Marraskuu 2004: Riemua kaikesta huolimatta
Maanantai, 1.11. 2004
Päivän harmi: Kun yritän puhelimessa puhuessani olla täsmällinen, minua syytetään saivartelusta.
Tehtyäni töitä siirryin pelauttamaan Taikalle Apocrypha-sooloa. Muutama tunti kului siihen, sitten täytyi kirjoittaa Pelageya-materiaaliin vielä muutama puuttuva kappale, sitten suunnitella huomista peliä...
Aikatauluni näytti olevan silkkaa murhaa. Koskahan sitä ehtisi seuraavan kerran oikeasti tehdä jotain jota ei ole sopinut viikkoja etukäteen?
Tiistai, 2.11. 2004
Päivän peliyllätys: Ranskan armeija on pystyvä ja vaarallinen
Harvinaisen hiljainen työpäivä innosti minut käyttämään pois neljä plussatuntiani ja lähtemään varhain kotiin suunnittelemaan peliä. Se olikin tarpeen, koska valmiina oli rikollisen vähän materiaalia.
Tänään oli ensimmäinen Black Apocrypha -ryhmäsessio, jossa Taika oli mukana. Taas pelaajahahmot osoittivat kykyä vaistota vaarat etukäteen ja lähteä pois ongelmapaikasta juuri oikealla hetkellä. Tuloksena peliin tuli paljon vähemmän juoksentelua ja ammuskelua kuin olin kuvitellut, mutta tällaisena ote oli kyllä ammattitaitoisempi.
Pelin jälkeen silmäilin Amerikan imperiumin vaalifarssia. Ei mitään tuloksia vielä. Tavallaan jännittävää, mutta oikeastaan ei.
Keskiviikko, 3.11. 2004
Päivän musiikki: Rage Against the Machine. Kaikki muu oli liian pehmeää.
Jotkut päivät ovat tinkimättömän huonoja.
Töissä oli eilisen rentouden vastapainoksi painajaismaista. Loputon sarja tympeitä pulmia ja korkeintaan etäisesti kumpaakaan osaamaani kieltä puhuvia soittajia sai minut erinomaisen pahalle tuulelle, ja päivän loppuun mennessä olin ottanut tavaksi vastata monimutkaisiin ongelmakuvauksiin yksitavuisesti "ei." Näin ei kuulemma pitäisi tehdä.
Kotonakin pääsin olemaan aurinkoinen itseni ja tartuin viimein hommaan joka oli ollut työlistalla jo viikon - kirjoitin vastauksia happamiin henkilökohtaisiin sähköposteihin. Helvetin hauskaa puuhaa. Energiaa mihinkään muuhun ei sitten ollutkaan.
Kuningas Georgekin näköjään sai toisen kautensa. Pehmeät keinot riittivät, ei tarvinnut edes räjäyttää likaista pommia kotosalla. Mitä poliittista sulavuutta.
Torstai, 4.11. 2004
Päivän sitaatti: "Most of the sharpest brains in the currency market were left scratching their heads on Wednesday as the dollar did precisely the opposite of what they expected." Markkinavoimien sokea kana löytää jyvän.
Sentään eilisen ankea linja ei jatkunut, vaikka mikään konkreettinen eilisistä ongelmista ei ollut poistunut. Tai no, ehkä töissä älyllistä ripulia lensi naamalle hieman vähemmän.
Kotona pelinkirjoittaminen työllisti Cosmiciin poistumiseen asti. Kahvilassa oli vaihteeksi aivan käsittämättömän hysteeristä, islamistiset feministiliberaalit, siionistiset salaliitot, äärikapitalistiset vitsit (jatkuvaa kasvua, ei punchlinea) ja Fransiskus Assisilaisen salainen historia olivat hallitsevat puheenaiheet. Mike, tuo hainhampainen kamelin poika, heitti vakavalla naamalla täysin älytöntä juttua, ja Sanna taisi löytää vapautuksen ylityöllistämisestään vääräuskoisille kostavana marttyyrina.
Paettuani Kaisan kanssa Merihakaan juttelimme vielä kreiseistä mutta luultavasti toteutuvista peli-ideoista vähän aikaa.
Perjantai, 5.11. 2004
Päivän hyvä uutinen: Venäjä liittyy lopullisesti Kioton sopimukseen
Pelautin lyhyen pätkän Apocryphaa Hetalle ja Sadulle, ja sen aikana tulin taas tietoiseksi tarpeesta kehittää taitoani ilmaista maagisia asioita. Vaikka hahmoille yliluonnollinen olisikin tuttua, sen pitäisi yhä tuntua aivan omanlaiseltaan - mutta toisaalta kokeneiden hahmojen pitäisi kyetä riskiarviointiin ja vertailuun. Silti, aina kun alan purkaa näitä asioita hahmoille, pitkän linjan taktinen pelinjohtaja minussa hyppää esiin, ja yhtäkkiä kaikki kuulostaa taas suuryhtiön kokouksen esityslistalta. Ehkä pitäisi jättää maagiset elementit taitavammille, ja keskittyä inhimillisiin asioihin, niitä kun osaan paremmin.
Pelautettuani hengasin Kaisan kanssa. Katsoimme Weight of Waterin, joka oli makuuni vähän hidas ja ennalta-arvattava. Bigelowin lienee paras pysytellä toimintaleffojen parissa, koska niissä hän on aivan suunnattoman hyvä.
Lauantai, 6.11. 2004
Päivän muistutus: Britannia ei ole mikään ihmisoikeuksien pyhättö
Aamun ensimmäinen vastoinkäyminen oli tukkoinen ja flunssainen olo, mutta se jäi pian pahoinvoinnin jalkoihin. Liian myöhään huomasin, että juna jolla olin päättänyt lähteä Porvoon suuntaan olikin Pendolino. Kuten aina, sen kyydissä oli mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun kuin omaan oksettavaan oloonsa. Se siitä kirjoittamisesta sitten. Sentään pehmeä musiikki auttoi pahaan fiilikseen.
Äitini 60-vuotispäivät olivat täydessä käynnissä saapuessani. Juhlat itsessään olivat muodoltaan körttiseurat - ja siis kirjaimellisesti, eikä missään ironisessa merkityksessä. Joukko vakavamielistä väkeä puhui vanhempieni kartanon olohuoneessa hengellisiä ja veisasi virsiä. Onneksi minua oli varoitettu tästä etukäteen, mutta kulttuurishokki oli silti melkoinen. Lymyilin melko kaukana varsinaisesta juhlatapahtumasta ja odotin, että muodollinen osuus päättyisi.
Jos kristinusko olisi minun juttuni, olisin varmaan Blues Brothers -henkinen hyppivä ja pomppiva pelastuksestaan riemuitseva hallelujaata laulava valkoinen neekeri. Körttiläisyys taitaa olla energiselle perusluonteelleni täysin vastakkaista. Jotenkin en voi käsittää ihmisiä, joilla on haukkumasanana "suruton".
Kun vieraat viimein poistuivat, pääsin hengaamaan porukoideni kanssa. Onneksi se oli huomattavasti vähemmän tuskallista. Jonkinlaisena lopun aikojen merkkinä kaikki paikalle jääneet sukulaiseni tuntuivat jakavan inhoni ja päänpuisteluni Amerikan Yhdysvaltoja kohtaan. Onko tämä yllättävä harmonia vaan osoitus siitä, että 30 täytettyäni olen itsekin muuttunut vanhaksi ja konservatiiviseksi?
Illalla palasin vielä Turkuun. Paluumatkalla kykenin onneksi kirjoittamaan sen, mitä en ollut mennessäni ehtinyt.
Sunnuntai, 7.11. 2004
Päivän pelisitaatti: "Hätätilanne vaatii lisää tarranauhaa."
Black Apocrypha -pelisessio oli energinen ja lähes hysteerinen, osittain johtuen huomattavasta väsymyksestä joka pelaajat alkoi jossain vaiheessa vallata. Huolimatta välillä ilmenneestä tarpeesta täsmällisten suunnitelmien tekoon peli liikkui enimmäkseen vikkelästi. Meksikoon sijoittuva tarina sisälsi julmaa etnisille stereotyypeille nauramista ja likaista huumoria, mutta myös oikeasti vaarallisia tilanteita.
Taktiset elementit varjostivat ehkä hahmopelaamista hieman liikaakin. Täytyy yrittää tasapainottaa menoa seuraavalla kerralla.
Maanantai, 8.11. 2004
Päivän olo: Väsynyt
Tahdoin levätä. Viikonloppuna en ehtinyt oikein rentoutua hetkeäkään, ja vaikka pelauttaminen onkin nautittavaa, olisi mainiota pitää pitkän pelisession jälkeen aina päivä vapaata. En kyllä usko, että koskaan tätä utopiaa saavutan.
Aamulla töihin lähtiessä olo oli tukkoinen ja kurkkukipuinen, mutta tieto vastaamattomista sähköposteista ja ratkomattomista ongelmista potki minut liikkeelle. Lupasin tosin itselleni, että tämän iltapäivän ja illan vietän vapaalla, ja katson vaikka Millenniumia kunnes valaistun.
Oikeiden töiden ohessa säädin Taikan huollosta palannutta iBookia. Kotiin mennessäni päätin vilkaista naapuriimme auennutta DVD-liikettä, ja paha materialismi kaappasi minut. Ennenkuin edes tajusin mitä oli tapahtunut, olin hankkinut Better Tomorrow -trilogian ja Hard Boiledin. JD oli myös käynyt leffakaupan kautta, ja hänen jäljiltään hyllyistä löytyi Troma Teamia, Brian Yuznaa sekä George Romeroa.
Ketään ei yllättäne, että ilta kului telkun ääressä. Kai tämä voidaan laskea siksi luvatuksi vapaaillaksi. Jottei oltaisi liian positiivisia, oli tarpeen muistaa että samalla amerikkalaiset levittivät demokratiaa hyökkäämällä sairaaloihin.
Tiistai, 9.11. 2004
Päivän projekti: Käyttäjätyytyväisyyskyselyn paluu. Tulevaisuudessa odotettavissa purevaa kritiikkiä.
Päätin yrittää vallata aamut takaisin väsymykseltä ja apatialta, ja asetin iPodin herättämään kuudelta. Pari minuuttia vuoteessa pähkäiltyäni nousin ylös ja siirryin olohuoneeseen katsomaan kaksi jaksoa Millenniumia. Ihmismielen pimeimmistä osista kertova sarja ei välttämättä ole kaikkein innostavinta katsottavaa, mutta marraskuiseen aamuun se sopii erinomaisesti. Tuloskin oli osapuilleen toivottu, ja selvisin jopa töihin kahdeksaksi.
Töissä sain taas vaihteeksi aikaan kaikenlaista, ja lähdin kotiin vasta viideltä. Ilta kului pelinkirjoittamisen ja Millenniumin katselun parissa.
Keskiviikko, 10.11. 2004
Päivän ei-kenenkään suosikkimusiikki: Jordy
Suosikkijournalistini From The Wilderness -sivustolta olivat saaneet ilmoille mainioita artikkeleita amerikkalaisesta demokratiasta ja tulevaisuudesta. Mukana jälkimmäisessä artikkelissa oli ensimmäinen uskottavan kuuloinen väitä siitä, miksi Venäjä oikeastaan liittyi Kioton ilmastosopimukseen: pannakseen kampoihin Yhdysvalloille. Haluaisin uskoa, että tämä pitää paikkansa.
Väitteet valtaisasta vaalivilpistä Dubyalandissa tuntuivat selvinneen jo valtamedianakin - eilen hämmästelin, että slashdot tuntui raportoivan asiaa, ja nyt se oli jopa MSNBC:ssä, syrjäisellä alasivulla kaukana otsikoista, mutta kuitenkin. Kiintoisa huomio tuolla oli, että ehdokkaan luovuttamisella ei ole laillista sitovuutta. Ei niin, että silti odottaisin valtamedialta tai amerikkalaiselta politiikalta mitään todellista.
Pääsin paranoidien mietteideni lomasta kiipeilemään Tainan kanssa. Olimme molemmat melko huonoja ja väsyneitä. Kiipeily kerran viikossa ei riitä mihinkään. Kiivettyämme söimme ja menimme hengaamaan Merihakaan, jossa Matti liittyi seuraamme. Puhelimme tulevien Taikan bileiden musiikista, ja pompottelimme ideoita siitä mitä soittaa sekä miten. Matti on vastuussa varsinaisesta soittolistasta, mutta tuppautuvaan tapaani olen änkenyt itsekin mukaan projektiin.
Posti toimitti minulle viimein myös FTW-sivustoa ylläpitävän Mike Ruppertin amerikkalaista imperiumia ja öljyn loppumista käsittelevän kirjan Crossing the Rubicon. Teos oli valtava möhkäle, enkä ehtinyt kuin hieman vilkaista sitä ennen nukkumaanmenoa. Veikkaan kuitenkin, että se ei tee minusta yhtään onnellisempaa ihmistä, mutta viisaamman toivottavasti.
Torstai, 11.11. 2004
Päivän zen-kysymys: Mikä on anglismi suomeksi?
Oli huono atk-päivä. Lisäksi muutenkin koko päivää varjosti flunssainen ja kuumeinen olo; olisin varmaan jäänyt kotiin jos ei olisi ollut jaettua palaverinjuontovelvoitetta. Jari puhui ihan koherentisti, minä taas olin sekavimmillani, ajatukseni harhailivat ja löpisin mitä sattuu. Syytän flunssaa, normaalisti kuvittelen olevani hitusen enemmän koossa. Tietysti tässä vaikutti sekin, että koko päivän sovellus josta piti puhua oli vaan sylkenyt minua silmille...
Kotona pelautin hieman Apocrypha-tarinaa. Kun pelauttaminenkin johti vain sekavaan oloon, mittasin kuumeeni, ja havaitsin sen olevan 37.5. Ei ihme että oli hutera olo, minulle tuo on suht korkea lämpö.
Epäviisaasti lähdin kuitenkin Cosmiciin, aikeenani lääkitä flunssaa kaakaolla ja alkoholilla. Osittain se toimikin, ainakin hetkeksi oloni parani. Löpisimme baarissa tyhmyyksiä iltakymmeneen.
Ennen nukkumaanmenoa mittailin vielä kotimme langatonta verkkoa ja mietin sen kantaman laajentamista. Totesin myös, että Antiwar.com oli pulassa, ja lähetin sille hieman rahojani. Mene sinä ja tee samoin.
Perjantai, 12.11. 2004
Päivän peli-ilmiö: Ranskalaistuminen. Kaulaliinoja, parransänkiä, tupakkaa, baskereita ja patonkeja...
Aamu oli yhä flunssainen, joten en yrittänytkään madella töihin. Sen sijaan kirjoittelin peliä ja yritin ravistella päätäni selväksi. Onnistuminen oli kyseenalaista.
Viiden aikoihin aloin sitten pelauttaa, flunssasta välittämättä. Rising Apocryphassa pelaajat kiersivät kaukaa melkeinpä kaikki klassiset seikkailukoukuilta näyttävät asiat, ja käyttivät sen sijaan aikaansa sosiaalipornoon, kieroiluun ja vainoharhoihin. Pelin tunnelma kasvoi loppua kohtaan oikein tiiviiksi ja nautittavaksi. Ei kovin ortodoksista, mutta palkitsevaa.
Pelinjohtajan näkökulmasta kenties parasta oli, miten neljän pelaajahahmon ja 7-8 keskeisen NPC:n vuorovaikutuksesta nousi outoja kaoottisia elementtejä. Yhden hahmon sanoma väärä sana johti toimintaan joka aiheutti kahden hahmon suhteiden mutkistumista joka johti kolmannen hahmon suunnitelmien epäonnistumiseen... juuri tällaisten outojen ja ennakoimattomien efektien vuoksi suuren hahmojoukon pelit ovat niin nautittavia.
Lauantai, 13.11. 2004
Päivän Elvis-impersonaattori: Bruce Campbell
Kerrankin pystyin käyttämään pelautusta seuranneen päivän rentoutumiseen. Pääasiassa katsoin leffoja. Ensin vilkaisin itsekseni Better Tomorrow II:n, ja muutaman Better Tomorrow -leffojen spesiaaliosuuden. Niissä kerrottiin, miten ihmiset voivat selvitä useista luotihaavoista tai räjähdyksistä mutkatta ja miksi on taktisesti järkevää käyttää kahta pistoolia. Hurmaavaa tavaraa.
Illemmalla katsoin JD:n, Kaisan ja Miken kanssa Rising Apocryphan elokuvaversion, eli Brian Yuznan Societyn. En ollut nähnyt tätä leffaa yli kymmeneen vuoteen, ja olin unohtanut kuinka kertakaikkisen pimeä se oli. Se myös sopi aivan mainiosti pelimme henkeen. "Plan? Are you kidding?"
Lopuksi jatkoimme päättömyyttä vielä Bubba Ho-Tepillä, joka oli hauska ja hyvin omalaatuinen, vaikka vähän hidas. Olisin tahtonut nähdä kokouksen, jossa leffan idea myytiin tuottajalle. "Tässä on geriatrinen Elvis, musta jätkä joka kuvittelee olevansa JFK, ja ne taistelee cowboyreleisiin pukeutuvaa muumiota vastaan."
Sunnuntai, 14.11. 2004
Päivän myöhästynyt havainto: Isänpäivä. Tämäkin palasi mieleen joskus aamuyöllä.
Crossing the Rubicon oli juuri niin ahdistava kirja kuin olin kuvitellutkin. Siinä ei ollut paljonkaan uutta informaatiota, mutta teoksen massiivinen koko mahdollisti aineiston perusteellisemman käsittelyn ja kattavamman yhteenvedon kuin aiemmat lukemistoni. Luin ahkerasti Rajoilla-pelin alkuun saakka.
Teinisupersankareiden kohellettua ja riehuttua energiataso oli korkealla, ja havaitsin illalla, etten saanut lainkaan nukuttua. Harvinaista mutta epämiellyttävää. Vielä aamukolmen aikaan olin hereillä, tuskallisen tietoisena siitä että huomenna olisi noustava varhain töihin.
Maanantai, 15.11. 2004
Päivän raivo: Tämä on täysin vitun järjetöntä. Ei niin, että tämä olisi ollut ensimmäinen kerta moiselle idiotismille.
Kun olin nukkunut viisi tuntia, pihalla oleva öljynporausauto (?) herätti minut möykällään. Juuri tällaista alkua olin viikolle toivonutkin. Töissä keskityin reagoimaan kohti tuleviin ongelmiin ja jätin suosiolla monimutkaisemmat hankkeet seuraavaan päivään.
Onneksi päivä oli varsin hiljainen, mutta hiljaisuus ei kyllä edesauttanut valveilla pysymistä. Lähdin kotiin jo kahdelta, ja kulutin pois loputkin kertyneet ylimääräiset tuntini. Vastustin halua ottaa päiväunet, pysyttelin hereillä siihen saakka kunnes illan ohjelma alkoi.
Pelautin Apocrypha-peleihin liittyvän spinoff-session, jonka sisältö ja pelaajat saavat vielä toistaiseksi jäädä mysteeriksi. Lopettaessamme olimme päässeet vasta puoliväliin tarinaa, jonain päivänä pitäisi jatkaa.
Nukkumaanmeno tuntui suloiselta ajatukselta, mutta sen sijaan lähdinkin Taikan luokse puimaan jos jonkinlaisia ongelmia. Vaikka keskusteleminen olikin miellyttävää, venyi uneen pääseminen taas myöhään. Aamusta tulisi murhaava.
Tiistai, 16.11. 2004
Päivän nörttien juhlahetki: Half-Life 2 julkaistiin. Minä en sitä pääse pelaamaan vielä aikoihin.
Zombien lailla vaelsin yhdeksältä yliopistolle jäätävän tihkusateen läpi. Jos olisin odottanut vielä varttitunnin, olisi sade ollut lunta, mutta se olisi pilannut äärisynkeän aamun fiiliksen täysin.
Väsymys oli huomattava, eikä se varsinaisesti vähentynyt päivän kuluessa. Sen seuraksi ilmestyi ärsyttävä päänsärky. Olin aikonut vilkaista hieman pelimateriaalejani ennen illan pelin alkua, mutten tietenkään ehtinyt. Onneksi olin viime kerralla tehnyt pohjatyöni kunnolla.
Black Apocrypha -tiimin seikkailut Meksikossa jatkuivat. Tällä kertaa ohjelmassa oli kaivattuja tulitaisteluja, pommeja sekä takaa-ajoja autoilla ja jalkaisin. Näistä huolimatta oma pelikokemukseni oli aika väsynyt ja ikävystyttävä. Toisaalta se peilaili kyllä varsin hyvin hahmojen tilannetta.
Ymmärsimme lopettaa varsin aikaisin. Hardcorepelaaminen pikkutunneille saakka olisi johtanut kolmanteen unettomaan yöhön peräkkäin, eikä ajatus tästä yhtään houkutellut.
Keskiviikko, 17.11. 2004
Päivän pelottelu: Tietokoneen käyttö sokeuttaa. Olen todellakin riskiryhmässä.
From the Wilderness jatkaa hyvien artikkelien sarjaa ja heittää kylmää vettä kaikkien meidän naiivien rauhaarakastavien idealistien niskaan. Taas koen ymmärtäväni amerikkalaisen nykypolitiikan väistämättömyyttä hieman paremmin. Ei niin että silti sitä hyväksyisin, mutta tietyillä reunaehdoilla tämänhetkinen sodanlietsonta todella näyttää ainoalta tavalta suhtautua muuhun maailmaan.
Yritin käyttää päiväni rentoutumiseen ja olla tekemättä mitään, mutta käytännössä tämä tarkoitti pelinkirjoittelua ja piirtelyä. Muutamille hahmoille syntyi kasvot, molempien alikampanjoideni seuraavat vaiheet tulivat hieman selkeämmiksi. Rentoutuakseni rentoutumisestani väsäsin skripteillä pienen proof-of-concept -lelun itselleni helpottamaan kokonaisten webbisivustojen tallentamista. Kai tällainen ominaisuus olisi selaimestakin löytynyt jos olisi jaksanut etsiä...
Torstai, 18.11. 2004
Päivän sisällöntoimitusjärjestelmä: Steam
Todistin taas olevani heikko ja paha ihminen, ja haaskasin rahaa tietokonepeliin. Mutta tämä oli sentään Half-Life 2, ja ostin sen puhtaasti verkon ylitse. Kirjauduin ohjelmistovalmistajan palveluun, ostin tuotteen, ja pari tuntia myöhemmin pääsin pelaamaan. (Olisi saattanut onnistua nopeamminkin, en tiedä, kun välillä puuhailin muuta - pari tuntia eivät todellakaan kuluneet minkään säätörumban parissa.)
Ei tarvinnut käydä kaupassa, ei tarvinnut jonottaa - operaatio oli niin ällistyttävän mutkaton, että tuskin edes tajusin omistavani uuden lelun. Pidän tästä tavasta tehdä asioita.
Vilkaisin peliä itseään vain sen verran että sain varmuuden sen toimivuudesta. Pelailin satunnaisesti uudelle pelimoottorille käännettyä ekaa Half-Lifeä, kakkososaa pelaamaan en varmaan ehdi ennen ensi maanantaita. Jos olisin oikein kärsivällinen, odottaisin joululomaa.
Kiipeilemään en päässyt, joten menin kyykkäämään. Sen jälkeen jatkoin Cosmiciin puhumaan sukunimimuutoksista ja kuuntelemaan paikallisia peliuutisia. Pimeyden maailma taitaa saada vielä jatkoa, erinomaista.
Perjantai, 19.11. 2004
Päivän artisti: Fantomas
Töiden jälkeen alkoi Taikan huomisten syntymäpäiväbileiden kokoaminen. Merihaassa ahkerammat ihmiset leipoivat ja siivosivat, minä ryhdyin Matin kanssa puimaan juhlien musiikkitarjontaa. Aina välillä olin myös tekevinäni keittiössä jotain pientä. Enimmäkseen leipomisen vaatima ammattitaito ylitti kykyni, joten pidättäydyin auraalis-teknillisissä asioissa.
Vähän ennen puoltayötä tämän päivän osuus saatiin valmiiksi ja työvoima suuntasi kotiin. Nähtävästi näistä juhlista on sittenkin tulossa ihan järkevän kokoiset. Hyvä, pienet bileet aiheuttavat vain ahdistusta.
Lauantai, 20.11. 2004
Päivän toivotus: Hyvää syntymäpäivää, Taika.
Bileiden järjestely lähti käyntiin aamulla, mutta taas vältin suurimman osan hommista lähtemällä kiipeilemään. Seinällä meni ihan kelvollisesti. Kotona sitten osallistuin hieman järjestelyihin, mutta pääasiassa teknisellä puolella.
Kahdeksan maissa bileet alkoivat, ja talo täyttyi äkkiä. Matin tekemä soittolista oli suorastaan nerokas ja siitä tuli kehuja jopa ihmisiltä joiden musiikkimakuun kuvittelin olevan lähes mahdoton osua millään bileissä soitettavalla. Kylpyhuoneessa soiva täysin kaoottinen varjobilemusiikki herätti niinikään hilpeyttä kristillisine jodlauksineen ja Maija Mehiläisen saksankielisine tunnuskappaleineen. Hetkittäin kylppärisssä oli käynnissä aivan omat juhlansa kun ihmiset linnottautuivat sinne kuuntelemaan päättömyyksiä joita kaiuttimista kaikui.
Minua on tunnetusti helppo miellyttää bileillä: tarvitaan vaan jotain tanssikelpoista musiikkia ja ihmisiä jotka haluavat hypellä sen tahtiin. Tämä tarve täyttyi erinomaisesti, siinä määrin että seurustelin vieraidemme kanssa vain satunnaisesti. Homodiskoklassikot innostivat minut ja muutaman muun poikakauneuden edustajan vallan villeihin akteihin, ja Paula Koivuniemen Aikuinen nainen tarjosi oivan tilaisuuden kiduttaa viatonta Sannaa hirveällä slovarivaapunnalla.
Bileiden reippain osuus päättyi kahdelta, mutta useimpien ihmisten lähdettyä tanssilattia heräsi vielä uudestaan henkiin hieman hitaammalla ja hiljaisemmalla tarjonnalla. Vasta neljän jälkeen musiikki tapettiin lopullisesti, ja bileet päätyivät minun huoneeseeni. Amerikkalaista sivilisaatiota käsittelevän väsyneen keskustelun jälkeen ihmiset valuivat joko kotiin tai vierasmajoitukseen. Tarkistin Merihaan pikaisesti, ja saavutettuani tyytyväisyyden kotimme tilasta käperryin kovin onnellisena vuoteeseeni miellyttävien ihmisten väliin.
Sunnuntai, 21.11. 2004
Päivän puhetauti: "Kuka päästi meemin ulos?" kysyi entinen mies kun akkaansa järvestä naarasi.
Nousin suloisen ihmisen sylistä vain parin tunnin nukkumisen jälkeen lähteäkseni vanhempieni kanssa syömään. Samalta reissulta mukaan jäi pullollinen kotitekoista viinimarjamehutiivistettä, sekä monta paria sukkia. Kovin hyödyllistä, mutta silti olisin mieluummin jäänyt sänkyyni völläämään.
Kotiin palattuani bileiden siivoaminen oli kovassa käynnissä. Taika oli luvannut putsata kotimme sekä ennen bileitä että niiden jälkeen, ja näin hän urheasti tekikin. Apua tuli muutamilta meille jääneiltä tai palanneilta vierailta. Tuhoja ei näyttänyt pahemmin olevan ja asunto saatiin takaisin elettävään kuntoon varsin pian.
Lämmitin saunan sankarillisille siivoajillemme. Vasta siellä istuessani tajusin kuinka kertakaikkisen rättiväsynyt oikeasti olin. Eilinen kiipeily ja tanssiminen olivat kuluttaneet minut aivan puhki, jalkoihin ja niskaan sattui vietävästi ja jostain syystä silmänikin olivat ihan turvoksissa. Loikoilin porealtaassamme dekadentissa solmussa muiden nuupahtaneiden ihmisten kanssa kunnes iho alkoi mennä rusinaksi.
Myöhemmän illan ohjelma koostui pääasiassa Miken laittamasta ruuasta ja Tonjan irralleen laskemasta taistelumeemistä. Otetaan mikä tahansa sananlasku tai lentävä lause, ja lisätään sen loppuun 'sanoi entinen mies kun akkaansa järvestä naaras', nauretaan hysteerisesti lopputulokselle. Parissa tunnissa vakavammatkin ihmiset alkoivat olla täysin epäkuntoisia.
Jotakuinkin täydellinen viikonloppu: musiikkia, ruokaa, hyvää seuraa, keskustelua, hellyyttä. Vielä 20 työpäivää ennen joululomaa.
Maanantai, 22.11. 2004
Päivän tuttu kirous: Perkeleen headcrab (suom. pääkrapu?)
Juhlinta tuntui yhä jäsenissä, mutta siitä jäänyt positiivinen fiilis kantoi kauniisti työpäivän läpi. Töiden päätyttyä ajattelin viimein kokeilla Half-Life 2:a.
Kuusi tuntia myöhemmin vilkaisin kelloa, ja tulin siihen tulokseen, että olisi parasta lähteä kotiin. Silti pelin jättäminen vaati tahdonlujuutta. Vähän kuten ekassakin Half-Lifessä, pelin kokonaisuus ei välttämättä vakuuttanut, mutta mielettömän makeita yksityiskohtia tuli silmille sellaista tahtia, että hengästyminen uhkasi. Olihan tässä tuotteessa vikansa, mutta väliäkö sillä kun lopputulos oli näin mukaansatempaava?
Nukkumaan vetäytyessäni ajatukset harhailivat puoliksi Half-Lifessä ja puoliksi viikonlopun fiiliksissä. Tavallaan olisin kaivannut jotakuta jolle selittää jommastakummasta tai mieluiten molemmista, mutta JD ja Mike olivat vetäytyneet huoneisiinsa, ulos lähteminen ei ajatuksena miellyttänyt ja puhelimeen puhuminen on vastenmielistä.
Tiistai, 23.11. 2004
Päivän säveltäjä: Mark Snow
Tämänvuotinen ensilumemme on aika vaikuttava esitys. Se satoi viikko sitten ja on yhä maassa. Näyttää siltä, että torstai on lähiaikojen ainoa päivä ilman pakkasta. Jos lumi jollain magialla selviäisi sen yli, olisin oikein hyvilläni. Lumi estää vuoden loppupään aamuja olemasta pohjattoman synkkiä, se suojaa minua kaikenkattavalta masennukselta.
Pelailin taas töiden jälkeen hieman Half-Lifeä, ja vaihteeksi ärsyynnyin enemmän pelin ominaisuuksista. Pelisuunnittelijat ovat tehneet erään päätöksen jonka kanssa olen kovasti eri mieltä: pelissä ei ole juuri lainkaan aikaa pysähtyä katselemaan ympärilleen. Jatkuvasti joko ystävät tai viholliset hoputtavat pinkomaan eteenpäin, ja tuntuu siltä, että mitä mielenkiintoisemman näköisellä alueella on, sitä kovempi on kiire juosta sen läpi. Antaahan tämä kyllä hyvän kuvan takaa-ajettuna olemisesta ja johtaa tiiviiseen sekä intensiiviseen peliin, mutta silti se tuntuu vähän tyhmältä - jos muukalaiset ovat hallinneet jo vuosia, miksi niitä vastaan taisteleminen on minuuteista kiinni? Itse olisin mieluummin välillä hengähtänyt ja käynyt vaikka heittämässä läppää raunioissa piileksivien ihmisten kanssa ja ehkä kuulemassa lisää siitä, mitä oikein on tapahtunut.
Half-Lifen hektisyyden jälkeen rauhoituin Millenniumin viimeisten jaksojen avulla. Kuten muistinkin, ekan kauden päätösjakson musiikki oli pysäyttävän kaunis. Missä viipyy levy jolla nämäkin kappaleet saisi?
Keskiviikko, 24.11. 2004
Päivän vihoviimeinen helvetinkolo: Nova Prospekt
Produktiivisuus töissä alkoi vähitellen taas kasvaa, ja samalla palasi normaali ärtynyt mielentilani. Varmaan ihan hyvä noin henkistä stabiiliutta ajatellen. Harmistuneisuuteni kunniaksi vietin tämänkin illan pelaamalla Half-Life 2:a, joka taas vaihteeksi oli oikein mainio. Suunnitelma oli kyllä pestä pyykkiä, kirjoittaa pelejä ja lukea...
Torstai, 25.11. 2004
Päivän hengenvaara: Loskan jäätyminen harvinaisen liukkaaksi pinnaksi. Slip, thunk, au.
Maa oli loskan ja jään peitossa töihin lähtiessäni, ja yleinen vaikutelma oli ankean masentava. Palaveri aika kamalalta vaikuttavasta järjestelmästä aloitti päivän, ja iltapäivällä piti itse puheenjohtaa toinen epäilemättä yhtä epämiellyttävä palaveri. Asiaa oli paljon ja olin tapani mukaan sekava, mutta tällä kertaa sentään valmistautuneesti vaikeaselkoinen.
Yleisen aikaansaamattomuuden sentään rikkoi tänään tyydyttävä kiipeily ja Cosmicissa istuskelu. Jotenkin keskustelu kääntyi uusien bileiden järjestämiseen, mutta valitettavasti meidän ymmärtäväisille naapureillemmekin pitäisi kai antaa hengähdystaukoa joten vaikkapa uudenvuodenjuhlia emme voi Merihaassa pitää.
Perjantai, 26.11. 2004
Päivän kuva: ... täh?
Lumi selvisi leudosta päivästä, tavallaan. Nyt maassa on jäätä ja lumitilkkuja, ja yleisvaikutelma on ankea. En tykkää. Olisi ennemmin vaikka sulanut kunnolla, niin voisi pyöräillä ilman että tarvitsisi miettiä, onko testamentti varmasti ajan tasalla.
Näyttää siltä että huolimatta aiemmista käsityksistäni kotiplaneetan öljyntuotanto ei vielä tänä vuonna kääntynyt laskuun (tosin en tiedä onko lähteeni luotettava) tai edes merkittävästi tasoittunut. En oikein tiedä onko tämä hyvä vai huono uutinen. Varmaankin hyvä sikäli, että kun öljy loppuu, me joka tapauksessa ryhdymme käyttämään kivihiiltä aivan täysillä, ja sillä tavoin taidamme saada aikaan jännittäviä asioita pallomme ilmastolle. Tähän ei ole mikään kiire, varsinkin kun hitaammin tapahtuva muutos ehtisi ehkä ostaa meille aikaa yrittää oikeasti muuttaa elintapojamme. Jotenkin en vaan suhtaudu tähän optimistisesti.
Jatkoin samaa energiataloudellista linjaa yrittämällä ruotia eräällä keskustelupalstalla artikkelia kuukaasusta ratkaisuna energiaongelmiin. Kymmenen vuotta ruostunut fysiikkani katsoi tämän olevan mahdotonta.
Lauantai, 27.11. 2004
Päivän saavutus: Seinällä kiipeily voimien täydelliseen loppumiseen saakka.
Taas kiipeiltiin: minä, Taina ja Tiuku päädyimme kaikki Palatsille, ja viihdyimme seinällä sankarilliset kolme ja puoli tuntia. Me kaikki kiipesimme vieläpä tosi hyvin - itse päästin ylös kaksi uutta reittiä. Selvästi olisi syytä vastaisuudessakin kiivetä parin päivän välein niin edistyminen olisi huimaa.
Mahtavan urheilusuorituksen jälkeen olin fyysisesti aivan lopussa, ja olisin tahtonut vain maata porealtaassa ja katsoa leffoja. Kuitenkin Tekse oli saapunut kaupunkiin pelauttaakseen minulle, joten sain seuraavat muutamat tunnit rasittaa älynystyröitäni vastuullisessa asemassa olevan hahmon roolissa.
Pelin päätyttyä energiani oli vaarallisen vähissä. Minun olisi vielä pitänyt pelauttaa Kaisalle, mutta sain siirrettyä sen huomiseen. Loppuillan vietin katsomalla A Better Tomorrow III:n. Olisin mieluusti jatkanut sitä Killerillä, mutta väsymys nujersi minut.
Sunnuntai, 28.11. 2004
Päivän ilonaihe: Lisää lunta!
Viimein sain pelautettua Kaisalle Apocrypha-soolosession tekemättömistä tyhmyyksistä. Oli yllättävän vaikeaa pelauttaa niin lyhyt ja pienen skaalan juttu, vaan koska aihepiiri oli minulle hieman vieras. Lopputulos kuitenkin tuntui kelvolliselta.
Crossing the Rubicon löi oikeasti vainoharhaisen vaihteen silmään ja aloin penkoa ihmeellisestä internetistä sen lähteitä tarkistaakseni kirjan väittämiä. En vielä ole saanut tekijää kiinni mistään merkittävästä virheestä, tosin pari väitettä on melko suurikokoisia ja vaikeita tarkistaa. Kuitenkin olen enemmän ja enemmän sillä kannalla, että ihmisten pitäisi lukea tätä kirjaa kevyiden ja kuvitettujen "9/11 - miten tähän järkyttävään katastrofiin tultiin" -pokkareiden sijasta.
Maanantai, 29.11. 2004
Päivän inspiraatio: Lähitaistelu eksoottisilla aseilla ahtaassa tilassa.
Kaisan kanssa leffakaupassa vierailu jätti saaliiksi Tiger on Beatin ja Once Upon a Time in China -trilogian. Yhä edelleen onnistuimme vastustamaan kiusausta ostaa japanilaista lonkeropornoa. Tämä oli myös vuoden toiseksiviimeinen elokuvahankinta - Kuninkaan paluun pitkä versio pitänee vielä ostaa kunhan se nyt ilmestyy.
Ilta kului elokuvien merkeissä. Tiger on Beat oli niin älytön kuin muistinkin, mutta sen toiminta oli käsittämättömän reipasta ja olen ihmeissäni, että näyttelijät selvisivät alkuunkaan hengissä kuvauksista. Aivottoman toimintakomedian jällkeen Mike ja Kaisa tahtoivat nähdä jotain laadukkaampaa, joten kaivoimme hyllystä Romper Stomperin. Se onnistui oikeasti ahdistamaan minua. Ottaen huomioon elokuvan käsittelemän aihepiirin tämä saattoi olla aivan tervettäkin.
Tiistai, 30.11. 2004
Päivän linkkikokoelma: Ukrainan vaalisirkus. Kandidaattien olennaisin ero on, tuleeko kampanjakirstun rahavirta Venäjältä vai USA:lta.
Eräänlaisena pikkujoulujen korvikkeena atk-keskuksella oli elokuvailta. Kohtalainen joukko meitä kerääntyi iltasella dataprojektorin, DVD-soittimen ja mojovan äänentoiston ääreen mutustelemaan syömisiä ja nauttimaan liikkuvista kuvista.
Ensimmäinen leffa oli School of Rock, josta oikeastaan pidin - tosin tunnetusti musiikilla minuun on helppo vedota. Seuraavana A Simple Plan, elokuvana varsin hyvä mutta samalla myös hyvin raivostuttava. Sen jälkeen suurin osa väestä oli jo lähtenyt kotiin nukkumaan, mutta koska ei ollut vielä edes puoliyö, meistä osa päätti katsoa vielä Heatin.
Kahvin, viskin ja koukun voimin pysyin skarppina loppuun saakka. Leffan päätyttyä vähän kahden jälkeen huomasin taas kaipaavani sohvaa ja makuupussia työtiloihimme - kaikkein helpointa olisi vaan ollut kömpiä viereiseen huoneeseen ja jäädä sinne nukkumaan. Ehkä hankin vielä omaan soppeeni crash kitin jonain päivänä. Kotimatkani ei onneksi ollut pitkä, mutta marraskuun viimeinen henkäys oli hävittänyt lumen maata peittävän jään päältä ja ulkona oli sekä mustaa että liukasta.
