Harhautuneen tulienkelin uudet ja ihmeelliset seikkailut Suomenmaassa
Kyseessä on siis atur: zarathustralaisuuden pyhän tulen personifikoitunut versio, joka aikoinaan eksyi maan päälle ja kehitti itselleen rasittavan persoonallisuuden. Vanhempi kuin itse muistaa, mutta henkisesti suunnilleen viisivuotiaan lapsen tasolla. Hengailee nykyään suorittamassa suojelusenkelin tehtäviä huolimatta siitä, että tulee sekoitetuksi demoneihin säännöllisin väliajoin, kiitos tulisten siipien. Tällä hetkellä Sarahissa rasittavana toisena persoonallisuutena.
Johanna aloitti pelinsä olemalla kiltisti hiljaa Sarahin mielen perukoilla. Oli tosi loistavaa, että Sarahille saattoi jutella ja varmasti jotain keksittäisiin sen auttamiseksi. Muitakin voisi auttaa ja tietty piti löytää Sini ja Satu. Ja autella Sakaria hieman, jotta miellytettäisiin Ahura Mazdaa. Sarah meni tapaamaan Hilkkaa ja siellähän se oli se Matiaskin (sillä nimellä Sakari itsepäisesti haluaa tulla kutsutuksi nykyään, ihan höhlää) ja myöhemmin tuli paikalle joku Laila. Johanna pysyi kiltisti hiljaa kunnes Sarah antoi luvan puhua ja selittää asioita. Ilmaistiin oma läsnäolo hieman hämillään ja saatiin käteen kasa kortteja, joista sitten tunnisteltiin yksi jos toinenkin tuttu. Ne on laittanut Karin MAAGIKSI hehee... siitäkös se vittuuntuu jos ikinä saa tietää... ja mitä toi perhanan peilihirviö mun kortissa tekee... tää on Sini ja tää on Titiuu, Titiuu on lohikäärme. Kiltisti kirjoitettiin monisteisiin valistavia asioita, kuten se, että hirtetty kortin henkilö köyttää ihmisiä tuoliin. Joka sanahan oli totta, mutta jotenkin minulla on sellainen fiilis, että Johannaa ei otettu ihan vakavasti (mikä oli kyllä tarkoituskin, maailmanloppuhan tulisi jos Johannan laajasta tietomäärästä olisi jonakin kauniina päivänä ihan hyötyäkin). Sarah alkoi lopulta hiiltyä siitä, että kaikki kyselivät Johannalta asioita hänen ohitseen ja päätti rajoittaa lörpöttelyä, etenkin Matiaksen ja Johannan harrasta uskonnollista skismaa koskien sitä, kuinka paljon zarathustralaiset saavat nauttia suklaata ja tulisiko Matiasta kutsua nimellä Sakari vai ei. Totuushan oli, että Johannalla ei ollut harmainta aavistustakaan siitä miten Ahura Mazdaa oli oikeastaan tarkoitus palvoa. Itselle pelkkä ”Oi jumaluus, anteeksi taas kerran, mutta mulla on hyvä selitys!” oli aina riittänyt. Tai pakoon pinkominen kovaa vauhtia. Ihmisillä olisi toiset säännöt joten olisi kai mentävä kirjastoon tekemään tutkimusta.
Hilkalla kävi väkeä ja ihmisiä oli hukassa ja näki hassuja unia. Osa unista liittyi peiliin ja piti varoittaa nukkumasta huoneessa, jossa on peilejä kun sieltä voi tulla vieraita. Ei tainnut uskoa se nainen. Noh, toivottavasti se mömmö ei ole siellä. Kaikki muut ongelmat Johanna arveli voivansa delegoida asiat paremmin osaaville, mutta jos peileistä taas lappaisi monstereita pitäisi niille kai tehdä jotain. Lopulta ihmiset kävivät nukkumaan vainoiltuaan ensin siitä voisiko asunnosta kohta poistua ollenkaan. Johanna huomautti, että tuossa on iso peili ja sitä kautta kyllä onnistuu, mutta silloin ollaan kyllä tosi nopeita ettei jouduta hankaluuksiin ja saatetaan silti joutua Zambiaan tai Fitzisaarille. Että vaan äärimmäisessä hädässä kaverit, okei?
Aamulla oven takana oli tämä kadonnut Jaana (joka oli Sinin ruumiissa, mutta kun siinä ei selvästi ollut sudensielua niin Sini itse oli muualla) ja sitten odoteltiin sitä Yanagia. Lopulta ihmiset päättivät lopettaa vainoilun ja mentiin syömään. Sarahkin rohkaistui ja päätti tavata tämän mystisen Lucan. Johanna vakuutti mättävänsä demonia sankarillisesti turvaan kuin hyvä suojelusenkeli ainakin mikäli se yrittäisi tehdä Sarahille jotain. Sitten istuttiin kahvilaan odottelemaan (ja juotiin taas teetä, Johannan kaikki yritykset saada kaakaota tuntuivat kariutuvan Sarahin vastustukseen).
Ja sisäänhän käveli... toinen kappale elävää tulta ihmisen sisällä! Sarah oli pompata metrin Johannan ärjäistessä tämän pään sisällä, että tilanne seis, avaunt, cease and desist tuo ei ole demoni vaan meikäläisiä! Ei sitä saa satuttaa! Selitettiin tilanne innostuneena. Siinä on sisällä kappale elävää tulta, jonka joku on tainnut jollain rituaalilla sulloa sinne. Se pitää sen elossa. Se ei ole demoni vaikka tulijuttuja tekeekin. Ja ne demonikersat... saattaa olla meikäläisiä nekin. Älä huolehdi, minä huolehdin tästä! Kirjoiteltiin siis Lucalle rohkaisevia viestejä, jotka se ymmärsikin ihan oikein ja se ja Sarah pääsivät sopimukseen siitä, että se auttaa Jaanaa ja Johanna auttaa puolestaan sitä, lataa sen akut ja sitä rataa. Miehessä oleva liekki oli hyvin pieni, ei edes kunnolla tiedostava, joten sitä piti aika ajoin ladata. Jaanahan oli alkuaan Lucan projekti. Saatiin myös kuulla, että Matias oli Lucan luomuksia hänkin ja ympätty Sakari nimiseen henkilöön. Hahaa! Oikeassa olin! Kyllä minä sen ketkun tunnen vaikka säkki päässä, vaikka se nykyään huijaa jopa itseään.
Sarah riensi kertomaan asiaa muille, jotta nämä eivät vahingossa nirhaisi Lucaa ja Johanna onnitteli itseään. Kaikki selviää kun vaan vähän jutellaan, eikös vaan? Jälleen yksi atur, jota luullaan demoniksi. Me tarvitaan konsultaatiota joltain imagonrakennusryhmältä, eihän tämä vetele taikka saan Jumaluudelle palvojiksi pelkkiä satanisteja. Jaana ja Yanagi päätyivät tapaamaan Lucaa ja muut alkoivat järjestellä jonkun Lipokkaan karkottelua. Atsteekkijumaluus tulossa Turkuun, oho. Muut olivat kovasti sitä mieltä, että Johannankin kannattaisi olla läsnä, koska tulesta voisi olla hyötyä. No ollaan sitten, mutta Hilkka halusi tavata nähdä Lucankin ja lopulta päädyttiin loikkimaan Hilkan ja Yanagin asunnon väliä kun kummassakin tarvittiin niin pirusti kombinaatiota poliisi-tulienkeli. Hilkalla Johanna havaitsi Camomillan ja niin havaitsi Sarahkin... upsiii... ei olisi kannattanut mainita sille Liisasta, eikä siitä, että Camomilla hypnotisoi sen... Sarah kun otti ja hätisti Camomillan keittiöön ottaakseen asioista selvää. Ei nyyyt! Seis seis, jos toi tyyppi on se mitä mä luulen... Johanna keskeytti tylysti Sarahin kolmannen asteen kuulustelun, mutta tajutessaan jo paljastuneensa Camomillaa käyttävälle otukselle, luultavammin Amanda Sade nimiselle vampsylle, koetti vain laimeasti vakuuttaa, että pysyisi poissa sen tieltä. Vampsyt ovat ikäviä ja tämä tapaus oli jo kerran koettanut hankkiutua Johannasta eroon. Vaikka Johannaa ei yksi vampsy poistaisi niin Sarahille se voisi aiheuttaa ongelmia eikä Johannaa huvittanut käyttää kaikkea aikaansa hampaiden väistelyyn.
Kun hajamielinen Luca vihdoin pääsi Merjan kanssa paikalle alkoivat tekniset henkilöt säätää. Odoteltaessa Sarah oli katsonut puolella silmällä animea ja Johanna pelannut innostuneesti tietokonepeliä, jossa mäiskittiin vastustajaa. Luca selitti kovasti kaikenlaista, joka näytti saavan Yanagin ja Jaanan suorastaan hurmion valtaan. Viisirihmainen dna-ketju! Neuraaliverkko! Muuta täysin käsittämätöntä! Kun teknomaagilliscyborgiset säätäjät saivat sopimuksen aikaan Johanna päätti suorittaa oman osansa diilistä ja varmistaa, että Lucan olo hieman helpottuisi. Käsi tänne, heitän sun tuleesi lisää liekkiä. Sytytetään siivet, kahmaistaan niistä kourallinen tulta ja lykätään tuli Lucan käteen, josta se siirtyy miehessä palavaan liekkiin. Elävä tulihan totteli Johannaa eikä olisi sytyttänyt käskemättä esim. verhoja, mutta onneksi palosammuttimen hakeminen ei paikalla olevia ihmisiä edes kiinnostanut. Ei, ne hakivat kameran, jotta voisivat dokumentoida kaiken. Hassuja. Myös Merjaa valistettiin peilien vaaroista. Älä nuku samassa huoneessa tai peitä ne. Miksi? Noh... katsos... (ja jälleen kerran Johannan bravuuri: käsi peilistä läpi). Sarah ärisi, että nyt lopetat sen hillumisen, tai ollaan kohta jossain labrassa sörkittävänä ja Johanna päätti taas olla hiljaa ja kiltisti. Hämeenlinnalainen okkultisti oli saapunut ja Johannaa kaivattiin Hilkan asunnolle. Otettiin toisetkin mukaan ja vaellettiin taas kerran sinne.
Paikalla oli paljon väkeä. Mm. erittäin mukava Neiti Bee unimaailmasta. Ainoa toinen henkilö, joka suhtautui ritualisointiin ja atsteekkiuhkaan tyynesti. Muut säntäilivät kuin ellun kanat. Sarah vaikutti neuvottomalta, joten Johanna totesi, että antaa noiden säätää. Katsos kun maagit säätävät niin kuka tahansa säätöön järkeä tuova yksilö katsotaan ulos, koska se vain keskeyttää niiden pyhän paniikin ja paskanpuhumisen, mitä ne suorastaan rakastaa. Joten me järkevät henkilöt, me kootaan tässä lattialla hienoa lohikäärmepalapeliä. Sitten koottiin palapeliä hyräillen kun muut povasivat maailmanloppua, kolmen ratsumiehen syntymää ja yleistä onnettomuutta ja synkkyyttä. Paikalla oli joku etäisen tuttu tyyppi, Jan Hautala. Hmmm... mistäs päin sinä oletkaan? Konsultti? Sanos nyt vaan kiltisti kuka ja mistä. Ei sanonut, vihjaili vaan jotain kristinuskopohjasta. Augustinus... alkaa M:llä (myöhemmin Johanna muisti ne tyypit manikealaisiksi, mutta tuolloin ei pälähtänyt päähän)... oot demoni. Jos et ole niin lähellä ainaskin. Tyyppi käyttäytyi niin kuin jokainen demoni, jonka Johanna on koskaan nähnyt. Väisteli vastauksia ja puhui paskaa. Nooh... työtään se vaan tekee, antaa sen tehdä diiliä. Jos nuo uskoo kaiken niin omapa on ogelmansa. Paniikin tasoittelu olisi vaatinut pahempien hihhuleiden kolkkaamisen ja nehän nyt kuitenkin olivat tekemässä ihan oikeita juttuja eli potkimassa atzteekkiä hittoon Turusta. Jos puutun tähän joudun tekemään sen yksin ja munaan takuulla jotain, siispä annettiin muiden säätää. Turussa oli ilmeisesti toinenkin maagijoukkio, jota tämä joukkio yritti kovasti päihittää. Ne ehtii suorittaa sen rituaalin ennen meitä! Autoille! Meidän on ehdittävä sinne ensin!” Ja niin sännättiin autoille kera asearsenaalin.
Kupittaanpuistossa sitten ritualisoitiin. Voiman tarjosi Jan (ja laskutti extraa). Johannaa nauratti. Tässä sitä pidellään kynttilää... Sarahin mielestä asiassa ei ollut mitään hauskaa ja rituaalissa virnuilu oli huonoa käytöstä. Okei okei... ei sitten naureskella tai ne suuttuu. Kohta hyytyi hymy Johannaltakin kun tajuttiin, että vaikka rituaali meni ihan nappiin niin se varmaan taas... näkyi kauas... ja kun et ole vastannut jumalasi soittopyyntöön taas pariin kuukauteen... eheh... tuota... mulle tuli juuri kiiireeeeee! Jalat alle. Ahura Mazdaahan nyt ei vältetä juoksemalla, se nyt on selvää, mutta kun arvon jumaluus päättää kiinnittää huomionsa on parasta ettei paikalla ole sivullisia saamassa pyhää itkupotkuraivaria päällensä. Sarah pitäisi toimittaa johonkin turvalliseen paik-hupsi, liian myöhäistä. Sori tosi palj-ja viuh, kotona ollaan. Sarah taisi jäädä sitten halvaantuneena johonkin tienposkeen.
Atur ottaa hartaimman ilmeensä ja alkaa selittää närkästyneelle jumalalleen asioita. Hyvä kysymys teidän jumaluutenne, mitä minä teen karkottelemassa jumalia kun pitäisi olla julistamassa sanaa ja keräämässä lisää palvojia? Tuota... ettehän te halua jonkun atzteekkipellen tulevan apajille? Ja nuo kaikki ovat potentiaalisia palvojia! Ja seuraajiahan minulla on jo pilvin pimein, kokonaista kaksi... sataa. Juu. Ihan hitosti. Ja lisää tulee koko ajan. Mä olen ollut tosi tehokas ja harras. Ai ettet ole kuullut päivittäisiä rukouksia? Piru näitä huonoja yhteyksiä, linja varmaan rikki tai jotain. Mäpä menen heti alas katsomaan, että mikä mättää ja korjaan sen linjan... ja täytyy paimentaa katrasta. Kootut selitykset menivät vielä läpi ja Johanna pääsi takaisin. Ollessaan juuri poistumassa atur törmää hämmentyneen näköiseen Lucaan. Oho... kuolit sitten vai? Ja päädyit tänne? Vähän niin kuin kaksi tunnilla mölynnyttä häirikköä kohtaisi toisensa rehtorin odotushuoneessa. Luodaan myötätuntoinen katse, mutta ei uskalleta antaa enempää vihjeitä. Kadu kovasti, siitä se pitää, koeta pärjätä, sori että kuolit! Huono diili kun jouduit tänne... sitten takaisin materiaaliselle tasolle etsimään Sarah, joka löytyy sairaalasta.
Sorisorisorisori! En voinut mitään! Sori kauheesti, lähetääs sitten käveleen... ja niin saapasteltiin ulos sairaalasta tieteellisenä ihmeenä. Jehei, niskassa ”tulos tai tulee turpaan” asenteen ottanut vanha kusip-eikun siis Jumalainen ja Pyhä Erinomaisuus, Sini ja Satu yhä hukassa, Sarah vittuuntunut, säikähtänyt ja huonossa jamassa, Sakari ties missä... sössin kaiken taas, pitihän se arvata. Tämä laimensi Johannankin valoista asennetta hieman. Sarah soitti Yanagille ja päädyttiin Hilkalle ihmettelemään. Siellä Yanagi puuhasi jotakin, jonka takia piti lähteä pakoon, mentiin siis Sarahin asunnolle. Sinne soitti Sakari, joka kutsuttiin kylään, jolloin muut päättivät lähteä pakoon sitä. Ihmeen vainoharhaisia.
Sakaria ja tämän mukana tullutta Lailaa valistettiin mm. siitä, että Sakari tosiaan on Sakari ja kaikki maailmanloput sun muut ovat vain sen mielikuvituksen tuotetta. Olet sekaisin, sussa on liikaa kamaa, ota rauhallisesti ja mene vaikka terapiaan. Mutta kuka sitä terapoisi? Sarah vastusti henkeen ja vereen ajatusta, että Johanna itse, oli jostakin kumman syystä sitä mieltä, että rento juttelu aturin kanssa ajaisi kenet tahansa lopullisesti hulluuden rajan yli. Johannaa hämmensi ihmisten reaktio, oli ilmeisesti saanut aivan uuden kyvyn. Ainakin useimmat tyypit joiden kanssa puhui hetken alkoivat kohta näyttää kärsiviltä ja mutisivat päänsärystä. Kuinkahan kyseisen kyvyn saisi pois päältä? Lailaa vainosi joku kirous ja Johanna suositteli kääntymään Amandan puoleen jos piti säikytellä kirouksen antajaa. Amandahan oli vampsy ja ne ovat hyviä säikyttelemään.
Sarah soitteli jälleen Katjalle ja sai jopa vastauksenkin! Katja oli elossa ja halusi tavata. Alexanderia tavoitellut Sakari sai ohjeet tulla samaan paikkaan myöhemmin. Niinpä sitten päädyttiin Kupittaanpuiston lähelle tapaamaan Katjaa, joka oli menettänyt lapsensa. Sääli, kyllä sille olisi jotain voinut tehdä, vaikka se olisi ollutkin demoni. Paikalla oli myös tämä kaamea Alexander ja suojelushenkilö (ei enkeli vaan kuollut ihminen, joka oli saanut nakin) Robin. Ja ne katsoivat leffaa Jali ja suklaatehdas, mikä aiheutti Johannalle intensiivisen kaipauksen suklaaseen ja Sarahille kärsimystä. Katjan huolia kuunneltiin ja oltiin kiltisti hiljaa, jotta ei saataisi kristittyjen jumalalta nakin saanutta Alexanderia niskaan, se kun näytti vainoavan vähän kaikkia ei-kristittyjä. Vaan Alexanderin suunnitelmat vetää turpaan Camomillaa oli kyllä estettävä, joten selitettiin ahkerasti sitä, miksi vampyyrin jahtaaminen on huono idea. Jätä se rauhaan niin se jättää sinut rauhaan, tapa sen possessoima ruumis ja seuraava ohikulkija valkataan uudeksi ja sinut yllätetään takaapäin. Tuloksena on tasan lauma viattomia sivullisia kuolleena, päällimmäisenä kasassa sinä itse. Hyvänen aika näitä ihmisiä, koko ajan tappamassa jokaista vastaantulijaa! Sakarikin saapui paikalle, mutta suhde palvoja-palvotun maallinen edustaja onnistuttiin salaamaan jotenkuten.
Sarah päätti lähteä Katjan kanssa syömään ja naiset juttelivat keskenään aika masentuneina. Johanna päätti piristää Katjaa hiukan, se kun puhui ihan itsetuhoisia ja oli kovin surullinen vauvansa ja ystäviensä menettämisestä. Ja Sarah oli kiltisti juonut yhden kaakaonkin, joten oma olo oli vähän mukavampi. Katjasta sai kivoja viboja ja juteltuaan hieman naisen kanssa ja kuultuaan tämän lohikäärmeunista Johanna päätti viedä Katjan lohikäärmeitä tapaamaan. Arcadiassahan niitä oli, ehkä sieltä löytyisi myös Titiuu, Satu ja Sinikin. Oli täysin mahdollista, että Katjallakin oli keijumenneisyys tai sitten jotain tuttuja siellä. Sarah vastusti alkuun kovasti unimaailmaan pujahtamista (porttihan oli jäänyt raolleen rituaalissa), mutta koska halusi itsekin piristää kaveriaan suostui lopulta. Matkaan!
Luottavaisena kuin utelias dille ainakin lähti Johanna siis johtamaan matkaa unimaailman kautta Arcadiaan. Paitsi että jäätiin kiinni jo ovella kun joku paikallinen portinvartija oli päättänyt estää kauttakulun. Katja hätistettiin valveksuntaan ja Johannalle avattiin ovi uneen Ikuisesta Tulesta. Noh, mennään sinne sitten, sori että häirittiin. Ensi kerralla kokeillaan peiliulottuvuuden kautta.
Perjantai
Johannalla oli monta rautaa tulessa, osa Sarahin tietämättä. Ensinnäkin oli menty korjaamaan Katjan vakava masennus erehtymättömällä logiikalla. Katja on masentunut, koska menetti lapsen, siispä jos Katjalle lahjoittaa uuden tulisen vaavin se varmasti piristyy. Vaan eipä näy missään sopivaa tulenhenkeä luovuttamaan kipinäänsä hyvään tarkoitukseen... nooh, luovutan itse, hei Katja, tahdotko raskaaksi? Kipinä siirrettiin (ihan neitseellinen raskaushan se oli, Sarahin ruumis oli väärää sukupuolta muunlaiseen säätämiseen) ja Sarahille jätettiin taktisesti kertomasta asiasta, vaikka se kovin ihmettelikin miten hemmetissä Katja voi olla taas raskaana, vaikka juuri sai keskenmenon siitä edellisestä masuasukista. Kun Katjan ongelmat oli näin hoidettu pois päiväjärjestyksestä pystyi Johanna keskittymään siihen, miksi Turussa ylipäänsä hengattiin eli kavereidensa löytämiseen.
Sinin ruumis oli jäänyt tyhjäksi Jaanan poistuttua siitä nettiin, joten Johanna päätti yksinkertaisesti sulloa kaverinsa siihen takaisin. Ei se kovin vaikeaa voisi olla, pari rituaalia vaan ja poks, Sini olisi takaisin ja sen kanssa voitaisiin lähteä Marokkoon. Vai Algeriako se oli? Onneksi Satu oli kanssa löytynyt unimaailmasta ja tarjoutui auttamaan. Keiju etsi Sinin ja vinkkasi kuulemma Karille missä oltiin odottamassa. Kari tulisi lähiaikoina auttamaan ja sitten voitaisiin palata sinne jonnekin... paitsi että, ai joo niin, Sarahin selkä oli yhä rikki eikä sitä voinut jättää kasvikseksi, joten... puretetaan sitä ihmissudella niin se paranee. Tätä tarkoitusta varten oli soitettu Katille, jonka saattoi vielä Helsingistä löytääkin. Kaveri oli tulossa tekemään jotain keikkaa Turkuun, joten se voisi samalla hoitaa tuon ongelman pois päiväjärjestyksestä. Sarahille ei kerrottu tätäkään, se saisi itse päättää haluaisiko tulla purruksi. Johannan ruumiin emäntää siis sumutettiin häikäilemättä, ei siksi että atur olisi erikoisesti harrastanut valehtelua, unohtipahan vaan mainita...
Koska Katjan vauvaa juhlistettaisiin Sarahin luona oli Sinin koomassa makaava ruumis (Johanna oli luovuttanut pienen kipinän sitä varten, että Siniä ei tarvitsisi pitää letkuissa jossakin sairaalassa vaan ruumis pysyisi tuoreena ja kunnossa itsestään) siirretty Hilkalle väliaikaisesti. Sarah tuntui olevan helpottunut siitä, ettei tarvinnut katsella entisen kaverin (Jaanahan oli kadonnut jonkun onnettomuuden tuloksena nettiin) maallista majaa kaiken aikaa, Johanna mietti miten suositella Katjalle zarathustralaiseksi kääntymistä ilman, että Sarah alkaisi epäillä mitään. Vaavihan oli tavallaan hieman jumalainen, osittain pyhää tulta ja niin edespäin, zarathustralainen kasvatus varjelisi sitä isoisän (jumala Ahura Mazda) vihalta mikäli kyseinen jumala ikinä saisi tietää enkelinsä syrjähypystä. Muitakin palvojia piti hankkia, Sarah ja Sakari eivät yksinkertaisesti riittäneet eivätkä sitä paitsi edes osanneet rukoilla kuten piti. Tätä varten Johanna oli tekaissut kokoon kirjallisen sepitelmän nimeltä "Tervetuloa zarathustralaiseksi". Läpyskä olisi saanut kenet tahansa hartaan zarathustralaisen epätoivon valtaan, atur kun katsoi hyväksi ohjeistaa palvojia seikoista kuten "Jumalallamme ei ole mitään tekemistä automerkki Mazdan kanssa" ja "Profeetan nimi saattaa tarkoittaa "omistaa keltaisen kamelin", mutta tästä ei ole sopivaa mainita". Lisäksi lehdykässä oli kokoelma netistä löydettyjä sekalaisia rukouksia parsin kielellä ja englanniksi käännettyinä. Näille esitteille tulikin sitten yllättävän paljonkin kysyntää kiitos erään traagisen sekaannuksen...
Kati saapui kaupunkiin ja lähtiessä opastamaan tätä asunnolleen Johanna/Sarah törmäsi Sakariin, Katjaan ja muutamaan muuhun tuttuun. Sakari oli taas oma ärsyttävä itsensä ja tuntui kohtelevan aturia jonain henkilökohtaisena mentorinaan, ainakin koska oletti Johannan olevan valmis neuvomaan erinäisissä ongelmissa. Yksi ongelma oli tietenkin Katja. Lapsi oli pyhää tulta, tulisiko sitä palvoa, oliko kyseessä messias? Ei, kyseessä ei ole messias, et palvo sitä! Miksi ei? Lopulta oli pakko paljastaa lapsen isä ja samalla se luonnollisesti paljastui Sarahillekin (on kovin vaikeaa salata asioita kun joutuu puhumaan niitä jonkun toisen suulla), joka otti "kaverinsa raiskaamisen" aika raskaasti. Sen verran raskaasti, että atur joutui änkemään keuhkoavan britin hetkeksi tämän mielen perukoille jäähdyttelemään ja blokkaamaan tämän käskyvallan omaan ruumiiseen. Sarah aloitti hyytävän mykkäkoulun ja toiveet ainakin tämän palvojan yhteistyökykyisyydestä haipuivat aika vähiin. Vaan hei, otetaan rauhallisesti, kyllä tämä tästä. Ahkerasti perusteltiin Sarahille, kuinka Katjan uusi lapsi oli vaan hyvä asia ja miten vauveli pelasti parhaillaan äitiä kaikenkarvaisten voodoozombien uusilta agressioilta. Edellinenhän oli menetetty, koska jokin ulkopuolinen voima oli henkisesti puukottanut äitiä ja homma haiskahti hieman Oonalta, tällä kun taisi olla joku kyky ja välit Katjaan olivat menneet raskauden alettua. Lopulta mököttävä britti talttui ja sen uskalsi päästää taas puhumaankin.
Kati löydettiin. Ihmissusi oli niskakarvat pystyssä Turussa olostaan ja aikoi palata Helsinkiin heti kun saisi henkivartiointikeikkansa hoidettua. Johanna selitteli asioita ja kaksikko päätti poiketa Hilkalle katsomaan Sinin ruumista. Ehkä Kati voisi itsekin ihmissutena jotenkin opastaa Sinin ruumiiseensa, myös Sakaria ajateltiin käyttää "Ruualleeeee, tule Sini syömään tseh!" syöttinä, mutta tämä estyi, koska Hilkka ei tahtonut päästää sitä asuntoonsa. Matkalla Hilkalle soitti Laila ja ilmoitti törmänneensä johonkin Lasseen. Lasseen??? Lasse Tuomiseen??? Sano sille terveisiä, vähänkö siistiä että se on elossa! Lassehan oli maagi kuten Karikin, se voisikin saman tien ritualisoida Sinin takaisin kroppaansa. Tietty Lasse oli myös hirveä valittaja joka ei koskaan tehnyt niin kuin Johanna sanoi ja jonka kylppäriin oli ängetty peilistä lumiukko, jonka kellaria käytetty ilman lupaa rituaalipaikkana ja jolla muutenkin oli varmasti aihetta olla muistelematta sekoilevaa tulienkeliä mitenkään hyvällä, mutta kai Karin kaveri nyt vanhaa tuttavaa avittaisi?
Hilkalle pääsivät pienen neuvottelun jälkeen myös Lasse ja Laila ja Yanagikin ilmestyi hengailemaan. Lasse alkoi heti nihkeäksi ja kieltäytyi ehdottomasti tekemästä minkäänlaisia rituaaleja, koska oli "luopunut magiasta". Rituaalikaava siltä kuitenkin irtosi, uhriveitsi samaten, jonkun muun vaan täytyisi suorittaa itse rituaali. Karihan oli tulossa Turkuun... vaan kun ei sitä kuulunut ja löytäisikö se edes meitä? Mitä sitä odottelemaan, tekaistaan tässä lämpimiksemme rituaali saman tien, mikä muka voisi mennä pieleen? Monikin asia, etenkin kun rituaaliveitsen varteen ja pentagrammeja piirtelemään päästetään atur, mutta Johannan optimismi voitti jälleen kerran kaikki esteet. Valitettavasti myös Sarah vakuuttui idean toimivuudesta, Lassen ilmaistua mielipiteenään ettei rituaali voinut näkyä jumalille eikä oikeastaan koskenut näitä millään tavalla (Lasse osaa olla hyvin vakuuttavasti täysin väärässä, Johanna tiesi toki tämän, mutta unohti mainita). Siispä Kati avustamaan, Sinin ruumis lepotuoliin keskelle liidulla piirreltyjä kuvioita, rituaaliveitsi käteen ja huitomaan. Onneksi muut asunnossa olijat poistuivat toiseen huoneeseen, muuten nämä olisivat saaneet todistaa hosumista, joka onnistui menemään läpi rituaalista vain, koska Johannalla oli tuliolemuksensa takia tarpeeksi henkilökohtaista voimaa vaikka kuinka moneen kutsuntariittiin. Tuoliin köytetty Sini liikahti, avasi silmänsä ja haukotteli. Loistavaa! Onnistuttiin! Hetkinen, jäikös meiltä joku portti auki? Lasseeeeee... ..miten tää rituaali lopetettiinkaan? Äh, se ei vastaa, noh, puhallellaan vaan kynttilät ja toivotaan ettei Hilkan olohuoneessa ole just porttia mihinkään auki. Aika hyvä tuuri kävi, koska tuolissa tosiaan pällisteli ihka aito Sini, Johannan kaheli ihmissusikaveri ja osa sekopäistä ongelmatrioa, joka takaa Turun Okkulttisten Sekaantujien hieman järkevimmille henkilöille (Kari ja Anne) yleensä runsaasti päänvaivaa.
Johanna oli jo onnittelemassa itseään uudesta aluevaltauksesta hermeneuttisena maagina kun saapui jumalainen viesti, joka meni suunnilleen näin: "Hyvin tehty palvelijani, palkitsen ystäväsi pyhällä tulellani, joka on palkitseva hartaat zarathustralaiset seuraavan kahdenkymmenen neljän tunnin aikana." Että kuinka? Jokaisessa asunnossa olleessa oli tosiaan sisällä nyt pieni liekki pyhää tulta... ja kun muistaa miten kävi Lucalle, jossa tuollainen liekki oli viimeksi nähty... paniikki! Sehän oli räjähtänyt taivaan tuuliin! Johannahan ei luottanut jumalansa hyviin aikomuksiin paskan vertaa, kyseessä oli joku julma vitsi, kehotus rukoilla ja äkkiä tai kävisi huonosti ja koko kauhu oli suunnattu aturin ystäviin, koska vanha pieru, joka Ahura Mazdana tunnetaan ei nähtävästi enää saanut kicksejä enkelinsä kiduttamisesta. Kauhun vallassa kerrottiin tilanne muille. Olen pahoillani, niin pahoillani, ei ollut tarkoitus, munasin taas kaiken, teidän täytyy rukoilla tai te kuolette ja mä oon niin pahoillani, tää on kaikki mun vika! Ah angstia, itsesyytösten suota ja ahdistusta. Sarah kiroilee hartaasti, Sini vaikuttaa hämmentyneeltä, Kati vihaiselta, Lasse ja Laila epäuskoisilta ja Yanagi ja Hilkka pelon lamaannuttamilta. Pahemmin ei aturia olisi voinut lannistaa, tässä kärsivät nyt viattomat omien mokien tähden. Oltiin valmiita lehahtamaan koston enkelinä oman kusipäisen jumaluuden kimppuun (elinodotus: 1 sekunnin sadasosa), mutta mitäpä se olisi hyödyttänyt. Kuolevaisparat uhrattaisiin silti. Ei auttanut kuin ojennella rukouslistoja niille, jotka niitä halusivat. Sini ja Kati mukaan, pummimaan kyyti Lasselta ja sitten vain odottamaan koittavaa tuhoa omaan kämppään. Tunnelma oli lievästi sanottuna pohjalukemissa, ainoa positiivinen asia oli se, että Sini oli sentään saatu takaisin. Johanna lukkiutui täysin omaan itseensä suremaan ja Sarahin oli otettava ohjat. Nyt otat saatana otteen ja lakkaat uikuttamasta nurkassa! Olet idiootti, pahemman laatuinen älykääpiö ja aiheutat mokailuillasi jatkuvasti onnettomuutta ja hävitystä, mutta tämä kaikki voidaan vielä välttää jos me vaan rukoillaan noita rukouksia tarpeeksi tekohartaan näköisinä. Siinä sitten englantilainen poliisi moraalisaarnasi typeryyden vaaroista omalle suojelusenkelilleen, joka joskus kolmen aikaan yöllä suostuikin keskeyttämään itsesäälinsä nukkumisen ajaksi.
Lauantai
Aamu aloitettiin lukemalla tuoreiden hartaiden käännynnäisten kanssa läpi joitakin keskeisimpiä rukouksia. Uskontunnustuskin jaaritettiin läpi, vaikka ainakin Sinin muinaisparsin ääntämys jätti paljonkin toivomisen varaa. Sini halusi väriliidut, joten lähdettiin sitten Katin ja Sinin kanssa kaupungille pyörimään. Päädyttiin istumaan Kouluun, tuohon okkultistien tyyssijaan. Johanna angstasi ja jätti Sarahin valtaosin vastuuseen omasta ruumiistaan, ei vaan ollut mitään tapaa välttää uhkaavaa katastrofia ja kaikki oli kauheaa ja huonosti. Sitten soi puhelin. Etäisesti tuttu ääni kysyi Johannaa... meni hetki tajuta soittajan henkilöllisyys, mutta kun Johannalla välähti kiljuttiin luuriin heti paikalla valitusvirsi siitä kuinka oli taas mennyt munaamaan ihan kaiken. Apua, Kari, auta! Sun pitää pelastaa Lasse ja meidät! Vaisu pöytäseurue piristyi heti paikalla. Kari on täällä! Täällä Turussa! Pelastus! Se keksii mitä tehdä! Parempikin ajoitus olisi voinut olla (esim. edellisenä iltana ennen kuin Johanna ehti leikkiä maagia), mutta tämä oli melkein yhtä hyvä! Karin ilmestyttyä paikalle kaikki kauheus alkoi tuntua paljon helpommalta välttää. Se tuli hakemaan meitä! Ihanaa! Onkohan se lyönyt päänsä kun se ei huuda eikä hauku idiooteiksi... Kari tosiaan otti katastrofin ratkottavakseen ja valoi angstaajiin uskoa siitä ettei joku vuohipaimenten jumala noin vaan tuhoaisi ihmisiä, jotka sentään vaivautuivat rukoilemaankin. Lykättyään Sarahille matkarahat Kari katosi hoitamaan asioita Lassen kanssa. Johanna alkoi jälleen uskoa tulevaisuuteen, Sarahin puretuttaminen ihmissudella ei kuulemma korjaisi selkää, mutta jotain muuta keksittäisiin kyllä ja pian istuttaisiin koko porukka varjossa Marokossa ja naurettaisiin koko mokailulle.
Katjan vauvabileissä oli osanottajakato (osa kutsutuista päätti ryysiä Arcadiaan säätämään) ja osa kutsutuista oli yäk, kuten Sakari. Ja pitikö siitä idiootista tehdä vielä kummikin? Pohdittiin Johannan vaavin tulevaisuutta ja päädyttiin siihen, että Johannan olisi paras olla sekaantumatta kasvatukseen kovinkaan paljon. Ainahan oli riski, että Ahura Mazda huomaisi mitä oli tekeillä ja kaappaisi lapsen tehdäkseen siitä ties mitä (Johanna taitaa todella tarvita terapeuttia, aturin kuva jumaluudestaan kun on lievästi sanottuna hieman negatiivinen, sitä se kidutettuna vietetty aika teettää... ). Joku oli kuitenkin jätettävä lastenhoidossa auttamaan ja arpa lankesi Sarahille, joka huokaisten suostui muuttamaan Katjan kanssa jonnekin turvallisempaan paikkaan ja pitämään tulipenskaa silmällä. Asiat järjestyivät Johannan mielestä oikein hyvin. Katjaa ja pikku Robinia voitaisiin käydä aina välillä katsomassa, Sakaria mätettäisiin turpaan jos se yrittäisikin sekaantua lapsenkasvatukseen ja Sarah kykenisi kyllä soittamaan jos ilmenisi jotain mihin kaivattaisiin apua. Eihän tämä isyys ole ollenkaan niin vaikeaa. Eipä niin kun nakittaa kaiken vastuun äidille ja sekalaisille kummeille...
Illemmalla puhelin soi jälleen. Tällä kertaa soittaja on erittäin kettuuntuneen oloinen Anne, joka ilmoittaa olevansa myös Turussa ja haluavansa tietää missäs pulassa sitä nyt niin kuin ollaan? Karin mutinaan nyt on totuttu, mutta äidillisyyden puuskassa sättivä Anne on olento, jota vuosituhansia vanha tulienkelikin kavahtaa, niinpä ilmoitettiin kiltisti Annelle olinpaikka ja jäätiin odottamaan läksytystä. Katjaa oli mahdotonta piilottaa enää minnekään ja kun Sini (aivan Johannan tasoinen möläyttelijä) onnistui lipsauttamaan faktan aturin jälkikasvusta vietettiin hetken aikaa selittämällä asioita. Selityksestä tuskin kukaan viisastui, koska se sisälsi paljon "olen henkisesti 5 vuotias" logiikkaa. Karille ilmoitettiin Annen saapumisesta, eikä se vaikuttunut edes yllättyneeltä. Karinkin saavuttua Sarahin kämpälle todistettiin sekavaa perheneuvottelua, jonka perimmäinen tarkoitus oli vaan vittuilla toisille suunnattoman helpottuneena siitä, että Satua lukuun ottamatta (ja keijuhan pääsisi liittymään seuraan heti kun lopettaisi Ruusun isän etsinnän unimaailmasta) porukka oli taas koossa ja kaikki ainakin suunnilleen ehjinä ja hyvissä voimissa. Pohdiskeltiin ratkaisuja ilmenneisiin ongelmiin ja tällä kertaa kysyttiin ennen kuin käytettiin Johannan voimia mihinkään rituaaliin. Vastaus oli nihkeä ei, pyhä jumaluus ei halunnut porttia unimaailmaan suljettavan enkelinsä voimilla, pitihän se arvata. Kun paikalle ilmestyivät vielä Lasse ja Lailakin alkoi Sarahin pieni kämppä olla jo niin täynnä väkeä, että päätettiin siirtyä Hilkalle, joka oli ongelmakonsulttien avulla (Kari & Lasse kai selittäneet, että tällaista sattuu kaiken aikaa... ) toipunut angstistaan lähestyvän tuomion suhteen. Ongelmien ratkaisuyritykset olivat hieman laimeita, koska porukkaa kiinnosti paljon enemmän ongelmien ratkaisua seuraava "vedetään viinaa" osio, johon päätettiinkin harpata kun ongelmat eivät ensi yrityksellä ratkenneet.
Tuskin oli Hilkalle päästy kun saimme kuulla, että Sakari oli tekemässä Hemingways’issä jotain typerää. Koska tieto koristeltiin huhuilla peilihirviön toisesta tulemisesta (jotenkin kummassa Hautalan "tippuvan veden ääni" kirous sai ihan uusia muotoja vainoharhaisissa korvissa) valpastui Johannakin täydelle paniikin asteella ja niinpä Turun okkulttiset sekaantujat ry pian harppoikin takit liehuen ja täydessä "pelastetaan maailma!" moodissa kohti Hansaa kuin harvinaisen epävakuuttava ratsuväki nyt ainakin. Kari oli menossa vetämään Sakaria turpiin, Anne oli kai menossa varmistamaan ettei Karia vedettäisi turpiin, Johanna oli menossa vetämään peilihirviötä turpiin ja Sini halusi lenkille. Sarah ei halunnut vetää ketään turpiin, mutta äänestettiin kumoon Johannan toimesta. Hansalla odotti... poliisiauto ja ambulanssi. Sankarillinen operaatiomme törmäsi akuuttiin tarpeeseen olla herättämättä huomiota, koska melkein kaikista oli vielä varmasti jonkinlainen etsintäkuulutus voimassa, niinpä peräännyimme hyvässä järjestyksessä nurkan taakse pohtimaan tilannetta. Lopulta ketään ei tarvinnutkaan vetää turpiin ja Johanna/Sarah, Sini, Kari ja Anne päätyivät Sarahille juomaan teetä. Annea ja Karia tarvittiin vielä ennen puolta yötä jonnekin, joten Sarah, Johanna, Sini ja seuraan liittynyt Katja jäivät odottamaan kello yhdeltä koittavaa h-hetkeä.
Sini ja Johanna/Sarah lähtivät pihalle hyvissä ajoin ennen mahdollisia pyrokineettisiä efektejä, mutta pelätyn roihun sijasta... mitään ei tapahtunutkaan! Johanna tajusi ymmärtäneensä aika standardit puhdistusrituaalin sanat hitusen pieleen. Niin kauan kun ei mennä hillumaan pyhän tulen temppeliin ollaan luultavasti ihan turvassa, vaikka noista kipinöistä täytyy hankkiutua sitten vaan muuten eroon. Kuolevaiset olivat niin helpottuneita grillaamiselta säästymisestään, että unohtivat haukkua aturin, mikä tietenkin oli vain hyvä asia.
Nukkumaan pääsyä viivästytti tyynysota, kikatus, Lasse-vitsit ja kaikkinainen muu hysteria. Kaikkeen tähän sortuivat luonnollisesti vain tuomion välttämisestä ja kaveriensa jälleennäkemisestä villiintyneet Johanna ja Sini, muut koettivat urhoollisesti nukkua.
Sunnuntai
Aamiaisen löytäminen osoittautui miltei mahdottomaksi. Kerttu oli kiinni, Fontana oli kiinni, viimein päädyimme Börssiin juomaan teetä. Seuraan liittyi myös Hilkka ja myöhemmin Lasse, Laila ja Nick. Sarahin rikkoontuneeseen selkään keksittiin loistava ratkaisu, koska selkävaurio ei haittaa lainkaan Johannaa voi Johanna jäädä oleilemaan Sarahin ruumiiseen kun Sarah itse siirretään Johannan elossa pidettyyn vanhaan ruumiiseen. Ei selkävaivaa, pari vuotta nuorempi ruumis, miten olisi? Sarah suostui, mutta halusi kyllä pitää omat henkilöllisyyspaperinsa eikä esiintyä Johannana. Ongelma ratkaistu, nyt voidaan hyvillä mielin häipyä maasta, etenkin kun Turun Okkulttiset Sekaantujat juhlallisesti luovuttivat kaikki Turun tulevat ongelmat Jonkun Muun Huoleksi, tässä tapauksessa siis ainoiden aikuismaisten ja vastuuntuntoisten henkilöiden eli Hilkan ja Lailan. Pitäkää te paikka pystyssä, me lähdetään, hei hei. Hilkka ei vaikuttanut ilahtuneelta, mutta suostui, tosin vaatien meitä ensin hoitamaan Oonan pois päiväjärjestyksestä. Johanna lupasi vaikka räjäyttää zombin jos niikseen tuli ja lähti etsimään Oonaa. Oona löytyi Hansasta, ainakin Oonan henki, sillä ruumiin olivat jotkut mystiset tahot valaneet sementtiin ja heivanneet jonnekin päin aurajokea. Henki lupasi olla vahingoittamatta Katjan lasta, mutta Johanna palasi Börssiin kertomaan Karille, että liidut esiin, mennään häätämään haamu sen mielipidettä kysymättä. Kari ja muut vaelsivat siis Hansaan ja kabbalistimme pääsi häätämään haamua. Kun haamu ei häätynyt Kari keksi sulloa sen viinapulloon siirtoa odottamaan ja näin oli maailma taas pelastettu ja reitti selvä pikaiselle paolle Turusta. Kari, Anne, Sini ja Johanna/Sarah keräsivät kamppeensa ja suuntaisivat lentokentälle häipyäkseen maasta, Sarah palaisi Johannan ruumiissa hakemaan Katjan kunhan vaihto olisi suoritettu. Johanna pitäisi kyllä yhteyttä Katjaan ja kersaansa, mutta muuten pysyttäisiin loitolla Turun ongelmista, ainakin yritettäisiin.