Tammikuu 2006: Gruppenführer
Sunnuntai, 1.1. 2006
Päivän kiipeilyterminologia: Jatko on englanniksi "quick draw"
Viime vuoden suru ja alakuloisuus seurasivat minua yöunen läpi tähän vuoteen, ja melko pitkälle iltapäivään toivoin vaan olevani jossain aivan muualla. Vähän hölmöä sinänsä, koska puidessani tarkemmin vuotta 2005 tajusin sen olleen henkilökohtaisesti varsin mainio. Ainakin pelejä, kiipeilyä ja läheisyyttä riitti. Toisaalta maailmanlaajuisesti asiat olivat vielä aiempaa pahemmin pielessä, loppuvuodesta en vaan ollut niin uppoutunut uutisiin kuin aiemmin.
Jos tekisin uudenvuodenlupauksia, olisi omani olla tarkkaavaisempi ympärillä tapahtuvien asioiden suhteen. Mitä tylsempää oma elämäni on, sitä helpommin tuo onnistuu.
Kaisa sai minut lopulta ulos lamaantuneesta tilastani ja Inari sekä Jason ilmestyivät myös paikalle. Kävimme syömässä malesialaisessa ravintolassa, juttelimme kiipeilystä, yliopistoista ja elämisestä yleensä. Olisin tahtonut viettää Inarin kanssa pidemmänkin ajan, mutta juna Turkuun oli lähdössä, ja hänellä oli joka tapauksessa pitkä jono tuttuja kinuamassa siivua aikataulusta nyt kun hän oli käymässä Suomessa.
Turussa talvi yritti kadota loskaan. Kotona en jaksanut tehdä mitään järkevää, joten katsoin aivottoman katastrofielokuvan. Day After Tomorrow olisi voinut olla vielä paljon huonompikin, nykyisellään se oli vaan täysin pöhkö mutta hyvää tarkoittava.
Maanantai, 2.1. 2006
Päivän toivomuslista: Kodissa on oltava halpa vuokra, isot huoneet, mainio keittiö, sauna, poreallas, parveke, erillinen leikkihuone ja täydellinen äänieristys.
Vielä tämän päivän maltoin pitää lomaa. Siivoilin huonettani ja keräilin ajatuksiani kokoon. Yritin olla vielä pohtimatta töitä. Maksoin vähän vajaat neljä tonnia veroja, laskuja ja muita maksuja. Silmäilin uusien energiasotien alkua ja tutkin mahdollisuutta olla kansalaistottelematon tekijänoikeuslain suuntaan.
Pohdintani keskeytyi, kun Mike kutsui koolle kommuunikokouksen. Ilmeisesti vuokranantajamme oli juuri päättänyt panna asunnon myyntiin; Mike sai asiasta kuulla kun kiinteistövälittäjä soitti hänelle ja kysyi, koska Merihakaa voisi tulla vilkaisemaan.
Olisi ollut reilumpaa jos vuokranantajamme olisi kertonut meille tästä suoraan, mutta eipä sillä niin väliä. Kuitenkin me totesimme, että Merihaka alkoi olla paikkana jo vähän riittävän kulunut, ja että alkaisimme saman tien katsella uutta kotia jostain. Aikaa oli ainakin riittävästi, kun ei ollut vielä irtisanomisilmoitustakaan näkynyt.
Olisi ihan kiva jo muuttoa suunnitellessa tietää, millaista palkkaa yliopisto tulee minulle jatkossa maksamaan. Mutta vaikka UPJ astuikin jo voimaan ja vaikka työtehtäväni nyt muuttuisivatkin vaativimmiksi, ei tulevaisuuden rahakasani suuruudesta ole vielä mitään tietoa. Ei niin että tämä vielä huolettaisi. Jotenkin kaikki tosimaailman asiat tuntuivat vieläkin hyvin kaukaisilta.
Illalla jostain kimppuuni kävi vastikään kokemani flunssan keskinkertainen jatko-osa. Isompi, kalliimpi, vähemmän omaperäinen ja täysin turha.
Tiistai, 3.1. 2006
Päivän harmi: Applescriptillä ei muka voi vaikuttaa koneen näytön kirkkauteen. Höh. Millä nyt rakennan herätysmusiikin mukaan voimistuvan valaistuksen?
Flunssainen olo, hiekkapaperilta tuntuva kurkku ja viikon loma aiheuttivat unettomuutta. Kieriskelin sängyssä melkein kello kolmeen asti, mieleni harhaili asioiden parissa. Kun järkevää puuhaa ei ollut, laskeskelin kevään rahatilannetta ja tajusin sen varsin synkeäksi. Perintöverojen jälkimmäinen puolikas oli vielä tulossa maksettavaksi, ja jos tahdoin selvitä siitä kunnialla nykyisellä cash flowlla, olisi koko kevät venytettävä penniä. Tähän ei oikein ole rutiinia.
Aamulla heräsin karvaaseen todellisuuteen, jossa iPodini oli yhä rikki eikä minulla olisi kuukausiin varaa uuteen. Hetken ajan näin silmieni edessä Cthulhu-hahmolomakkeeni, josta SAN juuri nävertyi hieman, ja kuulin suuren pelinjohtajan äänen sanovan "joka aamu kännykkäherätyksellä vaatii mielenterveysheiton, ja epäonnistuminen maksaa yhden pisteen sanitya".
Töiden ohessa kävin lääkärillä, mutta kun hän ei oikein löytänyt mitään oikeaa vikaa minusta, keskityin ahkeraan pakertamiseen. Jonkinlaisena periaatepäätöksenä aloin hieman irrottaa itseäni atk-tuen rutiininomaisimmista puuhista ja liikuin piirun verran ylevämmissä sfääreissä tiedottelemisen ja ohjeistamisen parissa. Mikkisoftan WMF-aukko teki tämän helpoksi.
Kotiin palattuani katsoin JD:n kanssa Eight Legged Freaksin, joka oli verrattoman hilpeä. Sen jälkeen innostuin väsäämään ja säätämään. Taiteilin taas cronilla ja applescriptillä itselleni herätyskellon, ja kiroilin kun Tiikeriä varten pitäisi muka opetella joku launchd:n ajastussysteemi. Helvetti. Crontabien säätöä varten sitä vi-editoriakin aikanaan opettelin käyttämään.
Nörttäsin myös kylppärin äänentoiston kimpussa, kunnes Susanna ilmestyi pelastamaan minut virittelyltäni.
Keskiviikko, 4.1. 2006
Päivän tiede: What is your dangerous idea?
Sentään uusi herätysmusiikkiviritys toimi. Huolimatta jaloista yrityksistämme yöuni oli taas lyhyt, ei vähiten koska ärsyttävä nuhani piti minua hereillä. Mutta Garbage ja Bruce Springsteen auttoivat Susannan sekä minut jalkeille ja ulos.
Eilisen lääketietieteilijän arvioista huolimatta päälle kävi tänään ihan oikea flunssainen ja kuumeinen olo. Puolenpäivän jälkeen alkoi olla ilmeistä, etten tänään kiipeilisi, ja kolmen aikoihin työssäolo muuttui tuskaksi. Sinnittelin kuitenkin paikalla, koska minun olisi tarpeen käydä palatsilla ainakin kertomassa muille seinälle menijöille, että olin sairas ja matkalla kotiin.
Viisauden hitusia osoittaen en kiivennyt, mutta silti päädyin viettämään melkein kolme tuntia palatsilla opastamassa ja varmistamassa. Susanna oli kuljettanut Staffinkin paikalle, ja hänkin kiipesi ensikertalaiseksi aivan ilmiömäisen hyvin. Teemukin oli paikalla, ja Avalonista tuttu Maija uhkasi tulla ensi viikolla.
Kun olo viimein heikkeni liikaa, livahdin kotiin. Lainasin Mirille audiovisuaalista viihdettä ja yritin sitten koomata television ääressä. Yllättäen Susanna ilmestyi taas paikalle ruokaa mukanaan. Tämä olikin hyvä, en ollut jaksanut syödä oikein mitään puolenpäivän jälkeen.
Lopulta en jaksanut katsoa leffaa, lukea tieteestä tai tehdä mitään muutakaan. Sen sijaan menin aikaisin nukkumaan vailla aikomuksia tehdä huomenna töitä.
Torstai, 5.1. 2006
Päivän ajatus: Jos vaikka taas kirjoittaisi livepeliä...
Nukuin hyvin ja pitkään. Olo aamulla oli jossain määrin parempi, mutta päätin taas osoittaa viisautta ja itsehillintää olemalla menemättä töihin. Jos sitä voisi vaikkapa antaa itselleen aikaa tervehtyä.
Taina pistäytyi laittamassa minulle ruokaa, ja pian tämän jälkeen meillä kävi myös kiinteistövälittäjä ottamassa kuvia Merihaasta. JD kertoili hänelle auliisti asunnon monista epäkohdista - ja näitähän riittää, Merihaan kun on nykyiseen ulkomuotoonsa väsännyt joku virittelijä jonka käsitys sähkö- ja putkistotöistä on ollut vähintäänkin mielenkiintoinen. Kuulemma välittäjä oli alkanut loppua kohden olla hieman kauhuissaan.
Samalla tutkimme optioita uusista asunnoista. JD käväisi yhdessä näytössäkin, minä taas edustin meitä sähköisesti toisen asuntofirman suuntaan kun ammattinimikkeeni ja tuloni ovat paperilla meistä vaikuttavimmat. Vielä ei mitään tyrmäävän hienoa löytynyt.
Kuumeinen olo palaili illan lähestyessä. Silti kävin Cosmicissa. Siellä puhuttiin sekä tyhmiä että produktiivisia, ja lopputuloksena taisin sanoa, että voisin Kaisan kanssa koettaa toteuttaa erästä jäihin jäänyttä peliprojektiamme, nyt kun sille olisi paikkakin. Ja kun tällä hetkellä en ropekampanjoitakaan vedä, olisi aikaakin.
Perjantai, 6.1. 2006
Päivän omituisuus: Hajustettu paperinenäliina. Täh?
Minne hyvänsä menikin, ihmiset vaikuttivat flunssaiselta. Vuorovaikutus maailman kanssa toi mieleen epidemiasta kertovan katastrofielokuvan alkupuolen: kaupassa kassavirkailija näytti kuolleelta, asiakkaat köhivät ja pärskivät, useimmat kaverit joista kuulin olivat sairaana... ja omakin flunssa jatkoi hidasta raahustamistaan.
Suhtauduin loppiaiseen ylimääräisenä lomapäivänä enkä oikeastaan tehnyt mitään. Käväisin Mirin ja Tainan kanssa syömässä sekä kaakaolla, kirjoittelin auki eilistä larppi-ideaa ja pelailin San Andreasia. Taudin kourissa niinikään oleva Kaisa koetti urheasti tehdä töitä, mutta sitten järkevästi luovutti ja vajosi kanssani telkkarin eteen.
Yritin katsoa Prozac Nationia jotakuinkin puoleenväliin asti, mutta sitten tulin vakuuttuneeksi siitä, että alussa ollut paidaton Christina Ricci oli oikeasti elokuvan parasta antia ja muuten leffa oli vain pointtia vailla oleva kertomus whinettävän teinin masennuksesta. Tällaista olen nähnyt aivan riittävästi todellisessa elämässäkin, joten jätin leffan omaan arvoonsa ja siirryin lukemaan maailman tapahtumista.
Lauantai, 7.1. 2006
Päivän musiikki: Valikoidut goottirokin helmet
Kaisa pelautti Phantomsia urheasti flunssastaan huolimatta. Minun sairas oloni oli vaihteeksi taustalla, joten pystyin keskittymään pelaamiseen aivan riittävän hyvin.
Pelin jälkeen flunssa pääsi taas niskan päälle. Ei ollut oikein energiaa tehdä mitään järkevää, joten katsoimme Beetlejuicen ja vetäydyimme nukkumaan.
Sunnuntai, 8.1. 2006
Päivän harmi: Kannettavan irtonainen näppäin. Sen saisi takaisin paikalleen jos olisi oikea työkalu, tai paljon näppärämmät sormet.
Mustaa aamunkoittoa pelattiin flunssassa. Parhaassa kunnossa oli pelinjohtaja, huonoimmassa Kaisa, Mike ja minä olimme jossain siinä välimaastossa. Siitä huolimatta peli sujui melko vauhdikkaasti ja jaksoimme pelata aika pitkään. Välissä tosin kokattiin pöperöäkin.
Pelin loputtua Anni ilmestyi Merihakaan oltuaan muusikkoristeilyllä. Kuulosti hupaisalta. Olisin voinut rupatella hänen kanssaan enemmänkin, mutta sosiaalisuutta rajoitti vakaa aikomukseni olla huomenna terveenä töissä, ja tämä vaati hyviä yöunia. Menin vuoteeseen aikaisin, mutta tietenkään en onnistunut nukahtamaan moneen tuntiin.
Maanantaipäivä, 9.1. 2006
Päivän artikkeli: 15 Reasons Why Iran Will Be Nuked. Tahtoisin kovasti olla eri mieltä artikkelin kanssa ja osoittaa, että kukaan Amerikan Imperiumin johdossa ei oikeasti voi kuvitella ydinaseiden käytöstä seuraavan mitään hyvää...
Aamu alkoi yllättävän hyvin. Flunssaista oloa ei enää ollut ja kannettavan näppiskin asettui kun sain sopivan nokkelan oivalluksen sen korjaamisesta. Kaikkein parhaana asiana Jari oli jättänyt minulle vanhan iPodinsa lainaksi, mikä tiesi taas mukana kulkevaa musiikkia. Ilo oli suuri. Kun ruokailemaan lähtiessäni Flogging Molly lauloi korvaani juopuneita kehtolauluja, tuli ihan eloisa olo.
Maailmalta kuuluvat uutiset nostivat vastapainoksi myös huomattavan synkkyyden. Dick Cheney joutui kyllä sairaalaan muttei jatkanut sieltä ruumishuoneelle, ja analyytikot Antiwarissa olivat sitä mieltä, että Iran tulee saamaan ydinpommista.
Mitä ihmettä me teemme jos niin tapahtuu?
Maanantai-ilta, 9.1. 2006
Illan musiikkilaji: Goa Trance. Tai Psychedelic Trance. Tai Dark Ambient, tai Gloomcore...
Päätin ryhtyä harjoittamaan raskaan sarjan eskapismia ja uppouduin Ishkur's Guide to Electronic Musiciin. Hauraita unelmia -hahmoni on kovasti konemusiikin perään, ja ajattelin etsiä täältä ne tyylit joista hän eniten pitäisi. Maanmainiota Ishkuria selatessani sain taustatukea irkistä muilta konemusiikin ystäviltä, minulle selvisi paljon asioita koko elektronisen musiikin kentästä. Lisäksi löysin ihmeellistä uutta musiikkia.
Kaisa oli jäänyt Turkuun, koska oli liian sairas matkustamaan Helsinkiin. Jossain vaiheessa hänen kuumeensa alkoi nousta aika korkeaksi, ja päädyin hoivaamaan häntä jossain hämärässä lapsuudessani oppimillani hoitokeinoilla.
Yllättäen Susannakin piipahti Merihaassa bussimatkojen välissä, ja auttoi meitä luonnonlääkintäkeinoilla: saimme mustaherukkamehua sekä puolukoita. Näillä ilveillä saimme potilaan oloa helpotettua edes jonkin verran.
Tiistai, 10.1. 2006
Päivän ennustus: Day One - The War With Iran. Renseä, muttei huuruisimmasta päästä. Viimeksi alternatiivitiedotusvälineet alkoivat pursuta tällaisia artikkeleita keväällä 2003. Pian sen jälkeen Irakissa rytisi.
Näin unta suurkaupungin evakuoinnista zombieuhan vuoksi. Hakeuduin maanalaiselle rautatieasemalle, josta oli tarkoitus jatkaa eteenpäin jonnekin turvalliselle seudulle, mutta yllättäen meitä noutamaan kaavailtua junaa ei tullutkaan ja jäimme loukkuun asemalle. Ympärillä kaupunki muuttui kuolleeksi ja uhkaavaksi, ja ihmiset alkoivat ensin hermoilla, sitten panikoida. Aika todentuntuinen ja näppärä uni.
Töissä olin ahkera pieni nakertaja päättymättömässä taistelussa hölmöilyä vastaan. Kotiin päästyäni ryhdyin katselemaan Lostia Mirin kanssa. Kolme jaksoa katsoimme, vielä ekaa kautta neljä jäljellä.
Lopetettuamme saatoin kuumeilevan Mirin kotiinsa. Matkalla pysähdyimme kummastelemaan Tuomiokirkon punaista valaistusta ja portailla mesoavia ihmisiä, mutta lähempi tarkastelu kertoi, että kyseessä oli vain jokin seurakunnan tapahtuma eikä kirkonvastainen mielenosoitus tai paholaisenpalvojien kokous. Tosin tapahtuman nimi oli kuulemma Valonkantaja.
Havaitsin myös, että ulkona oli harvinaisen liukas ja märkä keli. Pyöräileminen vaati huolellisuutta.
Keskiviikkoaamu, 11.1. 2006
Ajankohdan propagandan vastalääke: Ihmeellinen intternetti ja perustaito hakea tietoa sieltä.
Vilkaisemalla niinkin epämääräistä lähdettä kuin Wikipedian artikkelia Iranin ydinohjelmasta ja vertaamalla sitä esim. Helsingin sanomien Iran-aikalinjaan on havaittavissa pieniä painotuksellisia eroja.
En itse edes muista, koska olisin valtamediassa viimeksi lukenut tai kuullut maininnan, että Iran ilmoittaa ydinohjelmallaan olevan rauhanomaiset tarkoitukset. Sen sijaan tiedotusvälineet ovat täynnä amerikkalaismielisiä puhuvia päitä, jotka selittävät loputtomasti siitä, kuinka epäilyttävää tai vakavaa kaikki on. Ainoat lähihistorialliset tapahtumat jotka tuodaan esiin ovat ne, jotka pönkittävät "hyökätään Iraniin" -mentaliteettia.
Taas koen, että minua yritetään manipuloida. Ei Iran mikään sympaattinen valtakunta ole, mutta tällaista ei voi katsella. Näin ei vaan saa olla. Eivät sodanlietsojat jumalauta voi yrittää olla näin läpinäkyviä kaksi kertaa peräkkäin. Tai ainakaan se ei voi mennä läpi. Eihän?
Toinen viikon takainen artikkeli aiheesta oli myös synkeää luettavaa.
Lisäys jälkeenpäin: Heti tämän merkinnän julkistamisen jälkeen tarkkaavaiset lukijat huomauttivat, että kyllä valtamediankin artikkeleissa löytyi iranilaisten kantaa aiheesta, sekä viittauksia rauhanomaisiin ohjelmiin - vieläpä lähes kaikissa artikkeleissa. Hyvä sentään, etteivät kaikki ole yhtä puusilmäisiä kuin minä.
Keskiviikon loppupäivä, 11.1. 2006
Päivän kehitys: Nykyään Riikan asunnollekin kuuluu langattomia verkkoja. Ei kesällä vaan kuulunut.
Hengenvaarallsen liukas keli, typerät atk-ongelmat, ala-arvoiset media-analyysit ja heikkolaatuinen kiipeily pitivät päivän tason matalalla. Ja vielä UPJ-säännöstöihinkin pitäisi sukeltaa uudestaan. Mikäs minun motivaationi tässä kohtauksessa taas olikaan?
Akuutti rahapula puristi kevyesti ja muistutti olemassaolostaan. Oikeastihan minulla ei ole minkäänlaisia rahallisia vaikeuksia kun vertaa moniin tuttaviini. Ainoastaan hällävälistinen tyyli johon olen tottunut on tullut vaikeaksi noudattaa, ja minun on muistutettava itseäni että en voi yksinkertaisesti ostaa itseäni ulos ihan kaikista harmillisista tilanteista. Varmaan aivan hyvä opetus.
Ishkur's Guide viihdytti minua kun mikään muu ei auttanut. Se on yllättävän hyvä tähän tarkoitukseen.
Torstai, 12.1. 2006
Päivän kahelein idea: Kotitekoisen gelatiinikuution rakentaminen Merihaan kellariin. Lautoja, pressua, vettä, liivatetta, sisään Pelageyasta tuttu muumio, hyytelöidään kellarin käytävän levyiseksi ja voilà - instant D&D.
Hautauduin töihin, ja kun nostin päätäni ylös niistä, kävi ilmi että minulle oli annettu 20 tuntia aikaa poistua kotoani ennenkuin huoneessani alkaisi massiivinen käyttökatko kattokorjauksen johdosta. Näköjään valitin asiasta alunperin neljä vuotta sitten, ja nyt yhtäkkiä kauhealla kiireellä se onkin tehtävä.
Olin tästä jokseenkin penseä, ja yritin saada tilaisuuden ottaa yhteyttä vuokranantajaan selvittääkseni, katsoiko hän vajaan vuokrokauden kohtuulliseksi varoitusajaksi tästä, ja odottiko hän minun maksavan täyttä vuokraa remontin ajalta. En kuitenkaan ehtinyt, koska töissä oli kiireistä, positiivisella tavalla. Atk-keskuksen www-sivu-uudistus hyökkäsi eteenpäin, lopputuloksena uudet sivumme jotka ovat koko lailla vanhoja kauniimmat. Muuten yritin ratkoa uppiniskaista mutta etäisen kiinostavaa ongelmaa ja palaveroida semistrategisia. Ihan oikea esimiespalaveri, makeeta.
En tänään kiipeillytkään, mutta kävin kyllä palatsilla yllyttämässä Susannaa kiipeilykenkien ostosssa. Loppuillan puhuin levottomia Cosmicissa, aiheina mm. englantilaiset romanssit ja muut oxymoronit, kotitekoiset gelatiinikuutiot, Sauli Niinistön demoniset pahvinuket, örkit ja maailmalla havaitut hassut autot.
Kotona raivasin huoneeni sellaiseen kuntoon, että remontoijat mahtuisivat toimimaan siellä. Sitten siirryin yliopistolle nukkumaan. Toivottavasti täällä ei tarvitse viettää koko ensi viikkoa.
Perjantai, 13.1. 2006
Päivän ahdistus: En osaa kiivetä
Kirjekuoressa oli UPJ:n mukainen tehtäväni vaativuusarvio, niin lopullinen kuin nyt tällä hetkellä voi saada. Se ei ollut niin korkea kuin olin toivonut. Riippuen siitä, miten tiukasti saamani ohjetta pitäisi tulkita, tämänkin seikan mainitseminen näin julkisesti saattoi olla sanktioitua.
Aivan täysin maihin UPJ-uutinen ei minua vienyt, koska kaiken ymmärtämäni perusteella palkkani tulee kuitenkin vähitellen hivuttautumaan ylemmäs. Eikä tämäkään ruljanssi ole vielä ohi.
Seurasi kiipeily, joka oli aivan hävyttömän huonoa. En oikeasti muista, koska olisin viimeksi ollut näin kertakaikkisen surkea - mistään ei tahtonut tulla yhtään mitään.
Epäonnistuminen seinällä johti epäsosiaalisuuteen. Kävin syömässä ja kaupassa, sitten vetäydyin kotiin. Onneksi huoneeni oli asuttavassa kunnossa, joten minun ei tarvinnut evakuoitua enää tieheni. Leikin illan Google Earthilla ja toivoin olevani kaukana poissa.
Lauantai, 14.1. 2006
Päivän harrastus: Sukellus pöytälaatikkoon
Kalibroin eilisen harmillista tilaani pelaamalla Knights of the Old Republicia melkein koko päivän. Peli alkoi viimein olla vähän vähemmän tyhmä. Vähän. Edelleen kyllä häiritsee, että pelissä jossa tapahtumia on useilla planeetoilla, joka planeetasta on vain pari pientä läiskää jossa kaikki tapahtuu. Olo on todella klaustrofobinen. Onhan tämä Star Warsin hengen mukaista, mutta silti vähän pöhköä.
Pelaaminen kutsui mieleeni visioita livepeleistä. Ideanpuolikkaita putoili päähäni, keksin vaikka mitä asioita joita haluaisin tehdä ja kirjoittelin niitä muistiin. Samalla pengoin pöytälaatikkoani Last Man Standing olisi edelleen kiva järjestää, mutta luulen että annan valmiiksi kirjoitetun pelin ennemmin jollekulle muulle ja sanon "järjestä ihan vapaasti, vaikka miten monta kertaa". (Jos tuon pelin järjestäminen oikeasti kiehtoo, ilmoita itsestäsi niin voin lähettää pelimateriaalin. Se on web-sivujen lisäksi yksi ainoa tiedosto, 37 sivua jossa on pelinjohtoinfo sekä hahmot. Mielestäni peli on jopa ihan hyvä, logistisesti vaan vähän vaikea.)
Sitten jäin uudestaan katselemaan melkein viisi vuotta sitten kirjoittamaani Remote Control -scifipeliä. Se on paljon LMS:ä helpompi suljetun tilan peli, ja myös käytännössä valmis. Sen voisi järjestää parissa viikossa.
Hmm.
Sunnuntai, 15.1. 2006
Päivän ruokapaikka: Chinaman - tilaa kiinalaista ruokaa webin kautta. Paras puoli paikassa on, että ruoka tulee klassisissa pahvitötteröissä.
Pääkaupunkiseudulle pelaamaan New Baddonia taas. Vaistonavigointi Kallen kartanolle onnistui yllättävän hyvin saatujen ohjeiden avulla. Pelipaikkana toiminut talo oli makee, peli vielä makeempi. Voin vaan kuvitella hahmojemme esimiesten toteavan heille "kyllähän me sanottiin teille että putsatkaa se kaupunki rikollisuudesta, mutta olishan teidän pitänyt tajuta ettei me sitä oikeasti tarkoitettu". Hahmoparkojemme ura taitaa loppua ja saa nähdä selviävätkö hengissäkään.
Pelin lomassa seurattiin vaalejakin. Ei juurikaan yllätyksiä, mitä nyt pienenä positiivisena vilauksena Heidi Hautala voitti pääkaupunkiseudulla Matti Vanhasen. Hähää.
Laatupeli jatkui puoleenyöhön, ja missasin viimeisen junan. Niinpä hyppäsin yöbussiin ja nuokuin takaisin Turkuun. Olin todella väsynyt eikä unta olisi paljon tiedossa. Lisäksi jostain pelien ulkopuolelta väsynyt ahdistus koputteli mieleni laidoilla. Ihmekös tuo, kun tämä tammikuu näyttää tosi paljon marraskuulta.
Maanantai, 16.1. 2006
Päivän artikkeli: The Countdown to War with Iran - jotain tällaista yritin itsekin sanoa joitain päiviä sitten, mutta kuten tapani on, kiehahdin liian nopeasti ja ainoastaan vaahtosin.
Heräsin aamuseitsemältä melkein kolmen tunnin unen jälkeen. Purin vuoteeni ja nostin sen seinää vasten helpottaakseni remontoijien töitä. Pakkasin tavaroitani lähteäkseni töihin, mutta sen sijaan havaitsinkin kellahtaneeni sohvalle ja nukahtaneeni. Puoli kymmeneltä heräsin toisen kerran, yhä älyttömän väsyneenä.
Töissä sentään oli riittävän kiinnostavaa pitämään minut hereillä. Puolituntiseksi kaavailtu palaveri venyi kyllä puolitoistatuntiseksi, mutta käsiteltävien asioiden viilaaminen oli tarpee. Kai.
Kotona olisin mielelläni kaatunut vuoteeseen kahdeksitoista tunniksi, mutta vuoteeni oli pystyssä seinää vasten ja itse asiassa koko huone oli tarpeen tyhjentää. Roudasin sen sisällön olohuoneeseen ja lähdin sitten hakemaan lainapolkupyörää Cosmicin edestä. Törmäsin Miriin ja Susannaan, ja käväisin heidän kanssaan syömässä.
Yöksi vetäydyin yliopistolle. Kenttävuoteeseen käytetyt rahat ovat yhä parhaita parikymppisiä mitä koskaan olen sijoittanut muuhun tavaraan kuin musiikkiin tai kiipeilykrääsään.
Tiistai, 17.1. 2006
Päivän ärtymys: Eri ohjelmien tiedostomuotojen yhteensopimattomuus. This is so 1995.
Aamupäivän hampaiden kiristelyä aiheuttava uutinen oli, että maalari oli tänään sairaana eikä huoneeseeni siis tehtäisi muutoksia ennen huomista. Olisin voinut nukkua kotonakin. Mutta ei sitten. Evakko pitenee ja pinna kiristyy.
Olosuhteiden johdosta en olisi oikeastaan halunnut lähteä kotiin ollenkaan, mutta päädyin kuitenkin ensin Börsiin syömään salmiakkia ja sitten tekniikkaleluliikkeeeseen etsimään hilavitkutinta peliprojektiin. Ei tuloksia.
Kotona aioin ensin kirjoittaa pelejä, mutta päädyinkin evakuoimaan vanhaa larppimateriaalia talteen lopettamisuhan alla olevasta paranoia.tuug.fi:stä. Loppuillasta tuli vielä saunottuakin.
Keskiviikko, 18.1. 2006
Päivän tuomiopäivän profeetta: James Lovelock, johon en yritäkään väitä suhtautuvani objektiivisesti; jaksan lukea häntä silloinkin kun hän vain mainostaa uutta kirjaansa.
Päivä alkoi poikkeuksellisen kurjasti. Yritin nukkua olohuoneessa, mutta se ei oikein toiminut - sohvia ei mahtunut levittämään vuoteeksi, ja pidempikin sohva oli minulle juuri muutaman sentin liian lyhyt. Kun remontoijat saapuivat, valuin töihin helvetillisessä tuulessa ja huomattavassa pakkasessa.
Töissä kohtasin ensimmäiseksi julkaisujärjestelmämme, joka taas kerran sylki minua kasvoille ja nauroi päälle. Ihana järjestelmä. Sen ohella vastaan tuli kaikenlaisia muita huolia ja harminaiheita. Kotona maalin katku oli vallannut asunnon, eikä sinne ollut menemistä. Kiipeily oli huonoa, ja kun se päättyi, pakkanen heittäytyi taas kimppuun.
Päädyin Mirin luo syömään ja juttelemaan kaikenlaisesta. Tulisi kesä, keikkoja ja kallioita niin menisi paremmin. Yöksi vetäydyin taas yliopistolle. Aamulla ei ainakaan tarvitsisi ensimmäiseksi kohdata raivopakkasta.
Torstai, 19.1. 2006
Päivän kyseenalainen ajatus: Turkulaisten larppaajien yhteismatka jonnekin kaukana sijaitsevaan suureen ja siedettävän laadukkaaseen fantasiapeliin. Tavallaan tämä voisi olla hauskaakin.
Onnistuin majailemaan Educariumissa koko työpäivän. Ulkona oli niin kova pakkanen, että uskaltauduin jopa syömään Macchiavellissa, ja ällistyksekseni ruoka oli hyvää. Ircissä kuulin myös kertomuksen Aurian ihmisistä jotka olivat asentaneet kavereideni ADSL-liittymän melkein ajoissa, vain kahden päivän viiveellä. Bizarromaailmassako tässä herättiin?
Jouduin lopulta poistumaan yliopistolta neljän jälkeen. Kotona leijaileva maalin katku oli epäilyttävä muttei sentään tyrmäävä. Siivosin tyhjän huoneeni ja sitten kalustin sen uudelleen. Sen jälkeen haju alkoi häiritä minua, ja pakenin Cosmiciin juomaan kaakaota ja pelaamaan Taboo-peliä ja Huojuvaa tornia.
Taas yksi peli-idea hyppäsi päähäni, mutta ensin kyllä toteutan jotain muuta. Ja sitäpaitsi tämä oli fantsua, enkä halua järjestää fantsua.
Perjantai, 20.1. 2006
Päivän olo: Enimmäkseen kurja
Onnistuin nukkumaan yhä pahalta haisevassa huoneessani saamatta päänsärkyä, ja pääsin töihinkin melko ajoissa. Suurin osa päivästä kului virustorjuntaohjelmiston ongelmien kanssa painimiseen sekä yhden uuden järjestelmän testaamiseen.
Kiipeilyni oli tänään taas hieman parempaa kuin viimeksi, vaikken vieläkään ole ihan normaalilla tasollani. Tammikuu tuntuu yleisesti olevan kiipijöille kurjaa aikaa, monet ovat epäkunnossa ja kaipaavat ulos kivelle.
Ruuanlaitto ja sauna kiipeilyn jälkeen oli sosiaalisesti hankalaa. Ei taas mene tämäkään niin kuin pitäisi. Tiedän kyllä etten osaa oikein olla diplomaattinen tai ymmärtävä, muttei ympäristönikään sitä aina helpoksi tee. Erakkorapuna olisi helpompaa.
Lauantai, 21.1. 2006
Päivän kulttuuri: Teatteri Bedford-Stuyvesantissa. Vai on sielläkin muka sivistystä?
Phantomsia saatiin taas pelattua. Peli oli minusta vaihteeksi oikein mainio, juuri sopivalla tavalla omituinen ja älytön ollakseen häiritsevä. Muuta ei päivään sitten juuri mahtunutkaan. Ulos en suostunut hirveän pakkasen vuoksi nenääni pistämään.
Sunnuntai, 22.1. 2006
Päivän sääprofetia: Pakkanen saattaa laantua. Ihan tervetullut muutos.
Taika halusi minun luettelevan viisi omituista tapaa. Onpa vaikeaa. En itse koe olevani outo, mutta toistuvasti kaikenlaiset tyypit lähipiirissäni kummastelevat puuhiani.
Korkeuskammoiset eivät tajua, miksi haluan kiivetä kaikkeen mitä näen. Valtamediaan uskovat pitävät tosi kummana taipumustani koluta läpi hirveä määrä alternatiiviuutisia päivittäin. Työkaverini pitävät merkillisenä, että saatan joskus nukkua työhuoneessani. Ihmissuhteiltaan yksinkertaiset puistelevat säälivästi päätään kun totean, etten koskaan ole seurustellut enkä todellakaan tahdo aloittaa. Ja progressiiviset roolipeliteoreetikkokaverini ovat sitä mieltä, että napinani sääntöjen välttämättömyydestä roolipeleissä ovat kivikautisia ja taantumuksellisia.
Yritän miettiä, teenkö itse jotain jota pidän oikeasti outona. En kyllä keksi mitään. Lienee ihan ymmärrettävääkin. Ei omia omituisuuksiaan huomaa.
Jotenkin tämän ajatteleminenkin sai aikaan ahdistusta. Yritin kirjoitella pelejä ja tehdä muita produktivisia asioita, mutta mistään ei oikein tullut mitään. Sain tuherrettua jotain väkisin väännettyjä detaljeja Remote Controlin ingame-materiaaliin, mutta se oli melkoista tervanjuontia. Ihmekös tuo, kun kaikki kiinnostava työ on jo tehty. Vasta myöhään illalla sain lyhyen inspiraatiopuuskan, ja sen keskeytti nukkumaanmenoaika.
Maanantai, 23.1. 2006
Päivän linkki: Merihaka myytävänä
Aikaansaavan työpäivän jälkeen olisin halunnut pääasiassa kirjoittaa peliä, mutta päätinkin sen sijaan katsoa Lostin roikkumaan jääneet pari viimeistä jaksoa. Lopetus tuntui jotenkin halvalta. Kuitenkin Buffynkin eka kausi tuntui aivan turhalta, joten ehkä sarjasta jotain irti saa.
Lostin päätyttyä jäin Mirin kanssa kirjoittelemaan peliä - tai kumpikin meistä jäi kirjoittelemaan omaa projektiaan. Viimeksi kun kirjoittelin mitään scifiin, oli projektina Pelageya ja tieteelliset vaatimukset katossa. Siihen verrattuna nykyiset aspiraationi ovat keveitä.
Tiistai, 24.1. 2006
Päivän masentava artikkeli: Warmer seas may wipe out plankton - hyytävä artikkeli. Kieltämättä kaikki jutut joissa mainitaan "runaway greenhouse effect" pelottavat huomattavasti.
Viihdyin töissä yhdeksän ja puoli tuntia, ja olisin ollut pidempäänkin jos paikalla olisi ollut muita työn alla olevaan projektiin tarvittavia. Mutta yksin en voinut jatkaa, joten oli pakko mennä kotiin.
Illalla pelattava Amber/Avalon -pätkä huolestutti etukäteen, kuten tavallista. Niinpä heitin joskus kokoamani Benedictin soundtrackin soimaan ja aloin lukea Zelaznya valaistuakseni. Guns of Avalonista löytyi lohtu hätääni, ja sitten Teemu saapuikin pelinjohtamaan.
Peli oli enemmän strategista pohdintaa kuin perinteistä roolipelausta, mutta oikein nautittavaa ja palkitsevaa yhtä kaikki. Hankala tilanne ympärilläni alkoi ehkä hieman selvitä, ja vielä hankalampi tilanne sen taustalta tulla esiin. Puimme peliasioita yli puoleenyöhön.
Keskiviikko, 25.1. 2006
Päivän uusmedia: Turun yliopiston atk-keskuksen blogi, johon pitäisi varmaan vielä kirjoitellakin jotain.
Keskitetystä tukijoukkueesta yksi ihminen oli sairaana, ja yhtäkkiä löysin itseni taas keskeltä tuen arkea, puhumasta käyttäjille ja vastaamasta puheluihin. Kaikki tuottavuus katosi kuin taikaiskusta.
Olen itsekin ällistellyt, miten aikaansaava olen viimeiset pari viikkoa ollut, ja miettinyt, voiko se oikeasti johtua vain siitä, ettei ajatus enää katkea minuutin välein. Kyllä se siitä näytti johtuvan - tänäänkin olisin halunnut tehdä kaikenlaista, mutta sain aikaan tuskin mitään.
Kiipeilyssä otin vaihteeksi itselleni selkeän tavoitteen: päätin keskittyä kestävyyteen. Viis veisasin reittien vaikeudesta, kiinnitin huomiota vain niiden raskauteen, ja kiipesin pari kertaa useita reittejä peräkkäin pitämättä välillä taukoa. Kuuden reitin jälkeen olin aika voimaton, ja kahdeksan reittiä kiivettyäni en tahtonut enää kyetä mihinkään.
Taina kokkasi minulle ja Mirille thaimaalaista kookoscurrysotkua. Sitten koetin keskittyä taas pelinkirjoittamiseen, mutta kaikenlaiset työhön ja kotiin liittyvät distraktiot tulivat tielle.
Torstai, 26.1. 2006
Päivän keskustelunaihe: Yhteisasumisen ilot ja harminaiheet.
Viihdyin töissä puoli kuuteen, ja sitten poistuin lähes suoraan JD:n kanssa vilkaisemaan asuntoa keskustassa. Ei säväyttänyt ja hinta oli kamala. JD koetti valistaa minua keskustan asuntotilanteesta ja sai aikaan vain harmistuksen. Onko nyt tosiaan niin, että Merihaka on suunnaton anomalia, ja että esim. korkeita huoneita ei vaan kertakaikkiaan voi löytää mistään? Ajatus vähemmän kauniiseen tai tilavaan asuntoon muuttamisesta inhottaa, kaksin verroin jos mokomasta huvista pitää vielä muka maksaakin enemmän.
Menin Cosmiciin masentuneena ja avauduin ihmisille kodinetsintämurheistani. Olin surkea ja alakuloinen, eivätkä edes huonot jutut piristäneet minua kunnolla. Jossain vaiheessa harkittiin lähteä katsomaan Blues Brothersia valkokankaalta, mutta valkokangas olikin varattu, ja aloimmekin sen sijaan pelata terapialautapeliä. Se ei ollut kovin hyvä, ja ennen Scrabbleen siirtymistä lähdin viisaasti nukkumaan.
Perjantai, 27.1. 2006
Päivän musiikki-ilmapiiri: Kiipeilypalatsin vartija oli hukannut ainaiset Offspringin levynsä, ja soitti Musea. Tämä oli ainakin viisi kertaa parempaa kiipeilymusiikkia.
Puolitoista kuukautta sitten epämääräisesti vihjaisin suunnitelmasta, joka saattaisi vaikuttaa työtilanteeseeni. Nyt atk-keskuksen www-sivuillakin kerrotaan, että olen atk-tuen esimies ja että minulla on kauhea kasa alaisia.
Tämä organisaatiomuutos on pitänyt minut kiireisenä kiinnostavien töiden parissa suurimman osan tammikuuta. Se myös pitää minut mukavasti puun ja kuoren välissä monien asioiden suhteen. Joudun arvioimaan joukkueeni töiden vaativuusasteen ja heidän henkilökohtaisen työssä suoriutumisensa - ja arviointini vaikuttavat heidän palkkaansa. Hieman hankalaa moinen on. Miten välttää vaikutelma, että kaikki asiat joista on väkensä kanssa tekemisissä tullaan tallentamaan muistiin ja ottamaan esiin seuraavassa kehityskeskustelussa? Varsinkin kun se on osittain totta?
En luultavasti vielä ymmärrä puoliakaan asemani todellisesta vaikeudesta, vaikka viime vuonna sain jo vähän esimakua siitä. Työpäivä kului tänään suurelta osin pähkäillessä - mietin, miten töihini suhtautuisin ja miten hoitaisin ongelmatilanteita. Tulee tästä jännittävää. Havaitsin myös ihan ensimmäisen esimiestehtävien hoidossani tekemäni mokan viime vuoden UPJ-operaatiossa, mutta epäluonteenomaisesti päätin, että se oli pikkujuttu enkä siitä jaksanut älyttömästi huolta kantaa.
Otin kiipeilyn taas kestävyysharjoituksen kannalta. Keskiviikon jäljiltä kädet olivat yhä kipeät. Tätä ei varmaan ole käynyt kesän jälkeen, ja silloin kiipeiltiin ihan hulluna suunnilleen joka päivä. Pelkän kestävyyden ohella tulin myös liidanneeksi yhtä uutta reittiä palan matkaa, ja totesin sen aika viehättäväksi. Tosin eräässä kohtaa klippaaminen vaikuttaa siinä määrin haastavalta, että kypärä olisi mukava olla putoamisen varalta.
Ruokaa ja ihmissuhderupattelua Mirin kanssa, sitten kotiin. Yritykset tehdä järkeviä ja vastuullisia asioita menivät pieleen kun jäinkin katsomaan telkkarista tulevaa Terminator 3:a. Olin odottanut sen olevan aivan kamalaa kuraa, mutta olin väärässä.
Lauantai, 28.1. 2006
Päivän sitaatit: "Kaikki metallimiehet puhuu saksaa." ja "Euroviisut ovat metallitotuutta." - Arto Järvinen, Teräsbetoni
Onnistuin päivän kirjoittamaan ahkerasti pelimateriaalia Remote Controliin. Vaikka pelaajille annettava matsku onkin ollut jo valmista vuosien ajan, tarvitsi peli vielä paljon ingame-tekstejä ennenkuin sen voisi pitää. Olen muutenkin livepeleissä ingame-tekstien suuri ystävä: minusta on aina hauskempaa päästä lukemaan ja sisäistämään asioita hahmossani ja pelin aikana, kuin pelaajana ennen peliä.
Palatsilla näytti olevan tänään Teräsbetonin keikka. En olisi varmaan saanut mentyä katsomaan sitä, ellei Miri olisi tarjoutunut maksamaan minua. Niinpä kävelimme huiman korttelin matkan keikkapaikalle, kituutimme vähän liikaa HIM-vaikutteita ottaneen lämppärin läpi, ja sitten meille julistettiin metallitotuutta. Teräsbetoni oli mahtava, kuten aina, ja he soittivat meille koko kappalelistansa. Juuri tällaista energistä rokkia elämäni kaipasikin.
Laulaminen vei äänen ja metallimerkin näyttäminen väsytti kädet. Keikan jälkeen palasin kirjoittelun ja goa-musiikin pariin. Ishkur's Guide on opettanut minulle uusia asioita.
Sunnuntai, 29.1. 2006
Päivän politiikka: Sauli Niinistö voitti mm. Kauniaisissa, Lapualla ja Seinäjoella. Mahtavat olla Kauniaisissa ylpeitä.
Uneni olivat oivallisia Lost- ja livepelivaikutteisia katastrofitarinoita. Kiertoradalta putosi keskelle Turkua massiivinen FAE-pommi tai jokin sen sukulainen. Seuranneen paineaallon ja tulimyrskyn onnistuin varsin epärealistisesti välttämään. Pakenin muiden selviytyjien kanssa syrjäiseen kivitaloon ja aloitimme intensiiviset yritykset selviytyä rikkoutuneessa maailmassa.
Kiipeilemään en jaksanut mennä. Keskityin pelinkirjoittamiseen, Batmanin ja Dickin lukemiseen, elektroniseen musiikkiin ja vaaleista jännittämiseen. En ollut missään vaiheessa oikeasti kuvitellut, että valtakuntamme päättäisi äänestää itselleen porvarihallitsijan, mutta silti havaitsin käyväni päässäni läpi skenaarioita Ällöttävän Näätämiehen voiton varalta. Sentään niin ei käynyt.
Illalla innostuin säätämään. Laadin mm. Hauraita unelmia -hahmolleni oman blogin. Ei, en aio antaa urlia tässä. Sitä levitetään pelissä hahmoni tutuille. Ehkä.
Yöllä Susanna ilmestyi oltuaan Dragonbane-askartelupajassa ja -seikkailuretkellä jossain Jyväskylän tuolla puolen. Pelageya-ilmiö on ilmeisesti hypännyt genre- ja tiimirajoja, koska paluumatkalla auto oli päättänyt hajota. Varmaankin elektromagneettinen pulssi kaasuplaneetan ja kuun välisestä magneettisesta tunnelista.
Maanantai, 30.1. 2006
Päivän linkki: Trading Oil in Euros - Does It Matter? Sotii kovasti yleistä apokalyptis-konspirationaalista linjaani vastaan, mutta tuntui opettavaiselta yhtä kaikki.
Varsin lyhyitä yöunia seurasi hyvin lyhyt työpäivä. Menin paikalla kymmeneksi, totesin olevani vähän pihalla, ja poistuin kolmelta, kun totesin että projektini voisivat oikeastaan odottaa huomiseen. Työnteon asemasta lähdin Susannan kanssa kiertelemään kirpputoreja löytääkseni HaU-hahmolleni vaatteita.
Kirpparikierros oli hämmentävä. Minulla oli etukäteen visio siitä, mitä vaatteita tahtoisin hahmollani käyttää, mutta en ollut todellakaan kuvitellut että oikeasti löytäisin sellaisia. Vaan oikeastaan kaikki mitä kaipasin käveli vastaan, vieläpä suhteellisen tuskattomasti. Olin ennen viittä valmis, ja ehdin käydä Mirin kanssa boulderillakin. Kuten monesti ennenkin, matalaseinäkiipeily aiheutti alemmuudentunnetta eikä sitä jaksanut kauaa.
Aterian ja toisen aterian jälkeen Merihaassa oli vielä saunakin. Tulipa taas todistettua, että pienenpieneen koppiimme oikeasti mahtuu saunomaan kuusi ihmistä. Saunaa ja poreallasta tekee mieli käyttää, kun niistä joutuu oletettavasti lähitulevaisuudessa luopumaan.
Saunan jälkeen puheltiin vielä hieman sekalaisia maailman asioista. Sanokaa vaikka miten paranoidiksi, mutta en sittenkään ymmärrä miksi USA on viimeiset 50 vuotta tukenut niin vimmaisesti Israelia - ja mikään "yhteinen judeo-kristillinen kulttuuri" ei oikein tunnu uskottavalta. Jos USA ei tukisi Israelia, se voisi kai oikeasti olla kaveri alueen arabivaltakunnille eikä sen tarvitsisi koko ajan olla niiden kanssa tukkanuottasilla. Kai. Tosin muistin Power of Nightmares -dokumentista nähneeni, että jo 50-luvulla islamistisen liikkeen ensimmäinen ajattelija totesi Yhdysvalloissa asuessaan paikallisen kulttuurin mädäksi.
Tiistai, 31.1. 2006
Päivän havainto: Hahmon webbipäiväkirjaan on vaikea keksiä kirjoitettavaa.
Toinen melko lyhyt yöuni johti vähän epästabiiliin päivään. Koin hämärää ahdistusta kaikesta kummasta, ja olin niin urautunut ajattelemaan UPJ:n koukeroita että onnistuin oikeasti myöhästymään päivän toisesta palaverista. Ammattitaitoni säväyttää.
Kotona Warhammerissa paha onni vainosi minua tai hahmoani. Vuorossa oli putkakeikka hienostotalon räjäyttämisestä epäiltynä. Aina meitä arabisyntyisiä epäillään kaikenlaisesta terrorismista.