0. Mielen tyhjennys

Jos tunnet supersankarigenreä ennestään ja olet aloittamassa pelaamisen Colorsissa, sinun on syytä pysähtyä tähän hetkeksi. Supersankarigenrestä on olemassa yhtä kliseisiä tulkintoja kuin perusfantasiasta, ja joitakin näistä tulkinnoista Colors ehdottomasti ei edusta.

Unohda suurin osa Marvelin ja DC:n supersankarisarjakuvista. Colors ei ole naurettavan ylilyövää voimafantasiaa stereotyyppisistä ja yksinkertaisista olennoista, jotka pukeutuvat omituisen värisiin trikoisiin tuodakseen edes pienen värin pilkahduksen mustavalkoiseen ja arkitodellisuudesta vieraantuneeseen maailmaansa. Colors ei kerro Hyvistä Sankareista ja Pahoista Rikollisista ja siitä, kuinka Hyvä aina pienen pienellä marginaalilla voittaa Pahan. Colorsissa maailmaa ei pelasteta kerran viikossa, kenessäkään ei ole lappua josta voisi katsoa kuinka hyvä tai paha hän on, eikä jokainen tiukka tilanne johda täpärään pelastumiseen.

Toisaalta, unohda myös suurin osa "vakavista aikuisten supersankaritarinoista". Colors ei kerro ahdistuneista ihmisistä, jotka peittävät ahdistuneisuutensa ja neuroosinsa poikkeavan käyttäytymisen taakse. Se ei ole kertomus mahtavien voimien tuhoisasta vaikutuksesta niiden haltijaan tai yhteiskunnasta vieraantumisesta tavallisesta poikkeavan näkökulman vuoksi. Se ei pyri satirisoimaan tai parodioimaan klassisia supersankaritarinoita, eikä muutenkaan olemaan kovin ”yhteiskuntakriittinen” tai allegorinen.

Colors on tarina sekä fyyisesti että henkisesti epätavallisista ihmisistä. Colorsin sankarit ovat usein elämää suurempia ja silti omistavat samat inhimilliset piirteet kuin meistä jokainen. He ovat usein melko erikoisia luonteita, mutta heidän elämänsä ei sen ole helpompaa tai yksinkertaisempaa kuin meidän. He kohtaavat samat vaikeat valinnat ja päätökset kuin muutkin ihmiset. Jotkut näistä heidän kykynsä tekevät helpommiksi... ja jotkut vaikeammiksi.

0.1 Miten pelata

Juonellisesti ja tarinallisesti Colorsin tavoite on siirtää eräs versio supersankarimyytistä (live)roolipelimuotoon. Tavoite on luoda järkevä ja eheä supersankaritarina, ei parodiaa tai satiiria. Supersankarimyytti pyritään esittämään vakavasti: jos mielestäsi “vakava supersankari” on mahdoton  käsite, ei tämä ole sinun pelisi.

Colors ei ole yritys esittää supersankarisarjakuvien kliseitä (live)roolipelissä, tai esittää (live)roolipelauksen kliseitä hieman uudessa ympäristössä. Tavoite on luoda laadukas supersankaritarina, joka voisi olla olemassa muussakin muodossa kuin livepelinä. Tämä tarkoittaa sitä, että hahmot on kirjoitettu pelaajan kannalta mahdollisimman eläviksi henkilöiksi eikä tarinarakenteellisiksi tai toiminnallisiksi yksiköiksi: tehtäväkeskeinen ajattelu hahmoja tehtäessä on jätetty käytännössä kokonaan syrjään. Peli ei myöskään alkuunkaan välttämättä kerro juuri sinun käsitystesi mukaisista supersankareista - pelinjohto on monelta osin muokannut genreä uudelleen omien mieltymystensä mukaan.

Pelinjohto pyrkii tekemään pelin maailmasta puolueettoman ja todentuntuisen. Tämä tarkoittaa sitä, että niin kauan kun pelaajat pelaavat hahmojaan hyvin ja antaumuksella, pelinjohdolla ei ole mitään tarinallista intressiä pelin kulkuun: tapahtumat saavat kulkea omaa rataansa ja niihin tullaan puuttumaan ainoastaan siinä määrin kun ympäröivä maailma niihin vaikuttaa. Pelaajien odotetaan keskittyvän pelissä yksinomaan hahmojensa pelaamiseen ja luottavan siihen, että pelinjohto pitää huolen kaikesta muusta: mitään hahmon ja sääntöjärjestelmän ulkopuolisia syitä emme toivo pelaajien pelissä ottavan huomioon. Pelaajien ei ole tarpeen pohtia, johtaako joku heidän hahmonsa teko pelin loppumiseen ennen aikojaan, tai pilaako se jonkun peli-ilon tai alkaako joku inhota heitä jos he pelaavat hahmoaan tietyllä tavalla. Jos et tahdo pelata puolueettomassa maailmassa pelkästään hahmoosi keskittyen, ei tämä ole sinun pelisi.

Esitystavaltaan Colors seisoo molemmat jalat tukevasti ilmassa. Se on ensisijaisesti jatkuva kampanja, jota pelataan milloin livenä ja milloin pöydän ääressä, eikä pelinjohto oikeastaan pyri luomaan terävää rajaa live- ja pöytäpelauksen välillä. Liveroolipeliosat Colorsissa ovat luonteeltaan erinomaisen kokeilevia, ja toteutetaan käytännön syistä hyvin abstraktilla pelijärjestelmällä, joka käyttää paikoitellen varsin erikoisia ratkaisuja konfliktimallintamisessa ynnä muissa hankalasti livepelijärjestelmiin kääntyvissä asioissa. Livepeligenrestä Colorsissa on mukana pääasiassa painotus sosiaalisiin suhteisiin, tapahtumien pelauttaminen hajallaan ja "novellimaisesti" maailmassa olevien kiinnostavien tapahtumien ympäriltä, sekä yksittäisissä peleissä yleensä selvästi rajoitettu tapahtumaympäristö ja aika-akseli.

Johtuen yksittäisten pelien kokeilevasta luonteesta pelinjohto ei todellakaan voi antaa etukäteen takeita minkään pelin onnistumisesta, ainoastaan siitä että se on panostanut pelin tekemiseen paljon aikaa, ajatusta ja rakkautta. Peli saattaa olla ikävystyttävä tai liian intensiivinen, venyä liian pitkään tai olla ohi liian nopeasti, se saattaa onnistua tai epäonnistua tuhannella eri tavalla. Pelinjohto on pyrkinyt tekemään pelistä mielekkään pelata luomalla kiinnostavan alkutilanteen josta asiat saattavat lähteä kehittymään mihin tahansa suuntaan. Pelien tavoite on tarjota pelaajille pelattavaksi mielenkiintoisia hahmoja mielenkiintoisessa tilanteessa: mitään muuta emme voi luvata. Pelinjohto pidättää itsellään oikeuden valikoida peleihin osallistuvat pelaajat. Varsinkin supersankarien pelaajilta edellytetään monesti varsin tuntuvaa panosta ennen pelin alkua sekä keskittymistä pelin itsensä aikana: jos tuo ei miellytä, ei tämä ole sinun pelisi.

Colors on hyvin pelaajasidonnainen peli ja tämän vuoksi pelinjohto joutuu todella helvetilliseen tilanteeseen mikäli joku ilmoittautuneista pelaajista peruu saapumisensa alle viikon varoitusajalla. Toivommekin, että peliin ilmoittautuu ainoastaan ihmisiä jotka todella aikovat osallistua siihen eivätkä näe mitään järjellisesti ennakoitavissa olevaa estettä joka voisi haitata heidän saapumistaan. Lupaamme olla äärimmäisen penseitä, jos joudumme ryhtymään viime hetken editointiin jonkun pelaajan poisjäämisen vuoksi.

1. Yleiskuvausta

Colorsin maailma ei ole meidän maailmamme, vaikka se muistuttaakin monilla tavoin omaamme, eivätkä erot ole pelkästään välittömästi näkyvissä asioissa. Niin luonnontieteet kuin ihmistieteetkin tuottavat täällä hieman erilaisia tuloksia: maailma toimii eri tavoin ja sen ihmiset ovat myös erilaisia. Tässä osiossa pyritään esittelemään olennaisimmat erot: mikäli johonkin seikkaan ei ole puututtu, eikä sitä ole ilmiselvästi johdettavissa annetuista asioista, sen voi olettaa olevan samoin kuin omassa maailmassamme.

Aika on 1980-luvun loppupuoli: ei yleisesti käytössä olevaa nettiä, ei kännyköitä. 286 on järeä tietokone, Ronald Reagan on Yhdysvaltain presidenttinä, Neuvostoliitto on yhä olemassa. Tarkempia yksityiskohtia voi hakea vilkaisemalla joitakin ajan julkaisuja; vaikka yksittäiset uutiset eivät luultavimmin olekaan samoja Colorsin maailmassa, on sävy jokseenkin oikea.

Naamioituneita sankareita on tässä maailmassa ollut kautta historian. Robin Hood ei suinkaan ollut ensimmäinen lainsuojaton oikeuden puolustaja, vaikka länsimaiset ihmiset niin usein kuvittelevatkin: muualla maailmassa on niinikään oma perinteensä yhteiskunnan ulkopuolella elävistä ihmisistä, jotka ottavat elämäntehtäväkseen taistella sen puolesta mihin uskovat. Kuitenkin varsinainen supersankari nykyisellään on ensisijaisesti länsimaisen yhteiskunnan tuote, kenties sen vuoksi että muunlaista yhteiskuntaa ei planeetalta enää juuri tavata.

Robin Hood, Zorro, Punainen Neilikka ja Yksinäinen ratsastaja olivat alkumuotoja nykyisistä naamioituneista sankareista; 1900-luvun supersankarin alkuperä on selkeästi Uudella mantereella. Kun Villi länsi kesyyntyi ja nykyaika alkoi, ei naamioituneen sankarin asema suinkaan kadonnut, vaan ainoastaan muutti muotoaan. 1920- ja 30-luvulla suuriin kaupunkeihin alkoivat ilmestyä ensimmäiset tämänhetkisten supersankareiden esimuodot - naamioituneet synkät yön kostajat, jotka kävivät yksinäistä sotaansa vääryyttä vastaan. Maineikkaimpia näistä “mysteerimiehistä” olivat Nemesis ja Qishi.

Kun 1940-luku toi Toisen maailmansodan, astuivat esiin uudenlaiset sankarit niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin: kansallistunteen henkilöitymät, isänmaallisuuden symbolit. Sodan kummallakin osapuolella oli omat legendansa, ja vaikka sota toi maailmaan myös uuden pelottavan voiman, atomipommin, toi se myös naamioituneet sankarit laajemman maailman tietoisuuteen muinakin kuin satunnaisina outolintuina. Yhdysvaltain näkyvin sankari tältä ajalta oli Patriot, englannin taas Union Jack. Hitlerin yli-ihmisistä maineikkaimmat olivat Wotan ja Valkyria.

1950-luvulla Yhdysvalloissa supersankarikulttuuri vaipui unohduksiin: Joseph McCarthyn vainoharhaiset kommunisminvastaiset puhdistukset ajoivat 1940-luvun sankarit maan alle tai vankilaan eikä uusia juuri näkynyt. Neuvostoliitossa vallitsi oma-aloitteisuuteen ja yksilöllisyyteen hyvin vihamielisesti suhtautuva järjestelmä, ja Eurooppa pyrki toipumaan toisesta maailmansodasta. Vasta 1960-luvulla uusi sukupolvi supersankareita astui näkyviin.

1960-luvun supersankarit eivät olleet individualisteja kuten 20-luvun edeltäjänsä, tai kansakuntien symboleja kuten 40-luvun sankarit. He olivat enemmänkin erilaisten aatteiden henkilöitymiä, keulakuvia joita ei enää ollut helppo jakaa kahteen leiriin. 1960-luvun sankarit olivat valtavan monimuotoisia ja erilaisia: Yhdysvalloissa hipeillä oli omat sankarinsa (Rainmaker), konservatiiveilla omansa (Trinity, Honor). Amerikkalaisia supersankareita sekä taisteli Vietnamissa että marssi sotaa vastaan, samalla kun Neuvostoliitossa kommunismin uusi aalto näki tarpeen yksittäisille maailmanvallankumouksen sankareille (kuten Red Knight). Euroopassakin mitä erilaisimmat virtaukset toivat pinnalle erilaisia supersankareita.

1960-luvun keulakuvamentaliteetti heikkeni melkoisesti saavuttaessa 1970-luvulle. Samalla kun supersankareita ilmiönä alettiin viimein tutkia, varsinainen supersankari koki eräänlaisen paluun juurilleen, yksilöksi. Esiin astuvat uudet sankarit kaipasivat vähemmän konkreettisia liikkeitä tuekseen, he olivat vahvempia ihmisiä jotka pystyivät toimimaan yksin ja erillään yhteiskunnasta, luoden omat sääntönsä toiminnalleen. 1970-luvun sankari oli muista ihmisistä vieraantunut yksinäinen susi, kuten 50 vuotta aiemminkin, mutta joillakin selkeillä eroilla edeltäjäänsä nähden. 1920-luvun selkeää arvomaailmaa ei enää ollut ja kaksi supersankaria saattoi nykyään omistaa täysin vastakkaiset moraaliset asetelmat. 1920-luvulla naamioituneet rikolliset olivat olleet harvinaisia, 1970-luvulla niitä taas tuntui olevan vaikka miten paljon.

Kun saavuttiin 1980-luvulle, alkoi organisoitumisen aika sarastaa. Monet supersankarit alkoivat jälleen nähdä itsensä vähemmän yksinäisinä susina ja enemmän supersankariyhteisön jäseninä. He järjestäytyivät ryhmiksi ja organisaatioiksi ja alkoivat yhä enemmän ja enemmän toimia tavallisen yhteiskunnan puitteissa: yhä kasvavassa määrin he alkoivat myös nähdä itsensä koko ihmiskunnan tai planeetan suojelijoina pelkkien rikoksen vastaisten sotilaiden asemasta. Supersankareiden organisaatiot tekivät vetoomuksia maailman hallituksille ja alkoivat nähdä itsensä vastuullisina yhä suuremmista asioista.

1.1. Enemmän kuin ihminen

Supersankareilla on yliluonnollisia voimia; tästä ei ole epäilyksiä. Jotakuinkin kaikki muu supersankareiden kyvyissä on kuitenkin tähän saakka pysynyt erinomaisen hämärän peitossa. Itse asiassa juuri minkäänlaista systemaattista yli-ihmisyyden tiedettä ei ollut olemassa ennen 1970-lukua, ja se on yhä lapsenkengissään.

Supersankareiden tiedetään pystyvän hämmästyttäviin asioihin: monet ovat yliluonnollisen vahvoja, kestäviä, nopeita ja ketteriä, jotkut osaavat lentää, telesiirtyä tai ampua energiasäteitä, jotkut muuttavat muotoaan, jotkut lukevat ajatuksia. Yliluonnolliset kyvyt ovat hämmästyttävän monimuotoisia, eikä mitään järkevää tieteen tuntemaa selitystä niille tunnuta kykenevän löytämään. Kukaan ei yksinkertaisesti tiedä, millä keinoin lentävä supersankari lentää; mikä vielä pahempaa, mitkään kaksi supervoimaa eivät välttämättä toimi samalla tavoin. Ei tiedetä, mistä joidenkin kykyjen vaatima huomattava energiamäärä tulee, eikä tiedetä, miten on mahdollista että lähes normaalin ruumiinrakenteen omistava mies voi nostaa kokonaisia autoja. Erään asiaa tutkineen tiedemiehen sanoin: “Vaikka supersankarit eivät olekaan normaalien fysiikan lakien ulottumattomissa, heillä tuntuu olevan lähes rajattomasti luottoa maksaa näiden lakien rikkomisesta seuraavat sakot.” Energiaa monille supersankareille tulee näennäisesti tyhjästä.

Tutkimusta vaikeuttaa myös se, että yliluonnollisia kykyjä tuntuu ilmenevän lähes yksinomaan henkisesti varsin ainutlaatuisissa ihmisissä jotka harvoin tahtovat haaskata aikaansa laboratorioissa testattavana - tai kenties kyvyt tekevät ihmisistä henkisestikin supersankareita, aktiivisia ja toimeliaita yli-ihmisiä jotka tahtovat saada asioita aikaan. Varmaa on, että supervoimat ja varsin ainutlaatuinen suhtautuminen maailmaan kulkevat käsi kädessä: vasta aivan viime aikoina yliluonnollisia kykyjä on alkanut näkyä muillakin aloilla kuin sotilastoiminnassa, vakoilussa, erikoistuneessa lainvalvonnassa (lue: vigilantismissa) tai rikoksessa. Monilla kyvyillä tuntuu ensi näkemältä olevan pääasiassa yksilötason selviytymiskykyä tehostavia sovelluksia ja niiden käyttäminen muuhun kuin vaaralliseen työhön vaatii luovuutta; tämä ei kuitenkaan päde kaikissa tapauksissa.

Yliluonnolliset kyvyt tuntuvat myös voimistuneen ajan myötä. 1920-luvulla epäiltiin joidenkin supersankareiden osanneen hämätä ihmisten aisteja tai lukea näiden mieltä. 1940-luvulla hämmästeltiin miehiä, joiden lihaan luodit eivät uponneet ja jotka pystyivät taivuttamaan terästä paljain käsin. 1960-luvulla ilmestyi ensimmäinen lentokykyinen superihminen samoin kuin ensimmäiset energiaprojektoijat ja telesiirtyjät. Toistaiseksi ensimmäistäkään ilmakehänulkopuoliseen lentoon kykenevää superihmistä ei ole tavattu, mutta tämänkin rajan odotetaan rikkoutuvan tulevaisuudessa.

Vaikka supersankarit ovat voimakkaita, eivät he ole jumalia tavallisen maailman ulottumattomista. Luodit purevat heistä useimpiin ja kestävimmätkin rauhoittuvat panssarinyrkin osumasta tai parista. Voimakkain dokumentoitu yli-ihminen (amerikkalainen supersankari Detroit Steel) on sopivasti tuettuna kyennyt nostamaan lähes kymmenen tonnia, nopeimmat lentäjät ylittävät äänennopeuden, tuhoisimpia energiaprojektoijia voidaan verrata tuhokyvyltään kevyeen ohjuspatteriin - toistaiseksi kukaan ei ole yltänyt kyvyissään apokalyptisiin mittoihin. Yksi superihminen ei todellakaan kykene hävittämään kokonaisia kaupunkeja tai sotilaskomppanioita.

Supersankareiden kykyjen ilmenemiselle ei ole havaittu suurta säännönmukaisuutta: näyttää siltä, että ne voivat ilmestyä missä elämänvaiheessa tahansa ja täysin varoittamatta (tosin varsinaista tutkimusmateriaalia on pystytty keräämään epämiellyttävän vähän). Kyvyt ovat myös lähes poikkeuksetta puhdas siunaus: on käytännössä tuntematonta, että niihin liittyisi varsinaisia todellisia haittapuolia. Toinen asia mitä kyvyt eivät tuo mukanaan, ovat fyysiset muutokset: ihmiset joilla on supervoimia näyttävät kaikissa fysiologisissa tutkimuksissa täsmälleen samanlaisilta kuin ihmiset joilla ei moisia voimia ole - ellei tutkimus sitten osu juuri tämän nimenomaisen henkilön voimiin (on helppo todeta jonkun olevan immuuni tulelle).

1.2. Ihminen ja maailma

Colorsin keskivertoihminen on aina elänyt naamioitujen sankareiden keskellä: ne ovat yhtä olennainen osa hänen elämäänsä kuin meille poptähdet. Vaikka harvat tuntevat itse supersankaria, monet ovat kerran tai pari nähneet sellaisen. Supersankareiden kyvyt eivät useimpia tavallisia ihmisiä häiritse: niihin suhtaudutaan kenties samanlaisella kateudella kuin huomattavaan rahaan ja maineeseen tässä maailmassa. Kykyjen selittämättömyys ajaa hulluiksi lähinnä joukon tutkijoita yliopistoissa, joskin optimistisimmat (tai mielenvikaisimmat) väittävät, ettei mysteerin ratkaisu ole enää kaukana.

Supersankarit näkyvät jokapäiväisessä elämässä jonkin verran, lähinnä koska näyttää siltä että supervoimat ja aktiivinen, ulospäinsuuntautunut persoonallisuus sekä tarmo tehdä asioita kulkevat käsi kädessä. 1960-luvulla käytännössä jokaisella itseäänkunnioittavalla länsimaisella aatteella oli supersankari keulakuvana ja inspiraation lähteenä, 1970-luvulla supersankarit muuttuivat jälleen hieman introspektiivisemmiksi ja vetäytyivät syrjempään uutisista vain palatakseen uudella voimalla 1980-luvun alussa. Viimeisen muutaman vuoden aikana myös uusi ilmiö, supersankariryhmä tai -organisaatio on nostanut päätään; aiemmin supersankarit ovat jostain syystä tuntuneet olleen varsin yksinäisyyteen pyrkiviä ja yhteistyökyvyttömiä.

Supersankareita arvioidaan olevan kenties yksi viidestä miljoonasta ihmisestä kehittyneissä maissa; kolmannesta maailmasta ei osata esittää minkäänlaista arviota koska supersankari näyttää olevan ensisijaisesti kehittyneimpien alueiden ilmiö. Koko maailmassa uskotaan olevan luultavasti joitakin satoja supersankareita, mutta tarkkaa määrää ei todellakaan tiedetä. Pelkästään Yhdysvalloissa asuu luultavasti satakunta supersankaria.

Colorsin nykyhetki on paljon oman vastaavan aikamme kaltainen, samoin siihen johtanut historia. Toinen maailmansota päättyi Normandian maihinnousuun, Hitlerin itsemurhaan, kahteen atomipommiin ja Saksan jakamiseen. USA hävisi Vietnamin sodan (huolimatta kentällä toimineista supersankareista, joista hyvin monet jäivät sille tielleen), JFK salamurhattiin Dallasissa 1963, Neil Armstrong käveli kuussa 1969, Elvis, Buddy Holly ja Jim Morrison ovat kuolleet, muuri jakaa Berliinin. Selviä erojakin kuitenkin löytyy: 1980 Iranissa panttivankina pidetyt amerikkalaiset vapautettiin supersankareiden avulla, superterroristi Timber Wolf salamurhasi afrikkalaisten nationalistien laskuun useita ranskalaisia poliitikkoja sekä muita vaikuttajia 1982-1984 ja sai aikaan koko maassa melkoisen vainoharhaisen ilmapiirin joka ei vieläkään ole hellittänyt (1987 Ranskassa perustuslakia on yhä tuntuvasti rajoitettu ja vallassa olevat tahot ovat hyvin äärioikeistolaisia), plus monia muita yksityiskohtia. Colorsin maailman ihmiset ovat yleisesti kenties hieman väljempiä uskomusjärjestelmissään (erilaisuutta suvaitaan hieman enemmän) ja tiede sekä tekniikka ovat edistyneet aavistuksen verran pidemmälle supersankaritutkimusten sivutuotteina. Jokapäiväisessä elämässä muutokset kuitenkin näkyvät hyvin vähän.

Colorsin maailma on myös parista kohtaa paremmassa kunnossa kuin omamme. Syystä tai toisesta fossiilisten polttoaineiden käyttö suuren luokan energiantuotantoon on siellä vähentynyt nopeaa tahtia toisen maailmansodan jälkeen ja kasvihuoneilmiötä niissä eeppisissä mittasuhteissa joissa pelaajat sen tuntevat ei esiinny. Yksityisautoilukin on täällä paitsi harvinaisempaa myös puhtaampaa; vaikkei vetyautoja vielä olekaan, ei niiden kehittämiseen odoteta menevän kauaa. Sademetsien jauhaminen sahanpuruksi pelkästään parin jalopuun takia on täällä myöskin kaukaisen menneisyyden asia; 1970-luvusta saakka kansainväliset sopimukset ovat kieltäneet sademetsähakkuut ankarasti ja YK maksaa valtioille joiden alueella sademetsiä sijaitsee runsaasti rahaa niiden suojelusta. Mutta täälläkin valtavia rahasummia on viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana upotettu pääasiassa Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton väliseen kilpavarusteluun ja valaat ovat yhä vaarassa kuolla sukupuuttoon.

2. Pohdintaa supersankaruudesta

Sanaa "supersankari" käytetään Colorsin maailmassa monessa merkityksessä; se on arkikielen käsite, jonka kaikkia sävyjä on yhtä hankala tavoittaa kuin "poptähden". Pelkistetyimmillään sillä tarkoitetaan ihmistä, jolla on yliluonnollisia kykyjä, mutta useimpien ihmisten mielestä siihen liittyy automaattisesti monia muitakin piirteitä, ja kenties yllättävästi, määritelmä ei ole millään tavoin selkeärajainen. Näiden lisäpiirteiden yleispätevyys vaihtelee suuresti. Tässä esitetään joitakin yleisiä väitteitä supersankareista, ja tarkastellaan niiden totuudenmukaisuutta.

"Supersankari on ihminen, jolla on yliluonnollisia voimia."

Useimmiten tämä väite pitää paikkansa. Kuitenkin supersankareiksi lasketaan yleisessä kielenkäytössä myös sellaisiakin (lähinnä historiallisia) naamioituneita sankareita, jotka eivät ole koskaan osoittaneet mitään merkkejä minkäänlaisista epätavallisista kyvyistä. Toisaalta, alan historiaan - tai triviaan perehtyneet ihmiset jaksavat väitellä tuntikausia paitsi siitä, oliko Robin Hood todellinen, myös siitä, oliko hänen jousiammuntakykynsä luonnollinen. Väittelyä hankaloittaa ennestään se, ettei edes "yliluonnolliselle kyvylle" ole olemassa selkeää ja yksiselitteistä määritelmää.

Nykyisellään yleisö tunnustetta supersankaruuden katsotaan edellyttävän yliluonnollisia voimia, ja on epäselvää, onko maailmassa yhä puhtaita "naamioituneita hyväntekijöitä" joilla ei ole yliluonnollisia kykyjä.

"Supersankareilla on erikoinen sankarinimi."

Pitää paikkansa lähes aina: jos joku ei itse itselleen kutsunanimeä ota, antaa media hänelle sellaisen. Useimpien mielestä itse otettu nimi on vähemmän nolostuttava kuin lehdistön keksimä. Supersankareihin viitataan useimmiten näiden sankarinimellä, ja jotkut paljon julkisuudessa toimivat supersankarit ovatkin ottaneet tämän 'taiteilijanimensä' oikeaksi viralliseksi nimekseen.

Supersankarinimien alkuperä vaihtelee huomattavasti. Monien supersankareiden nimet viittaavat joillain tavoin näiden kykyihin tai aatteisiin, mutta pelkästään "mukavan kuuloisia lempinimiä" on vähintään puolet käytetyistä kutsumanimistä. Yhdysvalloissa lähes kaikista maailman sankareista käytetään näiden nimien englanninkielistä käännöstä pelkän kielitaidottomuuden vuoksi, joskin selkeitä poikkeuksiakin tähän on.

"Supersankarit salaavat henkilöllisyytensä."

Nykyään tämä pitää yhä harvemmin paikkansa, ja on jäänne 1900-luvun alkupuolen ajoista, jolloin käytännössä kaikki naamioituneet sankarit pitivät matalaa profiilia ja toimivat mahdollisimman nimettöminä. 1960-luvulle saavuttaessa tämä alkoi pitää yhä vähemmän paikkaansa, ja nykyään ylivoimaisesti suurin osa supersankareista ei salaa taustaansa ja oikeaa nimeään millään tavoin. Poikkeukset tähän löytyvät pääasiassa aktiivisesti laittomia tai muuten arkaluontoisia toimia harjoittavista supersankareista, sankareista, joille salaperäisyys on osa imagoa tai sankareista, jotka jostain syystä tahtovat pitää yllä tavallista identiteettiä "pakopaikkana" julkisuudelta.

"Supersankarit pukeutuvat erikoisesti."

Tuollaisenaan väite pitää usein paikkansa - mutta erikoisesti ei tarkoita aivan sitä, mitä esimerkiksi sarjakuvat antaisivat ymmärtää. Useimmat supersankarit ovat julkisuuden henkilöitä, ja omaleimainen pukeutuminen korostaa tätä. Varsinaiselle "supersankariasulle" on niinikään historialliset syyt: ensimmäiset supersankarit peittivät oikeat nimensä naamioilla ja erikoisilla vaatteilla, ja osia tästä on edelleen jäljellä nykyisessä supersankarikulttuurissa.

Nykyään harvoilla supersankareilla on jokin yksi tietty asu jossa he suostuvat julkisuudessa esiintymään, useimmilla on enemmänkin tietty omaperäinen tyyli jota he noudattavat. Nämä tyylit ovat hyvin vaihtelevia, mutta useimmiten julkisuudessa esiintyvän supersankarin pystyy erottamaan pukeutumisen perusteella muusta väestä ympärillään.

"Supersankarit ottavat kiinni rikollisia."

Vaikka supersankareiden alkuperä onkin naamioituneissa vigilanteissa, eivät he ole enää vuosikymmeniin olleet pelkästään tälle alalle sijoittuneita. Nykyään supersankareita löytää useilta eri aloilta: armeijasta, viihdeteollisuudesta, pelastusalalta - tai terrorismista tai järjestäytyneestä rikollisuudesta. On vaikeaa sanoa mitään yksittäistä alaa, jolla kaikki tai edes valtaosa supersankareista toimisi; ylivoimaisesti suurin osa tunnetuista supersankareista käyttää voimiaan johonkin aktiivisesti, mutta ainoastaan aniharvat toimivat nykyään päätoimisina 'vapaaehtoispoliiseina'.

3. Vaihtoehtoisessa maailmassa: lyhyt maailmankiertue

Colors-pelit sijoittuvat pääasiassa Yhdysvaltoihin, minkä vuoksi tämä esitys on häpeämättömän amerikkalaiskeskeinen. Supersankareille on myös annettu enemmän palstatilaa kuin he objektiivisesti ansaitsisivat.

3.1 Koko maailma

Poliittisesti 1980-luvun lopun maailma on kylmän sodan kahtia jakama, tosin merkkejä suurvaltojen välien lämpenemisestä on ollut viimeisen parin vuoden aikana havaittavissa. Tämä on ollut useimmille melkoinen huojentumisen lähde. Toisaalta uusia epäkohtia maailmasta on paljastunut ja monessa paikoin aletaan viimein tiedostaa valtava taloudellinen epätasa-arvo joka erottaa Afrikan ja valtaosan Aasiaa sivistyneistä maista.

Huolimatta 1980-luvun suuntauksesta supersankarien yhdistymiselle kukaan ei ole vielä yrittänyt perustaa mitään maailmanlaajuista organisaatiota kaikille supersankareille. Alueeltaan kattavin supersankarijärjestö on supervoimaisia palkkasotureita välittävä organisaatio nimeltään Exchange, jonka päämajan uskotaan sijaitsevan Filippiineillä. Exchange on ollut olemassa 1970-luvun viimeisistä vuosista asti: järjestön johtajia ei tunneta ja tarkat toimintaperiaatteetkin ovat suurelle yleisölle hämärän peitossa. Organisaationa se on täysin moraaliton ja piittaamaton, välittäen supervoimaisia sotilaita mille tahansa taholle kyselemättä. Exchangen kautta toimivia supersankareita löytyy kaikkialta: käytännössä poikkeuksetta nämä ovat periaatteettomia palkkasotilaita ja monesti viranomaisten etsintäkuuluttamia. Exchangen toiminta on laitonta lähes kaikkialla, mutta järjestö pysyy hyvin piilossa eikä useiden supersankariryhmien ja tiedustelupalveluiden toimista huolimatta sitä ole saatu kuriin.

3.2 Yhdysvallat

Vietnamin sota oli USA:lle melkoinen PR-katastrofi, sekä sisä- että ulkopoliittisesti. Presidentti Kennedyn salamurhan jälkeen maata rautaisella otteella hallinnut antikommunistinen hallinto näyttäytyi koko maailmalle kaikessa myrkyllisyydessään ja kieroudessaan, ja Watergate sinetöi presidentti Nixonin kohtalon kotimaassa. YK teki 1970-luvun puolivälissä Yhdysvalloille tiukkoja vaatimuksia maailman asioihin puuttumisesta, ja poliittisesti epävarma hallinto myöntyi suurimpaan osaan näistä. Sodasta kotiin palaavat supersankarit saivat melko kylmän vastaanoton, ja tuloksena enimmäkseen vetäytyivät julkisuuden valokeilasta.

Vietnamin sodan jälkeen Yhdysvallat alkoi toimia kansainvälisessä politiikassa koko lailla kesymmin, tavoitellen järjen äänen asemaa, enemmän sovittelijaa kuin pakottajaa. Tärkeä vaikuttaja tässä kehityksessä oli maata 1977-1980 hallinnut demokraattipresidentti Jimmy Carter, jonka ulkopoliittinen suuntaus oli varsin maltillinen. Erityisesti Arabiassa tukikohtaansa pitävät Yhdysvaltain poliittiset viholliset näkivät tämän heikkouden merkkinä, mutta ripeä puuttuminen muutamiin yksittäistapauksiin, jossa Yhdysvaltain kansalaiset olivat joutuneet terrorismin kohteeksi osoitti, ettei USA vieläkään ollut mikään lammas suden vaatteissa.

1980 valtaan pääsi jälleen kerran aggressiivisempi republikaanihallinto, joka olisi mieluusti palannut ulkopolitiikassa Vietnamin sotaa edeltävälle linjalle. Tämä oli kuitenkin vaikeaa: YK piti Yhdysvaltoja tiukasti silmällä, eikä sisäpoliittinenkaan tilanne suosinut kansainvälistä seikkailua. Arabivaltiot istuivat yhä öljyn päällä ja Etelä-Amerikassa vaihtoehtoiset demokratiamallit alkoivat jälleen kukoistaa. Muutamat vanhoilliset elementit etenkin CIA:ssa yrittivät puuttua näihin, mutta heidän aikeensa vuotivat julkisuuteen ja 1982 jopa CIA:n johtaja joutui eroamaan

1985 Neuvostoliitto alkoi lähestyä Yhdysvaltoja kansainvälisessä politiikassa, ja huolimatta presidentti Reaganin ennakkoluuloista, diplomaattisuhteet muuttuivat paremmiksi kuin mitä ne koskaan olivat olleet. USA:n ulkopolitiikka alkoi olla paljon rauhallisempaa kuin aiemmin, ja politiikassa huomio keskittyi sisäpoliittisiin ongelmiin.

Tämän hetken Yhdysvalloissa toimii arviolta sata supersankaria. 1980-luvun aikana monet heistä ovat järjestäytyneet ryhmiin joidenkin erityisintressien ympärille. Näkyvimpiä lain puitteissa toimivia ja yleisen suosion omaavia ryhmiä ovat kalifornialainen ‘ammatillisten naamioituneiden seikkailijoiden’ organisaatio Secret Army (joka nimestään huolimatta toimii varsin avoimesti), chicagolainen Danger Men (löyhä koalitio Suurten järvien seudun sankareita, joka tosin näyttää hajonneen kesällä 1987), itärannikolla toimiva Storm Knights ja teksasilainen Protectors, jota johtaa maan maineikkain supersankari Trinity. Vähemmän laillisia tai suosittuja ovat uusnatsista ideologiaa pönkittävä White Wizards (joka keskittyy olemaan keulakuvana useille rasistisille organisaatioille) sekä superterroristi tai -palkkasoturiorganisaatio Nighthawks (joka tosin tuntuu suuntaavan toimensa pääasiassa Yhdysvaltain hallitusta vastaan ja varoo yleensä vahingoittamasta sivullisia).

Yksittäisiä supersankareita löytyy yhä useita, vaikka monet heistä ovatkin tekemisissä myös jonkin organisaation kanssa. Tunnetuimpia  oikeuden puolustajia näistä ovat Miamissa toimiva Barracuda, Phoenixin Drake, Detroitin Detroit Steel ja Bostonin Skyrocket. Viranomaisten takaa-ajamia ovat mm. ympäri mannerta toimiva timanttivaras Pharaoh (jonka ainutlaatuinen tyyli ja charmi takaavat hänelle myös ihailijansa) sekä entinen newyorkilainen mafiajohtaja King Cobra. Lisäksi mainitsemisen arvoinen on supervoimainen rockmuusikko Sparkle, jonka yhtyeessä on soittanut muitakin supersankareita.

3.3 Kanada

Maailmanpolitiikassa varsin passiivinen Kanada sai vuoden 1987 lopussa hieman kyseenalaista mainetta ihmisoikeusnäyttämöllä, kun paljastui että siellä oli kaikessa hiljaisuudessa ajettu läpi laki, jonka väitetään käytännössä vaarantavan supervoimaisten kansalaisten alkeellisimpia perusoikeuksia. Tämän lain olemassaoloa ei kuitenkaan maan supersankarisceneä tarkkailemalla huomaisi: Montrealista käsin toimiva pelastustoimintaan ja ‘mahdottomiin töihin’ erikoistunut supersankarijärjestö Arctic Light nauttii edelleen suurta suosiota kotimaassaan ja jossain määrin kansainvälisestikin. Muita varsinaisia supersankariorganisaatioita siellä ei olekaan, ainoastaan joitakin yksittäisiä sankareita (tunnetuimpia Edmontonin Quantum ja Vancouverin Ictacal).

3.4 Länsi-Eurooppa

Rautaesiripun jakaman Euroopan länsipuoli on Vietnamin sodan jälkeen varsin aktiivisesti kritisoinut Yhdysvaltoja ja jossain määrin pyrkinyt luomaan omaa linjaansa politiikassa, vaikka suuri osa sen valtioista kuuluukin yhä NATO:on ja omistaa vahvat taloudelliset sekä poliittiset siteet Amerikan suuntaan.

Länsieurooppalaiset supersankarit ovat viimeisten muutamien vuosien aikana muodostaneet kovaa vauhtia yhteistä organisaatiota, joskin tätä prosessia ovat vaikeuttaneet lainsäädännölliset erot ja jossain määrin myös poikkeavat ideologiat. Tämä Hero Net on osittain jo toiminnassa ja monissa eurooppalaisissa maissa (poikkeuksena Ranska, jonka äärioikeistolainen hallitus suhtautuu hyvin negatiivisesti supersankareihin) ja sen näkyvimpiä jäseniä ovat hollantilaiset Tower ja Magic Mirror.

Ranska on selkeä erikoistapaus Länsi-Euroopan muutoin vapaamielisessä ilmapiirissä. 1980-luvun alkupuolella maassa puhkesi todellinen superterrorismin aalto, joka johti lähes kahdenkymmenen politiikan henkilön murhaan. Ranska tiukensi tämän kriisin johdosta huomattavasti suurta osaa lainsäädännöstään ja rajoitti monia yksinkertaisia perusoikeuksia. Tällä hetkellä Ranskaa pidetään monella tapaa poliisivaltiona, johon matkustaminen on työlästä ja jonka suuret kaupungit muistuttavat linnoitettuja leirejä. Maassa toimineet supersankarit ovat lähes kaikki hakeutuneet muualle, enimmäkseen joko Sveitsiin tai Benelux-maihin.

3.5 Neuvostoliitto ja Itä-Eurooppa

Toisen maailmansodan jälkeen monien itäisen Euroopan valtioiden todellinen johtohahmo Neuvostoliitto on myös harjoittanut varsin aggressiivista ulkopolitiikkaa niin Kauko- kuin Lähi-Idässäkin, eikä tästä syystä ole kansainvälisen yhteisön suosiossa. Se on poliittisesti melko lähellä joitain Etelä-Amerikan valtioita, mutta useimmat tämän mantereen sosialistisista hallituksista pysyvät mieluiten kaukana kaikista suurvaltakiistoista ja keskittyvät huolehtimaan omista asioistaan. Kolmen vuosikymmenen kylmän sodan jälkeen Neuvostoliitto tuntuu vastikään saaneen huomattavasti maltillisemman hallinnon, ja maan suhteet jopa Yhdysvaltoihin ovat lämmenneet hieman.

Mikhail Gorbatshovin hallinnon alla työskentelee useita supersankareita, mutta heistä ei oikeastaan lännessä tiedetä mitään. Jo 1960-luvulla toimintansa aloittanut Red Knight on yhä aktiivinen yli 20 vuoden toiminnan jälkeen, ja samalla jokseenkin ainoa neuvostoliittolainen supersankari, joka länsimaissa tunnetaan. Useiden supersankareiden uskotaan toimineen ja toimivan edelleen itäblokin alueella Puolueen vastaisessa toiminnassa, mutta tarkempi tieto näiden toimista pysyy edelleen salassa.

3.6 Lähi-Itä

Öljyä myymällä rikastuneet arabivaltiot keskittyvät omiin asioihinsa ja vaikuttavat maailmanpolitiikkaan pääasiassa olemalla planeetan tärkein öljyn tuottaja. Kuitenkin raakaöljyn kysyntä on pudonnut melkoisesti 1970-luvusta yksityisautoilun harvinaistuttua, eivätkä arabivaltioiden pyrkimykset hallita maailman taloutta öljyn mahdilla ole viime aikoina kantaneet paljoa hedelmää. Alueen maita luonnehtii syvä kuilu rikkaiden ja köyhien välillä, toisinaan äärimmäiseksikin kärjistyvä islamilaisuus sekä melkoinen epäluulo sekä länsimaita että Neuvostoliittoa kohtaan. Lähi-Idän alueella supersankareita tavataan äärimmäisen vähän.

3.7 Kaukoitä

Ulkopoliittisesti varsin sulkeutuneessa Kiinassa uskotaan toimivan joitakin supersankareita hallituksen vastaisissa järjestöissä; tieto näistäkään ei kuitenkaan juuri muulle maailmalle kulje. Brittien vuokraamassa Hong Kongissa sitävasten on oma supersankariryhmänsä, Dragons, näyttävä ja rakastettu joukkue seikkailijoita, jotka ovat jatkuvasti korviaan myöten oikeusjutuissa ties mistä vääryyksistä mutta joilla on helposti varaa selvitä niistä ja maksaa korvaukset. Japanista löytyy myös joitakin supersankarijoukkueita, mutta ne eivät länsimaissa ole erityisen tunnettuja.

3.8 Australia

Australiassa supersankareita on jostain syystä varsin vähän. Melbournessa toimii joukko aktiivisia supervigilanteja, joilla ei kuitenkaan ole kovin ystävälliset välit paikallisten viranomaisten kanssa. Muitakin supersankareita luultavasti on, mutta he eivät pidä itsestään paljoa ääntä.

3.9 Etelä-Amerikka

1960-luvun loppuun saakka Yhdysvallat oli melko aktiivisesti puuttunut Etelä-Amerikan mantereen valtioiden politiikkaan, mutta Vietnamin sodan jälkeen tämä käytäntö lopahti. Tuloksena mantereen valtiot ovat kehittyneet melkoiseksi tilkkutäkiksi mitä erilaisimpia kokeilevia taloudellisia järjestelmiä, ja tyypillisesti ulkomainen suurpääoma ei omista niissä suurta jalansijaa. Etelä-Amerikan maat eivät yleensä ole erityisen rikkaita, mutta monissa poliittisesti rohkeimmissa on hyvin kehittynyt sosiaalihuoltojärjestelmä joka tasoittaa omistavan ja omistamattoman luokan välistä kuilua. Etelä-Amerikan valtiot pyrkivät pitämään monissa asioissa sekä taloudellisesti että sotilaallisesti yhtä (vaikka etenkin sotilaallisella kentällä erimielisyyksiä syntyy tuon tuostakin). Yhdysvalloissa näihin sosialismia kosiskeleviin (tai sitä avoimesti harjoittaviin) maihin suhtaudutaan epäluuloisesti, ei vähiten koska valtaosa Yhdysvalloissa tavattavista laittomista huumeista kulkeutuu maahan etelästä päin.

Etelä-Amerikassa supersankareita on melko paljon, mutta Yhdysvalloissa näistä tiedetään vain vähän. Brasiliassa oli vielä viime päiviin asti supersankariryhmä Shooting Stars, mutta joulun 1986 jälkeen siitä ei ole kuulunut mitään, eikä kukaan tiedä mitä sille on tapahtunut. Venezuelassa väitetään toimivan Magic -niminen ällistyttävän voimakas superolento, jonka voimien sanotaan pystyvän miltei mihin tahansa, mutta jonka olemassaolostakaan ei silti ole kiistattomia todisteita.

3.10 Afrikka

Supersankarit tuntuvat olevan nimenomaan länsimaisen sivistyksen mukanaan tuoma ilmiö: Afrikassa ja ainoastaan suurkaupungeista löytyy supersankareita, eikä näistäkään yhteensä kourallista enempää. Jokseenkin ainoa kansainvälisesti tunnettu afrikkalainen supersankari on Etelä-Afrikassa toimiva musta hallituksenvastainen superterroristi nimeltään Spartacus, jonka menetelmät ovat varsin armottomia ja joka ei sen vuoksi ole kansainvälisen yhteisön suosiossa: tasa-arvoliikkeen vähemmän aggressiiviset elementit eivät liioin hänestä pidä.

4. Aikalinjaa

1921 Qishi aloittaa toimintansa San Fransiscossa, ja hänestä tulee ensimmäinen 1900-luvun yleisesti tunnettu supersankari.
1923 Nemesis ryhtyy Chicagossa sotaan kaupungin gangstereita vastaan.
1936 Ensimmäiset oletettavasti yli-inhimillisiä kykyjä omistavat supersankarit ilmestyvät, näkyvimpänä näistä yliluonnollisen vahva Stonewall.
1939 Toinen maailmansota syttyy. Hitlerin supervoimainen iskuryhmä Übermenschen saapuu sotanäyttämölle (jäseniä mm. Wotan, Valkyria ja Fenris).
1940 Brittiläinen supersankari Union Jack aloittaa toimintansa ja lähtee rintamalle. Muitakin eurooppalaisia supersankareita lähtee sotaan.
1941 Yhdysvallat liittyy toiseen maailmansotaan Pearl Harborin pommituksen jälkeen.
1942 Teksasilainen tulipalloja ampuva supersankari Lone Star astuu julkisuuteen ja nostaa kohun hämmästyttävällä ja selvästi yli-inhimillisellä voimallaan ampua tulipalloja.
1942-1945 Useita amerikkalaisia sankareita taistelee rintamalla Euroopassa ja Tyynellämerellä, näkyvimpinä Rapier, Lone Star ja Patriot. Monet menehtyvät kentällä. Sota Euroopassa päättyy kilpajuoksuun Berliinistä, ja Japanissa kahteen atomipommiin.
1946 Sodasta palaavat supersankarit nauttivat suurta suosiota Yhdysvalloissa. Kiistattomat todisteet sankareiden yliluonnollisista kyvyistä vakuuttavat skeptisimmätkin ihmiset. Euroopassa supersankareita on huomattavasti vähemmän suurimman osan heistä menehdyttyä sodassa.
1950 Koreassa alkaa sota. Patriot lähtee taistelemaan YK-joukkojen rinnalla.
1951 Patriot kutsutaan takaisin Koreasta vastaamaan syytteisiin kommunistien tukemisesta.
1952 House of Un-American Activities Committee ja senaattori Joseph McCarthy suorittavat kommunistijahtia myös supersankareiden keskuudessa. Patriot tuomitaan vankilaan kommunismisympatioiden vuoksi.
1953 Useita amerikkalaisia supersankareita poistuu julkisuudesta ennemmin kuin jää kommunistivainojen jalkoihin. Supersankarikulttuuri katoaa Yhdysvalloista moneksi vuodeksi.
1959 Alabamalainen Robert Brody aka Trinity astuu julkisuuteen; hän on ensimmäinen lentävä supersankari. Hänen myötään supersankarit palaavat Yhdysvaltain ja koko maailman tietoisuuteen.
1960-1963 Useita supersankareita astuu julkisuuteen Euroopassa ja Yhdysvalloissa (mm. Rainmaker, Chains, Silver Sister).
1962 Kuuban kriisi. Huhutaan, että Neuvostoliitto olisi lähettänyt omia superolentojaan saarivaltion avuksi, mutta huhu ei saa virallista vahvistusta miltään taholta.
1963 Yhdysvaltain presidentti John F. Kennedy salamurhataan.
1964 Belgialainen supersankari Cougar tunnustautuu julkisesti homoseksuaaliksi ja saa aikaan pienen kohun vanhoillisissa piireissä. Amerikkalaiset ja eurooppalaiset supersankarit alkavat julkisesti kiinnittyä erilaisiin aatteisiin. Konflikti Vietnamissa kiihtyy.
1965 Neuvostoliitto esittelee maailmalle supersankarinsa Red Knightin. Pittsburgissa, Pennsylvaniassa anarkistinen Rainmaker ja konservatiivinen Trinity ottavat yhteen sodanvastaisessa mielenosoituksessa; yhteenotto televisioidaan kaikkialle Yhdysvaltoihin ja päättyy ratkaisemattomana. Trinity lähtee Vietnamiin.
1965-1975 Sota Vietnamissa. Useita amerikkalaisia supersankareita toimii sotilaiden rinnalla (mm. Defender, Trinity, Harmonie), huhujen mukaan törmäten pohjoisvietnamilaisiin superolentoihin. Yhdysvalloissa ja Euroopassa monet sankarit vastustavat sotaa. Niinikään monet sankarit vetäytyvät julkisuudesta.
1966 Ensimmäiset amerikkalaiset superrikolliset ilmestyvät. Teksasilainen Highwayman alkaa ryöstellä pankkien rahalähetyksiä. Kaliforniassa radikaali anarkisti Bloodletter murhaa liike-elämän vaikuttajia.
1974 Pharaoh tekee ensimmäisen ryöstönsä.
1975 Vietnamin sota päättyy. Yhdysvaltain kansainvälinen maine on sodan vuoksi varsin matala, ja hallinnon seuraavat yritykset harjoittaa aggressiivista ulkopolitiikkaa kariutuvat sisäiseen ja ulkoiseen painostukseen. Barracuda aloittaa toimintansa näihin aikoihin.
1976 Terra aloittaa Chicagossa toimintansa supersankarina.
1977 Exchange aloittaa toimintansa luultavasti tänä vuonna
1978 Supervoimainen rockmuusikko Sparkle astuu julkisuuteen. Supersankareiden paluun 1970-luvun hämäryydestä katsotaan usein alkavan hänestä.
1979 Iranissa Yhdysvaltain suurlähetystön henkilökunta jää panttivangeiksi, mutta CIA vapauttaa heidät. Epäilyksiä supersankareiden osallistumisesta operaatioon ei vahvisteta. Teksasilainen Mach Three, "maailman nopein mies", ja detroitlainen Detroit Steel, "maailman vahvin mies", esiintyvät tahoillaan ensimmäistä kertaa julkisuudessa.
1980 Kanadassa perustetaan Arctic Light Incorporated. Hong Kongissa Dragons muodostuu
1981 Kenraali Isidoro de Santillagos kaappaa vallan Costa Verde- nimisessä väliamerikkalaisessa pikkuvaltiossa, huhujen mukaan supervoimaisten palkkasotilaiden avulla. YK:n talouspakotteet sotilasdiktatuuria kohtaan eivät tehoa.
1982 Terra perustaa Danger Menin "tekemään Chicagosta jälleen turvallisen paikan elää". Kaupungin viranomaiset suhtautuvat ryhmään varsin nuivasti, mutta yleisö rakastaa sitä. Julkisuuteen vuotaa tietoja CIA:n aikeista rahoittaa oikeistolaisia sissejä vasemmistolaisvaltaisissa eteläamerikkalaisissa maissa; asiaa seuraava kansainvälinenkin kohu johtaa CIA:n johtajan eroamiseen. Brasiliassa muodostuu supersankariryhmä Shooting Stars. Euroopassa HeroNetin suunnittelu alkaa. Phoenixissa Drake aloittaa toimintansa. Superterroristi Timber Wolf murhaa ranskalaisia poliitikkoja. Ranskassa uusfasismi kohottaa päätään ja presidentti Georges Placic nousee valtaan.
1983 Trinity perustaa Protectorsin. Kaliforniassa superrikollinen Airburst murhaa poliiseja. Huomattavan voimakas superterroristi Inferno hyökkää ensimmäistä kertaa Yhdysvaltain armeijaa vastaan.
1984 Kaliforniassa perustetaan Secret Army, itärannikolla Storm Knights
1986 Shooting Stars katoaa jäljettömiin joulun tienoilla.
1987 Terra (Garvey D. Boole) ilmoittaa Danger Menin saavuttaneen tavoitteensa, ja ryhtyy supersankarista poliitikoksi. Danger Men hajoaa.
1988 Kanadassa esiintyy julkista vastustusta maassa vaivihkaa voimaan ajettua superolentojen oikeuksia rajoittavaa lainsäädäntöä vastaan.

5. Lähteitä, kiitoksia, krediittejä

Inspiraationa ja lähdemateriaalina Colorsiin ovat toimineet seuraavat sarjakuvat, kirjat, elokuvat, roolipelituotteet ja muut modernin mytologian kappaleet:

Kaupallisia roolipelituotteita:

GURPS Supers, GURPS IST (Steve Jackson Games): Inspiroivia yrityksiä kuvata “realistista” supersankarimaailmaa. Joitakin aineksia Colorsin maailmassa on ainakin ulkoisesti lainattu lähes suoraan näistä teoksista.
Champions: The Super Role Playing Game (Hero Games): Supersankaripelien aatelia: erinomaisen eheä järjestelmä täynnä kauniisti toimivia erikoiskykyjä. Tärkein vaikuttaja siihen, millä tavoin monimutkaisia erikoiskykyjä tulisi pelisysteemillä mallintaa.
Marvel Super Heroes Roleplaying Game (TSR, Inc): Marvelistisen lapsellinen peli älyttömistä sankareista. Sen kauniin yksinkertainen systeemi oli kuitenkin helppo mukailla livepeliin. Lopullinen Colorsin sääntöjärjestelmä on läheistä sukua tälle pelille.

Kirjoja:

Wild Cards (toim. George R.R. Martin): Kirjasarja yli-inhimillisiä voimia omistavista olennoista. Varmaankin sävyltään ja tyyliltään kaikkein lähimpänä Colorsin tavoittelemaa tunnelmaa. Pelinjohtaja on opetellut Amerikan historiansa pääasiassa näistä teoksista.

Sarjakuvia:

Chris Claremontin X-Men (suom. Ryhmä-X 1984-1987 ja myöhemminkin): Ihmissuhdeongelmia  maailman pelastamisen lomassa. Älyttömiä voimia, hurmaavia hahmoja. Tämä sarjakuva tutustutti pelinjohdon aikanaan supersankarigenreen sen kaikessa kirjavuudessa, ja sillä on rakas paikka myös useiden pelaajien sydämessä.
The New Statesmen (John Smith, Jim Baikie & muut): Erikoislaatuinen supersankarisarjakuva, tarinaltaan sekava ja vaikeasti avautuva mutta sisältää hyvin kiehtovia hahmoja.
Miracleman (Alan Moore): Klassisen sankarin uusi versio. Harvinaisen vakava ja koherentti supersankaritarina joka silti on hyvin lähellä perinteistä supersankarimyyttiä. Kiinnostava tavastaan esittää elämää paljon suurempi päähenkilönsä inhimillisessä valossa.
Watchmen (Alan Moore, Dave Gibbons): Se Vakava Supersankarisarjakuva, kiistämättömän laadukas vaikkakin genreä romuttavalta tyyliltään kaikkea sitä mitä Colors ei ole. Kiehtova tässä yhteydessä nimenomaan eri sankarisukupolvien käsittelyn vuoksi.
Astro City (Kurt Busiek & muut): Nelivärisupersankarisarjakuvan suurin saavutus, kauniita novelleja unenomaisessa supersankareita kuhisevassa kaupungissa. Astro City -tyylinen sense-of-wonder on eräs pelinjohdon tavoitteista.

Elokuvia:

The Shadow (ohj. Russel Mulcahy, pääos. Alec Baldwin): Lumoava elokuva 1930-luvun supersankarista jolla kerrankin on vertaisensa vastustaja. Inspiraatio moniin pulp-ajan sankareihin.
X-Men (ohj. Bryan Singer, pääos. Patrick Stewart, sir Ian McKellen, Hugh Jackman): Ryhmä-X valkokankaalla. Upeasti sarjakuvien hengen säilyttävä filmi, inspiroiva ja innostava tuotos, erinomainen esimerkki siitä, kuinka piirretyille hahmoille löydetään elävä tulkitsija.

Colors on Clobonin pakolaishallituksen tuotantoa. Maailman, hahmot sekä sääntöjärjestelmän on laatinut Dare Talvitie.