Muutamia muitakin alkuaikojen supersankareita länsirannikolla toimi: Los Angelesissa vaikuttivat ennen toista maailmansotaa sekä sen aikana Rapier ja Stonewall. Stonewall oli ensimmäinen länsirannikolla yli-inhimillisiä voimia todistettavasti omistanut sankari: hän oli huomattavan vahva ja vahingoittumaton. Stonewall ei koskaan lähtenyt mukaan sotaan Euroopassa tai Japanissa, toisin kuin monet muut sen ajan sankarit.
Maailmansodan jälkeen länsirannikko (erityisesti LA, Frisco ja San Diego, sekä Portland) sai useita uusia sankareita; nämä eivät kuitenkaan ehtineet toimia kovin kauaa ennenkuin Yhdysvalloissa valtaa saava maccarthylaisuus ajoi heidät maan alle. Vuosina 1955-1959 ei länsirannikolla tiettävästi toiminut ensimmäistäkään naamioitunutta sankaria.
1959 Trinityn ilmestyminen julkisuuteen Alabamassa herätti kaikkialla USA:ssa melkoisen sankariboomin, ja uusia supersankareita ilmestyi esiin kaikkialta. Koko 1960-luvun ajan yleinen trendi supersankareissa oli hyvin julkisuusorientoitunut. Länsirannikolla San Fransisco oli supersankaritoiminnan keskus; sieltä astuivat esiin mm. Dangerous, Weeping Willow ja Stunner, joista kukin toimi selvästi näkyvillä, käyttäen enemmän aikaansa erilaisten aatteiden keulakuvina kuin rikollisia jahtaamassa. Los Angelesista lähti myöskin useita sankareita. 1962 esiin astui Rainmaker, josta tuli koko hippisukupolven ihailema superpasifisti; naisasialiike otti omakseen LA:n Silver Sisterin, ja mustien asiaa ajoi Chains.
Vietnamin sodan alkaessa Yhdysvaltain hallitus vetosi supersankareihin lähtemään mukaan taisteluun kommunismia vastaan: länsirannikon sankareista juuri kukaan ei vastannut kutsuun, toisin kuin muualta maasta. Kuitenkin supersankareiden osallistuminen Vietnamin sotaan oli hankala aihe, joka johti monessa paikassa sankareiden suosion romahtamiseen. Paikoitellen erimielisyydet olivat hyvinkin näkyviä: alkuvuodesta 1965 koko maa näki televisioistaan, kuinka Rainmaker ja Trinity ottivat yhteen Pittsburgissa sodan vastaisessa opiskelijamielenosoituksessa. Vuosikymmenen lopun lähestyessä monet sankarit putosivat pois julkisuudesta, ei vähiten koska länsirannikolle ilmestyivät näihin aikoihin ensimmäiset "superrikolliset", voimiaan kaikkea muuta kuin yleishyödyllisesti käyttävät yli-ihmiset. Radikaali ja väkivaltainen anarkisti Bloodletter oli näistä ensimmäinen, mutta muitakin näkyi.
1970-luvun alkuun tultaessa lähes kaikki amerikkalaiset supersankarit näyttivät jälleen kadonneen julkisuudesta, lukuunottamatta Vietnamissa taistelevaa kourallista (näkyvimpiä Trinity, Harmonie sekä sille tielleen jäänyt Defender). Kuitenkin länsirannikolla monet sankarit jatkoivat toimintaansa poissa näkyvistä: ainakin Chains toimi aktiivisesti supervigilantena Los Angelesin alueella vuoteen 1976, jolloin hän ilmeisesti sai surmansa gangstereiden toimesta.
Vuosikymmenen lopussa ja seuraavan alussa supersankarit alkoivat kuitenkin tihkua takaisin julkisuuteen. Keskeisimpiä paikkoja olivat edelleen San Fransisco ja Los Angeles, jonne seudun yliluonnollisia voimia omistavat ihmiset tuntuivat kerääntyvän. Friscossa toimi tiettävästi useitakin supersankareita, joista näkyvin oli rikollisuutta vastaan taisteleva Imp. Myös superrikolliset ilmaantuivat uudelleen, kun Kalliovuorten länsilaidalla motivaatioiltaan tuntematon superterroristi Inferno, jolla on valtavan voimakkaat tuleen perustuvat voimat, suoritti useita hyökkäyksiä Yhdysvaltain armeijan tukikohtia vastaan.
Vuonna 1983 supersankarit päätyivät julkisuuteen Los Angelesissa supervigilante Airburstin aloittaessa väkivaltaisen yhdenmiehen sodan poliisilaitoksen korruptiota vastaan. Airburstin hankkima julkisuus ei ollut kovin myönteistä, ja hänen ristiretkensä päättyi seuraavana keväänä FBI:n päästessä hänen jäljilleen. Pian tämän jälkeen ensimmäinen länsirannikolle koskaan perustettu supersankariryhmä Secret Army astui julkisuuteen.
Nykyään Secret Army on ylivoimaisesti näkyvin osa Yhdysvaltain länsirannikon supersankarikulttuuria, vaikka se vaikuttaakin pääosin Los Angelesissa. San Fransiscossa Imp on edelleen aktiivinen ja nauttii kohtalaista suosiota, vaikkei kukaan hänestä paljoa tiedäkään. Seattlessa on toisinaan nähty Wave Rideriksi itseään kutsuva nuori mies, jonka tarkemmista toimista ei kuitenkaan paljoa tiedetä. Kalliovuorten länsiosaan on vetäytynyt erakoksi entinen Princetonin yliopiston meteorologian professori Donald Whitman, Tornado, joka keskittyy toimimaan tutkijana eikä pidä juurikaan yhteyttä ulkopuoliseen maailmaan.
Myös vähemmän yhteiskuntamyönteisiä supersankareita länsirannikolta löytyy. Inferno näyttäytyi viimeksi 1984, mutta tuolloin armeija sai ajettua hänet pois. Sekä Los Angelesissa että San Fransiscossa väitetään toimivan kansainvälisen superpalkkasoturiorganisaation Exchangen agentteja (mm. Infernoa on epäilty tällaiseksi), mutta varmuutta ei tälle ole saatu. Näkyvin superuhka viime aikana oli Warhammer-niminen eteläamerikkalainen superrikollinen, jonka Secret Army vangitsi 1986.
Yleisön suhtautuminen supersankareihin länsirannikolla on hyvin myönteinen, eikä lainsäädäntö näytä pyrkivän juuri mitenkään erityisesti sääntelemään supersankareiden toimia. Niinä harvoina kertoina joina joku supersankari on joutunut oikeuteen, ovat tapaukset olleet hyvin yksinkertaisia ja selkeitä (esim. Warhammerin syytteet useista murhista).
Länsirannikon superscenessä julkaistaan supersankarifanien toimesta muutamaa fanzineä, joista eloisin on nelisen kertaa vuodessa ilmestyvä Amazing. Sceneen kuuluu erottamattomasti myös Radio San Andreas -kanavan DJ Brac Stone, teräväkielinen ja ruokkoamaton juoruja levittävä radioääni, joka raportoi kolmesti viikossa ohjelmassaan kaikki supersankarihuhut, jotka suinkin on käsiinsä saanut. Stonen ohjelmien todenmukaisuus on kyseenalainen mutta viihdearvo kiistämätön.