Huhtikuu 2003: Pahenevia vainoharhoja
Tiistai, 1.4. 2003
Päivän paluu haudasta: Englanninkielinen Al-Jazeeran sivu - se oikea, eikä mikään halpa imitaatio. Tosin en kyllä sivulta juurikaan englantia löytänyt, mutta kuulemma täysi englanninkielinen versio tulee vasta kuun lopussa.
En tietääkseni langennut yhteenkään aprillipilaan tänään, tosin en kyllä tiedä niitä nähneenikään. Töiden jälkeen pelautin Rikulle ja Hetalle Bedtime Storiesia. Peli sujui eri tavoin kuin olin kuvitellut, johtuen hämmästyttävästä noppakädestä ja pelaajahahmojen neuvokkaista ratkaisuista tiukkoihin tilanteisiin.
Pelin jälkeen suuntasin Gestaltiin saunomaan ja puhumaan levottomia. Tommin ennakkoaavistukset Faerun-livepelistä saivat minulle taas aikaan D&D-flashbackin, ja puhuin rumia roolipelien isosedästä kunnes minut ajettiin ulos. Onneksi sain kyydin kotiin Tommilta ja Hetalta.
Keskiviikko, 2.4. 2003
Päivän uutinen: Indonesia harkitsee siirtymistä euroon öljykaupasssa. Kuten whatreallyhappened.com sanoi "They just made the 'Axis of Evil' list!"
Töiden jälkeen vuorossa oli taas Warhammeria. Peli sisälsi verta, räkää ja oksennusta, muttei ollut hahmoille täydellinen katastrofi.
Torstai, 3.4. 2003
Päivän inhottava arvio: About a Possible Use of Unconventional Weapons in Iraq - venäläiset analyytikot vauhdissa. Toivon mukaan liian kyyninen ja laskelmoiva. Ei kai kukaan olisi oikeasti noin röyhkeä?
Tämänpäiväinen mielenosoitus koski opiskelijoita ja opintotukea. Kävi ilmi, että valtakuntamme hallinto oli saanut joltakin pelleltä muka vakavasti otettavan esityksen opintotuen poistamisesta ja opiskelun rahoittamisesta pelkästään opintolainalla. Vähemmästäkin on barrikadeille noustu.
Mieltä osoitettuani lähdin Kaisan kanssa kiipeämään. Voi sitä surkeaa rävellystä - kolmen viikon tauko oli vienyt meiltä molemmilta niin voimat, taidon kuin uskalluksen. Pitäisi varmaan hankkia Merihakaan jotain liikuntavälineitä niin voisi helpommin pysyä kunnossa taukojenkin aikana, mutta kun hemmetin asunnon seinät ovat paperia eikä niihin mihinkään voi kiinnittää edes leuanvetotankoa.
Kiipeilyn uuvutus sai minut ottamaan tunnin torkut, joilta heräsin luonnollisesti hyvin kärttyisänä. Onneksi Cosmiciin päästessäni paha tuuli oli enimmäkseen haihtunut ja jaksoin olla sosiaalinen.
Perjantai, 4.4. 2003
Päivän kritiikki vapaasti mukailtuna: "Painu vapaasti valitsemaasi helvettiin."
Yhdysvallat vähäpätöisine liittolaisineen väitti olevansa jo Bagdadissa. En oikein tiennyt uskoisinko. Onneksi kuin tilauksesta Al-Jazeeran englanninkielinen saitti alkoi taas toimia. Niinpä työnteon ohella havaitsin lukevani taas paljon uutisia.
Töissäkin riitti puuhaa dokumentointiprojektin ja paneelikeskustelun järjestämisen parissa. Sain mielestäni varsin hyvän idean paneeliin jota joutuisin vetämään atk-keskuksen risteilyllä, mutta nähtäväksi jää toimiiko se käytännössä ja osaanko itse asiassa enää mitään paneelikeskustelemisesta. Edellisestä kerrasta on vuosia, enkä ole kai koskaan ollut erityisen hyvä ryhmäkeskustelussa.
Illalla pelattiin viime viikolla alkanut Travellerin välinäytös loppuun. Peli oli melko ahdistava ja minulle tuli siitä varsin paha olo. Varmaankin onnistunut sessio siis. Ikävät kokemukset jatkuivat kotona, kun törmäilin haukkuihin, valituksiin ja vaatimuksiin joita olin saanut monilta tahoilta erilaisista syistä. Nähtävästi useampikin ihminen oli päättänyt juuri tänään kypsyä minuun.
Kuuluisi varmaan sanoa, että saamani palautteen vuoksi masennuin, ahdistuin, suutuin tai vannoin ryhtyväni paremmaksi ihmiseksi, mutta totta puhuen suhtauduin kommentteihin paljon aikuisemmin: siirsin ne kaikki huomisen ongelmiksi ja painuin nukkumaan.
Lauantai 5.4. 2003
Päivän harrastuspiirin sisäinen selkäänpuukotus: "Ei sellaisia haltiakorvalarppaajia jaksa katsella..."
Conklaavi alkoi tänään. Kuten viimeksikin, livahdin sisään maksamatta, tosin tällä kertaa järjestäjät pilasivat iloni juoksemalla perääni ja tuomalla minulle ilmaisen rannekkeeni johon olin oikeutettu esiintymisnakkini johdosta. Toin paikalle tavaraa proppinäyttelyyn, mm. melkein koko Sarcasmin krääsävalikoiman.
Pari tuntia conissa hengattuani suuntasin yo-kylään pelaamaan lisää Travelleria. Ehdin tuskin päästä mukaan tapahtumiin kun peliin tuli katko minun ja Annan suunnatessa käymään Conklaavissa. Tahdoin nähdä tämänkin vuoden kauhupelipaneelin, ja Anna aikoi kiertää Palatsia livepeliprojektiaan silmälläpitäen. Ulkona oli julmetun kylmä, mutta onneksi saimme autokyydin yokista coniin ja takaisin.
Kauhupaneeli oli tänä vuonna hieman heikkkotasoisempi kuin viime vuonna, mikä harmitti hieman; toisaalta edellinen kauhupaneeli oli ollut aivan mainio. Muuten conissa tuntui tänä vuonna olevan aivan oikeaa ohjelmaa ja minua jopa harmitti lähteä pois sieltä pelaamaan.
Traveller ei venynyt kovin myöhään yöhön, joten selvisin jo kahdelta Merihakaan nukkumaan.
Sunnuntai, 6.4. 2003
Päivän voitto: "Captain Park's Imaginary Polar Expedition"
Heräsin varttia vailla yksitoista ja tajusin, että minun pitäisi olla paneelikeskustelussa varttitunnin päästä. Conklaavi oli onneksi korttelin päästä kotoa, joten ehtiminen ei tuottanut minkäänlaisia vaikeuksia.
Paneelin aiheena oli "Roolipelit - harrastus, elämäntapa vai maailmankuva?". Olin moiseen juuri sopivan väsynyt. Aloitin oman osani reippaasti toteamalla, että olen pelannut roolipelejä kauemmin ja luultavasti enemmän kuin useimmat kuulijat ovat katsoneet televisiota. Linjani jatkui samanlaisena, ja vaikka panelistit olivatkin melko intohimoisia pelailijoita, edustin silti pisimmälle vedettyä roolipelit elämäntapana -linjaa. Paneeli ei ollut mitenkään poikkeuksellisen mainio, mutta kuvittelin vakaasti, että olimme ainakin hetkittäin viihdyttäviä.
Sunnuntaille ei löytynyt oikein mitään mielenkiintoista ohjelmaa, joten vietin ison osan päivästä sängyssä Kissan kanssa juttelemassa omituisia. Kun ilta alkoi tulla, virkistyimme ja palasimme coniin kuuntelemaan loppuseremonioita ja palkintojen jakoa. Proppinäyttelyn yhteydessä oli ollut kilpailu, ja jonkinlaiseksi yllätyksekseni kuuluin voittajajoukkueeseen kun tuomarit totesivat Sarcasm-oheistuotekasan CD-levykoteloineen, taustalakanoineen ja T-paitoineen niukaksi ykköseksi. Ei täysin arvoton tai ansioiton voitto, kilpailevia lavasteita oli paljon ja monet niistä olivat todella päheitä.
Hetkeksi jaksoin vielä istua Cosmic Comic Caféssa conin jälkipuinnissa, mutta sitten jostain tipahti jännä peli-idea, jota kissan ja minun täytyi lähteä kehittelemään muualle.
Maanantai, 7.4. 2003
Päivän ruoka: Intialainen tomaattikeitto - tunnetaan myös nimellä Heinzin ketsuppi
Melko varhain aamulla hyppäsin kotoani taksiin ja suuntasin satamaan. Tämänvuotinen risteilymme oli lähtemässä liikkeelle ennätyskylmässä säässä, mutta onneksi ulkoilu ei kuulunut suunnitelmiin.
Hyttipaikkoja jaettaessa minä ja Suvi olimme varanneet yhteisen hytin, mutta tietenkin tämä oli mahdollista vain, jos koiras- ja naaraspuolisia ihmisiä laivalla olisi pariton määrä, koska eihän tietenkään olisi sopivaa sijoittaa miehiä ja naisia samaan hyttiin elleivät nämä sitä erikseen pyydä. Huoh. Tavallaan ymmärrän tämän käytännön, mutten oikein siihen johtavia syitä - onko aikuisille ihmisille oikeasti niin ratkaisevan olennaista, mitä sukupuolta olevan ihmisen seurassa he joutuvat jakamaan huoneen?
Tietenkin tällä risteilyllä oli parillinen määrä tyttöjä ja poikia, eivätkä pihit päättäjät tahtoneet vuokrata ylimääräisiä hyttejä kenellekään. Niinpä meidät sijoitettiin säädyllisesti eri hytteihin. Muutoin risteilymme kyllä alkoi edellisiä keroja paremmin: saimme samantien aikaan verkkoyhteyden ulkomaailmaan, sekä langattoman sisäverkon joka mahdollisti irccaamisen ohjelmanumeroiden aikana. Hereillä pysyi paljon paremmin.
Minulle oli tänäkin vuonna langennut puhujan osa. Miten minusta tuntuu, että samat ihmiset joutuvat joka vuosi esitelmöimään? Tällä kertaa oma velvollisuuteni oli vetää paneelikeskustelu aiheesta "Atk-tuen ihanteet vastaan realiteetit", ja etukäteen pelkäsin koko homman menevän täysin puihin. Paneelit ovat yleensäkin tylsiä, eikä tämä aihe todellakaan pitäisi ketään hereillä, varsinkin kun kyseessä oli päivän viimeinen ohjelmanumero. Lisäksi kova tuuli ja laivan keinunta aiheuttivat ennen paneelin alkua hitonmoista pahoinvointia.
Ennakko-oletuksiini nähden paneeli sujui melko hyvin, vaikkei se erityisen kiinnostava kyllä ollutkaan. Sen jälkeen ohjelmassa oli yksinomaan vapaata risteilemistä. Istuin ensin hyttibileissä olemassa rock, ja sitten baarissa kuuntelemassa keskustelua viskeistä. Illallinenkin oli paljon parempi kokemus kuin viime kerralla.
Ennen nukkumaanmenoa katkera tilitykseni syrjinnästä majoituksessa sai hyttiseuralaisekseni määrätyn kaverin joko heltymään tai kyllästymään, koska hän tarjoutui majoittumaan kolmanneksi pyöräksi erääseen toiseen hyttiin. Lopulta siis sain kuin sainkin itselleni Suvin kanssa oman hytin. Kunnon nörtteinä käytimme ison osan yöstämme katsomalla Mystery Meniä kannettavaltani, kun videotykkiä emme lainaan saaneet.
Tiistai, 8.4. 2003
Päivän kappale: Hautuumaan lapset
Huolimatta hyttijärjestelystäni nukuin yöni huonosti. Yhdistelmä alunperin rauhoittavana pitämääni laivan keinuntaa ja tolkuttoman rasvaista ruokaa teki minusta hieman huonovointisen, ja lisäksi minulla yritti olla koko ajan kylmä. Jos olisin nukkunut yksin, olisin varmaan jäätynyt.
Paluu niin työhön kuin maailmantilanteen tarkkailuunkin oli jokseenkin järkyttävää. Risteilymme aikana verkossa riehunut häirikkö oli katkonut yhteyksiä valtavalta määrältä ihmisiä, joista suunnilleen jokainen soitti meille ja vaati korjauksia. Väsymyksen voimistama harmistus kasvoi ensin ärtyneisyydeksi, sitten vihaisuudeksi ja lopulta ahdistuneeksi raivoksi. Olin töissä kauan, vaikka tekikin kovasti mieli lähteä kotiin nukkumaan.
Sota tuntui käyneen entistä rumemmaksi, niin Irakin rintamalla jossa amerikkalaiset räjäyttivät Al-Jazeeran toimittajan ja Kaliforniassa, jossa poliisi ammuskeli mielenosoittajia puuluodeilla. Michael Ledeen huusi taas Syyriaa ja Irania tuomiolle.
Väsyneeseen ja masentuneeseen olooni sopi oivasti Battle Royalen erikoisversion katsominen DVD:ltä. Pitkä versio oli vielä ahdistavampi kuin lyhyt, koska hahmoja ehdittiin siinä kehittää vielä enemmän ja niiden kuoleminen tuntui siksi ikävämmältä. Jopa pelottavasta psyko-Mitsukosta saatiin onnistuneen traaginen hahmo.
Illalla Merihakaan putosi vielä Hanekin, joka toi mukanaan Sapattivuosi -nimisen erikoisen levyn. Black Sabbathia suomeksi käännettynä, hetkittäin pysäyttävän nerokkaasti.
Keskiviikko, 9.4. 2003
Päivän lehdestä luettu kummallisuus: "Mielenosoituksissa käyminen parantaa stressinsietokykyä ja henkistä terveyttä." Ja minä kun luulin vain tulevani niissä vihaisemmaksi ja happamammaksi...
Työpäivä venyi taas sankarillisiin mittoihin. Heti aamukahdeksalta sain mennä istumaan yliopiston hallinnon esitelmätilasuuteen, jossa jouduin itsekin puhumaan kymmenisen minuuttia. Risteilyjen ja muiden kiireiden vuoksi en ollut ehtinyt valmistella omaa esitystäni lainkaan, mutta onneksi kukaan ei odottanutkaan minulta mitään kovin valaisevaa. Taas tuntuu esiintyminen helpolta, mutta en kyllä jaksaisi puhua ihmisille tällä tavoin työkseni.
Päivällä työkoneeni Windows 2000 päätti sitten hajota. Todellinen harmi tästä on vähäinen, koska kuitenkin teen ison osan hommistani PowerBookillani, mutta paria ominaisuutta ei vaan tunnu saavan mäkkiin millään järkevällä tavalla. Niinpä puuhasin laitteen parissa puoli kuuteen asti, kunnes sain välttävän uudelleenasennuksen aikaan.
Kotiin päästyäni yritin kaivaa esiin uutisia. Kävi ilmi, että aeronautics.ru oli lopettamassa sodan analysoinnin, ja lähtiessäni etsimään muuta tietoa minussa kasvoi vähitellen mahtava henkinen blokki. Väsymys ihmiskuntaan sekä omaan tilaani valtasi minut, ja motivaationi tehdä yhtään mitään vajosi nollaan. En kertakaikkiaan jaksanut enää yrittää löytää selvyyttä siitä, mitä ympärillä todella tapahtui, tahdoin vain vetää verhot kiinni ja vetäytyä peiton alle.
Musiikki pelasti minut apatialta, ja Eaglesin vahvistamana jaksoin sentään siirtyä pelimateriaalin luomisen pariin. Sen jälkeen löysin energiaa vilkuilla maailman tapahtumia, mutta vastenmielisiltä ne tuntuivat joka tapauksessa.
Torstai, 10.4. 2003
Päivän media-analyysi: The Photographs Tell the Story - innostuneet väkijoukotko sen Saddamin patsaan kaatoivat?
Hirveä takatalvi heitti niskaan myrskytuulta ja rakeita. Töissä oli vauhdikasta ja tehokasta.
Sota Irakissa tuntui jos ei päättyneen niin ainakin ratkenneen. Tämä oli jokseenkin yllättävää, ja tavallaan myös murheellista. Mikään ei viittaa siihen, että irakilaisten elämä olennaisesti parantuisi, mitä nyt varsinaisia pommeja saattaa putoilla vähemmän. Näkyvä ja käsinkosketeltava vihollinen korvataan luultavasti "taloudellisten realiteettien" aavemaisella hirmuvallalla, joka on aineettomuutensa vuoksi vielä julmempi.
Samalla sota vaan hyppää pari rajaa toiseen suuntaan, kun seuraavaa "vallanvaihdosta" aletaan vaatia. Tai ehkä olen vain vainoharhainen pessimisti.
Cosmicissa oli tänään varsin vähän väkeä. Siellä istuessani tulin hyvin tietoiseksi flunssaisesta olosta, joka oli ryöminyt kimppuuni. Kotiin päästessäni fiilis oli oikeasti varsin kuumeinen, ja huominen töissäkäynti saati kiipeily alkoi näyttää epätodennäköiseltä. Pahus.
Perjantai, 11.4. 2003
Päivän hyvä asia: Pakkanen laantui
Flunssanpoikanen piti minut kotona, mutta osallistuin silti työkeskusteluun eräästä tiedotusluontoisesta operaatiosta. Muuten päivä oli aika kamala, makasin vain sängyssä ja yritin toipua riittävästi pelatakseni illalla Travelleria. Peli kului aika unisessa tilassa, ja oli onneksi varsin lyhyt.
Lauantai, 12.4. 2003
Päivän GURPS-skilli: Savoir-Faire (IRC)
Podettuani riittävästi flunssaa ryhdyin siivoamaan huonettani. En kuitenkaan päässyt pitkälle, koska pölynimuri käyttäytyi oudosti. Avasin laitteen, ja näin, että kerros eristemateriaalia oli joutunut imurin moottoriin ja hajonnut silpuksi. Eristeen tukkiman moottorin imuteho oli ymmärrettävästi nolla. Nähtävästi on tarpeellista ostaa uusi imuri pian.
Pelautettuani Kaisalle lyhyen pätkän palasin tekniikan pariin. JD oli hankkinut uuden tietokoneen, ja ryhdyimme kokoamaan sitä. Laite osoitti pian tietokonemaisuutensa kehittämällä kasan arvaamattomia häiriöitä, joita emme samana iltana saaneet korjattua.
Sunnuntai, 13.4. 2003
Päivän muinaisjäänne: Saatanan korppuasema. Minkä takia ns. nykyaikaiset pc-tietokoneet edelleen olettavat, että niissä pitää olla tämä helvetin leivänpaahdin?
Pyrkimykset taistella JD:n tietokoneen kanssa jatkuivat, ainoastaan osittaisella menestyksellä. Nähtävästi koneen näytönohjain ei pitänyt mistään muusta laitteesta: aina kun yritti asentaa ajureita jollekin muulle osalle konetta, seurauksena oli mielenkiintoisia katastrofeja. JD oli varsin hajalla näihin, eikä oikeastaan mikään ihme. Sentään verkkoyhteys toimi heti.
Muu päivä sujui laiskasti. Makailin sängyssä, katselin Kaisan ja Miken kanssa Raidia, ja pelautin Kaisan eilisen soolosession loppuun. Kerrankin menin jopa nukkumaan hyvissä ajoin.
Maanantai, 14.4. 2003
Päivän artikkeli: Teräsmummon hyökkäys - en todellakaan tiedä, mitä tästä sanoisin. Olen aina ollut sitä mieltä, että vanhat ihmiset ovat vähän hulluja ja vaarallisia. Onneksi (?) tämä todettiin urbaaniksi legendaksi.
Aikainen nukkumaanmeno taisi olla huono ajatus. Näin enimmäkseen painostavia ja ikäviä unia, ja puoli kuuden aikaan aamulla heräsin enkä saanut enää nukuttua. Niinpä lähdin jo varhain yliopistolle, ja aloitin aherrukseni jo seitsemältä. Minua vaivasi inhottava ahdistus, tuhannen epäonnistumisen ja tekemättömän homman paine, ja toivoin, että työnteko vähentäisi sitä.
Vaikka sainkin hävitettyä valtavan kasan rästiin jääneitä töitä, luotua pohjaa parille projektille joita pitäisi jossain vaiheessa ryhtyä oikeasti ajamaan ja muutenkin olemaan aivan ällistyttävän aikaansaava, ei paha ja syyllinen oloni jättänyt minua rauhaan. Vasta kun selvisin kotiin ja kävin JD:n yhteistyöhaluttoman koneen kimppuun saavutin jonkinlaisen mielenrauhan.
Windows 2000 riitti taltuttamaan häiriintyneen näytönohjaimen (merkittäköön pöytäkirjaan, ettei ATI näköjään vieläkään osaa tehdä ajureita) ja ajatukset siitä lapsenomaisesta ilosta joka rakkaan asuinkumppanini kasvoille nousisi kun hän pääsisi toimivan koneen ääreen palautti karmani toivottavalle tasolle. Tietenkin todellisuudessa JD iloitsee lapsenomaisesti yhtä onnistuneesti kuin kahdeksankymppinen sotaveteraani keskustelee asiallisesti kommunistilesboista...
Muutenkin iltapäivä oli tekniikan ja kuluttamisen voittokulkua: kaupungilta mukaan tarttui kuusisivuisia noppia, uusi pölynimuri sekä käytetty Mafia-peli. Näiden ja Spacedin voimalla ilta näytti paljon aamua miellyttävämmältä.
Tiistai, 15.4. 2003
Päivän kommentti kirjallisen vapaasti muistettuna: "Sievä vaate. Oliko vanha kylpytakki liian miehekäs vai menikö joku thai-hierontapaikka konkurssiin ja myi noita halvalla?"
Yhdysvallat jatkoi Syyrian uhkailemista syillä, jotka vaikuttivat raivostuttavan keksityiltä. "Syyria on tukenut Saddamin hallintoa" on käsittämättömän järjetön argumentti kun ottaa huomioon, että Setä Samuli ei onnistunut löytämään Irakista minkäänlaisiia joukkotuhoaseita eikä edes vapauttamista haluavia kansanjoukkoja - eli ei mitään syytä, minkä vuoksi Saddamin tukeminen olisi ollut mitenkään paha juttu. Loppujen lopuksi Syyrian rikokseksi jää siis tuon väitteen mukaan tukea hallitsijaa, jonka Yhdysvallat tahtoi pois tieltään. Samalla ruton tekopyhimykset poimivat itse Saddamin entisiä kenraaleita johtamaan väliaikaisia poliisivoimia Irakissa. Saatana.
Poliittisen penseilyn lisäksi yritin ostella vaatteita Azegielin naamioon, mutta keskittyminen oli hieman muualla. Löysin sentään jonkinlaisen paidan, sekä peliin liittymättömään käyttöön pitkän sinisen aamutakin. Paljon en kauniista vaatteista tiedä, ja mainittu aamutakkikin herätti asuinkumppaneissani hilpeyttä, mutta itse pidin siitä kovasti.
Kaupungilla näkyi kevään merkkinä ensimmäisiä teekkareita. Näiden muodostamasta uhkasta kotona keskustellessamme mieleen muistui urbaani legenda Humanistikostajasta, joka vappuna kulkee varjon lailla halki kännisten teekkarilaumojen, ja leikkaa pahaa-aavistamattomien DI-opiskelijoiden lakeista tupsut näiden huomaamatta. Tällainen tupsukeräilijä löytäisi nykyään Turustakin hedelmällisiä metsästysmaita. Silti lienee liikaa toivoa, että joku elvyttäisi tämän urbaanin extremelajin näin kaukana Varsinais-Suomessa, joka perinteisesti on ollut lähes teekkarivapaa alue.
Illalla kirjoittelin pelimateriaalia ja pelailin Mafiaa.
Keskiviikko, 16.4. 2003
Päivän historian dementia: The Warnings of History - asia ei ole millään tavalla uutta, mutta onpahan näppärästi yhdessä paikassa koko rinnastus. Luulisi melkein, että kuningas George II on ottanut oppia johtaja Adolfista.
En pidä uudesta pääministeristämme, mutta hän voisi saada vähän pisteitä itselleen jos hän jatkaisi webbipäiväkirjaansa. Olisi tavallaan aika siistiä lukea pääministerin whinettäviä merkintöjä pyykinpesusta, liikenneruuhkista ja siitä kuinka joku hallituksen iltakoulussa aina vie kaikki viinerit tai mitä huolia siellä nyt mahtaa ollakaan. (Enkä suostu panemaan tähän linkkiä Armaan Annelin vaalikampanjapäivyriin. Etsikää itse jos oikeasti muka kiinnostaa.)
Toinen asia joista en paljon pidä on sääntöjärjestelmä livepeleissä. Kukaan ei osaa tehdä näitä hyvin, vähiten minä itse. Tänään oli deadline Dakotan säännöille, ja yritin viilata niistä pois turhia krumeluureja. En onnistunut kovin hyvin, ja puin Miken kanssa sääntöjärjestelmien tarpeellisuutta. Kuten aina, olimme asiasta enimmäkseen eri mieltä.
Saatuani Dakotan systeemin viimein jonkinlaiseen muotoon palkitsin itseni pelaamalla enemmän Mafiaa. Sivuutettuani cheatilla kirotun ärsyttävän kilpa-ajotehtävän (mainittakoon tässä varoituksena pelintekijöille, että jos haluan pelata kilpa-ajoja, ostan kilpa-ajopelin, ja muutenkin mikä tahansa vain yhdellä keinolla ratkaistavissa oleva ongelma joka estää peliä etenemistä on huono ajatus) peli alkoi taas tuntua oikein mainiolta. Leffana se olisi ollut kliseinen, mutta tietokonepeleissä pelaajahahmolla on aivan liian harvoin tilaisuus kävellä pitkin öisiä katuja heittämässä läppää.
Torstai, 17.4. 2003
Päivän viisaudet: Sotilaat sanovat, että mikään suunnitelma ei selviä ensikosketuksesta viholliseen. Roolipelaajat tietävät, että mikään suunnitelma ei selviä ensikosketuksesta pelisysteemiin.
Viimeinen työpäivä ennen pääsiäislomaa oli suunnattoman hidas, kuten olin epäillytkin. Niinpä käytin aikaani mm. kirjoittelemalla ohjeita ja oppaita, ja päivittämällä vanhat päiväkirjamerkintäni sivujen nykyisen ulkoasun mukaisiksi. Ei niin että niitä lukisi kukaan muu kuin minä referenssiä tarvitessani, mutta silti niiden arkaainen ja ruma (tai no, rumempi) ulkomuoto jotenkin häiritsi.
Illalla pelattiin taas pitkä sessio Warhammeria. Vastoin oletuksiani se ei päättynyt katastrofiin, ja hahmojemme suunnitelma jopa onnistui. En ole tainnut koskaan aiemmin pelata pelisessiossa, jossa näin käy.
Perjantai 18.4. 2003
Päivän käsityöläiskokemus: Kipsiä suussa, nenässä ja silmissä.
Kun ensi viikonloppuna kerran pelataan Azegielin naamio, oli aika aloittaa peliin valmistautumisen seuraava osa. Väsäsin Kissan kanssa naamareita kipsistä parhaassa tee-se-itse -hengessä. Innostuin materiaalista melkoisesti, se kun tuntui sopivan kaltaiselleni käsityötaidottomalle väsäilijälle. Miksen ole koskaan aiemmin leikkinyt tällä?
Aikaansaannoksemme olivat pelottavia, mutta oikealla tavalla. Emme tosin saaneet niitä vielä tänään loppuun. Olohuone jäi sanomalehtien ja kipsipölykerroksen peittoon, kun enää yöllä ei oikein kehdannut imuroida siellä.
Lauantai, 19.4. 2003
Päivän sekoittunut ilo: X2:n traileri. Olin melkein toivonut, että voisin käydä katsomassa tämän leffan tietämättä siitä mitään, mutta nyt sitten tiedän jotain.
Siivottuani aamusella olohuoneen suurimmasta osasta eilisen jätteitä jäin lukemaan Johan Galtungin esseetä terrorismista. Sen jälkeen vuorossa oli taas naamiotarvikkeiden ostelua.
Itse naamioiden tekeminen ei kuitenkaan edennyt, koska tähtien oikean aseman vuoksi minun ja kissan oli mahdollista käydä katsomassa Daredevil maksamatta kolikkoakaan amerikkalaiselle elokuvayhtiölle ja näkymättä elokuvan katsojatilastoissa. Näin ryöstämme leivän nääntyvien amerikkalaisten suusta. Elokuva ei ollut hyvä, jos nyt ei aivan niin huonokaan kuin jotkut olivat pelotelleet. Enimmäkseen se myös oli uskollinen Daredevil-tarinoiden hengelle vaikkakaan ei kirjaimelle. Siis enimmäkseen.
Sunnuntai, 20.4. 2003
Päivän sotasalaliitto: The Deal, eli miten Irakin eliittikaarti ostettiin
Kun Bedtime Stories tulee kuitenkin lähitulevaisuudessa loppumaan, aloin miettiä, millaisen ryhmäpelin aloittaisin seuraavaksi, ja millaiselle pelaajajoukolle. Tavallaan huvittaisi tuoda mukaan monia uusia pelaajia, kasvattaa peliryhmän kokoa ja kampanjan vaikutusaluetta ja vaikka mitä, mutta pelaajamäärän nostaminen tuo mukanaan aivan omanlaisiaan vaikeuksia. Suurta joukkoa pelaajia on vaikea hallita ja peli muuttuu helposti epätasa-arvoiseksi kun hiljaisemmat eivät saa senkään vertaa suunvuoroa kuin nykyään. Olen kerran ollut mukana 11 pelaajan minikampanjassa, ja kaaos oli valtava eikä pelaaminen kovin nautittavaa.
Silti tahtoisin testata jotain vastaavaa. Mitenkähän sen saisi toimimaan?
Pelikirjoittelun ohella kokosin JD:n vanhan koneen jäänteistä toimivan laitteen, jonka voisin varmaan antaa Jirille. CD-asemaa en kyllä saanut pelittämään.
Maanantai, 21.4. 2003
Päivän riemu: Buffya!
Pääsiäisloman viimeisen päivän vietin melkein kokonaan neljän seinän sisällä. Pelautin Tommille lyhyen Bedtime Stories -session, ja sen jälkeen palasin Kaisan kanssa naamareiden tekemisen pariin. Kipsin ja saven parissa kului melkein kuusi tuntia.
Kun aloimme harkita nukkumaanmenoa, Mike ilmestyi takaisin pohjoisesta. Hän toi mukanaan kauhutarinoita sukulaisistaan, sekä kolme laatikollista Buffyja ja Angeleita. Nukkuminen sai lykkäystä kun kaivoimme ekan DVD:n kuoristaan ja hyppäsimme takaisin Buffyversumiin aivan liian pitkän tauon jälkeen. Ensimmäinen jakso oli vieläpä aivan nerokas, ja sai minut ihmettelemään, miten olen jaksanut olla näin kauan ilman tätä herkkua.
Jonkinlaista viisautta ja itsekuria osoitti, ettemme aloittaneet Buffy-maratonia siltä istumalta. Ajatus vajaan kuuden tunnin päästä koittavasta herätyksestä ei vain suostunut katoamaan mielestäni.
Tiistai, 22.4. 2003
Päivän ilmatieteellinen kuriositeetti: Eikö meillä hetki sitten ollut lunta ja sairaasti pakkasta? Nyt ulkona on täysi kesä.
Paluu arkeen oli harvinaisen karu. Neljän päivän viikonlopun aikana monet yliopiston järjestelmät olivat päättäneet alkaa sekoilla, sattumalta sain olla koko päivän ainoana iskuryhmäni jäsenenä paikalla. Tämä tarkoitti, että työni oli sekä vastailla puhelimeen että istua tiskillä, ja vielä toivon mukaan tehdä jotain sähköpostitse tuleville ongelmille sekä käydä strategiapalaverissa. Hommaa oli siis ns. vitusti Jos olisin koko yön katsonut Buffyja, olisi päivä varmaan tappanut minut, tällaisena se ainoastaan hakkasi tohjoksi ja jätti verta sekä aivonesteitä vuotavana lojumaan katuojaan.
Kotiin viimein päästyäni ei ollut puhettakaan, että olisin alkanut tehdä jotain niistä useista peliprojekteihin liittyvistä töistä joita listalla oli. Sen sijaan sekoitin itselleni drinkin (ihan totta - Bailey's kaakaolla) ja istuin Miken kanssa vegetoimaan Angelien pariin. Neljä jaksoa myöhemmin olo oli vähän eläväisempi, ja kykenin alkaa Kaisan kanssa tehdä lisää naamioita.
Huomenaamun herätys olisi taas seitsemältä. En jaksanut välittää siitä rahtuakaan. Epäilemättä päivä tulisi olemaan yhtä ihana kuin tänään. Pitäisiköhän harkita taas sitä uraa turnipsiviljelijänä?
Keskiviikko, 23.4. 2003
Päivän pieni tekninen voitto: Webbikamerani toimii jälleen
Yllätyksekseni eilen alkanut ulostemyrsky ei raivonnut töissä enää tänään, ja pääsin takaisin normaalien puuhieni pariin. Muualla maailmassa melske sen sijaan yritti taas kiihtyä, kun julkisuuteen vuoti tieto Rummyn halusta järjestää Pohjois-Koreassa vallanvaihto. Ei yllätä ketään, tietenkään.
Töiden jälkeen vaihtelin Tainan kanssa pelivarusteita, -vaatteita ja kuulumisia. Myöhemmin illalla vuorossa oli taas maskien tekemistä. Vähitellen tämä työ alkaa jo tympiä, ei vähiten koska minun ja Kissan työtavat ovat täysin vastakkaiset. Käsityöhön liittyvissä asioissa minua ei juurikaan voisi soimata perfektionistiksi.
Torstai, 24.4. 2003
Päivän valtavirran uutinen: Jo BBC:kin myöntää, että Irakiin hyökkäämiseen johtanut tiedusteludata oli vähintäänkin epäilyttävää.
SARS-uutiset yrittivät kovasti vallata palstatilaa tänäänkin. Villeimmät salaliittosivustot olivat sitä mieltä, että kyseinen pöpö voi olla biologinen täsmäase taloussodassa, jonka on tarkoitus lamauttaa Yhdysvaltain kilpailijoiden talous Lähi-Idän tilanteen ajaksi. Ei kuulosta uskottavalta useastakaan syystä, joista vähin ei ole että ollakseen hyödyllinen taloussabotaasikampanjan olisi tarpeen iskeä myös Eurooppaan.
En muutenkaan ymmärrä superkeuhkokuumeeseen liittyvää massamediapaniikkia. Jonkinlaiset varotoimet ovat ymmärretäviä, mutta kun vertaa taudin tappavuuslukuja vaikkapa Beijingistä raportoituun pakokauhuun, ei voi kuin hämmästellä. Ehkä en sitten osaa ottaa 4-10% tappavuusriskiä riittävän vakavasti.
En myöskään usko, että 10% tappiot riittävät tuhoamaan ihmiskuntaa, sivistystä tai edes mitään yksittäistä yhteisöä. Paniikki ja pelko sen sijaan pystyvät siihen helposti. (Ja tämä ei ole argumentti sen puolesta, että ihmiskunnan tuhoutuminen, saati merkittävä väheneminen, olisi pelkästään tai edes pääosin paha asia.)
Cosmicista selvittyäni leikin hassuilla vaatteilla Miken ja Kaisan kanssa. En tiennytkään, että pitkällä hameella, Miken varastosta löytyneellä paidalla ja kepillä minusta saa uskottavan körttiläisen vanhapiian. Onneksi vastapainoksi sama hame ja korsetti näyttävät päälläni oikein sieviltä ja seksikkäiltä.
Perjantai, 25.4. 2003
Päivän muistutus itselle: "Älä koskaan pane pahansuopuuden tiliin mitään, minkä tyhmyyskin voi selittää."
Näköjään ainakin joku jakaa mielipiteeni SARS:in vaarattomuudesta. Tosin iso ihmeellinen intternetti on niin täynnä joka sortin kaheleita ja paranoideja, ettei tämä kai ole mikään ihme.
Ollakseni oikein kunnon salaliittoteoreetikko jäin miettimään, mitä jos koko SARS olisikin huijausta - pelkästään hassu nimike, joka on kehitetty tilauksesta keuhkokuumeelle? Riittävän epämääräinen taudinmääritys, valtava mediahysteria, yleiset (flunssanomaiset) oireet. Ravistellaan vähän, ja yhtäkkiä me saamme tekosyyn panna karanteeniin kuka tahansa, kehottaa välttämään mitä paikkaa tahansa, tekosyy oikeuttaa vaikka millaisia kokoontumis- ja liikkumisrajoituksia. Cui bono? Mieleen tulee parikin tahoa maailmassa, joiden kannattajien taholta on viime aikoina mutistu mielenosoituksia ja muita turhia vapauksia vastaan, "varsinkin näin sota-aikana".
Joko tautien miettiminen, peliä edeltävä stressi tai pelkkä epäterveellinen elämäntyyli tuntui muutenkin saaneen minut tänään kiinni, koska olin huomaavinani itsessäni kurkkukivun oireita. Onneksi naamioiden teko oli saavuttanut sen teeskentelemättömän vaiheen, jossa Kaisa teki ja minä nyökkäilin vierestä. Tällä kertaa en tosin jaksanut juuri tehdä edes sitä, vaan pelkästään katselin Miken kanssa Angelia.
Joka ainoassa livepelissä kaikki todellinen työ tehdään viimeisenä iltana.
Lauantai, 26.4. 2003
Päivän loppumonsteri: Kyberdemoni. Selvästi pelasimme juuri Doomin liveversion.
Kymmeneltä heräsin puhelimen tutinaan. Annan ja rfxnin muuttoprojekti oli törmännyt odottamattomaan töyssyyn heidän pakettiautovuokraajansa tehtyä oharit, ja luottokortillisena ihmisenä minut haluttiin sijaiseksi. Koska pidän yllätyksistä ja nopeista suunnitelmista, nousin saman tien innokkaasti jaloilleni ja lähdin mukaan vuokraamaan autoa.
Kotiin palattuani nautin tukevan aamiaisen ja aloin valmistautua peliin lähtöön. Azegielnin naamio pelattiin onneksi Raatihuoneen kellarissa, eli käytännössä aivan Merihaan naapurissa, joten tarvetta monimutkaisille matkajärjestelyille ei ollut. Viiteen mennessä sain kaikki kamppeeni kokoon ja tallustin pelipaikalle.
Peli ei ollut hullumpi, tosin omaa pelaamistani häiritsi itselleni täysin epätyypillinen mielentila jota en saanut ravistettua koko pelin aikana. Hahmoni oli ylimielinen ja käytännössä kaikkia muita halveksiva, mutta en pelaajana saanut itsestäni irtoamaan oikeastaan minkäänlaista ylenkatsetta. Oli varmaan ensimmäinen kerta. Naamiossani oli myös täysin mahdotonta syödä tai juoda, mutta sen olin onneksi tiennyt etukäteen.
Pelin päätyttyä ehdin jonkin aikaa rupatella muiden pelaajien kanssa, mutta enimmäkseen kaikki katosivat tuuliinsa nopeasti. Yhden aikaan selvisin takaisin kotiin.
Sunnuntai, 27.4. 2003
Päivän yllätys: Kaiken roskan alta löytyi kirjoituspöytä
Pelinjälkeinen high-low -päivä kului siivoamiseen ja Angelien sekä Buffyjen katseluun. Jossain vaiheessa tulin miettineeksi taas Azegieliä, ja totesin, että kyllä se taisi oikeasti Hyvä Peli olla, ja että toisenlaisella hahmolla olisin varmaan saanut siitä paljonkin enemmän irti. Minkä sille mahtaa - huolimatta luontaisesta epäsosiaalisuudestani pelaan luontevimmin (?) leppoisia ja sosiaalisia hahmoja.
Maanantai, 28.4. 2003
Päivän hämmennys: Kuka riivattu on tunkenut soittolistan täyteen saksalaista teknoa?
Myöhäinen nukkumaanmeno, varhainen herätys, harmaa ja sateinen aamu joka muuttui verkalleen harmaaksi ja sateiseksi päiväksi... ei tosiaankaan kaikkein inspiroivin yhdistelmä. Pilkin töissä ja yritin kirjoitella oppaita, mutta aikaansaavuus oli matalalla. Edes mitään kunnon kriisiä ei tullut aiheuttamaan päivään adrenaliinipiikkiä.
Laiskan päivän jälkeen koetin saada itseäni aktivoitua pelaamalla Mafiaa, mutten oikein onnistunut keskittymään siihen. Ajatukseni harhailivat, ja tuntuivat jatkuvasti pysähtyvän livepeleihin. Ennen kaikkea pohdin rytmiä. Millainen on hyvän livepelin rytmi?
Vähitellen päähäni muodostui jonkinlainen vastaus, joka oli enemmänkin ilmeinen kuin nerokas. Mietin, miten voisin kokeilla käytännössä ideaani, siis ilman, että täytyisi järjestää pään räjäyttävä ja gigalomaaninen Ghost Express IV, tai edes mutkikas ja työläs Remote Control? Jälkimmäinen olisi melkein riittävän pieni teorian testaamiseen, mutta asetelmaltaan se on mahdollisimman vaikea juuri tälle ajatukselle.
Tämä ei nyt ole menossa suuntaan, josta ollenkaan pidän. Enkö muka ole vieläkään oppinut livepelin järjestäjän kolmen sanan ohjenuoraa "älä järjestä livepelejä"? Kuinka monta kertaa minun oikein pitää vannoa, etten enää koskaan ryhdy moiseen typeryyteen ennenkuin sen uskon?
Tiistai, 29.4. 2003
Päivän sitaatti: "Analogia: 'Älä järjestä livepelejä' - 'Tänään en enää vedä heroiinia'." Hane tietää mistä puhuu.
Helpdesksoftan pohdintaa, todella vanhoihin maileihin vastaamista, yleistä suunnittelua. Illalla Warhammerissa erimielisyyksiä, seiniin törmäilyä ja ylenkatsovaa suhtautumista jumaliin.
Maanantai, 30.4. 2003
Päivän uutinen: Osama voitti - ainakin alkuperäisen tavoitteensa.
Vappua kanssani viettämässä myös Janos' Journal, Eloa, Ojasta noustaan ja Within.
Vasta kun vappujuhlat Sopulilaaksossa olivat jo alkaneet, tajusin olevani siellä enemmän tottumuksesta kuin mistään halusta juhlia. En oikein löytänyt sisältäni halua olla sosiaalinen, tai energiaa puuttua apatiaan joka minut halvautti. Tyypillistä - kerrankin bileiden kasvisruokatarjonta oli aivan mainiota, joten minä keksin sitten jonkin muun syyn olla nauttimatta olostani. Tällä kertaa vika oli kyllä aivan itsessäni.
Olo oli koko illan tyhjä ja yksinäinen. En kokenut kuuluvani tänne, vaikka tosiasiassa en olisi keksinyt mitään seuraa jonne olisin kuulunut paremmin. Kaipasin seuraa, mutten uskaltanut oikein hakea sitä. Olin ahdistunut, yritykseni keskustella olivat vähän itsesääliviä enkä tahtonut käydä niitä kovin pitkään.
Silti, jotenkin iltaan mahtui myös hyviä hetkiä, ystävällisiä sanoja, hellyyttä ja kosketuksia, jopa ihmisiltä joilta en olisi moisia osannut odottaa.