimaailman asioiden puiminen, ts. henkilöjohtotehtävät. Tässä "kiinnostavaa" käytetään sanan kiinalaisessa merkityksessä, pääasiassa koska en oikein koe osaavani sitä. Ihmisten kanssa toimeen tuleminen tuntuu monesti yhtä suurelta mysteeriltä kuin tietokoneet ovat muille.
Niinpä aina kun vastaan tulee jotain joka vaatii inhimillistä kommunikaatiota muista kuin teknillisistä asioista asiantuntijalta toiselle huomaan pysähtyväni pitkäksi toviksi miettimään. Miten tätä pulmaa lähestytään? Miten saan viestin perille ilman että siitä syntyy minkäänllaisia ei-toivottuja sivuvaikutuksia? Kuvittelen (ehkä yliherkästikin - en minä tiedä!) että ihmiset ovat kauhean hanakoita kuulemaan tai lukemaan asioita ennemmin rivien välistä kuin itse viestistä ja että sanomalla mitä tarkoittaa tulee vahingoksi sanoneeksi aivan muuta kuin mitä tarkoitti.
Joten, viilaan sanamuotoja, kommunikaatiotapoja, äänensävyjä. Pidän edelleen vimmaisesti kiinni näkemyksestäni, että hymiöt ovat uuskirjoitustaidottomien hätäkeino joka todellisuuudessa sotkee yhtä paljon kuin selventää, enkä käytä niitä. Tavoittelen ilmaisun selkeyttä muuten. Enkä tiedä lainkaan, onnistunko.
Postilaatikkoon kolahti ylimääräinen palkka elokuisen viikonlopun raadannasta. Päätin heittäytyä hurjaksi ja tuhlata sen saman tien villiin elämään. Hyppäsin pyöräni satulaan ja syöksyin kaupungille ostamaan itselleni housut, kaikki vanhat kun alkoivat olla täysin riekaleina. Kuten tavallisesti, kuluttaminen oli tosi vaikeaa -- missään ei vaan ollut sopivia reisitaskuhousuja. Lopulta oli helpompaa löytää lakkautetuksi luulemani Earth Collection ja ostaa housut sieltä kuin paikantaa muualta kelvollinen vaate.
Hieman HaU-säätöä, hieman luolantutkintaa. Olen tosi säikky kun pitäisi laskeutua ahtaisiin halkeamiin ilman turvaköysiä. Liekö itsesäilytysvaiston poikanen?
Keskiviikko, 13.9. 2006
Päivän ilmoitus: "Launch Detected". Ja pian sen jälkeen "Mexico City Hit - 2.4 Million Dead"
Kummallista kyllä, työhön liittyvä todo-listani lyheni tänään, varmaan ensimmäistä kertaa kevään jälkeen. Enkä oikeastaan edes tehnyt mitään. Päivitinpähän vaan työn alla olevien projektien luetteloa, ja huomasin että muutama asia sieltä oli ratkennut, ikään kuin itsekseen. En kyllä muista itse tehneeni mitään niiden eteen... Silti, enää 22 avointa projektia (plus ne mitä en ole tullut kirjoittaneeksi listalle). Pari noista on kyllä sellaista taivaanrannan maalaamista etteivät ne varmaan tule poistumaan luettelosta ennen kuin sivilisaatio romahtaa.
Töiden jälkeen vuorossa oli pikaista sisäkiipeilyä. Liidasin on-sight Palatsille tehdyn uuden reitin ja olin muutenkin ihan kelvollisen pätevä. Kai tästä vielä ihan hyvä kiipeilytalvi tulee.
Sen jälkeen palattiin sivilisaation romahduksen pariin pelitestaamisen merkeissä. Vihdoin Adept testautti minulla ja muilla Defconin moninpeliä, ja pari tuntia koetimme sitten muuttaa planeettaamme radioaktiiviseksi autiomaaksi. Globaalia ydinsotaa, huh. Pelaaminen oli intensiivinen kokemus - stressaava, kylmä ja häiritsevä. Jos olisimme käyneet pelinsisäisen irc-keskustelun kansainvälisen diplomatian kielellä, olisin varmaan ahdistunut tajuttomaksi.
Defcon vaikutti aivan älyttömän mainiolta tuotteelta. Kunhan Introversion saa Mac-version aikaiseksi, ostan kyllä sen oitis. Sen pelaamisesta taitaa saada pahoinvointia, mutta sama pätee moniin muihinkin harrastuksiini.
Torstai, 14.9. 2006
Päivän katu-uskottava ammatti: Taksikuski.
Eilisen ydinsotakokemuksen innottamana hankin Introversionin toisenkin pelin, Darwinian. Kun peli ilmestyi, ajattelin että se ei olisi minua varten, mutta nyt oivalsin, että sehän sopii HaU-hahmolleni hämmästyttävän hyvin. Peli vei huomioni niin, etten ollut malttaa lähteä edes Cosmiciin.
Baarissa vertailtiin sotamuistoja sairaalakeikoilta ja pohdittiin siedettävän työn löytämisen vaikeutta. Osa joukkueesta jatkoi M.A. Nummisen keikalle nauttimaan kulttuurista, minä palasin tietokonepelini pariin.
Perjantai, 15.9. 2006
Päivän reitti: Rat King. Rikoin sen kiivetessäni, pala kiveä jäi käteen, mutta en kuulemma silti saa julistaa sitä uudeksi reitiksi ja nimetä sitä itse.
Näin unia ihan väärien ihmisten sylissä olemisesta. Uniminäni ei selvästi ole ainoastaan itsetuhoinen vaan myös pahasti todellisuudesta vieraantunut. Sitä kuvastaa sekin, että samassa unessa oli napoleaaninen uutinen Ranskan kuninkaan kuolemasta. Tämä on jo noloa. Vaadin että myös alitajuntani alkaa seurata maailman tapahtumia ja tietää missä Euroopan maassa on mikäkin valtiomuoto. Muutenkin pienoinen "get with the program" -motivaatiopuheenvuoro joillekin sivupersoonilleni olisi paikallaan.
Keskiviikkona olin missannut upouuden citykallion avajaiset, joten tänään kävin sitten tutustumassa siihen Susannan kanssa. Pieni ja matala kallio oli, mutta hyvin pultattu, kivi oli kaunista, reitit näppäriä ja niitä oli pieneen tilaan tungettu paljon. Oli hyvä taas kiivetä ulkona.
Olin kuvitellut että iltaan kuuluisi yritys selvitä ydinsodasta, vaan eipä sitten. Mutta Darwinia tarjoili Introversionin old skool -hyvyyttä nörtille.
Viikonloppu, 16-17.9. 2006
Viikonlopun reitti: Törmäystestinukke. 6+, mukamas - mutta alusta ei vaan pääse.
Lauantai oli aika laiska päivä. Pelasin Darwinian läpi, tein hitusen työtä Yövuoro-livepeliprojektin eteen ja koetin vailla menestystä keksiä irkissä roikkujille jotain kiintoisaa puuhaa.
Sunnuntai olikin aktiivisempi. Heti aamusta jatkoin livepeliprojektin tutkimista ja etenin tarvitsemieni työkalujen kehittämisessä melkoisesti. Olisin varmaan nörtännyt koko päivän näiden parissa, ellei eilen olisi syntynyt päätöstä mennä tänäänkin Mäntymäkeen kiipimään. Liidailin pari helppoa reittiä ja pähkäilin kahta vaikeaa. Teemukin oli saatu suostuteltua mukaan kivelle.
Kalliokeikan ja ruokailun jälkeen palasin kotiin säätämään. Ei mikään ihme etteivät livepeliprojektini tahdo toteutua, tunnun tarvitsevan niihin aina tosi eksoottisia juttuja joita ei löydy valmiina ja joita en itse jaksa lähteä tekemään. Mutta kenties tällä kertaa saatoin löytää työkalun jolla saa toteutettua erään suunnitteilla olevan erikoisuuden. Enpä muista minkään pelin aivan vähän aikaan koettaneen käyttää tietokoneita apuvälineinä juuri näin...
Ja enempää en kerro, potentiaaliset pelaajat lukevat tätä.
Maanantai, 18.9. 2006
Päivän ilmiö: Yli 20-sivuiset larp-hahmot. Löysin näitä omistakin arkistoistani, ja ne olivat vieläpä mielestäni ihan hyviä...
Illalla en saanut kunnolla nukahdettua ja aamulla olin väsynyt sekä epäsosiaalinen. Niinpä töissä kaivoin esiin sen osan projektilistaa joka edellytti yksinäistä pakertamista eikä ihmisten kanssa vuorovaikuttamista, ja nakuttelin siinä olevia kohteita ahkerasti. Yllättävääkin etenemistä tapahtui ja jopa uppiniskaisessa IP-kameraprojektissa yksinkertainen viritys sai aikaan kaivatun yksinkertaisen tuloksen.
Kotona koetin jatkaa samaa aikaansaavaa linjaa laihemmin tuloksin. Ehkäpä olen nyt tehnyt peliprojektini eteen riittävästi tietokonesäätöä ja on aika palata ihan perinteisen kirjoittamisen pariin.
Tiistai, 19.9. 2006
Päivän sisäpiirin vitsi: Elvis elää
Ei pidä koskaan sortua keskustelemaan verkkokeskustelupalstalla, ei ainakaan asiasta joka on millään tavalla emotionaalinen. Eräällä kaveripiirin suosimalla palstalla oli juttelua Hollannin PNVD-puolueesta ja vain vaivoin onnnistuin pitämään näppini erossa koko asiasta. Olen ehkä oppinut jotain. En olisi varmasti saanut mielipiteitäni sanottua ymmärrettävällä tavalla, olisin vaan alkanut vaahdota ja ollut enemmän osa netin keskustelukulttuurin ongelmaa kuin sen ratkaisua. Kasvokkain osaan argumentoida, sähköpostitse tai keskustelupalstoilla en.
Informaatioteknologisten virittelyjen ja liekityssotien väistelemisen ohella tänään oli atk-keskuksen virkistäytymisilta elokuvan parissa. Sin City on kyllä kaunis, mutta väkeä oli saapunut paikalle kovin vähän. Vaan eipä leffa siitä kärsinyt. Elokuvan jälkeen päädyin vielä Jarin ja Annan kanssa istumaan Proffaan puhumaan mitä sattuu.
Oli miellyttävää ja antoisaa, vaikka yritinkin aina välillä tapella jostain esiin kiemurtelevaa ahdistusta vastaan. Mistähän olin sellaistakin hankkinut? Ja voisiko se vaikka mennä pois?
Keskiviikko, 20.9. 2006
Päivän reitti: Palatsin uusi kutonen
Levottomissa unissani asuin jostain syystä Otaniemessä ja harjoitin omituista ihmissuhdesäätöä. Jälkimmäinen tuntui yllättävän uskottavalta, tai ainakin ihmiset käyttäytyivät tavalla jonka saattoi ymmärtää. Olin hieman pettynyt herätessäni.
Sekavaan asiaan selkeyttä hakeva palaveri ja pitkä ammattiliiton tiedotustilaisuus veivät suurimman osan päivästä. Lopulta päädyin kiipeilyseinälle muiden ihmisten kanssa, mutta siellä olo olikin aika heikko enkä sitten viitsinyt raastaa itsestäni voimia kovin moneen reittiin. Sen sijaan poistuin ruokailemaan ja löpisemään Mirin kanssa.
Ensi vuodelle näytti olevan tulossa suuri kasa kiintoisia peliprojekteja. Olisi kovasti syytä saada itsekin jotain aikaan taas vaihteeksi, tässä ei ole one-shotteja lukuunottamatta tullut pelautettua mitään kohta vuoteen.
Torstai, 21.9. 2006
Päivän pikaruokala: Gootti-kebab
Koko alkuviikon selvisin käytännössä puhumatta käyttäjille. Kun tänään väen vähyys ajoikin taas vastailemaan puhelimeen ja ongelmatiketteihin, havaitsin pinnani palavan. Kun ihan oikeiden töiden ja hajonneen ekstranäytön toimimaan suostuttelun lisäksi joutuu samaan aikaan selittämään uusavuttomille ihmisille asioita jotka eivät heitä lainkaan kiinnosta alkaa verenpaine nousta oikein nopeasti.
Tahdon työtilan jossa minulla ei ole edes kiusausta joutua vastaamaan puhelimeen. Tahdon työrauhan tehdä niitä tehtäviä joita minun oikeasti pitäisi tehdä. Tahdon myös että käyttäjämme alkavat käyttää lukutaitoaan. Nobel-palkinto, supervoimat ja maailmanrauha olisivat kans kivoja.
Töiden jälkeen olin ihan hermoraunio, mutta vähitellen toivuin. Puhelin kaupunkiin ilmestyneen Kaisan kanssa luonnontieteestä, perusoikeuksista ja ihmissuhdejuoruista kunnes harmonia palasi. Cosmicissa puitiin taas tärkeitä asioita, kuten maailman epäseksikkäimpiä ammatteja. (Maatalouslomittaja, game show host ja teurastaja olivat oman listani kärjessä; yritysjuristilla tai pörssikeinottelijalla kuulemma voi olla ilkeyden tuomaa viehätystä.) Maailman seksikkäimmäksi ammatiksi taisin nörttilähtökohtani tunnustaen ehdottaa geologia, planetologia tai muuta luonnontieteilijää.
Perjantai, 22.9. 2006
Päivän lainaus: "Literature uses the language of art, popular fiction uses the language of industry" tai jotain sinne päin.
Kun olin pienempi, tahdoin elättää itseni kirjoittamalla. Maailmankaikkeus toteutti toiveeni kirjaimen, vaan ei sen henkeä. Olisi varmaan pitänyt speksata, että tahdon kirjoittaa laadukkaita romaaneja työkseni. Sen sijaan hankin leipäni kirjoittamalla hallinnollisia ohjeita, diplomaattisia sähköposteja, teknistä dokumentaatiota ja ratkaisuja ongelmiin. Kirjoittamista sekin on.
Ja vaikka kolmetoistavuotias minä ei sitä olisi tajunnutkaan, sekin on oikeastaan aika hauskaa jos siihen vaan saa uppoutua. Ehkäpä byrokraattinen soveltamisohje ei ole lukijalleen jännittävä ja koskettava samalla tavoin kuin hyvä kirja, mutta sen kirjoittamisessa saa käyttää aika lailla samoja taitoja. Tämä päivä kului kokonaan kirjoittaessa - uppiniskaisesti päätin että käyttäjille puhumiseen minua ei tarvittu - ja nautin siitä kovasti. Olin myös todella tuottelias.
Töiden jälkeen olo oli todella väsynyt. Koetin herätellä itseäni liikunnalla, mutta sain vaan tarkennettua diagnoosiani: väsynyt ja hieman flunssainen. Niinpä kiipeilyn sijasta tyydyin vain varmistamaan Miriä parilla reitillä, sitten poistuimme ja vilkaisimme Cypher-elokuvan.
Myöhemmin illalla luin kirjaa Popular Fiction, joka arvioi Oikean Kirjallisuuden suhdetta scifiin, dekkareihin ja muuhun kulutuskirjallisuuteen. Teoksen piti kuulemma puolustaa populaarikirjallisuutta, muttei se siinä kovin hyvin onnistunut. Olen ihan varma, että kirjoittajalta jäi huomaamatta jotain näkökohtia. Joskus olen itsekin pitänyt kirjallisuusharrastajalle palavasieluisen tieteiskirjallisuuden puolustuspuheenvuoron, mutten muista mitä oikein sanoin.
Lauantai, 23.9. 2006
Päivän tiede: Suhteellisuusteoria. Vastaintuitiiviset jutut ovat mainioita.
Taannoin Meksikonlahdelta löytynyt öljykenttä uhkasi langettaa harmillisen varjon apkoalyptisten teorioideni ylle. Vihdoin ja viimein vilkaisin, mistä kaikki mouhotus oikein johtui. Ilmeisesti syvällä meren alla oli jopa 15 miljardia barrelia öljyä. Maailman öljykulutus päivässä on 80 miljoonaa barrelia. Suoritin nopean jakolaskun, ja totesin että mahtava öljykenttä tyydyttää koko planeetan öljytarpeen hurjaksi 187 päiväksi.
Ilmeisesti todellinen olennainen pointti löydössä oli, että öljyä löytyy kyllä muutenkin kunhan vaan hakee syvemmältä. Ans kattoo nyt.
Kaisan Phantomsin myötä pääsimme taas tovin elämään Yhdysvaltain post-9/11 -paranoiaa. Hahmomme potkittiin liikkeelle passiivisuudestaan ja lähtemään varsin äärimmäiseen suunnitelmaan. Pelin aikana tekniset ongelmat saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että olohuoneen äänentoiston atk-kommunikaatio olisi syytä uusia. Kunhan kaupat aukeavat, menen kuluttamaan.
Pelin jälkeen päädyin juttelemaan Kaisan kanssa luonnontieteestä ja scifipeleistä. Hiivimme yliopistolle käymään läpi paria suhteellisuusteoriajuttua. Fysiikkaa ei voi tehdä ilman liitutaulua.
Sunnuntai, 24.9. 2006
Päivän lahjoitus: Kasa pleikkarin oheiskrääsää. Nyt kun vielä itse laite olisi.
Rikun Musta aamunkoitto oli taas hilpeä peli. Hahmoni ei ihan vähästä hötkyile, mutta nyt jo löytyi asioita jotka alkoivat häntäkin ahdistaa. Riku uhkaili pelikampanjatauolla jos jostain ei löytyisi paljon lisäaikaa pelin kirjoittamiselle. Saapi nähdä mitä tapahtuu. Ongelma kyllä monissa viimeaikaisissa ropekampanjoissa on ollut, että niitä on pelattu aivan tarpeettoman harvoin.
Pelin päätyttyä hyppäsin takaisin suhteellisuusteorian jännittävään maailmaan. Wikipedia vastaili muutamaan eilen askarruttamaan jääneeseen ongelmaan. Tosin laiskana ihmisenä skippasin suurimman osan fysiikkaan liittyvästä kaavanpyörittelystä, mikä tietenkään ei tee hyvää. Fysiikan jälkeen scifiä ja humanistisia tieteitä.
Olo oli yhä ihan aavistuksen verran flunssainen. Lukeminen lääkitsi sitä hieman. Laulavan salapoliisin katsominen taas johti pahoinvointiin.
Maanantai, 25.9. 2006
Päivän fontti: VT100
Juttelin pitkään Kaisan kanssa luonnontieteistä, humanistisista tieteistä ja uskonnoista. Keskustelussa oli havaittavissa tiettyä arvolatautuneisuuutta. Olisipa olemassa jokin keino kieltää uskonnot aiheuttamatta samalla suunnattomia ongelmia yleiselle sanan- ja mielipiteenvapaudelle. Jos vaikka edes pykälä uskonnonvapaudesta poistettaisiin sivistyneen maailman lainsäädännöstä, kun eikö se sisälly kahteen yllämainittuun muuhun vapauteen? Sisälläni asuva pieni natsi voi hyvin.
Illalla päädyin graafiseksi suunnittelijaksi tekemään bilemainosta. Tämähän on ala jossa minulla ei ole minkäänlaisia lahjoja, mutta joskus se onnistuminen tulee matalalla kykytasollakin heitettyä. Onneksi tämäniltainen taisi kuulua niihin kertoihin.
Tiistai, 26.9. 2006
Päivän yllättävä käänne: Pandora.FM soitti minulle teknokanavaltani Apoptygma Berzerkiä ja muuta konesuhinaa - ja sitten, täysin äkkiarvaamatta, heitti väliin Bee Geesin You Win Againin. Pidin kappaleesta kovasti yläasteella, mutta en ollut kuullut sitä 20 vuoteen. Mistä se tiesi?
Työpäivä yritti olla stressaava ja ärsyttävä. Taistelin penseyttä vastaan heikolla menestyksellä ja äksyilin ihmisille. En pahasti, mutta riittävästi harmistuakseni itseeni.
Vastapainoksi Tiemuksen Labyrinth: Berlin pääsi viimein käyntiin. Pidin. Hyvä rytmi, hyvä tyyli. Auttaa sekin, että hahmoni on aivan mainio. On terapeuttista pelata ihmistä, joka on aina hyvällä tuulella, ja on silti sekä älykäs että sosiaalisesti lahjakas. Jopa Yanagi täyttää vaan kaksi noista kolmesta kriteeristä.
Peli venyi miltei puoleenyöhön. Pidemmällekin olisin voinut hyvin jatkaa.
Keskiviikko, 27.9. 2006
Päivän väärinkäsitys: Sähköpostiosoite tarja.talvitie@utu.fi ei toimi, koska nimeni ei ole Tarja Talvitie. Huoh.
Kiipeily oli taas melko voimatonta mutta tavallaan suht taitavaa. Kestävyyttä, tarvitsen kestävyyttä, jostain pitäisi saada sitä ihan roppakaupalla. Tahdon nykyään kiivetä niin kuluttavia reittejä että olen äkkiä aivan lopussa, ja se on tympeää. Haluaisin kiivetä vaikeita reittejä tuntikaudet, mutta jossain vaiheessa kädet eivät enää jaksa kiskoa.
Illalle kaavailtu nörttäys peruuntui. Päädyin sen sijaan lukemaan Hessen Lasihelmipeliä, mutten vieläkään pystynyt pitämään siitä. Ymmärrän syyt miksi kirja on mahtipontinen, jäykkä ja tönkkö, mutta se ei silti hävitä näitä ominaisuuksia siitä minnekään.
Korjasin asioita katsomalla Carnivalea ja kirjoittelemalla pelimailin. Muistin taas olevani aamuihminen ja tekeväni kaikkia luovia juttuja paremmin aamulla. Mutta aamut menevät aina töissä.
Torstai, 28.9. 2006
Päivän havainto: En osaa näköjään enää pitää päiväkirjani päivämääriä järjestyksessä.
Jokseenkin hirvittävä Windows-testaus täytti koko päivän. Järjen valo uhkasi himmentyä kun tein mitä oli tehtävä pöydälleni laskeutuneella Dellin kannettavalla. Pakenin lopulta kantamaan hammaslääkärituolia, polttamaan musiikkia ja istumaan kahvilassa.
Olo oli hieman harmistunut koko päivän. Aina välillä se meni hetkeksi pois vain odottaakseen seuraavan kulman takana uudelleen. Plääh.
Perjantai, 29.9. 2006
Päivän tuskin mainitsemisen arvoinen uutinen: Yhdysvallat tosiaan heitti pois oikeudet mm. reiluun oikeudenkäyntiin. Yhäkin sen kutsuminen poliisivaltioksi on loukkaus oikeille poliisivaltioille, mutta suunta on kyllä oikea.
Säädettyäni ja näverrettyäni töissä totesin olevani auttamattomasti nörttäysvaihteella. Ja olin jo lykännyt kotiverkon palvelimen päivittämistä aika pitkään...
Niinpä hyvästelin tuttuni irkissä verkkokatkoa odottaen, hyväksytin aikeeni JD:llä, heitin Das Ichiä soimaan ja kiskoin Muksuluurin leikkauspöydälle. Periaatteessa yksinkertainen käyttöjärjestelmäpäivitys onnistuu Linuxin kanssa jotenkin aina menemään minulta pieleen, ja suhtauduin kauhunsekaisella hermostuneisuudella tähänkin operaatioon.
Pelko valtasi mieleni kun eräässä vaiheessa asennusta näyttöön hyppäsi ruudun täydeltä virheilmoituksia. Mutta loppujen lopuksi päivitys meni puhtaasti. Sitten vähän säädin ja puukotin. Lopulta jossain vaiheessa vanhentunut ja sittemmin säätöyritysteni vaientama iTunes-musiikkijako alkoi jälleen toimia. Riemuni oli valtaisa.
Loppuillan olisin onnellisesti voinut kuunnella Muksuluurin massiivista musiikkikirjastoa. Kuitenkin tarjolla oli myös elävää musiikkia Skreppersin muodossa. Pikkusiskoni olivat saapuneet kaupunkiin bändin kanssa, ja olivat kutsuneet minutkin mukaan rokkaamaan. Tavallisesti en Päiväkodista perusta, mutta nyt sinne oli mentävä.
Skreppersin musiikki ei ole minun juttuni, se on vähän monotonista ja yllätyksetöntä. Lateksiasuun puettu laulaja näytti broilerilta ja päiväkodin taitetun A4:n kokoinen lava ei oikein esiintymiselle tilaa jätä. Vaan oli esityksessä hupiarvoakin.
Lauantai, 30.9. 2006
Päivän opinahjo: Wisconsinin yliopisto. Tekee oikein hyödyllistä tiedettä käytettäväksi peleissä.
Pelinkirjoittelu ja Carnivalen katsominen muodostivat valtaosan päivän ohjelmasta. Sain muutaman peliin liittyvän oivalluksen ja kirjoitin ensimmäiset pari sivua varsinaisia kampanjamuistiinpanoja. Luonnontiede on nyt kohdallaan, yhteiskunnalliset jutut pitäisi vielä miettiä.
Vastasin myös Roolipelaajan seksikyselyyn. Mene sinä ja tee samoin.
