Seuraavassa on satunnaisessa järjestyksessä joitakin älyttömyyksiä, joita olen elämäntapani tähden tehnyt:

Ensimmäiseksi tietenkin Wonderman Karhun killan TKU-7:stä (sekä myöhemmin 4:stä). Pelkästään tämän hahmon asu voitaisiin laskea merkiksi mielenhäiriöstä. Wondermanina olen mm. riiputtanut erästä hahmoa kaksi ja puoli kerrosta maanpintaa ylempänä sijaitsevalta parvekkeelta kuulustellessani tätä, loikannut erinomaisen korkealta lavalta suoraan kivikkoon, sekä poseerannut Turkulaisen nuorisoliitteen kansikuvassa (oheinen kuvatus)... Talon katolta en sentään hypännyt, vaikka ei sekään kyllä kaukana ollut.

Nordarak XI: Tämän pelin hienoin järjettömyys oli bofferein käyty taistelu pimeässä kaiteettomalla ja jäisellä sillalla hyisen virran (okei, keskivertoa suuremman puron) yllä. Tietenkin osallistuin siihen, joskin ainoastaan varahahmolla.

Huonona hetkenä osallistuin Miken peliin Viimeinen yö ja jopa nautin siitä. Voitaneen katsoa joko osoitukseksi vahvasta sielusta, tai puutteellisesta aivotoiminnasta. Samaisessa pelissä lojuin mudassa keltaisen puskutraktorin alla ainakin 15 minuuttia. Douglas Adams-vaikutteiden lisäksi siellä oli kylmää, märkää ja epämiellyttävää.

Toisessa Miken pelissä, Draiocht II:ssa, örkkipäällikköni Garez juoksi helteisessä metsässä rengaspanssari ja turkiksia yllään useita tunteja ja kymmeniä kilometrejä. Pelaaja ei tiennyt pystyvänsä moiseen.

Kolme järjettömyyttä yhdessä pelissä: 20 asteen pakkanen, Korpin klaanin peli ja eteläpohjalaisittain puhuva sekä ajatteleva (tai ei-ajatteleva) hahmo. Tätä suoritusta en tosin aio uusia.

Midnight Walkissa hahmoni demoni Agerodeph myrkytettiin kuoliaaksi. Tämä toteutettiin juottamalla minulle desilitra laimentamatonta vihreää Fun Lightia. Maku ei lähtenyt suustani viikkoon.

Jolarp III:ssa istuin yksikseni vaatekaapissa kolme tuntia. Pidempäänkin olisin jaksanut, mutta minut löydettiin. (Tästäkö on peräisin Turun koulukuntaan viittaava "yksin kaapissa istuen" pelattu peli? Minulla oli kaapissa oikeasti hommaa, kun kuuntelin ja vakoilin...)

Inaktiiviset kokemukset olivat huipussaan myös Helsingin Vampiren Toisessa konklaavissa. Suurimman osan kyseisestä pelistä hahmoni Mörkö vietti puuvaarna sydämessään Camarillan vankikopissa ja minä pelasin tätä uskollisesti. Itse asiassa täytyy myöntää, että pelikokemuksen taso kohosi melkoisesti kun minut suljettiin eroon muista pelaajista ja hahmoista.

Turun Vampire-kronikassa olen saanut useita kertoja kiipeillä erilaisissa liukkauden asteissa olevaa Tähtitorninmäkeä ylös ja alas. Villeimmällä kerralla juoksin kuuran peittämän kymmenen metriä korkean pusikkoisen ja hyvin jyrkän rinteen ylhäältä alas asti yrittäessäni olla kadottamatta varjostamaani verenimijää.

Peikkohovin sotaanlähdössä pelasin paljain jaloin kulkevaa talvikeijun kehossa majailevaa Epätoivon sotaherraa. Pelipaikan lattia oli jääkylmä, mutta hahmoa se ei haitannut - ja käytännössä seisoin koko pelin paikallani kuin tatti, ilman että kasvoillani käväisi minkäänlaista ilmettä. Se oli hankalaa, kun pelaaja oli jatkuvasti jäätyä hengiltä..

Mahtava bändimme Jori Virtasen Burniin. Tulipa todistettua ainakin, etten osaa laulaa...

Kodittomat-maagipelissä pelasin täysin vallitsevan luonteeni vastaista hahmoa, jonka touhuihin pelin aikana kuuluivat mm. saunomismaratoni, 25-asteisessa pakkasessa alasti hyppiminen sekä strippaus tanssittaessa. Kaltaiselleni ujolle nörtille varsin pelottavaa.

Hämylä 2000:ssa oli ilmeettömällä hahmolla taas vaihteeksi kylmä - tällä kertaa toimiessani verisenä ruumisproppina pakettiautossa hämeenlinnalaisella parkkipaikalla odottamassa, että pelaajat löytäisivät minut. Oli marraskuu enkä ollut varsinaisesti varautunut siihen, että saisin lojua jäätävässä takakontissa tunnin.

Miken ja Jamin Myrskyn ajassa pelaan urheasti ja kanssapelaajia säälimättä hahmoa, joka soittaa epävireistä koristehuilua, jatkuvasti. En osaa soittaa kovin hyvin. Ei hahmonikaan osaa.

Pelageya: Laikassa ei juurikaan syöty eikä ainakaan nukuttu. Olin raahannut aivan oman vuoteen pelipaikalle jotta saisin hyvin unta, mutta sankarillinen hahmoni päätyi antamaan vuoteensa toiselle ihmiselle, eikä itse sitten nukkunut ollenkaan.

Pahoittelen tämän kirjoitelman huomattavaa subjektiivisuutta sekä järkevän sisällön puutetta. Koko jutun kirjoittamisen syyksi voin antaa vain huomattavan tylsistyneisyyden puuskan. Lisää hirveyksiä tulee kunhan teen niitä.