Marraskuu 2003: Pimeyttä ja sadetta
Lauantai, 1.11. 2003
Päivän pelisitaatti: "Minkälainen barbaari myrkyttäisi teen?"
Viktoriaanisen okkulttietsivän pelaaminen oli koko lailla erilaista kuin olin odottanut. Sen sijaan että olisin käyttänyt Norsunluukosketin-pelin mittelemällä älyäni visaisia ongelmia vastaan, kulutin aikani enimmäkseen teatraalisissa tunteenpurkauksissa jotka pelinjohto oli määrännyt tyylilajiin kuuluviksi. Vaikka oma hahmoni ei oikeastaan tarjonnut minulle uusia haasteita, ei peli ollut hullumpi, ja tavallaan häpeämättömän dramaattinen tyyli sopi siihen erinomaisesti. Myös hyvisjoukkueemme "Eriskummallisten herrasmiesten seura" oli vallan sympaattinen - meidän suunnitelmamme arkkipahisten voittamiseksi taisi lopulta olla "uhkaillaan vihollisiamme, tullaan vangituiksi ja köytetyiksi, seurataan kuinka vihollisemme kääntyvät toisiaan vastaan ja tuhoavat toisensa, paetaan kaaoksessa ja julistaudutaan voittajiksi".
Pelin jälkeen minä, Kaisa ja iso joukko muita pelaajia istui Tintin Tangossa ja Kaislassa jatkoilla. Jalkani oli kestänyt pelaamisen yllättävän hyvin, tosin kehut siitä, että hahmoni ontuminen vaikutti tosi aidolta olivat ymmärrettävän tyhjän tuntuisia.
Onnistuimme pummimaan kyydin takaisin Arabiaan ennen aamua. Jatkuva takseilla matkustaminen olisikin köyhdyttänyt minut ennen pitkää.
Sunnuntai, 2.11. 2003
Päivän ennakoiva aavistus: Uupumus
Pelistä toivuttuani koomailin sateisen ja ikävän päivän Arabiassa. Olin ajatellut lähteä aikaisin pois Helsingistä, mutta märkä päivä ei tosiaan houkuttanut nenän työntämistä ulos ovesta. Niinpä kulutin aikaani sekä hyödylliseen että hyödyttömään keskusteluun Kaisan kanssaa.
Kotimatkalla päädyin valikoimaan musiikkia tällä viikolla pidettävään New York -teemailtaan, jonka Kaisa tahtoo järjestää tutustuttaakseen pian alkavan Phantoms-kampanjansa pelaajat miljööseen. Tulevasta viikosta tulee aivan naurettava: minulla on peliä tai kiinteästi pelaamiseen liittyvää aktiviteettia kuutena päivänä. Älytöntä. Kesällä sain jatkuvasti ahdistua siitä, ettei juuri kukaan pelauttanut mitään ja podin vammaista jalkaani yksin tylsistyksissäni. Nyt kun pitäisi käydä töissä niin tulee tietysti vastaan tällainen kasauma...
Saapa nähdä, kuinka loppuunpalanut olen ensi sunnuntaina tähän aikaan.
Maanantai, 3.11. 2003
Päivän mac-ihme: Työpöydän ikkunoiden kätkeminen yhdellä klikkauksella. Windowsissa tämä on ollut mahdollista vasta viisi vuotta.
Vihdoin sain mäkintoosaani Pantterin. Tuntui harvinaisen mainiolta järjestelmältä - nopealiikkeisemmältä kuin edeltäjänsä, joka sekään ei mitenkään hidas ollut. Kuten aiemminkin, Apple on myös osannut tuoda uusia kauniin näköisiä ominaisuuksia joilla saa sivustakatsojat ällistelemään.
Suuren pelirumban ensimmäinen kierros oli Warhammeria. Reipasta väkivaltaa täydensi kerrankin jonkinlainen taktinen ote, joten hahmomme selvisivät isoista hirmuista varsin vähillä tappioilla.
Tiistai, 4.11. 2003
Päivän ilkeä idea: Jos pelaajahahmo laulaa karaokea, pitäisikö pelaaja panna myös tulkitsemaan säkeistö tai pari?
Heti aamulla karvani nousivat pystyyn asenteellisesta näkemyksestä. Lause "Skandinavian vapaamielinen elämäntapa tarjoaa terroristiryhmille hyvät mahdollisuudet toimia vapaasti" kuulostaa kaltaiselleni paranoidille lähinnä kuolinkellolta mainitulle vapaamieliselle elämäntavalle.
Viikon toinen peli oli Rising Apocryphaa. Olin pelin alussa kokenut akuuttia inspiraatiopulaa, mutta sitten pääsin käyttämään erästä pöhköintä pelinjohdollista ideaani koskaan. Tottakai Honolulussa pitää olla japanilaisen metallikansan rokkibaari, jossa nahkatakkiin ja niittivöihin pukeutuneet pienet itämaiset hevimiehet voivat laulaa karaokena kauneimpia heviklassikkoja. Ilmapiiri inspiroi pelaajianikin.
Pelin jälkeen Italiasta palannut Mike kertoi meille tarinoita saapasvaltion roolipeliconista. Hän oli jopa päässyt tapaamaan Margaret Weisin ja Larry Elmoren. Jos olisin vielä 13, olisin varmaan ollut kateellisempii.
Keskiviikko, 5.11. 2003
Päivän kappale: Poguesin "Fairytale of New York"
398 vuotta sitten Guy Fawkes -niminen heppu yritti räjäyttää Englannin parlamentin. Milestäni kaveri on aina jotenkin ollut suunnattoman sympaattinen ja sankarillinen, varmaan koska olen lukenut liikaa V for Vendettaa. Osasyynä on varmaan sekin, että koen aina välillä akuuttia halua livahtaa itsekin älyttömän pommikasan kanssa jonkin demokratiaksi naamioidun hirmuvallan kellareihin, ja käynnistää vallankumouksen isolla jytkyllä.
Tietenkään en koskaan tule tekemään sitä - mutta pääasiassa, koska olen liian saamaton vätys. Huvittavaa kyllä, ajattelemassani valtakunnassa tämän kaltaisten haaveiden kirjoittaminen webbipäiväkirjaan johtaisi varmaan pidätykseen. Ei vaan täällä, ainakaan vielä. Tämäkö on sitä vapaamielistä ilmapiiriä, joka on otollinen terroristijärjestöjen toiminnalle?
Tämän päivän pelianti ei ollut varsinaisesti peli, vaan pelikampanjaan valmistava luento, jossa Kaisa kertoi minulle, Rikulle ja Sadulle New Yorkista ja newyorkilaisena olemisesta. Katsoimme karttoja ja kuvia ja pohdimme kaupungin olemusta. Ehkä paradoksaalisesti edellisiin kappaleisiin nähden pidän New Yorkista valtavasti, tosin ehkä enemmän sillä oudolla tavalla jolla sodat ja aseet kiehtovat joitakin muuten hyvin rauhaarakastavia ihmisiä.
Torstai, 6.11. 2003
Päivän edistysaskel: Onnistunut kävely Cosmiciin ilman keppejä
Ah upeaa julkisyhteisön asiakaspalvelutyötä. Koska olen juuri se henkilö (tai yksi henkilöistä), joka meillä vastaa puhelimeen, olen myös se, joka vastaanottaa käyttäjiemme haukut kun jokin ei toimi. Tämä on joskus hieman tukalaa, kuten tänään. Ei kokonaan minusta johtuvista syistä eräs muutos palveluissamme oli tullut huonosti tiedotetuksi, ja tuloksena käyttäjät ovat olleet tästä käärmeissään. Minä esitän heille pahoittelumme ja kuuntelen heidän tiuskinansa. He ovat täysin oikeassa, mutta heidän pahantuulisuutensa olisi helpompi sulattaa, jos se olisi minun syytäni. Kokisin saavani oikeudenmukaisen rangaistuksen tai jotakin.
Nyt vaan tein työtäni, ja työhöni kuului toimia puskurina joka ottaa vastaan äksyilyt. En ollut siinä kovin hyvä.
Jonkinlainen flunssa kolkutteli ovella. Mitä oikein tarvitaan, että se pysyisi poissa? Olen pukeutunut naurettavan lämpimästi, välttänyt kaikkia muita ihmisiä ja syönyt vitamiineja, mutta silti pöpö yrittää saada kropastani elintilaa. Yritin hätistellä taudin tiehensä ensin finnrexinillä, sitten kävelin (ilman keppejä!) Cosmiciin ja jatkoin hanketta juomalla aivan liikaa Bailey's-kaakaota. Ottaen huomioon vähemmän kuin hämmästyttävän alkoholinsietokykyni "liikaa" oli noin neljä senttiä.
Taika liittyi seuraani säälittävässä yrityksessä humaltua millilitrasta kermalikööriä. Poistuimme Cosmicista varhain lähteäksemme tutkimaan Wyomingin maantiedettä pian tulevaa Fortress Americaa varten. Wyomingin yliopisto tuntui todellakin varsin kauhealta ympäristöltä.
Perjantai, 7.11. 2003
Päivän elmo: Natsiokkultistin haamu
Flunssa ei ollut saanut otetta minusta vielä, ja itse asiassa tukkoinen olokin oli poistunut. Se oli hyvä, koska illalla oli luvassa kahdeksan tuntia Black Apocryphaa.
Edellisen pelikerran perinteitä jatkaen peli oli reipas ja energinen. Rytmitys ja ajoitus toimivat ajoittain uskomattoman hyvin. Pelaajahahmot osoittivat myös ällistyttävää kykyä hämätä vihollisiaan ja saada nämä taistelemaan keskenään, ja ryöstää sitten itse näiltä kaikki ryöstämisen arvoinen. Loppuun saatiin vielä aivan oikeat Millennium-bileet. Ei ollenkaan hullumpi peli kaiken kaikkiaan.
Lauantai, 8.11. 2003
Päivän luonnonilmiö: Kuunpimennys. Pilvisen taivaan vuoksi emme nähneet sitä.
Johtuen nerokkaasta aikataulustani, jonka mukaan minun piti olla Helsingissä pelaamassa New Baddonia puoleltapäivin, heräsin herätyskellon määkynään puoli kahdeksalta. Vaiensin rakkineen, nukuin vielä tunnin, sitten nousin ylös ja taivalsin asemalle. Kävi ilmi, että aamuyhdeksän juna Turusta Helsinkiin olikin lähtemässä kymmentä vailla yhdeksän, mutta olin silti sen kyydissä minuuttia ennen kuin se lähti.
Olin urhoollisesti lähtenyt matkaan ilman kyynärsauvoja. Varmuuden vuoksi kuljetin mukanani hassua pientä kävelykeppiä, jota yleensä käytin lähinnä livepelitarkoituksin. Käevelin puolipitkiä matkoja ilman suunnattomia vaikeuksia, tosin varpaita särki ikävästi melkein joka askeleella. Aikovatkohan jalkaterän alueen nivelet joskus alkaa toimia niin kuin niiden olisi tarkoitus?
Mikki oli viisaasti päättänyt siirtää New Baddonin pois d20-systeemistä Over The Edgeen. "Vähän sinne päin" -henkinen pelisysteemi ei minua etukäteen suunnattomasti miellyttänyt, mutta kyllä se silti selvästi oli suuri askel parempaan suuntaan. Ja jos minun odotetaan pelaajana tietävän jotain systeemistä, yksinkertainen on parempi.
New Baddon alkoi taas lähteä jännittäviin suuntiin, kun hahmomme tekivät muutaman vaikean valinnan ja päättivät hieman korjata lähestymistapaansa rikollisuutta täynnä olevaan kaupunkiin. Peli jatkui aamuyhteen, ja päättyi vähän ennen kuin väsymys korjasi pelaajat.
Sunnuntai, 9.11. 2003
Päivän kappale: "The Ballad of Jayne"
Nukuin yöni Hakkiksen ja Taikan lattialla, jonne olin vetäytynyt jo hyvissä ajoin ajatellen tämän päivän peliohjelmaa. Parin päivän takainen flunsainen olo yritti palata, mutta vaisuhkosti. Tintin Tangossa syömäni aamiaisen jälkeen olo oli taas eloisa.
Hakkis ja Taika viettivät aikansa isänpäivälounaalla. Minä käytin aikaani katsomalla elokuvia ja tv-sarjoja. Tutustuin viimein Joss Whedonin Firefly-scifilänkkäriin, joka tuntuu olevan aivan loistava. Minkä ruton takia tällainen nerokas sarja katkaistaan kesken ensimmäisen tuotantokauden kun taas Farscapen tapainen mössö kesti neljä kautta? Ei ole television maailmassa oikeutta.
Illalla pääsimme kokoamaan hahmojamme Fortress Americaan. Pelaajina ovat minä, Lobo ja Taika, ja veikkaan että pelistä tulee vaikea. Hahmomme ovat kaksikymppisiä amerikkalaisia opiskelijoita road tripillä maansa halki. Hahmon ajatusmaailman sisäistäminen voi olla aika hiton vaikeaa.
Kotiin selvittyäni olin aika kuollut, mutten läheskään niin lopussa kuin olin viikko sitten pelännyt. Kyllä huomennakin olisi vielä oikeastaan voinut pelata.
Maanantai, 10.11. 2003
Päivän pulmat: Pelkkää langattoman verkon virittelyä koko päivä.
Ei pelaaminen väsytä, vaan lyhyet yöunet ja varhaiset herätykset. Melkein toivoin, että olisin saanut sen flunssan niin että olisin voinut vaan jatkaa uniani aamulla. Toisaalta olen kyllä tainnut tänä vuonna sairastaa kymmenen vuoden annoksen, eikä enempää poissaoloja kaivata.
Vanha iBookkini kulki taas käsieni kautta. Ehdin tuskin asentaa siihen Pantherin ennen kuin se lähti taas eteenpäin. Onneksi se sai hyvän kodin (tai työpaikan?) Simolta.
Kotona yritin piirrellä ja keräillä soittolistoja. Jostain syystä minulla on pakkomielle saada jokaisesta pelihahmostani nimenomaan itseni tai jonkun tuttavan nimenomaan tätä hahmoa kuvaava piirretty kuva. En ole oikeastaan koskaan ollut tyytyväinen valokuviin tai muualta kopioituihin kuviin. Ne tuntuvat jotenkin fuskaamiselta, ikään kuin hahmo olisi vain lainannut ulkonäkönsä. Tällä kertaa olin kuitenkin erehtynyt tekemään hahmon, josta en millään osaisi piirtää kuvaa, ja kamppailin itseni kanssa siitä, kehtaisinko käyttää verkosta otettua valokuvaa esittämään häntä.
Onpa triviaali ongelma.
Tiistai, 11.11. 2003
Päivän inho: Web-pohjaiset käyttöliittymät. Näitä on mahdotonta koodata selkäytimeen, koska täytyy koko ajan näplätä hiirtä ja katsoa mitä tekee.
Töissä oli taas välillä tervetullutta kiirettä ja painetta. Viime päivät ovatkin olleet aivan tarpeettoman hiljaisia ja olen aina välillä ihmetellyt, sujuuko täällä kaikki niin jouhavasti että minusta on tullut tarpeeton. Ei näköjään ihan vielä.
Illalla pelattiin taas Warhammeria. Hahmomme ovat jossain vaiheessa näköjään oppineet taistelemaan.
Keskiviikko, 12.11. 2003
Päivän linkki: The Onion: Mom Finds Out About Blog - tämä voisi olla suoraan minun elämästäni, paitsi että Kokemuspisteitä sisältää huomattavasti vähemmän irtoseksiä ja huumeita. Elämäni on tylsää.
Kärsin selvästi Macintosh-käyttäjän ammattitaudista: taipumuksesta yrittää käännyttää kaikki muutkin omenan tien seuraajiksi. Taudinkuvan mukaisesti olen myös vakaasti sitä mieltä, että syynä tähän on omenakoneiden ylivertaisuus useimmissa asioissa mihin ihmiset koneita tarvitsevat. Hassua kyllä, omppujen määrä tuttavapiirissä tuntuu kasvaneen melkoisesti viime aikoina, tosin ei pelkästään minun vaikutuksestani.
Töissä eilinen vihanpurkaukseni www-pohjaisia käyttöliittymiä kohtaan oli huomattu. Pitäisi varoa mitä sanoo, koska nyt sain tehtäväksi suunnitella käyttöliittymää jollaista haluaisin käyttää. Ei siinä muuten mitään vikaa ole, paitsi että en ole aiemmin suunnitellut mitään käyttöliittymiä. Ymmärtääkseni on hyvin helppoa suunnitella todella huono käyttöliittymä, joten tästä saattaa tulla kiinalaisella tavalla mielenkiintoinen kokemus.
Illalla päästiin pelaamaan Kaisan Malkuth-eepoksen ensimmäistä introa. Vihdoin sain hypätä inhottavaan hahmooni, jota olen suunnitellut ehkä vuoden verran. Polttareista kertova peli oli risteytys sekä Kaisan että minun kovasti rakastamia lämminhenkisiä komedioita Very Bad Things ja True Romance. Me emme kuitenkaan saaneet aikaan yhtään ruumiita.
Torstai, 13.11. 2003
Päivän spoileri: Älä lue oheista artikkelia, jos olet pelaamassa Suvin uudenvuodenpelissä, tai jonkun tuttavapiiriini kuuluvan pelinjohtajan nykyaikaan sijoittuvassa pelissä. Jos taas olet modernia kauhua vetävä pelinjohtaja, voisin suositella.
Aamulla ei vaan kerta kaikkiaan ollut mahdollista nousta vuoteesta haluamaani aikaan. Kellokortin mielestä minun pitäisi nyt alkaa olla tarmokas ja energinen ihminen, joka tulee töihin kahdeksalta eikä lähde ennen viittä. Kroppa taas katsoo, että kymmeneksi töihin on aivan riittävän aikaisin. Yritä siinä sitten tasapainotella.
Töissä tuli sarjatulella vastaan pientä kriisiä, jotka yhteensä onnistuivat rakentamaan oikein kiireisen päivän. Ura turnipsinviljelijänä houkutti taas kun tajusin, että aivan kaikkialla jossa olisi tietokoneita olisi myös tietokoneisiin liittyviä typeryyksiä.
Tapahtui myös hämmentävä pelinjohdollinen memeettinen yhteentörmäys, kun osuin upeaan Miamin katulapsista kertovaan artikkellin. Heitin jännältä tuntuvan linkin Kaisalle - ja sitten luin artikkelia pidemmälle, ja tulin siihen tulokseen, että rippaisin tämän peliini suoraan ja että olisi parempi jos kukaan muu ei lukisi sitä. Vaan kuinka ollakaan, kävi ilmi, että jokseenkin jokainen peliporukkaani kuuluva ihminen oli törmännyt tähän samaan artikkellin, ja päättänyt itse käyttää sitä myös omassa pelissään jos genre olisi vähänkään sopiva. Höh. Nyt kai kukaan ei voi käyttää ideaa kun kaikki tietävät sen.
Pahuksen Internet. Pelaajat spoilaavat itse itsensä ihan vahingossa.
Perjantai, 14.11. 2003
Päivän kosto: Kehotin erästä rasittavimmista käyttäjistämme kääntymään asiakaspalvelultaan aivokuolleen puhelinyhtiön kimppuun. Hyvällä onnella ne tuhoavat toisensa.
Pelirintamalla vuorossa oli tänään sessio Rising Apocryphaa. Olin varautunut siihen, että pelistä tulisi ikävystyttävä ja hidastempoinen, mutta pelaajani päättivätkin toimia yllättävästi ja tuloksena peli lähti aivan toiseen suuntaan kuin kuvittelin. Parempi näin, oikeastaan. Peliin mahtui jopa hitusen ihmissuhdehöttöä, jota olisin mieluusti pelauttanut enemmänkin.
Kun roolipelaaminen päättyi vähän ennen puoltayötä, me ajauduimme kaikki Miken GameCuben ääreen. Sille löytyi Super Smash Bros Melee -niminen hapon ja amfetamiinin makuinen mätkytyspeli, jolla pieksimme toisiamme puolitoista tuntia. En koskaan odottanut näkeväni Donkey Kongin ottavan mittaa Pikachusta, enkä oikeastaan tiedä teikö sen näkeminen hyvää henkiselle tasapainolleni. Hulluja nuo orientaalit.
Lauantai, 15.11. 2003
Päivän krääsä: Bombalurinan muotoinen jääkaappimagneetti. En ostanut, mutta jos myynnissä olisi ollut Skimbleshanks, Munkustrap tai Macavity, olisin saattanut sortua.
Cats ei varsinaisesti ole esitys, joka sopisi hyvin Hartwall-areenan kaltaiseen jättimäiseen tilaan - se toimii selvästi paremmin pienessä ja intiimissä teatterissa. Nyt minä, Kaisa, Laura ja Noora saimme seurata musikaalia noin kolmen kilometrin päässä lavasta, ja jos tilassa ei olisi myös ollut monitoreja joista näkyi lähikuvia kissoista, emme olisi nähneet juuri mitään. Sentään kissoja vilisteli myös yleisön joukossa aina kun niitä ei lavalla tarvittu.
Etäisyyttä lukuunottamatta show oli yhtä jumalaisen kaunis kuin aina. Sen vuoksi olin täysin valmis kärsimään helvetilliset tuskat jalassani, koska jouduin kävelemään melko pitkiäkin matkoja, enkä ollut jaksanut raahata keppejä mukanani.
Sunnuntai, 16.11. 2003
Päivän salaliittotoria: Michael Ledeen teorisoi. Onko salajuoneen viittaamisesta tullut jotenkin tehokas ase, kun vastapuolikin alkaa käyttää sitä?
Olin kuvitellut alunperin palaavani Catsin jälkeen suoraan kotiin, mutta sen sijaan tulin ylipuhutuksi Kaisan seuraan Arabiaan, ja jäin sinne jumiin sunnuntaipäiväksi. Tämä ei ollut kovin viisas päätös, koska kotona olisin saanut tehtyäkin kaikenlaista. Kannettavani ei ollut mukana, joten en voinut kirjoittaa tai kuunnella musiikkia. En pitänyt tästä olotilasta.
Lievittääkseni kotimatkani tylsyyttä poimin mukaan ilmaislehtiä, ja uhrasin kolme ja puoli euroa amerikkalaiselle roskaviihteelle. Jostain sain nimittäin päähäni, että voisin vilkaista, miltä Hämähäkkimies-lehti nykyään vaikuttaa. Valitettavasti käsiini päätyneen numeron ensimmäinen tarina oli merkillistä retroilua ja nostalgisointia, josta ei saanut oikein minkäänlaista kuvaa Hämiksen tämänhetkisestä tilasta. Ei se silti täysin huono ollut - Hämähäkillä meni kurjasti, kuten yleensä, ja hän asui nähtävästi taas pikkuisessa poikamiesboksissa kuten pitääkin.
Jälkimmäinen tarina Jay Lenosta ja seittisingosta sen sijaan oli aivan kamala. Myös viittaus "Victor von Doomin terroristijärjestöön" sattui kovasti silmään. Jäin miettimään, uskaltaisinko sittenkään lukea uudestaan lapsuuteni Hämikset. Ehkä olisi parempi pitää kiinni kuvitelmasta, että ne olivat laadukkaita.
Maanantai, 17.11. 2003
Päivän fiilis: Saamaton tylsistyneisyys ja väsymys
Yhtäkkkiä meille on ilmestynyt atk-keskukseen helpdesk-softaksi testattava ohjelmisto. Jari sen jostain kaivoi esiin, ja sai minut kokemaan syyllisyyttä vätystelystäni - vaan pari vuottahan tässä on tuon kaltaisen ympärillä jahkailtu, minun olisi kuulunut paikantaa sellainen itsekin. Silti, mainittu softa pääsi ankaraan riepotukseen kun aloin tosissani selvittää, kelpaisiko se tuomaan jotain valoa työni pimeään tunneliin. Toistaiseksi näyttää ihan kelvolliselta.
Muutoin päivä oli ankea ja innoton. En näe nykyään aurinkoa kuin vilaukselta - työpäivän alkaessa ja loppuessa on pimeää, ja kubiikkelini on vailla ikkunoita. Ei ihme, että tekisi mieli vain nukkua koko ajan.
Tiistai, 18.11. 2003
Päivän fiktio: Gotham Cityn kartta. Hmm...
Nähtävästi olin jalkavammani byrokraattista puolta käsitellessäni unohtanut palauttaa jonkin elintärkeän Kelan lomakkeen, koska sain sieltä päin kirjeen että sairauspäivärahahakemukseni oli hylätty. Löysin alkuperäisen lisäselvityspyynnön arkistojeni kätköistä, ja kyselin Kelalta oliko asialle liian myöhäistä tehdä mitään. Ei sentään ollut, joten lähetin eteenpäin taas yhden selonteon onnettomuudestani.
Tuumailin byrokratian hajanaisuutta ja sen yhdistymistä yksilönvapauteen. Kuvittelisin, että Kela olisi voinut saada kaikki relevantit tiedot myös sairaalalta, tai jopa vakuutusyhtiöltäni, mutta mainittujen tietojen jamaninen noin mutkattomasti saattaisi ehkä johtaa väärinkäytöksiin. Ehkä mieluummin kuitenkin täytän sata erilaista hakemusta kuin hyväksyn, että valtio automaattisesti tietää kaiken mitä teen.
Muuten päivä oli harmaa, ja vasta illan Warhammer toi siihen piristystä. Hahmomme joutuivat teologiseen ristiriitaan keskenään, ja sen kautta tullin tajunneeksi, etten muista oikeastaan koskaan pelanneeni oikein uskonnollista hahmoa, ainakaan pidempään. Kaikki hahmoni ovat tuossa suhteessa vähän kuin minäkin - ne luottavat pääasiassa itseensä, ja ennemmin kuolevat ylpeänä kuin kumartavat jumalia. Vaikka Warhammer-hahmolleni tuollainen asenne sopii, ja vaikka se tuokin kiehtovaa lisäjännitettä porukkaan jossa muut hahmot ovat ainakin vähän uskonnollisia milloin eivät ole aivan kamalia hurskastelijoita, mietin pitäisikö minun aivan pelaajakehitystäni silmällä pitäen tehdä jossain vaiheessa hiljainen, nöyrä ja harras hahmo.
Keskiviikko, 19.11. 2003
Päivän vainoharha: Minkä takia Michael Jacksonin lapsiinsekaantumissyytteet nostetaan tapetille juuri kun Bush on saamassa naaman täydeltä mielenosoittajia Britanniassa? Onko tavoitteena saada amerikkalaisten uutisten pääotsikoksi jotain muuta kuin Suuren Johtajan ei-niin-lämmin vastaanotto?
Unessani oli kiipeilyä, kauhuleffaelementtejä, Buffya ja eroottisia fantasioita useista sievistä tuttavistani. Siirtyminen valvemaailman räntäsateeseen vaati melkein enemmän tahdonvoimaa kuin varastosta löytyi. Töissä odottivat VMware, Request Tracker, SparkNet ja monet muut hassusti kirjoitetut systeemit. Kaikkeen sitä ryhtyykin.
Kotiin päästyäni aloin tehdä "vapaaehtoishommaa" johon menin typeryyksissäni (?) ilmoittautumaan, eli päivitin Turun livepelaajien www-sivua. Päivitystä kaivattiinkin, koska edellisen kerran sivuja oli muokattu joskus keväällä 2002. Edelleen sivu on täynnä kuolleita linkkejä ja muuta hölmöä, mutta nyt siellä sentään on jokin ajantasainenkin tiedonjyvä.
Minua myös nakersi syyllisyys, kun en ollut Lontoossa osoittamassa mieltäni kuningas George II:a vastaan. Ah laiskaa ja saamatonta pseudoaktivistia.
Torstai, 20.11. 2003
Päivän kasvissyöjän niuhotus: Parsa ei ole sama asia kuin parsakaali. Tämän pitäisi olla ilmeistä ainakin jos on töissä pizzeriassa. Hmph.
Töissä oli vaihteeksi kiinnostavalla tavalla turhauttavaa. Sen sijaan että saisin lyödä päätä samaan vanhaan seinään löysin ihan uuden muurin johon jättää kallonmuotoisia lommoja. Vaihteeksi yritin leikkiä peruskäyttäjää ja testailla muutamaa ohjelmaa, jotka pitäisi saattaa käyttäjillekin joskus. Ei hyvältä näytä.
Tahti parani kotiin selvittyäni. Kuten aina torstaisin päädyin Cosmiciin, jossa aluksi näytti tyhjältä mutta joka täyttyi juuri kun olimme lähdössä pois. Kahvilassa puhuttiin vaihteeksi lähes yksinomaan livepelillisiä. Olin taas saada vaarallisen inspiraation kirjoitella pari ideaa peliksi, mutta tällä kertaa mukana oli vakaa päätös siitä, että tulevatkin peliprojektit tehtäisiin samalla 24h periaatteella joka oli johtanut Last Man Standingin syntyyn. Ainakin eräs idea synnytti paljon positiivista kaikua. Pitää katsoa nyt.
Perjantai, 21.11. 2003
Päivän mielipide: Kenraali Franks, tuo sinisilmäinen viaton ressukka, pelkää demokratian puolesta.
Päivä kului lähes kokonaan hukkaan. Illan suurin saavutus oli oikeasti LA Confidentialin katsominen. Olisi pitänyt kirjoittaa pelejä, siivota huonetta, jahdata musiikkia ja piirtää kuvia, mutta mikään näistä ei oikein sujunut. Jokseenkin lannistavat uutiset maailmalta eivät ainakaan piristäneet.
Lauantai, 22.11. 2003
Päivän uhkaus: Israel Predicts Europe Next in Line. Kunnes seisomme vahvoina Imperial Americanan rinnalla sodassa Pahoja Terroristeja vastaan, olemme vaarassa saada itsekin pommista. Al Qaeda nimittäin vihaa eurooppalaista vapautta aivan samalla tavoin kuin amerikkalaista vapautta.
Vaikka uutiset maailmalta olivat yhä erinomaisen ahdistavia, lumen tulo ja Traveller nostivat minut eilisen apatiasta. Ääntä vaimentava kaunis lumipeite oli juuri se mitä tämä kaupunki tarvitsikin.
Tällä kertaa tajusin lähteä Travelleria pelaamasta suhteellisen aikaisin, koska huomenna ohjelmassa olisi aivan epäpyhään aikaan alkava Black Apocrypha.
Sunnuntai, 23.11. 2003
Päivän musiikki: Future Sound of London
Kymmenen tuntia Black Apocryphaa sisälsi kaikenlaisia inhottavuuksia, ja aiheutti minulle taas halun tuhlata omaisuuksia hölmöihin proppeihin. En tosin tiedä, auttaisiko pelin laatua oikeasti jos hahmojen kohtaamista mörmöistä olisi valmiita action figureja. Ainakaan niihin investointi ei auttaisi huoneeni järjestystä.
Maanantai, 24.11. 2003
Päivän antiamerikkalaisuus: Pahat amerikkalaiset sotkevat kuningattaren nurmikot. Teksasin poikia ei kukkaistutukset kiinnosta sen enempää kuin maailman ensimmäiset kaupungitkaan.
Olin aivan älyttömän väsynyt koko päivän. Jostain syystä vuorokausirytmini on kellahtanut nurin; olen skarpeimmillani loppuillasta ja alkuyöstä, ja päivät kuluvat nuokkuessa. En ymmärrä miksi, koska en ole valvonut öitä tai tehnyt mitään muutakaan mikä kääntäisi kelloni tällä tavoin.
Eilen satanunt lumi muuttui loskaksi, joka puolestaan jäätyi kaikille pyöräilijöille hengenvaaralliseksi liukkaaksi muhkurapeitteeksi. Tänä talvena minun olisi varmaan syytä jättää fillari talliin aiempaa varhaisemmin, koska en voi tällä hetkellä laskea ilmiömäisten ninjataitojeni varaan jos olen lentämäisilläni nurin. Olen saanut jo vammautumisesta aivan kylliksi tämän vuoden osalta.
Yritykset kirjoittaa pelejä eivät oikein lähteneet käyntiin. Taaskaan.
Tiistai, 25.11. 2003
Päivän pelistä opittu taito: Menettelytapaohjeiden kirjoittaminen. Saapi nähdä, kuinka hyvin roolipeleistä opitut menetelmät toimivat tosimaailmassa.
Heräsin puoli kuudelta, nousin juomaan lasillisen vettä, ja keittiössä tulin siihen tulokseen, etten oikeastaan ollut enää väsynyt. Koska aamullla ylös nouseminen oli ollut aivan järkyttävän vaikeaa viime aikoina, käytin tietysti hetkellisen pirteyden hyväkseni ja julistin yöuneni päättyneeksi. Toivoin, että aamulla saisin ehkä kirjoiteltua vähän pelimateriaalia eilisiltaisen tyhjän paperin fiaskon jälkeen.
Puolen kappaleen jälkeen luovutin ja lähdin töihin. Yritin kirjoitella ohjesivuja ja tiedotteita, mutta jotenkin eksyin välillä lukemaan Webistä masentavia artikkeleita. Eräs niistä onnistui tavoittamaan erittäin hyvin fiiliksen, joka minullakin oli koko maailman asioista, vaikken olekaan 59-vuotias amerikkalainen. Vielä. Kun olen 59, olen varmaan myös amerikkalainen - eivätköhän ne viimeistään siihen mennessä ole saaneet oman versionsa demokratiasta tuotua tännekin. Sikäli kun se ei ole täällä jo.
Onneksi töihin uppoutuminen auttoi synkkyyteen. Uskalsin saavuttaa jopa varovaisen optimismin uuden helpdesk-järjestelmämme suhteen. Illemmalla toimin Kaisan teknisenä neuvonantajana/avustajana hänen huomiseen Malkuth-peliinsä. Kuten ennenkin, tekniikka alkoi oikutella silloin kun sitä eniten tarvittiin - pöytäkoneeni skanneri ja printteri temppuilivat kumpikin. Onneksi ne sai kiinni myös kannettavaan.
Keskiviikko, 26.11. 2003
Päivän kauppa: Vaihdetaan mielenterveys, nykyinen tyttöystävä ja hyvä ystävä keskisuureen kasaan rahaa ja uuteen mahdollisuuteen edellisen tyttöystävän kanssa.
Työpäivä oli vaihteeksi vauhdikas ja kiinnostava. Uusi helpdesk-softamme sai minut kirjoittamaan ohjeistusta niin innokkaasti, etten malttanut lähteä kotiin ennen puoli viittä. Varovainen optimismini oli vaihtumassa suureksi innostukseksi, ja pieni pessimistinen takapiru mielessäni odotti jotain suurta katastrofia tämänkin järjestelmän suhteen.
Kotona odotti Kaisan Malkuthin toinen intro, tarina Original Sinistä tutun Rachelin häistä. Pääsin pelaamaan kahta hahmoa tässä pelissä, sekä vanhaa että tulevaa, ja se onnistui yllättävän hyvin. Peli oli vähän hajanainen - seitsenhenkinen pelaajaporukka ei pelaa kovin jouheasti - mutta se oli myös oikein yllättävä ja intensiivinen, sekä jonkinlainen käännekohta molemmille hahmoilleni. Kun uusi hahmoni Esjay katsoo vuosien päästä elämänsä raunioita, hän muistanee tämän päivän hetkenä, jolloin kaikki alkoi mennä päin helvettiä...
Peli sai minut unohtamaan täysin normaalit nukkumaanmenoaikani, ja sen päätyttyäkään en tajunnut painua heti pehkuihin. Vasta kolmelta aamulla aloin kuunnella järjen ääntä, ja päätin ottaa pari tuntia unta ennen huomista.
Torstai, 27.11. 2003
Päivän tositapahtumiin perustuva katastrofiskenaario: Kiihdytyskilpailussa kaksi atk-keskuksen ylläpitäjiä täynnä olevaa autoa suistuu tieltä ja ajaa päin muuntajaa, katkaisten sähköt yliopistolta ja kärventäen ylläpitäjät. Saattaisi johtaa käyttökatkoihin.
Kokonaista neljä tuntia nukuttuani puhelimeni piipitti minut hereille, tai ainakin jalkeille. Oloni oli aivan käsittämättömän kamala, mutta aamupäivystyksen vuoksi en voinut jäädä nukkumaan. Onneksi töissä oli odotettavissa taas kiintoisaa puuhaa Request Trackerin parissa. Ilman sitä olisin varmaan vajonnut täyteen koomaan.
Vähän ennen kolmea olin tehnyt kaikki kiinnostavat hommat, ja jäljellä oli vain tylsää rutiinia, jonka hereilläpitovoima oli hyvin kyseenalainen. Zombailin kotiin ja painuin nukkumaan. JD, Kaisa ja eilisen pelin jälkeen meille vielä jäänyt Jori olivat menossa katsomaan Kill Billiä, mutta minä jätin sen väliin. Kuorsaukseni olisi saattanut vaikka häiritä muita teatterissa olijoita.
Parin tunnin nokosten jälkeen taivalsin Cosmiciin sateesta huolimatta. Havaitsin, että jossain vaiheessa suosikkikahvilani oli saanut langattoman verkkoyhteyden - ainoastaan törkeän kalliin Sonera Homerunin kautta, mutta kuitenkin. En onnistunut muistamaan salasanaani kyseiseen palveluun, joten verkossa roikkumisen sijasta jouduin keskustelemaan ihan oikeiden ihmisten kanssa. Minä, Jori ja Satu tilitimme toisillemme paineella Kaisan eilisestä pelistä, se kun oli taas aiheuttanut meille kaikille pahoja traumoja.
Illalla Merihaassa lämmitettiin vielä saunakin, mutta ehkä viisaasti päätin ennemmin mennä varhain nukkumaan.
Perjantai, 28.11. 2003
Päivän saavutus: Voitin vedonlyönnin pizzasta veikkaamalla satunnaisen käyttäjämme noudattavan sääntöjämme. Hämmästyttävää.
Muistin Älä osta mitään -päivän vasta kun olin syönyt puolet alakerran ruokalasta ostamastani pizzasta. Hitto. Onneksi koskaan ei ole liian myöhäistä lopettaa asioiden ostamista siltä päivältä.
Sain viimein suunniteltua joulun aikani lomapäivien käytön. Koska kesän lomapäiviä oli säästössä aivan älytön määrä, olisi ystävällisintä käyttää niistä valtaosa nyt kun atk-keskuksessa on hiljaista. Päädyin kolmen viikon joululomaan, ja koin siitä syyllisyyttä. Olen tänä vuonna ollut paikalla tuskin lainkaan, ainoastaan koska tein hölmön virheen kesällä. Ei tämä tunnu oikeudenmukaiselta kaikkia niitä kohtaan, jotka oikeasti tekevät töitä.
Kun shoppailu ei kerran ollut tänään vaihtoehto, vietin aikani miettimällä pelijuttuja kissan kanssa. Unenpuute teki kuitenkin minusta pahantuulisen ja hankalan.
Lauantai, 29.11. 2003
Päivän pelin keskeytys: Bjarmia-flashback. Vähän niinkuin Vietnam-flashback, mutta imaginääriviidakon sijasta sijoittuu imaginääriseen suohon.
Tajusin olevani aika rapakunnossa. Tämä ei ollut mikään yllätys sairaalakeikan, leikkauksen ja vammaisena vietetyn syksyn jälkeen, mutta siltikään se ei minua miellyttänyt. Alettuani taas tehdä minimimäärää kotikutoisia kunnossapitoharjoituksia lihaksiani on särkenyt tarpeettoman paljon. Sentään nilkkani taipuu taas riittävästi, että voin tehdä vatsalihasliikkeitä.
Kuntoani ei ainakaan kohentanut päivän päätoiminta, eli Warhammer-sessio. Sen päätyttyä yritin vielä vähän kirjoitella jotain pelimateriaalin näköistä, mutta jäinkin vaan pelaamaan Vice Cityä. Höh.
Sunnuntai, 30.11. 2003
Päivän half-game heitto: "Still the prettiest." Ei Legolasin, vaan hahmoni Esjayn näkemys itsestään.
Malkuth-kampanjan pääosa Phantoms lähti tänään viimein käyntiin ensimmäisellä oikealla pelillään. Oli jokseenkin halluista pelata hahmoa, joka suunnilleen ryömii esiin World Trade Centerin raunioista sen romahdettua. Pelin tunnelma oli todella kummallinen - yhtäältä tapahtumien fokuksena on kaikkien tuntema lähihistorian merkkipaalu, ja toisaalta hyvin henkilökohtainen sekä luonnoton siihen kiinteästi liittyvä kokemus. Tästä saattaa vielä tulla jotain todella jännittävää.
Pelin hahmodynamiikkakin erosi melko hyvin aiemmista. Uutena pelaajana mukana oli Virve, jolle tämä oli kuulemma ensimmäinen pöytäropekampanja. Olisipa minullakin ollut 20 vuotta sitten pelaamisen aloittaessani tällaisia laatutuotteita joita pelata. Tosin yhdeksänvuotiaana en välttämättä olisi ymmärtänyt niiden korkeatasoisuutta.
Pelin päätyttyä suuntasin varahain nukkumaan. Kerrankin. Ehkä huomenna maassa olisi lunta.