Syyskuu 2002: Helvetistä taivaalle
Sunnuntai, 1.9. 2002
Päivän kirjoitusvirhe: "Liikunta tilat" - pysyvä teksti yliopistorakennuksen ovessa.
Syyskuun saapumisen kunniaksi vietin päivän Kissan kanssa sisällä. Keräsimme musiikkilistaa Ghost Expressiin ja pelasimme Grand Theft Auto III:a. Tommikin osallistui tähän hupiin käydessään Hetan kanssa Merihaassa.
Musiikin rippailemisen yhteydessä Mike lykkäsi minulle CD:n, joka oli kuulemma suojattu tietokoneissa soittelua vastaan. Pahalla asenteella kiemurtelin tämän suojauksen läpi, rippasin levyn sisällön mp3-muotoon, ja harkitsin sen panemista WinMX:n kautta levitykseen kaikkialle maailmaan aivan henkilökohtaisena keskisormennäyttönä moisille rikkinäisille "kopiointisuojauksille".
Torstai, 5.9. 2002
Päivän huomautus: "Kai sä tajuat kuinka monta sellaista virhettä sä tuossa teit, joita ei ole edes merkitty käsikirjaan?"
Kun tehdään kauhupelin okkulttisinta proppia, sitä pitää maalata vintillä ukonilman aikaan, niin että juuri kun tekijä keskiyöllä saa propin suunnilleen valmiiksi, iskee salama ja puolesta kaupungista katoaa sähköt.
Lupaakohan tämä hyvää?
Sunnuntai, 8.9. 2002
Päivän koodi: Blogger's Code: B6 !d t++ k- s u-- f i-- o++ x e++ l c--
Syyskuun alun työpaniikista ja Ghost Expressin kolmannesta osasta selvittyni sain ensimmäisen kunnon yöuneni pitkään aikaan. Merihaka oli täynnä Mark of the Beastin jälkeen paikalle vielä jääneitä vieraita, joiden kanssa syötiin ja juteltiin.
Ghost Express sujui tällä kertaa paremmin kuin aiemmat osat, tosin tämä nimenomainen peli oli paljon helpompi toteuttaa. Minä ja Kaisa koimme henkistä ja fyysistä pahoinvointia pelin jälkeen, mutta ainakin omalta osaltani fiilikset paranivat huomattavasti iltaa kohden. Haukkujakin meille tuli, aivan aiheesta, mutta mikään todella iso ei ollut tällä kertaa mennyt täysin myttyyn.
Olen tyytyväinen, luulisin. Kai sitä jatkoakin pitää tehdä.
Maanantai, 9.9. 2002
Päivän sitaatti: "Ei mikään ihme, että sä olet seurakunnalla työssä - sä olet niin laiska, että sä kelpaat vain Jeesukselle."
Tämän päivän olin vielä pitämässä lomaa töistä. Rentouduin kotona pelin jälkeisten palasten kokoamisen parissa, ja näin pitkästä aikaa gradunsa alta esiin ryöminyttä Eppua.
Eppu oli aikeissa muuttaa syksyllä jenkkeihin, vieläpä Manhattanille, enkä oikein tiennyt olisinko hänelle kateellinen. Vielä pari vuotta sitten olisin itse muuttanut suunnattomalla innolla maailman hienoimpaan kaupunkiin, mutta suhtautumiseni Dubyalandiaan on nykyään todella nuiva, ja Manhattan on pommin jäljiltä menettänyt osan charmiaan.
Muuttojuonien ohella syntyi ajatus käydä vilkaisemassa Signs, joka illalla sitten toteutettiinkin 14 ihmisen voimin. Olipa taas väkeä. Signsin jälkeen julkistettiin Ghost Expressin kolmannen osan jälkisivut, joiden parissa pakerrettiin niin myöhään, että aloin taas mennä pahalle tuulelle. Valvominen ei nykyään sovi minulle lainkaan.
Tiistai, 10.9. 2002
Päivän fiilis: Huolettomuus
Takaisin töihin. Puuhaa oli aivan järkyttävät määrät, mutta kuten edellistenkin Ghost Expressien jälkeen, suhtauduin siihen huomattavalla rentoudella. Verkkaisesti kaivauduin viestipinojen läpi ja lyhentelin työjonoani ilman mitään paniikkia. Olisinpa aina näin rauhallinen.
Illalla selvittelin ihmissuhdesotkujani, ideoin Ghost Expressin nelososaa ja pelasin jopa vähän GTA III:a.
Keskiviikko-torstai, 11-12.9. 2002
Ajankohdan ärsytys: Laiskat kanssatyöntekijät
Sopeutuminen tylsään arkirutiiniin oli melko tuskaton. Viittäkymmentä ylityötuntiani en päässyt poistamaan vielä, mutta yritin olla kasvattamatta saldoani hallitsemattomasti.
Havaitsin myös, että töissä juuri kukaan muu kuin minä ei vastaa sähköpostitse tuleviin ongelmiin. Huokaus. Pitää varmaan puhua joukkojen kanssa. Vihaan managerointia, mikseivät ihmiset voi vain tehdä töitään?
Torstaina larppikahvila oli taas aivan täynnä kansaa. Ghost Expressin neljänteen osaan löytyi jos ei varsinaisesti nakkikoneita niin ainakin hyviä ajatuksia. Muitakin projekteja alkoi syntyä - Aleksi pohdiskeli erikoista puolifantsupeliä, ja Riku on ehkä sittenkin tekemässä Faradayn. Hyvä, ensi vuonna ehkä pääsee tekemään muutakin kuin pelinjohtamaan.
Perjantai, 13.9. 2002
Päivän hirviö: Wendigo
Puolentoista kuukauden tauon jälkeen johdin taas peliä, kun Tommi ja Heta pelasivat Bedtime Storiesissa eeppistä fantasiaa. Peli lähti käyntiin vähän väsyneesti, mutta tahti parani vähitellen, ja oikeastaan lopputulos oli oikein miellyttävä. Silti fantasia ei oikein ole minun alaani, ja mytologia sekä magia hämmentävät minua - ajattelen edelleen asioita aivan liian tieteellisesti, ja analysoin niin paljon, että mystikkohahmojen pelaaminen on kirotun vaikeaa. Pitäisi oppia olemaan hiljaa joskus.
Viikonloppu, 14-15.9. 2002
Ajankohdan musiikki: Suomalainen deathmetal
Syksy alkoi toden teolla, sää muuttui hiton kylmäksi ja oikeastaan juuri oikeaan aikaan. Viime viikolla hellettä kun tarvittiin vielä livepelissä.
Lauantaina jatkui roolipelaaminen Travellerin merkeissä. Vastoin aiempia odotuksiani pääsin taas pelaamaan holtitonta sankaripilottiani, tällä kertaa kahden pelaajan minikampanjassa (tai niin oletan).
Sunnuntaina kävin ihmettelemässä Sadun uusia kissoja. Nimiltään ne olivat Noki ja Piki, toinen oli kokonaan harmaa ja toinen täysin musta. Sieviä olivat, ja ilmeisesti näitä aiotaan jopa käyttää ulkona. Sinänsä hyvä, en ole koskaan ymmärtänyt sisäkissojen ideaa. Kissan kuuluu olla hirveä tappokone joka juoksee pitkin maita ja mantuja hävittämässä alempia elämänmuotoja.
Illalla kävin Kissan kanssa katsomassa Menolippu Mombasaan -leffan, joka ei ollut täysin vailla meriittejään. Ei se silti päässyt lähellekään suomalaisen rokkenroll-roadmoviekuningasta Pitkää kuumaa kesää.
Alkuviikko, 16.9-17.9 2002
Ajankohdan lelu: Uusi hieno kännykkä
Töissä oli kamalaa. Tästä syksystä on tulossa melkein yhtä paha kuin viime syksystä. Pienenä motivaattorina sain työn puolesta uuden puhelimen, jolla pitäisi olla vihdoin kelvollisia datasiirto-ominaisuuksia. Ainakaan heti en tosin saanut niitä toimimaan.
Tiistai-iltana JD pelautti jälleen Gloranthaa.
Keskiviikko, 18.9. 2002
Päivän urheilulaji: Ilmapallon kesytys
Vähän ennen iltaseitsemää löysin itseni suurimman koskaan käyttämäni tuulettimen operaattorin paikalta. Minun piti suunnata ilmavirta 30 metriä pitkään ja yhtä leveään kangassäkkiin, jota olimme täyttämässä ensin kylmällä ja sitten kuumalla ilmalla. Kuumailmapallolentely on näköjään matkustajillekin aika osallistuva laji.
Olin viiden muun lentohaluisen kanssa pellolla Aurassa. Edessämme oli kumollaan oleva rottingista tehty kori, johon pilotti ja ensimmäiset matkustajat olivat jo ryömineet. Viimeiset meistä kiipeäisivät sisään vasta kun kori olisi taas pystyssä ja pallo jo täynnä kuumaa ilmaa, mikä toi kieltämättä aivan oman jännityksen tuntunsa koko touhuun. Ikäväkseni koriin kapuaminen sujui mutkattomasti, enkä jäänyt dramaattisesti roikkumaan lentoon lähtevän pallon ulkopuolelle tai muuten päässyt leikkimään leffasankaria.
Kuumailmapallolla lentely oli erään työkaverini idea, ja monet atk- keskuksesta olivat sitä jo käyneet harrastamassa. Tällä lennolla ei ollut mukana yhtään minkäänlaista tuttavaani, mutta väliäkö hällä, pallon täyttäminen oli reipasta touhua ja kun maa viimein jäi taakse, olivat näkymät upeita. Olimme keskellä maaseutua, ja tuulen mukana kulkevassa pallossa oli hämmästyttävän hiljaista ja rauhallista. Vain polttimien käytöstä tuli hetkittäin ääntä.
Pallolla lentely oli kuin pidennetty versio laskuvarjolla hyppäämisestä. Olisin ehkä nauttinut olostani vielä hitusen enemmän jos olisin ollut yksin ja jos olisimme olleet kaupungin emmekä peltojen ja metsän päällä, mutta tällaisenakin kokemus oli suurenmoinen. Lentäminen on verraton tunne jos ympärillä ei ole meluisaa lentokonetta.
Noin tunnin verran kuljimme parin sadan metrin korkeudessa ja ihailimme näkymiä. Sitten tuli aika laskeutua, ja jälleen koko touhu muuttui hetkeksi meditatiivisesta leijailusta intensiiviseksi juoksenteluksi. Korin törmäillessä maahan sain napata pallon päältä laskeutuvan köyden, ja rynnätä sen kanssa maahanlaskupelotmme päähän kiskomaan yhä ilmaa täynnä olevaa palloa aloilleen maahan. Oli aivan omanlaisensa metka kokemus kesyttää narun päässä pullisteleva ja tempoileva kerrostalon kokoinen ilmapussi.
Lennon jälkeen fiilikset yritettiin pilata muistuttamalla matkustajia ja paikalle saapuneita uteliaita touhun mauttomista yhtiösponsoreista. Yäk.
Torstai, 19.9. 2002
Päivän legenda: Kotkalainen ihmissuhdekatastrofilivepeli. Järjestäisipä joku täälläkin sellaisen.
Hävettää myöntää, että pitkä tauko päivittämisessä johtuu niinkin banaalista asiasta kuin opiskelijatunnukseni salasanan hukkumisesta. Ei siinä muuten mitään, mutta kun olen itse henkilö, joka on vastuussa uusien salasanojen tekemisestä... tottakai tein itselleni heti uuden salasanan, mutta onnistuin jatkuvasti olemaan eri paikassa kuin se.
Joka tapauksessa tänään sain viimein taas järjestettyä itselleni toimivat salasanat, ja päivitin jälkeen jääneitä sivujani. Samalla ahertelin töissä sähköpostivuoren alla ja pohdin muutaman systeemimme uudistamista.
Ennen larpkahvilaan lähtemistä jumiuduimme pitkästä aikaa katsomaan Buffyja, joita Mike oli taas kantanut meille. Larpkahvilassa väkeä oli melko paljon, ja korkeus- ym. kammoista jutellessamme muutamat ihmiset keksivät, että he voisivat kokeilla seinäkiipeilyä. Luonnollisesti rohkaisin tätä kehitystä, kiipeilykavereita ei koskaan voi olla liikaa.
Kahvilan jälkeen Merihakaan ilmestyivät Jeppe ja Paavo, jotka viihdyttivät meitä kauhutarinoilla kotkalaisista larppaajista. Ilmeisesti keskustelu jatkui pitkälle yöhön, mutta vastuullisena pikku duunarina minä painuin pehkuihin jo puoli kahdelta.
Perjantai, 20.9. 2002
Päivän paluu päiväjärjestykseen: Naapurin 7-11 on taas auki
Viereeni nukkumaan jäänyt Kissa heräsi ja lähti kouluun ennen minua, mikä oli jo vallan harvinainen tapahtuma.
Töissä suuri päällikkö suostui päästämään minut korkeakoulujen atk-päiville. Eräänä puhujana sattui olemaan Jani, luokkakaverini lukiosta ja yksi niistä tyypeistä joiden kanssa olin tullut hyvin toimeen luokkakokouksessa. Olisi ihan mukavaa nähdä häntä ammatillisissakin merkeissä.
Kotiin päästyäni istuin katsomaan Kummisedän. Jostain syystä en ollut koskaan aiemmin nähnyt tätä elokuvaa kokonaan, mutta tulipa korjattua sekin. Illemmalla yritin vielä pelauttaa Kissalle Bedtime Storiesin sooloa, mutta olin vähän väsynyt tähän. Saimme sentään laskettua, kuinka paljon Ghost Express III oikeastaan vei meiltä rahaa. Ylitimme budjetin noin kahdella sadalla eurolla. Helvetin rakentaminen on kallista.
Lauantai, 21.9. 2002
Päivän uusyhteisöllisyyden merkit: Suomalainen blogikartta ja bloglista
Bedtime Storiesin pelaamisen ohella tuli katsottua taas elokuvia. JD oli päättänyt, että nyt on joulu, ja sen kunniaksi keksinyt käydä vuokraamassa Livvakternan ja Druidsin, joista ensimmäinen oli melko hyvä ja jälkimmäinen hirvittävä.
Eksyin myös surffaamaan webissä, ja törmäsin päätäpahkaa webbipäiväkirjan pidon valtavaan suosioon. Blogeja näyttää olevan pelkästään suomessa yli sata. Näköjään muutkin kärsivät virtuaaliekshibitionismista.
Myöskin jostain päättömästä synergiasta tai mistä lie recency effectistä johtuen tänään monet muutkin webbipäiväkirjoittajat näyttävät pohtivan webbipäiväkirjoittamistaan. Jos olisin meemiteoriaa pohtivammalla tuulella, yrittäisin varmaan keksiä tästä jotai oivaltavaa, mutta nyt taidan tyytyä rippaamaan tämän joukkomieliefektin peliini.
Sunnuntai, 22.9. 2002
Päivän negatiivinen kyky: En osaa piirtää mitään kuvauksesta tai tilauksesta
Sunnuntai oli varsin laiska päivä. Taina laittoi minulle ruokaa, kävimme saunassa ja iltayöllä katsoimme vielä Heatin. Televisio on taas valtaamassa alaa elämässäni, ei hyvä asia.
Maanantai, 23.9. 2002
Päivän ötökkä: Perhonen vihollisen väreissä
Jos vaikka ottaisin tavaksi, etten menisi lainkaan maanantaina töihin. Täysin käsittämättömiä ongelmia, virheitä ja ihmisiä aamusta iltapäivään vähensi taas sanity-pisteitäni. Sentään sorvasin kasaan yhden luovan ratkaisun todelliseen ongelmaan, tosin epäilemättä tämä ratkaisuni tulee tulevaisuudessa aiheuttamaan enemmän pulmia kuin korjasi...
Töiden jälkeen oli vuorossa Rikun Bedtime Stories -soolo. Pelin kulku oli yllättävä, niin minulle kuin Rikullekin, ja jätti vihdoin tilaisuuden kolmannen esityskauden ensimmäiselle ryhmäpelille. Vaikka parissa kertaa valmistautumattomuuteni johti tökkimiseen ja tönkköyteen, oli meno silti ripeää ja vilkasta. Seuraavasta pelistä saattaa myöskin tulla oikein vauhdikas.
Tiistai, 24.9. 2002
Päivän lingvistinen ongelma: Miten äännetään impala?
Aamulla varhain herääminen ja töihin jo ennen kahdeksaa livahtaminen oli tervetullutta vaihtelua, mutta ei silti pelastanut minua työtulvalta. Toisaalta työssä tahti heittelehti kovasti, ja muun puuhan ohella ehdin jopa ajatella tukijärjestelmän uudistusta sekä testata Dreamweaveria. Ohjelma sai heti minulta pisteet kotiin tavasta, jolla se kirjoittaa nimensä. Olen tullut varsin allergiseksi kaiken maailman GoatSuckPro-nimille, jotka heittelevät isoja kirjaimia paikkoihin joihin ne eivät todellakaan kuulu.
Dreamweaverin kanssa tapahtuikin sitten todellinen ihme: pidin siitä. Olen tähän saakka inhonnut kaikkia html-editoreja ja pitänyt niitä maailmankaikkeuden alhaisimpana ohjelmistomuotona, mutta tämä softa tuntui kunnioittavan kykyäni vääntää hötömölöä ihan itsekin, ja oli oikeasti apuna eikä esteenä webbieditoinnille. Sen avulla jopa löytyi muutamia mokia pelkistetystä muotoilustani.
Käväisin pikaisesti Tainan luona ennen kotiin menemistä. Olo oli fyysisesti vähän pahoinvoiva ja henkisesti tylsistynyt, työpäivä oli vienyt mehut. Oikein mikään ei innostanut, ennenkuin muistin että minulla oli parikymmentä Kraven Saalistajan repliikkiä äänitettävänä Freedom Forcen Great Hunt -modiin.
Aluksi ääninäyttely oli tympeää ja tein sitä vain vasemmalla kädellä (vasemmalla keuhkolla?), mutta sitten innostuin, ja karjahtelin mahtavasti mikrofoniin kuolemattoman korneja heittoja. Saa nähdä kelpaako mörinäni itse modiin saakka.
Keskiviikko, 25.9. 2002
Päivän vihje: "When saying the lines, do a little shadowboxing to make them sound more energetic."
Töissä oli melkein kiinnostavaa tänään, tai ainakin sain taas uskoteltua itselleni, että tunnelin päässä on valon pilkahdus. Harvat asiat ovat niin ilkeitä kuin toivo.
Kotona puhelin Aleksin kanssa Ghost Expressistä ja jatkoin Kravenin tulkitsemista. Ääninäyttelemisestä kiinni tarttuminen oli paljon mutkattomampaa kuin eilen, ja koko homma oli alusta loppuun hauskaa. Tällaista voisi tehdä enemmänkin. Olisikohan sillä mahdollista ansaita rahaa?
Illalla katselin Miken kanssa Angel-sarjaa. Kummallista, Joss Whedon oli kopioinut visuaalista ja auraalista ilmettä Millenniumista. Ei tämä sinänsä paha juttu ole, tosin en vielä osaa sanoa, pidänkö Angelista. Yleisilmeeltään sarja on vakava, mutta juonet ja dialogi tuntuvat olevan taattua buffyhöttöä.
Torstai, 26.9. 2002
Päivän yhdyssanahirviö: Päässälaskuvarjo
Aamusta käytiin taas työssä budjetin kimppuun. Sen jälkeen yritin viis veisata kasautuvasta sähköpostisumasta ja yleisestä kriisistä töissä. Lueskelin Bugzillaa ja suunnittelin, ja uskottelin itselleni, että ruohonjuuritason hommat ovat muulla tukijoukkueella hyvin hanskassa. Itsepetostahan se on, mutta olo oli paljon vähemmän stressattu sen johdosta.
Työn jälkeen ohjelmassa oli kiipeilyä. Viime viikolla larpkahvilassa kiinnostuksestaan ilmaisseista melkein kaikki olivat paikalla. Tungosta emme onneksi Palatsissa aikaan saaneet. Oma seinälle kohoamiseni oli surkeaa, kuten voisi kahden kuukauden tauon jälkeen odottaakin.
Kiipeilyn jälkeen esittelin muillekin Taliban Kebabin ihmeitä. Paikan halpa ja erikoinenkin ruoka teki ihmisiin vaikutuksen, vähän kuten olin odottanutkin. Ruokailun jälkeen tuli istuttua pari tuntia Cosmicissa puimassa livepelillisiä ja pahoinpitelemässä äidinkieltämme.
Illalla tuli vielä kuunneltua juttuja Miken ihmissuhdekäsittämättömyyksistä. Pimeää.
Perjantai, 27.9. 2002
Päivän käsittämätön sähköpostittaja: Ricki Lake Show'n tuottaja. Onneksi (?) ei sentään postittanut minulle.
Edelleen vähät välitin töissä pikkuasioista ja keskityin Suuriin Suunnitelmiin. Töiden jälkeen syöksyin kotiin pelauttamaan Bedtime Storiesia. Peli oli taas vähän pirstaleinen ja sekava, mutta sitä jaksettiin pelata silti yli puoleenyöhön.
Alan taas kallistua poispäin ryhmäpeleistä ja lähemmäs yhden tai kahden pelaajan pelejä. Tämä aaltoilu tapahtuu aina muutaman vuoden välein.
Viikonloppu, 28-29.9. 2002
Ajankohdan identifikaatio: Clerks-leffan "Dante" muistuttaa minua pelottavan paljon. Mitä ihmettä minä teen palveluammatissa?
Lauantaiaamun, tai no, puolenpäivän hiljaisuudessa istuin olohuoneen sohvalla lukemassa maailman menosta. Indymedia kertoi minulle, että Lontoossa oli tänään käynnistymässä historian suurin rauhanmielenosoitus. Saamattomana vätyksenä olen tietysti täällä enkä siellä, enhän minä koskaan matkusta kuin omaksi huvikseni.
Traveller-peli peruttiin, koska rfxn ei saanut minua kiinni aamulla ja uskoi minun unohtaneen. Puhelimeni oli ollut poissa päältä eilisen pelin jäljiiltä. Harmillista.
Ruokaillessani Talibanilla tajusin taas yhden hyvän puolen paikassa: nurkassa olevasta televisiosta tulee BBC World, eikä MTV. Tämä tarkoittaa, että televisiota ei tarvitse paeta hysteerisesti; vaikka se syytääkin valtamediapropagandaa, käsittelee se sentään aiheita joilla oikeasti on jotakin merkitystä, eikä ole pelkkää aivolahottajaa.
Muutenkin television (tai elokuvien siis) katselu oli tärkeä osa viikonlopun ohjelmaa. Jos tuijotan kerran töllöä näin paljon, taitaa ensi vuonna "TV Turnoff Week" jopa koskettaa minua jollain tavoin. Toisaalta en vielä ole lähelläkään lukioaikojeni elokuvien suurkulutusta, ja kenties katson nykyään yhtä hyviä elokuvian kuin silloinkin.
Maanantai, 30.9. 2002
Päivän kontrolli-idea: "Asennetaan päätteisiin dataprojektorit, jotka heijastaa 3m x 3m kuvana seinälle kaiken, mitä näytöllä näkyy. Asennetaan joka paikkaan etäkytkimiä, joilla kuka tahansa kävijä voi resetoida päätteen, jolla joku näyttää käyttävän hotmailia. Resetoinnin yhteydessä pääte ajaa äänifilen, joka karjuu kolmella kielellä 'Tämä kone on tarkoitettu kirjastotietokannan selaamiseen eikä sähköpostin lukemiseen.' "
Tiistaina pitäisi pelauttaa, keskiviikkona pitäisi pelauttaa, torstaina on tarkoitus kiipeillä, ja Inarikin uhkaa vierailla. Tulee eloisa viikko. Onneksi maanantai oli oikeasti varsin rauhallinen päivä, ehdin hetken hengähtääkin.