Maaliskuu 2003: Sotapropagandaa
Lauantai, 1.3. 2003
Päivän valaistuminen: Laskuvarjohyppääminen rauhan aikana oli kevyttä puuhaa.
Yliopiston käyttäjien www-palvelinohjelmisto oli vaihtunut, ja aamulla pääsin päivitttämään sivujani uuden softan mukaiseksi. Onneksi olin varautunut muutokseen, ja päivitykseni olivat enimmäkseen jo aiemmin valmiiksi tekemieni viilausten asettamista paikalleen.
Kaisan poistuttua Helsinkiin yritin koko päivän kirjoittaa pelejä, mutta homma oli järkyttävän väkinäistä. Sain puristettua ulos hieman pelimateriaalia, ja välillä hain inspiraatiota milloin musiikista, milloin Band of Brothersista. Kovin paljon apua niistäkään ei ollut. Pelimateriaalin laatiminen oli aivan käsittämättömän vaikeaa, varmaan koska yritin lähinnä pohtia uutta suuntaa eräälle kampanjalle, joka tuntui olevan jumissa.
Päivän hyvä uutinen oli, että Turkin parlamentti hylkäsi Yhdysvaltain tarjouksen sotilaallisesta yhteistyöstä. Pelkään, että tämä päätös kääntyy päälaelleen ensi viikolla, mutta pieni voitto kolmannessa maailmansodassa se silti oli.
Sunnuntai, 2.3. 2003
Päivän pähkäily: Poliisilaitoksen rakenne
Vihdoinkin löysin sen juonensirpaleen, joka minulta oli peliä kirjoittaessani puuttunut, ja pystyin päättämään mitä seuraavaksi tapahtuisi. Oli kyllä aikakin, koska ensi viikolla pitäisi pelauttaa ainakin kahta osaa tarinasta eteenpäin, ja sopia kolmannelle pelille päivä.
Pelinkirjoittajan monitahokkaan murskaamisen ohella päivään ei paljon muuta mahtunut.
Maanantai, 3.3. 2003
Päivän viisaus: Älä koskaan tuo madonreikää peliin, jossa pelaa matemaatikko. Samanlainen truismi kuin "älä käytä alieneja pelissä, jossa pelaa biologi" ja "älä vedä kyberpunkkia yhteiskuntatieteilijälle"
Edellisviikon hitaus päättyi viimein, ja nyt töissä taas tuntui siltä kuin olisi jotain hommaakin. Hetkittäin sitä oli liikaakin. Turhautuminen ja liiallinen tottuminen hitaaseen tahtiin johtivat typeriin mokiin, joita sain sitten korjailla.
Töiden jälkeen pääsin pelauttamaan Bedtime Stories - Zarathustra -cross-overin jälkimmäisen osan. Ilmeisesti minulla oli biorytmisesti matalan älyllisen tason päivä, koska töissä alkanut tyhmyys jatkui pelissä. Olin hosuva, epätäsmällinen ja kuulemma kumitieteenikin oli epäuskottavaa ja älytöntä. Kieltämättä hätiköiden tehty fysiikkani tuntui reikäiseltä. Tosin pelin jälkeen omituiset topologiset ajatukseni käytiin tarkemmin läpi, eivätkä ne aivan niin hölmöjä olleetkaan. Tai ehkä kissa residenttinä matemaatikkona tahtoi vain olla minulle kiltti.
Tiistai, 4.3. 2003
Päivän komento: route add hostname netmask 255.255.255.255 metric 1 eth0
Eilinen tyhmyys palasi todellakin kummittelemaan tänään, ja muutenkin paluu normaaliin työtahtiin tuntui tapahtuneen. Töiden päätyttyä suuntasin Rikun kanssa rfxnin luo pähkäilemään Annan kanssa Dakota-livepeliprojektin tietotekniikkaa.
Tietotekniikkapalaveri oli nörttäyksen juhlaa, ja potki sisäiseen säätäjääni siinä määrin vauhtia, että kotiin päästyäni tartuin erääseen ikuisuusprojektiin. Yliopiston tarjoamien ADSL-yhteyksien ominaisuuksiin kuuluu, että eri liittymät eivät näe toisiaan lainkaan - käytännössä yhdeltä ADSL-koneelta on mahdotonta saada suoraa yhteyttä toiseen. Tämä tekee esim. verkkopelaamisesta ymmärrettävästi hyvin vaikeaa.
Vihdoin kuitenkin sain kaivettua arkistojen kätköistä keinon kiertää tämä rajoitus. Minä ja Riku virittelimme Merihaan ja Gestaltin palvelimet näkemään toisensa, mutta varsinaista kotiverkkojen yhdistämistä emme vielä saaneet aikaan. Pelkäänpä, että elämän rippeetkin katoavat kokonaan verkkopelien syövereihin jahka tämä toteutuu.
Keskiviikko, 5.3. 2003
Päivän toisto: Kotiverkon palvelin hajosi myös viime vuoden maaliskuussa
Joskus koko päivä menee täysin päin helvettiä. Tämä oli vähällä olla sellainen päivä. Verkkopankin salasana ei toiminut, mutta ei se vielä mitään - pankista sai uuden. Kiipeilykerhon jäsenmaksun kuitin tulostaminen ryppyili, mutta onneksi vanhakin vuosimaksu oli vielä voimassa. Kadut olivat niin liukkaita, että polkupyörällä liikkuminen oli hengenvaarallista, mutta jotenkin pysyin pystyssä. Todellinen ongelma oli tietotekniikka.
Eilisestä saavutuksestamme innostuneena aloin tänään varhain aamulla asentaa Merihaan Betoni-palvelimeen VPN:ia. Asennus ei heti toiminut, joten jatkoin sitä puolella huomiokyvylläni töissä puheluiden välissä. Tämä osoittautui huonoksi siirroksi.
Linux-purkin vaatimat paketit eivät hyvällä menneet paikoilleen, mutta ainoa ongelma näytti olevan, että jotkut paketit vaativat itsensä ennakkovaatimuksina. Tässä ei ollut mitään järkeä, joten ängin softan koloihinsa väkisin. Iso virhe. Seuraavaksi tajusin, että Betoni ei enää vastaanottanut SSH-yhteyksiä. Onneksi minulla oli yksi SSH-ikkuna auki palvelimelle, ja sitä kautta saatoin yrittää korjata tekemiäni mokia.
Pakettien siisti poisto ei onnistunut, ja uusien pakettien lisäily vain veti minua syvemmälle toimimattomuuden suohon. Lopulta erehdyin heittämään SSH-ikkunaan tcpdumpin, enkä saanut sitä millään katkeamaan. Se siitä SSH-yhteydestä. Samalla meni kaikki toivoni muokata koneen konfiguraatiota muualta kuin konsolilta.
Turhautunut harmi koneestani valtasi alaa mielessäni niin, että olin töissä epäitsevarma ja hukassa. Tietokoneet eivät yhtäkkiä olleetkaan ystäviäni, vaan minulle ilkkuvia käsittämättömiä demoneita. Ongelmat kotikoneen kanssa muuttuivat mutkattomasti ongelmiksi työkoneiden kanssa, mutta onneksi päivä oli melko rauhallinen.
Olin ajatellut jättää seinäkiipeilyn väliin mennäkseni heti töistä kotiin vääntämään bittiä, mutta kun Kaisakin oli aikeissa tulla kiipeämään, nielin kärsimättömyyteni ja menin itsekin palatsiin. Vastoin kaikkia odotuksiani onnistuin siellä todella unohtamaan vitutukseni epäonnistuneiden viritysteni vuoksi, ja vieläpä pääsin ylös yhtä hankalaa reittiä jota en ollut aiemmin saanut valloitettua.
Kiipeily palautti itseluottamukseni ja tarmoni, ja niinpä kun kotona aloin koota Betoni 2.0:aa, olin optimistinen enkä turhautunut. Se auttoi minua kestämään hymyssä suin kaikki operaatioon liittyvät vastoinkäymiset, kuten sen, etten oikeastaan saanut korvaavaa konetta toimimaan vaikka väkersin sen parissa koko illan.
...On varmaan aika säälittävää, että uppiniskaisen reitittävän koneen kanssa taisteleminen on luultavasti viikkoni jännittävin tapaus.
Torstai, 6.3. 2003
Päivän musiikki: Tiukka jeesusbiitti - Jesus for Toyota Corolla
Eilisen aikaansaavuus kantoi tämänkin päivän: uusi Betoni tuli kuntoon ja alkoi toimia tehtävissään vanhan tilalla. Välittömästi saatuani sen kuntoon suuntasin elokuviin katsomaan Bowling for Columbinea. Aika häiritsevä pätkä, vanhana käppänänäkin Charlton Heston on mielettömän pelottava.
Mike oli allekirjoittanut roolipelikirjansa kustannussopimuksen, ja tätä juhlistettiin illalla Cosmicissa. Taiteilija itse kustansi juomia koko suurelle seurueelle, mikä varmaan söi huomattavan osan hänen tekijänpalkkiostaan. Revontulen kulttuurisaavutusten ohella keskusteltiin sisäpolitiikasta, opiskeluahdistuksesta ja roolipeleistä. Varsin riemastuttava ilta.
Perjantai, 7.3. 2003
Päivän sitaatti: "Mulla on vielä yksi fatepointti jäljellä..."
Tänään opin, mitä tarkoittaa todellinen Warhammer-kokemus. JD pelautti meidän hahmojemme ensimmäisen ei-flashback -tarinan. Se oli asianmukaisesti vähällä päättyä siihen, että kaikki hahmot kuolivat. Jotenkin selvisimme hengissä polttamalla melkein kaiken karmamme, mutta epäonnistuimme kaikessa mitä yritimme ja taistelutyylimme toi mieleen rinteen yli heittäytyvän sopulilauman. Pelin loppuessa hahmomme olivat paljon huonomassa tilanteessa kuin sen alussa. Minun hahmoni kärsi eniten, ja sai turpaansa sekä fyysisesti, henkisesti että sosiaalisesti.
Enpä usko, että kukaan joukkueestamme selviää elossa enää toisesta tällaisesta tarinasta. Pelaavatko jotkut tätä huvikseen?
Lauantai, 8.3. 2003
Päivän peli: Alkuperäinen Grand Theft Auto, jonka saa nykyään imuroida ilmaiseksi. Gouranga!
Ei voi olla kokonaan huono päivä, kun uutisten mukaan liitoksistaan natisevat sekä Yhdysvaltain sotahulluus, kapitalismin ylivoimaisuus ja suomalainen hiihto. Mikään näistä instituutioista ei saa minulta suurta rakkautta. Bushin sotaretoriikka tuntui tosiaan pehmenneen hieman, BBC World lähetti tylyn katsauksen harrastelijasijoittelun mielettömyyteen ja (ainakin minun tulkintani mukaan) yleisen globaalin hallitsemattoman talousjärjestelmän ongelmiin. Sokerina pohjalla joku triviaali suksenheiluttaja taisi taas jäädä kiinni kemikaaleista.
Travelleria tänäänkin. Olin pelissä tosi väsynyt, ja tahti oli hitaanpuoleista.
Sunnuntai, 9.3. 2003
Päivän eläimellisyys: Kissan mielestä en tuoksunut itseltäni, joten hän suhtautui minuun epäluuloisesti.
Warhammeria oli kaavailtu pelattavaksi tänäänkin, mutta onneksi se oli siirretty maanantaille. Niinpä keskityin pääasiassa seksiin.
Maanantai, 10.3. 2003
Päivän ilmiö: "Kullism. When gamers in medieval fantasy games play heavy metal or alternative music during the game. (So named for Kull The Conqueror and its not-entirely-appropriate metal soundtrack.)" Minusta sankarihevi sopii mainiosti fantasiaan. Tarkoittaako tämä että olen kullismin kannattaja?
Virtual Private Networkin säätäminen jatkui. Luulin yritystemme olleen onnistuneita, mutta illalla kun koetin tutkia päivän saldoa totesin, etten enää päässyt Gestaltin palvelimelle lainkaan.
Noin viikko sitten minut ylipuhuttiin mukaan yliopiston henkilökuntayhdistyksen viimeisimpään hyvään ideaan, nimittäin pistooliammuntailtaan. Tarkoitus on ilmeisesti ampua maalitauluja eikä toisiamme. Tänään oli pistooliammuskelun teoriaosuuden luento, mutta minulle se ei sopinut lainkaan koska JD aikoi myös pelauttaa. Niinpä vakuutin olevani suvereeni auktoriteetti aseiden kanssa ja sain luentomateriaalin mukaani kirjallisena. Mahtaa huomisesta tulla vaarallinen päivä.
Tuliaseiden parista siirryinkin hevimeteli-warhammeriin, joka oli paljon edelliskertaa kevyempi. Hahmomme jopa oikeasti voittivat yhden taistelun.
Tiistai, 11.3. 2003
Päivän kummastus: Revolverilla osuu paremmin kuin puoliautomaatilla
On varmaankin harvinainen piirre wanhan polven roolipelaajassa, ettei pidä tuliaseista. Minun kohdallani asia kuitenkin on näin. Tiedän aseista juuri riittävästi kyetäkseni käyttämään niitä elementtinä peleissäni ja ehkä silloin tällöin loukkaantuakseni elokuvan selittäessä niistä täyttä puuta heinää.
Tuliaseet, nimenomaan pistoolit, inhottavat minua sitä enemmän mitä enemmän niistä opin. Minkä ihmeen takia meillä on olemassa pistoolin kaltainen keksintö? Kiväärin vielä käsitän, vaikken siitäkään pidä, mutta kenen elämän laatua käsiase parantaa? Pieni, huomaamattomasti mukana kulkeva laite joka soveltuu erinomaisesti ihmisten tappamiseen, jonka lapsikin jaksaa nostaa, ryöstäjä voi kätkeä tai poliisi pitää mukanaan kaiken aikaa.
Kaikki kuulemani pitävät argumentit pistoolin olemassaoloon perustuvat muotoon "vastustajallakin voi olla sellainen, joten ilman sitä olisin alakynnessä". Tarvitseeko poliisi pistoolia jos rikollisella ei ole? Mihin? Pitämään kurissa viisipäisen rikollisjoukon? Mitä itsepuolustuksellista tehtävää pistooli täyttää johon humaanimpi pippurisuihke tai jokin muu ei-tappava väline ei millään sovi? Onneksi asun valtakunnassa, joka suhtautuu aseisiin melko hillitysti, tosin minua häiritsee edelleen poliisien tapa kantaa pistooleja. Onko heidän työnsä oikeasti niin vaarallista, vai onko joku vain tullut liian hollywoodmoskan aivopesemäksi? Rikolliset ovat niin vaarallisia, että poliisin pitää olla kaiken aikaa aseistettu...
Mielipiteeni huomioiden saattaa tuntua kummalliselta, että lähdin kuitenkin yliopiston henkilökuntayhdistyksen mukana pistooliammuntaradalle. En ollut koskaan aiemmin oikealla pistoolilla ampunut, eikä kokemus olisi varmaankaan pahasta.
Kuten aiemminkin tuliaseiden kanssa, en tahtonut oikein osua mihinkään - johtuneeko sitten inhostani kapineita kohtaan, karsastavista silmistäni vaiko hennoista tutisevista eturaajoistani. Eivät ole sadat räiskintäpelien ääressä vietetyt tunnit tehneet minusta tehokasta tappajaa. Muutamat paikalla olleet tuntuivat kovinkin innostuvan ammuskelusta, enkä voinut itsekään kyllä tyrmätä pienten .22-kaliperisten aseiden viehättävyyttä urheiluvälineinä. Valitettavasti niillä voi ampua muuhunkin kuin tauluun.
Keskiviikko, 12.3. 2003
Päivän linkki: Tyhmien kysymysten välttämisohje (jonka löysi Sulka). "It may help you cope with our eccentricities if you think of us as being brain-damaged. Go right ahead. We won't care; we like being whatever it is we are." Autism Pride!
Olin aivan unohtanut, kuinka nopeasti työpäivä sujahtaa ohitse kun omassa kubiikkelissaan istumisen sijasta juoksee kentällä ravistelemassa ongelmia aivan omin käsin. Ehkä tavoitin pienen ymmärryksen pilkahduksen siitä, mistä kiertävät ongelmanratkojamme työssään oikein pitävät. Valitettavasti kuvittelen, että minua tarvitaan pitämässä tämä keskitetty tukisirkus pyörimässä, enkä siksi voi juosta jokaisen ratkaisemista kaipaavan pulman perässä pitkin yliopistoa.
Illalla sain viimein tilaisuuden käydä kissan kanssa katsomassa "28 Days Later". Olihan se rumankaunis ja oli siinä zombieita, mutta se kärsi todella pahasti omaperäisyyden puutteesta - ohjaaja oli katsonut Dawn of the Deadin ja Day of the Deadin, ja yhdistellyt niiden parhaita paloja. Elokuvaa katseli kyllä ihan mielellään, ja hetkittäin se oli oikein hyvä, mutta vain hetkittäin. Ei ole Romeron voittanutta, vieläkään.
Torstai, 13.3. 2003
Päivän musiikki: "Tsing-Tsing-Tsingis Khan..."
Päivä alkoi hyvillä uutisilla, kun minulle ilmoitettiin juuri saamastani muutaman kymmenen euron palkankorotuksesta. Varsin mitätönhän tuo korotus tosin oli, noin 3% kokonaispalkastani. Tarkoittaa varmaan, etten voi mennä pomolta mankumaan heti lisää.
Kiipeilyn jälkeen vuorossa oli kertakaikkisen hysteerinen ilta Cosmicissa. Joku joka en varmasti ollut minä sai suunnattoman huonon peli-idean, samaa tasoa aiemmin esiintyneiden Draco Gastronomicusin ja Head: The Floatingin kanssa. Uutta pöljää ajatusta kehitettiin eteenpäin ainakin tunnin verran. Naurunremakkamme taisivat karkoittaa naapuripöytien ihmiset aivan täysin, tai sitten ilta oli vain vaisu. Toivottavasti jälkimmäinen, muuten tulisi syyllinen olo.
Perjantai, 14.3. 2003
Päivän väite ja vastaväite: "Mä määritän itseni omaisuuteni kautta." - "Sä voisit kyllä olla sitten vähän epämääräisempi ihminen."
Sain taas leikkiä töissä epäiltyä kuulustelevaa etsivää, jonka tehtävänä oli purkaa sotkuinen vyyhti rikkomuksia ja väärinkäytöksiä. Alan ymmärtää, miksi oikeat poliisit tuntuvat pitävän kuulustelua työnsä olennaisimpana osana. Minun olisi ehkä helpompi paneutua siihen, jos samalla ei tarvitsisi huolehtia muista häiriötekijöistä.
Ulkona oli lämmintä ja keväistä, ja mieliala oli asiaankuuluvan optimistinen. Jotkut olivat tehneet yliopiston lähellä oleviin vaalimainoksiin varsin persoonallista kulttuurijammausta, jotka kehottivat äänestämään Aku Ankkaa tai Mustanaamiota. Ensi näkemältä kuvittelin, että joku nokkela ehdokas todella oli ottanut Mustiksen toteemieläimekseen...
Kauniin sään ansiosta jaksoin jopa jatkaa töiden jälkeen kaupungille kuluttamaan. Sain vihdoin ostettua itselleni järkevät kuulokkeet, joiden avulla musiikin kuuntelu tien päällä pääsisi taas arvoonsa. Tai niin ainakin toivon.
Kotona olimme saaneet uhkauksen Yliopistonkadun puoleisten ikkunoiden vaihtamisesta. Tämä sinänsä oli hyvä asia, koska nykyiset ikkunat ovat varsin vetoisia, mutta uusien asettaminen paikalleen vaati toimenpiteitä sekä olohuoneessa että Miken huoneessa. Ikkunamaakarit tarvitsivat työtilaa hankkeelleen, ja Miken huoneessa tilaa ei tunnetusti ollut. Niinpä koko perhe mukaanlukien paikalle sattunut Kaisa innostuivat pakottamaan tai auttamaan Mikeä siistimään omaa koloaan. Ei kukaan olisi ihan niin pahaa kohtaloa ansainnut.
Tuli taas korostetusti huomattua, miten tavarasta on pelkkää harmia. Oman tasapainon säilyttääkseni katsoin velvollisuudekseni heittää itse pois jotain nyt kun olin ostanutkin uudet kuulokkeet. Niinpä hankkiuduin eroon muutamasta turhasta ohjelma-CD:stä, jotka olivat jostain syystä jääneet laatikoihini lojumaan.
Lauantai, 15.3. 2003
Päivän retropelaus: Hahmoni sai levelin. Tätä ei olekaan tapahtunut yli kymmeneen vuoteen.
New Baddon -kampanjan pelaaminen jatkui Helsingissä. Yli kaksitoistatuntinen sessio sisälsi paljon huonoa kokaiinihuumoria ("ooh, gimme some of that evidence"), vähemmän huonoa poliisityötä ja sapekasta d20-systeemin haukkumista. Pelaaminen oli järjestelmän vioista huolimatta oikein mainiota.
Sunnuntai, 16.3. 2003
Päivän poliittinen ongelma: Kumpi on pahempi - nationalistiset fanaatikot vai uusliberalistiset raivokapitalistit? Minä inhoan enemmän jälkimmäisiä, mutta päätös ei kyllä ole kovin helppo...
Herätessäni Kulosaaressa olo oli aluksi todella epätodellinen. Oli aivan kuin maailmasta ympärilläni olisi puuttunut jotain, ja vasta parin minuutin miettimisen jälkeen tajusin, että kummastelin asunnon hiljaisuutta. Merihaassa olen jo tottunut Turun vilkkaimman tien yötäpäivää jatkuvaan kohinaan siinä määrin, että yksinkertainen hiljaisuus kuulostaa minusta epäilyttävältä.
Epätodellinen fiilis vain kasvoi lukiessani BBC:n etusivulta puhuvasta kalasta New Yotkissa. Eilisiltana uutisista bongattu superkeuhkokuume ei ollut yön aikana tuhonnut koko läntistä sivilisaatiota, mitä monet kai pitivät hyvänä asiana.
Koska olin viisaasti äänestänyt jo ennakkoon, ei minulla ollut mitään tulipalokiirettä lähteä liikkeelle. Matkalla ja kotona ehdin hyvin kirjoitella pelimuistiinpanoja ennen kuin lähdin sodanvastaiseen kynttilävartioon jokirantaan eteen.
Hiljaa kynttilöiden kanssa seisominen ei ollut houkuttanut paikalle kovin monta ihmistä, mutta toisaalta meitä haukkui terroristien kavereiksi vain yksi känninen pölvästi. Kun mieltä oli osoitettu, lähdin Kaisan kanssa kiertotietä Cosmiciin seuraamaan vaalivalvojaisia.
Cosmicin kabinetin savun joukossa leijaili hieman ilmaakin, muttei niin paljon, että minun yliherkkä elimistöni olisi siinä kyennyt elämään. Kuultuamme Tony Halmen ja Mikko Alatalon pääsystä eduskuntaan lähdimme pakoon etsiäksemme ruokaa. Ilokseni sain huomata, että Turkuun oli ilmestynyt soma pikanuudelipaikka, josta sai vieläpä kelvollisen suuria annoksia. Humalistonkadun Crazy Noodle oli vain langatonta verkkoa ja sisustuksen vihreän kanssa yhteensopivia vihreitä iBookkeja vailla mielettömän siististä teknoruokalakokemuksesta. Tällaisenaankin se kelpasi.
Kotona seurailin vaalien kulkua nukkumaanmenoon asti. Eihän tuo täydellinen katastrofi ollut, kun Vihreiden määrä valtiopäivillä kasvoi enemmän kuin Vasemmistoliiton laski.
Maanantai, 17.3. 2003
Päivän väsynyt hyväksyntä: Sota tulee
Aamulla heräsin aiemmin kuin olin suunnitellut taloyhtiön palkkaaman ikkunaremonttijoukkueen hakatessa ulko-oveamme. Päästin heidät sisään ja pakenin operaatiota töihin.
Vaalien masentava lopputulos kävi ilmi vasta katsellessani eduskunnan mielipidejakaumia Ylen vaalikoneen mukaan. Panisin tähän linkin, jos kyseinen sivu olisi suunniteltu ilman frameja siten, että siihen voisi linkittää järkevästi. Pisteet kotiin, Ylen verkkopuoli, te tiedätte miten tätä intternettiä hyödytetään. Ilmeisesti sain ainakin osittain sen, mitä olin eilen mennyt pitämään pienempänä kahdesta pahasta - eduskunta on enemmän ksenofobinen, konservatiivinen ja yksilönvapauksia vastustava kuin yltiökapitalistinen ja hyvinvointivaltiota vihaava. Pitää vastaisuudessa varoa mitä toivoo.
Kotiin palattuani kohtasin uudet ikkunamme. Ne olivat kirotun rumat, mutta jotain muutakin outoa niissä oli. Vasta JD:n huomautettua asiasta tajusin, että ne pitivät ääntä erinomaisesti. Ulkona oli käynnissä iltapäiväruuhka kaupungin vilkkaimmassa risteyksessä, mutta sisään kantautui siitä vain kuiskaus. Yhtäkkiä projektin saldo kiipesi reippaasti plussan puolelle.
Illan pelauttamisen päätyttyä huomasin myös, että Yhdysvallat jänisti YK:ssa ja uhoaa nyt sotaa yksikseen. Ei yllättänyt ketään. Seuraavat ennalta-arvattavat detaljit voi katsoa vaikka kaikkien Flash-pelien äidistä.
Tiistai, 18.3. 2003
Päivän mainos: Matkustavatko pelikampanjasi hahmot Yhdysvaltain halki? Katso hinnat ja matka-ajat Greyhound.com:ista.
Uutiset maailmalta olivat edelleen masentavia, ja olin hölmö pikkuasioiden suhteen. Illan Bedtime Stories -sessiota aloittaessamme fiilikseni olivat melko matalalla. Vähitellen ne kuitenkin nousivat, ja hetkittäin peli onnistui olemaan aika hauska.
Keskiviikko, 19.3. 2003
Päivän tyhmyys: "Tottakai mä voin ottaa aamupäivystyksen loppuviikoksi."
Useiden typerien syiden sekamelska sai minut tänään olemaan taas tavallisen pahalla tuulella ja tiuskimaan syyttömille, ennen kaikkea Kissalle. Koska olin näin osoittanut olevani sosiaalikelvoton, vietin päivän omissa oloissani. Löysin jostain hieman yllättäen niin paljon energiaa, että jaksoin käydä kirpputorilla metsästämässä itselleni nojatuolin. Mukanani ei ollut ketään makutuomaria, joten kyseinen huonekalu saa varmaan tyrmäävän tuomion kaikilta, jotka huoneeseeni astuvat.
Torstaiaamu, 20.3. 2003
Hetken vitutus: Koittakaa arvata
Sota.
Torstai, 20.3. 2003
Päivän kuvio: Iso rauhanmerkki kauppatorilla
Sodanvastaisessa mielenosoituksessa torilla oli hiton kylmä. Jos olisin tunnelmallisempi, sanoisin, että Gaia vastustaa sotaa omilla keinoillaan. Tämä tarkoittaisi varmaan, että lauantaina iskisi lumimyrsky, silloin kun varsinainen mielenosoitus on tarkoitus pitää.
Olin kärttyisä ja räjähdysaltis koko päivän, tällä kertaa melkeinpä ymmärrettävästä syystä. Jotkut ihmiset mielenosoituksessa näyttivät olevan aidosti murheellisia ja suruissaan sodan alkamisesta, mutta minä en onnistunut tuntemaan kuin raivoa ja vihaa. Jos ihmisluonteiden perusteella suoritettaisiin seulontaa siitä, kuka ammutaan kun vallankumous alkaa, olisin varmaan muiden kiukkupussien kanssa aika nopeasti seinää vasten.
Perjantai, 21.3. 2003
Päivän ostokset: Battle Royale ja Rautajätti DVD:llä
Inari saapui kaupunkiin taidegradunsa kuvaamista varten. Järjestin hänet ja hänen Anu-sisarensa Merihakaan, jossa kuvaukset oli tarkoitus järjestää seuraavana päivänä.
Kevätpäiväntasauksen kunniaksi Satu oli järjestämässä kotonaan pienet illanistujaiset. Selviydyin sinne lopulta Inarin ja Miken kanssa. Seurasimme kissanminttupöllyissä olevia katteja ja pohdimme ajankohtaispolitiikan mielipuolisuutta.
Lauantai, 22.3. 2003
Päivän banderolli: "Kokeile miltä vapaus maistuu" McDonaldsin oven yläpuolella.
Aamulla alkoi meikkaaminen ja lavastaminen Inarin fotonovellia varten. Tarkoitus oli saada ihmiset näyttämään antropomorfisilta eläimiltä fotonovellia varten, ja tämän vuoksi kaikki esiintyjät saivat parin pystyjä korvia sekä mustaksi maalatun nenänpään. Tulokset olivat aika hassun näköisiä.
Harkitsimme mielenosoitukseen lähtemistä meikeissämme - olisimme voineet olla Furry Block tai Jyrsijät rauhan puolesta. Meikit ja korvat eivät kuitenkaan olisi välttämättä kestäneet aktivismin hurjaa rytkettä, joten poistimme ne ennen marssille lähtemistä.
En ole Turussa koskaan nähnyt vastaavan kokoista mielenosoitusta - se oli melkein yhtä suuri kuin Helsingissä kuukausi sitten ollut tilaisuus. Marssimme Liljan patsaalta kauppatorille, josta meidän joukkueemme liukeni takaisin Merihakaan laittamaan ruokaa ja jatkamaan kuvauksia.
Inarin aikatauluihin tottuneena kuvittelin, että kuvauksiin kuluisi koko tämä päivä, ilta ja huominenkin päivä, mutta olin pahasti väärässä. Anu osoittautui tehokkaaksi organisoijaksi, ja Suvi meikkasi ihmisille kuonot yhdessä hujauksessa. Saimme kuvat otettua lauantai-iltaan mennessä. Sen jälkeen juhlimme letuilla ja Ghost Worldilla.
Sunnuntai, 23.3. 2003
Päivän kilpailevat salaliittoteoriat: Iraq: The Big Picture ja Dollar vs. Euro. Ja se, että nimitän jotain salaliittoteoriaksi ei sitten tarkoita, että pitäisin sitä epätotena. Salaliitot ovat vakava asia.
Siivoamisen jälkeen päätin lähteä Kaisan ja Inarin kanssa testaamaan Puutorille ilmestynyttä intialaista ravintolaa. Kallis, pieniä annoksia tarjoileva ja jatkuvasti kaaoksen partaalla tasapainoileva paikka sai pisteitä lähinnä henkilökuntansa sympaattisuudesta ja kauniista sisustuksesta. Ei taida päästä vakiosuosikkieni joukkoon, vaikka aivan Merihaan vieressä sijaitseekin.
Maanantai, 24.3. 2003
Päivän paranoian uudelleenkierrätys: 9/11 Was a Hoax - tämä on kuultu ja luettu aiemminkin, mutta aina on hyvä hieman kerrata perusasioita.
Minulla ei ollut tänään omaa elämää. Sen sijaan elin täysin kummallisten uutisten maailmassa. Eilisen Irak-salaliiton kaveriksi löytyi artikkelissa mainitun AEI:n Michael Ledeenin artikkeli "After Baghdad, Tehran, Damascus, Riyadh". Tämä on pelottavaa luettavaa. "Iraq is a battle, not a war. We have to win the war, and the only way to do that is to bring down the terror masters, and spread freedom throughout the region." Vapaus sataa taivaalta pommeissa, ja leviää kaikkialle!
Uutissuosikkieni joukkoon on vähitellen kiipeämässä gulufuture.com. Pöhköstä sivusuunnittelustaan huolimatta se on viime viikolla tarjoillut mitä mainioimpia valtavirrasta poikkeavia näkemyksiä maailmantilanteeseen. Näkemykset vaihtelevat vain hieman omalaatuisista suorastaan paranoideihin, mutta minulle tämä sopii. Kieltäydyn sivuuttamasta teoriaa vain, koska valtavirtalehdistö tekee parhaansa pitääkseen sitä naurettavana.
Löysin myös varsin mainion, joskin usein nurin olevan uutissivuston nimeltään aeronautics.ru, joka on aika lailla eri mieltä Hesarin, CNN:n ja muun Yhdysvaltain sotavoimilta tietojensa saavan median kanssa esim. siitä, oliko Basra vallattu. Tietenkin minun on helpompi uskoa tätä tietolähdettä, koska sen yläpuolella on sodanvastaisia iskulauseita...
Paljon hyviä (ja huonoja) linkkejä löytyi myös 9/11-salaliittomaailmasta tutulta whatreallyhappened.com -sivustolta. Useimmat linkit ovat off-site, joten suurimmalta salaliittohörhöilyltä on vältytty.
Olen nähtävästi muuttunut jonkinlaiseksi informaationarkkariksi. Pahempiakin kohtaloita varmaan on. (Ja lisäksi näköjään päivitän Kokemuspisteitä useammin kuin kerran päivässä, mutta tätä en kyllä ota tavaksi.)
Loppujen lopuksi onnistuin illalla hetkeksi murtautumaan pois globaalin tarkkailijan roolistani, ja keskittymään peleihini. Piirtelin hevimetelin säestämänä neljä kuvaa Bedtime Storiesin hahmoista, kun olin luvannut, että niitä olisi valmiina seuraavassa pelissä. Piirrokset onnistuivat aika hyvin. Enää noin 20 jäljellä...
Tiistai, 25.3. 2003
Päivän tukipuhelu: "Mä en saa mun silmälaseja päähän."
Töissä taisteltiin dilbertiaanista tyhmyyttä vastaan, mutta todellisia voittoja ei saavutettu. Kuningas George II:n sota näytti uutisten mukaan myös jumiutuneen paikalleen, kun amerikkalaiset ja heidän comic relief sidekick -liittolaisensa kohtasivat todellisuuden. Nähtävästi sotilas- ja tiedusteluasiantuntijoita ei todellakaan oltu kuunneltu ennen hyökkäystä, eivätkä irakilaiset aikoneetkaan mutkattomasti toivottaa Suuren Saatanan sotilaita avosylin tervetulleiksi. Niin sitä pitää. Päivän toisena hyvänä uutisena amerikkalainen Arctic National Wildlife Retreat suljettiin öljynporaajilta. Jos tilanne olisi toisin, voisin olettaa, että tämä vain kiihdyttäisi halua saada Irakin musta kulta, mutta mihinkäs se tästä nyt enää kiihtyisi...
Kotirintamalla amerikkalaisilla ei myöskään ollut hurraamista. Katoavia arabisyntyisiä ihmisiä, älyttömiä budjettifantasioita... ja mitä ihmettä ne oikein säätivät LaGuardian lentokentällä? Whatreallyhappened.com näkee taas salaliittoja kaikkialla, mutta kieltämättä pari näennäistä ristiriitaa noissa kootuissa virallisissa selityksissä on.
Merten sanoi taannoin kirjoittavansa omaan päivyriinsä muustakin kuin sodasta. Voisimpa minäkin, olsipa jotain muuta josta pitäisi kirjoittaa. Mutta en oikein osaa uida omissa pienissä suruissani kun ympärillä kaikki menee päin vittua.
Jäin silti nukkumaan mennessäni pohtimaan, olenko viimeinkin romahtanut lopullisesti paranoideihin harhoihin, vai onko iso möhkäle maailmaa vain menettänyt järkensä. Kolmannessa maailmansodassa ollaan, tottavie. Pimeässä tuntui täysin järkevältä ajatus, että ainoa asia jonka puolesta minut saisi enää koskaan oikeaan armeijaan taistelemaan olisi Yhdysvaltain pysäyttäminen.
Keskiviikkoaamu, 26.3. 2003
Aamun kostouutinen: Amerikkalaiset kakut nimetään uudelleen ja muita boikottitoimia
Venäläinen sotatietolähteeni kertoi minulle, että Yhdysvallat on todennut täsmäpommituksen tehottomaksi, ja on palaamassa vanhaan kunnon mattopommitusstrategiaan. Valtamediastakin löytyi vahvistusta tälle - ja kuvottavimpia perusteluja mitä olen aikoihin nähnyt. Tämä tarkoittaa, että siviiliuhrien määrä alkaa taas kiivetä.
Mahtaa tulla riemastuttava ja optimistinen päivä, kun jo aamun uutisvilkaisu tuottaa tuollaisia tuloksia. Pitäisiköhän tähän päivyriin avata sittenkin lukijoiden kommenttiraita, jotta kaikki kolme tai neljä lukijaani voisivat motkottaa minulle typeristä linkeistäni ja valittaa, että sekin vähä sosiaaliporno jota täältä joskus löytyi on kadonnut sotapropagandan tieltä. En muista kenenkään pyytäneen Interaktiossa lisää sotauutisia, tosin muutamat onnettomat kyllä halusivat lisää angstia.
Keskiviikko, 26.3. 2003
Päivän majatalon antimet: Piimä ja hurskas laveri
Uiskentelin syvemmälle salaliittoteorioihini lukiessani Marching on Bablyon -artikkelia, joka tulkitsi kuningas George II:n päättömän politiikan uskonnolliseksi fantasiaksi. Selittäisi kieltämättä aika mukavasti, miksi Jeesus W. Bushin Irakin jälleenrakennusohjelman koko on kuulemma valtaisat kaksi sivua. Siltikin luulen, että on turha panna mielenhäiriön piikkiin mitään, minkä ahneus ja tyhmyys voivat selittää.
Illalla pelattiin voitokas Warhammer-sessio, ja sen jälkeen osallistujat plus Mike jäivät vielä Merihaan keittiöön puimaan sotaa ja politiikkaa. Tästä keskustelusta minuun tarttui ajatus, joka tavallaan oli hyvin ilmeinen, mutta jota en aiemmin ottanut huomioon.
Yhdysvallat taitaa olla konkurssissa, ja jos aiemmin linkitetty ja monessa paikassa toistettu Dollar vs. Euro -tarina on uskottava, se on menettämässä kyvyn saada luottoa muulta maailmalta. Tämä tarkoittaa, että välttääkseen täydellisen taloudellisen romahduksen, sen on pakko hankkia kontrolliinsa öljyvarat jostakin.
Yhtäkkiä George II:n suunnitelma alkaa tuntua hyvin sopivalta. Ei tyhmyys eikä hulluus samalla tavoin aja ihmistä tekoihin kuin yksinkertainen välttämättömyys. Öljy on saatava, tai Yhdysvallat romahtaa. Kun asia on tuolla tavoin yksinkertainen, hämmästyttää vain että valtakunta on jaksanut pelata niinkin monimutkaista diplomaattista peliä viime aikana.
Ikävän todentuntuinen teoria. Valitettavasti en tiedä taloustieteestä mitään, enkä osaa sanoa kuinka uskottava tuo on. Huomenna täytyy varmaankin suunnata tutkivat energiat siihen suuntaan.
Torstai, 27.3. 2003
Päivän käännöskukka: Bardiche - Pertuska
Parina viime päivänä kovasti mainostettu Basran siviilikapina näyttää vihdoin kadonneen uutisista, tosin valtavirran uutislähteet eivät varsinaisesti myönnä, että mitään kapinaa ei kaupungissa koskaan ollutkaan (kuten Al-Jazeera, aina luotettava Pravda ja muutamat muut vaihtoehtoiset uutislähteet ovat jo pitkään sanoneet). Nyt sitten ilmeisesti tätä kaupunkia piiritetään keskiaikatyylisesti (sanoopi brittitabloidi) - vaikka eivätpä ne aiemminkaan ole onnistunutta piiritystä aikaan saaneet.
Töissä tuntui pitkästä aikaa siltä, että olisi ollut jotain tekemistäkin, mikä oli piristävää vaihtelua. Taloustiedettä en kyllä ehtinyt lukea. Muistin taas, miten paljon oikeasti vihaan tietokoneita. Kun jouduin töidenkin jälken käyttämään koneita projektissa Aleksin kanssa, oli penseys korkealla.
Cosmicissa puuhailtiin hauskoja ryhmätöitä ja pompoteltiin erästä aiemminkin esiintynyttä peli-ideaa eestaas. Kun kahvilasta selvittiin Merihakaan, pääsin vielä Kissan kanssa kokeilemaan pikaisesti Miken Myrskyn ajan pelijärjestelmää. Omasta mielestäni systeemi oli vielä vähän kankea, joskin omaperäinen.
Perjantai, 28.3. 2003
Päivän väsymys: Kaikki
Vapaa-aikaani ei enää mahdu mitään muuta kuin sotaa. Jos en erityisesti päätä tehdä jotain muuta, käytän kaiken aikani juoksemalla webbisivulta toiselle ja etsimällä totuutta siitä, mitä Lähi-Idässä tapahtuu, ja ehkä pienenpientä toivoa siitä, että tapahtumat siellä eivät kasva ja syö koko planeettaa. Myös toivoa jonkinlaisesta oikeudenmukaisesta lopusta, vaikka tiedän, että sellaista en kyllä tule saamaan.
Tajusin, etten pelkää pommeja, en isoa rysähdystä enkä suurta ydineskalaatiota joka hävittää kaiken. Pahin painajainen minulle on välinpitämättömyyden ja tekopyhyyden imperiumi, joka valtaa koko maailman ja johtaa meidät verkkaiseen tuhoon tarjoilemalla meille omaa versiotaan Vapaudesta ja Demokratiasta. Pelkään, että meidän loppumme ei ole räiskyvä ja äkillinen, vaan hidas ja kuristava. Valheisiin, tyhjänpäiväisyyksiin ja piittaamattomuuteen tukehtuminen, hidas ekosysteemin ja ihmismielten rappio on pahinta mitä voisin kuvitella.
Älkää tuoko minulle Survivoria, roskaruokaa ja kokakolaa, virallisia selityksiä, kaksinaismoraalia, pedofiliahysteriaa, itsenäisen ajattelun tukahduttamista, taloudellisia realiteetteja, yksityistämisen ylistyslaulua, jatkuvaa kasvua, kulutusta, orwellilaista newspeakia, yksiarvoisuutta, vapaudeksi nimettyä kontrollia, keskinkertaisuuden palvontaa. Viekää minut ennemmin McDonaldsin taakse ja ampukaa.
Lauantaiaamu, 29.3. 2003
Päivän harmi: Al-Jazeeran englanninkielinen sivu ei ole vieläkään pystyssä. Pitäisiköhän sitä alkaa lukea alkuperäisellä kielellä arabiankielen muistiinpanojen ja sanakirjan kanssa?
Vilkaistessani eilisiltaista ränttiäni huolestuin siitä, miten paljon se kuulostaa taistelua ylistävältä nojatuolisotahullulta. Ja oikeastaan, mikä muukaan minä muka olen? En toivo lyhyttä ja yksinkertaista sotaa Irakissa, koska se olisi niin väärin maailmaa kohtaan. Se toisi meidät taas pari askelta lähemmäs Yhdysvaltain kaikkivaltiutta. Toivon, että irakilaiset tappelevat aivan vimmatusti hyökkääjiä vastaan ja lähettävät nämä häntä koipien välissä kotiin.
Jep, samanlaisia sanoja ja toiveita on kuultu molempien osapuolten johtajilta ja muilta turvallisesti varsinaisesta sotimisesta kaukana pysyiltä "periaatteen tukijoilta". Varmaan minulle kuuluisi annos samaa lääkettä kuin näillekin: jos kerran jonkin asian puolesta taisteleminen on niin tärkeää, menisit sitten itse sinne ammuttavaksi. Siinä varmaan karisisivat ylevät oikeudenmukaisuuden periaatteet ja oppisi kunnioittamaan elämää.
Lauantai, 29.3. 2003
Päivän ruokapaikka: Wrong Noodle Bar
Matkustin taas Helsinkiin pelaamaan New Baddonia. Junamatkan aikana ravistelin synkkyyden itsestäni katomalla Rautajätin, joka oli vielä kauniimpi satu kun muistin. Monomaniani tietysti tulkitsi senkin ensisijaisesti sodanvastaiseksi elokuvaksi.
Mikki pelautti urheasti taudista huolimatta meille lähes kymmenen subjektiivista tuntia. Valtakunnan projekti sotkea sisäiset kellomme varasti meiltä yöllä tunnin kesäaikaan siirtymisen muodossa. Juuri sitä me tarvitsimmekin.
Sunnuntai, 30.3. 2003
Päivän havainto: Helsingissä oli talvi, mutta Turussa kevät on jo pitkällä
Pelin jälkeen palasin informaationiuhottajan arkeen. Havaitsin, että jostain oli lähtenyt liikkeelle meemi jonka mukaan www.aljazeerah.info olisi tv-kanava Al-Jazeeran www-sivu. Tämä ei pidä paikkaansa - aljazeerah.info toimii Yhdysvalloista käsin, eikä taida olla missään tekemisissä Al-Jazeeran kanssa. Päivän panoksenani propagandasotaan lähettelin huomautuksia asiasta muutamalle disinformaation levittäjälle.
Illalla ohjelmassa oli Nousukausi-elokuva. Se oli melko omaperäinen mutta valitettavan ennalta-arvattava ja hetkittäin vähän höntti. Silti uskallan suositella sitä melko varauksetta. Ainakin itse sain lämpimiä muistoja ajanjaksoista, jolloin elin käytännössä ilman minkäänlaisia tuloja.
Maanantai, 31.3. 2003
Päivän kyyninen ennuste: Demons of Necessity
Tärkein sotauutisten lähteeni oli nurin, joten luin inhimillisiä pieniä tarinoita koko päivän. Jokin aika sitten riippumattomille journalisteille lupailtiin synkkiä aikoja Irakissa, ja näyttää siltä, että näitä saatiin. Näyttää myös siltä, että Syyria osaa niinsanoakseni lukea tekstin seinältä. Näin se kiihtyy... ja jottei totuus unohtuisi, tämähän on Iranin ohella se valtakunta, jota Tahot USA:ssa ovat jatkuvasti tahtoneet seuraavaksi kohteeksi.
Omaan elämääni ei mahtunut paljonkaan erikoista, mitä nyt törmäsin kadulla sattumalta lukioaikaiseen tuttavaani joka tekee väitöskirjaa kauppakorkeassa. Ihmisparka, en raaskinut pehmeyttäni sanoa hänelle mitä ajattelen ekonomien kaltaisista elämänmuodoista. Juuri ennen nukkumaanmenoani postilaatikkoon putosi aivan mieletön pelimainos.
