Luka Weiland
Tarinan tiedätkin jo alustavasti. Luka oli tavallinen ihminen. Työskenteli biogen(tms) nimisessä neurokirurgian sekä geenitegnologian laitoksessa. Suuri räjähdys oli assasinaatioyritys sekä yritys tuhota Lukan ja muiden professorien elämäntyö. Räjähdys aiheutti Lukalle pahat amnesiat joka oli toisaalta hyväksi vain. Aiemmin Luka oli tapaillut nuorta naista, alan tutkijaa, joka kaipasi kipeästi omien tarpeidensa saattelemana yhteistyötä. Kyseinen nainen on onnistunut yhdistämään muinaisen taikuuden sekä teknologian. Niiden avulla saatiin aikaan mitä ihmeellisimpiä tuloksia. Homma meni pahasti pieleen kun jokin joukko tuhoi onnistuneesti biogen tutkimuslaboratorion ja onnistui myös tappamaan Lukan (edellispelissä maaliskuussa "selvisi" lukan alterperson). Nainen viimeisenä tekona kutsui henkiä Lukan ruumiiseen, yksi hengistä joka oli tulidemoni pääsi lukan ruumiiseen ja mieleen. Voimiltaan tämä ”demoni” ei ole juurikaan mitään. Fyysisesti Luka Aka "Tulisielu" on tapettavissa valolla ja rakkaudella (awwww..), kun taas käsiaseet, turpaanveto jne ei tee kuin kipeää. Lukan yliluonnolliset voimat on kestää tulta ja osittain kontrolloida tulta. Huono puoli on taas se että edellispelissä jossa Luka oli mukana (maaliskuu), hänet otettiin kiinne ja joukko kirkon väkeä hakkasi tämän raukan lähes kappaleiksi (siksi luka ei ole pariin kertaan ollu mukana peleissä). Nyt Luka teki rituaalin jolla hän rukoili voimia alamaailmoista. Siksi Matias räjäytti yhden sähkölaitoksista jotta tekniikka sekä sähköisyys ei häiritsisi rituaalia ja virkavalta ei näkisi. Vähintä jota Luka voi kiitokseksi kuolevaiselle tehdä on parantaa tämä osittain [matias kärventyi pahasti]. Luka imi tulen aiheuttamat palovammat ja muut Matiaksesta itseensä josta Luka sai taas lisää voimia. Jollain oudolla maallisella tavalla Luka tuntee Matiaksen ainoaksi olemassa olevaksi luotettavaksi henkilöksi. Luka puhuu vain Matiakselle avoimesti. Tosin taas Luka ei voi sietää Annaa (ghouli)[+Lukalla on pahat patoutumat söpöilyyn ja rakkauteen johtuen suhteestaan tähän naistutkijaan. Alitajuisesti Luka muistaa rakastaneensa tätä tutkijatarta, mutta räjähdys ja sielunvaihto teki tepposensa.
Kaikin puolin Luka tajuaa nykyään olevansa samalla Luka Weiland, mukana korkeatasoisesta tutkimuksesta, sekä Tulisielu maan syvistä varjoista. Tämä aiheuttaa pahoja ristiriita tilanteita Lukan päätöksissä. Samaten Luka on sokea ja näkee "vain" sielut. Siksi Luka saattaa puhua tyhjään ilmaan kuin joku olisi siinä, Luka näkee joka ikisen hengen, haamun, sielun ja siitä väliltä. Siksi Luka "höpisee itsekseen". Ongelmia tulee myös jos jollain on erikoinen sielu (esimerkiksi Merja[nukkuva enkeli]) Lukan on vaikeaa puhua "normaalisti".
Viimeaikoina Luka on alkanut puhumaan Matiakselle että "välimaa" on rikkoutumassa [vrt. taivas, maa, helvetti] Ylhäältä tulee väkeä maanpäälle ja alhaalta myös. Kaaos..
Lukan ainoa motivaatio on löytää tietoa lähes tuhoutuneesta projektistaan "Generationhuman" joka on siis superihminen. Ihmisellä on kaksirihmainen dna-ketju, mutta joillain on jopa viisirihmainen, nämä "viisirihmaiset" pystytään Generationhuman-injektiolla tekemään yhtä voimakkaaksi kuin vanhan vampyyrin. Jopa voimakkaammaksi koska ne kestävät valoa eivätkä tarvitse verta selvitäkseen.
Projektin etsimisen yhteydessä Luka yrittää käydä mielessään läpi ja muistaa tämän nuoren tutkijanaisen, tuloksetta toistaiseksi. Lukan muisti on vielä kovin sekava. Vihan, katkeruuden ja pettymyksen saattelema Luka purkaa Tulisieluaan välillä.
Viime pelissä Luka ei hirveästi ollut mukana (kiitos töiden) mutta otti Mathiaksen suojiinsa varissuolle ja desinfioi jalan ampumahaavan ja syötti särkylääkkeitä hänelle. Luka ei paljoa puhellut eikä kommentoinut asiaa, mutisi vain itsekseen jostain lähdöstä. Muuta mitä Matias huomasi ennen kipulääketokkuraa oli että Luka käveli erittäin hitaasti ja jopa törmäillen huonekaluihin, samaten Lukalla oli huivi naamallana (joka voisi johtua siitä että Lukan voimat on oikeasti katoamassa ja Luka palaa fyysisesti tilanteeseen: hetki jälkeen räjähdyksen)
Lukan mietteitä/ päiväkirjaa viimeajoilta:
"Olen täällä leikkinyt niin poliisia kuin rosvoa, olen nähnyt kun veri vuotaa ja olen sitä itsekin vuodattanut. Kaikki suuruudenhullut tehtävät viimeaikoina on johtunut väliaikaisista tuli-voimistani. En tiedä haluanko enää sitä.."
Myöhemmin mietiskeltyä (jälkeen Annan ja Mathiaksen liiton sitomisen)
"Kivut kasvaa, hädintuskin pystyn kävelemään sataa metriä ilman taukoa, mutta olen edelleen sitä mieltä että näin on hyvä. Projektini 'Homo Superior' on liikaa nyky-yhteiskunnalle. Olen pienen toivonkipinän nähnyt maassa ja sen asuttajissa. Sen toivonkipinän hukuttaa äkkiä rajamaiden takaata tulleet olennot, kuten minä ja moni muu. Sen toivonkipinän tukahduttaa myös jokainen suunnittelemani ja toteuttamani projekti. Ei superihmisiä vielä tänne, ei vielä... Jollain oudolla tavalla alan ymmärtämään miksi olin räjähdyksessä. Nyt laitoin itselleni viimeisen tehtävän: Kitke tieto laboratoriosta ja jätä maailma. Sen teen, mutta tarvitsen apua siihen. Helvetti! En voi edes nousta seisomaan tuolilta ilman apua.. Keneen voin luottaa? Kuka voisi auttaa minua poistamaan elämäntyöni? Kuka olisi tarpeeksi järkevä ymmärtääkseen filosofiani? Kuka taluttaa minua talvisessa säässä kun en pysy jaloillani? Merja? Anna? Kuka? Mathias? Matias ei ymmärtäisi kuitenkaan minua. Hän haluaisi testata Homo Superior-projektia itseensä, Matias on liian fanaattinen toiminnassaan ja en siksi pyydä häntä avuksi viimeiselle taipaleelle. Kuka auttaa?"
Muutamia päiviä kulunut päätöksestä
"Tänään nukuin pitkästä aikaa hyvin, kivutkaan eivät ole nyt ylitsepääsemättömiä. Päätös siitä että luovun kaikesta on jotenkin antanut lisää voimaa. Ehkä se on oikea päätös, jonkun kannalle se ei aina ole niin hyvä päätös. Tänään listaan mahdollisuudet henkilöistä joka voisi auttaa viimeisellä taipaleella minua. Merjaan otan yhteyttä (jos sopii)"
"Mikään ei tunnu luonnistuvan, kipu kasvaa ja olo heikkenee. Kuka tietää vielä projektista? Täytyy ottaa selville, tänään koitan viimeistä keinoa, Homosuperior-istutusta itseeni, vaikka olenkin vain normaali kaksirihmainen. Tarkoittanee että omistan sen jälkeen enää 14 tuntia elämää jonka jälkeen kaikki loppuu täällä. Ensimmäistä kertaa pelottaa, pelottaa todella paljon.."
Pari tuntia myöhemmin:
"Istutus onnistui ja tunnen oloni voimakkaaksi, tosin vain fyysisesti. Olen henkisesti täysin rikki, pirstoutunut sekä ruhjottu. En olisi koskaan uskonut, että tunteeni syttyvät vielä eloon. Nyt en tiedä olisiko minun pitänyt mainita rakkaudesta Merjaan. Merja tuskin tietää sitä koska en kuitenkaan ole tunteilevaa tyyppiä näkyvästi, tosin sisus on täysin muuta nykyään. Olen yksi tunteiden sumentama inkarnaatio epätoivoisesta miehestä. Parempi, että Merja ei tiedä mitään. Ompahan lähtö hieman tuskattomampaa puolin tai toisin.. ehkä.. niin.."
Myöhemmin Luka seikkaili pisin Turkua, tapasi oleellisia henkilöitä ja alkoi tajuamaan tilanteen:
"Turhaan, kaikki tämä parin vuoden salaliitot, tapahtumat, selkkaukset ja sekaannukset ovat ollut vain pinnallisia. Inex tietää sen mitä tietävät ja yhden miehen legioonalla niitä ei saa pois. BioGen oli ja meni. Minun elämä on täysin tuhlattu. Elämääkin enää muutamia tunteja jäljellä. Jäljellä ympärilläni on enää vain Merja, enkä uskalla enää viimeisillä hetkillä kertoa tunteistani, mitä teen? Ehkä vain poistun kotiini Varissuolle"
Luka raahautuu hartiat kyyryssä läpi sateisen Turun kohti kotia, elintoimintomittari näyttää haaleaa valoa enää. Luka pysähtyy Tuomionkirkon juurelle ja katsoo ylös nousevaa sateista taivasta vasten olevaa ristiä miettien. Hetken Luka jaksaa jatkaa eteenpäin kun ensimmäisen kerran elämässään pillahtaa epätoivon musertamana itkemään ja kysyy hiljaa 'Miksi?' Läpi synkän, kylmän sekä tuulisen Turun läpi Luka pääsee asunnolleen vihdoin. Päässä pyörii edelleen Robinin kutsu auttamaan Alexanderia. Päässä pyörii Matias, Anna, kaikki jotka Luka on tavannut ajan saatteessa, ennen kaikkea Merja. Kaikki tuntuu etäiseltä ja häilyvältä. Elämä Lukan ruumiissa alkaa vaipumaan, kuin kourallinen hiekkaa sormien välistä taivaalle tuulien saattelemana. Ensimmäistä kertaa Luka myös toivoo, että joku olisi seurana, joku syleilisi häntä viimeisen kerran, joku ilmoittaisi surevansa Lukan menetystä. Toisin on, ne ovat hauraita unelmia ja kylmiä totuuksia, niin kuin miehen koko elämä...
Hetken Luka rauhoittuu, kunnes alkaa huutamaan ikkuinoita helistävällä huudolla "Vähän vielä aikaa!" "Ei vielä" Lukan sielun tuli syttyy palamaan, tällä kertaa niin voimakkaalla liekillä että jokainen joka voi tuntea vähänkään energioita tai vastaavia, tuntevat nyt järjettömän purkauksen. Tällä kertaa tuli ei ole lempeää, hallittua tai kestettävissä olevaa. Tuli alkaa korventamaan Lukan ruumista, Homosuperior-solukko alkaa tuhoutumaan, Luka tippuu tuskan ja hätähuutojen saattelemana lattialle. Tuli on syönyt jo vaatteet Lukalta, liha alkaa palamaan. Kipu katoaa, Luka alkaa tuntemaan viileyttä, kuin raikkaaseen untuvapeittoon kääriytyisi nukkumaan. Viimeinen syleily. Lukan silmien läpi menee kertaalleen vielä ne henkilöt jotka hän on tavannut, kunnes.. kaikki sammuu.. loppuu.
Luka on kuollut, asunto liekeissä, vähäisetkin todistukset BioGen laboratoriosta palanut kelvottomaksi.
Taas yksi sielu, taas yksi levoton henki joka lähti surun ja raivon saattelemana, yksin..