Toukokuu 2024
Vappupäivä, 1.5. 2024
Päivän pieni ilonaihe: Lämpimien säiden myötä sähköpatongin kantama on hypännyt yli 50 kilometriä.
Vappusää oli edelleen lämmin ja kaunis, melkoista noituutta. Parin sosiaalisen velvoitteen ja minimikävelyn jälkeen kotona oli roolipeliä. Taina oli saamassa pois alta L&L-spinoffinsa ennen reissuamme, ja niin sitä vaan merirosvojen kynsistä selvinneet suorittajamme onnistuivat estämään myös kriittisen kanipatsaan ryöstämisen temppelistä. Peli oli kunnon dunkaritoimintaa, jossa oli kiero velho, märkä luola ja örkkisoturihahmojen pölkkypäistä strategiaa. On täysin validi taktiikka hyökätä lähitaisteluun räjähtävää vihollista vastaan, kunhan pystyy kestämään räjähdyksen sen tapahtuessa.
Torstai, 2.5. 2024
Päivän kiroilu: Hemmetin muinaiset päivittämättömät skriptit
Konsernin IT uhkaili taas integraatiolla AWS:ään. Tämä olisi ihan jees, jos se vaikka tapahtuisi. Muuten säädin vanhaa teknologiaa ja haikailin uutta. Koetin ostaa itselleni kesäkenkiä, mutta eihän kaipaamani kaltaisia koristossuja jostain syystä myyty missään.
Boulderillakin tuli käytyä. Olimme molemmat aivan surkeita. Syytän myöhäistä vuorokaudenaikaa.
Viikonloppu, 3.-5.5. 2024
Ajankohdan takapakki: Kalaparka näyttää sairastuneen uudestaan. Se eristettiin ja pantiin lääkitykseen.
Perjantaina pelautin Haunting Marsin kymppijakson, josta tuli myös jonkinlainen kauden päätös. Ei se ehkä ihan niin dramaatttinen ollut kuin jotkut päätösjaksoni, mutta pelisisältö oli taas erikoista identiteetin ja forkkauksen pohtimista.
Lauantaina käytiin (sisä)boulderilla. Uloskin olisi voinut ehkä mennä, mutta lähimmän ulkobouldein päältä valui vettä ja se näytti olevan sammaleen peitossa. Seinällä pääsin viimein pitkään tahkomani 6c:n reitin, samoin kuin yhden minua hiertäneen 6b+:n, joka oli tuntunut täysin mahdotttomalta. 7a:t tuntuvat yhä vain täysin toivottomilta, tosin en koettanut erikoiskenkiä ollenkaan.
Illalla Tiemuksen ja Jannikan luona pelasimme Last Bastion -lautapeliä ja jouduimme pahuuden voimien jyräämäksi. Samalla tulin syöneeksi aivan liikaa karkkia ja suolatikkuja, ja sain itselleni pahan olon. Kun sunnuntaiaamuna heräsin sokerikrapulassa, päätin kääntää huonossa elämässäni uuden lehden ja lopettaa karkkien syömisen. Päätös joutuikin heti koetukselle, sillä sunnuntaille osui Tainan Sademetsän sydämessä -kampanjan peli. En koskenut herkkuihin, joita tarjolla oli (pannari on ruokaa, ei karkkia) vaan keskityin hahmojemmee aikuistumisriittiin ja sen ympärillä tapahtuviin kummallisiin asioihin.
Viime tipassa sain vielä tarjottua Ropeconiin peliäkin. Nyt se pitäisi enää suunnitella ja kirjoittaa.
Maanantai, 6.5. 2024
Päivän pelipaikka: Pohjois-Italia, jossa ainakin kolme pelaajaa neljästä oli käynyt. Puolet Venetsiassa, minä Dolomiiteilla.
Ulkona oli tullut viileää. Enimmäkseen toimistolla vietetyn työpäivän jälkeen pyöräilin Käpylään pelaamaan vielä yhden session Orient Expressiä. Poliisit, fasistit, sotatraumat ja huolestuttavat vanhat salaisuudet piinaavat hahmojamme, ja peli jää tietysti kahdeksi kuukaudeksi cliffhangeriin. Onneksi se taitaa olla ainoa kampanja, joka tälle kesälle on niin tehnyt.
Tiistai, 7.5. 2024
Päivän elokuvahahmo: Toimintakoira Jean-Claude. "Attaque!"
Olin kehittänyt jostain epämääräisen lihaskivun, joten liikunta sai jäädä kävelemiseen. Taina halusi käyttää leffalippuja, ja leffassa meni Fall Guy. Olin kuullut siitä hyvää, joten mikäs siinä.
Elokuva onnistui jopa ylittämään odotukseni. Se oli kuin minua varten tehty ylistys toimintaelokuvien tekemisen taidolle ja stunttityöskentelylle. David Leitchin ohjaus oli silkkaa dynamiittia, ja staroista etenkin Emily Bluntin jokainen sekunti valkokankaalla magiaa. Viime aikojen leffavalinnat ovat kyllä osuneet kohdalleen, koska en osaa sanoa, kumpi oli hienompi kokemus: Abigailin verikekkerit vaiko Fall Guyn nerokas toimintatykitys. Soundtrack oli myös mahtava.
Keskiviikko, 8.5. 2024
Päivän tv-viihde: Three Body Problem, jonka viimein katsoimme loppuun. Yhä hämmentää, että tällainen on tehty, ja että sitä jopa katsotaan.
Tuusulan laitamailla minä ja kollega ajoimme auton piikkilankojen ympäröimälle parkkipaikalle. Edessämme oli suuri, bunkkerimainen teollisuushalli, jossa oli ilmeisesti paikalla vain yksi ihminen. Hurjan tuntuisten turvatoimien jälkeen pääsimme serverihalliin, josta olimme varanneet pienen luukun. Serverihuoneessa aiemmin ollut robottien koulutusjärjestelmä sijoitettiin sinne, ja saimme avaimet, jolla pääsisimme mihin tahansa vuorokaudenaikaan itse tekemään lähitoimenpiteitä.
Paikka oli jokseeenkin milscifi-henkinen useine turvakerroksineen. Näimme tuskin ketään muuta koko operaation aikana, vaikka halli olikin suuri ja täynnä koneita. Aloin välittömästi miettiä, millaisen roolipelikohtauksen voisin tällaiseen paikkaan sijoittaa. Juuri nyt mikään kampanjani ei tosin käytä suuria konesaleja.
Torstai, 9.5. 2024
Päivän mahtiesine: Invalidin parkkilappu, jolla saa pysäköidä melkein minne vaan.
Päädyin jälleen Turkuun, tällä kertaa kirjan julkaisutapahtumaan. Kirjan talo oli saanut puskettua maailmalle Sanataidetta on pelissä! -kirjan, johon olin tuottanut yhden artikkelin. Helatorstaina pidetyt julkkarit eivät olleet mikään yleisömenestys, mutta kirja itse sentään näytti kiintoisalta, ja olin ihan tyytyväinen panokseeni siinä.
Julkkarien jälkeen käytiin syömässä Trattoria Romanassa (jonka taso tuntui valitettavasti romahtaneen) ja Cosmicissa puhumassa roolipeleistä. Turkulainen larppiskene näyttäytyi vain cameona, enimmäkseen paikalla oli muualta tulleita ropekirjailijoita ja muita yllätysvieraita. Yösija löytyi Karon luota.
Perjantai, 10.5. 2024
Päivän leffa: Legend of the Fist, kungfua 1920-luvulla
Periaatteessa tänään olisi ollut työpäivä, mutta kuten useimmat muutkin, käytin plussatunteja ja pidin vapaata. Hengasin Tainan ja Karon kanssa Ruissalossa etsimässä sammakoita ja ihailemassa trooppisia kasveja. Myöhäisen lounaan jälkeen suuntasimme kotiin.
Minulla oli ollut kaikenlaisia kunnianhimoisia ajattuksia tälle illalle, mutta kotiin ajaessani (vain 61% Karolta Pohjois-Haagaan) kehitin helvetillisen päänsäryn, joka kolkkasi minut petiin koko illaksi. Varmaan jokin auringonpistos ilman aurinkoa.
Lauantai, 11.5. 2024
Päivän pelisitaatti, suunnilleen: "Tuo polku johtaa Italiaan. Tässä on passi. Voit valita sen, ja kävellä tiehesi. Vaihtoehtoisesti, meillä on molemmilla pistooli, ja voit valita sen. Minä todella toivon, että valitset pistoolin."
Parin malminkartanonousun jälkeen kokattiin äkkiä kasvislasagnea, ja sitten Lys Sacren peliporukka saapuikin jo. Topi pelautti kampanjan päätösjakson, jossa Borduriassa koitti viimein vallankumous. Kaaokseenhan se sortui, mutta sen keskellä oma tappajahahmoni sai hienon dramaattisen lopun kaksintaistelussa eversti Sponszin kanssa.Troubleshooters oli vaikempia kampanjoita, joissa olen pelannut, koska yritimme niin kovin tuottaa genreuskollista settiä Tintin ja muiden frankobelgialaisten sarjakuvien tyyliin. Tämä tarkoitti, että genre piti koko ajan pitää mielessä, suunnittelemiseen ei saanut jumiutua, ja toisaalta emme tahtoneet sortua myöskään ihan silkkaan älyttömyyteen. Tämä vaati ainakin pelaajalta ihan älyttömän nopeaa ajattelua ja pelinjohtajalta varmaan samaa vielä moninkertaisesti. Hurmaava peli!
Pelin jälkeen minä ja Taina vedimme rokkihousut jalkaan ja suuntasimme Tavastialle. Ovet aukesivat tuntia myöhemmin kuin lipussa luki, mutta mikäs sitä oli jonottaessa. Moon Shot veti jälleen hienon keikan, tokan levyn kama toimi, lauloin ääneni käheäksi ja pompin jalat kipeäksi. Kyllä sitä vaan on maailmassa hyvää musiikkia.
Sunnuntai, 12.5. 2024
Päivän kirjallinen teos: Kuusivuotiaan sisarenpoikani aivan vanhan mallin kirjoituskoneella väsäämä tarina. Kirjoituskone, oikeasti. Muistan itse tapelleeni tällaisen kanssa joskus 9-vuotiaana, luovuttaneeni, ja todettuani että kynä oli ylivertainen.
Äitienpäivän kunniaksi ihan käväisin Porvoossa, jossa oli tyypillisen ekstragavanttia. Kotiinpalatessa käytiin kävelemssä vielä Kokonniemen kuntoportaat (hassua etten ollut Kokonniemen mäellä koskaan käynyt) ja Emsalön luontopolku (olinkohan ikinä aiemmin ollut täälläkään?). Jaloissa tuntui eilinen rokkaus ja huomenna alkava ihan täysimittainen työviikko ahdisti. Samoin kaikki tekemättömt lomahommat ja aikuisjutut.
Sentään tuleva Ropecon-pelini oli saanut vähän substanssia idearungon ympärille, joskin juonirakenne puuttui yhä. Oikea haaste pelissä tulee olemaan huomattavan ekspositiomäärän toimittaminen pelaajille, Eclipse Phasen maailma kun on aika barokkinen.
Maanantai, 13.5. 2024
Päivän autoharmi: Vanhan mallisessa Zoessa takapenkki irtosi triviaalisti. Meidän mallissamme se vaatii työkaluja ja kauheasti vaivannäköä.
Koska päätin, että mielenterveyteni rippeet ovat arvokkaampia kuin raha, päätin vaihtaa puolet lomarahoistani vapaaseen. Sillä saa 7 lomapäivää lisää, ja luulen, että niille löytyy käyttöä.
Työpäivä meni jännittävässä serveribunkkerissa ja uuden mallisen robotin verkon mutkia oikoessa. Sitten kotiin, jossa aloitin pakkaamisoperaation. Tässä kohtaa kesälomavalmisteluja tahtoo aina iskeä epätoivo. Pakkauslista on loputon, tavaroita on hukassa, ja mietin, olisinko sittenkin onnellisempi jos vaan vaikka lojuisin porealtaalla lukemassa. (En olisi: tiedän kokemuksesta, että jos olen Jännässä Paikassa ja minulta puuttuu tarvike Jännään Puuhaan, harmistun ihan kohtuuttomasti.) Tänä vuonna lisähaastetta tarjoaa pienempi auto, enkä keksinyt, miten siihen saisi mahtumaan kaiken. Luolavaljaiden jalkalenkki ja lehmänhännät pitäisi uusia, jne jne.
Erityisesti iso retkiteltta näytti siltä, että sitä ei saisi autoon ängettyä milläään. Purin huoltani Tainalle, joka onneksi ratkaisi asian paikantamalla meille halvan Evil Dead -henkisen mökkimajoituksen telttailun sijasta. Reissun luolaosuutta varten on vain hyväkin, jos majapaikka on syrjäinen ja ränsistynyt: meno on niin rapaista, ettei sitä kehtaa tehdä missään hienossa paikassa.
Illan ohjelmaksi osui vielä ympäri seutua kävely Lissun kanssa. Kesä tuntuu saapuvan, ulkona oli vielä kymmenenkin aikaan melko lämmintä.
Tiistai, 14.5. 2024
Päivän tyhmyys: Tungin itseni luolamärkkäriin testatakseni, vieläkö mahdun siihen. Sitten en meinannut saada sitä enää pois päältäni ilman apua. Tarinan opetus on, että tällaista ei kannata yrittää kun on yksin kotona.
Työterveyslääkärin kanssa jutteleminen johti lyhytterapialähetteeseen uupumus- ja ahdistusoireiden hoitamiseksi. Toivoisin, että kyseinen terapia olisi enemmän "miten löydän rauhallisuuden uudestaan kun paine töissä on hellittänyt", mutta eihän se vielä ole niin tehnyt kuin hetkellisesti.
Boulderointiin oli taas tilaisuus, ja ei yllättäen kymmenen päivän kiipeilytauko oli vienyt kaiken osaamisen. 6b+:t olivat vielä juuri ja juuri mahdollisia, 6c:t tuntuivat täysin ylivoimaisilta. Konalassa oli myös ollut työssä joku minua selvästi lyhyempi reitintekijä, ja ratkaisin hänen reittinsä lähinnä ylivertaisilla ulottuvuuksilla. Sittenkin, hyvä että lyhyitä ihmisiäkin varten tehdään jänniä reittejä.
Pakkaaminenkin jatkui vaan. Tavaraa on yhä liikaa.
Keskiviikko, 15.5. 2024
Päivän viritys: Uudet lehmänhännät. Nyt on melkein jokainen ei-metallinen osa SRT-valjaista päivitetty.
Pakkauksen ja työnteon lomassa kävin kävelyllä ja mietin Ropecon-skenaariotani. Ei se hullumpi ole, mutta siinä on pelaajilla paljon omaksuttavaa. En haluaisi pelauttaa mitään ekspositiohelvettiä, mutten liioin asettaa rajoitusta "vain Eclipse Phasea tunteville". Pitänee tehdä paljon kuvitettua matskua pöytään.
Torstai, 16.5. 2024
Päivän greidi: 7a
Pari viikkoa sitten olin lopetanut karkkien syönnin, ja epäilemättä tästä päätöksestä johtuen suorituskykyni boulderilla singahti ylöspäin. Vähän hapuilevan alun jälkeen aiemmin hankalana pitämääni 6c meni yllättäen suunnilleen ekalla yrityksellä. Voimani tunnossa innostuin kokeilemaan 7a:n tarkkuushyppyreittiä, ja suureksi hämmästyksekseni sekin meni parin harjoitusmuuvin jälkeeen, samoin kuin 6c:n toinen hyppyreitti.
Yleensä hyppymuuvit ovat heikkouteni. En ole kovin tarkka kehoni hallinnassa, enkä tykkää otteisiin hyppimisestä; se tuntuu erinomaiselta tavalta kiskaista olkapää sijoiltaan. Mutta tänään oli jonkinlainen erikoispäivä. Kiipeily jätti voitonriemuisen fiiliksen, ja aloin odottaa kesälomaa ihan uudella innolla.
Perjantai, 17.5. 2024
Päivän saavutus: Automaatiosoftan ajaminen Macin virtuaalikoneessa
Töissä propagoin ammattiliittoasioita ulkomaalaisvahvistuksellemme ja kohtasin todella ärsyttävän verkko-onglman, joka ei vaan mennyt pois. Tämä teki työpäivästä 11 tuntia pitkän ja aiheutti minulle maanantaiksi työmatkan Tallinnaan. En oikein ehtisi tällaisia.
Duunin lisäksi päivään ei oikein mahtunut paljon muuta. Kävin ulkoboulderilla vähän päätä selvittääkseni, ja keräilin kaapista köysiä pakattavakasi.