h a u r a i t a     u n e l m i a   -   l a u r a

Laura / Hauraita unelmia: Ensimmäiset jäljet

18.-19.2.2006 Turussa

(kirjoitettu Lauran monologiksi sunnuntai-iltana Kristoferille)

Viikonloppu oli raskas. En tiedä miten tässä näin kävi. Alan tuntea epäilyksiä itseäni kohtaan. Pelkään pettäväni ystävieni luottamuksen. Sillä sitähän minä teen, vakoilen heitä. En voi sille mitään että nämä ajatukset vaivaavat minua. Ensin ajattelin U.N.I.-ryhmää jotenkin harmittomana sivutoimintana, mutta todellisuus on aivan jotain muuta. Puhun ystävieni kanssa kuten ennenkin, mutta nyt aivojeni perukoilla vilkkuu aina jokin taka-ajatus. Keskustelu ystävien kanssa ei ole enää harmitonta ajanvietettä ja maailman ihmettelemista, vaan tiedon ja tapahtumien hahmottamista ja erittelyä, työtä. En halua muuttua ihmiseksi, jolle ystävät ovat vain työtä. Olenko jo muuttunut sellaiseksi? Onko minusta tullut huono ystävä?

Taidan kiirehtiä. Ymmärrät varmaan enemmän jos kerron kaiken. Vanhempani kävivät vierailulla lauantaina. Se oli mukavaa. Siitä on taas tovi kun olen heidät viimeksi nähnyt, vaikka puhelimessa tulee puhuttua viikottain. He kuitenkin lähtivät jo kahden aikaan ajamaan kohti Hämeenlinnaa. Sielläpäin oli näkynyt hirviä, joten äiti halusi päästä ajamaan valoisan aikaan. Hyvästelin heidät ja siirryin pakkaamaan. Illalla oli tarkoitus viettää iltaa tyttäjen kanssa, joten etsin yöpaidan ja kaikkea muuta tarvittavaa. Mitä nyt tyttöjen illassa voi tarvita. Olin nopeasti valmis ja lähdin kävelemään. Ilma oli lämmin, taisi olla nollakeli.

En tietenkään kävellyt koko matkaa Turkuun, vaan nousin bussiin. Matka sujui nopeasti ja kolmen maissa Turussa. Alexander oli soittanut matkan aikana, mutta puhelimeni oli unohtunut äänettömälle. Alexander Metsälä on U.N.I:lainen, kuten varmastikin tiedät. Soitin hänelle takaisin ja sovimme tapaavamme Thaliassa. En ollut yllättynyt. Oli varmastikin korkea aika taas tavata. Sonja on vieläkin sairaalassa, eikä kukaan meistä kolmesta ole varsinaisesti tiimin vetäjä. Tilanne hieman aiheuttaa hitautta toiminnassamme. Muu maailma ei kuitenkaan ole pysähtynyt. Amerikasta saapunut Sandy F. on ottanyt yhteyttä, minuun tietenkin, ja kannastamme piti puhua. Yhteistyökäsky oli tullut korkeammalta, joten sitä noudatettaisiin. Myös käskyt New Genesiksen suhteen olivat suorat ja selkeät. Firmaa oli tutkittava, ja tällä kertaa läheltä ja tarkasti. Myös Sonjan hulluuden takana oleva tapaus oli tutkimatta.

Meitä on kolme. Minä, Alexander ja Riku. Sonja on Helsingissa hoidettavissa. Tietenkin Sonjan esimies Sirkku on olemassa, mutta häneen meillä ei ole henkilökohtaista kontaktia. Niin, meitä on kolme. Tunnen olevani untuvikko tuossa porukassa. Alexander ja Riku ovat paljon kokeneempia maailman suhteen. En oikein tiedä mitä he ajattelevat minusta. Alexander on mukava, mutta Riku.. hän pelottaa minua. Luulen että hän on ärsyttävä tahallaan. Olisi väärin sanoa, että pelkään häntä, mutta en pidä hänen tavastaan käyttäytyä. En todellakaan. Hän tekee oloni epämiellyttäväksi. Ja varmastikin hän tietää sen. En tiedä. Joskus minulla on sellainen olo kuin hän vain leikkisi kanssani. En pidä siitä. Anteeksi. Tarkoitukseni ei ollut vuodattaa tuota. Hän vain.. En vain.. En tiedä.

Silti. Sunnuntaina puhuessamme Aleksander sanoi, ettei hän ihmettelisi vaikka Riku möisi meidät muutamasta oluesta. En ole samaa mieltä, mutta voin tietenkin olla väärässä. Luulen että Riku on meistä kolmesta luotettavin. En voi sille tunteelle mitään, mutta hän tuntuu kuitenkin vakavammalta kuin onkaan. En osaa selittää sitä.

Anteeksi, ei minun pitänyt Rikusta puhua. Niin, se tapaaminen. Olimme kaksin, minä ja Alexander. Riku oli tapaamisessa Zen Genesiksen kanssa. Kävimme hieman läpi yleisiä asioita. Rikun operaatiosta, Alexanderin tyttöystävän menosta Zen Genesikseen, Sandysta. Sanoin tapaavani Sandyn sunnuntaina, eli tänään. Olisi ehkä parasta että menisin yksin. Jos Sandy ei vielä tiedä keitä ja monta meitä on, hänelle on turha sitä kertoa. Puhelimme muutaman tovin ja ajattelimme yrittää tavata seuraavana päivänä uudestaan, tällä kertaa Rikun kanssa.

Oli pelottavaa huomata että nautin Alexanderin seurasta. Ehkä se johtui siitä, ettei Riku ollut paikalla, niin minun ei tarvinnut koko ajan olla varuillani. En ole tainnut nauttia kenenkään miehen seurasta muutamaan vuoteen. Tunne oli outo. Tiedän kyllä että hän on täysin väärä mies minulle ja sitä paitsi, silloin vielä luulin niin, hänellä on tyttäystävä. Arin jälkeen en ole edes ajatellut miehiä, kuten varmasti tiedät. En halua miestä elämääni. Tai niin ainakin yritän muistuttaa itseäni. Onko se pelkuruutta? On, taidan tietää sen itsekin. Pelkään enemmän epäonnistumista kuin yksin oloa. Aleksander on vielä niin komea nimikin. Minun todella pitäisi ajatella jotain muuta. En vain ole hyvä näissä asioissa. Itseasiassa olen aika surkea. En ole edes tapaillut ketään Arin jälkeen. Sitäpaitse, luulen että U.N.I:laisen kanssa yhteiselo ei tulisi olemaan mutkatonta. En oikein tiedä tästä koko U.N.I-jutusta. Se alkaa hieman epäilyttää minua.

Niin, enhän minä ole yksin. Minulla on Ruusu. Hänen on minulle rakas, kuin oma sisar. On aina ollut. Ja Hilkka. Hilkka on luotettava, välitön ja empaattinen ystävä. En taida tuntea toista niin energistä ihmistä. En oikein tiedä mitä mieltä olen Hilkan kivista ja teen puruista ennustamisesta. Vaaratontahan tuo on. Ja niihin olisi kiva uskoa. Ehkä uskonkin. Hilkka luottaa kiviinsä niin paljon, että se luo luottamusta minuunkin.

Ja onhan minulla sinut. En varmastikaan osaa lyhyesti sanoa mitä tunnen sinua kohtaan. Omalla tavallaan minä rakastan sinua. Olet ollut osa elämääni niin kauan kuin muistan. Tiedän sinusta niin vähän, mutta en koe sen haittaavan. En vain osaa ajatella elämääni ilman sinua. Tiedän ettet koskaan mene pois. Tulet aina olemaan lähellä. Se luo minulle turvallisen olon. Vain tieto siitä että olet lähellä.

Mutta mihin jäinkään. U.N.I. alkaa hieman pelottamaan minua. Riku ja Aleksander ovat molemmat ammattilaisia ja tietävät miten käsitellä tälläisiä asioita. Ja minä olen..mitä? Kirjastonhoitaja. Oikeasti en ole sitäkään. Pelkään että pilaan koko jutun. Minä en tiedä mitään näistä asioista. Ja mitä enemmän näen heidän toimintaansa, sitä vakavemmalta se vaikuttaa. Ei tämä ole mitään leikkiä. Minä voin vahingossa vaarantaa vaikka mitä. Ehkä heille pitäisi kertoa, etten ole mikään ammattilainen. No, ehkä he tietävätkin sen. En tiedä. Tuntuu vain pahalta. Tarkoitan, että jos he tiukan paikan tullen luottavat siihen että osaan hoitaa asiat, niin mitä tapahtuu? En oikein tiedä miten minun pitäisi enää suhtautua tähän. Oikeastaan minua pelottaa, koska uskon siihen mitä he tekevät, enkä haluaisi omalla tietämättömyydelläni vaarantaa sitä. Sinulla varmastikin oli syysi pyytää minua liittymään heihin, mutta en voi omalle epävarmuudelleni mitään.

Palatakseni lauantaihin. Aleksanderin jälkeen lähdin Hilkan luokse. Olimme sopineet tapaamisen viideksi, mutta ajattelin ettei haittaa, jos olisin hieman etuajassa. Soitin kuitenkin Hilkalle ensin tarkistaakseni että hän olisi kotona, ja olihan hän. Ehdin hieman jutustella Hilkan kanssa ennen Ruusun saapumista. Hilkka jopa tiskasi. Päätimme lähteä ostamaan ruokaa iltaa varten ja vuokrata jonkin elokuvan. Olimme jo poistumassa Hilkan ja Ruusun kanssa, kun Oona ilmestyi kaverinsa Jaanan kanssa. Emme tunteneet Jaanaa, mutta kyllähän meidän kanssa iltaa viettämään mahtuu. Jaana vaikutti ihan mukavalta. Lähdimmekin sitten nelisteen kohti keskustaa.

Jaana on muuten menettänyt muistinsa tämän kummallisen sähkökatkon aikana. Ainakaan hän ei muista mitään ajalta ennen sähkökatkoa, hän joutui opettelemaan kaiken uudestaan. Siitä on kuitenkin vain pari viikkoa, joten aika nopeasti hän oppi tavoille. Mielenkiintoista on, että häntä osattiin odottaa. Jaanan "täti" Helsingin töölöstä tuli ja haki hänet, ja Jaana on tähän asti asunut hänen luonaan. En vielä ole ehtinyt kertoa U.N.I:laisille tästä, pitää varmaankin mainita asiasta.

Päätimme tehdä ruoaksi perunagratiinia. Oona lupasi osata laittaa sitä. Hyvä. Poikkesimme Ruusun kanssa apteekissa, mutta saimme toiset nopeasti kaupassa kiinni. Paluumatkalla poikkesimme Makuuniin vuokraamaan leffan. Jali ja suklaatehdas vaikutti ihan mukavalta, mutta tuo toinen hieman epäilytti. Hilkka sai puhelinsoiton Lailalta ja joutui lähtemään. Eipä tuo haitannut, kun saimme Hilkan asunnon avaimet.

Ilta olisi muuten mennyt hyvin, mutta typerä tietokonevirus kiusasi meitä. Olen vihdoin hankkinut sähköpostin, kun se kuulemma on niin kätevä ja kaikkea, mutta tietenkin sain heti viruksen. Ja sen lisäksi joku on vielä murtautunut postiini. Se on niin väärin. Sähköposti lähetti kummallisia viestejä minun osoitteestani muille ja kaiken mitä minä sain, niin se lähetti eteenpäin. Kirjoitin sen osoitteen ylös, se on tässä vihossani. Mutta. Tuntuu vähän samalta kuin joku olisi lukenut päiväkirjaani. Ei toisten postia saa lukea. Pelkkä ajatuskin on epämiellyttävä. Se todellakin vaivasi minua koko illan, ja vaivaa yhä. Yanagi kirjoitti ylläpidolle, mutta tuskin asia etenee hirveästi. Kaikki kun ovat kiireisiä tuon viruksen kanssa.

Ai kuka on Yanagi? No, kun hermoilin asiasta lauantai iltana, niin tytöt koittivat rauhoitella minua ja keksivät monia asioita mitä voitaisiin tehdä. Jossain vaiheessa myös Laila ja Matti ilmestyivät. Kyllä, he ovat Zen Genesiksestä. Hilkka oli kertonut minulle nettifoorumeista, ja Laila opasti minua sellaisen käytössä. Laitoin siis viestin sellaiselle ja myöhemmin illalla vai oliko se vasta aamulla , kun muut olivat kirjoitelleet, tuo Yanagi otti jätti yhteystietonsa ja lupasi yrittää auttaa. Tuntematon henkilö netistä, no, mikä tässä enää pieleen voisi mennä. Lupasimme nähdä tämän Yanagin sitten sunnuntaina puoli kahdenmaissa.

Muuten lauantai-ilta meni mukavasti. Söimme, katsoimme leffaa, napostelimme vihanneksia ja karkkeja. Hilkka ennusti minulle teenlehdistä, kun olin niin hermona. Jotain jäljistä jotka johtavat minuun. Pohdimme sitäkin sitten. Tanja poikkesi, tai kutsuin hänet, kun en ehtinyt käydä teellä. Teimme palapeliä. Joku Tanja ja HIlkan tuttu Silja poikkesi myös. Vai oliko se Sirkka, en muista enää. Muut lähtivät. Oona sai puhelinsoiton yhden maissa ja lähti silloin. Kumma aika hoitaa asioita. Hilkan luokse jäi vain minä, Ruusu, Jaana sekä Hilkka tietenkin. Taisimme kaikki nukkua hieman levottomasti. Minä ainakin nukuin huonosti. Murehdin niin paljon sitä virusta ja murtautujaa. Miksi kukaan haluaisi murtautua minun sähköpostiini. Ellei se sitten johdu U.N.I:sta. Se tekee oloni erittäin epämiellyttäväksi. Minua pelottaa.

Aamulla heräilimme hitaasti. Ruusu oli nähnyt painajaisunta. Samanlaista mistä Hilkka on meille kertonut. Kutsumme sitä musta-pyörre-uneksi. Minäkin näin unta, niin että muistan sen yhä. Siinä oli tyttö, tai nuori nainen, joka yritti puhua minulle. Meidät erotti näkymätön seinä. En kuullut mitään, mutta tiedän että hän yritti sanoa minulle jotain. Kun tämä nuori nainen katosi, haihtui, minut valtasi suunnaton tyhjyyden tunne. Toivottomuuden tunne. Se oli hyvin vahva tunne. Merkitseeköhän se jotain. Hilkan mielestä kaikki unet merkitsevät. En halua ajatella sitä. Voin melkein tuntea sen taas, tyhjyyden ja toivottomuuden. Miksi? Mitä hän yrittää kertoa minulle? Sen on pakko tarkoittaa jotakin. Se vaivaa minua. En pysty unohtamaan sitä.

Anteeksi. Koitan palata asiaan. Niin aamu. Hilkka lähti töihin. Hän on saanut Zen Genesikseltä pari toimeksiantoa. Hyvä että Hilkankin bisnes on päässyt aluillleen. Toivon ettei Zen Genesis ole mikään paha juttu, sillä en haluaisi että Hilkka joutuu ongelmiin. Laila ei vaikuttanut pahalta ihmiseltä. Mutta aamu siis. Hilkka lähti ja laittoi tekstiviestin että oli nähnyt pahan enteen kauppatorilla: mustien lintujen parvi nousi lentoon pyörteenomaisesti. Huono alku päivälle.

Itse valmistauduin tapaamaan muita U.N.I:laisia. No, Rikulla sattui olemaan tapaaminen Zen Genesiksen kanssa puolelta päivin, mikä harmi, joten palaverissa oli vain minä ja Aleksander. Tai palaveri nyt on turhan hieno sana tapaamiselle. Näimme Foijassa. Aleksander kertoi hieman illastaan ja tutuistaan. Hänellä on merkillisiä tuttuja, en haluaisi kohdata heitä edes valoisaan aikaan. Ilari ja hänen siskonsa, Rafael, joku Matias. En nyt muista kaikkia. Aleksaderin mukaan Riku tuntee melkein kaikki ja kaikki tuntevat Rikun. Aleksanderilla on jotain epäilyksiä Rikun suhteen, vaikka taisin mainitakin siitä jo. Minulla vain on tunne, että Riku on erittäin hyvä siinä mitä tekee. En tiedä.

Kävimme hieman läpi asioita, mutta en nyt muista oliko mitään erittäin merkittävää. Victoria ei sitten ilmeisesti olekaan Aleksanderin tyttöystävä, vaan pelkkä ystävä, mutta en silti oikein tiedä. Aleksander sanoi tutkineensa kerran Victorian laukun ja sieltä löytyi kaikkea ihmissusiin viittaavaa. Hopeisia juttuja, karvaa.. jotain todella outoa. Miksi kukaan kanniskelee tuollaisia asioita laukussaan. En tiedä puhuiko Aleksander ihmissusista vakavissaan vai ei. En oikein itse tiedä mitä ajatella. Olethan sinäkin olemassa.

Aleksanderin piti mennä. Hän oli luvannut huolehtia Ilarin siskosta tai jotain ja itsellänikin oli tapaaminen sen netti-Yanagin kanssa. Tuskin kuitenkin erosimme, kun Riku soitti. Hän oli vapautunut ja olin tavallaan luvannut nähdä hänet. Aika vaan alkoi mennä tiukalle. Kohtasimme sitten kirjaston edessä. Oloni on jotenkin epävarma aina Rikun lähellä. Kerroin aikeistani tavata Sandy ja lyhyesti varmaankin muustakin, jos sellaista oli. En vain oikein osaa käyttäytyä normaalisti ollessani Rikun kanssa. Mieleni tekisi piiloutua johonkin nurkkaan ja odottaa että hän lähtee. No, se tietenkin haittaisi työntekoa, joten en sellaista tee. Ja ei hän niin paha ole, kyse on varmaan enemmänkin minusta.

Riku sanoi tapaavansa jonkun börssissä joten menimme yhtä matkaa. Olisi pitänyt arvata, että Riku ei häipyili. Tytöt ja Yanagi olivat jo paikalla ja Riku jäi lähettyville. Istuutui samaan pöytään itseasiassa. Olin ihan hukassa. Taisin jopa hieman tiuskaista hänelle, mitä en yleensä tee. Annoin hänelle muutaman euron ja juotuaan Riku katosi. Huokasin helpotuksesta. Typerää.

Yanagi selvitti meidän sähköpostiongelmaamme ja kertoi mitä meidän asialle pitäisi tehdä. Käytännössä emme voisi tehdä mitään. Virusepidemia on todennäköisesti meitä laajempi ja emme sille mitään voi tehdä. Murtautuja taas, siitä kannattaisi kertoa gmailin ylläpidolle. Onneksi Yanagi teki tämän, sillä en tiedä mitä olisin sanonut tai mistä tuon ylläpidon löytää. Tunsin oloni jotenkin tyhmäksi. Valitettavasti tuota murtautujaa ei välttämättä ikinä saada kiinni.

Ai niin, onhan vielä Suurpanda. Taisin unohtaa mainita hänestä. Hän on ilmaisesti jokin turkulainen hakkeri. Sain häneltä sähköpostia eilisiltana jossa hän kertoi suojelleensa postiani virukselta ja jotain muuta outoa. No, virukselta hän ei minua näköjään suojannut. Muutenkin viesti oli täynnä kirjoitusvirheitä. Se alkoi lauseella hyvä pikku neiti, jos oikein muistan. Minua ei kyllä ole sanottu pikkuneidiksi pitkään aikaan. No, suurpanda jääköön mysteeriksi. Ei hän mitään vahinkoa saanut aikaan. Toivottavasti.

Yanagi ei ollut ihan sitä mitä odotin. Hän oli erittäin keltainen ja oranssi nörtti, joka on jonkun Lähdesäätiön palveluksessa. Kävimme kyllä illalla vilkaisemassa niiden nettisivuja, emmekä ymmärtäneet juuri mitään. Ilmeisesti hän kuitenkin taitaa nettiongelmat. Tunsin itseni todella hölmöksi selittäessäni sähköpostiongelmaani. En todellakaan ymmärrä mitään tietokoneista ja se taisi näkyä. Toisaalta, miksi minun pitäisi ymmärtääkään. Riittää kun osaan käyttää sähköpostia. Nyt kyllä epäilyttää sekin puoli. Nyt pelkään koko ajan että joku lukee postejani. En varmaan uskalla enää oikein käyttää sähköpostia.

Yanagin jälkeen lähdin tapaamaan Sandyä. Lupasin palata viimeistään neljäksi Hilkan luo syömään lettuja. Sandy oli mukava nuori nainen. Hänoli tullut Houstonista, josta sikäläiset olivat saaneet hieman ongelmia Turun suunnalta ja nyt halusivat hieman varautua asioihin. Sovimme käyvämme teellä kahdesti kuussa ja päivittävämme toistemme tietoja, jos jotain merkittävää on tekeillä. Taisi olla aika turhanpäiväinen tapaaminen. En oikein tiedä mitä minun pitäisi sanoa tai tehdä. Tulisi Sonja jo takaisin.

Palasin Hilkan luo ajoissa. En voinut mitään kasvavelle levottomuudelleni. Murtautuja, unen toivottomuus, koko U.N.I-asia, kaikki tuntui vaivaavan. En tainnut olla oma itseni enää loppuiltaa. Letut oli hyviä. Parhaimpia mitä olen ikinä saanut. Ne lohduttivat hetkeksi. Hilkka ennusti minulle teenlehdistä: jokin yrittää ottaa minuun yhteyttä. Pelottavinta on, että se voi jopa olla totta. Ehkä se on sen unen nainen. Ehkä.

Oona toi mukanaan jonkun Matiaksen, mutta en jaksanut oikein kiinnittää huomiota. Joku fysiikan opiskelija se on ja kiinnostunut yliluonnollisuuksista. Sama jonka Aleksander mainitsi? Hilkka sai Lailalta hätääntyneen soiton. Niillä oli ollut joku tapaaminen, joka oli heidän mielestään vienyt vain muutaman minuutin ja turvakameroien mukaan oli kulunut parikymmentä minuuttia. Hilkka puhui myös jotain, siitä että heille olisi juotettu jotain? En tiedä. Oudolta kuulostaa. Joka tapauksessa Matias lupasi heittää Hilkan ja Oonan Lailan toimistolle, Matiaksella kun oli auto. Minä, Ruusu ja Jaana jäimme ihmettelemään ja tekemään palapeliä, vaikka en oikein kyennyt rentoutumaan. Tällöin Jaana kertoi minulle muistinmenetyksestään.

Hieman outo viikonloppu sanoisin. Kaikkea kummaa tuntui tapahtuvan koko ajan ja näimme siitä vain osia. En tiedä mitkä ovat Zen Genesiksen motiivit, mutta ainakin heillä tuntuu olevan paljon nimiä ja kontakteja. Emmekä ole ainoita, joita he kiinnostavat. Laila vaikuttaa mukavalta. En haluaisi että hän on sotkeutunut mihinkään laittomaan tai vaaralliseen. En tiedä mitä Riku ja Aleksander aikovat tehdä asian suhteen. Tutkia varmaan. Hilkka varmaan tietäisi kuka tämä viimeinen asiakas oli, mutta en oikein haluaisi udella häneltä asiaa. Se tuntuisi ystävyyden väärinkäytöltä. En oikein tiedä mitä minun pitäisi tehdä.

Anteeksi. Olen taas höpissyt omia murheitani puoli yötä. Taidat olla kärsivällisin tuntemani ihminen. Anteeksi, tuntemani henkilö. Luulisi että sinulla on muutakin puuhaa kuin kuunnella hermostuneen naisihmisen vuodatuksia. Mutta kiitos. Helpottaa kun voi puhua jollekin. Olenpa minä huono emäntä. En ole muistanut edes tarjota mitään. Koska kello on jo noin paljon voin samantien nousta ja tarjota teetä, kun siinä olet. Ajattelin että Ruusu voisi muuttaa luokseni, kunnes hänen isänsä löydetään, jos löydetään. Mitä mieltä olet? Aleksander sanoi tuntevansa jonkin yksityisetsivän, en nyt muista nimeä, mutta kirjoitin sen ylös. Niin, Ruusu ei oikein viihdy äitinsä ja tämän uuden miesystävän luona, joten leikittelimme ajatuksella että hänkin muutaisi tänne. Minusta se olisi kivaa.


Laura / HaU 1.2

perjantai:

-Hilkka ja Jaana tulivat saunomaan ja toivat samalla Ruusun joka oli ollut kaverin luona yötä.
-Jaaalla oli muistitikku, jossa oli joku peli joka ehkä liittyy jotenkin siihen virukseen/matoon. Sitä ei kuitenkaan saatu auki.
-Lähdimme Hilkan luo yöksi.

lauantai:

-Yanagi tuli auttamaan meitä Hilkan koneen kanssa joka oli mennyt jumiin. Hän myös sai pelin omalla koneellaan auki.
-Yanagi jäi syömään, kutsuin myös Tanjan.
-Haimme illaksi muutaman leffan ja dvd-soittimen Tanjan luota. Sekä Hilkka että Ruusu saivat outoja väreitä Tanjan kellarista.
-Aleksander ei vastaa viesteihin.
-peli saatii toimimaan myös hilkan koneella
-hilkka hypnotisoi ruusua
-myös yanagi ilmastyi katsomaan leffoja, hän kuitenkin joutui lähtemään kesken ekan leffaa, koska säätiöllä oli joku hätätapaus.
-ekan leffan jälkeen Hilkaa sai idean kellarin tutkimisesta. Joimme Hilkan litkuja ja otimme ison kasan kiviä mukaan ja menoksi. ennakko-oletuksieni vastaisesti, siellä todella oli JOTAIN. En tiedä mitä, mutta saimme kaikki painajaisia, ilmeisesti henkilökohtaisia.
-Luulen että Hilkka sai meidät sieltä pois. Hilkka soitti Oonan paikalla, hänen saurassaan tuli myös Matias
-palasimme hilkan asunnolle.

sunnuntai:

-hilkka lähti palauttamaan autoa
-ruusu lähti käymään äitinsä luona
-aleksander ehkä sotkeutunut murhaan?
-myöhemmin lähdimme Tanjan kanssa käymään hänen asunnollaan. ei mitään outoa.
-näin Oonan ja keskustelimme eilisestä + muusta. yritimme saada matiaksen kiinni, ei onnistunut.
-kävimme katsomassa murhapaikkaa (ja huonoa makua osoittaen jäimme kahville sen yläkertaan)

jatkotoimia:

-selvittää mitä zen genesiksen tiloissa todella tapahtui ja KETKÄ sinne tunkeutuivat
-haluaa saada selville onko aleksander oikeasti sekaantunut murhaan ja jos on, niin miksi
-jos poliisit satuu jotain kysymään, niin aleksander on vaan henkilö jonka kanssa on muutamana päivänä istuttu kahvilassa, tilanne ei koskaan edennyt pidemmälle, uusi tuttavuus
-matias kiinnostaa. tuntee kaikki, tietää paljon, on utelias.
-jos murhasta tulee lisätietoa (esim. unien kautta), niin laitetaan raportti eteenpäin. Myös kellarista laitetaan raportti, vaikka se onkin aika kevyt.Mutta raportit vasta sen jälkeen kun on puhuttu Tohvelin kanssa. Aika onnetonta tämä U.N.I:laisten touhu. Jos olen ainoa joka jää jäljelle, tämä on vähän niin kuin kuollut solu.


Laura / Hauraita unelmia: Yönä erään heinäkuun

Olen ihan pyörällä päästäni. Viikonloppu on ollut todella hämmentävä. Kuten tiedät, menin Turkuun Hilkan pyynnöstä, hän kun on mökkeilemässä.Vastaanotin samalla UNI:lta tavaraa, Lasse Hinkolan kirjoja ja joitain papereita. Mielenkiintoinen tutkija, jonka erikoisalaa oli ihmisyys sen kaikissa muodoissa. UNI:n mukaan hän oli mukana Turussa tehtävässä TD-projektissa. Hm, tätä en aiemmin tajunnutkaan, mutta olisiko se sama kuin Yanagin ja Jaanan puhuma Ted? Kuitenkin, Hinkola on ollut epävakaa vuoden alusta asti, nähnyt outoja unia ja kuullut ääniä. UNI:n vakituinen psykiatri on hoitanut häntä. Viime keskiviikkona Hinkola kuitenkin teki itsemurhan, vaikka UNI:lla on omat epäilyksensä. No, sinähän tiedätkin tämän jo.

Kirjoista en saanut paljoakaan selville. No, ainakin Hinkolalla on ollut hyvä kielitaito. Papereiden joukosta löytyi tutkijaan unipäiväkirja, selvityksiä tulipaloista, Ouroboros- ja ufomateriaalia, sekä kalenteri ja pieni muistivihko. Lähinnä minun piti selvittää, jos löytyy viitteitä johonkin epäselvään projektiin. UNI on tietenkin poistanut jo kaikki itsestään selvät itseensä ja UNIn projekteihin liittyvät materiaalit Hinkolan tavaroista. Tämä oli muuten työ josta nautin.

Kalenterista löytyi mielenkiintoisia merkintöjä ja nimikirjaimia. Sen tutkiminen oli itseasiassa aika jännää. T.H. on ilmeisesti Hinkolan kollega Tero Haapanen, näin uskoisin. R.A voisi olla Riku Alverton, kuten tämän sisko päätteli, mutta en tiedä mikä noiden kahden yhteys olisi. S.P. ja M.N ovat jääneet mysteeriksi. M.N on kaiketi turkulainen. Kalenterissa oli mainittu muutamia unilääkkeitä, jota Hinkola näytti käyttäneen, sekä pari oudompaa merkintää kuten Belial Consulting ja Näkymätän piiri.

Olin juuri saanut tutkittua kalenterin ja huomata olevani nälissäni kun Jaana soitti. Tapasin hänet ja Sarahin Wiklundin edustalla. Sarah on muuten Rikun veli, ainakin kuvaus veljestä osui napppiin ja muistaakseni Rikun sukunimi oli Alverton. Ostimme lohkoperunoita ja kasvispyöryköitä. Matkalla Hilkan luo Sirkku kuitenkin soitti ja jouduin lähtemään poimimaan Aleksanderia Vartiovuorenmäeltä. Annoin avaimet tytöille ja kiiruhdin. Miksi Aleksander riehuisi puistossa? Aleksander oli ihan sekaisin, mutta rauhallinen, kun hänet löysin. Puhe tuntui jotenkin hitaanlaiselta, aivan kuin hänen ei olisi heti ymmärtänyt mitä sanoin. Sain hänet kuitenkin houkuteltua Hilkan kämpille. Kävi ilmi että Aleksander ei muista mitään perjantai-illan jälkeen. Muutaman puhelun jälkeen selvisi että mitä ikinä olikaan tapahtunut, todennäköisesti se on tapahtunut lauantaina Megazonessa. Lähinnä koska lauantai aamuna Aleksander oli lähtenyt kaverinsa luota Megazoneen krapulaisena, mutta normaalina ja koska kävi ilmi että muutkin megazonessa olijat ovat menettäneet muistinsa. En osaa sanoa muuta kuin että huolestuttavaa. Aleksander mainitsi kaikki nimet jotka olivat siellä, mutta muistan enää vain Matiaksen, Robinin ja Alissan. En näe mitään motiivia tälle ja se huolestuttaa minua. Tosin pojilla on varmasti meneillään paljon mistä en tiedä, ja heidän tuttunsakin välillä huolestuttavat minua. Kummaa oli sekin että Aleksanderin laukusta löytyi ylimääräisiä tavaroita, kuten naisten alusvaatteita ja silmätippoja. Jaaha, Aleksander, mitä oletkaan taas tehnyt. Tarjosin Aleksanderille kahvia, mutta ruokaa hän ei halunnut. Lopulta hänen oli lähdettävä tapaamaan kavereitaan ja selvittämään juttua.

Minä taas pääsin syömään ja keskustelemaan tyttöjen kanssa. No, Jaanan ja Sarahin. Sarah oli tullut etsimään veljeään, jossa en paljon häntä voinut auttaa. Viimeksi kun olen nähnyt Rikun keväällä ja siitä on monta kuukautta. Jaanalla taas olisi ollut asiaa Hilkalle, mutta tämä kun on mökillä. No, Jaana lähti tapaamaan Yanagia. Tiskasin tiskit ja Sarah näytti siirtyneen jo kirjansa pariin, joten pystyin hyvällä omalla tunnolla kaivaa omankin kirjan esille. Aika meni sujuvasti, pääsin yli puolen välin, kun ovikello soi. Jaana ja Yanagi tulivat meitä tapaamaan.

Tarjosin teetä. Juttelimme. Lähinnä Jaanan ongelmasta. Näin oli, kunnes Yanagi sattui kysäsemään Lukasta. Tämä oli myös nimi joka mainittiin Hintolan kalenterissa. Painin hieman itseni kanssa, että voinko paljastaa Hintolan jäämistön muille, mutta lopulta annoin periksi. Jos niistä on apua Jaanalle tai Yanagille, niin totta kai haluan auttaa. Enkä nähnyt mitään syytä miten se olisi vaarantanut UNI:n. Toivottavasti en tehnyt väärin? Lopulta päätös paljastui viisaaksi. Useamman ihmiset voimalla ratkotaan helpommin mysteerejä. Sain kuulla Lähdesäätiön Ted-projektista. Yanagi kaiveli asioita muutenkin ja selvisi että Hintolalla on ollut tunnus säätiön koneelle, sitä tosin ei ollut käytetty vähään aikaan. Yanagi sai selville myös jotain muuta. Hintolalla on ollut tiedostoja Lähdesäätiön koneella, mutta ne on tuhottu vähän aikaa sitten. Tiedostot kuitenkin ovat vielä säätiön back up nauhalla tai jotain, joka on kassakaapissa. Illan mittaan tuli hulluja ideoita nauhan hankkimisesta. Se voisi olla ongelma UNIn kannalta, jos Hintokan tiedostot sisältäisivät jotain arkaluontoista UNIn projekteista.

Lähetin Sirkulle samantien viestin, tai oikeastaan pari. Kaikki Ted tiedostot tulisi hankkia talteen. Lähetin Sirkulle myös varoituksen siitä että joku voi yrittää päästä käsiksi Lähdesäätiön nauhaan. Mietin sitä hetken, mutta olin itse vaarantanut sen näyttämällä paperit muille. Velvollisuus. Jätin kuitenkin kertomatta mistä tämä uhka tulisi. En nähnyt mitään syytä vaarantaa Yanagin uraa. Tämä kun näyttää nauttivan työstään ja suhtautuu säätiöön hellästi. Ei Yanagi sitä kiusallaan aikonut tehdä, vaan pelkäsi että säätiössä on joku myyrä. Sitä paitsi, Yanagista ja Jaanasta voisi joskus tulla pari. Se olisi somaa. Ne kaksi sopivat toisilleen. Kunpa minäkin joskus löytäisin jonkun joka välittäisi minusta. Vaikka onhan minulla Ruusu ja sinä, mutta se ei ole sama asia.

On hyvä että olet siinä. Tunnen oloni turvalliseksi kun olet lähellä. Tunnen olevani kotona. On hyvä että on joku jolle voi puhua kaiken. Tapasin taas Aleksanderin, tai no, kerroinhan sen jo. Aleksander on mukava. Pidän tavasta jolla hän hymyilee, mutta en pidä hänen tavastaan löytää naisten alusvaatteita laukustaan. Tiedän että hän on täysin väärä mies rakastua, mutta.. ja Matiaksen mukaan Aleksander on ihastunut Robiniin. Kai se oli Robin, en muista. No, ehkä on turvallista olla vain vähän ihastunut. Joskus haluaisin vaan jonkun, johon voisi turvallisesti uskaltaa rakastua. Rakastanhan minä sinua, olen aina tehnyt niin, mutta se ei ole sama asia. Sinua parempaa miestä ei kyllä taida olla olemassa. Äh, olen täysin tyytyväinen elämään Ruusun kanssa, joskus sitä vain miettii.

Mihinköhän jäin. Niin. Yanagi päätti ettei vielä tänä yönä yritettäisi mitään. Hänen täytyy miettiä asiaa. Yanagi lähti kotiinsa ja mekin laitoimme nukkumaan. Aamulla herätessäni Jaana oli kadonnut. Sarah kertoi että Yanagi oli soittanut yöllä ja Jaana oli varmaankin jäänyt sinne yöksi. Laitoin samantien Jaanalle viestin. Jotain oli täytynyt tapahtua ja halusin kuulla että he ovat kunnossa. Jaana soitti melkein heti perään ja kertoi lähtevänsä Yanagin kanssa tulemaan.

Heillä olikin tarina kerrottavana. Tämä kuulostaa uskomattomalta, mutta ilmeisesti Jaanan mieli oli ilmestynyt Yanagin olohuoneeseen keskellä yötä. Miten tämän nyt selittäisi. Näyttäisi että Jaana, tai kuka hän sitten on aikoinaan ollutkin, on joutunut onnettomuuteen, jossa hänen mielensä on irtautunut ja joutunut unimaailmaan. Ruumis oli jäänyt tänne, ehkä koomapotilaana. Vaikea tietenkin sanoa. Enkä oikein ymmärrä tuota unimaailmaakaan. Mutta joku oli ilmestynyt Yanagin olohuoneeseen. Nyt olen taipuvainen uskomaan tähän, lähinnä Ruusun takia. Se tapahtui myöhemmin, mutta kun näimme tämän Erikan, eli Jaanan mielen, niin Ruusu tuntui näkevän hänestä läpi. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaa, niin asia varmaankin on niin. Mutta siis. Aamulla näimme vain Jaanan ja Yanagin jotka kertoivat yön tapahtumista. Päätimme lähteä haukkaamaan raitista ilmaa. Yanagi lähti kotiinsa nukkumaan ja me etsiydyimme kirjojen pariin. puutorille. Tapahtuma oli köyhä ja selviydyimme nopeasti pois. Pieni nälkä alkoi vaivaamaan, mutta emme viitsineet häiritä Yanagia vielä. Tämä kun ei varmastikaan ollut vielä saanut nukutuksi. Sen sijaan lähdimme metsästämään kahvilaa, josta saisi teetä ja voileipää. Törmäsimme Matiakseen ja tämän seurueeseen, johon kuuluivat ilmeisesti Anna ja Robin. Nämä olivat päätymässä samaan kahvilaan kuin mekin. Vaihdoin muutaman sanan Matiaksen kanssa, itseasiassa useammankin. Muut melkein jo hermostuivatkin minuun. Matias kuitenkin kertoili kaikenlaista, kun kyselin häneltä. Mm. tästä Lukasta. Matiaksen kertomukset tuntuivat uskomattomilta. Liian uskomattomilta. Hänen mukaansa Luka on demoni. Onko demoneita oikeasti olemassa, siis konkreettisesti? Täällä? En ole varma pystynkö uskomaan tuohon vielä. Tohveli? Matias puhui myös Lukan täydellisen ihmisen projektista, en nyt muista sen nimeä. Ja ilmeisesti tästä on jo prototyyppi. Projekti on kuitenkin nyt pysähdyksissä. En tiedä mitä uskoa. Matias väitti myös kloonanneensa Oonan. Olen ihan pyörryksissä. Voidaanko ihmisiä jo kloonata. Matiaksella kyllä on teknologiaan liittyviä kykyjä, hän näytti minulle. Ja Hilkan mukaan Oona on kuollut. Luulin kyllä että hän puhui kuvainnollisesti, mutta nyt en enää tiedä. Kun palasin tyttöjen luo olin varmaan hieman pyörällä päästäni.

Vaihdoin muutaman tekstiviestin Matiaksen kanssa ja päädyimme uudestaan kävelylle. Lupasin tavata tytöt tunnin kuluttua ja mennä syömään. Matiaksen kanssa keskustelu tuntui vain vetävän maton jalkojeni alta. Vampyyrejä, maageja, vampyyrinmetsästäjiä, demoneita, tekoälyjä, inkivisitio... Tuntui kuin olisin hukannut itseni tiedon tulvaan. Voiko maailma olla tuollainen? Tiedän että sinä olet olemassa, mutta.. silti.. Onko Matias oikeassa?

Kohtasin tytöt kahden aikaan ruotsalaisen teatterin edessä. Odotimme Oonan saapumista ja siirryimme kiinalaiseen. Yanagi saapui myöhemmmin. Oona vaikutti olevan ihan kunnossa ja hänen pitkä poissa olonsa selvittyi Haitinmatkalla. Tosin en voi olla miettimättä onko matkalla ollut jotain tekemistä voodoon kanssa. Oli kuitenkin kiva tavata Oona.

Ruoan jälkeen kohtasimme Erikan ja tämän kaverin. Tai käviväthän he ravintolassa, mutta kuitenkin. Kävimme Papagallossa jäätelöllä ja Sarah taisi hermostua Jaanan ja Erikan puheista. Puhuivat kuulemma liian kovaan ääneen. Siirryimmekin nopsaan takaisin Hilkan kämpille. Jatkoimme pohtimista. Erika ja Jaana tutustuivat toisiinsa ja jotain samaa heissä kyllä on. Ainakin he tulivat heti hyvin toimeen. Kuin kaksi marjaa. Olivat samalla aaltopituudella. Sarah teki kokeita mm. sormenjäljillä ja testasi Ruusun kykyä nähdä Erikan läpi. Sarah parka. Hän taisi todellakin kärsiä tästä viikonlopusta. Hattarapuita. Erika poistui kaverinsa kanssa ja pohdimme vielä hieman säätiön asiaa. Yanagi lupasi ettei tee mitään ilman että puhuu ensin Hilkan kanssa. Tämä kun lupasi palata illalla. Yanagikin poistui ja jäimme juttelemaan tyttöjen kesken. Emme kuitenkaan enää edenneet mihinkään.

Keskustelussa Tohvelin (joka ei yleensä puhu paljoa) kanssa selvisi seuraavaa:

-Matias on teknomaagi, tällä hetkellä pahasti kirottu
-Anna on ghouli kuten Matias sanoikin, joskin se ei ole hänen oikea nimensä
-Robin on Alice (Matiaksen Liisa), vampyyri jolla ei ole omaa ruumista. Kuoli Turussa ja on siksi huolissaan kaupungin tapahtumista.
-Luka ei suinkaan ole mikään aito demoni, korkeintaan kevyesti riivattu
-Luka on tutkija, joka oli räjähdyksessä kun turussa ollut labra räjähti. Labran rähjähtäessä mm.karkasi ihmissusi joka piileskelee turussa
-Turussa saattaa olla jokin demoni, mutta ei mitenkään aktiivisena vaan piilossa.
-Matiaksen ”huoltaja” on tällä hetkellä ongelmissa
-Inkvisitiolla on kiireitä muualla, niin tuskin ehtivät poikkeamaan täällä syrjäisessä pohjolassa, noitien ja tietäjien luvastussa maassa
-Belial tekee mitä haluaa ja tehköön, kunhan se ei koske Turkua
-Kadonnut Myrsky (palasi sunnutaina) liittyy jotenkin johonkin "ei tähän maailmaan" ja sitten on vielä unia...missä on jotain vialla.



Roolipelaaja