Huhtikuu 2024: Takatakatalvi
Maanantai, 1.4. 2024
Päivän reitti: "Pippurinen" 6c:n krimppipainajainen. Taina pääsi sen, minä en
Kiipeily Tapanilassa alkoi riemukkaasti kun Taina tajusi pukuhoneessa, että hänen hiuksissaan oli täi; minullakin oli niitä. Jotenkin saimme loiset puskettua mielestämme taka-alalle ja pystyimme keskittymäään kiivintään, mutta kun seinältä päästiin alas, alkoi pään putsaus. Täishampoo, täikampa, tekstiilien pesu ja muu säätö veikin sitten koko loppuillan. Aiemmin en ollut tätä ihanuutta kokenut, ja vaikka se nyt ei ihan supertyölästä ollutkaan, silti 0/5, would not täi again.
Tiistai, 2.4. 2024
Päivän kielletty yhdistelmä: Ubuntu 16 ja NVIDIA A2000
Töihin paluu oli palaveriputkea ja sen lomassa kentällä olevan robotin päivittämistä. Sitten jostain tyhmästä syystä otin neljännen perättäisen liikuntapäivän ja toisen perättäisen kiipeilypäivän, ja kävin Tammistossa boulderilla Tainan ja hänen serkkunsa kanssa. Kiipeily oli alavertaista, sormiin sattui, ja keskityin tapailemaan sloupperi- ja tasapainoreittejä. Jälkimmäisissä olen aivan surkea.
Kasa roolipelejä löysi kalenterista päivänsä. Nyt alkaa loppukevät näyttää melkein siedettävältä.
Keskiviikko, 3.4. 2024
Päivän lautapeli: Agemonia
Ennen aamua Taina livisti Turkuun ja minä jäin ihmettelemään taivaalta humpsahtanutta takatalvea. Jumitin zonessa robotin automatiikan asennusskriptauksen kanssa koko päivän, ja kun viimein maltoin lopettaa, minun oli pakotettava itseni ulos, jotttei päivä olisi aivan pelkkää koneen ääressä nököttämistä. Liikunnasta oli kyllä hyväkin pitää välipäivä.
Nakuttelin Deus Exän lisäpalikoita ja harmittelin maailmaaa, jossa tämän tasoisia immersive simejä ei ole enempää. Onhan näitä toki kallista tehdä, mutta jotain Grand Theft Autoa pusketaan ulos hirmuisella budjetillaa, ja koko typerä peli keskittyy yritykseen olla käsikirjoitettu elokuva. Mikään ei ole tylsempää.
Torstai, 4.4. 2024
Päivän kipukohta: En kestä katsoa eläimen kärsimystä
Sain pakotettua itseni töiden jälken vähän liikkumaan, huolimatta täyttömäkeä peittävästä lumesta. Koetin pitkästä aikaa äänikirjan kuuntelua tylsän liikkumisen taustameluna, ja ehkä tällä tekniikalla on jotain tulevaisuutta. Valitettavasti kirjaston äänikirjavalikoima ei ollut ihan niin kattava kuin e-kirjojen. Tämän valossa en tajua, miten e-kirjat ovat muka marginaalinen juttu mutta äänikirjoissa on tulevaisuus.
Kotona oli akvaariokriisi, kun yksi mustatetroista näytti olevan kipeä. Oli paha sanoa kuinka kipeä, mutta se ui ylösalaisin ja oli puolitajuton. Kehitin tästä ihan hirmuisen ahdistuksen -- kalaparka ei varmaan saanut syötyä -- ja kun Taina oli Turussa, olin ihan yksin huoleni kanssa. Lopulta Tainalta kysyttyäni päädyin erottamaan fisun erilliseen ämpäriin, johon kaadoin jotain kalojen yleislääkettä ja panin sille seuraksi pari kasvia. Jää nähtäväksi, onko tämä saattohoitoa vaiko ihan hoitoa vaan.
Viikonloppu, 5.-7.4. 2024
Päivän videopeli: Carrion. Hirmuinen lonkeroinen irvokkuus syö sotilaita ja tutkijoita.
Kala pysyi hengissä viikonlopun yli, vaikka aika heikolta se vaikutti. Erillisessä ämpärissä se sentään sai jotain syötyä.
Perjantaina oli pomon läksiäisjuhla Kaislassa. Jokseenkin harmittaa tämän ihmisen poistuminen: Esa oli varmaan paras pomo, joka minulla on ikinä ollut, ja saa nähdä, millaisiksi korvaavat rakenteet muodostuvat. En viihtynyt juhlallisuuksissa kuin tovin (riittävästi, että paljastimme synkronoidusti Esa-tatuoinnit, jotka olimme ottaneet), sillä kotona Mikko oli vetämässä meille League of Dungeoneersia. Massiivinen lautapeliksi puettu pseudorope oli karua menoa: eka kohtaaminen olisi hyvin voinut koitua kaikkien hahmojemme kuolemaksi.
Lauantain ohjelma oli kiipeilyä ja täidenvastaisen operaation toka vaihe. Sen jälkeen koetin suunnitella Ropecon-peliä, operaatio, joka jatkui sunnuntaihin saakka. Ideoita conipelille oli vaikka miten paljon, mutta jokainen niistä olisi parempi minikampanjana kuin kertapelinä. Neljän tunnin sessiot houkuttelevat pelaamaan tosi tutuilla kuvioilla; on vaikea tutustuttaa pelaajia mihinkään todella eksoottiseen. Sittenkin haluaisin pelauttaaa Eclipse Phasea, tai ehkä Azanuria, tai...
Takatalvesta huolimatta kävimme myös vähän liukastelemassa Malminkartanon mäellä. En tiedä, oliko tämä fiksuin mahdollinen siirto, mutta sentään emme kaatuneet tai muutenkaan loukkaantuneet.
Maanantai, 8.4. 2024
Päivän eläin: Pahuuden vuohi
Ulkona lumi oli mennyt tiehensä ja sää käynyt keväiseksi. Tämä oli erittäin tervetullut kehitysaskel. Työpäivä oli palavereita ja dokumentointia. Sen jälkeen oli hienoinen inspis käväistä ulkona kalliolla, mutta Tainan kipeiden jalkojen vuoksi suunnitelma vaihtui uintiin ja leffassa käyntiin.
Cuando acecha la maldad (Paha vaanii, When Evil Lurks) oli argentinalainen kauhuleffa. Se oli omaperäinen, pelottava ja tosi hyvä. Olimme ainoat katsojat, mikä oli vähän tyhmää: kauhuleffa pitäisi katsoa suuressa porukassa. Sentään leffa oli näköjään pyörinyt jo kuukauden, vaikka ensin kiehuinkin siitä että yksinkö tällä saa yhtään erikoisempia leffoja tukea.
Tiistai, 9.4. 2024
Päivän ropeviisastelu: "Jos nopat koskettaa toisiinsa ja on täysikuu, vedä kaksi satunnaista GURPS-kirjaa lisää hyllystä ja tuo kohtaukseen kummastakin yksi NPC"
Taisteltuani ärsyttävien semitoimivien komentojen kanssa tarvitsin liikuntaa. Kun ulkona oli kerran keväistä, päädyin Tainan kanssa tekemään pienen pyöräretken. Sitten oli täikarkoitusoperaation (toivottvasti) viimeinen osa. Nyt pitäisi kaikkien syöpäläisten olla häädetty päästä ja vaatteista, seuraavaksi pitäis kai roudata tuulettumassa olleita asioita sisään parvekkeelta ja palauttaa koti asumiskelpoiseen kuntoon.
Keskiviikko, 10.4. 2024
Päivän pelinjohtotavan kuvaus: "Olen pohjimmiltani GURPS VTT, mulla on vaan tällainen ihmishahmo jostain syystä"
Töiden jälkeen luolaseuran hallitus piti taas kokouksen. Vain puoli vuotta myöhässä oleva lehtemme näyttää olevan vähitellen valmistumassa, mikä onkin oikein hyvä. Minulla ei tähän toki ole kuin kannustajan osa, olen tietoisesti jättäytynyt pois toimituskunnasta. Joskus sitä tekee viisaitakin valintoja.
Kesäloman muodoton ameeba jatkoi huojumistaan jossain tajunnan rajoilla. Vaikeita ovat reunaehdot tänä vuonna.
Torstai, 11.4. 2024
Päivän yritys: Jarrusulkkarin käyttö Neoxin kanssa. Ei lopulta tarpeellista.
Työpäivästä neljä tuntia oli palavereita, joten ihan kauheasti mitään hyödyllistä ei ehtiny saada aikaan. Kun Jiraa ja prosesseja alkoi tulla korvista, pakenin Tainan kanssa Tapanilaan hyppimään seinille. Olin ihan hilkulla päästä projektinani olleeen 6b+:n liidin, 6c:n nurkkareitti eteni, ja pari uutta hankalahkoa yläköysireittiä selvitettiin.
Paikan henkilökunta nakkasi meille testattavaksi Petzl Neox -varmistuslaitteen. Se oli lähes erinomainen: lukittui kuin grigri, mutta köyden antaminen oli triviaalia kuten atc:llä. Ainoat miinukset tuli koosta ja painosta (230 g) sekä laskemisesta, joka oli inasen epämukavaa kun vertaa atc:iin, johon oli tottunut. Mutta jos olisin tottunut grigriin, tai vasta aloittamassa kiipeilyn, tämä olisi varmaan ainoa laite, jota suostuisin käyttämään.
Illalla säädettiin vielä hieman kesälomaa. Mikä siinä on, että kaikki majoitukset ovat muka nyt jo täynnä. Pahimpana pandemiakautena oli helpompaa.
Viikonloppu, 12.-14.4. 2024
Päivän valtiomuoto: Tapirokratia. Hallintotapa, jossa tärkeät päätökset tekee viidakosta lönystelevä tapiiri.
Töissä oli kaikenlaista kummaa säntäilyä, mutta sentään uusi robottien koulutusserveri saatiin käyttöön. Sitten keväinen viikonloppu loputttomine mahdollisuuksineen aukeni edessäni, joten tottakai lämpötila heti putosi ja sääennustus alkoi uhkailla sadetta. Haistakaa nyt. Illalla luolaseuran jäsentapaamisessa juteltiin kesän retki-ideoista. Eeppinen Toskaljärven luolanetsintä jatkuu taas.
Boulderilla lauantaina sain vallattua kaksi uutta 6c:n reittiä. Toinen niistä oli ollut ärsyttävä tasapainoreitti, jonka selätin enemmän tuurilla kuin millään oikealla osaamisella. Toinen taas oli puristusvoimaa kysyvä negareitti, joka kysyi lähinnä motivaatiota pitää kiinni silloinkin kun tuntui siltä, ettei jaksanut. Sen jälkeen Makiatan aamiainen ja nopeaa siivoamista, ja sitten alkoikin Tainan roolipeli. Sademetsän sydämessä hahmomme joutuivat ensimmäiseen oikeaan taisteluun, tosin vain kummallisia goblineita vastaan. D&D-johdannaisille tyypillinen omisuuseskalaatiokin on alkanut, tosin hopeastandardi on vielä vähän pitänyt sitä kurissa.
Sunnuntaina kävimme Malminkartanolla. 8 nousua meni oikeastaan aika helposti. Jonkinlainen vuorimeiningin pohjakunto on näköjään olemassa, nousemisen keskeytti lähinnä nälkä ja tylsistyminen samoihin maisemiin. Reilun kuukauden päästä meidän pitäisi jo olla oikeilla vuorilla.
Maanantai, 15.4. 2024
Päivän kuvatus: Scifi-hesburgerin mainosjuliste
Joskus vähän ennen heräämistääni Taina pakeni Turkuun ja jäin ihmettelemään, olinko kuvitellut koko jutun. Viime viikon liikunnan jälkeen tämä oli vapaapäivä, ja aivonikin päättivät olla narikassa. Vaikeana hommana jouduin ihan itse vaihtamaan sairaan kalan veden ja antamaan sille lääkkeen. Olen totttunut siihen, että väärässä paikassa oleva puolipiste kaataa serverin, joten ohjeet joissa on "pieniä hippuja" eivät oikein sovellu aivoilleni.
Yritin tehdä jotain järkeviä juttuja, mutta jotenkin aika kului Person of Interestin katsomiseen ja pöhköjen pelimaailman mainoskuvien piirtelyyn. En ole vieläkään oikein käyttänyt RPG Storiesia mihinkään, mutta yritän silti ylläpitää jotain taitoja sen kanssa, ja kun siihen 2D-tekstuurien importointi kerran tuli, sama koettaa tehdä kaupunkimaisemasta vähän eläväisempi.
Tiistai, 16.4. 2024
Päivän viisastelu: Sodassa kukaan ei tiedä mistään mitään
Työpäivän kesken päätin kerrankin olla järkevä, ja pidin boulderin mittaisen tauon. Ainoa uusi reitti oli tasapaino-6b+, muuten hinkkasin lähinnä 6c-7a+ -tasoisia reittejä, joista en ollut vielä selvinnyt. Vaikka aktuaalisia toppauksia olikin tosi vähän, 7a-tasoisilla reiteillä jopa puolen muuvin eteneminen tuntuu voitolta. Keksin, miten mahdottomana pitäväni sloupperireitin seuraavan muuvin voisi tehdä, ja toinen 7a eteni jopa kaksi otetta ylemmäs. Luulen, että se olisi mentävissä, jos oikean käden nimetön suvaitsisi parantua.
Töiden jälkeen lähdin virtuaaliseen Vietnamiin. Steam-alesta mukaan oli tullut ArmA III, jossa kaverit olivat pelanneet moninpelikampanjaaa pari kuukautta. Hieman pelottavien tutoriaalien jälkeen liityin mukaan Vietnamin katoliseen vapautusrintamaan, eli käytännössä vietkongiin. ArmA III:n etukäteisfiilis oli ollut vähän ugh -- moderni sota viihteenä on vähän ahdistavaa, ja peli, jossa ilmeisesti ei ole naishahmoja koska pelaajabase ei osaa käyttäytyä niiden kanssa oli peli, jota en ihan eniten maailmassa tahtoisi tukea. Mutta sentään siinä sai pelata muitakin kuin suurten imperiumien tunkeutujia, vaikka Vietnamin sota onkin minulle niin vieras kuvio, etten osaa sanoa oikein siitä muuta kuin että Vietnamissa oli sota, jossa kuoli ihan älyttömästi vietnamilaisia ja yksi osapuolista oli USA.
Joka tapauksessa ilta meni ryömien sateisessa viidakossa kiinalaisen AK-47 -variantin kanssa. Fiilis oli aidon sotaisa siinä mielessä, että enimmäkseen katselin pusikkoa ja välillä jostain ammuttiin. Jotenkin vapaustaistelijajoukkomme onnistui valtaamaan amerikkalaisten linnoitetun leirin, emmekä kärsineet edes hirveitä tappioita.
Pelattu kampanja oli videopeliksi nerokas: se oli kuin persistentin maailman MMORPG, paitsi että kaikki pelaajat olivat kavereita. Kaverin serveri oli pystyssä jatkuvasti, joten pelissä saattoi käydä yksin tai porukalla silloin kuin miellytti. Ei ihme, että ihmiset tykkäävät tästä, ja jopa minun kaltaiseni toistaitoinen FNG vailla tilannetajua oli enemmän hyödyksi kuin haitaksi.
Keskiviikko, 17.4. 2024
Päivän fiilis: Väsynyt. Voisiko joskus taas herätä virkeänä?
Suunnittelupäivä oli enimmäkseen kokoushuoneessa istumista ja kesän täyttämistä päivystystehtävillä. Hirveän hyvällä tuurilla oma kesälomani oli tänä vuonna sijoittumassa siten, että kun kaksi ehdottomasti minua vaativaa juttua alkavat tapahtua samanaikaisesti, olen jo palannut lomaltani ja kykenevä tekemään asioita täysipäiväisesti.
Ulkona oli kylmä, enkä kauheasti jaksanut liikkua. Kehittelin logoja ja mainoksia, ja testailin tiedustelua Vietnamissa. Hitmanin hiiviskelyyn tottuneelle peli tuntuu jotenkin tyhjältä. Amerikkalaisella lentokentällä oli vain kourallinen ihmisiä, ja vakoojani sai juoksennella siellä vapaasti kiikaroimassa ja ottamassa valokuvia. Fiilis oli vähän aavemainen.
Torstai, 18.4. 2024
Päivän epäkäytännöllisyys: Renaultin palvelupaketin uusiminen vaati käyntiä huoltoliikkeessä auton kanssa, mutta autoa ei edes vilkaistu ja koko homma hoitui luottokorttia vilauttamalla. Järkevässä maailmassa juuri tällaisia asioita varten nettipalvelut ovat. Tosin jos auto olisi ollut brittimalli, olisi mukana varmaan pitänyt vielä olla kaasulasku ja paperilomake.
Rikkonainen työpäivä sisälsi turhautumista hallintobyrokratiaan. Olin toivonut, että voisin tehdä kiireellisiä työhommia pyytämättä siihen erikseen lupaa suurelta päälliköltä, mutta näköjään toive oli turha.
Ulkona oli pirun kylmä, joten vaikka aikataulu olisikin tälle päivälle näyttänyt mäkinousua, se sai jäädä väliin. Koetin sen sijaan saada Tainan pelauttamaan minulle lyhyen soolopätkän peliään, mutta sekään ei onnistunut, kun suunnitelmani vaativat pelinjohdolta valmistautumista. Ihan simppeleitä ne minusta olivat.
Viikonloppu, 19.-21.4. 2024
Ajankohdan kappale: Mokoma - Takatalvi
Perjantaina jahtailin satunnaisia komponentteja labrassa, ja järjestelin ensi viikkoa. Lauantaina totesimme kipeän kalan olevan riittävän terve muuttamaan takaisin oikeaan akvaarioon. Kalan uinti ei vieläkään ollut aivan normaalia, mutta se oli reipastunut selvästi. Laskimme sen parvensa seuraan vähän huolissamme, mutta ainakin kala vilkastui ja söi ahkerasti. Kai sen on tuolla ihan hyvä olla sitten.
Ahkerasti vonkaamaalla sain myös Tainan pelauttamaan minulle lyhyen soolosession Sademetsää. Luulen, että alan taas tavoittaa jotain siitä, mikä tekee D&D-johdannaisista niin suosittuja. Tosin vitosedikka on yksinkertaistanut pois jotain niistä uskomattomista rönsyistä, jotka antoivat 3.5-editiolle charminsa. Pelin myötä päädyin taas lukemaan Order of the Stickiä, ja edeelleeen pitämään sitä varmaan mahtavimpana roolipelin innoittamana web-sarjakuvana mitä on.
Viikon kiipeilypäiväksi tuli sunnuntai, samalla kun ulkona oli typerä uusinta talvesta. Vihdoin liidasin 6b+:n sloupperireitin puhtaasti, ja projektoin viereisen 6c:n puristusvoimareitin kaikki muuvit. Mutta kohtuullisen paljon saa osaaminen vielä kasvaa, ennen kuin sen valloitan.
Maanantai, 22.4. 2024
Päivän ärsyttävyys: Sähkökuvat eivät koskaan mene oikein, enkä koskaan pääse tekemään korjauksia originaaleihin.
Jotkut robottifirman työntekijät matkustavat Itävaltaan tai Japaniin, toiset pääsevät Akaalle. Tosin tällä hetkellä en olisi edes halunnut reissata kaukomailla, joten pikavisiitti Hämeeseen ID Buzzin kyydissä oli juuri sitä mitä tarvitsin. Parin kollegan kanssa reissasimme tehtaalle, jossa robottien sähkökaappeja koottiin ja jossa pääsin tarkistamaan robottien IT-komponenttien asennusprosessin. Tekemääni howtoon tuli 10 riviä muutostarpeita, muttei onneksi mitään radikaalia.
Taina oli kenttäkurssilla, joten olin kotona aivan yksin. Jonkinlainen masennusoireilun tapainen koetti vallata minua, eikä minulla ollut oikein energiaa vastustaa. Yritin tehdä pelivalmisteluja, mutten oikein saanut niistä otetta. Seurasin sen sijaan akvaarioon palautetun toipilaskalan menoa ja koetin arvioida, oliko se miten kunnossa. Ainakin ruokaa se jahtasi innokkaasti, sen uima-asento oli vaan vähän hassu. Mutta sentäään se ei ollut enää koko ajan kyljellään.
Tiistai, 23.4. 2024
Päivän pelisitaatti: "Mutta minä olen vain kopio, tuossa kuorinipussa oleva minä on oikea."
Ulkona oli noin metri lunta, toimistolle lähteminen ei käväissyt mielessä hetkeäkään. Istuin kotona loputtomassa palaverissa, paikkailin eilen löytämiäni vikoja, ja tapailin dokumentaatiota. Uusi robottiverkkomalli oli typerän monimutkainen selittää, mikä viittaa siihen, että se on huono malli. Mutta tällaisia syntyy kun väsää asioita ihan yksin vailla kunnollista palautelenkkiä.
Vähän liikuntaa harrastaakseni kolasin pihasta märkää lunta. Lumikaaoksestta huolimatta illan pelaajat pääsivät paikalle (lukuunottamatta yhtä, jolla oli flunssa), ja sitten päästiin Haunting Marsin ysijaksoon. Peli oli hyvin epätasainen, alku oli tylsää ammuskelua ja innotttomuuteni siihen varmaan näkyi, mutta kun tappajarobotit oli raivattu tieltä, päästiin taas transhumanismiscifin ytimeen eli mielten kopioinnin ongelmiin ja sosiaaliseen kaaokseen.
Keskiviikko, 24.4. 2024
Päivän lainattu viisaaus: "ei ole mitään tietä / kaikki on tietä"
Työpäivä oli lyhyt, jo yhden jälkeen lähdin Pasilaan boulderoimaan. Seinällä meni aika huonosti, tosin parissa kohtaa tuntui että greiditkin olivat vähän keulineet. Pääsin vain yhden 6b+:n, ja siinä sentään (ulkonäen perusteella arvioiden) pari kovaa kundioletettua tuskaili.
Siirryin sitten pari kerrosta ylöspäin Triplaan rupattelemaan Kaisan kanssa larppimekaniikasta ja struktuurista, ja sen jälkeen jatkoin Tainan kanssa keskustaan. Mountains on Stage -leffafestarin tarjonta oli taas hienoa. Elokuvana paras oli varmaan Fond of Font, jossa kaksi ilmeisen vikapäistä kiipeilijää yrittää yhden päivän aikana selvittää Fontainebleussa 100 7a-tasoista boulderia. Kuitenkin hienoin kokemus oli tänä vuonna ihan oikea luolaelokuva Kanadasta. Valitettavasti paikalla oli vain kaksi luolaseuralaista, joten siinä vaiheessa kun leffassa feattasi Dangerous Dick & The Duckbusters, ja Caver's Complaint alkoi soida, yleisön yhteislaulu ei tullut koko rivin voimalla.
Torstai, 25.4. 2024
Päivän kuvitteellinen dialogi: "Mayday, mayday, olimme kovassa scifissä, evakuoduimme avaruusaluksestamme ja nyt leijumme pakokapselissa." - "Valehtelette. Pakokapselit eivät kuulu kovaan scifiin. Myöntäkää olleenne avaruusoopperassa tai teitä ei pelastta."
Taina oli tehnyt opiskelujuttuja yömyöhään, ja tämän seurauksena epäonnistunut nukkumisyrityksissään. Kun hänen kuitenkin piti tänään olla varhain Turussa, eikä hän itse ollut ajokunnossa, tarjouduin toimimaan kuskina. Aivan sama se on missä minä työni teen.
Niinpä työpäivä meni enimmäkseen Tuorlan majattalossa istuessa. Paikka oli lounastuntia lukuunottamatta lähes autio, ja varmaan viihtyisäkin jos pitää suomalaisesta maaseutuestetiikasta. Itse olisin mieluummin istunut vaikka observatoriossa, mutta sinne minua ei päästetty.
Kun kerran seudulla oltiin, pädyttiin illalla käväisemään Cosmicissa näkemässä paikallisia tuttuja. Väkeä ei ollut ihan valtavasti, ja täälläkin oltiin sitä mieltä, että pandemiakausi oli leikannut ihmisiltä irti sosiaalisia lonkeroita, jotka eivät olleet lainkaan kasvaneet takaisin. Visiittikin oli pikainen, koska omakin yöuni oli jäänyt lyhyeksi. Kotiin palattiin noin viittä minuuttia ennen kuin virta loppui.
Viikonloppu, 26.-28.4. 2024
Päivän varastettu vitsi: Persujen kansanedustaja, poliisi ja aseistettu rikollinen meni baariin. Baarimikko kysyy: "Mitäs Vornaselle?"
Perjantain työpäivän katkaisi pikainen pyrähdys uimahallissa. Jotenkin ovat nyt rikkonaisiksi menneet tämän viikon työpäivät. Varmaan moisesta karmisena rangaistuksena virtuaalipalvelinalusta alkoi nikotella iltapäivästä, mutta kun totesin, että useimmat sen palvelimet vielä pelittivät, jätin korjaamisen maanantaihin. Sen sijaan poljin Käpylään, jossa Orient Express -possemme selvisi Venetsiaan saakka. Siellä jatkettiin klassista Cthulhu-menoa murtautumalla kirkkoon ja vittuilemalla Mussolinin mustapaidoille.
Lauantaina kiipeiltiin. Pääsin on-sightt uuden 6c-tasoisen reitin, ja yhden muuvin eteenpäin 7a:n sloupperireittiä. Oletan, että kyseinen reitti menee pois, ennen kuin oikeasti se on toivoa kiivetä loppuun saakka. Täällä pitäisi varmaan käydä joka toinen päivä, jotta olisi toivoa päästä seiskoja.
Piipahdus Oulunkylässä Joelin synttäreillä, toinen piipahdus rautakaupassa juttelemassa ilmalämpöpumpusta, sitten vielä elokuvaan. Abigail oli saaanut Slashfilmiltä täyden kympin, ja vaikka se ei ehkä minusta ihan niin loistava ollutkaan, oli se kyllä kaikin tavoin hyvä ja suositeltava kauhu-jännäri-toiminta-komediasotku. Komediaan suhtaudun yleensä varauksella, mutta hyväksyn sen jos se syntyy orgaanisesti hahmoista ja tilanteesta, ja Abigailissa se oli todella niin. Myös leffan verimäärä oli aivan hulppea.
Sunnuntaina käveltiin Keskuspuistossa ihmettelemässä uutta kyltitystä. Olen manaillut reitttien huonoa opastusta, mutta nyt sille oli vihdoin tehtykin jotain. Hyväksyn.
Maanantai, 29.4. 2024
Päivän riemunaihe: Mars-larpin ilmoittautuminen aukesi
Kertonee jonkinlaisesta elpymisestä burnoutistani, että vaikka virtuaalipalvelin oli rikki, en ottanut siitä suurempia paineita. Ajatusmalli oli "kyllä se kuntoon tulee jahka voin vähän säätää", ja näinhän asia myös meni.
Ulkona oli melkeinpä kesä, joten pääätin pyöräillä kotiin toimistolta. Keskuspuiston uudet mainiot opasteet oli yritetty sabotoida mm. pistämällä tietöitä pariin niiden osoittamaan kohtaan. Lisäksi kaikkein sekavin osa polkuja, heti kehän ylittmisen jälkeen, oli yhä vailla opasteita, joten koko ajan sai olla arpomassa identtisen näköisistä mäkisistä sorateistä. Pyöräily olisi kivaa, jos ei tarvitsisi samalla yrittää ratkoa sokkelopähkinöitä.
Vappuaatto, 30.4. 2024
Päivän pelihaaste: Orbitaalimekaniikka
Ulkona raivosi kevät, mutta siitä huolimatta sain tehtyä ihan oikean työpäivän. Kun lopetin sen, suuntasin pihalle fiilistelemään aurinkoa ja lämpöä. Vielä viikko sitten olin joutunutt huitomaan lumikolan kanssa, ja nyt oli ihan teepaitakeli. Hämärää on sää nykyään.
Käytin illan briiffaamalla Lissua viime pelin tapahtumista ja juttelemalla sarjoista. Pelivalmisteluni ovat aika työläitä, ja tällä kertaa valmistautumisaikaa ei ole paljon.
