Kesäkuu 2003: Inspiraatio menee ja tulee
Sunnuntai, 1.6. 2003
Päivän pizza: Quattro Formaggi - nyt 500% enemmän rasvaa. Tai siltä se ainakin tuntui.
Tavattuamme Heikin myöhäisellä lounaalla palasimme junalla Turkuun. Pelinjälkeinen masennus ei kokonaan jättänyt minua rauhaan, ja kotimatkalla käydyt juttelut joistakin roolipelaamisen osa-alueista saivat minut taas suhtautumaan skeptisesti kykyihini pelaajana ja pelinjohtajana. Enköhän nämäkin epäilyt kuitenkin ehdi unohtaa seuraavan yöunen myötä.
Olisi jotenkin reilumpaa maailmaa kohtaan, jos kaikki ahdistukseni ja itseeni kohdistuvat epäilykset joskus johtaisivat vaikkapa jonkinlaiseen muutokseen luonteessani tai kyvyissäni, vieläpä parempaan suuntaan. Mutta se olisi varmaan liikaa toivottu.
Kotona yritin toipua pahasta olostani katselemalla Angeleita kannettavallani. Tulokset eivät olleet kehuttavia.
Maanantai, 2.6. 2003
Päivän mieleenpalautus: Yhden rivin asciitaide, ja muut irc-niksit.
Kesä alkoi töissä vauhdikkaasti, kun eräs järjestelmämme muutos astui voimaan, ja sain päivittää ohjeemme ajan tasalle sekä rauhoitella säikähtyneitä käyttäjiä jotka muutos oli päässyt yllättämään täysin. Mitään suunnatonta paniikkia ei syntynyt, mutta aivan miellyttävän toimelias päivä kuitenkin oli.
Uutisrintamalla törmäsin melko tylyjen G8-uutisten ohella väitteeseen, jonka mukaan Tony Blair on suojellut lasten hyväksikäyttäjiä omassa hallinnossaan, ja että häntä kiristetään tällä. Suhtaudun tähän harvinaisen sekavin tuntein. Yleinen hysteria lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä on saavuttanut jo sellaisen noidanmetsästyksen mitat, että todisteilla (tai edes vahvoilla epäilyillä) sellaiseen osallistumisesta epäilemättä voisi kiristää valtionpäämiestä lähtemään mukaan vaikka millaiseen typeryyteen.
Teoria sellaisenaan ei ole ainakaan vielä minusta riittävän uskottava, mutta tämä johtuu pääasiassa luontaisesta epäluuloisuudestani. Uutisen lähde on minulle tuntematon, vaikka mainitun 1996 tapahtuneen Dunblanen kouluverilöylyn kyllä muistan (se sattui esiintymään myös Ghost Expressissä). Joka tapauksessa moisen salaisuuden olemassaolo kyllä selittäisi, miksi ilmeisen terävä valtiomies lähtisi mukaan täysin idioottimaiseen ristiretkeen, ja yhäkin pitäisi vimmaisesti kiinni sen oikeutuksesta sen sijaan, että yrittäisi koota jotain uskottavuutensa rippeitä.
Paetakseni pahaa maailmaa yritin hankkia musiikkia. Helsingissä käydessäni olin saanut aivan liian myöhään kuulla, että King Crimson olisi tulossa stadiin keikalle. Vaikka Ripa lupasikin pitää silmät auki vastaan kävelevien lippujen varalta, eivät toivoni Frippin ja kavereiden näkemisestä lavalla olleet kovin korkeita. Lohdutukseksi etsin porukan uusinta levyä, mutta sitä ei kaupoissa ollut. Pyrin unohtamaan tämänkin vastoinkäymisen imuroimalla the Atarisin musiikkia mp3.com:sta ja vakuuttamaan itselleni, että jos minulla on punkkia, en tarvitse progea.
Ideoituani seuraavaa pelikampanjaa koulutin vielä kissaa irccaamaan. Varmasti hyödyllinen taito.
Tiistai, 3.6. 2003
Päivän nettiradio: Japan-A-Radio
Kokeilin vaihteeksi nukkua yöni musiikin kanssa. Tunnuin viimein löytäneen sopivan äänenvoimakkuuden, jolla yömusiikki ei häiritse minua mutta joka riittää potkaisemaan minut hereille energisen herätysmusiikkini alkaessa. En oikein osaa sanoa, nukuinko paremmin vai huonommin kuin tavallista, mutta ainakin yöllä heräillessäni oli mukavaa ja turvallista kun Cure tai Dire Straits soivat.
Päivä jatkoi samaa linjaa: pidin itseni jatkuvasti musiikin muodostamassa kuplassa, kuin parempikin pilleristi tabuissaan. Illalla löysin japanilaista anime- ja popmusiikkia soittavan nettiradion, ja jumiuduin sen ääreen vaikkei se sopinut tarkoituksiini oikeastaan lainkaan - pirteät otakusävelet kun tekivät mielialalle niin hyvää.
Minun olisi pitänyt hakea jostain inspiraatiota pelille, ja yleensä inspikset tulevat musiikista. Käytännössä kaikki pelikampanjani viimeisen 10 vuoden ajalla ovat saaneet alkuinnoituksensa musiikista - yleensä vieläpä jostain nimenomaisesta kappaleeesta. (Alkuperäisen Cradlen idea syntyi keväällä 1993 Policen Walking on the Moonista, kampanjan toinen osa vuotta myöhemmin Rushin Prime Moverista; Hallowed Be Thy Namen innoittaja oli Lou Grammin Lost in the Shadows, je Bedtime Storiesin alkukipinän aiheuttivat CMX:n Talvipäivänseisaus sekä Loreena McKennittin Stolen Child.) Japsipoppi sai miettimään, pitäisikö seuraava peli sijoittaa animehenkiseen Nipponiin, mutta tämä taitaa olla kuolleena syntynyt ajatus.
Pompottelin peli-ideoita Mikestä ja Tommista, mutta suurta valaistumista en vielä saanut.
Keskiviikko, 4.6. 2003
Päivän tekstiviestin ohjaajan kommenttiraita: "Voitko lähettää sun tyttöystäväsi kännykkänumeron, kun mä en tiedä sitä ja se jäi nukkumaan mun vuoteeseen vähissä vaatteissa?"
Aamun aluksi törmäilin monestakin lähteestä uutisiin, joiden mukaan sekä Yhdysvalloissa että Britanniassa hallitsijoiden päätöstä sotia Irakia vastaan alettiin tutkia. Saapi nähdä johtaako mihinkään. Oma veikkaukseni olisi, että Britanniassa Tony saa kohta etsiä uutta työpaikkaa. En kyllä ole ennenkään ollut oikeassa näissä arvioissani.
Kiipeilypalatsi oli kiinni, joten jouduin Kissan kanssa viihdyttämään itseäni muilla keinoilla - sosiaalisista sotkuista puhumalla ja tyhmyyksiä tekemällä. Molemmat puuhat olivat melkein yhtä viihdyttäviä kuin alkuperäinen suunnitelma. Kesän alkamisen kunniaksi uhrasin verta, kun kalliolla kiipeillessäni puhkaisin jalkani. Onneksi vamma ei tullut mihinkään ärsyttävään kohtaan ja Gestaltissa Adept tarjosi minulle mahdollisuutta desinfida sen Finlandia Vodkalla. Niinpä saatoin jättää koko naarmun huomiotta yrittäessäni kiivetä seuraavaksi nosturiin, joka oli jätetty vartioimatta yo-kylään.
Istuessani illalla kotonani sain viimein kaipaamani Suuren Oivalluksen seuraavasta pelikampanjastani. Tarkkaa musikaalista inspiraatiota on vaikea paikantaa, mutta luulen että Radioheadin Climbing Up The Walls lopulta aukaisi lukon päässäni. Kampanjan teemaksi sopisi tosin varmaan paremminkin Pulpin Disco 2000.
Tästä tulee kunnianhimoinen projekti, jos se nyt lähtee käyntiin. Näistä kun ei koskaan oikein tiedä.
Torstai, 5.6. 2003
Päivän uutinen: Wolfowitz: Iraq war was about oil - ja tässähän siis on äänessä itse Donald Rumsfieldin kakkosmies, eikä mikään vasemmistolaishippi. Saapa nähdä, miten tämä myönnytys vaikuttaa muiden pellejen yrityksiin vakuutella, että joukkotuhoaseita ja styrankian kaatamista Irakissa haettiin.
Inspiraatio on unen vihollinen, ja kun ensimmäinen iskee, pysyy jälkimmäinen kaukana. Sain nukahdettua vasta puoli kahden aikaan, eikä tämä oikein ollut yhteensopiva varhaisen herätykseni kanssa. Onneksi ulkona oli lämmintä ja kaunista.
Melko verkkaisen työpäivän jälkeen palattiin taas Warhammerin pariin. Eräässä vaiheessa iltaa tajusin, että minulla oli hieman huono ja kuumeinen olo, joka tuntui pahenevan nopeasti. Kun peli kymmeneltä loppui, päässä heitti ja vatsassa kiemurteli käärmelauma. Jotenkin onnistuin pysymään riittävän skarppina selittämään Tommille eilisiä ideoitani, muttakun hän lähti pois, romahdin sänkyyn potemaan.
Perjantai-lauantai, 6-7.6. 2003
Ajankohdan tapahtuma: Mitään ei tapahdu, kun makaa kaksi päivää pimeässä huoneessaan voimassa huonosti.
Nukkumisesta ei tullut mitään. Vatsani sisältö tuntui jatkuvasti pyrkivän ulos, mutta kun annoin sille tilaisuuden, sain aikaan vain kuivia yökkäyksiä (mikä on "dry heaves" suomeksi?). Yö oli kurjimpia koskaan kokemiani - mikään asento ei ollut mukava, ja olin jatkuvasti iljettävän tietoinen maailmanpyörästä mahassani.
Perjantai ja lauantai kuluivatkin sitten vuoteen pohjalla. Jatkuva huonovointisuus ja kuume estivät minua tekemästä oikeastaan yhtään mitään. En saanut syötyä, siivottua, pelautettua, kirjoitettua tai luettua uutisia, mitä nyt sen verran, että ilmeni aiemman kommentin Wolfowitzin paljastuksesta olevan siteerattu pahasti irralla kontekstistaan. Jopa musiikin kuuntelu tuntui hetkittäin liian raskaalta älylliseltä toiminnalta. Jaksoin katsoa jonkin verran Angelin kolmoskautta, joka oli riittävän laimea ollakseen vaatimatta älyllistä tai emotionaalista panosta.
Onneksi olin jatkuvasti niin väsynyt, etten jaksanut edes harmitella toimettomuuttani.
Sunnuntai, 8.6. 2003
Päivän suru: Ei King Crimsonia
Sunnuntaiaamuna pystyin viimein kapuamaan ylös petistä ja aloittamaan paluun kohti taistelukuntoa. Kaksi päivää lähes syömättä oli vetänyt minut täysin voimattomaksi, joten comebackini ei ollut niitä räiskyvimpiä.
Sain kuitenkin syötyä, siivottua ja vedettyä JD:lle peliä. Noin kuusi tai seitsemän vuotta sitten, kun aloitin sooloseikkailujen pelauttamisen hänen poliisihahmolleen, minulla oli muuan villi ajatus jonka toivoin pääseväni toteuttamaan, ja nyt sain viimein pelautettua siihen perustuvan tarinan. Olin edelleen hitusen epäkunnossa, joten pelinjohtaminen oli vähän takkuavaa.
Pelin aikana Ripa soitti, ja kertoi saavansa minulle King Crimsonin liput illan konserttiin jos tahtoisin tulla paikalle. Voi turskan perkeet, tällaista pitää tapahtua juuri silloin kun olen vasta toipunut sairaudesta ja muutenkin kiireinen. Ajatus keikalle lähtemisestä sai minut lähinnä voimaan huonosti - ei minulla olisi energiaa hyppiä, taputtaa tai edes kuunnella kovin keskittyneesti. Niinpä jouduin jättämään keikan väliin, ja vaikka uskoin menetelleeni viisaasti, oli harmin määrä suuri.
Puhuin vielä sekä Tommin että Kaisan kanssa peliasioista ennen kuin uuvahdin ja vajosin uneen.
Maanantai, 9.6. 2003
Päivän dilemma: Kumpi on raivostuttavampi - aivokuollut käyttäjä vaiko aivokuollut käyttöliittymä?
Energiataso ei vieläkään ollut aivan normaali, mutta töistä ei kehdannut olla poissa. Päivä oli onneksi vilkas olematta liian kiireinen, joten en nukahtanut enkä ylirasittunut. Jotkut vastaan tulleet ongelmat tosin yrittivät turhauttaa minua täydellisellä typeryydellään. Ei se, että pyydetään selvittämään jotain täysin triviaalia vielä mitään, mutta se, että pyydetään selvittämään triviaali asia mikkihiirisovelluksessa jossa on aivokuollut käyttöliittymä käy kyllä kyrsimään. Tyhmyyden ympäröimänä sorruin itsekin tyhmyyteen, kuten monesti käy.
Töistä päästyäni olin epätavallisen väsynyt, joten käperryin petiin lukemaan Omaha-sarjakuvia. Ne olivat melko sympaattisia, ja palauttivat mieleen monia tarpeellisia asioita hyvän saippuaoopperan tekemisestä.
Tiistai, 10.6. 2003
Päivän outo ilonaihe: Nälkä, ensimmäistä kertaa viiteen päivään
Menneisyydessä olen ollut tyytyväinen taitooni herätä ennalta säätämääni aikaan ilman herätyskelloa, mutta viime aikoina olen alkanut nähdä tämän taidon vain neuroottisuuteni ilmentymänä. On pakko miettiä, onko siitä sittenkin enemmän harmia kuin hyötyä. Käytännössä joka aamu jolloin minulla on töitä herään seitsemältä, ja sen jälkeen nukun korkeintaan varttitunnin pätkiä. Tämä tarkoittaa että olen viimeisetään kahdeksalta jalkeilla ja puoli yhdeksältä töissä. Moinen rutinoituminen on tylsää.
Jos eilen olin palauttanut mieleeni saippuaoopperan perusteita pelauttamista varten, oli tänään eeppisen seikkailufiktion kertauksen vuoro. Töistä päästyäni kävin ostamassa sarjakuvia. Vaikka kaksi uusinta Authoritya olivatkin heikkotasoisia, oli Planetaryn ensimmäinen albumi sitäkin hienompi ja innostavampi. Luettuani kaikki ostokseni läpi uppouduin kirjoittamiseen. Planetary oli osoittanut minulle juuri ne tarinankerronnalliset kikat joita tahdoin käyttää tulevassa kampanjassa.
Kun kirjoittaminen alkoi viimein väsyttää ja järkevä nukkumaanmenoaika koitti, kaivoin JD:n leffahyllystä Dark Cityn ja katsoin sen kannettavallani. Juuri Dark City kuuluu katsoa väsyneenä, pimeässä ja vailla selkeää käsitystä kellonajasta. Leffa oli huomattavasti parempi kuin olin muistanut, vaikka jättikin minulle pöhkön halun rynnätä vilkaisemaan uusi Matrix.
Keskiviikko, 11.6. 2003
Päivän tuskailu: Nimien keksiminen. Mike tekee tämän vielä perusteellisemmin kuin minä.
Suuressa maailmassa uutiset jumittivat paikallaan. Mielenkiintoisin löytö tälle päivälle oli USA:n pelko al-Qaedan tekemästä CBRN-iskusta kahden vuoden sisällä. Miten olisi vuoden ja muutaman kuukauden kuluttua, juuri ennen vaaleja?
En tajua. Miten ihmiset voivat millään uskoa hallintoa, joka yhtä aikaa vakuuttaa toisesta suupielestä, että sota terrorismia vastaan sujuu hyvin, ja toisesta että kohta tulee ydinpommia niskaan? Pellet.
Roolipelirintamalla Apocryphaksi ristityn kampanjan kirjoittelu jatkui vilkkaana. Yleensä kirjallinen materiaalini on matalatasoista ja olen paljon parempi johtamaan peliä kuin suunnittelemaan sitä etukäteen, mutta nyt vaihteeksi tuntui, että jo kirjoitetut ideatkin ovat olleet oivallisia. Raakatekstiä syntyi yli 10 sivua, mikä on valtavasti huomioiden että normaalisti kirjoitan todella lyhyitä juttuja.
Pelimateriaalin kirjoittaminen on muutenkin vähän kummaa puuhaa, varsinkin jos kirjoitat muistiinpanoja pääasiassa itseäsi varten. Tekstin sujuvuudella, korkealaatuisuudella tai kieliasulla on tuskin lainkaan väliä, kunhan materiaalista saa jälkeenpäinkin tolkkua, se on järkevästi jäsennelty ja ideat ovat hyviä. Tällainen suurten linjojen piirtely sopii minulle paljon paremmin kuin larppeja varten vaativa yksityiskohtien parissa nysvääminen.
Torstai, 12.6. 2003
Päivän comeback: That would be telling
Töissä oli kuluttavaa. Yksinkertaisia ongelmia putoili niskaan jatkuvalla syötöllä, ja vaikka jo kesälomalla oleva mieleni ei olisi varmaan mitään suuria haasteita kaivannutkaan, muuttaa tällainen rutiini mielen mössöksi.Töiden jälkeen jatkoin pelin kirjoittamista, tosin kävin välillä Cosmicissa neuvottelemassa pelaajieni kanssa. Tommi yritti houkutella minua heinäkuun alussa lähtemään vanhempiensa mökille jonnekin hornantuuttiin, ja kieltämättä tarjous oli kiehtova. Vettä ja kallioita liikuntaa varten, ja sähköä kirjoittamiseen... näinhän minä kesälomani muutenkin käyttäisin.
Perjantai, 13.6. 2003
Päivän hahmo: Guru Mitra. Ei minun pelissäni.
Tämän olisi voinut arvata. Olen nyt viikon verran tehnyt uutta Lontooseen sijoittuvaa pelikampanjaa - neuvotellut pelaajien kanssa, kirjoittanut hahmoja ja historiaa, tehnyt tutkimusta pelin ympäristöstä ja kulttuurista. Sivuvaikutuksena tälle kaikelle huomaan, että minulla on hirveä halu hypätä lentokoneeseen ja lähteä Lontooseen tekemään paikallistutkimusta jotta asiat olisivat autenttisia.
Helvetti.
Pitäisi varmaan alkaa pelauttaa fantasiaa. Fantsupelien pelinjohtajien ei varmasti tarvitse huolehtia moisista autenttisuusmurheista.
(Syyni olla lähtemättä Lontooseen ovat ehkä vähän hölmöjä: en tahdo tukea Britannian taloutta niin kauan kuin Kiero-Toni kantaa pääministerin salkkua. En myöskään oikein pidä koko kaupungista - tai ehkä pidän siitä ideana, mutta siellä oleminen harmittaa minua. Suurkaupunkien pitää olla johdonmukaisia ja tehokkaita, eikä mitään ylipaisuneita pikkukyliä.)
Lauantai, 14.6. 2003
Päivän maisema: Jokirannassa sijaitseva niitty. Näyttää paljon enemmän fantasiaympäristöltä kuin klassisessa puskafantsussa aina käytetty kangasmetsä.
Minulla ja muillakin oli ollut tänään suunnitelmissa melominen, mutta melontakeskuksessa tuntiessamme rannalla puhaltavan kovan tuulen ja nähdessämme isot aallot totesimme, että ehkä tänään oli hieman liian hankala sää veden päällä liikkumiseen.
Korvaavana toimintana lähdettiin tallustelemaan Tommin ja Hetan kodin lähellä sijaitsevaan metsään Halistenkosken yläpuolella. Aluksi melomisen peruuntuminen ja autossa istuminen olivat saattaneet minut vähän tympeälle tuulelle, mutta se katosi nopeasti kun metsässä vastaan tuli upeita mäntyjä joihin pääsi kiipeämään. Päivän liikunta-annos tuli sittenkin nautittua, ja jopa kiipeilyn muodossa. Hyvien puiden ohella jokiranta tarjosi kauniita fantasiahenkisiä maisemia - fantasiahenkisiä tavalla, jolla klassisessa puskafantsussa käytetty tylsä kangasmetsä harvoin on.
Illalla pääsin viimein pelaamaan Warhammer-sooloni. Selvästi seikkailuhenkisistä roolipeleistä saa eniten irti jos hahmo toimii periaatteella "mikäli jokin näyttää vaaralliselta ja uhkarohkealta, tee se epäröimättä."
Pelin jälkeen olin Kaisan kanssa eri mieltä kaikenlaisista asioista nukkumaanmenoaikaani asti.
Sunnuntai, 15.6. 2003
Päivän viisaus kissan suusta: "Peiton alla on tiivistettyä unta."
Pääsin pelaamaan Rajoilla-supersankaripelin ensimmäisessä ryhmäsessiossani. Pelaaminen oli aika viihdyttävää, joskin hetkittäin peliin korkeintaan periferaalisesti liittyvä läpänheitto yritti nostaa rumaa päätään. Minusta on näköjään tullut tällaiselle todella yliherkkä viime aikana.
Silti, lisää tällaista tahdotaan. Maltan tuskin odottaa, että nuoret sankarimme pääsevät keksimään sankarinimiään ja suunnittelemaan pukujaan. Huolimatta yleisön pyynnöistä ja hahmoni historiasta minusta tuskin tulee Ballerina Man.
Maanantai, 16.6. 2003
Päivän ihmetys: Mikä rappio on iskenyt englantilaisiin yksityiskouluihin? Miksei niistä kaikissa ole enää koulupukuja?
Viimeinen todiste siitä, että mieleni on jo kesälomalla saatiin tänä aamuna, kun sisäinen herätyskelloni kertakaikkiaan päätti olla toimimatta, ja heräsin vasta varttia vaille kymmenen. Hyvä niin, koska uneni olivat täynnä näppärää aikamatkailua, vauhdikkaita sankaritekoja, murhamysteerejä, ruumiita syöviä zombieita, sylissäni istuvia sieviä tyttöjä, sekä kauniita Macintosh-tietokoneita. Ei olisi huvittanut herätä yhtään aiemmin.
Työpäivä jäi varsin lyhyeksi, ja sen jälkeen uppouduin taas pelinkirjoitukseen. Väliajalla ehdin lukea osan Miken Myrskyn aika -materiaalista, ja antaa siitä kommenttejani. Kovin huolellista työtä en tehnyt, kunhan annoin pari ensivaikutelmaani.
Tiistai, 17.6. 2003
Päivän pelistä poimittu selitys: "Työnantajamme hoitaa kaiken... me voidaan vaan ottaa rahat ja häipyä."
Työntekoa, Warhammerin pelaamista, Apocryphan pelaajien kanssa juonittelua. Olo on lomaisa. Vaan miksi ulkona on vielä noin riivatun kylmä?Keskiviikko, 18.6. 2003
Päivän harmistus: Tämä taisi olla juhannuksen ajan ensimmäinen ja viimeinen lämmin päivä
Töissä käyttäjätunnuksista vastaava ihminen oli aloittanut kesäloman, ja tuloksena tunnusten tekeminen lankesi minun vastuulleni ainakin puolentoista viikon ajaksi. Kuten aiemminkin vastaavanlaisissa tilanteissa, käyttämäni järjestelmä oli varsinainen mustekala, mutta onneksi olin jo hankkinut rutiinia tällaisten rönsyilevien systeemien opettelemiseen. Nykyään ymmärrän kirjoittaa muistiin paitsi jokaisen saamani ohjeen, myös jokaisen järjestelmässä tekemäni toimenpiteen ja syyn siihen. Hidasta, mutta ainakin näen jälkeenpäin mitä olen ajatellut mitäkin tehdessäni.
Tietenkään tämäkään toimenpide ei riittänyt suojaamaan muutamalta mokalta, mutta ainakin ne löytyivät pari tuntia tekemisen jälkeen parin viikon sijasta. Oli vaikea arvioida, olinko itse ajatellut ihan muita asioita kun minulle opetettiin järjestelmän käyttöä, vai olivatko saamani ohjeet olleet puutteellisia. Oman huolellisuuteni tuntien veikkaan kyllä ensimmäistä.
Torstai, 19.6. 2003
Päivän nostalgia: "Muistatko 80-luvun alussa, kun videoliikkeissä oli erikseen osasto nimeltä 'väkivalta'?"
Vaihteeksi kotimaan uutiset olivat kiinnostavia. Näköjään me pääsimme eroon pääministeristämme, ja Armasta Annelia saattaa jopa odottaa rikossyyte. Niin sitä pitää, ottaisivatpa britit oppia.
Sinänsä jännittävää ja harmillista, että alunperin juuri Annelin lausunnot olivat ilmeisesti aiheuttaneet osaltaan valtakuntamme aseman tarkennusta USA:n Irakin nuijinnassa, järkevämpään suuntaan. Yritin kaivaa esiin perusteellista kuvausta koko tapauksesta muodostaakseni parempaa mielipidettä tapahtuneesta, mutta en löytänyt mitään kovin perusteellista. Sentään Annelin päiväkirja kertoo jotain siitä, mitä hänen mielessään muka liikkui varsinaisen vuodon aikoihin.
Töissä oli varmaan vilkkain päivä kuukauteen, kun kaikki lomalle lähtijät halusivat saattaa asiansa järjestykseen näin viime tipassa. Kotiin päästyäni tarvitsin älytöntä toimintaa, joten sorruin katsomaan JD:n kanssa Resident Evilin. Melkein hävettää myöntää, että maksoin osuuden elokuvan vuokraamisesta ja tuin Disneytä muutamalla sentillä. Mutta fiilis oli juuri sellainen, että aivoton toimintaviihde oli tarpeen - mitä aivottomampi, sen parempi. Aivoton leffa kyllä oli, ja zombifania minussa raivostuttaa erityisesti goren puute. Zombieleffoissa pitää olla verta, luita ja suolenpätkiä niin ettei ole tottakaan.
Leffan jälkeen Tommi ilmestyi Merihakaan keskustelemaan Apocryphasta ja kolkuttelemaan hahmonsa lähihistoriaa kohdalleen. Minulla ainakin oli varsin hauskaa sitä tehtäessä, koska pääsin käyttämään kaikkia niitä mainioita NPC:iä, jotka ovat kuolleet ennen varsinaisen pelin alkua.
Kun Kaisakin saapui, juttelimme heinäkuun alussa uhkaavasta mökille menosta. Intoni mökkeilyyn väheni hieman tajutessani, että paikassa olisi valtavasti hyttysiä, toivomaani heikommat ruuanvalmistusmahdollisuudet (eli ei pizzojen kotiinkuljetusta) ja luultavasti kylmää vettä. Kokeneempi mökillä kävijä olisi tietysti oivaltanut nämä seikat aiemminkin. Saapi nähdä mitä tästä tulee. Ennustan, että kaksi päivää mökillä riittää minulle mainiosti.
Juhannusaatto, 20.6. 2003
Päivän fiilis: In The Zone
Tyypillinen kylmä ja sateinen juhannussää tervehti minua aamulla. Onneksi ilmat paranivat hieman viiteen mennessä. Kun JD, Kaisa ja minä selvisimme Gestaltiin oli ulkona aivan siedettävä olla.
Gestaltin ihmiset olivat keksineet grillailla asioita juhannusaaton kunniaksi. Vaikka ulkona satoikin hieman, saattoi talon autotallia käyttää mukavana ulkoilmalle avoimena ruokailutilana ilman että kastuminen uhkasi. Sadekin oli vain hetkellistä, ja sen päätyttyä sekä ensimmäisen ruokasatsin tultua ahmituksi saatoimme pelailla krokettia. Sankarillisesti hävisin pelimme.
Kuitenkin minun juhannusurheilulajini ei sisällä puupallojen lyömistä hassuilla mailoilla, vaan epäkuolleiden tuhoamista eeppisessä taistelussa elämästä ja kuolemasta. Tänäkin juhannuksena esiin kaivettiin mainio Zombies! ja sitä pelattiin yksi maratonisessio joka kesti seitsemän ja puoli tuntia.
Tavallisestikin pärjään Zombiesissa hyvin, mutta tämän iltainen suoritukseni oli jo naurettava. Voitin ensimmäisen erän saamalla ensimmäisen helikopterin, ja kun rannalle jääneet pelaajat päättivät jatkaa taistelua toisesta helikopterista, otin pelistä nukkumaan vetäytyvän Rikun paikan ja hahmon. Peli jatkui pienen ikuisuuden, jonka aikana sain valtavan päänsäryn ja aloin melkeinpä nähdä halluja väsymyksestä. Kuitenkin puoli viiden aikaan aamulla valtasin toisenkin kopterin, ja viimeisessä ruudussa lahtasin kolmannenkymmenennen zombieni - riittävästi bodycount-voittoon kotisäännöillämme. Näin täydellistä suoritusta näkee harvoin.
Viideltä olin Kaisan ja JD:n kanssa taas Merihaassa, jossa painuimme kaikki pehkuihin varsin nopeasti.
Viikonloppu, 21-22.6. 2003
Viikonlopun kertosäe: Oi! Oi! Oi!
Melkein koko lauantaipäivä kului vuoteessa. Sunnuntaina aloin taas laatia pelejä uudella innolla. JD antoi minulle kasan Apocrypha-hahmoonsa liittyvää musiikkia, joita kuuntelin innolla samalla kun pengoin salaliittoteorioita netistä. En tiennytkään, että ZOG tarkoittaa Zionist Occupational Governmentia.
Kun Kaisa pääsi ylös, pelailimme lyhyitä sääntötestiskenaarioita testaillaksemme joitain aspekteja GURPS:in systeemistä. Matrix-henkisten tulitaisteluiden pelailu aivan strategiapelin hengessä oli aika hauskaa. Näkisi vaan tällaisia joskus ihan pelissäkin.
Maanantai, 23.6. 2003
Päivän tuska: On monta mistä valita - yhteiskunnallinen valitus maailman tilasta, älyllinen harmi aikaansaamattomuuden vuoksi, fyysinen piina kipeiden lihasten vuoksi, ja viimeisenä sekä vähäisimpänä fanipojan sielun kipu fiktiivisen todellisuuden hahmojen kohtalosta.
Uutiset olivat vaihteeksi hirvittävän ahdistavia. Biometrinen tunnistus (sormenjälki) passeihin USA:n vaatimuksesta, kovenevaa kommenttia Iranista ja Indymedian raportoimia ikävyyksiä Sacramentossa mielenosoituksissa geenimuunneltuja kasveja vastaan... epätoivo kiipeili sisääni ja tuhosi täysin kyvyn tehdä mitään hyödyllistä tänään. Vaihteeksi suurimman pahoinvoinnin saivat aikaan artikkelit geenimuunnelluista ruokakasveista ja niiden käytöstä voittojen maksimointiin.
Kotona uuden Adbustersin lukeminen nosti maailmantuskani lopulta sellaisiin sfääreihin, että minun oli jotenkin juostava sitä pakoon. Hyppäsin polkupyörän selkään ja ajoin satunnaiseen suuntaan kunnes fyysinen kipu jaloissa voitti henkisen pahan olon. Ottaen huomioon, etten ollut mitenkään mainiossa fyysisessä kunnossa, tähän ei mennyt kovin kauaa. Kolmea varttia ja viittätoista kilometriä myöhemmin pysähdyin Naantalissa.
Pienenä järjen eleenä olin ulos sännätessäni ottanut mukaan lompakon ja hatun, mutten mitään juotavaa. Kerrankin ulkona oli oikeasti lämmin päivä, ja lämpöhalvaus tuntui akuutilta uhalta. Ostin mehua ja pullia, ja istuuduin nurmikolle syömään niitä.
Pakoni sivistyksen parista oli toiminut aivan mainiosti: syötyäni ja levättyäni oloni oli parantunut tuntuvasti. Olin tyyni ja hyväntuulinen, ja pyöräilyn jatkaminen tuntui innostavalta ja hauskalta. Olisin itse asiassa tahtonut lähteä polkemaan edemmäs jonnekin tuntemattomiiin suuntiin, mutta arvelin, ettei lämmin ilma jatkuisi enää pitkäåän ja että jalkani varmaankin alkaisivat jossain vaiheessa tajuta ettei niitä ole lainkaan sopivasti valmennettu minkäännäköiseen liikuntaan. Niinpä palasin kotiin.
Pelin kirjoittaminen ei ottanut sujuakseen, joten aloin enimmäkseen velvollisuudentunnosta katsella Angelin kolmoskauden viimeisiä jaksoja. Täysin äkkiarvaamatta sarja teki kolmessa jaksossa sen mihin se ei ollut pystynyt kolmessa esityskaudessa: se sai minut välittämään hahmoistaan ja toivomaan, että niillä menisi hyvin. Ja sitten, juuri kun se oli saanut minut tähän tilaan, se satutti niitä monella karmivalla tavalla. Kauden loppujakso oli melkeinpä yhtä inhottava kuin Buffyn kakkoskauden päätös.
Ehkä olin vain kohtuuttoman herkässä tilassa, mutta silti, olen vaikutettu. Jo oli aika tuonkin tarinan nousta suosta.
Tiistai, 24.6. 2003
Päivän negatiivinen palapeli: Nojatuoli - 200 palaa kolmessa ulottuvuudessa
Töistä päästyäni aloin taistella hajonneen nojatuolini kanssa. Tuolin metallirunko oli napsahtanut erään hektisen pelisession aikana, ja korjaaminen vaatisi hitsausta. Hitsattavaksi tuolia ei taas voisi yhtenä kappaleena kuljettaa, joten se piti purkaa, ja siihen tarvittiin työvälineitä. Hakiessani niitä naapurin työkaluliikkeestä kävi ilmi, että sen vieressä sijaitsi metallityöpaja. Kaikkea kummaa sitä omasta naapurustostaan löytääkin.
Kävin Miken kanssa Gestaltissa. Mike jutteli Suvin kanssa Myrskyn ajan kuvituksesta (hiljainen, piira ja örkki olivat todella siistejä), ja minä Adeptin kanssa pelimekaniikasta. Kävimme myös testaamassa Karibian kellarissa olevaa pizzeriaa, joka oli hidas mutta halpa.
Pizzan syönnin aikana Suvi esitti aivan mainion idean Apocryphan teinijoukkueelle. Juuri tällaista koukkua peli olikin kaivannut.
Kotiin palatessani heittelin Miken kanssa ideoita pitkistä pyöräretkistä kesällä. Kävi ilmi, että Kaisakin oli viimein saamassa polkupyörän Taikan ylijäämävarastosta. Loppuillan keräilin lisää musiikkia kesäsoittolistaani ja haaveilin iPodista.
Keskiviikko, 25.6. 2003
Päivän peli: Tetris pahvilaatikoilla ja jääkaapilla
Ääninäyttelijän lahjani olivat ilmeisesti herättäneet huomiota kansakunnan keskuudessa, koska toinenkin Freedom Forcen modintekijä otti minuun tänään yhteyttä. Hän oli pelannut modia jossa meuhkasin Kravenina, ja tahtoi tiedustella, tulisinko Bullseyeksi hänen modiinsa. Arrogant Psychopaths R Us.
Vaikka se nieleekin yllättävän paljon aikaa ja energiaa, tämä ääninäytteleminen on silti erinomaisen palkitsevaa hommaa. Riemu kivan hahmon saamisesta näyteltäväksi on rinnastettavissa kai siihen, että saisi jossain larpissa pelattavakseen jonkun klassisen Marvelin sankarin tai roiston. Amatööriproduktiohan tämäkin on, mutta ei minusta ammattilaiseksi kyllä olekaan.
Taikan muuttaminen vei iltapäivällä aikaa ja voimaa. Sentään kaikkein älyttömiä huonekalujaan hän ei ollut raahaamassa Helsinkiin, ja astiastoaankin jakoi minulle, Mikelle ja JD:lle. Pelottavaa, tavaran määrä kotona kasvoi.
Illalla ehdin kokeilla Bullseyen esittämistä ja lähettää näytteitä eteenpäin. Luulen, että koska englanti ei ole äidinkieleni, selviydyn paljon paremmin hassusti murtavien ulkomaisten paholaisten kuin perusamerikkalaisten tai brittien äänenä. Ehkä minusta sittenkin tulee The Mandarin.
Torstai, 26.6. 2003
Päivän hyödyllinen neuvo: Abloy-lukon voi murtaa tunkemalla sen aivan täyteen hammastikkuja. Tikut täyttävät lukon hampaiden välit niin täysin, että lopulta tikkusumasta vääntämällä lukko aukeaa kuin avainta käyttäen. Tai näin minulle väitettiin.
Sain vihdoin tavoitettua naapurissa olevan Turun metallityön väen, ja käytin tuolini heillä hitsattavana. Sen jälkeen kokosin sen jälleen. Yllättävän nopeasti ja tuskattomasti sain lattialleni levinneestä rakennussarjasta taas nojatuolin muotoisen. Olenko muka oppinut jostain huonekalujen kokoamista? Onko muutoissa auttaminen altistanut minut käytännön taidoille? Ja ovatko sellaiset vaarallisia?
Noudettuani Miken kanssa ravintoa keskityin pyörimään voitonriemuisesti nojatuolillani ja nauttimaan huoneeseeni palanneesta ergonomiasta. Yritin käydä Cosmicissa, mutta siellä ei ollut kuin pari ihmistä. Lopulta jumiuduin katsomaan Susien klaania Miken kanssa. Persoonallinen elokuva, heroiista fantsua jossa päähenkilöillä oli tosi monta hippoa.
Juuri ennen nukkumaan menoa löysin vielä uutisen, joka vahvistii Irakin vanhan hallinnon sympaattisimman hahmon löytyneen ehjänä ja elossa. Alustavien lausuntojen mukaan myös miekkosen tyyli on yhä tallella.
... ja vielä lähempänä nukkumaanmenoa Inarilta tuli maili, jossa hän väitti menneensä naimisiin. Hän on selvästi täysin kykenevä puolustamaan paikkaansa ystäväpiirini arvaamattomimpana ihmisenä.
Perjantai, 27.6. 2003
Päivän hylätyt supersankarinimet: The Medic, The Masked Booby, Saint Elmo, Ice Princess, Pink Dragon, Faraday, Professor Feline, Adjective Verber...
Sain viimein aikaan jotain, joka olisi pitänyt tehdä kauan sitten: aloin lähettää kukausittain rahaa Amnestylle ja Greenpeacelle. Lopullisen summan päättäminen oli yllättävän vaikeaa, koska mikä tahansa rahamäärä mihin päädyinkin tuntui vain kasvattavan syyllisyydentuntojani. Olenpa hankala. Lopulta luistin hieman jopa itselleni asettamastani periaatteesta maksaa humanistiselle uskonnolleni (?) kymmenyksiä, mutten sentään kovin paljon.
Ehkä nyt olen hieman vähemmän tekopyhä ihminen. Ehkä. Mielenrauhaa en kyllä saa ostettua lahjoituksilla. Aktivismi on vähän kuin shoppaileminen: mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän näkee asioita joita vielä pitäisi tehdä, ja ainoa tapa olla yksinkertaisesti tyytyväinen on luopua koko touhusta. Mutta tyytyväisyys ei onneksi kuulu tavoitteisiini tällä elämäni osa-alueella. Tyytyväisyyttä saan työnteosta, kiipeilystä ja uinnista aivan riittävästi. Sekä tietenkin roolipeleistä.
Esimerkiksi otettakoon vaikkapa tämän illan Rajoilla-sessio, jossa nuoret supersankarikokelaamme pääsivät miettimään nimiään ja pukujaan. Koin sykähdyttävän supersankarihetken, kun taidelukiolaishahmoni, joka oli hallitsemattoman sähkövarauksensa vuoksi pitänyt itsensä lähinnä vammautuneena, keksi yllättäen miten hän saa voimallaan aikaan kauniin virvaliekkiefektin pujottamalla rautalankaa vaatteisiinsa. Aiemmin lähinnä painajaiselta vaikuttanut tulevaisuus supersankarina muuttui ainakin hetkeksi mahdollisuudeksi johonkin hienoon ja ainutlaatuiseen, ja ensimmäistä kertaa koskaan voimat olivat avuksi visuaalisessa itseilmaisussa, joka on hahmolleni niin tärkeää.
Juuri tällaisten tuntemusten vuoksi pelaan roolipelejä. Tosimaailmassa en vaan voisi kokea inspiraatiota tämän kaltaisista asioista. Hahmoni otti muuten nimekseen Irrlicht (Virvatuli).
Lauantai, 28.6. 2003
Päivän hiipivä hulluus: Repeatilla soitettu vinkuva Turkhits-kapppale Arazissa. Turkkilainen musiikki ei muutenkaan kuulu suosikkeihini, ja sama kappale toistolla kuusi kertaa alkaa jo aiheuttaa suonenvetoa aivoissa.
Kesäloma! Oli hieman liian kylmä mennä uimaan, joten päivän alkuosa kului kävelyllä. Iltapäivästä kävi ilmi, että Kalle Kaivola oli käymässä Turussa, ja kutsui minut kahville. Cosmicissa seuraamme liittyi myös Hane, ja ruokaa hakiessamme Kaisa.
Suunnitelma vierailla kollegan 30-vuotispäivillä kariutui Miken ja auton puutteeseen, molemmat kun olivat teinifantsularppaamassa Kuhankuonolla. Kun kahviloissa ja kebabilla istuminen alkoi tympiä, menimme Merihakaan pelaamaan Zombiesia (mitä nyt Hane painui nukkumaan). Lyhyt peli päättyi Kaisan voittoon.
Zombiemätön aikana Mike selvisi paikalle pelistään, ja kertoi meille kokemuksestaan. Peli ei varsinaisesti kuulostanut miltään laatutuotteelta - itse asiassa materiaalissa oli jopa kalkkunamaisia piirteitä. Aamukolmen aikaan nämä olivat valtavan hauskoja.
Sunnuntai, 29.6. 2003
Päivän tieteenala: Mysteeriarkeologia
Unessa harrastin seksiä erään tuttavani tyttöystävän kanssa. Olenkin tehnyt sitä tosimaailmassa aivan liian vähän viime aikoina.
Samaa aihetta sivuten, silmääni pisti että joukossa blogeja tai webbipäiväkirjoja tai mitä sitten ovatkin oli käynnissä ihka oikea sukupuolten välinen sota. Ilmeisesti näin oli ollut jo hyvän aikaa. Useimmat tähän keskittyvistä päivyreistä onnistuivat joko huvittamaan tai ärsyttämään minua, enemmän ehkä jälkimmäistä. En vieläkään ole oikein ymmärtänyt, miksi jotkut ihmiset kokevat oman sukupuolensa niin voimakkaasti että pitävät sitä olennaisena tekijänä suuressa osassa mielipiteitään. Lieneekö sukua jonkin tietyn jalkapallojoukkueen kannattamiselle?
Törmäilin myös ihmissuhdekommunismiksi kutsuttuun aatteeseen, vaikkakaan en varsinaisesti ensimmäistä kertaa. Ajatus aatteen takana ei ole aivan täysin vailla meriittiä, vaikka aate itsessään tuntuukin (hetero)seksistiseltä ja jokainen oma vaistoni huutaa sitä vastaan. Ei varmaan ihme - omassa elämässäni yksi suurimmista huvituksen lähteistä on pyrkimys vietellä ihmisiä, vaikken siinä hyvä olekaan. Toisaalta harvoin onnistuessani minulla ei ole juurikaan halua pitää heitä yksityisomaisuutenani ja ottaa pois muilta. Olen sitten varmaan ihmissuhdeanarkisti: vastustan kaikenlaista ihmissuhteiden sääntelyä, niin yhteiskunnan kuin yksilöidenkään taholta.
Katsoin Miken ja Kaisan kanssa Go:n, joka innosti minut kirjoittelemaan Apocryphan teinitarinaa. Pelkään, että Apocryphasta tulee hieman kokeilevampi paitsi pelaajahallinnolliselta, myös sisällölliseltä puoleltaan. Tärkein innoittajani pelissä on Warren Ellisin Planetary, ja pelkään, että se saattaa näkyä juuri väärällä tavalla. Genretietoisuus sarjakuvissa tai elokuvissa on paljon helpompaa kuin roolipeleissä, koska interaktiivisessa mediassa tarinankulun ohjailu ei ole mahdollista samalla tavoin.
Silti, roolipeliteoreetikot tuttavapiirissä ovat vittuilleet minulle siitä, että olen kaavoihini kangistunut dinosaurus. Saapa nähdä missä määrin se pitää paikkansa.
Pelinkirjoittelun lomassa Adept käväisi esittelemässä meille Suvin piirtämiä mainioita supersankarikuvia. Kun kello tuli yksi, minä, kissa, JD ja Mike kaivoimme hyllystä vastikään ostamani Dark Waterin, ja istuimme katsomaan sitä sopivan hartaassa tunnelmassa. Elokuva sai edelleen aikaan kylmiä väreitä ja paniikkikohtauksia, eikä sen jälkeen tehnyt mieli mennä lähelle vesijohtoja. Mieleen myös muistui elävästi Merihaan vesisäiliöhuone, jota olin reilu vuosi sitten käynyt tutkimassa. Onneksi en ollut silloin vielä nähnyt tätä elokuvaa.
Maanantai, 30.6. 2003
Päivän hämmennys: Miten niin kannettavaa ei muka pitäisi ottaa mukaan mökille? Millä sitten tarkistaisin sähköpostini?
Pelin kirjoittelua, maalle lähtöön valmistautumista, kaupungilla haahuilua. Olen nykyään selvästi tosi huono kuluttaja, koska kolmesta levykaupasta, yhdestä tietokonepelikaupasta ja yhdestä roolipeliliikkeestä en löytänyt mitään mitä kipeästi tahtoisin tai tarvitsisin (johtui varmaan pääasiassa siitä, että käytetty GTA Vice City ei kävellyt vastaan, King Crimsonin uusinta levyä ei ollut missään eikä fantsu ollut hankkinut valikoimaansa Stormwatchin ekoja albumeja).
Kahden aikaan vetäydyin nukkumaan. Huomenna edessä olisi matka Tommin mökille Nastolaan.