Kesäkuu 2006: Oma inhottava itseni
Torstai, 1.6. 2006
Päivän tyhmä juttu: Guinness-parta. Hyvä syy olla juomatta mitään irlannissa.
Edellispäivänä hampaiden kiristelyä aiheuttanut ongelma hoitui lopulta verrattaen tuskattomasti. Töissä kului silti pitkään kaikenlaisten merkillisyyksien kimpussa.
Yllättäen ammattiliitto ja työnantaja eivät olleet päässeet sopimukseen UPJ:sta. Ei vieläkään tietoa rahasta, köyhyys ja kurjuus jatkuvat. Mahtaakohan meidän takautuvista palkoistamme mennä viivästyskorkoa? Rahaa nimittäin ikään kuin tarvitsisin nyt enkä sitten joskus, ja jos rahaa ei ole nyt, sitä joutuu hankkimaan keinoilla joihin sisältyy korko olennaisena elementtinä.
Hain kirjastosta luettavaa ja suuntasin Cosmiciin. Rikos kannattaa -peliä pohdittiin paljon, samoin työstressiä. En ollut kärjessä rahattomuudessa enkä työn kuormittavuudessa, mikä hieman palautti perspektiiviä asioihin.
Kotona havaitsin, että kesän hyvä henki oli jättänyt minulle kirjoja luettavaksi. Täsmälleen tätä kaipasinkin. Fiilis oli silti etäisen yksinäinen ja kaipaava.
Perjantai, 2.6. 2006
Päivän taito: Ajatustenluku
Työpäivän aikana havaitsin, että ulkona oli oikein kaunis ilma, ja halu lähteä kiipeilemään oli kova. Mutta oli pelipäivä, joten en oikein ehtinyt. Ilta kului Warhammerin parissa. Välillä Susanna kävi lainaamassa elokuvia ja pelin jälkeen Kaisa ilmestyi paikalle. Hänellä oli jaettavana pelottavia kokemuksia valtakunnan vaihtoehtoisen koulujärjestelmän syövereistä.
Lauantai, 3.6. 2006
Päivän peliteema: Kaisan peleissä on jonkun hahmon aina välttämätöntä sulkeutua viikoksi kellariin tai muuhun loukkoon.
Sateinen päivä kului Phantomsia pelatessa. Äärimmäisen inhottavassa hahmossani näkyi inhimillisyyden pilkahdus.
Pelin jälkeen haahuilin Kaisan kanssa kävelyllä Mäen seudulla. Uudesta kodista on mukavampi lähteä kävelylle kuin Merihaasta, tässä kun ei ole joka suuntaan vain isoja teitä. Yritimme myös katsoa korealaista The Isle -elokuvaa, mutta olin sille liian yliherkkä. En siedä leffoja joissa satutetaan eläimiä, oikeasti tai leikisti.
Sunnuntai, 4.6. 2006
Päivän todella yllättävä havainto: Kiipeilytossuni ovat liian isot Kaisalle.
Kaunis sää houkutti ulos. Kaisaa ei tahtonut ensin saada hereille, joten kärsimättömänä pyöräilin Ispoisiin tarkastelemaan, joko kallio olisi kuiva. Kun totesin sen olevan, palasin kotiin ylipuhumaan Kaisan lähtemään kanssani kivelle. Viihdyimme kalliolla pari tuntia. Kävimme myös Uittamolla kokeilemalla veden lämpötilaa. Saunankin näyttivät rannalle rakentaneen. Pihi (ja köyhä) kun olen, sitä tuskin tulen käyttämään.
Söimme pizzaa, yhytimme Mirin ja kiipesimme Mäen katolle piknikille. Sitten palasimme liikunnalliselle linjalle kun Adept ja Suvi saapuivat paikalle bofferoimaan. Lyhyt miekkailuharjoitus vei loputkin vähäisistä voimista, ja ajauduimme sisään katsomaan Kamikaze Girlsin.
Reipasta ja kesäistä. Tämän voisi kai nähdä jonkinlaisena loman alkuverryttelynä. Oikeaan lomaan on tosin vielä melkein kolme viikkoa.
Maanantai, 5.6. 2006
Päivän chtorr: Mysterious Red Cells Might Be Aliens
Budjettipalaveri ja hallinnolliset pikkuhommat dominoivat päivää melko täysin. Sivusssa huomasin, että Imperial Americanassa oli taas tulossa iso hallinnon selviytymisharjoitus. Nämä harjoitukset ovat aina ennenkin enteilleet hyviä.
Viivyin töissä yllättävän pitkään. Kotona luin Edward Bunkerin Elukkatehdasta ja puhelin Kaisan kanssa peleistä. Vuorokausirytmini yrittää kovasti siirtyä kesämoodiin jo etuajassa ja oli vaikeaa käydä ihmisten aikoihin nukkumaan.
National Day of Slayer, 6.6. 2006
Päivän työpöydän koriste: 21 tuuman widescreen-näyttö. Tuntuu olevan jopa sopeutettavissa työtapoihini. Tuskin silti tätä tulen pitämään omassa käytössäni.
Kesäkuu toi mukanaan kirjat. Lainasin kirjastosta luettavaa saamieni suositusten perusteella, ja suosittelin itse luettavaa toisille. Päädyin itse lukemaan Lolitaa, yllättävän korkeaprofiilista kirjallisuutta kun huomioi yleisen kirjamakuni.
Kohtasin kirjallisessa maussa huomattavia erimielisyyksiä, josta keskustelin pitkään. En oikein tiedä miten tähän suhtautuisin. Tiedän kirja- ja elokuvamakuni olevan koko lailla muuta kuin korkeakulttuuriin suuntautunut, mutta en oikein tiedä pitäisikö sille tehdä mitään. Tosiseikka taitaa olla, että minä vaan luen kirjoja enimmäkseen elämysten ja tuntemusten vuoksi -- ja tahdon lukea jostain aivan muusta kuin mitä itse koen arkielämässäni. Sama kyllä pätee roolipeleihinkin.
En myönnä, että tämä tekee minusta sivistymättömän. Eriäviä mielipiteitä on tosin myös esitetty, ja niistä monissa on aivan pointtiakin.
Keskiviikko, 7.6. 2006
Päivän musiikki: Atrocityn versio Shout-kappaleesta. Vau.
Näin unta valehtelematta satametrisestä jättiläiistuhatjalkaisesta, joka jahtasi minua omituisessa scifikaupungissa. Se oli ihan tolkuttoman pelottava. Enkä ole edes lukenut Chtorr-kirjoja hetkeen.
Työpäivästä tuli hyvin lyhyt: pääsin töihin myöhään ja lähdin varhain. Keräännyin Riikan ja Tainan kera Mirin autoon, joka eteni kohti Helsinkiä Rikos kannattaa -pelin valmistelevaan tapaamiseen. Automatka Helsinkiin vei kaksi tuntia, parkkipaikan etsiminen melkeinpä toisen mokoman. Keskustassa ajaminen kyllä menettelee, mutta ei sinne pysäköinti.
Kokous oli hyödyllinen, tosin oli vaikea välttyä tunteelta että tämän olisi voinut hoitaa muutenkin, jotenkin tavalla joka ei vaadi raahautumista kahdensadan kilometrin päähän. Videoneuvottelutekniikka ei taida ihan vielä noin yleistä olla, mutta varmaan ensi vuonna. Kokousten jälkeen koetimme yllättää maahan palanneen Sannan, mutta hänpä olikin viisaana paennut kotoaan eikä ollut löydettävissä.
Olin taas kotona jo puoliltaöin, onneksi. Mäessä oli vierailemassa suomalais-norjalainen taidelarppaajakaksikko Juhana ja Eirik. Puhelin heidän kanssaan hetken, mutta väsymys voitti nopeasti.
Torstai, 8.6. 2006
Päivän hyvä ajatus: Apinaoikeudet
Epämääräisen syyllisyydentuntoisia painajaisia, sitten töitä. Näin vilaukselta odottamatta maassa olevaa Taikaakin.
Olin harkinnut tälle päivälle kiipeilyäkin, mutta totesin aikatauluni vähän tarpeettoman tiukiksi. Rikos kannattaa -pelin materiaalin lukeminen vei paljon huomiota. Jossain vaiheessa siirryin Cosmiciin jatkamaan opiskelujani.
Kahvilaan saapui verkalleen muitakin ihmisiä. Turkulainen taidetapahtuma Olohuone oli pitänyt kaikki taiteellisemmin suuntautuneet ihmiset kiireisinä erikoisten operaatioiden parissa. Miken, Juhanan ja Eirikin En kadu mitään oli pelattu tänään, ja kansainvälisen produktion kunniaksi Cosmicin ihmiset jopa puhuivat englantia.
Vieras kieli on hassu juttu. Minulla on yleiskohtelias käsitys, että jos paikalla on vieraskielinen ihminen, pitäisi kaikki viestintä pyrkiä hoitamaan kielellä jota hänkin ymmärtää. En vaan itse aina saa elettyä tämän mukaan. Vaikka englantia nyt tyydyttävästi osaankin, sen puhuminen tai ainakin puhumaan ryhtyminen on jonkinlainen homma. Onneksi ihmisiä oli niin paljon, että hankalan kielen kriittinen massa ylittyi.
Cosmicista seurue lähti etenemään Päiväkotiin. Vasta paikan ovella muistin miten paljon inhosin sitä, mutta Mike maksoi minut kuitenkin sisään, joten ajattelin yrittää antaa Päivikselle tilaisuuden. Mutta edelleen melua ja savua oli liikaa ja tilaa liian vähän. Jos musiikki soi noin kovaa, sen on parempi olla joko tanssittavaa tai muuten poikkeuksellisen hyvää, muutoin oloni käy vaan turhautuneeksi ja penseäksi. Tällä kertaa paikalla oli livebändi, mutten saanut siitäkään oikein otetta, ja liukenin varhain.
Olipa hapannaamaista. Sääli sinänsä, koska olisin mielelläni ollut hyväntuulinen ja energinen.
Viikonloppu, 9-11.6. 2006
Ajankohdan rosvon nimi: Turo Mutka. Voiko olla mitään karumpaa?
Perjantai-illalla Rikos kannattaa -livepeli lähti liikkeelle Zen Cafélla ja 20.26 junalla Imatralta. Kahtakymmentä tuntia myöhemmin rikollispomohahmoni ammuttiin pakettiauton takatilassa ja ruumis viskattiin Vantaanjokeen. Välissä oli hieno ja nopealiikkeinen vuoristorata, jossa ei tainnut olla yhtään tylsää hetkeä. Pelin yötäkään en kyennyt kunnolla nukkumaan, koska hahmo oli yksinkertaisesti liian hermostunut, liian paniikissa, liian halukas tarttumaan ongelmiin ja tekemään niille jotain ennenkuin ne lopettivat hänet.
Kokemus oli aivan mainio. Pelinä Rikos kannattaa syyllistyi moniin alkeellisiin mokiin jotka jälkeenpäin harmittivat, mutta pelissä niitä ei huomannut - mitä nyt itse tekemääni arviointivirhettä joka lopulta koitui kuolemakseni. Siltikin koin pelanneeni hahmoa oikein.
Pelinjälkeisenä iltana olin aivan poikki henkisesti ja fyysisesti. Ajauduin Jorin kanssa Kiiskeen syömään toasteja ja puhumaan pelistä, sitten löysin yösijan Salasta ja vetäydyin kiitollisena sinne nukkumaan. Aamulla selvittyäni pois Malmilta ja takaisin turkulaisten pariin sain huutoa aikeideni kommunikoimattomuudesta, sopimuksista poikkeamisesta ja yleisestä käyttäytymisestäni. Tuskin enempää kuin ansaitsin.
Vastaanotettuani haukut suuntasin kuitenkin kiipeilemään eilen oman onnensa nojaan hylkäämäni joukkueen kanssa. Onneksi pitkävihaisuus ei kuulunut tyyliin, eikä minua esim. pudotettu kalliolta kuolemaani tai muutenkaan rankaistu sen enempää. Rollareilla oli mahtavan kaunis kesäinen päivä, kuten siellä tuntuu olevan miltei aina. Kiipesimme useita reittejä - minulle pari vanhaa ja tuttua, yksi uusi liidi ja pari uutta yläköysittelyä. Kiipeily oli aivan mainiota ja kalliolla kului pitkä tovi.
Paluu kotiin meni muutenkin pitkän kaavan kautta. Vasta yhdentoista pintaan selvisimme takaisin Turkuun. Olin taas ollut kaukaa viisas ja ottanut huomisenkin päivän lomaksi. Ehtisin ehkä toipuakin pelistä.
Maanantai, 12.6. 2006
Päivän geologia: Jääkauden halkaisema (?) valtava kalliolohkare.
Kesä oli laskeutunut. Ulkona oli kaunista ja lämmintä, ja minulla oli jopa päivä lomaa. Luettuani aikani Jeff Longin Helvetin piirejä pyöräilin Tainan kanssa uimaan. Vesi ei ollut vielä kesäisissä lämpötiloissa, ja vaikka uiminen olikin hauskaa, sitä ei todellakaan voinut tehdä kuin hetken.
Vilkaisin myös Luolavuoren boulderia sekä Adeptin väsäämää bofferikilven alkua. Tekemistä olisi riittänyt vaikka miten paljon. Kesällä ei koskaan pitäisi nukkua, kaikki aika pitäisi käyttää puuhaamalla jotain.
Vielä kahdeksan työpäivää ennen lomaa. Vaihteeksi työnteko ei ota päähän, on vaan kärsimätön olo. Tahtoo jo päästä veteen ja kalliolle joka päivä koko ajan.
Tiistai, 13.6. 2006
Päivän omituisuus: Kukkulalla villinä kasvava ruohosipuli
Vuoden ensimmäinen trooppinen myrsky Alberto oli muodostunut Meksikonlahdella, ja piiskasi Floridaa. Täällä sen sijaan oli vain tavallisen kuumaa ja rauhallista.
Selvittyäni työvelvoitteista uskaltauduin maaseudulle, Paraisille katsomaan Susannaa. Urheasti kohtasin pelottavat ja iljettävät kasvit ja eläimet joita syrjäseutu pursusi. Uimassakin tuli käytyä - vesi oli lopulta selvästi lämpimämpää kuin Uittamolla - sekä saunottua.
Työnteko haittaa lomallisia aspiraatioitani.
Keskiviikko, 14.6. 2006
Päivän ohjelmiston nimi: Sun Java System Connector Desktop Deployment Toolkit. Ei sitten tuota enää monimutkaisemmin voinut sanoa?
Työpäivä oli kovin epätasainen, kuten vireystasonikin. Olen näköjään luisunut jo lomamentaliteettiin ja olen haluton aloittamaan mitään uusia projekteja puoleksitoista viikoksi. Toisaalta Sunin web-sivujen kanssa tappeleminen oli niin turhauttavaa, että se itsessään kävi työnteosta.
Vapauduttuani työtehtävistä pyöräilin Ispoisiin kiipimään. Neljä reittiä ehdin kavuta, viimeisen sadepisaroiden putoillessa. Säätiedotus oli uhannut ukkosta, mutta kuitenkin selvisin kotiin saakka suht kuivana.
Illalla kirja loppuun ja Descent-elokuva. Jopa se taas oli pelottava. Onneksi Kaisa tuli pitämään minua kädestä yöksi.
Torstai, 15.6. 2006
Päivän odottamaton kommentti: Guantanamo should shut, says Bush - pistää sitten tapahtumaan vaan, O Great Decider.
Työnteko on veltostunut. Saavun myöhään, lähden aikaisin, kerään miinusta kellokorttiin. Ei tee mieli aloittaa uusia projekteja kun ihmiset joita niihin tarvittaisiin ovat lomalla. Eikä vanhojakaan projekteja saa kunnolla eteenpäin samoista syistä. Ei niin että mikään olisi kriittisen pahasti kesken. Yliopisto on hiljenemässä juhannukseksi ja heinäkuun tauoksi.
En tiedä, pitäisikö tuntea syyllisyyttä siitä, että kesälomani on niin pitkä. Ei kai, koska tekemistä täällä ei kesällä oikein ole. Mutta olen hyvä tuntemaan syyllisyyttä typeristäkin asioista.
Töiden jälkeen suuntasin Ispoisiin kiipeilemään. Liidasin Big Man Cryingin hieman aiempaa vaikeampana variaationa ja tappelin eilen kokeilemani Tujun kanssa. Lopulta päädyin Cosmiciinkin, mutta ihmisiä oli paikalla vain vähän ja energiataso matalalla.
Perjantai-lauantai, 16.6. 2006
Ajankohdan eläimet: Kirotut hyttyset.
Aina välillä näyttäytynyt nimetön ahdistus kiusasi taas. Kun moinen ei sopinut kesäfiiliksiini, pysähdyin paikalleni analysoimaan, mistä oikein oli kysymys.
Ongelman ytimenä taitaa tosiaan olla syyllisyydentunto. Koen syyllisyyttä kaikesta - vieläpä kaikesta typerästä. Ensimmäiseksi koen syyllisyyttä siitä, että olen ollut töissä niin vähän. Se on typerää, koska hommaa ei oikeasti ole tällä hetkellä kauheasti, ja niinpä lienee järkevämpää lähteä pois kuin roikkua työpaikalla tyhjän panttina tyydyttämässä kellokorttia.
Toinen syyllisyydentunne kuitenkin liittyy edelliseen. Eli, eikö muka minulla oikeasti ole hommaa? Minähän olen pikkupomo, ja tähän saakka olen valittanut ettei ole aikaa tehdä sitäkään työtä mitä on? Nyt kun olisi aikaa, töitä ei muka ole? Mitä pelleilyä tämä tällainen oikein on? Olisihan noita tekemättömiä töitä. Jotenkin ne vaan eivät ole sellaisia joita pystyn tekemään lomakautena kun kaikki tarpeelliset ihmiset eivät ole paikalla. Eli minkäs takia minä nyt sitten olen lisäämässä tätä aikaansaamattomuutta lomailemalla itse maksimaalisen pitkän kaavan mukaan? Koska tekee mieli kiivetä? Minkälaista suunnittelua tämä nyt sitten muka on? Eikös minun pitäisi asemani nojalla olla vastuullisempi? (Ja toisaalta, missä viipyy sitten asemani mukainen finansiaalinen kompensaatio menetetystä vapaa-ajasta?)
Kolmas syyllisyydentunnon aiheuttaja ovat ihmiset. Koen taas olevani aivan korostetun huono ja epäkelpo ihminen, ja aiheuttavani kavereilleni pelkkää murhetta. Epäilemättä moinen tunne on karmisesti aivan oikein huomioiden viime aikojen toilailuni.
Näinkin itsekkääksi ihmiseksi minulla on aivan kohtuuttoman huono kyky täydellisesti viis veisata ympäristöni toiveista. Sanon herkästi, ettei minua tippaakaan kiinnosta miltä ihmisistä tuntuu tai mitä he ajattelevat, mutta eihän se tietenkään ole totta. Saan helposti syyllisyyttä jos jollakulla on paha olo ja tiedän tarkalleen mitä pitäisi tehdä helpottaakseni tätä oloa ja silti jätän sen tekemättä.
Ilmeinen ratkaisuehdotus tuohon toki olisi, että ei sitten pidä jättää sitä tekemättä. Mutta ei se vaan toimi. Ihmiset saavat pahan olon niin kummallisista asioista -- ja jos yhden ihmisen oloa helpottaa, voi olla melkein varma, että joku toinen sitten taas pahoittaa siitä mielensä. Enkä myöskään suostu toimimaan siten, että tähtään hetkellisen mielipahan minimointiin ympärilläni. Ei se ole kestävä ratkaisu.
Analysoinnin lisäksi viikonloppuun sisältyi myös tekoja. Grillibileitä, kiipeilyä Salon Hyttyskalliolla (nimensä veroinen paikka, hieno kallio mutta ötököiden ansiosta en kyllä koskaan enää tahdo siellä käydä), uiskentelua, saunomista, auringonpistos. Höh.
Sunnuntai, 18.6. 2006
Päivän viritys: Slingistä tehtävät "vaippavaljaat". Näyttävät epämukavilta. Emme tahtoneet kokeilla.
Aamulla fiilis oli auringonpistämä ja heikko. Saatuani kroppani nestetasapainon takaisin järkeväksi ja lämpötilankin normaaliksi päätin ottaa päivän iisisti. Kiipeily jäi väliin, uimassa käväisin mutta sielläkään en rehkinyt.
Illalla luin kirjaa luolantutkimuksesta. Se oli innostavaa ja mielenkiintoista. Nyt harmittaa, ettei Suomessa ole kunnon luolia.
Maanantai, 19.6. 2006
Päivän kappale: Teräsbetoni - Aika on
Kun kysymyksen "käyttääkö rahaa mieluummin ruokaan vai musiikkiin" muotoili noin, ja kun UPJ-taulukotkin viimein sai nähtäväksi, uskaltauduin ruokatunnilla hankkimaan Teräsbetonin uuden levyn. Olin kuullut siitä huolestuttavia, mutta onnneksi huoleni oli turha. Hienoa ja tasalaatuisempaa musiikkia kuin Metallitotuus, ei aivan yhtä päättömiä lyriikoita ja hetkittäin jopa vakavan oloisia kappaleita.
Vaan huomasinpa, että levyssä ei missään lukenut "Compact Disc". Ei siinä käsittääkseni mitään kopiosuojausta ollut, mutta silti mietin heti paranoidissa mielessäni, ovatko kaikki isommat levy-yhtiöt päättäneet olla mainostamatta mitään levyjä CD-leimalla totuttaakseen kuluttajat siihen, että kohta kuitenkin kaikessa on DRM eikä siitä tarvitse erikseen kuuluttaa?
Kiipeilyn tai uinnin asemasta tänään oli liikuntalistalla bofferimättöä. Adept oli väsännyt kerrassaan mainion pienen kilven jota oli erinomaista käyttää. Samalla reissulla puhuttiin postholocaust-ropetuksesta ja Star Wars -pelistä jota Suvi aikoi pelauttaa. Ensimmäinen peli sovittiin jo seuraavalle päivälle. Näin nopeasti asioiden kuuluu liikkua.
Illalla jaksoin vielä katsoa Land of the Deadin. Sillä ei ollut juuri mitään ansioita. Romeron Dead-trilogia olisi saanut pysyä trilogiana.
Tiistai, 20.6. 2006
Päivän hämäryys: Indie-pelille jotenkin kovin ominaisen tuntuinen kohtauksia (scene) painottava ajattelutapa.
Joitain asioita en vaan kerta kaikkiaan tajua. Eräs niistä on, miten Mikä pimeyden maailman hahmo olisit? -testi saa edelleen päivittäin 4-5 vastaajaa. Mistä ihmeestä nämä ihmiset tulevat? Eihän Pimeyden maailma -kampanjassa edes pelannut kuin parikymmentä henkilöä, vaan testi on silti tehty yli 2000 kertaa. Pitäisi varmaan asentaa sivulle joku oikea vakoiluskripti kertomaan, millä hakusanoilla sinne oikein päädytään.
Suvi pelautti meille johdannon lupailemaansa Star Wars -peliin. Systeeminä oli Dogs in the Vineyard, omituinen systeemi joka yhtäältä tuntui houkuttelemaan pelaamaan systeemiä käyttäen ja toisaalta vaikutti kauhean alttiilta munchkinismille. En kuitenkaan vielä osaa lopullista sanaa tästä sanoa.
Mutta itse peli tuntui vallan sympaattiselta. Kehitin todella nastan hahmokonseptin (vaaleansininen insektoidijedioppilas - Star Warsissa kehtaa pelata alieneitakin) ja lyhyen johdannon loputtua tahdoin kovasti pelata lisää. Torstaina jatkunee, huomenna kiipeilyä.
Keskiviikko, 21.6. 2006
Päivän harminaihe: Joku kelvoton lurjus oli käynyt tagaamassa Posankan. Hyvin tehtyä graffitia kyllä arvostan, eikä hätäisetkään tägit rumassa betonissa häiritse, mutta taideteoksia ei saa mennä suttaamaan.
Näin unta vanhan köyteni katkaisemisesta ja sitten ahdistuksesta siitä, ettei minulla ollutkaan vielä uutta köyttä. Niinpä kun Miri tarjoutui lainaamaan minulle rahaa uuteen köyteen, tartuin tilaisuuteen heti. Seuraavasta palkasta olisin kuitenkin puristanut irti sen verran. Palatsilta minun mukaani lähti 70 metrin köysi, Mirille taas kiilasetti ja kypärä.
Uusia vermeitä päästiin testaamaan Ispoisten kalliolla. Köysi toimi, tietenkin, kypärä päässä oli vähän hassua kiivetä, ja kiila oli täydellinen varmistusväline: kun sain sen kallion rakoon, en saanut sitä enää itse pois.
Parin reitin jälkeen sade hätisti kiipeilijät tiehensä. Poikkesin Mirin luona syömässä, ja samalla tulin selittäneeksi aiempaa ahdistustani. En niin tekemällä ainakaan vähentänyt syyllisyydentuntojani.
Yötä pitkin autoin vielä Kaisaa ohjelmallisten outouksien kanssa, luin Tinttejä sekä ripustin kiipeilykamojani kuivumaan. Kaappini alkaa näyttää ihan oikean harrastajan varastolta.
Torstai, 22.6. 2006
Päivän kappale: Garbage - Parade. Soittolistani arpoi sen esiin juuri kun päätin aloittaa töistä poistumisen.
Minuutilleen sillä hetkellä kun poistuin Educariumista alkoi sataa vettä. Sekään ei riittänyt vähentämään riemuani. Loma, vihdoin viimein. Kaikkea toivomaani en ollut ennen lomaa saanut järjestykseen, mutta mitään kovin ammottavia aukkoja tai suuria tekemättömiä hommia ei sentään tainnut jäädä.
Ensimmäinen lomapuuha oli Suvin Star Wars -pelin eka varsinainen pelikerta. Padawanimme pääsivät mittelemään valomiekoillaan ja jeditaidoillaan oikeaa pimeän puolen käyttäjää vastaan. Pelisysteemi tuntui edelleen vetävän kahteen suuntaan, mutta Star Warsin pelauttamiseen se kyllä soveltui varsin hyvin. Dramaattisuus ja tietynlainen todellisuuspakoisuus soveltuivat edesottamuksiimme oikein hyvin.
Pelin jälkeen havaitsin olevani niin fiiliksissä, että katselin tunnin verran Clone Warsia, ja luin taustamateriaalia. Olin jokseenkin ällistynyt matskun määrästä, vaikka minun olisi kyllä pitänyt tietää, että Star Warsin maailmassa sellaista riittää.
Juhannusaatto, 23.6. 2006
Päivän temppu: Oikean jalan hookkaaminen tasapainon minimaaliseksi lisäämiseksi, niin että on mahdollista kurottaa oikealla kädellä kauas ja tarttua otteesta ennen kuin ehtii pudota.
Ällistyin kyetessäni Ispoisten kalliolla kiipeämään Viimeinen dynosaurus -nimistä reittiä loppuun asti. Tai siis - tein reitin kaikki muuvit, välissä kyllä lepäilin ja funtsin paljon. Joka tapauksessa on vaikeimmaksi luokiteltu koskaan kiipeämäni reitti - 7+. Olen kuvitellut seiskamiikan olevan kykyjeni raja, mutta eipä sentään.
Uimiseen oli hieman kylmä, joten vedessä ei viihtynyt kauaa. Mitään biletystä en edes yrittäynt sovittaa aikatauluihini. Meno oli aivan riittävän kesähenkistä.
Juhannuspäivä, 24.6. 2006
Päivän elokuva: Star Wars Gangsta Rap Special Edition
Ehdin piipahtaa Susannan ja Staffin kanssa Ispoisissa aamupäivästä (subjektiivisesta aamupäivästä nyt ainakin). Olin poiminut Suvilta ylimääräiset valjaatkin, joten meidän ei tarvinnut kiipeillessä vaihtaa varusteita. Uudet valjaat olivat hieman pelottava tuttavuus, niistä kun puuttui täysin kantava etulenkki (belay loop, mikä sit suomeksi lieneekään). Silti niillä pystyi kiipeämään, varmistamaan, laskeutumaan ja jopa virittelemään köysiä suht turvallisen tuntuisesti.
Kalliolta poistumisen jälkeen palattiin Star Warsin pariin. Peli oli intensiivinen ja rankka, ja ötökkäparkani oli siinä aivan vähällä päästä hengestään. Voiman pimeän puolen kanssa tuli myös tehtyä tuttavuutta. Hurjan sympaattista peliä oikeastaan. Pystyn hyvin näkemään, miksi totuttu tulos pelissä on, että pelaajahahmot tappavat toisensa: pelisysteemi tukee eskalaatiota ja konfliktin seuraukset näkyvät vasta jälkeenpäin. Mutta Star Warsin henkeen tämä kyllä sopii.
Sunnuntai, 25.6. 2006
Päivän omituisuus: OS X:n grep-toiminto varaa paljon muistia, muttei lainkaan vapauta sitä. The mind boggles. Miten grep voi olla toimimatta? Sehän on vähän niin kuin että vasara ei toimisi.
Joinain päivinä pikkujutut vain törmäävät yhteen ja saavat aikaan ketjureaktion.
Joinain päivinä olen niin karikatyyri omasta inhottavasta itsestäni ettei sille voi edes nauraa.
Siltikin, pikkujutut pysyvät pikkujuttuina, ja emotionaalisista solmuista pääsee ulos. Maksimaalinen draama houkuttaa, mutta sillä tiellä piilee sietämättömyys ja nykyistäkin huonompi käytös.
Maanantai-tiistai, 26 - 27.6. 2006
Ajankohdan hassutus: Paksua tamperretta (nääs) puhuneet kiipeilijät.
Säätiedotteet pelottelivat loppuviikon sateilla, joten kiipeily oli sijoitettava heti alkuviikkoon. Suuntasin Mirin kanssa Tampereelle, Viitapohjan kalliolle. Todella mahtavan näköinen kallio koostui terävästi lohkeilevasta liuskeesta, jonka kiipeäminen vaati ihan eri suhtautumista kuin tuttu rakeinen graniitti.
Vasta illalla paikalle alkoi tulla hyttysiä. Pakenimme niitä suojaan Mirin kaverin Marian luo kaupunkiin. Siellä ohjelmassa oli saunaa sekä jumalaista pizzaa. Sormet näyttivät ehjiltä, mutta tuntui kuin ihon alla liha olisi aivan muusina.
Tiistaina satoi. Kiipeilystä ei ollut toivoakaan, joten uppouduin KOTOR:in pelailuun. Välillä juostiin kaupungilla kastumassa ja syömässä japanilaista ruokaa. Illaksi selvisimme takaisin Turkuun. Olimme jopa olleet toisillemme vähemmän hankalia kuin voisi kuvitella. Kaunis kivi haihduttaa traumat ja äksyilyt.
Keskiviikko-torstai, 28 - 29.6. 2006
Päivän juttu: "Tässä olis oikea nukkumatti sidottuna... ja sit tässä olis tää valenukkumatti, jolla on bensakanisteri ja tulitikut... ja sit kaikki PALAA!!"
Käytin lähes koko keskiviikon pelailemalla KOTOR:ia. Kunpa peli olisi vaan paremmin ja vapaammin tehty, niin ettei olisi aivan sellaisen kaksiulotteisen lautapelin tunnelma koko ajan.
Torstaina aktivoiduin ja lähdin Kaisan kanssa uimaan. Oli hieman kylmää ja tuulista, mutta liikunta tuli silti tarpeeseen. Illalla oli sitten Cosmicia - vaihteeksi myös ulkoilmaversiona. Istuimme tovin jokirannassa syömässä karkkia ja juomassa kaljaa, ja kun ilma viileni siirryimme sisään. Tonja puolusti paikkaansa heimon kuvataiteilijana: saatuaan tilkan viinaa hän laukesi improvisoituun Tonja-tädin piirustuskertomusperformanssiin. Se keskittyi tuleen, musiikkiin ja Dragonbaneen, ja nauratti niin että leukoihin sattui.
Kotona sitten luin iki-ihanan tarinan inhimillisestä julmuudesta. Muutenkin maailman uutiset olivat taas äärimmäisen masentavia. Vaikka Yhdysvaltain korkein oikeus totesikin USA:n sotilastuomioistuimet Guantanamossa laittomiksi en usko senkään johtavan mihinkään. George II:n hallinto on aina ennenkin osannut keksiä tällaisessa tilanteessa vanhalle metkullle uuden nimen ja naamarin, ja jatkaa samalla tavalla.
Perjantai, 30.6. 2006
Päivän antisemitismi: Saatanan Israel
Vilkaisin aamulla pankkitiliäni, ja järkytyin havaitessani olevani korviani myöten rahoissa. Niuho ex-vuokraisäntä oli ilmeisesti väsynyt puhumaan kanssani puhelimessa, ja vaan maksanut takuuvuokran kokonaisuudessaan. Palkkakin oli tullut.
Maksoin paineella laskuja oikealle ja vasemmalle. En vielä koskenut isoon kolmen tonnin velkaani - ajattelin jättää sen lyhentämisen UPJ:n jälkeiseen aikaan - joten minulle jopa jäi rahaa tilille. Rahaa muuhunkin kuin syömiseen.
Olin sitkeillyt minimikustannuksilla niin kauan, että oli vaikea tajuta että rahaa taas oli. Onneksi Summit Sports oli kadonnut Hämeenkadulta, tai koko budjettini ylijäämä olisi saattanut kävellä sinne.
Maailman uutiset olivat synkkiä ja ikäviä. Eskapistina pelasin KOTOR:in läpi ja puhelin Kaisan kanssa pelillisiä. Ehkä nyt viimein jotkut Apocryphan kaiut asettuvat aloilleen.