Heinäkuu 2002: Vapaalla
Maanantai, 1.7. 2002
Päivän hahmoluokka: Junttigootti
Edellispäivän muuttourakka oli sotkenut sisäisen kelloni täydellisesti. Heräsin puoli viideltä, samaan aikaan jolloin olin edellisenä päivänä käynyt nukkumaan. Jalkani olivat aivan eläimellisen kipeät.
Nautin aamupalan kanssa särkylääkkeen ja painuin takaisin nukkumaan. Seuraava herääminen neljä tuntia myöhemmin oli hieman miellyttävämpi, tuska jaloissa oli vaihtunut pöhnäiseen oloon ja väsymykseen.
Kesälomani joutui muutamaksi tunniksi jäähylle kun kävin töissä haastattelemassa työnhakijoita. Mitä ilmeisimmin atk-keskus pysyi pystyssä myös ilman paikallaoloani, joten kotiin palatessani saatoin tunnontuskitta keskittyä pelinkirjoittamiseen ja Buffyjen katselemiseen.
Viikon keskiosa, 2-4.7. 2002
Ajankohdan käännöskukka: Death Penalty - Kalmajäähy
Tiistaina pelasin Kultheaa ja katselin Buffyja. Keskiviikkona pelautin pitkästä aikaa JD:lle. Torstaina ohjelmassa oli Hämähäkkimies-elokuva.
Tavoilleni uskollisena nielaisin kaiken moraalini ja amerikkalaisen kulttuurin rahalliseen tukemiseen suuntautuvat estoni. Valmistauduin leffakokemukseen pelaamalla pitkin päivää Freedom Forcen modeja, ja olin tosi superheroiisissa tunnelmissa näytöksen alkamisajankohtana. Rikun organisoimassa leffakeikassa oli paikalla Gestaltin asukkaat, Mike, Satu, Kaisa ja Tomppakin.
Suhtauduin Hämikseen pienellä pelolla, mutta onneksi elokuva oli vallan mainio. Oli siinä ongelmansa, mutta päähenkilöt olivat hommansa osaavia ja kuten oli luvattu, Hämähäkin akrobatia oli todella kaunista.
Leffan jälkeen suunnattiin ravintolaan puhumaan nörttitriviaa, ja tätä jatkettiin myöhemmin Cosmicissa. Säälittävää kyllä, melkeinpä hedelmällisimmäksi trvia-aiheeksi osoittautui Dragonlance (tosin keräsin ison kasan sääliviä katseita whinettäessäni Osbornin isän ja pojan hiuksista Hämähäkkimies-leffassa). Häpeällisten tunnustusten kautta selvisi, että ihmiset olivat Dragonlance-kautenaan jakautuneet melko tasan joko Raistlin- tai Tanis-faneihin.
Kotona vilkaisin Kaisan kanssa pari jaksoa Buffya. Niiden jälkeen jäimme vielä juttelemaan JD:n ja Miken kanssa synkistä aiheista kuten psykologiasta ja sukulaisista.
Viikonloppu, 5-8.7. 2002
Ajankohdan huono ajatus: Jos sittenkin tekisi vielä joskus livepelejä
Perjantaina oli Lummetien kommuunissa pääkaupunkiseudulla bileet, joihin olin osallistumassa. En oikein kuitenkaan päässyt suureen juhlatunnelmaan käsiksi, ja tyydyin juttelemaan niitä näitä muutamien paikalla olevien tuttujeni kanssa.
Yöksi ja seuraavaksi päiväksi livahdin Kissan äidin mainioon kattohuoneistokaksioon. Asunto oli kieltämättä hienolla paikalla ja sieltä oli upeat näköalat, mutta siellä ei ollut tietokonetta, ja tyhmänä ihmisenä en ollut edes ottanut kannettavaani mukaan. Niinpä kun inspiraatio minuun lopulta iski (syynä oli kaupungilla roikkuminen Kaisan ja Kristiinan kanssa) sain alkaa raapustaa muistiinpanojani kynällä ja paperilla. Se oli varsin tuskallista, varsinkin kun asunnon paperivarastot olivat rajalliset.
Sunnuntaina sekä maanantaina pelautin Heikille ja Kaisalle FBI-tarinoita. Kun peli saatiin päätökseen, suuntasimme takaisin Turkuun.
Tiistai, 9.7. 2002
Päivän taistelu: Tohtori Doom ja Mr. Fantastic vastaan Hulk ja Kostajat
Päivän ohjelma koostui Buffyn katselemisesta ja Gloranthan sekä Freedom Forcen pelaamisesta.
Keskiviikko, 10.7. 2002
Päivän musiikki: Miljoonasateen "Olkinainen"
Lämmin sää merkitsi vihdoin uimaan pääsemistä. Vesi oli kuluneen kylmän jakson jäljiltä varsin viileää, mutta siitä huolimatta roiskin pelottomasti ympäriinsä kunnes olin aivan uuvuksissa. Huomenna lisää, toivottavasti.
Kotona kävin sitten käsiksi livepelinkirjoittamiseen. Pää on aivan täynnä ajatuksia, ja ainakin kolme projektia tahtoisi toteutua. Ilmoitettakoon nyt täällä sitten ensimmäiseksi, että Ghost Expressin kolmas osa on alkanut ryömiä minun ja Kissan päästä tekstiksi. Vaikka tästä tekeleestä tuleekin paljon edellistä osaa pienempi, epäilen että tulen katumaan kaikkea työmäärää jota sen työstämiseen menee.
Torstai, 11.7. 2002
Päivän sitaatti: "Postinkantajille puhuminen on varmaan ainoa elämä, jota näillä ihmisillä on." - "Säälittävää. Hankkisivat netin!"
Edellisillan kirjoittamisurakka oli venynyt aamukuuteen asti. Noustessani yhden aikoihin petistä en ollut kaikkein virkeimmilläni. Siitä huolimatta lähdin melko varhain uimaan. Jostain syystä vesi ei ollut ymmärtänyt vieläkään lämmetä miellyttävän trooppiseksi, mikähän sitä oikein vaivaa?
Illalla painostava ja kuuma sää repesi pirteiksi sadekuuroiksi, joiden välissä pujahdin Kissan kanssa larppikahvilaan. Paikalla oli minimaalisen vähän ihmisiä, joten pelinkirjoittaminen alkoi melko varhaisessa vaiheessa taas kutsua minua puoleensa.
Perjantai, 12.7. 2002
Päivän söpö eläin: Tasapeli - joko Novaja Gestaltin pihalla olevat harmaat kissanpennut, tai Adept uusine hiuksineen
Projekti Gestaltin muutto alkoi tänään puoleltapäivin, ja hyväsydämisenä sekä tunnetusti ruumiillista työtä rakastavana ihmisenä osallistuin siihen innokkaasti. Itse asiassa havaitsin, että omakotitaloon muuttaminen on oikeastaan aika hauskaa puuhaa, en vain ollut tehnyt sitä aikoihin.
Ennen muuton alkua tein talossa murtautumisharjoituksia ja tutustuin paikalliseen villielämään, joka koostui sammakoista ja villkissan pennuista. Söpöjä elukoita kaikki.
Tavaran raahaamisen ohessa ehdin pikaisesti käydä läpi Bedtime Storiesin tapahtumia Rikun ja Kaisan kanssa. Kun muuttamiseen tuli lyhyt tauko, sain yllättäen puhelun Lauralta. Kävi ilmi, että Mike oli mennyt sairastumaan oikein reippaasti, ja tuloksena joutunut perumaan osallistumisensa ylihuomiseen Elegance-nimiseen 1700-luvun salonkilivepeliin. Minulle tarjottiin hänen hahmoaan.
1700-luku ei todellakaan oikein ole ominta alaani ja itse asiassa minulla oli harvinaisen vähän kiinnostusta koko peliin - sen takia en siihen alun perin ollut menossakaan. Kuitenkin minua inhotti ajatus jättää pulassa oleva pelinjohtaja pulaan, joten menin puoliksi sanomaan, että voisin tulla jos ketään muuta ei millään löytyisi. Melkein heti tämänkin sanottuani aloin katua sitä. En minä oikeasti ehdi sunnuntaina mihinkään livepeliin, enkä edes tahdo... ja kuitenkin, tiedän harvinaisen hyvin kuinka karmivaa on kokea olennaisen pelaajan peruutus ja olla kykenemätön löytämään korvaajaa. Äh.
Illalla saunottiin uudessa kommuunissa. Kadehdittavan iso sauna sen asukeilla on, tosin aivan liian matala suihkutila ei oikein ole mieleeni.
Lauantai, 13.7. 2002
Päivän mielipide: Velvollisuudentunto on löydettävä ja hävitettävä
Muutto-operaatio jatkui, ja samalla myös pyrkimys välttää Eleganceen joutuminen. Avukseni jälkimmäisessä hankkeessa tuli Taika, joka osasi sanoa ei siinä missä minä en osannut. Pelistä pois jääminen jätti lopulta varsin syyllisen tunteen, joskin joukossa oli myös paljon helpotusta siitä, etten joutunutkaan lähtemään kahdensadan kilometrin ja vuoden päähän eläytymään.
Muuton jälkeen palvoin Catsia Tainan kanssa, ja juttelin Kult-henkisiä.
Sunnuntai, 14.7. 2002
Päivän juttu: Karma
Kansallinen naturistipäivä kului teeman vastaisesti uimalla aivan normaaleissa uimapuvuissa. Jostain syystä lämmin sää kävi erraattiseksi kesken pulikoinnin, ja vesikin oli kylmempää kuin aiemmin.
Rannalta postittuamme kokeilimme uudistunutta Katoavaa Välimerellistä Ravintolaa naapurissamme, jonka olimme eräässä vaiheessa todenneet olevan aina kiinni. Nyt tämä ravinrotola oli kuitenkin auki ja nimenvaihdollaan yritti epäilemättä kadottaa menneisyyden epämääräisen maineensa. Ruoka oli varsin hyvää.
Iltasella vierailin Kissan kanssa viimeistä tyhjennystä ja kuuden vuoden kommuuniasumisen jälkeistä siivousta kokevassa Gestaltissa. Noudimme siellä varastossa olleen suuren Ghost Express -propin, jonka sitten kuljitimme huippusalaisessa operaatiossa uuteen varastopaikkaan, turvaan pelaajien silmiltä.
Pimeän koitettua haahuilin Kissan kanssa pihalla. Kävimme mm. tarkkailemassa yhä nimeämättömän kommuunin (nimetkää se jo, tai me alamme aivan oikeasti kutsua sitä Skeidoloniksi) pihan yöelämää, eli kissoja ja yhtä siiliä.
Alkuviikko, 15-16.7. 2002
Ajankohdan lelu: Kajakki
Varpaaseen tulleen haavan takia ajattelin jättää tänään uiskentelun väliin ja keskityin sen sijaan pelauttamaan Kissalle Bedtime Storiesia. Peliin menikin käytännössä koko päivä.
Tiistaina mentiin taas veteen. Uimisen lisäksi tuli kokeiltua melomista, kun Tommi raahasi minut, Rikun ja Kissan kajakkivuokraamoon. Melominen oli yllättävän nautittavaa puuhaa, jota voisi varmaan harrastaa toistekin - veden päällä likuminen hassussa muovisessa banaanissa vetosi minuun. Se jätti myös jälkeensä varsin uupuneen olon, ihan kuin olisi vaihteeksi taas tehnyt jotain lihaksilla, joita ei tavalllisesti käytä.
Keskiviikko, 17.7. 2002
Päivän harjoitusrepliikki: "Make way for ... the Rocketeer!" Miten tuollaista voi sanoa vakavalla naamalla?
Freedom Forcen modeja katsellessani innostuin ajatuksesta tehdä ääninäyttelyhommia. Lähetin sähköpostia parin modiprojektin vetäjälle ja sain koerepliikkejä joiden parissa leikin aamupäivän. Ääneni taitaa kuulostaa enemmän mielipuoliselta pahikselta kuin eeppiseltä sankarilta.
Pelasimme myös Clicheä. Peli oli hieman hajanainen, mutta loppujen lopuksi siitäkin muodostui eräänlainen kauden päätosjakso, joka keräsi yhteen melkoisesti langanpäitä aiemmilta peleiltä. Kommuunikin taisi hajota.
Torstai-perjantai, 18-19.7. 2002
Ajankohdan harmi: Isot ukonilmat eivät tunnu osuvan Turun keskustaan
Taivaalle oli ilmestynyt jonkin verran pilviä, mutta ne eivät vielä täysin riittäneet viilentämään hellettä. Kirjoittelin Ghost Expressiä ja muita Abyssin osia, ja ajatusten välillä pysähtyessä pelailin Half-Lifeä.
Larpkahvilassa juteltiin häistä, lentomatkoista ja jopa hieman peleistä. Poistuttuani Cosmicista pääsin pelauttamaan pitkästä aikaa Zarathustraa. Pelaajina olivat tällä kertaa Kaisa ja Mike.
Perjantaina saapui viimein ukkonen, mutta huolimatta mojovasta salamoinnista varsinainen myrsky ei osunut meidän kohdallemme. Harmillista. Ehdin välissä pelauttaa Ghost Expressin sooloa Taikalle.
Suuri määrä ihmisiä alkoi katsella meillä Buffyn neloskautta illan tullen, mutta itse katsoin vain yhden jakson ja vetäydyin sitten Tainan kanssa huoneeseeni seuraamaan ukkosta ja puhumaan peleistä sekä ihmisistä.
Viikonloppu, 20-21.7. 2002
Ajankohdan rietas irlantilainen juomalaulu: "Pidin kuollutta huoraa luolassa, niin ei tarvitse käydä porttolassa, säästyy paljon rahaa..."
Lauantaina en jaksanut poistua Merihaasta kertaakaan, tai oikeastaan edes pukea päälleni. Käytin päivän kirjoittelemalla pelejä, katselemalla Buffyja ja kuuntelemalla kauhutarinoita häistä, joissa Kaisa oli ollut. Ei tulut innostusta koskaan osallistua yksiinkään aviomenoihin missään ominaisuudessa.
Sunnuntaina pelautin taas Mikelle ja Kissalle. Peli oli vihdoinkin eeppinen Zarathustra-Bedtime Stories cross-over, ja se onnistui oikein mukavasti. Cross-over pelit ovat todella nautittavia jos ne on tehty oikein, ja tämä nimenomainen kertomus yhdisteli elementtejä ainakin viidestä Abyssissa pelatusta alikampanjasta. Luonnollisesti ainoastaan minä pystyin nauttimaan kaikista viittauksista, tosin käytännössä jokaisessa koskaan pelauttamassani Abyss-pelissä mukana ollut Kaisa tunnisti myös aika monet elementit tarinasta.
Pelin aikana syötiin lättyjäkin. Mike kyllä tietää, kuinka pelinjohtajaa miellytetään.
Maanantai, 22.7. 2002
Päivän opetusvideo: Traffik
Tajusin juuri, että viime viikolla pelautin ropea neljä kertaa ja pelasin kerran, enkä edes kokenut burnoutin oireita. Siistiä. Useimmat pelikerrat olivat kyllä aika lyhyitä.
Ulkona oli hieman viileää, joten en jaksanut lähteä uimaan. Kävin sen sijaan Skeidolonissa-or-whatever-the-hell-you-call-it ihastelemassa jänniä sisustusoivalluksia ja harmittelemassa, ettei Merihaassa ole yhtä monta nokkelaa piilopaikkaa ja pimeää soppea.
Kotiin palattuani katsoin Miken kanssa Barbarellan, vaikka jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen tämä alkoi tuntua virhesiirrolta. Kun risteyttää Austin Powersin, vanhan Star Trekin, ja pornoelokuvan juoniosiot (eli ne osat, joissa näyttelijöillä on vaatteet päällä) saadaan tämä nimenomainen kalkkuna. Olisin voinut kieltämättä tehdä jotain järkevämpääkin nämä puolitoista tuntia.
Kirjoittelin pelimateriaalia aina kuin kykenin. Minun ja erään kampanjan varsinaisen alun välillä tuntui olevan melkoinen blokki, ja räjäyttääkseni sen katsoin JD:n kanssa Traffik-televisiosarjan viimeisen puolikkaan. Kuvittelin joskus, että sarjan pohjalta tehty elokuva Traffic oli karu ja koruton, mutta verrattuna esikuvaansa leffa oli kaunis kiiltokuva. Traffik oli järkyttävän tyly kuvaus heroiinista todella monesta perspektiivistä - viljelijän, jalostajan, salakuljettajan, poliisin, lainsäätäjän ja loppukäyttäjän.
Blokkini hajosi Traffikin myötä jauheeksi, ja innostuin kirjoittamaan etsivätarinaa aamuseitsemään asti. Yritin samalla miettiä, olisiko ulkona liian kylmä melontaan tai uimiseen. Lopulta tekstin taso alkoi valua alaspäin, ja päätin käydä nukkumaan.
Tiistai, 23.7. 2002
Päivän valinta: Suku
Herääminen oli jokseenkin tuskallinen kokemus. Näin pari tuntia unia hallituksen järjestön pyrkimyksestä ottaa kiinni yliluonnollisia olentoja omituisessa sekoituksessa Traffikia ja Kult-kosmologiaa. Eipä ainakaan tuon unena alkuperä ihmetytä.
Koska lämpötilat olivat alle hellerajojen, totesin että olisi liian kylmä meloa. Kiipeämään en voinut myöskään mennä, joten oli tylysti kuuntelematta toimintaa huutavaa kehoani ja tyydyin harrastamaan tavallista sisätilatoimintaa.
Ilmeisesti jossain vaiheessa päivää menetin täysin järkeni, koska päätin ensi viikonloppuna mennä Ropeconin sijasta sukukokoukseen Lapualla. Tuolla tavoin ilmaistuna päätös kuulostaa älyttömältä, mutta Ropeconiin ei oikein ole varaa ja muistan elävästi viime vuotisen ikävystymiseni siellä - jos en ole osa ohjelmaa, olen vain ikävystynyt puolikuoliaaksi. Ja vaikka en Pohjanmaalla suuremmin viihdykään, on sielläkin varmaan joskus käytävä...
Normaalin universumin järjestyksen palauttamiseksi Kaisa pelautti minulle sentään hieman sooloa Clichessä ja jäi luokseni nukkumaan.
Keskiviikko, 24.7. 2002
Päivän kappale: Peter Gabrielin "Here Comes the Flood"
Herätessäni tajusin, että Kaisa ei ollut enää paikalla. Muistaakseni tätä ei ole tapahtunut kuin pari kertaa viiden vuoden aikana, joten kuvittelin ensin olevani vieläkin unessa. Kun lopullisesti nousin, kello oli yksi ja olin nukkunut aivan liikaa.
Uimiseen oli yhä liian kylmä, kiipeilypalatsi oli tänään kiinni eikä boulderillekaan ollut avainta. Jotenkin ajatus tietokoneen ääreen istumisesta tuntui kuitenkin äärimmäisen vastenmieliseltä, ja ihmekös tuo kun en juuri muuta ole tehnyt aina kun kotona olen ollut. Tarvitsin vaihtelua tai lähtisi järki.
Kaivoin kaapista syntikan ja aloin soitella. Olen soittanut eläessäni pianoa varmaan kaksi kertaa ja syntikka on aina ollut minulle varsin vieras vempele, mutta koin silti tarvetta luoda jotain muuta kuin pelimaailmallista tekstiä. Onneksi instrumentti oli vallan sympaattinen.
Jossain vaiheessa Kaisa palasi Merihakaan pelauttaakseen Clicheä Mikelle, Rikulle ja Tainalle. Illemmalla vastaanotettiin olohuoneen uusi kirjahylly sekä katsottiin Buffyja, ja koin taas vaihteeksi henkistä epävakautta loukkaantumalla aiheetta pikkuasiasta. Tai jotain.
Torstai, 25.7. 2002
Päivän teräase: Leipäveitsi
Yön nukkuminen paransi oloa hieman, kuten monesti käy. Päivä kului kirjoittelemisen parissa, ja iltapäivällä kävin Kaisan kanssa kiipeilemässä. Heikki oli saapunut kaupunkiin ja yritimme suostutella häntäkin hyppimään seinälle, mutta hän tyytyi katselemaan.
Larpkahvilassa selvisi, että vain harvat ihmiset olivat tänä vuonna menossa Ropeconiin. Cosmicissa istumisen jälkeen pelautin Kaisalle lyhyen pätkän valmistellakseni huomista isompaa FBI-peliä.
Perjantai-lauantai, 26-27.7. 2002
Ajankohdan polttarijäynä: Avioituvan ihmisparan raahaaminen navettaan lypsämään lehmiä. Ainakin minulle pelkkä mahdollisuus moiseen olisi jo riittävä syy välttää avioliittoa.
Huolimatta kylmenneestä säästä kävin perjantaiaamuna Kaisan kanssa urheasti uimarannalla. Olimme melkein ainoat ihmiset Uittamolla, ja odotin tämän olevan merkki siitä, että vesi muuttaisi meidät jääpatsaiksi heti kun koskisimme siihen. Hämmästykseni oli suuri, kun näin ei käynytkään, ja vaikka rannalla emme kauan viihtyneetkään, oli syynä viileä ilma eikä viileä vesi.
Illan FBI-peli riistäytyi täysin käsistä, ja siitä tuli varsin inspiroitunut satu huonoista päätöksistä, petoksesta ja oudoista salaisuuksista. Olin kuvitellut pelin olevan pieni välinäytös ja ohi parissa tunnissa, mutta kun lopetimme, kello olikin puoli kolme.
Junani Lapuaa kohti lähti seitsemältä, ja pelin jälkeinen innostuneisuuden tila aiheutti nukahtamisvaikeuksia, joten sain yöunta vain pari silmäystä. Asemalle hoippuessani fiilikset olivat matalalla - sukujuhla Lapualla ei minua suunnattomasti muutenkaan inspiroinut, ja äärimmäisen väsyneenä se saattaisi oikeasti olla vaikea kokemus.
Pelastajaksi tuli musiikki. Rakas iBookkini toimi korvalappustereojen korvikkeena erinomaisesti, ja väsyneessä tilassani havaitsin 80-luvun loppupuoliskon pehmorokin oikein rauhoittavaksi. Jotenkin väsymyksen ja David Bowien yhdistelmä sai minut kumman sentimentaliselle tuulelle, mutta lievä ikävä ja masennus olivat olotilana paljon nautittavampia kuin ikävystyneisyys ja väsymys.
Positiiviset fiilikset eivät kestäneet kovin kauaa. Maaseutu tuo syystä tai toisesta minussa aina esiin poikkeuksellisen ilkeän vieraantuneen kyynikon, joka ei voi kuin aprikoida, eikö perustuotantoa voisi hoitaa hygieenisemmin ja sivistyneemmin kuin ihan oikeiden kasvien ja eläinten avulla ällöttävän luonnon keskellä. Seinäjoen kohdalla junaan tunkeutui selvä paskan haju esimakuna siitä, että nyt oltiin todella tulossa Pohojammaalle, ja se viimeistään ravisti minut takaisin todellisuuteen.
Lapualla oli enimmäkseen ikävystyttävää, kuten olin odottanutkin. Maatalousnäyttelyistä rupatteleminen ei oikein minua napannut, pari mielenkiintoisena alkanutta keskustelua keskeytyi kun joku saapui paikalle selittämään perhevideoista tai muusta vastaavasta, ja serkkuni olivat aiheuttaneet valtaisan väestöräjähdyksen eikä heillä ollut mitään aikeita lopettaa vimmaista lisääntymiskampanjaansa. Vanhimman setäni tapa vittuilla halveksivasti kaikille hänen maailmaansa sopimattomalle sai minut toivomaan, että olisin jossain aivan toisaalla. Ei mitään uutta auringon alla siis, enkä oikeastaan olisi edes tarvinnut muistutusta siitä, miksen täällä koskaan käy. Ruoka oli sentään hyvää, ja kulttuurishokkiini ryömi annos syyllisyydentuntoista ihastusta tarkastellessani edellämainitun setäni vaikuttavaa toisen maailmansodan aikaista sotilasvarustekokoelmaa. En halua edes arvata, millä keinoilla konekivääreihin hankitaan lupa.
Iltakahdeksan aikoihin pakenin Seinäjoelle hypätäkseni etelään menevään junaan. Kävi ilmi, että lauantaina jatkoyhteys Tampereelta Turkuun ei kulkenutkaan, eikä linja-autojakaan enää näin myöhään liikkunut. Jouduin kiertämään Helsingin kautta päästäkseni kotiin, ja jos olisin juossut siellä yhtään vähemmän nopeasti olisin varmaan myöhästynyt bussista.
Seinäjoelta Turkuun seitsemässä tunnissa on varmaan jonkinlainen negatiivinen maailmanennätys. Kun viimein hoipuin kotiin, olin täysin kuollut: junassa nukkuminen ei ollut oikein toiminut, bussissa vielä huonommin, joten viimeisen neljänkymmenen tunnin aikana olin saanut kaiken kaikkiaan kaksi tuntia unta. Fiilis vanhojen pahojen aikojen palaamisesta vain vahvistui, kun Merihaassa oli saapuessani vieraana Jarmo Kela, pelikaveri lukion ja Oulun ajoilta.Sain vielä pakotettua itseni hakemaan pyöräni rautatieasemalta ennen kuin lyyhistyin petiin seuraavaksi kymmeneksi tunniksi.
Sunnuntai, 28.7. 2002
Päivän saavutus: Sain piirrettyä samasta ihmisestä kaksi kuvaa, jotka ovat melkein saman näköisiä.
Jos olisin ollut Ropeconissa, tämä olisi ollut yhdeksäs kerta, mutta sen sijaan tästä tuli ensimmäinen kerta jolloin jätin ilmestymättä. Tosiseikka kuitenkin on, että on ihan tervetullut tilaisuus saada vapaata - varsinkin kun aion suosiolla käyttää sen pelinkirjoittamiseen. Neljä aktiivista pelikampanjaa joista yksi pelataan livenä on aivan kirotun iso homma, melkeinpä liikaa yhdelle pienelle pelinjohtajalle. Olisi varmaan pitänyt tappaa ne pari fediä kun oli tilaisuus.
Melkein koko hereilläoloaikani kuluikin pelinkirjoittamisen tai piirtelyn parissa. Kun luova energia ehtyi, katsoin Cellin saadakseni inspiraation takaisin.
Puolenyön aikoihin paikalle saapui conista palaava Mike ja hänen norjalaiset kaverinsa. Turska & Saatana -joukkue oli erinomaisen väsynyt conin jälkeen, enkä tullut jutelleeksi heidän kanssaan paljon vaikka liityinkin heidän seuraansa saunassa. Yritimme kaupata heille vanhaa ja rumaa hyllyämme, heillä kun oli pakettiautokin. Ollakseen hyviä vieraita he olivat suostuvinaan, mutta seuraavana aamuna he olivat häipyneet viemättä möhkälettä mukanaan.
Maanantai, 29.7. 2002
Päivän vihje: Koputtaminen ei riitä
Sää oli jälleen lämmin ja aurinkoinen, joten uiminen oli välttämätöntä. Rannalla ei tuullut lainkaan, pintavesi oli pysynyt paikallaan ja aurinko oli saanut sitä lämmitettyä mukavasti. Taivaallista.
Harharetket Pohjanmaalta palatessani olivat vieneet kaikki rahani, ja kun uituani ostin tämän päivän ruuan, minulla oli jäljellä valuuttaa 60 senttiä. Mihin kaikki rahat aina kuluvat? Huomiseksi pitäisi keksiä jotain todella näppärää jotta voisin sekä käydä uimassa että syödä. Tietysti rannalle pääsee pyörälläkin.
Illalla Adept käväisi Merihaassa, ja omana itsenään törmäsi sisään huoneeseeni juuri kun siellä harrastettiin energistä seksiä. Oppiipahan odottamaan lupaa ennen kuin avaa oven. Kun selvisin vuoteesta katsomaan, mitä hän oikein tahtoi, jouduin pitkästä aikaa pelaamaan gloranthalaista peikkorääpälettäni lyhyessä ropepätkässä.
Loppuyöstä, kun aurinko oli jo nousemassa, löysin itseni keittiöstä puhelemassa JD:n kanssa työpaikoista. Mahtaa olla maailmanloppu tulossa, kun Adept meni ihan oikeasti töihin ja nyt myös JD harkitsee samaa mahdollisuutta.
Tiistai, 30.7. 2002
Päivän opetusvihko: Hautausopas
Uintia yhtä hienoissa oloissa kuin eilenkin. Tällä kertaa tulin tehneeksi Kaisan kanssa ainakin omat taitoni huomioiden oikein sankarillisen tempun: uimme Uittamolla vastarannalle. Ei minunkaltaiseni uusuimataidoton ole moista aiemmin harrastanut. Hane ja Katriinakin saapuivat seuraamme ennen kuin sää alkoi kylmetä ja piti poistua.
JD oli käynyt tänään kyselemässä töitä, ja erään eilisöisen ideamme motivoimana hän oli tiedustellut parista hautaustoimistosta josko nämä tarvitsisivat jotakuta. Tarvitsivathan nämä, aluksi testimielessä, mutta kenties vakituisemminkin. Varsin katu-uskottava homma, sanoisin.
Jonkinlainen auringonpistos oli taas iskenyt minuun uimassa käydessäni, joten yritykseni pelauttaa Kissalle olivat vähän katkonaisia ja epätarkkoja. Lopetimme melko varhain ja kävimme nukkumaankin jo aamukolmen aikoihin. Olisi hyvä vähän normalisoida rytmiä kohta alkavia töitä silmälläpitäen.
Keskiviikko, 31.7. 2002
Päivän sitaatti: "Well we shot the line, an' we went for broke / With a thousand screamin' trucks / And eleven long-haired friends of Jesus / In a chartreusse microbus "
Palkka saapui, eikä edes mennyt kokonaan erääntyneisiin laskuihin. Vihdoin ja viimein sain ostettua Freedom Forcen ihan laillisesti. Samalla reissulla metsästelin vaatteita viikonlopun allasbileisiin. Löysin joitain todella mauttomia 80-lukulaisia kuteita.
Ostosreissun jälkeen pääsin pelauttamaan ihan oikean pelin videoneuvottelulaitteistolla. Viisi minuuttia pelauttamisen alun jälkeen unohdin kameran, kuulokkeet, mikrofonin ja sen, että kanssapelaajan kuva näkyi vain tietokoneruudulla. Pelauttamisessa ei ollut merkittävää eroa tavalliseen kasvokkain pelauttamiseen, ja itse asiassa oli jopa kätevää kun molemmilla pelaajilla oli www-selain sekä keskusteluikkuna auki - olennaista infoa kuten nimien kirjoitusasuja tai karttasivustojen urleja saattoi vaihdella helposti.
Neljä tuntia kestänyt peli jätti minulle paljon optimistisemman tunteen koko projektista. Lopetettuani vetäydyin kaisan ja Miken kanssa katsomaan Convoyn, jonka olin myös ostanut aiemmin tänään. Leffa kapinasta, individualismista ja isoista rekoista oli erittäin viehättävä, kuten olin muistanutkin.
JD liittyi elokuvan päätyttyä seuraamme. Puhelimme kaikenlaista muutamia tunteja, ja auringon alkaessa kiivetä esiin painuimme nukkumaan.