Sampo Savukoski
Musta pörssi

(pelaaja Matti Faler)

Sampo oli vihainen. Ei, kukaan ei ollut aivan äskettäin tehnyt hänelle vääryyttä, mutta sellainen hän oli. Heiveröinen kasvatuskotilapsi oli saanut pienenä kestää aivan tarpeeksi muiden tönimistä, ja oli kehittänyt itselleen piikikkään ulkokuoren. Hän oli aikanaan karannut irtolaisleirille ja ajautui siellä jo hyvin nuorena rikollisuuden pariin: huumeita, pakon sanelemia tappeluita, näiden seurauksena myös kaksi tappoa. Vaikka Sampo yritti pariinkin otteeseen löytää rehellistä työtä, hän palasi aina jonkin ajan kuluttua laittomuuksien pariin.

Veronkierron takia oikeutensa kokonaiseen kansalaispalkkaan menettänyt Sampo alkoi aluksi työskennellä itsenäisenä diilerinä ja siirtyi sittemmin Kenneth Juslinin alaiseksi. Tämä oli viisas veto, sillä Kennyn kanssa harjoitettu yhteistyö oli kaikin puolin tuottoisampaa kuin alueesta kilpailu - Sampo olisi riitatilanteessa hävinnyt kokeneemmalle diilerille ja myös tiesi sen. Influenzan puhjetessa hän oli toiminut Kennyn liigassa jo lähes kolme vuotta, ja oli nyt pomonsa lisäksi ainoa Siltalan karanteenialueelle jäänyt jäsen.

Kennyn ja Sampon tiimi alkoi toimia mukavasti, ja muutamassa viikossa tyypit olivat jokseenkin oppineet luottamaan toisiinsa. Yhteistyö sujui tämän luottamuksen ansiosta sopuisissa merkeissä, mutta uusien naamojen kanssa asioitaessa Sampo oli herkästi varpaillaan, ja hänen suunnaltaan alkoi kuulua hermostuneen sarkastisia kommentteja.

Kyyniseksi kasvanut Sampo ei aluksi asuinalueensa murhista erityisemmin hätkähtänyt. Koska valvontakamerat eivät toimineet - tästä Kenny oli uskaltanut kertoa Sampolle kuultuaan puolestaan asiasta valvoja Erikssonilta - saattoi joku mielipuoli riehua suht vapaasti ja lisätä karanteenialueen turvattomuutta. Sampo tiesi pomonsa pitävän moista vain hyvänä bisnesten vauhdittajana ja pyrki itse näkemään tilanteen samoin.

Kun Kenny sitten kertoi etsintäkuulutuksessa komeilevan Felix Havukaisen ostaneen häneltä jokin aika sitten ison kasan huumeita, alkoi Sampon stressi vähitellen lisääntyä. Siltalan karanteenialueen pimeitä markkinoita pyöritettiin sentään hänen omasta asunnostaan käsin, eikä ajatus Havukaisen yhdistämisestä häneen näin henkilökohtaisesti tuntunut kovinkaan houkuttelevalta.

Siinä paha, missä halloween: mustan pörssin bisneksiä ei pyhäinpäivän aattona ehditty käpistellä kovinkaan kauaa, kun Havukainen tyttöystävineen jo paukkasi ovesta sisään. Parin aivan arkipäiväiseltä vaikuttaneen yhteydenoton jälkeen moinen sai puoliunisen pikkudiilerin totisesti hereille. Felix totesi säälittävän oloisena, ettei hänellä ollut muutakaan paikkaa, mihin mennä. Arvatkaapa lohduttiko.

Sampo tiesi, että mustaan pörssiin kamoja toimittavat Kooma ja Kromi olivat saapumassa totuttuun tapaan asunnolle illan kuluessa. Sampo oli juuri soittanut heille Tuomo "Ledi" Levolan verkkokortin tiimoilta, ja hänen pääasiallinen murheensa oli saada Havukainen pois kämpästään (ja vähintään koko talosta, mikäli se hänestä riippui) ennen kuin moiset tyyppit ilmestyisivät paikalle. Sampon harmistuminen kasvoi kasvamistaan, hänen alkuperäiset suunnitelmansa myöhäisillalle olivat sentään vain sängyssä univelan pois lojuttaminen ja mahdollisista ovenavausvuoroista kiistely Kennyn kanssa.

Syyttömyyttään surkeana julistavalle Havukaiselle Sampo ärisi muutaman turhan kysymyksen ja kohta myös sen, ettei enää halunnut kuulla mitään varsinaisista murhista. Pääasia, että yhteys mustaan pörssiin saatiin hävitettyä: "Emmie välitä, ja niin tuo vaan ois saatana helepompi ampua teijät saman tien. Et sie ittekkään tiijä vaikka oisit aineissa mitä tehnynnä."

Sampo toki ymmärsi, että väkivaltaisesti käsiteltynä ongelma pahenisi entisestään, eikä kuittaillutkaan tappamisesta kuin purkaakseen julmaan pilaan ärtymystään ja omaa pelkoaan. Etsintäkuulutuksessa niin kovan oloinen Felix vaikutti hämmästyttävän aralta ja avuttomalta, ja oli hyvä kohde moisille heitoille. (Sampolla ei tosin ollut mitään syytä olettaa, etteikö tämä yhtä hyvin olisikin huumepäissään voinut tappaa etsintäkuulutuksissa mainitut ihmiset. Sitäpä suurempi syy saada tyyppi nopeasti pois paikalta.)

"Haluatko pelastaa mun elämän?" oli Ledi kysynyt aiemmin illalla, ja Sampo totesi moisen tempun kuulostavam kalliilta. Ledi kertoi kyseessä olevan verkkokortin, jonka hän tarvitsi juuri hajonneen tilalle, maksoi mitä maksoi. Koomalta ja Kromilta asiaa tiedustellessaan Sampo kuuli, ettei komponentin löytäminen todennäköisesti tuottaisi vaikeuksia, mutta tapaus Felix antoi hänelle syytä palata teemaan elämän pelastamisesta. Jos Ledi pelastetaan näin, ehkä hän vastineeksi pelastaisi diilerinsä. Verkkokortti tulisi siinä sitten ikään kuin kaupan päälle.

Eihän Sampo Lediä hyvin tuntenut. Ilmeisen varakkaalle verkkotyöläiselle oli kuitenkin jo aiemmin diilattu kalliita kamoja, joten Sampo aavisteli, ettei tämä olisi aivan ensimmäisenä käräyttämässä mustaa pörssiä. Onneksi hän oli oikeassa. Sampo soitti ja kysyi hyvin nopeasti Ledin halukkuutta avustamiseen, muttei maininnut Felixiä ennen kuin veti tätä Kennyn kanssa Ledin ovesta sisään. Vastaanottavan pään kommentti oli osuva: "Kyllä mä tiesin, että sä oot paska tyyppi, mutta että näin paska."

Ledi oli ylen hämmästynyt, mutta kuitenkin yhteistyöhaluinen, ja siinäpä sitten synkisteltiin Ledin kämpässä oikein porukalla, Kenny, Sampo, Felix, Outi Jyrkkä ja etupäässä nyt tietysti Ledi itse. Kenny kertoi saaneensa vahvan vaikutelman Felixin syyttömyydestä, mutta Ledin asenne oli sama kuin Sampon. Niin, eihän kukaan omaan kämppäänsä etsintäkuulutettua halua.

Matka Ledin luo oli ollut varsin lyhyt, ja Sampo oli vielä antanut seurueelle kangaskaistaleita ikään kuin hengityssuojiksi, jottei etsintäkuulutetun kasvoja tunnistettaisi. Kuitenkin jonkin ajan kuluttua ovikello soi, ja ovea avaamaan mennyt Ledi kuului puhuvan eteisessä itse valvoja Erikssonin kanssa. "Jumalaauta...! Soita sille, anna joku kuuma vihje, mitä vaan, kunhan juoksee äkkiä pois ovelta!"

Felix ja Outi pitelivät pelokkaina kiinni toisistaan, Sampo ja Kenny olivat nauliutuneet paikoilleen ja miettivät olemattomia varokeinoja. Hyvin intensiivisen tovin jälkeen Eriksson häipyi ovelta, vaikkei edes vastannut puhelimeensa "kuumaa vihjettä" kuunnellakseen. (Parin yrityksen jälkeen Kenny otti kiireellä puhelimensa soittoäänen pois päältä, ettei Eriksson olisi kuullut epäilyttävää hälytystä, jos olisi päättänyt soittaa takaisin jo ovelta.)

Eriksson oli kertonut Ledille, että Kirsi Oipio (murhatun miehen leski) oli saapumassa paikalle jonkin ajan kuluttua. Felix oli jälleen kerran kuljetettava johonkin, ja nyt mitä pikimmin. Homma alkoi käydä tosissaan Sampon hermoille, ja seuraavan kuljetuspaikan hän toivoi saman tien olevan se viimeinen. Etsintäkuulutettu olisi jo hyvä jättää taakse ja keskittyä peittelemään yhteyksiä. Niinpä Kenny keksi, että hänelle tuttu reportteri Wuolio voisi mielihyvin ottaa Felix Havukaisen ja Outi Jyrkän suojelukseensa, oletettua syyttömyyttä kun olisi hyvä kuuluttaa julkisuudessa, ja Wuolio itse saisi haltuunsa kovan luokan jutun. Kenny soitti asiasta toimittajalle, ja sopi tapaamisesta - hautausmaalla.

Kirkkopiha sijaitsi aivan nurkan takana, mutta epäluuloa lietsova Sampo pelkäsi Erikssonin vielä vaanivan jossakin nurkassa kiinnostuneena Ledin piilottelevasta käytöksestä. Kenny päätti jälleen kokeilla vihjepuhelutemppua, ja tällä kertaa Eriksson vastasi. Turvajoukot juoksutettiin hotelli Caribian parkkipaikalle, ja tämän turvin Ledin vieraat hiippailivat kahdessa erässä hautuumaalle.

Outi ja Felix piilottelivat pimeässä hautakivien takana, kun Kenny neuvotteli toimittajan kanssa. Sampo lähinnä kyräili muutaman metrin päässä ja kuittaili sarkastisesti; hän ei olisi välittänyt turvakameroiden tulevan puheeksi, koska oli Kennyn tietämättä mennyt lipsauttamaan niitä koskevan tiedon myös Wuoliolle, ihan noin myyntihommien yhteydessä. Toimittaja ei ollut Sampon parhaita tuttuja, ja idea Havukaisen ja Jyrkän luovuttamisesta hänen huostaansa tuntui vähintäänkin arveluttavalta. Taas Sampon stressi kasvoi, ja purkautui ilkeilevänä sanailuna.

Wuolio lupasi, että luovutuksen jälkeen emme tulisi enää kuulemaan kyseisistä ihmisistä mitään. Hän sijoittaisi heidät varmaan paikkaan, ja sen jälkeen huoli ei olisi enää meidän. Kennykin vakuutti henkilön luotettavuutta, joten Sampo myöntyi.

Parin turvajoukkojen kanssa koetun kohtaamisen jälkeen Felix ja Outi haettiin piilostaan, eikä huoli heistä todellakaan enää ollut Siltalan jokirannan mustan pörssin. Kenny onnistui repäisemään jutusta tässä vaiheessa vielä jonkin verran rahaakin, joten kaikki Sampon kannalta merkitykselliset osapuolet alkoivat vähitellen olla tyytyväisiä.

(Felix ja Outi kiittelivät kovin, mutta Sampo vastasi heille lähinnä, että ilohan heistä oli päästä eroon. Homma ei olisi voinut mennä Wuolion "ette tule enää kuulemaan kyseisistä ihmisistä mitään" - heiton osalta paremmin, koska tulimme tietämättämme luovuttaneeksi pulassa olevat ihmiset suoraa päätä Samhainin hirviömäisimmälle tyypille. Toisaalta... Mikäs sen kätevämpää jälkien peittämisen kannalta. :)) Sampo oli vielä jonkin aikaa silminnähden varuillaan, ja ehdotti tunnustelevaa paluuta kämpille Ledin kautta. Jonkin ajan kuluttua kyseiseen paikkaan törmäsi myös tarkastaja Eriksson turvajoukkojen miesten kanssa. Joukkio kertoi keräävänsä DNA- näytteitä, ja tämän seurauksena oikeanpuoleista peukaloa sitten jouduttiin suosiolla vilauttamaan DNA-testeriä käyttelevälle miehelle. "Oikean peukalon koneesta" tulikin sitten illan mittaan Sampon ja Kennyn sisäpiirin juttu, jolla viitattiin ironisesti virkavallan ammattitaitoon yleisemmälläkin tasolla.

Kun Sampo palasi Kennyn kanssa asunnolle, aiheutti miehille päänvaivaa Kilpi Konnan lähettämä sähköpostiviesti. Joensuun turvajoukkojen tietokantaan oletettavasti murtautunut Konna lupaili viestissä myydä sisäpiirin tietoja Siltalan alueen tapahtumista. Samposta moinen kuulosti illan tapahtumat huomioon ottaen pahalta, ja hän epäili turvajoukkojen yrittävän näin testata hänen osuuttaan asiassa. Sampolla oli vaikutelma, että illan aikana suoritettu liikehdintä oli herättänyt huomiota, ja vaikka pienen ajan sisällä parissa hyvinkin erilaisessa paikassa tapahtuneet kohtaamiset turvajoukkojen kanssa oli saatu näyttämään lähinnä satunnaiselta ja kiireettömältä oleskelulta, alkoivat Sampon epäluulot viestin myötä kasvaa.

Kenny kuitenkin aisti Kilpi Konnan tarjouksessa tilaisuuden rahalliseen hyötyyn. Asiaa ei loppujen lopuksi kovinkaan kauaa käännelty, kun Kennyn bisnestahdon sekä johtajan auktoriteetin taivuttelemana Sampokin myönsi, että turvajoukkojen tietojen tutkiminen voisi joka tapauksessa lopullisesti selvittää kohdistuiko juuri heihin jonkinlaisia epäilyjä. Tietoinen riski otettiin, ja se myös kannatti. Tiedot saapuivat, ja sisälsivät yksityiskohtaisia kuvauksia murhatutkimusten sisällöstä. Felix ei todellakaan ollut syyllinen.

Seuraavaksi bisnes olikin jo käynnissä. Kenny soitti Wuoliolle kaupatakseen tiedot murhien yksityiskohdista tuplahintaan, mutta kauppojen epäonnistumisen tuoman harmin myötä ensimmäisen nimettömän vihjepuhelun aika koitti. Tarkastaja Eriksson vastaanotti Kennyn satelliittipuhelimesta jäljityskelvottoman käskyn tutkia toimittaja Wuolion DNA, ja tilanne alkoi Sampon mielestä kääntyä jo hieman paremmaksi: Konnalta saaduissa tiedoissa ei mainittu mitään Sampoon tai Kennyyn viittaavaa, ja jonkin aikaa Felixistä eroon hankkiutumisen jälkeen olikin mukavan loogista aloittaa tietoinen osoittelu, joka veisi tutkimukset kauemmaksi mustan pörssin toiminnasta. Sitäkin parempi, jos kovalla bisnespohjalla toimiva Kenny saisi vielä samalla vedettyä illan tilin voiton puolelle...

Sillä välin Sampo oli vastaanottanut Kirsi Oipiolta viestin, jossa tämä kertoi haluavansa käydä paikalla mitä pikimmin. Seuraavaksi asunnolle saapuivatkin Ledi ja Kirsi (pari, joka ilmeisesti sittemmin vietti loppuillan tiukasti yhdessä Ledin saatua turvajoukoilta käskyn pitää huolta nuoresta leskestä.) Konnan välittämistä tiedoista oli tässä vaiheessa jo tulostettu paperille raakakopiot, ja Kenny sai jututtaa Kirsiä hieman sivummalla Sampon selostaessa asiasta Ledille. Näin siksi, että oletimme tietojen mitä todennäköisimmin järkyttävän aviopuolisonsa väkivaltaisesti menettänyttä Kirsiä.

Sampolla ei ollut aiemmin erityisempää tietoa Ledin ja Kirsin ystävyydestä, ja pienoisen mustasukkaisuuden häivähdyksen tuntien hän kysyikin vaivihkaa, kuinka vakavasta jutusta olikaan kysymys. Sampo oli parisen vuotta sitten ollut hienokseltaan ihastunut Kirsiin, mutta jutttu oli jäänyt sikseen, olihan Kirsi tuolloin jo naimisissa. Ledi vastasi jotakin ympäripyöreää, ja keskustelu siirtyi tuota pikaa dokumentteihin, joita Sampo uskalsi esitellä juttuun jo muutenkin tarpeeksi syvälle vedetylle Ledille. Kohtaus oli mielenkiintoinen: Kenny myi eteisessä Kirsille aseen Sampon huomaamatta, ja Sampo puolestaan luovutti kopiot dokumenteista Ledille, joka mainitsi voivansa tutkia asiaa tahollaan kunhan verkkokortti vain saapuisi.

Aseen myynti tuli esiin mustan pörssin miesten ollessa jälleen kahden, ja Samposta ajatus järkyttyneen lesken kuljeskelusta aseen kanssa oli aika vekkuli. Jos Kirsi ampuisi jonkun, Siltalassa olisi uusi - ja tällä kertaa myös todella syyllinen - tappaja, joka olisi helposti yhdistettävissä Sampon asuntoon. Kenny vakuutti, että Kirsi osti aseen vain turvakseen. Myytyä kappaletta ei tämän lisäksi voinut kuulemma jäljittää.

Sampo alkoi jo kehitellä uhkakuvia Kirsistä, joka kostaa Havukaista auttaneille mustan pörssin miehille (Sampohan ei tiennyt, että Kirsillä olisi aavistusta Felixin syyttömyydestä, saatika että tämä uskoisi siihen. Myöhemmin kuitenkin ilmeni, että Kirsi oli ilmeisesti saanut lukea kaikki Ledille annetut dokumentit, tai ainakin "tiesi kaiken, minkä turvajoukotkin tiesivät.") Kenny kuittasi, ettei asekaupassa kukaan ota asiakseen ampua diileriä. Huoli Kirsistä oli loppujen lopuksi kovin teoreettinen, ja toimikin lähinnä vain Sampon defenssinomaisena perusteena ajatella kyseistä ihmistä taas pitkähkön tauon jälkeen.

Tässä vaiheessa Sampo päätti hieman rauhoittaa oloaan, ja asettui sängylle pitkäkseen. Siinä hän sitten lojuikin alkuperäisen suunnitelmansa mukaisesti koko tovin, mutta rentoutumisen kanssa oli vähän niin ja näin, kun murhien tutkimusraportti oli käden ulottuvilla.

Loppuyön tapahtumat kulkivat Sampon osalta Kennyn kanssa jutellen ja bisnesten edistymistä seuraillen. Kenny otti huolekseen Kilpi Konnan tarjoamien tietojen kauppaamisen halukkaille niin kauan kuin tavara oli vielä kuumaa, Kooma ja Kromi kävivät tuomassa varastoihin täydennystä, ja jo aiemmin Sampolle soitellut hämärämies kävi ostamassa purkeittain papuja. Sampo kyseli papumieheltä jonkinlaisen reaktion toivossa nippusiteitä, sillä moiset tarvikkeet oli Konnalta saadussa raportissa mainittu eräiksi rituaalimurhissa käytetyistä välineistä.

Eipä osoittanut erityisiä nippusidetuntemuksia tuo hiippari, mutta oli yhtä kaikki kertonut Kennylle olevansa sähkömies. Asentajanteippi, nippusiteet... Tutkimusraportissa mainitut esineet täsmäsivät ammattiin hienosti, ja Kenny soittikin Erikssonille jäljityskelvottomasta numerosta(tm) uuden nimettömän vihjeen. (Pelin jälkeen kuulimme, että poloisen asentajan asunto ratsattiin välittömästi, mutta tyyppi oli täysin viaton.)

Sampo sulatteli tapahtumia ja päivysti Kennyn kanssa mustan pörssin tukikohdassa. Keskiyön hetki kului sisätiloissakin hieman jännittyneissä tunnelmissa, sillä tutkimusteksteissä viitattiin murhien tapahtuneen kahdentoista aikaan yöllä. Jostain syystä ihmisiin ei tuntunut enää saavan kunnolla yhteyttä (hmm..), joten keskustelimme niitä näitä muun muassa Kennyn bisneksistä ja tiedonmyyntiyrityksistä (joista tarkemmat kuvaukset löytyvätkin Kenneth Juslinin debriefistä.)

Aivan loppuvaiheessa lähdimme vielä Erikssonin varoitusta uhmaten haukkaamaan raitista ilmaa, ja Sampo tuli napanneeksi mukaansa kananuggettipakkauksen. Sillä hän onnistuikin yllättäen pelottamaan ainakin yhden hahmon juoksuun. (Okei, okei, ei se kuulemma paketista johtunut. :))

Kävimme vilkaisemassa sähkömiehen asuntoa ja kuulimme outoja huhuja jostakin ampumistapauksesta kulkiessamme Ledin ja Kirsin seurassa Three Beersin liepeillä. Turvajoukoilla vaikutti olevan jotakin toimintaa parkkipaikalla, mutta tilanteesta ei saanut minkäänlaista kokonaiskuvaa - eikä varsinkaan sellaista, jolla olisi voinut lyödä rahoiksi.

Peli loppui klo 2:00, ja juuri kämpälle palaamassa olleet Sampo sekä Kenny vaihtoivat identiteettiä ja suunnistivat yhteiseen debriefiin.

Pelaajan kommentteja: Yhdyn Pajusen Hannun mielipiteeseen pelin toimivuudesta. Mustan pörssin murjottajan osa tarjosi loppujen lopuksi varsin mielenkiintoisen näkökulman Siltalan maailmaan. Tapahtumat meillä kauppamiehillä tosiaan tyrehtyivät aika hyvin loppua kohden, ja suurin jännitys syntyikin parin viimeisen tunnin aikana lähinnä Kennyn puhelimitse pyörittämästä infopisteestä.

Toiminnan tai varsinaisen kauhun vähyys ei päässyt sinänsä haittaamaan, ja tilanne oli pitkälti omien valintojemme tulosta. Heti Felixin tapauksen kanssa tapellessahan ideana oli, että pääsisimme mahdollisimman pian irtautumaan moisesta ja palaamaan normaaliin arkeen, turvallisen välimatkan päästä karanteenialueen ongelmilla tienaamiseen.

Hannu "Kenny" Pajuselle kiitos hyvästä tiimistä ja onnistuneen bisnestunnelman luomisesta :), pelin toteuttaneille tahoille myöskin peukkuja ylös. Kertokaa, kun jotain vastaavaa on taas tarjolla.