Influenza

"Kuvittele tavallista influenssavirusta, joka leviää pisaratartuntana hetkessä minkä tahansa ihmisryhmän läpi. Tartunnan saamisesta oireiden ilmenemiseen kuluu vain joitakin tunteja, minkä jälkeen sairastunut henkilö voi tartuttaa muitakin. Kuvittele, että nielun limakalvojen lisäksi tämä virus pesiytyykin aivan minne tahansa - mieluiten kuitenkin hermostoa suojaaville kalvoille. Kuvittele, että se on vahvempi ja sitkeämpi kuin mitkään kehon normaalit puolustusmekanismit, ja koska se on virus, antibiootitkaan eivät kosketa sitä. Se tappaa 90% tartunnan saaneista; taudin puhkeamisesta kuolemaan kuluu kuudestatoista kuuteenkymmeneen tuntia. Se on todellinen supertauti."
"Päästä pieni määrä tällaista virusta liikkeelle suuressa asutuskeskuksessa. Mallit osoittavat, että parissakymmenessä tunnissa se on levinnyt katastrofaalisesti - ei ainoastaan asutuskeskuksen sisäisesti, vaan lentoliikenteen kautta myös muihin keskuksiin, levitäkseen niistä edelleen ja edelleen."
"Nyt sinulla on käsissäsi painajainen."
 - E-Newsin toimittaja Sandra Fulton, Bern, Sveitsi, 8. 10. 2035

Lokakuussa 2035 Bernissä, Sveitsissä puhkesi influenssaepidemia. Tämä sellaisenaan ei ollut mitään epätavallista, mutta hälyttäväksi tilanne alkoi muuttua siinä vaiheessa kun havaittiin, että taudin saaneet potilaat alkoivat kuolla - jopa aivan nuoret ja terveet ihmiset jotka saivat korkeatasoista hoitoa. Parissa vuorokaudessa Bern oli täydessä katastrofitilassa: supertauti oli tyrmännyt sen väestöstä lähes neljänneksen ja alkanut levitä muuallekin.

Lähes samoihin aikoihin muualta maailmasta alkoi tulla vastaavanlaisia raportteja. Bangkokissa, Los Angelesissa, Wellingtonissa ja Nairobissa tuntui jotakuinkin yhtä aikaa ilmestyneen samanlainen tappajaflunssa, joka jyräsi tiheästi asutettujen kaupunkien läpi kuin itse Kuolema. Eikä se todellakaan ollut jäämässä aloilleen. Vaikka lentoliikenne ja matkusteleminen olikin vähentynyt merkittävästi 1900-luvusta, oli nopeasti itävällä ja huomaamattomalla taudilla edelleen erinomainen mahdollisuus levitä planeetan puolelta toiselle alle vuorokaudessa.

Supertauti nimettiin yksinkertaisesti "Influenzaksi". Neljässäkymmenessä tunnissa se oli ajanut lähes koko maailman paniikkitilaan. Uusia tapauksia löytyi kaikkialta, ja huomaamatta jääneet varhaiset epidemiat olivat jättäneet kokonaisia kaupunkeja toimintakyvyttömiksi. Valtiot julistivat yleisen matkustuskiellon ja kävivät taisteluun eristääkseen jo saastuneet alueet sekä estääkseen ihmisiä tartuttamasta toisiaan. Suuryritykset eristäytyivät kuoriinsa ja sulkivat yrityssektorien rajat välttääkseen sairautta - monesti vain huomatakseen, että kantaja oli jo sisäpuolella.

Paikat, joista Influenzaa tavattiin, todettiin heti menetetyiksi. Jos kaupungin voimalaitoksen työntekijät saivat flunssan, voimalaitos suljettiin ja kaupunki jäi ilman sähköä. Jos sairaalassa lääkäri sairastui, sairaala julistettiin karanteeniin. Tietoliikennekeskuksia, lentokenttiä, yhtiökonttoreita ja monia muita yksinkertaisesti lakkasi toimimasta niiden henkilökunnan saatua tartunnan ja paikan joutuessa oitis eristyksiin kaikesta muusta.

Kuten aina, toimintakykyisiksi jääneet tiedotusvälineet pursuivat ristiriitaista tietoa. Jotkut julistivat maailman loppuneen, toiset väittivät koko epidemian olevan hämäystä ja todellisen syyn olevan jotain vielä karmivampaa - avaruusolentojen hyökkäys tai maailmanlaajuinen vallankaappaus. Epidemian laajuudesta ei ollut tarkkaa tietoa: joidenkin tahojen mukaan jokaisessa suuremmassa asutuskeskuksessa oli jo kantaja ja kuolleiden määrän olevan jo sadoissa miljoonissa, toiset taas sanoivat Influenzan riehuvan vain kourallisessa kaupunkeja ja muualla karanteenimääräykset olivat saaneet sen jo kuriin.

Jokseenkin ainoa asia, josta vallitsi yksimielisyys oli, että Influenza ei voinut olla luonnollinen ilmiö. Se oli liian tehokas, liian tappava ja ilmestynyt liian monessa paikassa yhtäaikaa. Mutta kuka sen oli päästänyt irti? Tietoa ei ollut. Kukaan ei ottanut vastuuta.

Joensuu, kolme viikkoa myöhemmin

"It is now an act of deliberate will to be a rational human being."
 - David Gerrold, War Against the Chtorr

Lokakuun loppuun tultaessa Influenza pitää edelleen koko maailmaa otteessaan. Se on osoittautunut hieman vähemmän tappavaksi kuin aluksi luultiin, mutta silti ennuste sen saaneille ei ole hyvä. Nykyisten arvioiden mukaan noin 90% tartunnan saaneista kuolee kahden vuorokauden sisällä, 9% kahden viikon sisällä, ja jäljelle jäävästä prosentista ei vielä edes uskalleta sanoa mitään. Tauti pystytään perusolomuodossaan tunnistamaan jo riittävän varmasti, mutta näyttää siltä, että joissakin ihmisissä se pysyy lähes näkymättömänä useita päiviä ennen puhkeamistaan, ja liikkeellä on huhuja mutanttimuodoista, joita ei vielä kyetä edes havaitsemaan. Uusia tapauksia todetaan edelleen paikoissa, joissa ihmisiä ei eristetä toisistaan tarpeeksi tiukasti.

Joensuuhun Influenza iski melko varhaisessa vaiheessa, mutta viranomaisten ja yhtiötahojen hämmästyttävän nopeat vastatoimet saivat sen lähes heti kuriin. Supertaudin aiheuttamat tuhot olivat Itä-Suomen pääkaupungissa huomattavan paljon pienemmät kuin monissa muissa paikoissa. Kuolonuhreja oli sata tuhatta, näistä suurin osa kaupungin hyvin tiheästi asutetussa ydinkeskustassa. Tämä on vajaa kymmenesosa koko miljoonakaupungin väestöstä, ja vaikka se kuulostaakin karmivan korkealta luvulta, on se hämmästyttävän hyvä tulos kun muistaa, että planeetalta löytyy useita suurkaupunkeja, jotka ovat menettäneet yli puolet väestään ja joiden sisäinen hallinto on siksi täysin romahtanut.

Joensuussa vallitsee yhä järjestys - ankara ja sotalainomainen, mutta järjestys yhtä kaikki. Viranomaiset ovat saaneet rakennettua toimivan karanteenijärjestelmän, jonka ylläpitäminen vie valtaosan heidän resursseistaan, mutta joka estää tautia aiheuttamasta enää suurempia tuhoja. Kaupunki on jaettu eristysvyöhykkeisiin, joiden välillä liikkumista on rajoitettu ankarasti. Poliisi on valmis ampumaan ensin ja kysymään sitten havaitessaan karanteenisäännösten rikkojia, ja jopa kaupungin yritysten turvapuolen väkeä on otettu mukaan avustamaan kriisivalvonnassa. Yhdessä nämä Joensuun turvajoukot muodostavat ankaran mutta tehokkaan verkon supertautia vastaan. Elintarvikkeiden säännöstely on kaupungissa ankeaa arkea, sähkönjakelu on keskitetty elintärkeisiin palveluihin, ja terveydenhoito toimii hyvin karujen ja pragmaattisten sääntöjen mukaan.

Nämä toimenpiteet ovat onnistuneet pitämään kaupungin edes jossain määrin elinkelpoisena. Mutta normaaliksi tilanne ei ole palautunut, eikä kukaan vielä osaa ennustaa, mitä 'normaali' Influenzan jälkeisessä maailmassa edes tarkoittaa. Viestintäverkko toimii yhä nykien, uutisten antama tieto on kaukana yhdenmukaisesta tai varmasta, ja kansainväliset suhteet ovat kaaoksessa paikallishallinnon sekä paikoitellen keskushallitustenkin romahtamisen vuoksi. Eikä Influenzan alkuperästä tiedetä vieläkään mitään.

Siltalan joenranta

Siltalan kaupunginosan jokirannan asukkaat menivät maanantaina 8.10 nukkumaan kaikessa rauhassa, ja heräsivät seuraavana aamuna ulkonaliikkumiskieltoon. Pieni vähätuloisen väen kaupunginosa oli monien muiden samanlaisten tavoin eristetty ympäristöstään osana viranomaisten pyrkimyksiä rajoittaa Influenzan räjähdysmäistä leviämistä.

Joissain paikoissa karanteeni toimi paremmin, joissain huonommin. Siltalan väki oli onnekasta - heidän naapurustostaan ei löytynyt ensimmäistäkään tautitapausta. Silti tauti iski heidänkin muualla asuviin läheisiinsä kovaa ja armotta, ja kaikki menettivät työtovereita, ystäviä tai perheenjäseniä. Suorien kuolemantapausten puutteesta huolimatta Influenza puri Siltalan asukkaisiinkin.

Kolmen viikon ajan Siltalan jokirannan ihmiset ovat eläneet lähes eristyksissä omassa pienessä lähiympäristössään, kukin käsitellen ympärillä raivoavaa katastrofia ja mielipuolisuutta omalla tavallaan. Kaupunginosa on hiljainen, ja vaikka siellä ei enää vallitsekaan ulkonaliikkumiskielto, ei ulkosalla paljoa väkeä nykyään näe. Kaikki odottavat, että tauti hellittäisi otettaan ja että jonkinlainen turvallisuudentunne palaisi. Kukaan ei tahdo yrittää rikkoa karanteenia tai uhmata raskaasti aseistettuja turvajoukkoja. Kehnosti toimiva tietoverkko, sekä paikalliseen kauppaan tulevat elintarvikelähetykset ovat tärkein kontakti ulkopuoliseen maailmaan.

Pari päivää sitten jokirannan pensaikosta löytyi ruumis. Tämä sinänsä ei ollut mitenkään epätavallista: itsemurhat olivat verottaneet pienen yhteisön väkeä tasaisesti aina karanteenin alusta lähtien. Mutta opiskelija Christer Vaahteran elämä ei ollut kuuleman mukaan päättynyt hänen omissa käsissään, vaan jonkun toisen, ja huhujen mukaan vieläpä hyvin karmivalla ja verisellä tavalla. Turvajoukot eivät kommentoineet tapahtunutta mitenkään, ja heidän hiljaisuutensa vain ruokki pahaenteisiä puheita.

Seuraavana päivänä, 31. lokakuuta, löytyi toinen ruumis, Ilkka Oipio, ja jälleen kuiskaukset kertoivat hänen tulleen murhatuksi raa'asti, kenties jonkin sairaan rituaalin mukaisesti. Influenzan jälkeisessä turtuudessa ja kuoleman arkipäiväistymisessäkin tämä riitti järkyttämään seudun asukkaita. Eikö taudin aiheuttama hävitys riittänyt? Oliko Siltalassa todella liikkeellä murhaaja? Ja jos oli, mitä hän tahtoi?

Nyt on pyhäinpäivän aattoilta. Talojen seinille, lyhtypylväisiin ja verkkoon on ilmestynyt etsintäkuulutuksia, joiden väitetään esittävän alueen kahta tunnetuinta okkultistia. Huhut kiertävät edelleen, mutta rajaa vartioivat turvajoukot eivät anna vastauksia.