Maaliskuu 2006: Mäkeen Merihaasta
Keskiviikko, 1.3. 2006
Päivän sokeritauti: Pupu ja kissa
Eilinen oli ollut perusteellisen kurja päivä. Töissä oli raskasta ja päivän päätyttyä olin ollut emotionaalisesti aivan solmussa, tavalla jota en taas vuosiin ollut kokenut. Suhtautumiseni ihmisiin oli täysin mahdoton, ja mitä enemmän sitä yritin selvittää, sitä järjettömämmäksi kävin. Kun vielä sain jostain älyllisenkin lukon aikaan, olin täysin epäkunnossa.
Sitten minua lääkittiin läheisyydellä, hellyydellä ja ymmärryksellä, melkeinpä ainoasta suunnasta josta sellaista sillä hetkellä olisin edes teoriassa suostunut vastaanottamaan. Lääkitseminen ei varmastikaan ollut helppoa, koska olin mahdottomassa mielentilassa jossa välttelin kaikkea inhimillistä kontaktia. Ei niin, ettenkö olisi tahtonut sitä, vaan siksi, että koin etten ollut seurakelpoinen. Ja kuitenkin.
Yöuni jäi vähäiseksi, yö kului kommunikoidessa. Vähän seitsemän jälkeen nousin ylös todistamaan Miken poistumista. Väsymyksestä huolimatta löysin energian lähteä aikaisin töihin. Olin odottanut tätä päivää kammonsekaisella hirvityksellä vaikka miten monesta syystä, mutta kaikki ahdistus oli valunut pois minusta ja jäljellä oli vain onnellinen tyyneys. Sosiaaliselta suunnalta odottamani katastrofi - tai vähintään kipu ja kaipuu - oli häivytetty kartalta, eikä sen jälkeen mikään työuhka, muuttorumba tai edes ahdinko maailman synkkyydestä tuntunut mahdottomalta.
UPJ sujui pulmitta. Iltapäivän asuntonäytön kohde ei ollut mitä haimme, mutta se ei haitannut. Kiipeillessä päätin unohtaa kunnianhimon ja mutkikkaat tavoitteet ja pelkästään kiivetä niin kauan kuin se tuntuisi miellyttävältä - ja miellyttävältä se tuntui, ja sujui paljon paremmin kuin viikko sitten. Kotona tein kiipeilyväen kanssa hyvää ruokaa. Sitten katselimme kaikki ällöttävän söpöjä kuvia (kuvat eivät näy Safarilla, huoh...) sekä tasapainon vuoksi vähän pupuitsareita (sivu on paha piraatti, pitäisi ostaa kirja).
Oli hyvä.
Torstai, 2.3. 2006
Päivän onnellisuuden aihe: Ihmiset. Sentään joskus näinkin päin.
Kaksi UPJ-keskustelua ja useille epämieluisan tiedotteen lähettäminen riittivät työpäivän saavutuksiksi. Poistuin kotiin myöhään ja aika perusteellisen väsyneenä. Eilinen hyvä olo kantoi mielialaa yhä. Minulla oli kunnianhimoisia suunnitelmia ajalle ennen Cosmiciin lähtöä, mutta ne eivät oikein toteutuneet. Postiluukusta kolahtanut Roolipelaaja-lehti ja muut henkimaailman asiat veivät huomioni.
Kahvilassa jutut olivat älyttömiä ja väkeä niukahkosti. Totesin yöunten jääneen viime päivinä kovin vähälle huomiolle ja poistuin varhain korjatakseni asian.
Perjantai, 3.3. 2006
Päivän ällistys: Tuttavapiirissä on kauhea lauma Rocky Horror -neitsyitä.
Asunto oli persoonaton ja siinä oli ruma kylpyhuone. Seinät ja kaappien ovet olivat täynnä turhaa kuviointia. Astianpesukone pitäisi hankkia. Mutta huonejako oli järkevä, tilaa oli kohtuullisesti, vuokra menetteli ja sijainti oli aivan yliopistonmäen kupeessa, lähellä Palatsia, Summit Sportia ja työtäni. Lisäksi ulkoa päin paikka näytti varsin puolustuskelpoiselta linnakkeelta elävien kuolleiden väistämätöntä hyökkäystä odotellessa.
Otimme sen.
Olisin itse toivonut ennemmin jotain ällistyttävän hienoa ja suurta kotia ydinkeskustasta, mutta sellaisia oli tarjolla vähänlaisesti eikä aikaa ollut enää liiaksi. Sijainniltaan parempiakin asuntoja oli tullut vastaan, mutta ne olivat muuten olleet toimimattomia.
Asuntopuuha leikkasi työpäivääni niin, etten saanut paljonkaan aikaiseksi. Töiden jälkeen ideoitiin viikonlopulle hassua ohjelmaa, syötiin karkkia ja katsottiin hömppäanimea.
Lauantai, 4.3. 2006
Päivän julma lokerointi pelissä: "Luuletsä että ne kaksi osaa niitä laitteita mitenkään käyttää - siis kamoon, pappi ja homo?" Onneksi hahmoni ei kuullut tätä heittoa.
Phantoms-peli oli hajanainen mutta tasokas. Olohuoneen pöydän puuttuminen kalustosta kyllä hämmensi pelaamista. Mainiointa pelissä oli ilkeiden juonien kohtaaminen typerän inhimillisen välinpitämättömyyden, heikkouden ja banaalin itsekkyyden kanssa.
Pelin päätyttyä ositettiin Merihaan omaisuutta ja saunottiin, nyt kun se vielä oli mahdollista.
Sunnuntai, 5.3. 2006
Päivän anime: Fruits Basket. Kyllä siitä lopulta pidin, mutta en kyllä täysin käsitä miksi...
Kiipeily-yritykset jäivät lyhyiksi kun kahden reitin jälkeen iski huimaus ja huono olo. Neljä reittiä yhteensä jaksoin mennä, mutta sitten totesin, että tämä vaikuttaa vähän flunssan alulta eikä silloin kai ole viisasta rehkiä. Otin iisisti ja poistuin aikaisin.
Mirin luona katsottiin Rocky Horror Picture Show. Oli vähän säälittävää - kaikki muut olivat joko ensikertalaisia tai muuten vaan tuppisuita. Jouduin kalibroimaan oman riehumistasoni huomattavasti normaalia alemmas koska yhden hengen show'na RHPS ei oikein toimi. Pitää varmaan alkaa tehonäyttää ihmisille tätä kerran viikossa niin oppivat repliikit...
Maanantai, 6.3. 2006
Päivän operaatio: Aivoleikkaus. Hui. Miten pitäisi suhtautua tällaiiseen kun se kohtaa ihmistä, jota itse tuntee vain ihan vähän, mutta jonka pelaama hahmo on omalle hahmolle mielettömän tärkeä? Sentään leikkaus oli ohi ja sujunut ongelmitta.
Olin ihan unohtanut, kuinka raha-asioissa sähläävät ihmiset harmittavat minua. Yleensä raha ei ole minulle olennaista, mutta sitä enemmän minua ärsyttää kun ihmiset joiden mielestä valuutta on tärkeää eivät suhtaudu siihen maailmankuvansa mukaisella huolellisuudella. Taannoinen perintöveron maksusotku ärsytti taas, ei vähiten koska koin saaneeni koko syksyn virheellistä "kaikki on okei" -tietoa, ja sitten jouluna yhtäkkiä ilmoituksen, että kaikki ei ollutkaan okei. Saatana. Mutta opinpa pitämään finansiaalisesti pätevinä ihmisiä, joille tulee yllätyksenä sekin, että postitse ei suositella lähetettävän rahaa.
Köyhä kevät, ei varaa elintasoleluihin, pitää syödä makaronia jne. Iso murhe. Toisaalta tänään oli oma UPJ-arviointikeskusteluni, ja vastoin odotuksiani saamani arvosana oli se mitä olisin itsekin itselleni ehdottanut. Aika rankkaa. Jos arviointiryhmä ei pudota vaati-tasoani, taidan päätyä siihen piskuiseen vähemmistöön jolle UPJ on oikeasti toiminut kuten piti.
Optimistinen tämän suhteen en kuitenkaan oikeasti ole. Olen aivan varma, että vaikka niin ei pitäisikään tehdä, jossain Korkeissa Sfääreissä joku lukee tehtävänkuvaukseni ja tasoni, sitten vilkaisee nykyistä palkkaani ja koulutustani, toteaa "eihän tämä voi pitää paikkaansa, taitaa olla jonkinlainen vitsi" ja kolkkaa minua 2-3 tasoa alaspäin. Sen jälkeen saan taas kapinaraivarin ja paiskon ovia ja kaikki on maailmassa kuten pitääkin.
Kotona Mike oli vaihtunut Teemuun. Sentään. Oikeasti oli vallan mukavaa, että Teemu majailee meillä, vaan valitettavasti tämä on vain lyhytaikaista. Warhammer-session jälkeen rupattelimme hieman niitä näitä, jonkinlaista sosiaaliseen tilanteeseen totuttelua. Ajatus Merihaasta tällaisena silti viehättäisi.
Tiistai, 7.3. 2006
Päivän eläin: Saksanhirvi. Kuulemma muistutan sellaista. En tajua.
Työasiat yrittivät pitää minua otteessaan iltaan asti, mutta vastustin niiden kutsua ja kävin sen sijaan uudessa kodissa mittailemassa langattoman verkon kuuluvuutta. Jokin vaimea kaiku yliopiston wlanista kyllä kuului, mutta se oli niin heikko ettei sitä voinut käyttää. Oma verkko pitää kai sittenkin hankkia.
Haahuilin Mirin ja Susannan kanssa Merihakaan syömään. Ruuan jälkeen mittailin huonekalujani ja mietin uuden huoneeni sisustusta. Ahdasta tulee. Toisaalta aion taas hankkiutua eroon useasta huonekalusta kun mokomia on tullut ihan liikaa.
Saunassa puhuin vielä Mirin kanssa elämänasenteesta, kanssaihmisistä, alakuloisuudesta ja isoista egoista. Minullakin oli merkillisen ahdistava olo, ei pahasti, mutta juuri riittävästi häiritäkseen. UPJ-tanssi on kuitenkin pian ohitse, sitten varmaan sairastun lintuinfluenssaan ja olen kuukauden epäkunnossa.
Keskiviikko, 8.3. 2006
Päivän säätäminen: Sillan kaiteen yli kiipeäminen köyden kanssa
Unissa oli taas eläviä kuolleita, ja tällä kertaa ne olivat oikeasti aika ahdistavia. Olin piilossa jossain konferenssikeskuksessa samalla kun maailma ympärillä koki ylösnousemuksen ihmettä tasan väärällä tavalla. Zombiet eivät saaneet syötyä minua, mutta kavereitani kyllä, ja sekin oli aika rankkaa.
UPJ-putki alkoi taas tuntua raskaalta. Kolmanneksiviimeisestä selvittyäni olin tosi energiaton, ja työpäivän loppu kului koomatessa. Kiipeily oli melko huonoa; Palatsi ei kiinnostanut, ja yritykseni liidata reittejä joita en ollut ennen liidannut vain korostivat minulle, että olen yhä pelkääväinen vässykkä. En tahdo pudota ja kolhia itseäni.
Kiipeilyn jälkeen täsmäahdistus hyökkäsi päälleni. Tahdoin vetäytyä omiin oloihini sikiöasentoon, mutta se ei ollut oikein mahdollista. Niinpä päädyin Mirin kanssa seuraavaksi fiksuimpaan vaihtoehtoon, ja lähdimme harjoittamaan köysilaskeutumista rautatiesillalta Aurajoen jäälle.
Ulkona oli kylmä, mutta laskeutumista saattoi tehdä päällysvaatteissakin. Sivustakatsojat suhtautuivat meihin positiivisesti: muutamat jäivät katsomaan touhuamme ja kyselivät kummastuneita kysymyksiä. Itse laskeutuminen oli hyvin pelottavaa - köyden varassa on pudottauduttava tyhjyyteen - mutta varsin turvallista. Emme edes menneet kiinnittämään köyttä ratakiskoon ja saaneet ikävää yllätystä junan tullesssa.
Parin tunnin jälkeen olimme aika jäässä ja vetäydyimme lämpimään. Laskeutuminen oli ollut hauskaa ja mielialani oli palannut järkeväksi. Pitäisi varmaan tehdä enemmänkin tällaista.
Torstai, 9.3. 2006
Päivän epätoivoinen haave: Kalliolle lähteminen. Ispoisissa ei kuulemma ole lunta enää. Kallion yläosa lienee kuitenkin niin jäässä, että köyttä kiinnittäessä liukastuisi ja kuolisi.
Ihan kuin kylmässä laskeutuminen olisi tuonut elimistööni jotain vilustumisen tapaista. Tai ehkä se oli vain UPJ-kierroksen lähestyvä päättyminen, koska Jarilla oli samanlaisia oireita. Tai sitten vaan joku middle management disease.
Töissä meni silti pitkään. Cosmicissa oli vaisuhkoa, olin omissa ajatuksissani. Olo ei ollut aivan yhtä mahdoton kuin eilen, mutta silti fiilis oli voipunut ja ikävä. Tämä johtui enemmän henkimaailman asioista kuin flunssasta.
Perjantai, 10.3. 2006
Päivän googlismi: Dare is easy and free
Unessa jouduin larppiin, jossa oli aivan mahtavat tehosteet. Romahtava maa, kuiluun valuvat talot, nopea kiipeäminen pois katastrofin tieltä - aika siistiä. Tätä olisi katsonut enemmänkin.
Töissä pidin viimeisen UPJ-arvosteluni, keräsin tulokset yhteen ja suljin ne kirjekuoreen. Sitten olin vapaa. Jo oli aikakin. Nyt varmaan saisin sen keuhkokuumeen jota olin väistellyt kolme viikkoa, mutta sitä odottaessa fiilis oli voitonriemuinen. Hain uuden kotimme avaimen, kirjoittelin laatuprojektin juttuja ja luin henkilöjohtamisesta.
Kotona keskityin kiertämään itseni auki siitä korkkiruuvimuodosta johon olin vääntynyt kuluneen parin viikon aikana. Tein tämän katsomalla Kozure Ogamia (nimen japaninkielinen versio on tullut luontevammaksi minulle, jotain on opittu) ja lukemalla X-Meniä. Numeron 100 ympärillä äks-tarinat ovat aivan mainioita; Chris Claremont pääsee kunnolla vauhtiin ja rytmi muuttuu aikuisemmaksi.
Yön lähestyessä päädyin juttelemaan ircissä asioista. Tuli lämmin mutta ikävöivä olo.
Viikonloppu, 11-12.3. 2006
Ajankohdan piirtäjä: John Romita Jr. En pitänyt hänen kuvituksestaan kun olin pieni, mutta nykyään osaan arvostaa sitä ihan uudella tavalla.
Lauantai oli vapaapäivä, pyhitetty laiskotteluun. En edes poistunut kotoa, enkä jaksanut olla lainkaan sosiaalinen, keskityin oikeastaan yksinomaan sarjakuvien lukemiseen. Luin noin 80 X-lehteä ja ällistelin vuosia jatkunutta korkeatasoista tarinaa. Hahmoja käsiteltiin myös oikeasti hyvin, mutta heidän kohtalonsa oli koko ajan surkea. Ihmekös tuo että olin teininä masentunut ja synkkä, kun pääasiallinen viihteeni kertoi hyvistä tyypeistä joilla meni jatkuvasti kaikki pieleen niin ammatillisessa elämässä kuin ihmissuhteissakin.
Sunnuntaina Taika ilmestyi paikalle. Vaihdettuamme juoruja ja katsottuamme pari jaksoa Black Adderia Teemukin selvisi kotiin ja alkoi vetää meille peliä. Avalonissa oli jotain mätää, taas. Vaihteeksi muistin valtaosan edellisen pelin tärkeistä pointeista, joten Benedictin osaan astuminen ei ollut aivan yhtä hankalaa kuin joskus.
Pelin päätyttyä Susanna ja Miri piipahtivat Merihaassa, väsyneinä ja vähän hysteerisinä. Vuode kutsui minuakin. Peli ei ollut kestänyt aivan älyttömiä aikoja, onneksi.
Maanantai, 13.3. 2006
Päivän taakan nosto harteilta: UPJ-paperien luovuttaminen eteenpäin.
Vaikka töihin olikin mentävä jo kahdeksaksi, oletin että UPJ:n loppumisen myötä työni muuttuisi vähemmän kuluttavaksi. Vaan eipä moista onnea. Huvittavaa kyllä, havaitsin vertaavani työtilannetta Avalonin pelaamiseen ja totesin, että siltikin paine töissä on vielä kevyttä verrattuna siihen mitä niskaani saan ruhtinas Benedictinä. Roolipelit osoittavat taas hyötynsä, ne valmentavat erilaisiin tosielämän kommelluksiin.
Illan Warhammer-sessio esimerkiksi valmensi minua taistelemaan pahaa velhoa ja hänen metsärosvojoukkoaan vastaan, sekä suhtautumaan tyynesti arkoihin paikkoihin ammuttuihin varsijousen vasamiin. Adeptin synttärien johdosta pelin ohessa syötiin kakkua ja juotiin rommia.
Tiistai, 14.3. 2006
Päivän fiilis: Ärtyneen turhautunut.
Eilisen hallinnolliseen kiireeseen liittyi tänään vielä kasa teknisiä ongelmia, sellaisella kiireisyyden asteella etten voinut edes delegoida niitä. Eilen alkanut epämiellyttävä henkilöstöhallintosotku uhkasi ensin paisua jättimäisiin mittasuhteisiin, mutta sitten se menikin näennäisesti ratkaisemaan itse itsensä. Ihan hyvä. Päivä oli kyllä älyttömän vilkas ja melkein yhtä katkeamatonta palaveria, muttei sentään dilbertiaanisen tylsää tai turhaa.
Kotiin päästyäni olin henkisesti aika uupunut, mutta Avalonin pelaaminen jatkui. Peli oli hieno oppitunti epäonnistumisessa: suuren voiman myötä tulevat suuret virheet ja niistä suuret seuraukset. Aivan edellisen seikkailumme katastrofiasteisiin ei päästy, mutta tehdyt virheet olivat typerämpiä. Pelin jälkeen sekä hahmoni että minä olimme todella happamia. Mutta olivatpa taas roolipelien ongelmat tosielämmän ongelmia suurempia.
Keskiviikko, 15.3. 2006
Päivän atk-harminaihe: OS X -koneen liittäminen Active Directory -domainiin. Ylläpitäjiltä se onnistuu. Käyttäjiltämmekin se onnistuu. Minulta se ei onnistu.
Kun työpäivä ei oikein ollut energinen eivätkä tympeät tekniset ongelmat tahtoneet ratketa, lähdin varhain pois ja suuntasin kiipeilypalatsille. Tulin kerrankin venytelleeksi ja lämmitelleeksi kunnolla ennen varsinaista kiipeilyä, ja ehkäpä se näkyi jopa saavutuksissa. Vielä minä yhden seiskamiinus-tasoisen reitin tulen puhtaasti kiipeämään kun tästä kehityn.
Pitkästä aikaa Palatsilla oli miellyttävää, eikä vanhojen tuttujen seinien koluaminen haitannut. Mirin ja Tainan lisäksi myös Teemu oltiin saatu houkuteltua seinälle. Poistuessamme ulkona oli vielä valoisaa. Kesä tulee, kesä ja kallio.
Merihaassa kokattiin kiipeilynjälkeistä vakioruokaa, eli fetakastiketta. Tällä kertaa ruokaan keksittiin liittää myös salaatti, mikä nosti kulinaristisen kokemuksen korkeampiin sfääreihin. Ruuan jälkeen väsymys valtasi nopeasti. Jäin Susannan kanssa lojumaan vuoteelle ja puhumaan hassuja. Se oli täsmälleen oikea valinta.
Torstai, 16.3. 2006
Päivän hahmoidea: Pjotr, josta mitä vähemmän sanotaan, sen parempi.
Työpäivän kiinnostavinta antia oli atk-keskuksen laatuprojektin työn alla olevan dokumentin testaaminen ihan oikeaan yleisöön. Se oli sekä palkitsevaa että opettavaista: tuntui siltä, että laatuprojekti oli menossa oikeaan suuntaan, ja samalla saimme myös ideoita siitä, miten vielä parantaisimme sen dokumentaatiota.
Päästyäni töistä tartuin viimein muuton todellisuuteen ja aloitin pakkaamisen. Päätin lähteä liikkeelle helpoimmasta päästä, eli pois heitettävästä tavarasta. Roudasin laatikollisen aateekoota ulos komerostani ja tutkin, mikä kierrätyskeskus ottaisi sen. En tiennyt tarkalleen mitä kaikkea laatikossa oli, mutta en ollut tarvinnut sitä vuosiin joten turha sitä olisi mukanakaan raahata.
Cosmicissa oli hauskaa ja reipasta. Puhelimme lasten ja aikuisten sotaleikeistä, mutaisista larppikokemuksista ja muusta hassusta. Saisi olla enemmänkin pelejä joissa on kurjaa, koska kurjuus kasvattaa.
Päivän lopuksi käperryin suloisen ihmisen syliin. Nih.
Perjantai, 17.3. 2006
Päivän harminaihe: L'Oreal ostaa Body Shopin. Iihanaa. Nestlé taas on L'Orealin suurin yksittäinen osakkeenomistaja.
Jatkoin muuton todellisuuden kohtaamista pakkaamalla raivokkaasti. Otin myös ensimmäisen lastin tavaraa ja vein ne uudelle asunnolle. Siellä jouduin hetkeksi epätoivon valtaan, kun tulevan kotini suunnaton rumuus hyökkäsi päälle pienistä yksityiskohdista - kaapeista, hyllyistä ja sen sellaisesta. On ankeaa muuttaa kauniista Merihaasta karuun koppiin.
Olin varautunut viettämään illan pahantuulisena, mutta yhtäkkiä minulle osoitettiinkin mainio larppimainos. Ilmoittauduin oitis. Tämä tuli niin tilauksesta - juuri eilen olin itkenyt Harmaasusien aiemman tuotoksen perään.
Pyhän Patrickin päivän kunniaksi läheisessä baarissa olisi ollut irkkumusiikkia ja humalluttavia juomia, mutta en sitten selvinnyt sinne saakka.
Lauantai, 18.3. 2006
Päivän web-sarjakuvasuositus: Wapsi Square - ylisöpöä saippuaoopperaa, jonka välillä katkaisevat aivan sairaan pelottavat pätkät. Plus, tissit juonielementtinä.
Lainasimme Mirin autoa ja muutimme ensimmäisen autollisen tavaraa uuteen kotiimme. Sen jälkeen pikainen käynti harvinaisen matalatasoisessa sodanvastaisessa mielenosoituksessa sai olon tuntumaan pöljältä. Sodanvastustajat tarvitsevat parempaa tiedotusta ja parempia puheiden kirjoittajia. Lisäksi, voisimmeko me vaikka näyttää vähemmän pummimaisilta? (olen paraskin sanoja, tiedän...)
Eilen oli ollut Pyhän Patrickin päivä, ja tänään oli myöhästyneet bileet aiheen tiimoilta. Etkoilimme Merihaassa Teemun tarjoaman hyvän viskin ympärillä ja saimme aikaan ihan kelvollisen biletunnelman. Juhlat olivat vielä varsin hyvässä irkkuhengessä periaatteella "tulkaa ja tuokaa kaikki kaverinnekin", joten odotin jotain reipasta ja paikkoja särkevää.
Sen sijaan sainkin vaisua istuskelua melko pliisun musiikin ääressä, ja isäntäväki tuntui lähinnä säikähtäneen kun paikalle olikin tullut ihmisiä joita he eivät tunteneet, vaikka kutsussa olikin sanottu että näin nimenomaan pitäisi tehdä. Join ja söin jonkin verran, mutta melko varhaan havaitsin väsyväni ja kävelin Mirin kanssa takaisin Merihakaan. Kävellessä synkronoimme iPodimme soittelemaan samoja Flogging Mollyn kappaleita ja lauloimme niiden mukana. Yksittäinen kadulla vastaan tuleva laulava ihminen on potentiaalinen vaarallinen kylähullu, mutta kaksi on varmaan vaan vaarattomasti humalassa.
Kotona naapurimme oli käynyt katsomassa Merihakaa. Samalla hän oli jättänyt meille pelottavia tarinoita talosta. Yhtäkkiä muuttaminen nopeasti alkoi tuntua hyvältä ajatukselta.
"Toisella puolella käytävää asuu nainen, joka nauraa. Se nauraa niin etten voi nukkua." Joo, kiitoksia vaan tämän kertomisesta. Arvaa voimmeko mekään nyt?
Sunnuntai, 19.3. 2006
Päivän löytö: Uuden kotini vaatekaapeissa olevat piirretyt tuhrut. Huonettani aiemmin asuttanut pikkuprinsessa oli ilmeisesti aina välillä suljettu komeroon, jossa hän purki ahdistustaan luolamaalauksiin.
Heräsin Mirin kanssa varhain syömään aamiaista. Puoltatoista tuntia myöhemmin Susanna ilmestyi paikalle, jolloin söimme toisen aamiaisen. Sitten roudattiin taas autollinen roinaa Kaivokadulle, ja päädyttiin siihen tulokseen, että kiipeily voisi tehdä hyvää. Ja sehän teki. Liidasin erään hankalan näköisen reitin loppuun asti ja opin, että toisessa reitissä jalkatyötä parantamalla pääsisin ylös asti puhtaasti.
Päivän kolmannen lämpimän aterian jälkeen palattiin uuteen kotiin jynssäämään ja pinoamaan laatikoita. Ahdistukseni paikan suhteen oli vähentynyt melkoisesti, ja aloin jo arvostaa uutta vaatehuonettani. Sinne kun tuntui mahtuvan vaikka miten paljon krääsää.
Illalla tehtiin lettuja ja saunottiin. Neljä lämmintä ateriaa päivässä on varmaan riittävästi. Sauna väsytti minut ja Mirin melko perusteellisesti, ja väsyneenä olimme toisillemme täsmähankalia. Olipa saavutus. Jos vaikka opettelisi käyttäytymään ihmisiksi joskus, tämä "kahden tunnin henkinen väkivalta kahdessa minuutisssa" -tyyli ei oikein viehätä.
Maanantai, 20.3. 2006
Päivän riemu-uutinen: Flogging Molly saapuu Ruisrockiin tänäkin vuonna!
Tommin avulla roudasimme taas yhden lastin Kaivokadulle. Paikka kaipaa tosiaan pian nimen, mutta mitään todella pysäyttävän loistavaa ei vielä ole juolahtanut mieleen. JD hankki kotiimme uuden olohuoneen pöydän ja parvekekalusteita. Jälkimmäisiä en ehtinyt edes nähdä mutta kaipa ne ovat hienoja.
Aioin syventyä muuttamisen jälkeen pelinkirjoittamiseen Conklaavia varten, mutta Susanna ilmestyikin paikalle odotettua aiemmin. Suunnitelmani torpedoitui kun ilta kuluikin kaikenlaisen puhelemisen parissa. Ehtiihän niitä pelejä tehdä huomennakin.
Tiistai, 21.3. 2006
Päivän ihmeparantuminen: Vasen käsi oli vielä eilen illalla kipeä ja venähtäneen tuntuinen. Aamulla enää ei. Haa.
Kun yöllä herätessäni havaitsin ajatusteni luisuvan töissä käsittelemäni hallinnollisen pulman suuntaan, päätin että kyseinen pulma oli hoidettava pois päiväjärjestyksestä heti, ei vasta sopivan tilaisuuden tullen. Ei minulle niin paljon makseta, että ajattelisin yliopistobyrokratiaa öisinkin.
Töissä tein kuten olin päättänyt, ja tajusin vasta sitten miten iso taakka harteiltani nousi. Muistio itselle, taas: ei pidä jahkailla jos jokin asia on hankala ja pelottava. Ei pidä kammota myöntää, että on vähän hukassa uusien juttujen kanssa, tai että niiden kanssa saattaa tehdä mokia. Ei pidä kuvitella, ettei olisi oikeutettu muihinkin inhimillisiin piirteisiin kuin lyhyeen pinnaan ja itsekeskeisyyteen.
Duunien jälkeen suuntasin JD:n kanssa verho-ostoksille. Sitten aloitin pelinkirjoittelun Conklaavia varten. Luin taustamateriaalia ja kiroilin sen epämääräisyyttä. Ei mikään ihme, että jossain vaiheessa sain tarpeekseni roolipelikirjoista lähdemateriaalina. Ainakin GURPS-kirjat ovat sellaista paperinohutta höttöä ettei ole tosikaan. Haluaisin lukuja, tilastoja, kaavioita ja taulukoita, mutta saan vaan tunnelmakuvausta ja fiilistelyä. Pelauta tässä nyt sitten jotain sotilasoperaatiota. Pelinjohtajan tehtävä on luoda tunnelma, ja kylmät luvut tukisivat tätä kummasti.
Olisin varmaan silti laatinut pelimateriaalia myöhään yöhön, ellei Susanna olisi ilmestynyt muistuttamaan minua nukkumisesta ja muista arkielämän tarpeista.
Keskiviikko, 22.3. 2006
Päivän pelageya-ilmiö: Testattava mikroaaltouuni päästi hassun äänen ja siitä tuli savut ulos.
Yliopistonkadun puolella oli julkisivuremontti. Merihaan takana taas kauniin puistokujan viereistä kalliota revittiin kappaleiksi. Oli korkea aika lähteä.
Töistä selvittyäni aloin urakalla pakata kotia muuttolaatikoihin. JD oli jo ehtinyt täyttää kymmenkunta boksia, mutta ne eivät näyttäneet olevan loppumassa ihan heti. Oma huoneeni meni yllättävän säyseästi kahdeksaan laatikkoon ja tavarani keittiössä saatiin tungettua myös varsin pieneen tilaan.
Pakkaaminen kävi ihan oikeasta työstä, ja illan tullen aloimme olla aika väsyneitä. Pakattu huoneeni näytti ankealta ja pieneltä. Jonkinlainen haikea olo yritti hiipiä kimppuun, mutta en antanut sille nyt tilaa. Miri ilmestyi paikalle auttamaan, ja niin saimme pari autollista tavaraa perille jo nyt.
Varhainen nukkumaanmeno olisi ollut järkevä siirto. Niinpä päädyin Mirin, Teemun ja Annan kanssa vielä Cosmiciin. Sentään sinne ei jumiuduttu kovin pitkäksi aikaa. Kotona ei voinut nukkua, vuodekin oli jo pakattu. Yliopisto ja kenttävuode kutsuivat. Huomenna sitten varsinainen muutto.
Torstai, 23.3. 2006
Päivän drinkki: Larppaaja. Enimmäkseen sohjoa ja limeä.
Kävin töissä lähinnä kääntymässä, ja sitten suuntasin uuteen osoitteeseen odottamaan muuttolastia. Odotellessani yritin virittää langatonta verkkoa toimimaan, mutta se ei yllättäen onnistunutkaan.
Muuttoapua saapui tipoittain paikalle, mutta epädramaattisesti muutettavaa tavaraa ei näkynyt. Soitot JD:lle kertoivat tilanteen etenemisestä toisessa päässä: roudarit olivat päättäneet änkeä koko omaisuutemme yhteen kuormaan, joka oli tulossa / ihan kohta valmis / juuri lähtenyt. Odottelu turhautti. Tahdoin tehdä jotain. Ei apuvoimia kannattanut kuitenkaan Merihakaan lähteä paimentamaan.
Lopulta iso muuttokuormuri ajoi Kaivokadun mäen ylös, ja pääsimme itse asiaan. Seurasi tunnin mittainen liikuntahetki, jonka jälkeen uusi kotimme oli täynnä laatikoita sekä osissa olevia huonekaluja. Helppoahan tämä on kun on palkattuja ammattilaisia, vaikka me ja lukuisat apuun saapuneet ihmiset saimme kyllä myös huhkia.
Muuttofirman käyttäminen oli selvästi viisas siirto. Voimia riitti tavaroiden purkamiseenkin. Jossain vaiheessa sain kerättyä valtaosan apuvoimista ja tarjoilin heille pizzaa Gardassa. Sitten palasin vielä järjestämään asioita. Rikkinäinen jalkani nilkka oli täysin voimaton, mutta niin sille aina käy kun sillä tekee jotain oikeaa työtä.
Lopulta päädyin Cosmiciinkin. Siellä oli epätavallisen päätöntä. Uuden kotimme nimi - Mäki - oli ihmisten mielestä huono, mutta se on kyllä heidän ongelmansa. Miri kehitteli drinkin joka kai sitten nimettiin Larppaajaksi ja joka koostui enimmäkseen sohjosta. Ihmiset vinoilivat toisilleen typeristä asioista. Antti yritti lukea sähköpostinsa ilmabanjolla. Oli oikein hauskaa.
Poistuin Mäkeen ennen puoltayötä. Se alkoi jo hieman näyttää kodilta.
Viikonloppu, 24-26.3. 2006
Ajankohdan hurja kokemus: Tasaisesti kasvava paniikki
Uuden laitteiston avulla palasin kotimme verkon virittelyn pariin, ja sainkin sen toimimaan. Samalla valuin vähitellen Hauraita unelmia -hahmooni, verkon kanssa temppuilu kun oli Yanagille sopivaa puuhaa. Ja hänkin oli juuri muuttanut uuteen kotiin.
Tuulen värit oli mukamas "pikkupeli", mutta silti peliaika oli perjantaista sunnuntaihin ja pelaajiakin lähes 30, plus verkko- ja muut etäpelaajat. Kuten aiemminkin, olin odottanut yksinäistä virittelyä ja atk-säätöä hahmossani, ja kuten aiemminkin, sain jotain aivan muuta. Lauantai-iltana pelini oli muuttunut lähes maanisen intensiiviseksi, ja puoliyön lähestyessä olin varmaan enemmän peloissani kun olen aikoihin hahmossani ollut.
Sunnuntaiksi peli rauhoittui, ja viiden jälkeen pelaajat kerääntyivät yhteen silmäilemään, mitä oikein oli tapahtunut. Käynnissä oli taas ollut paljon kaikenlaista, eikä eristäytyvä nörttihahmoni ollut edes havainnut suurinta osaa siitä. Ekan pelin jälkeen olin todennut, että hahmoni on kiva ja toimiva, tässä pelissä hänestä tuli minulle oikeasti tärkeä ja läheinen. On Yanagi vieläkin vaikeampi pelata kuin Pimeyden maailman Kari, mutta haasteitakin on hyvä välillä olla.
Joillain muilla pelajilla oli ollut hauskaa, joillain ikävää. Näin asiat toimivat. Istuskelimme tyhjässä Merihaassa kelaamassa tapahtumia, kävimme syömässä ja Cosmicissa, ja lopulta hajaannuimme tahoillemme. Minä päädyin vielä Tainan kanssa juttelemaan itseluottamuksesta, luonnevioista ja onnellisuudesta.
Maanantai, 27.3. 2006
Päivän irc-meemi: "jos on 'teemana suomalaisuus' niin mitä tulee mieleen?" Johti hassuihin pointteihin irc-kanavalla.
Työpäivä kului pääasiassa reagoinnin merkeissä. Aktiivista aloitekykyä ei hirveästi ollut, mutta hommia riitti muutenkin. Töistä päästyäni syvennyin HaU:n debriefin kirjoittamiseen, conklaavipelin valmistelemiseen ja kodinhoitoon.
Mäki on vielä vähän dysfunktionaalinen. Pyykkikoneemme on rikki, joten vaatteita ei oikein saa pestyä (ei siis voi käyttää vaatteita). Tiskikonetta ei ole, joten astiat pitää pestä käsin (ei siis voi syödä lautasilta). Mikroaaltouunia ei ole (ei voi tehdä ruokia). Lohtuna JD viritteli kotiteatterimme taas toimivaksi.
Pelinkirjoittamisen ohella oli taas kova into koodata. Tulin myös siihen tulokseen, että minun on tarpeen opetella uusia temppuja seuraavaa HaU:a varten. En kuitenkaan ehtinyt syventyä niihin vielä tänään, conklaavipelikin pitäisi saada valmiiksi.
Tiistai, 28.3. 2006
Päivän maailmanpoliittinen välihuomautus: Uusi sota ei näköjään ole tullut vielä. Mutta kevättä on kyllä yhä jäljellä.
Herättyäni ja liikuttuani aamutoimien merkeissä pitkin hiljaista asuntoa, tajusin viimein mikä Mäessä toimii: se on kotina kätevä. Merihaka ei koskaan ollut kätevä, se oli hankala ja ei-toimiva, vaikkakin kaunis. Nyt lattiat eivät narsku, valoa tulee sisään, huoneessani on oikea määrä tilaa ja aamiaisella on helppoa pitää samalla tietokonetta auki. En kuvitellut tarvitsevani keittiöön pöytää, mutta nyt kun sellainen on, on se kyllä hyödyllinen.
Ulkona hiekoitettujen teiden päälle oli muodostunut uusi kerros liukasta, läpinäkymätöntä jäätä, ja sen päälle satanut vielä ihan ohut kalvo vettä. Loistava päänhalkomiskeli. Yhtä kaatumista ja toista melkein-kaatumista myöhemmin tulin siihen tulokseen, että tänään olisi voinut jättää polkupyörän kotiin. Kai vuodessa pari pyörätöntä päivää voisi olla.
Merihaan siivoilu jatkui verkalleen, samalla kun asunnon poreamme hyvästeltiin. Kun romua oli roudattu roskikseen tai Mäkeen, palasin pelinkirjoittamisen ääreen. Miten voi näin pieni peli vaatia näin paljon työtä?
Keskiviikko, 29.3. 2006
Päivän löytö: SQL. Joskus minua kiellettiin opettelemasta tätä, mutta minkäs teet, peli jossa kielto olisi ollut merkityksellinen ei ole ainakaan vielä osoittanut elämän merkkejä.
Enemmän kuin monia muita asioita vihaan huonoja käyttöliittymiä.
Tänään koetin urheasti tutustua yliopiston työajanseurantajärjestelmään, jonka pariin minun pitäisi kai ohjata laumani. Kokeiltuani systeemin käyttöliittymää totesin, että jos tämä ei tästä parane, karmani kärsii jos yritän ketään saada tätä käyttämään. Ensivaikutelma oli jotakuinkin kauhea. Olen ennenkin narissut siitä, että kaikki käyttöliittymät ovat webissä, ja nyt verenpaineeni kohoaa taas saman asian vuoksi. Ei kertakaikkiaan ole kätevää kun esim. tietokoneen nuolinäppäimet eivät toimi intuitiivisesti kentältä toiseen liikkumisessa, ja jotta asioita saisi tehtyä on aina etsittävä rotta ja kliksuteltava epämääräisissä paikoissa olevia pieniä painikkeita.
Onhan se ältsin käihää että asiat toimii webissä, kun webbi on kaikkialla. Vähän samalla tavoin kätevää kuin että kotoa olisi aina käytävä kaupassa bussilla vaikka kauppa olisi kadun toisella puolella, kun bussilla pääsee kaikkialle. Ei perkele, ei näin. Vertaan tätä vaikka pikaisesti Excel-taulukkona toteutettuun lomalistaamme. Se on oikeasti näppärä käyttää -- ja siis huomatkaa, että tämä nyt viittaa Exceliin, joka on normaalisti mätää tihkuva paise atk-sovellusten kieltämättä aika ruttoisella kentällä.
Kerrataanpa nyt kaikki yhdessä: Tietokone on työväline rutiinitehtävien tekemisen helpottamiseksi. Jos asian jokin osa sujuisi kätevämmin kynällä ja saatana paperilla, tietokonetta ei ole käytetty optimaalisesti. Ja joo, tiedän että tietokone on kätevä kun se voi kerätä kaiken sille syötetyn tiedon ja tehdä niistä yhteenvetoja ja käppyröitä ja sen sellaista, mutta minkä ihmeen takia sitten varsinainen datansyöttökokemus on jätetty näin puoliperseiseksi?
Puuh.
Tihkuttuani näin pyhää vihaa alkupäivän lähdin kiipeämään, ja yllättäen se oli sekä hauskaa että sujuvaa. Kahden viikon tauko ei tuntunut missään, muutto oli käynyt liikunnasta. Oivalluksia syntyi, energiaa riitti ja hetkittäin olin jopa aika urhea.
Kun seinällä ei enää pysynyt, lähti kiipeilyjoukkueemme plus Susanna hyvästelemään Merihaan saunaosaston. Saunomisen lomassa siivosimme ja söimme suklaata.
Lopulta yön lähestyessä poistuimme vanhasta kodista. Paikalle myös saapunut Kaisa auttoi roudaamaan tavaroita Mäkeen. Vielä joitain lastillisia pitää kuljettaa.
Torstai, 30.3. 2006
Päivän turmio: Hajoavat laitteet hajottavat.
Tililläni on 18 euroa, ja kesäkuussa pitäisi selvitä kolmen tonnin mätkyistä. Niinpä johdonmukainen asia tehdä on suunnata kodinkoneliikkeeseen ja ostaa tonnin laitteisto. Mutta pyykkikone hajosi, astianpesukonetta ei ole ja mikroaaltouunikin tarvittaisiin, ja astioiden pesu käsin aivan oikeasti tuhoaa kuivumiselle yliherkät etukäpäläni parissa päivässä. Lisäksi olisi kiva jos olisi puhtaita vaatteita.
Tehtyämme ostokset JD ja minä olimme henkisesti näännyksissä. Kummallakaan meistä ei ole yhtään rahaa. Minulla on suuremmat tulot mutta myös akuutisti uhkaavammat maksut. Ei ole aavistustakaan miten oikeasti selviän menoistani, mutta luultavasti jotenkin. Aika harvat ihmiset tuttavapiirissäni ovat lakanneet olemasta rahattomuuden vuoksi.
Cosmicissa yritin kerätä säälipisteitä köyhyydelläni ja juoda muiden laskuun. Onnistuin osittain. Eräs projektini sai HaUn pelinjohdolta hyväksyvän nyökkäyksen, joten lähdin kotiin melko varhain koodaamaan. Ei minulla mitään elämää ole.
Perjantai, 31.3. 2006
Päivän mielialayhdistelmä: Mahdoton mutta aikaansaava.
Töiden jälkeen haettiin vielä viimeiset rippeet Merihaasta. Sitten palautin auton Mirille ja uppouduin koodausprojektiin. Olin kärttyisä, monomaaninen ja systemaattinen -- täsmälleen oikeassa mielentilassa siis.
Iltaan mennessä HaU:iin laatimani ohjelmisto oli siinä määrin valmis, että saatoin esitellä sen pelinjohdolle. Oli olo että voisin säätää myöhäisyöhön asti, mutta huomenna olisi herättävä kuudelta. Joka tapauksessa sain aikaan suht näppärän viritelmän, joka saattaa taas nostaa HaU:n verkkopelaamisen tasoa sarjan seuraavassa osassa. Ja verkossahan voi pelata pelien välissäkin.
