Elokuu 2001: Kesälomani sekä muita julmia piloja
Keskiviikko, 1.8. 2001
Päivän toteutunut ennuste: Kesälomani toi mukanaan kylmemmät säät
Untani voisi sanoa oudoksi. Parhaiten siitä jäi mieleen sen loppu, jonka vietin enimmäkseen Bruno-sarjakuvahahmon sylissä, puhellen hänen kanssaan sekavia. Bruno oli tosi suloinen ja puhui osin omallaan, osin kirjoittajansa äänellä ja sanoilla.
Selvittyäni unista lähdin Miken kanssa katselemaan tapetteja Merihakaan. Toivottavasti värit ovat tyydyttäviä, koska minä en niistä osaa sanoa yhtään mitään. Myöhemmin Mike suuntasi ulkomaille, ja jätti autonsa huostaani. Mitähän pahaa sillä tällä kertaa tekisi...
Illalla tuli pitkästä aikaa vuokrattua elokuva, Spike Leen "Summer of Sam". Oikein mukava filmi, jostain käsittämättömästä syystä trilleriksi luokiteltu draama.
Viikonvaihde, 3-6 .8. 2001
Ajankohdan taruolento: Vaihdokas
(Eläköön kesäloma ja neljän päivän viikonloput.)
Bedtime Stories saatiin viimein alkamaan. Perjantaina tein pelinjohdollisia esivalmisteluja - piirtelin, kirjoittelin ja keräilin musiikkia. Lauantaina koko peliporukka kokoontui Merihakaan, jossa puheltiin hahmoista ja nakuteltiin taustoja kohdalleen. Sunnuntaina pelattiin ensimmäinen pelisessio. Olin melkein jo unohtanut, kuinka tuhannen vaikeaa minulle on aina saada uusi kampanja käyntiin - ensimmäiset muutamat pelikerrat ovat aina aivan kamalaa tervanjuontia, ja vie neljä tai viisi sessiota ennen kuin asiat loksahtavat paikalleen ja peli alkaa kulkea omalla painollaan. Tai ainakin näin on menneisyydessä käynyt. Bedtime Storiesin alku oli ainakin minusta hieman kankea, joskin sen omalta osaltani pelasti Rikun hahmon hurmaava ja nerokas tulkinta vanhasta keijusadusta.
Pelin jälkeen podin ahdistusta ja angstia pelinjohtajanlahjoistani, kuten tavallista. Onneksi Kissa oli luonani lohduttamassa minua.
Maanantai kului seuraavia pelisessioita suunnitellessa ja okkulttisia puhellessa. Minulla ja Kissalla ei näköjään ole nykyään mitään oikeaa elämää, mutta onneksi meillä sentään on korvikkeina roolipelit ja salaliittoteoriat. Illalla kävimme pienellä porukalla katsomassa Blow'n, joka ei välttämättä elokuvana ollut mitenkään nerokas mutta ajanvietteenä menetteli. Ja Johnny Depp oli söpö.
Tiistai, 7.8. 2001
Päivän operaatio: Tapetointi
Kello 7:16 (kaksi minuuttia sen jälkeen kun naapurini Lucifer diAngelo (nimi keksitty, en tiedä mikä ko. helvetinenkelin oikea nimi on enkä haluakaan) oli lähtenyt tapansa mukaan harrikallaan sinne, minne nyt aina aamuisin tosi varhain suuntaakin ja herättänyt minut) puhelimeni soi. Remonttiliike Riikosella ollaan ilmeisesti aamuvirkkuja, koska sieltä tahdottiin saapua jo nyt heittämään tapetteja seinälleni. Ei vastaväitteitä minulta.
Illemmalla sitten pelattiin taas Original Siniä. Luoja, millainen pelisessio. Kokemukset olivat taas erinomaisen kamalia - luulin jo aiemmin, ettei tästä enää huonommaksi mene, mutta yllättävää kyllä, menihän se. Eikä pohjaa näy vieläkään. Nukkumaan pääsin vasta aamuneljältä, jokseenkin yhtä pahoinvoivana kuin hahmonikin.
Keskiviikko, 8.8. 2001
Päivän fiilis: Väsymys
Tapetoijat saapuivat taas aamuseitsemältä, ja vaikkeivät he minua oikeastaan mihinkään tarvinneetkaan, koin silti moraaliseksi velvollisuudekseni nousta jo yhdeksältä seuraamaan työn jälkeä. Olo oli käsittämättömän huono unenpuutteesta, vaikkei pelisessio tällä kertaa ollut mitään jälkidepistä jättnytkään.
Uusi, violetti olohuoneemme toteutui vähitellen, ja lopputulos oli ainakin minusta oikein kiva. Toivottavasti värinäkökykyiset ihmiset ovat siitä samaa mieltä. Jostain syystä osittaiseen värisokeuteeni yhdistyvä väri- ja sisustustajun puutteeni saa minut aina kokemaan syyllisyyttä, varmaan siksi, että minulle vittuillaan siitä jatkuvasti. Typerää kyllä, en koe oikeutetuksi nauttia jonkin asian värityksestä ennenkuin Oikeat Auktoriteetit alalla ovat myös todenneet sen olevan silmää miellyttävä - ja on hyvin harvinaista, että pidän kauniina mitään samaa väriyhdistelmää kuin tuttavani.
Torstai, 9.8. 2001
Päivän harmistus: Aktivistit ovat laiskoja
Torstaina tapetointiprojekti saatiin viimein päätökseen, ja kirotun ruma raidallinen eteinen muuttui elegantin siniharmaaksi. Nyt Merihaka alkoi näyttää inhimilliseltä. Kalliiksihan tämä hupi tuli, mutta edelleen karmii ajatus siitä, mitä olisi tapahtunut jos olisimme yrittäneet tapetoida kotimme ilman ammattiapua.
Tapetoinnin jälkeen juoksin ATTAC:n työryhmän kokoukseen (jossa oli paikalla todella vähän väkeä) ja suuntasin sitten Kissan kanssa kohti pääkaupunkiseutua ja Ropeconia. Ennen conia olin urheasti päättänyt käydä katsomassa biologista perhettäni Porvoossa, ja tällä kertaa vierailu oli jopa melko miellyttävä. En saanut aikaan tappelua mistään elämänasenteisiini liittyvästi seikasta - kaipa vakituinen, yhteiskuntakelpoinen työpaikkani on vihdoin saanut ostettua minulle hyväksynnän opiskelutahtini hitaudesta huolimatta.
Ropecon, 10.8. - 12.8. 2001
Ajankohdan mieliala: Lievä masennus
Porvoosta lähdin perjantaina kohti Ropeconia. Tämä oli jo toinen kerta kun olin osallistumassa coniin pelkkänä fanina, ilman mitään osuutta ohjelmaan tai aikeita vetää conissa pelejä. Valinta ei ollut kovin viisas, sillä olen hyvin taipuvainen ikävystymään coneissa jos minulla ei ole puuhaa, ja näin tänäkin vuonna kävi. Monet tuttavat olivat kuka mistäkin syystä jääneet pois conista - yleisimmin varmaan koska kokivat, että coni oli teinien valtaama eivätkä he enää vanhoina ja sosiaalisesti vakiintuneina tarvinneet kyseistä tapahtumaa. Tai niin ainakin teorisoin.
Kun ohjelmakin oli tänä vuonna aika fantsupainotteista, ja kaikki kiinnostava keskittynyt lauantai-iltapäivään, oli minulla usein yksinäistä ja ikävystyttävää. Tietokonettakaan ei mukana ollut, joten en voinut edes kirjoittaa, ja jostain syystä en jaksanut edes lähteä hieromaan uusia tuttavuuksia. Osallistuin yhteen peliin - jatkoa viime vuonna pelaamalleni hurmaavalle Teen Angelsille - ja kärsin helvetin tuskia koko pelisession ajan, koska eräs pelaajista oli kovaääninen ääliö joka pelasi hahmoaan aivan päin helvettiä. Kamalaa. Teen Angels II olisi voinut olla yhtä hieno peli kuin edeltäjänsäkin, mutta nyt tämä yksi nuija onnistui pilaamaan sen minulta. SHPR-miittiäkään en löytänyt.
Onnistuin vajoamaan sosiaaliseen ahdistukseen ja masentumiseen - fiilikseen, joka toi elävästi mieleen nuoruuteni ropeconit ajalta jolloin olin enemmän yksinäinen ja hellyydenkipeä. Tavallaan oli aika siistiä kokea moista masennusta pitkästä aikaa, mutta se sai minut myös käyttäytymään typerästi ja varmaan melko rasittavastikin. En usko olleeni minkäänlainen ilopilleri yhdellekään niistä ystävistäni ja tuttavistani, joiden seuraan päädyin.
Ensi vuonna täytyy kyllä pelauttaa, eihän näissä coneissa muuten ole mitään mieltä.
Maanantai, 13.8. 2001
Päivän ällistys: Pitikö meillä pelatakin?
Selvisin Ropeconista takaisin jo sunnuntaina, mutta en jaksanut oikein tehdä mitään kovin monimutkaista vielä sinä päivänä, kunhan katselin elokuvia ja maksoin univelkoja. Maanantaina heräsin vasta yhdeltä iltapäivällä, nukuttuani 12 tuntia.
Mikko ja Suvi pistäytyivät Merihaassa. Mikolla oli kädessä hämmästyttävä exoskeletonin kappale, hän kun oli käynyt olkapääleikkauksessa ja joutui nyt pitämään kättään tietyssä asennossa. Eikä tämä vehje siis todellakaan ollut mikään kipsi tai kolmioliina, vaan hämmästyttävä muovinen tuki yhdistettynä valjaisiin. Jännä.
En oikein vieläkään saanut ryhdyttyä mihinkään produktiiviseen. Kävin säätämässä Epun tietokonetta (käytännössä siirtämässä sen sisuskaluja kopasta toiseen) ja katsoin leffan (Shooting Fish). Elokuvan aikana sain puhelun Jepeltä, joka tiedusteli mihin aikaan huomenna Merihaassa pelattava livepeli oikein alkaisi. Muistan kyseisestä pelistä olleen jotakin puhetta, mutta en muista antaneeni lopullista suostumusta millekään tietylle päivälle. Voisihan täällä pelatakin, mutta se vaatisi paikkojen siistimistä edes jonkin verran.
Kello oli jo yli puolenyön, joten en kehdannut lähteä soittelemaan kyseisen livepelin ideoijalle. Saisi odottaa huomiseen.
Torstai, 16.8. 2001
Päivän typerä idea: Samhainille voisi tehdä jatkoa
Viimeinen päivä lomaa. Vietin sen pääasiassa omissa oloissani pelimateriaalia kirjoitellen ja päivärytmiä tasoittaen. Ensimmäinen onnistui paremmin kuin jälkimmäinen. Kiipeämässäkään en jaksanut loppujen lopuksi käydä.
Turussa olisi ollut Taiteiden yö, mutta ajattelin, että kaupungilla yömyöhään hilluminen ei varmaan parantaisi oloa huomenna duunissa. Niinpä käytyäni larpkahvilassa (jossa sain toimia tuomarina turkulaisten sarjakuvaihmisten Pictionary-skabassa, jonka tietysti voittivat Mike ja Kaisa) suuntasin vastuullisesti kotiin aikeenani mennä ajoissa nukkumaan. Vaan eihän se onnistunut: jäin miettimään livepeli-ideoita ja pelailemaan Max Paynea aamukahteen saakka.
Perjantai, 17.8. 2001
Päivän musiikki: Ei ainakaan Toni "Viikinki" Halme
Töissä taas. Vajaan kolmen viikon kesäloma vilahti ohitse älyttömän nopeasti, eikä olo ole juurikaan virkistynyt. Rentoutumista auttaisi, jos kaikki miljoonat töissä kesken olevat projektit olisivat joko valmiita tai edes poissa minun käsistäni. Oli huono idea lähteä lomalle kaikenlaisten asoiden ollessa vaiheessa, mutta jos odottaisin kaiken olevan valmista, en varmaan koskaan voisi pitää lomaa. Ensimmäinen työpäivä oli aivan pirun kiireinen, ja mikä vielä pahinta, huomenna (lauantaina) täytyy myös olla töissä.
Hyviäkin uutisia tosin oli. Työhuoneemme lämmitys oli säädetty kohdalleen, uuteen rakennukseemme oli avattu korkeatasoinen opiskelijaravintola, ja netistä löytyi Rakkautta ja anarkiaa -leffafestarien sivut. Jäin pohtimaan, pitäisikö festareilla käydä tänäkin vuonna. Viikon loma olisi kyllä kiva juttu, mutta se viikko pitäisi käyttää stadissa jonkun tuttavan nurkissa, eikä ajatus oikein viehätä.
Illalla oli stadissa Pihlajatien bileet, joihin olin päättänyt mennä huolimatta seuraavan päivän töistä. Viisas valinta: kuten aina, tuttavapiirini loistavimmat bilejärjestäjät olivat saaneet aikaan vallan riehakkaan tapahtuman. Teema oli kamala ja musiikki sen mukaista, mutta tätä olen jo tottunut odottamaankin. Tilaisuus tanssia olikin jo tervetullut, kun edellinen kerta taisi olla uutenavuotena (Ropeconin lyhyttä hyppelysessiota teknojyskytyksen tahdissa ei lasketa). Uuden Pihlajatien parveke oli myös houkutteleva ja olisin lähtenyt kiipeilemään sen kauta katolle, ellei Mikki olisi kieltänyt. Paha Mikki.
Mukavasta paikasta ja miellyttävistä ihmisistä huolimatta huomasin olevani bileissä hieman eksyksissä ja yksinäinen. Mikä ihme minua on alkanut sosiaalisesti vaivata kun tunnun taantuneen melkein ahdistuneeseen lukioikääni? Koen jatkuvasti itseni hieman vaivautuneeksi ja araksi, ja vaikka tahtoisin olla seurallinen ja puhua ihmisille, en jotenkin saa itsestäni irti tarpeellista rohkeutta. Bileissä oikeastaan ainoa otus jonka kanssa vaihdoin yli kaksi sanaa oli Laura, varmaan koska hänelle voi puhua peleistä ja psykologiasta. Muiden seurassa olin jatkuvasti aivan ulkona ja vaivautunut.
Lisäksi olin aivan järjettömän väsynyt, mikä saattoi omalta osaltaan vaikuttaa itseluottamukseeni. Nukahdin kahden aikaan Mikin vuoteeseen, ja puoltatoista tuntia myöhemmin lähdin Taikan kanssa yöbussilla kohti Turkua. Matka ei ollut aivan niin hysteerinen kun olimme olettaneet, ja Taikan seurassa uskalsin sentään puhuakin hieman. Turkuun selvisimme varttia vaille seitsemän, ja kotiin päästyäni menetin tajuni varmaan puoli minuuttia sänkyyn kaatumisen jälkeen.
Lauantai, 18.8. 2001
Päivän tapahtuma: Fantasiapidot, joissa en ollut
Kelloradio alkoi mutista loitsujaan 11.24, ja sammutin sen saman tien. Nukahdin uudestaan, ja heräsin 11.57. Kolmentoista minuutin kuluttua minun pitäisi olla bussissa matkalla tutorleirille kouluttamaan. Hitto. Onneksi Merihaka sijaitsee lähellä toria enkä myöhästynyt.
Tutoreiden kouluttaminen oli hauskaa, mutta silti taidan ensi vuonna etsiä jonkun muun tekemään tätä hommaa. Työnteko lauantaisin ei miellytä, eikä siitä nyt niin paljoa makseta. Luentoni jälkeen palasin kaupunkiin vähän kolmen jälkeen. Väsymykseni oli aivan järjetön vaikka olinkin nukkunut melkein viisi tuntia lisää. Eilisillan epäilykset raudanpuutteesta palasivat mieleeni, ja päätin hankkia jostain monivitamiinitabletteja.
Suhtautumiseni vitamiineihin ja vastaaviin juttuihin taitaa olla hieman merkillinen. Yritän yleensä syödä ja elää varsin terveellisesti, mutta inhoan kaikenlaisten pillereiden syömistä typerän paljon. Älyllisesti minua viehättää ajatus, että jos minulla on paha olo johtuen jonkin yksinkertaisen aineen puutteesta elimistössäni, voin korjata tilanteen ja palauttaa itseni tasapainoon vain lisäämällä tätä ainetta systeemiini, mutta käytännössä kuitenkin taidan suhtautua varsin lapsellisesti kaikenlaisiin missään määrin lääkkeisiin viittaaviin tuotteisiin.
Kaupasta ei löytynyt vitamiini-rauta-hivenainepuristeita, ja apteekki oli kiinni, joten väsymykseni hoito moisilla luonnottomilla keinoilla jäi myöhempään. Palasin kotiin syödäkseni jotain, ja tajusin, että keittiöömme oli jostain saapunut pieni populaatio banaanikärpäsiä. Suoritin tunteettoman kansanmurhan tuhoamalla niiden ruokahuollon, ja viittä tuntia myöhemmin koko alistettu vähemmistökansa oli kohdannut viimeisen ratkaisun. Niin käy kun on mitättömän kokoinen hyönteinen eikä maksa vuokraa.
Maanantai, 20.8. 2001
Päivän jännä lelu: Langaton näppäimistö ja hiiri
Amber-maailmaan sijoittuva elokuvahenkinen, selkäänpuukotusta, miekkailua, paranoiaa ja värikkään herooisen näköisiä Amberin prinssejä sisältävä uneni katkesi keskellä yötä tekstiviestiin, ja nukahdettuani uudestaan näin unta pelastustyöntekijöistä, joiden homma oli pelastaa syviin rotkoiin pudonneita vanhoja tietokoneita. Uni olisi varmaan ollut huvittavampi, jos se olisi muistuttanut elämääni vähemmän.
Illalla pelattiin taas Original Siniä, aamuviiteen saakka
Tiistai, 21.8. 2001
Päivän toiveammatti: Taksikuski
Erittäin myöhäisen herätyksen, työnteon ja töiden jälkeisen Epun koneen kanssa tappelemisen jälkeen olin rentoutumisen tarpeessa, joten kävin vuokraamassa Luc Bessonin Taxin. Levoton pätkä. Yleensä vältän ranskalaisia elokuvia kaikin keinoin, ja Luc Besson on parhaimmillaankin epätasainen ohjaaja (minä esim. todella inhosin Fifth Elementiä), mutta Taxista oli kuulunut hyviä asioita, ja olihan pätkä aivan hauska.
Leffan jälkeen Mike ilmestyi paikalle, vihdoin aloittaen tavaroidensa kuljettamisen Merihakaan. Hänellä on nykyään jo deadlinekin - hänen nykyinen kotinsa menee seuraavalle asukilleen syyskuun ensimmäinen päivä.
Keskiviikko, 22.8. 2001
Päivän inhotus: Turun keskustassa pyöräileminen.
Kesän loppumisen huomaa jos ei muusta niin siitä, että kiipeilykerhon boulder-sali alkaa taas olla täynnä ihmisiä iltapäivisin. Kesällä sain roikkua siellä käytännössä aina täysin yksikseni, mutta tänään paikalla oli ainakin viisi muuta ihmistä, emmekä oikein tahtoneet mahtua toteuttamaan itseämme komeron kokoisessa tilassa. Tahtoo kotiin ihan oman kiipeilypuun.
Viikonloppu, 24 - 26.8. 2001
Viikonlopun pieni riemu: Hämähäkkimies-elokuvan minitraileri
Helvetin hektisen viikon jälkeen en oikein keksinyt vapaa-ajalleni mitään järkevää puuhaa. Enimmäkseen lorvin kotona ja leikin tuotteliasta pelinkirjoittajaa sekä toimin Kissalle sääntöteknisenä konsulttina. Heikki vieraili kaupungissa, ja ehdin pelauttaa hänelle sekä Kissalle lyhyen pätkän FBI-kampanjaa, mutta mihinkään hurjaan vauhtiin ei vielä päästy.
Sunnuntai-iltana kävimme myös katsomassa Final Fantasyn. Jos kaikki anime näyttäisi niin hyvältä, ehkä jaksaisin jopa katsoa sitä.
Maanantai, 27.8. 2001
Päivän uhkapeli: Blackjack
Töissä saatiin vihdoin pidettyä mikropalaveri keskitetyn tuen päivystysvuoroista. Tämän pienen tilaisuuden suurin anti oli, että minun ei enää tarvitse herätä säännönmukaisesti joka aamu kahdeksaksi, vaan nyt saan kolmena viikkona neljästä nukkua niin myöhään kuin tahdon. Ah vapautta.
Illalla oli ATTAC:in kokous. Potkin siihen hieman vauhtia niin, että ehdin hypätä Miken kyydissä Hannulle harjoittelemaan 7 hunnun tanssin uhkapelejä. Tulevan Boris Hurtta -livepelieepoksen krupieerit tarvitsivat koulutusta, ja uhkapelit miellyttävät minua vaikka niitä pelaisikin leikkirahalla. Sateesta huolimatta paikalle oli selvinnyt paljon väkeä.
Kun Hannu paiskasi uhkapelurit ulos kotoaan, kävin Taikan, Miken ja Kaisan kanssa pizzalla, ja jatkoiomme sitten menemällä teelle Merihakaan. JD uhkasi mailissa palata maahan keskiviikkona, samana päivänä jolloin meillä oli määrä pelata ja jolloin Inari oli viettämässä viimeistä iltaansa Turussa kenties vuoteen. Ei saa jetlagpotilas rauhaa.
Kesken leppoisan rupattelun havaitsin, että viheliäinen kattoni oli alkanut taas tippua vettä. Ja minä olin hyväuskoisena jo kuvitellut, että se oli korjattu, kun pahempinakaan kuuroina ei ollut enää mitään tullut läpi saakka.
Vitutukseni oli melkoinen, eipä olisi tämäkään kriisi enää parempaan saumaan voinut sattua. Havaitsin vakavasti harkitsevani pellolle muuttamista koko läävästä - jos irtisanoutuisin nyt, olisin lokakuun jälkeen vapaa olemaan jossakin muualla, missä tahansa muualla. Toisaalta, en kyllä oikeasti tahdo muuttaa mihinkään, vaan tahdon että Merihaka toimii ilman vuotoja. Huomenna saatan puhua talonmiehelle epäystävällisesti.
Tiistai, 28.8. 2001
Päivän mieliala: Hapan, stressaantunut, turhautunut,
Nukuin taas kirotun huonosti ja heräsin varhain arvioimaan vesivaurioita. Yön aikana vesi oli tunkenut läpi aivan uusista paikoista, ja erään huoneeni nurkan parketti alkoi näyttää jo aivan karmivan kärsineeltä. Tämä ei varmasti miellyttäisi vuokraisäntääni, ja mietin, pitäisikö minun tiedottaa hänelle tilanteesta. Toisaalta se on kyllä taloyhtiön homma eikä minun. Kai.
Talkkarin suhtautuminen asiaan oli myös hieman raivostuttava. "Pantiin me sinne väliaikaisia tukkoja ja soitettiin peltiseppiä paikalle, kattotaan koska tulevat." Helvetti. Piti sitten odottaa syyssateiden alkuun ennen kuin mitään saadaan tehtyä. Ja kaiken tämän aikana saan majailla luultavasti homevaurioisessa kämpässä. Pitäisiköhän muuttaa pois kunnes asiat oikeasti korjataan?
Töissä oli helvetillinen päivä. Minulla olisi ollut neljä palaveria, joista ehdin ainoastaan kahteen, muun ajan sain vaan harjoittaa moniajoani. Positiivisena pilkahduksena sain omaan käyttööni (tai melkein) Nokian Communicatorin, mutta muuta hyvää ei sitten kahdeksan ja neljän välille mahtunutkaan.
Kotona vallitsevan tulvan, työkiireiden (paremminkin paniikin), sosiaalisten velvoitteiden ja puutteellisen unen yhdistelmä sai minut todella pahalle tuulelle, ja pahalla tuulella ollessani kadotan ensimmäiseksi kykyni tulla toimeen ihmisten kanssa. Kaisa ja kaupungissa viimeistä kertaa piipahtamassa oleva Inari saivat kärsiä seurastani kun en kotonakaan voinut nukkua.
Minua ei yhtään haittaisi, vaikka juuri tällaisia päiviä ei tulisi enää koskaan.
Onsdag, 29.8. 2001
Dagens svärighet: Svenska
Jag tycker att jag skulle börja skriva i den här webbdagboken på svenska. Datorcentralen vid Åbo Universitet har nämligen börjat handla studentbynätet, och det menar att varje dag måste jag svara till servisfrågor på "det andra hemländskt", som jag har aktivt försökt att glömma för dem senaste tio år. Arbetning har blivit ett riktigt helvete, för varje gång telefonen ringer och det står "från utanför" på monitoren måste jag vara rädd att det är en andra svenskspråkig boende som inte har fungerande nätet. Varför kan de inte tala tyska?
Den dummaste är att jag ännu förstår svenska men kan inte tala eller skriva på det. Att skriva den här journaltexten har tagit mig över tjugo minuter, och det skulle inte ha varit snabbare om jag hade talat. Man kan gissa hur glada alla ringare och besökare är, när de märker att servispersonen måste tänka två minuter mellan varje två ord. Tack Gaia jag har inte mötet någon som riktigt har bråttom.
På kvällen spelade vi Cliché, vilken var den enda goda sak som händade i dag.
Torstai, 30.8. 2001
Päivän kirjain: R, melkein O
Tahtoo uuden kesäloman, edellinen ei toiminut. Aamulla herääminen ja työhön raahautuminen oli tuskaa ja vauhti oli päätähuimaava. Minun on nyt koulutettava tutoreita, opiskelijoita ja tuki-ihmisiä, samoin kuin opeteltava itse hitosti uusia asioita. Puhumattakaan yhä jatkuvasta rumbasta ylioppilaskyläverkon kanssa, velvollisuuksista ATTAC:in puuhissa ja pelinjohdollisista tehtävistä. Järki tässä menee.
Ennustukseni vauhdikkaasta syksystä on selvästi käymässä toteen. Vaikka tylsyyttä vihaankin, on meno tällä hetkellä liian hektistä minunkin makuuni. Vielä viikko tätä tahtia, ja olen kypsä sairaslomalle.
Kovan työn jälkeen pääsin taas pitkästä aikaa kiipeämään alaköysillä. Unto on vielä kuukauden maassa, mikä tietää neljää kiipeämiskertaa tänä vuonna. Meno oli vähän säälittävää, mutta ehkä tahti paranee. Jostain syystä minulla on aina iltapäivästä vähän arka olo, illalla olisi varmaan helpompi kiivetä katossa ilman pelkoa kun muutenkin tuntuu enemmän kuolemaa uhmaavalta silloin.
Larpkahvilassa oli ennätysmäärä väkeä tänään - ei monia uusia kasvoja, mutta oikeastaan kaikki siellä koskaan käyneet olivat tulleet paikalle yhtä aikaa. Kohtahan tämä skene pyörittää itse itseään. Epäilemättä tulossa olevat Get Bowen ja Seitsemän hunnun tanssi ovat stimuloineet harrastajia. Tämä on varmaan hyvä asia, tai ainakin minä olen tyytyväinen siihen, että Turussa on harrastajien kesken jonkinlaista toimintaa.
Hieman flunssainen olo sai minut menemään nukkumaan jo puoli kymmeneltä.
Perjantai, 31.8. 2001
Päivän vanha mutta hyvä sitaatti: "Sympatia löytyy sanakirjasta syfiliksen ja syövän välistä"
Taas opetin tutoreille yliopiston atk-järjestelmiä, ja illalla pääsin pelauttamaankin, Bedtime Storiesia. Kampanjan toinen pelikerta, perinteisesti varmaan vaikein osa minkään uuden pelin avausta, meni loppujen lopuksi melko tuskattomasti vaikka vähän hajanainen olikin. Pitäisi alkaa myös suunnitella peliä maahan palanneelle JD:lle, ja ehkä saada aikaan jonkinlainen ryhmäpeli, jossa pelaisivat JD, Mike ja Kaisa, ne kun ovat helposti saatavilla ja paikalla.