Junani Helsingistä Turkuun oli hieman myöhässä mutta onneksi ei mitenkään päivän tehtävää haittaavasti. Saavuin Hilkan luo vain hieman sovittua myöhemmin, vähän aamukymmenen jälkeen.
Olin valinnut strategiakseni ”varovaisen lähestymistavan”, eli aikomukseni oli alussa tarkkailla ja tehdä hiljalleen tuttavuutta ja siten toivottavasti päivän kuluessa saavuttaa Jaanan luottamus. Uskoin asiallisen lähestymistavan olevan parhaan: En tulisi liian innostuneesti tai vaativasti tuputtamaan ufonäkemyksiäni, jottei se herättäisi liikaa epäilyä tai ettei minua leimattaisi vain hämäräksi ufouskojaksi, jonka sanoilla ja uskomuksilla ei ole mitään merkitystä, vaan mahdollisimman vakuuttavasti ja itse vahvasti asiaan uskovana esiintymällä.
Asunnossa olivat jo muut Hämeenlinnaan lähtijät. Hyvin hiljainen ja ujon oloinen nuori, punatukkainen tyttö Oona, Lähde-säätiössä koodaajana (selvisi päivän aikana) toimiva pitkätukkainen nuorimies Yanagi, sekä tietysti Hilkka ja Jaana. Tarkkaan en ollut selvillä, miksi juuri kyseinen seurue oli lähdössä, yhdistävänä tekijänä tuntui olevan, että Hilkka oli ajatellut, että matkasta voisi olla meille kullekin osaltamme hyötyä/hupia.
Ennen varsinaista matkaa Hilkka ilmoitti, että poikkeaisimme erään tytön luona varmistamassa, että hänellä oli kaikki kunnossa. Tämä poikkeama lopulta pakotti minut paljastamaan taustatarinani hieman aiemmin kuin olin ajatellut, mutta toisaalta uskon sen lopulta olevan vain hyvä, näin pääsin esittelemään yhdistyksemme ja uskomuksemme ufosieppauksiin laajemmalle piirille.
Tuo tyttö, Sarah, oli saanut jotenkin yllättäen yöllä luokseen toisen tytön, Katjan, joka oli yöllä ”tullut oven läpi”. Katja ei muistanut mitään yön tapahtumista. Lisäksi asuntoon oli ymmärtääkseni Katjan mukana (hänen tuomana?) ilmestynyt nukke. Kuulin melko sekavan tarinan Newcastlessa työskennelleen poliisin Sarahin olleen tarkastamassa jotain korkeaa rakennusta, kun hänen edessään oli ollut joku ”auktoriteettiâ”, joka oli käskenyt Sarahin hypätä. Seuraava asia minkä Sarah muistaa, oli että hän makasi maassa, ambulanssia oltiin tilaamassa, mutta Sarah oli loukannut vain selkänsä, ja meille hän kertoi, että juuri tuo nukke oli ilmeisesti jotenkin pelastanut hänet. Kertomus oli sekava, en saanut täyttä varmuutta esim. tapahtumien aikajärjestyksestä, oliko kaikki tapahtunut viime yönä vai oliko tuo katto-episodi jo aiemmin tapahtunut, mutta ilmeisesti sekä Katja että nukke olivat ilmestyneet Sarahin asuntoon perjantain ja lauantain völisenä yönä. Sarahin omaa suhtautumista kuvannee hänen lausahduksensa ”hullunpaperit vaan” ja ilmeisesti läsnäolevien henkilöiden välillä vallitsee tietty luottamus, koska Sarah avoimesti asiasta kertoi ja sanoi mm. jotain suuntaan ”te olette juuri ainoita, jotka eivät valkotakkisia paikalle kutsu.” En tiedä olisiko hän kertonut tapahtuneesta yhtä avoimesti jos olisi heti huomannut läsnäoloni, olin hieman taka-alalla, mutta minut huomatessaan hän ei tuntunut alkavan salailla, vaan kertoi juuri tuosta katto-episodista. Yritin tehdä muutamia tarkentavia kysymyksiä molemmille tytöille keskittyen juuri heidän muistikatkoksiin, ja juuri ennen kun teimme lähtöä kerroin toimivani Rajakokemus ry:ssä ja että kiinnostuksemme kohteena on eritoten muistikatkoksia kokeneet ihmiset, koska uskomme taustalla olevan ufosieppauksen. En valitettavasti ehtinyt asiaa enemmän pohjustaa, mutta ainakin Katjalle ehdin ilmaista, että yhdistyksemme olisi kiinnostunut hänen kokemuksestaan ja kehotin ottamaan yhteyttä.
Nukke itsessään pääsi Yanagin tutkittavaksi, hän ei siitä mielestään mitään vaarallista löytänyt, nukessa oli soittorasia joka soitti jotain sävelmää. Myöhemmin jo matkalla ollessamme Jaana sai puhelun ilmeisesti Sarahilta. Nukke oli laitettu vessaan nauhurin kanssa, ja nauhalle oli tallentunut puhetta, mikä kuitenkin oli ollut niin epäselvää, että ainoa erotettavissa oleva sana oli ollut ”Matias”, mikä tuntui herätteneen levottomuutta. Nukke-episodin jatkovaiheista en ole selvillä.
Tuo työtaustani kertominen aiheutti tietysti kysymyksiä kuten olin arvellutkin, sain selvittää mm. omia uskomuksiani, miten vakavasti asiaan uskon, miten olen tähän ryhtynyt. Vaikeimpia olivat kysymykset tutkimusmenetelmistä ja mahdollisista konkreettisista tuloksista ja ymmärsin, että valmisteluni olivat jääneet tuossa suhteessa vajavaisiksi. Minulla olisi pitänyt olla tarjota jotain selviä todisteita ufosieppauksista, mutta koska olin jo ehtinyt kertoa yhdistyksemme käsittelevän tapauksia luottamuksellisesti, en uskonut voivani enää lähestymistapaa muuttaa herättämättä liikaa epäilyksiä. Yanagi kysyi myös suhtautumisestani salaliittoteorioihin ja hallituksen haluun salata asioita, tätä yritin kiertää toteamalla että yhdistyksemme totta kai salaa jäsentemme ja asiakkaittemme henkilötietoja asiaan liittyvän leimautumisen vaaran vuoksi, suuri yleisö kun edelleen suhtautuu asiaan skeptisesti ja ivallisesti, mutta etten oikeasti usko että Suomessa moiseen olisi sen enemmän tarvetta. Yanagi kysyi myös tunnenko Zengenesis nimisen yrityksen, joka kuulemma antaa uskonnollista konsultaatiota. Hän oletti, että operoisimme samalla alalla, että jotkut ufosieppauksen kokenet ovat ufouskovia, yritys tarjoaa apua kullekin sopivan ja omimman uskonnon löytämiseksi. Tunnustin etten asiasta tiedä, mutta esitin kiinnostunutta, koska ala läheltä liippaa. Automatkalla tuli esiin myös erään Lasse Hinkola -nimisen henkilön kuolema ja häneltä löytynyt ufotutkimusta koskeneet paperit, mutta Jaana esitti, että henkilö ilmeisesti oli ollut vain joku itsenäinen tutkija, joka oli kerännyt tietoa netistä mm. Suomessa sattuneista tapauksista.
Automatkan aikana kyselin varovasti seurueemme jäsenten taustoja. Oona oli hyvin hiljainen, hän opiskelee yliopistossa folkloristiikkaa/kansantiedettä, mutta se ei kuulemma tunnu hänen alaltaan, joten hän on miettimässä nyt jotain muuta. En osaa sanoa miten läheinen hän on Jaana kanssa, mielikuvaksi jäi, että hän on mukana Hilkan kehotuksesta, eikä välttämättä ole kovin läheinen tuttu Jaanan kanssa.
Yanagi kertoi olevansa töissä Lähde-säätiössä koodaajana, ja puheidensa perusteella hänellä ei olisi työn puolesta todisteita Jaanan kaltaisesta kokeilusta, mutta toisaalta jos Jaanalla on jotain todisteita tekoälyn mahdollisista käyttösovelluksista, tuntuu Yanagi mahdolliselta linkiltä. Jaana ja Yanagi tuntuvat olevan hyvinkin läheisiä tuttuja, ja he jakavat samanlaisen tieteellisen lähestymistavan asiaan.
Hilkka Haaja on jonkunlainen unitutkija, ainakin omasta mielestään. Jaana on ottanut alun perin häneen yhteyttä, koska ei näe koskaan unia, ei edes nuku. En tiedä mitkä ovat olleet keinot tai mahdolliset tulokset heidän tapaamisissaan asian tiimoilta. Hilkka tuntuu tällä hetkellä puuhailevan kovasti unimaailman kanssa, enkä ole ollenkaan vakuuttunut noiden puuhailujen turvallisuudesta tai järkevyydestä. Kahden kesken en juuri päivän aikana päässyt Hilkan kanssa keskustelemaan, mutta illalla ennen eroamistamme ehdin ilmaista hänellekin, että miettisivät vakavasti esittämääni mahdollisuutta ufosieppauksesta. Toivon, että Jaanaan siis vaikutetaan myös lähtöni jälkeen, mutta en tiedä missä määrin Hilkka on mukana Jaanan taustojen selvittelyssä. Ei ehkä kovin aktiivisesti, tämän päivän perusteella vaikuttaa, että hän on melko kiinni unimaailmaongelmissaan.
Hämeenlinnassa Jaanan asiaa keskeisemmäksi nousi unimaailma ja sen häiriöt, okkultisti Gwagin mukaan Yanagi estää unta loppumasta, Oona on kuollut, Hilkka on tapahtumien pyörteessä ja mahdollisesti tietämättään päästänyt jotain pahaa unimaailmasta tähän maailmaan ja me kaikki läsnäolevat salasimme jotain. Tuon viimeisen kommentin seurauksena pysyin mahdollisimman vaitonaisena ja huomaamattomana, jos minulta salailemaani asiaa olisi tivattu, olisin väittänyt sen olevan siepattujen henkilötiedot ja tutkimuksissamme selvinneet tulokset, joita minulla ei ole lupa kertoa kyseisten henkilöiden suojaamiseksi. Onneksi moista ei minulta kysytty, mutta juuri ennen Hämeenlinnasta lähtöämme jotain tuonkaltaista myös Yanagille esitin siinä toivossa, että saisin hänet luottamaan minun asiaani siinä määrin, että hän rohkaisisi myös Jaanaa ottamaan yhteyttä.
Okkultistin luona Jaana esitti melko lailla suoraan teoriansa tekoälystä, hänellä on mm. päässään arpia, ja että jotain muitakin todisteita oli olemassa. (Ennen Hämeenlinnaa hän myös sanoi, että on ”kertoillut ongelmistaan ympäriinsä”. Oletan tämän olevan kertomista elämiänsä pituisesta muistikatkoksesta, kyvystään oppia asioita nopeasti, nukkumattomuudestaan ja ettei siis näe unia - mitkä on syy miksi alun perin on ottanut yhteyttä Hilkka Haajaan. Olettaisin, että teoriat mistä tuo kaikki johtuu, liikkuu pienemmässä piirissä, mutta tätä minun oli mahdoton todentaa.) Jaana ei kuitenkaan täsmentänyt todisteitaan, okkultisti Gwag kyseenalaisti Jaana ja Yanagin voimakkaan nojautumisen tieteeseen mistä olin hyvilläni, se kun tuki minun tarinaani.
Okkultistin luona ilmeni myös jonkun tummatukkaisen naisen saapuminen jonain yönä Yanagin asuntoon. Tytöstä oli otettu valokuva, ja hänestä näkyi lävitse esim. tuoli millä hän istui, hän oli siis lähinäkyvä. Huolestuttavinta oli Jaanan ja Yanagin väite, että tuo tyttö oli Jaanan entinen mieli, mutta asiaan ei ainakaan okkultistin luona menty kovin pitkälle. Jaana ja Yanagi puhuivat esim. tytöllä ja Jaanalla olevan täsmäilleen samat sormenjäljet, minkä he sanoivat olevan outoa, koska identtisillÄ kaksosillakin on aina jotain eroa, niin muistaakseni tässäkin okkultisti mainitsi tieteen ulkopuolisen maailman ja sen monet meidän ymmärryksen ulkopuolella olevat omat todellisuudet.
Paluumatkalla pyrin vielä taivuttelemaan Jaanaa ottamaan yhteyttä yhdistykseemme, esitin että mikään päivän aikana esiin tullut asia ei sulje pois ufosieppausta: henkilöitä joilla eripituisia muistikatkoksia, arvet kehossa, teoriat muukalaisten haluavan auttaa ihmiskuntaa, ja sen yhteys nyt esillä oleviin unimaailmaongelmiin, muutkin pitkäkestoiset muistikatkostapaukset. Kerroin vertaistukiryhmien olevan pieniä ja yksilöidysti räätälöityjä, ja että toimimme tietysti luottamuksellisesti vapaaehtoisvoimin ilman kytköksiä esim. liikemaailmaan. Pyrin tuomaan esiin niin voimallisesti kuin uskalsin herättämättä liikaa epäilyjä, että tottakai olen henkilökohtaisesti kiinnostunut Jaanan kokemuksista ja kovasti toivon yhteydenottoa. Lopulta kun uskoin, että enempää ei ole tehtävissä jätin asian, ja annoin Jaanan rauhassa pohtia asiaa, näin ainakin toivon.
Erosin seurueesta alkuperäisen suunnitelman mukaan saavuttuamme Turkuun Helsingin junaan ehtimisen verukkeella, voidakseni raportoida Karita Stenvallille päivän tapahtumista. Raportointi päivän tapahtumista ja omista ajatuksistani suoritettu samana iltana ravintola Rennossa n.19.15-20.05. En usko kenenkään meitä siellä yhdessä nähneen, omalta osaltani ei missään vaiheessa tullut esille yhteyteni Karitaan, en tiedä tuliko se hänen kohdallaan esille jossain vaiheessa iltaa. Päädyimme parhaimman skenaarion olevan ufosieppausteorian edelleen pohjustamisen, Karita välttelisi ainakin aluksi suoraa ja nopeaa kontaktia Jaanaan, vaan yrittäisi ennemminkin toimia Jaanan tuttujen kautta. Löysimme yhteisen, tosin melko heikon ja mahdollisesti kaukaisen linkin Karitan ”työtutun” Alexanderin tutun Matiaksen kautta, joka on myös jollain lailla Yanagin tuttu. Toivomme saavamme tätä kautta vahvistettua ufosieppausteoriaa esim. Yanagin kautta, joka siis tuntuu olevan melko läheinen Jaanan tuttu, ja joka ainakin edes esitti kysymyksiä yhdistyksestä ja ufosieppausteorioista ja niiden todentamistavoista.
Karitan kanssa pohdimme myös mistä mahdolliset todisteet tekoälyn olemassaolosta, joihin Jaana ja Yanagi viittasivat, oli saatu. Pohtimiamme vaihtoehtoja olivat Yanagi ja hänen työpaikkansa, sekä mietimme, että olisiko kuolleen Lasse Hinkolan papereissa sittenkin ollut jotain, mikä olisi päätynyt Jaanan (tai jonkun ystävänsä?) haltuun ennen niiden sensurointia.