Joulukuu 2023: Vitutus maximus
Viikonloppu, 1.-3.12. 2023
Ajankohdan haave: Jos joskus vaikka vielä pääsisi roolipelaamaan
Viikonloppu oli minulle aika huono, mutta muille se oli vielä huonompi. Perjantai nyt meni ihan töitä tehdessä ja sitten laiskotellessa. Katselin, olisiko Vihti Skissä rinteitä jo auki. Olihan siellä, muttei vielä aivan tarpeeksi, jotta sinne tahtoisi jonottaa.
Lauantain boulderointi oli huonoa. Näkyi selvästi, etten ole vireessä: 6b+ -reiteissäkin oli aivan kauheasti tekemistä, yksiään 6c ei onnistunut, ja seiskoista oli turha edes puhua. Boulderoinnin jälkeen selvisi, että päivän roolipeli oli peruttu flunssan takia. Höh. Keskityin sitten kirjoittamaan omia pelejäni, ja olin lähettämässä kutsua uuteen Azanuriin, kun tuli ilmoitus, että molemmissa peliporukoissa oli lähipiirissä kuolemantapaus. (Kyseessä oli siis sama kuolemantapaus, pelaajani ovat sisaruksia.) Välitin osanottoni, koska muutakaan en osannut, ja merkkailin kalenterista pois lisää pelejä.
Koetin vielä sunnuntaina tapailla RPG Storiesia, siinä toivossa, että sillä olisi helppoa tehdä 3D-maisemia tietynlaisiin tilanteisiin. Ohjelma oli valitettavaan kömpelö: jatkuvasti toivoin, että käytössäni olisi oikea 3D-mallintaja, jolla voisin käsitellä ohjelman assetteja. Mutta eri tarkoitushan näillä toki on.
Maanantai, 4.12. 2023
Päivän hämmennys: Pienen auton jälkeen isolla ajaminen tuntuu taas vähän uhkarohkealta
Vein automme korjaukseeen, ja sain sijaisautoksi valtavan möhkkäleen. Nissan Ariya oli pieneen relluumme verrattuna hirveä maanteiden valas, sisällä olisi mahtunut pitämään orgiat ja ajaessa koppiin ei kuulunut kuiskaustakaan. Toisaalta USB-portti oli kätketty jonnekin, joten en keksinyt miten voisin soittaa omaaa musaani. (Bluetoothilla siis tiettty mutta.)
Säädettyäni robottien parissa palasin kotiin. Tainakin tahtoi koeajaa lainapeliämme, joten menimme illaksi Tammistoon kiipeilemään. Bouldertaitoni ovat romahtaneet: täällä edes 6b:n reitit eivät tahtoneet mennä. Toki greidaus on aina näissä paikoissa ollut melko ankaraa, ja ilmeisesti täällä oli vielä seinät täynnä jotain kisareittejä, jotka tahtovat aina olla tylymmänpuoleisia.
Tiistai, 5.12. 2023
Päivän aateekoo: On kaksi identtistä laitetta, joilla on kloonattu sisältö. Toinen toimii, toinen ei. Miksi.
Olin koko päivän jotenkin äkäisellä tuulella. Töissä olin onneksi pääasiassa omissa oloissani, mutta kotona kiukuttelin Tainalle ilman sen kummempaa syytä. Mahtavaa tällainen.
Olo oli muutenkin jotenkin epämääräinen, enkä vieläkään tiennyt, olisiko torstaina roolipeliä vaiko ei. Ehkä olisi vain hyvä jos peliä ei olisi, koska olin taas löytänyt jostain huomattan skeptisyyden omia pelinjohtamistaitojani kohtaan.
Keskiviikko, 6.12. 2023
Päivän kiukku: Miten paljon itseäni inhoankin, inhoan kyllä kaduilla olevia natseja vielä eneemmän.
Typerä laina-auto ei oikeasti suostunut lataamaan kotilaturista, mikä pilasi täysin hyvän tuuleni ja uhkasi sabotoida aamupäivän ohjelman. Onneksi sentään Kaaressa se suostui ottamaan virtaa, joten oli mahdollista ajaa Vihti Skihin laskettelemaan.
-10 oli kylmempi kuin oli luvatttu, mutta muuten kirkas päivä oli tosi jees laskemiseen. Ruuhkaakin oli vain murto-osa odotetusta, joten monesti saimme laskea ihan tyhjissä rinteissä. Lumi olisi voinut olla vähän parempaa, mutta kyllä tuollakin kelpasi kaarrella. Taidotkaan eivät olleet aivan hukassa.
Sitten kotiin, vähän lisää vaatetta päälle ja keskustaan. Helsinki ilman natseja -miekkarin luulin ensin löytyvän Narinkkatorilta, mutta sinne mennessämme näkyikin vain Herää Suomi! -mielenosoitus, joka paasasi eduskuntatalon portailla juutalaisista ja valkoisesta rodusta. Ei saatana. HIN-miekkari oli siirtynyt Narinkkatorilta Töölöön vastoin poliisin kieltoa, mutta jos minulla olisi ollut mitään epäilystä lähteä tätä uhmaamaan, olisi megafoniin pauhaavien uuvattien kuuleminen haihduttanut sen.
Tunnistan, että laki tarjoaa kaikille oikeuden miekkareihin - mutta samalla tavoin se takaa oikeuden vastamielenosoituksiin. Tunnistan myös, että poliisin pitää turvata natsienkin miekkarit. Mutta kansalaistottelemattomuuden hengessä ajatus natseista kaduilla on vieläkin niin perseestä, että olen valmis menemään poliisin kieltoa vastaan ja huutamaan EI NATSEJA MINNEKÄÄN ja kantamaan seuraukset (ja jottei tuosta tulisi liian rohkea kuva: yksin en varmasti uskaltaisi tehdä mitään, mutta porukkaa oli paljon). Poliisin kanssa en sentään joutunut painimaan, kokemuksen rankkuus jäi tasoon, jossa olin mielenosoittajajoukossa, jota kytät työnsivät syrjään turvatakseen torin natseille. Ei ollut erityisen hurjaa, olen ollut Flogging Mollyn moshpitissäkin.
Natsit saivat silti kai marssittua, mutta vastamielenosoittajia oli vieläkin ollut enemmän. Otetaan sekin nyt sitten lohtuna.
Torstai, 7.12. 2023
Päivän video: Previously on Haunting Mars
Töiden jälkeen mieli oli maassa. Itseinho oli vaihtunut alakuloksi, mikä on toisin päin kun nämä asiat yleensä menevät, muttei silti ihan toivottava kehityssuunta. Illan pelin suhteen olo oli lähinnä kauhunsekaista pelkoa, mutta onneksi Haunting Marsin vitosjakso menikin todella hyvin! Hahmot pomppasivat uusiin kehoihin ja valtaosa pelistä käytettiin tutkimalla kehodysforian ja vieraantumisen teemoja. Pelaajatasapaino ei ollut parhaimpiani, ja pitää kiinnittää siihen enemmän huomiota jatkossa, mutta sittenkin pelistä jäi hyvä fiilis.
Viikonloppu, 8.10.12. 2023
Ajankohdan somekuuluisuus: Simppeli kommenttini natseista itsesnäisyysspäivässä pääsi suomimastodontin eniten jaettujen joukkoon. Nyt pitäisi kai sitten saada kauhea dopamiinihitti ja koettaa kaikin keinoin tavoitella tätä tulevaisuudessakin.
Robottifirma vieraili Vantaan energian jätteenpolttolaitoksessa katsomassa vähän mennyttä maailmaa. Jotenkin tuntui täysin kajahtaneeta ajatus vaan surutta polttaa kaikki sekajäte, vaikka siitä nyt energiaa tehtiinkin. Kysymykseen "mitä tälle kaikelle pitäisi sitten tehddä" oikein vastaus ei ole edes "uusiokäyttää" vaan todeta, että kysymyksen implikaatiot ovat virheeliset; ei kaikenlaista skeidaa pitäisi tuottaa läheskään näin paljon. Ei niin ettenkö olisi itse luultavasti osa ongelmaa.
Kiertokäynnin jälkeen illalla oli vielä firman pikkujoulukin, jossa viihdyin vain syömässä. Häiritsee edelleen, että meillä on tällä hetkellä vain yksi ei-suomenkielinen ihminen töissä, joten keskustelu tahtoo aina liukua suomeen jos asiasta ei erikseen pitää huolta. Tässäkin olen toki osa ongelmaa, eikä tilanne ollut tänä iltana sentään niin paha kuin joskus.
Lauantaina boulderilla pääsin ylös yhden 6c:n reitin ja käytin valtaosan energiastani 7a:lla, joka melkein jo meni. Toki reitin viimeinen muuvi näyttää myös vaikeimmaalta, enkä tiedä yhtään, miten siitä selviäisin. Illalla käytiin leffassa vilkaisemassa The Marvels. Se oli täysin pöhkö, juoni oli kuraa ja tasapaino ihan mitä sattuu, mutta sydäntä siinä oli vaikka miten paljon. Leffa ei ollut menestynyt kovin hyvin, ja voi perkele jos tästä nyt opitaan se juttu, että naisohjaaja + kolme naispäähenkilöä = huono myynti. Ja tietenkin opitaan, koska Hollywood on ihan paska.
Sunnuntaina kimppuun tuntui ryömivän jotain flunssan tapaista. Täytin myös tylsän vuosiluvun ja Taina syötti minulle sen kunniaksi kakkua. Kun kyseessä oli oma merkkipäiväni, kakku ei kerrankin ollut joku porkkana-lehtikaali-spelttijauho -terveyskakku, vaan se koostui pääasiassa suklaasta.
Maanantai, 11.12. 2023
Päivän kummastelu: Miksei testirobottini verkkokytkin toimi?
Päivä meni sairastaessa. Vähän katselin töiden suuntaan, mutta enimmäkseen katsoin piirrettyjä. Ghost in the Shell oli hieno.
Aivot olivat ihan puuroa, mutta olo ei ollut kauhean tuskainen. Tavallaan olisin halunnut tehdä kaikenlaista mutta sitten kuitenkaan mieli ei pysynyt siihen tarpeeksi koossa.
Tiistai, 12.12. 2023
Päivän ruoka: Kotitekoinen lasagne. Herkullista.
Olin muka sairastavinani, mutta oikeasti tein vaan töitä. Töihin kuului mm. tapaaminen työterveyslääkärin kanssa, jolle sanoin, että olen oikeasti flunssassa, mutta koska sijaista ei ole ja aikataulut ovat mitä on, teen kuitenkin töitä. Hyvin menee.
Keskiviikko, 13.12. 2023
Päivän fiilis: Edelleen kipeä
Paras tapa viettää flunssaaa on tehdä 10 tuntia töitä vähintään kahden päällekkäisen työtehtävän parissa.
Tämä on aivan helvetin tyhmää. Tiedän, että ketään robottifirmassa ei kiinnosta. Tiedän, etten oikeasti ole vastuussa kuin omasta työpanoksestani. Mutta: jos en tämän ja huomisen aikana saa yhtä hommaa tehtyä, se johtaa siihen, että yksi tiukkaan aikataulutettu operaatio ulkomaassa epäonnistuu. Sillä on sitten kaikenlaisia seurannaisvaikutuksia.
Perkele.
Torstai, 14.12. 2023
Päivän nokkeluus: Fringen jokaisessa jaksossa näkyy Observer-hahmo, yleenssä vilaukselta. Huomasin tämän ihan itse (mutta en löytänyt kaikkia ilman internetin apua).
Onnistuin pitämään puolen päivän sairausloman käytyäni toimistolla potkimassa laitetta, joka ei ihan oikeasti suostunut vastaamaan etäyhteyksiin.
Makasin petissä, podin päänsärkyä ja katselin Fringä. Se täytti päätä idealta roolipelikampanjoihn. En tarvitsisi moisia.
Viikonloppu, 15.-17.12. 2023
Viikonlopun melkein-kalkkuna: Meg 2 - The Trench. Parempi kuin odotin, mikä siis tarkoittaa, että se ei ollut aivan katsomiskelvottoman huono.
Olin toivonut, että perjantaina voisin oikeasti sairastaaa, mutta perseelleenhän sekin meni. Sentään sain vihdoin tehtyä tämän viikon maanantaille määritetyt tehtävät ja päivitettyä dokumentaaatiot. Sitten kohosin vuoteeltani ja käväisin hakemassa Velman lentokentältä. En varmaan enää ollut kovin tartuttava, ja lentokentällä käytin anyway maskia kuten vastuullinen kansalainen.
Viikonloppu meni vielä toipilaana. Enimmäkseen makasin petin pohjalla ja katsoin Fringeä, mutta välllä jaksoin olla sosiaalinen Tainan sekä Velman kanssa. Saimme lauantaina käytyä ostamassa talvivaatteita ja sunnuntaina jopa kiipeilimme. Olin lauantaina löytänyt uudet kiipeilytossut ulkokengikseni, ja ne toimivat Tammiston boulderillakin ihan hyvin. Oikea testi toki tulee vasta Fatagan tai Sorruedan laavakivellä puolentoista viikon päästä.
Flunssa oli vienyt kiipeilykestävyyden, muttei voimia tai taitoja, ja 6B:n reiteistä selvisin niin kuin pitääkin. Tapailin jopa yhtä 7a:a Tammistossa, mutta se ei vielä mennyt, jos nyt ei tuntunut aivan mahdottomaltakaan. Liimaisammat näpit kyllä tarvittaisiin.
Maanantai, 18.12. 2023
Päivän harmittelu: Vesikeli tuli ja vei kaiken lumen
Olin viimein ihan oikeasti terve, mikä erosi sairaudesta lähinnä siten, että vietin toimistolla neljä tuntia kymmenen minuutin sijasta. Muuten homma oli samaa tuotantovalmistelua kuin viime viikollakin. Koitti parin päivän hiljainen jakso ennen loppurytistystä, jossa asiakas lopettaa tuotantonsa ja minulla on lyhyt ikkuna ennen lomaa päivittää hänen tietotekniikkansa. Koetin etukäteisvalmistella tätä niin pitkälle kuin mahdollista.
Kotona alkoi pakkaaminen lomareissua varten. Lähtöön on vielä yli viikko, mutta on chilliä pakata tällä tavoin verkkaisesti; ehtii huomata, jos jotain on kadonnut tai hajonnut, ja hankkia korvaavaan. Vielä ei mitään yllätyksiä tullut vastaan.
Tiistai, 19.12. 2023
Päivän reitti: 6c. Pääsin, tosin kyseessä oli vain pituutta suosiva yhden muuvin ihme. Oli siinä silti tekemistä.
Tein töitä vähän laiskasti, mutta viime viikon jälkeen en kokenut asiasta minkäänlaista syyllisyyttä. Lopetin varhaain ja kävin Tainan kansssa pikaisesti boulderilla. Sitten suuntasimme Porvooseen viemään äidilleni joululahjan ja kuuntelemaan hänen juttujaan matkoista lähellä ja kaukaa. Ainaa välillä unohdan, miten hemmetin yläluokkaisesta taustastaa olen lähtöisin, ja miten vähän koen siihen kuuluvani.
Keskiviikko, 20.12. 2023
Päivän moniajo: Päivitetään neljää konetta yhtä aikaa kahdella eri työlistalla. Mikään ei varmasti voi mennä tässä vikaaan.
Jo hieman etuajassa pääsin tarttumaan lomaa edeltävään robottipäivitystehtävään, ja sain siitä ehkä neljänneksen suoritettua. Jos tahti pysyy yllä, tässähän saattaa ihan päästä lomalle ajoissa.
Paljon muuta ei päivään mahtunutkaan. Kunnianhimoisia suunnitelmia oli kyllä, mutta niiden sijasta päädyinkin vain katselemaan lisää Fringeä. En oikein uskaltanut peliäkään kirjoittaa, kun olin jo ottnut viimeisen varmuuskopion koneestani. Toki pelimateriaalista suuri osa on versiohallinnassa.
Torstai, 21.12. 2023
Päivän sää: Surkea
Yritin viedä reistailevaa omppua korjaukseen, mutta mokomassa oli edellisen käyttäjän Find My Mac -toiminto vielä päällä, joten huolto ei ottanut sitä sisään. Pah.
Ulkona talvi oli vaihtumassa vesikeliksi. Sisällä sorruin Stellariksen houkutuksiin, ostin First Contact -paketin, ja päätin pelata pre-hyperajosivilisaatiota, joiden kotiplaneetta on räjähtämässä koska sen sisään on pudonnut musta aukko. Tästä huolimatta evakuointi ei ollut erityisen vaiikeaa. Olisin melkein toivonut, että minun olisi pitänyt sulloa kansa generaatioaluksiin ja hajaantua pitkin maailmankaikkeutta.
Joulun odotus, 22.-23.12. 2023
Ajankohdan otus: Koira, jolla on pimeänäkölasit
Juuri ennen neljää töissä verkkoyhteyksiin iski jokin häiriö, joka aiheutti pientä kauhua, mutta se katosi itsestään saman tien vaatimatta minulta toimenpiteitä. Tämä oli hyvä, koska jos jokin konehuoneessa olisi hajonnut aivan loman kynnyksellä, olisin varmaan ilmoittanut pomolle, että irtisanouduin juuri. Taidan olla vähän lopussa.
Sittenkin pahat aavistukset saattelivat lomavastaajan aktivointia, mutta työnsin ne syrjään. Ehkä tämän loman aikana mikään ei menisi pieleen ja vaatisi minua keskeyttämään lomailuani. Usko moiseen oli kyllä melko vähäinen.
Lauantaina Velma poistui joulun viettoon pohjoiseen, ja Taina pelautti meille Sademetsän sydämessä -kampanjan toisen session. Valitettavasti siinä oli paikalla vain kolme pelaajaa Heikin saatua flunssan. Kun maahisemme olivat selviytyneet ryöstöstään ja päässeet huimasti jo toiselle tasolle, meille saapuivat myös Suvi ja Mikko omalla matkallaan kohti lomalaitumia.
Joulu, 24.-25.12. 2023
Ajankohdan kiipeilykunto: Heikko. Vain kaksi 6c:n reittiä meni, mistään kovemmasta ei ollut toivoakaan.
Jouluaaton ohjelma oli boulderointia sekä aina vähän ahdistavaa kyläily Tainan vanhempien luona. En vaan hanskaa mitään perheejoulun suuntaistakaan. Kotona oli parempi, kun paikalla oli oman lauman jäseniä. Mitään oikeaa ohjelmaa ei jouluun yritetty tunkea. Joulupäivälle oli kaavailtu lisää roolipeliä, mutta yhä jatkuva yhden pelaajan kipeys torppasi nämä juonet.
Pakkaaminen reissua varten viimeisteltiin, ja auto trokattiin lainaan Silenen perheelle. Nukkumaan mentiin suhteellisen ajoissa. Onneksi heräämisen ei ollut määrä olla aivan typerän aikaisin.
Tiistai, 26.12. 2023
Päivän arkkitehtoninen helmi: Pisan kaltevan tornin jäljitelmä
Herätys: 07.00 (tuntuu kuin: 05.00), ja lentokentälle. Olemme koneessa melkein ainoat maskilliset. Saan maskeistani hedarin, mutta muutaman muun matkustajan yskiminen muistuttaa, miksi tämä on silti hyvä valinta. Turbulenssi on rajua, mutta suihkuvirtaus puskee meidät hurjaan vauhtiin, ja laskeudumme puoli tuntia etuajassa.
Vuokra-Rellumme on kuin bensaversio omasta sähköpatongistamme. Kruisaamme Playa del Inglesiin, löydämme parkkipaikan ja etsimme Apartamentos Calma –hotellin. Pian kamamme ovat huoneessamme, ja lähdemme etsimään safkaa. Toiselta puolelta katua löytyy nepalilainen ravintola, jonka ruoka on mieltäräjäyttävän hyvää. Vatsat täynnä lähdemme tutkimaan ympäristöä. Olemme aivan saaren eteläpäässä, emmekä ole täällä aiemmin majailleet. Aurinko on juuri laskenut.
Puerto Rico on leveä kanjoni, Las Palmas on tympeä isohko kaupunki, Playa del Ingles taas on litteä lomaparatiisi rannan tuntumassa. Hotelleja on joka kukkarolle, meidän budjettiratkaisustamme naapurissa sijaitsevaan neljän tähden Caserioon. Korkeuserojen puutteesta johtuen näköalat eivät ole yhtä hienoja kuin Puerto Ricon rinnehotelleista, mutta ranta on aivan vieressä, ja se on pitkä. Rantaa korkeammalla tasolla kulkee kävelytie, jota pitkin etenemme myötäpäivään. Pian olemme keskellä basaarialuetta, jossa krääsän määrä on kauhea.
Pakenemme ostospainajaista, ja löydämme itsemme Maspalomasin dyyneiltä. Niille ei pimeässä oikein tahdo lähteä seikkailemaan, joten nousemme taas rannan yläpuolelle. Kilometrin kävelyn jälkeen pääsemme Riu Palace Hotelille, joka on näissä annaaleissa esiintynyt aiemminkin. Teemme paikasta muistiinpanoja tulevia operaatioita varten, ja kierrämme sitten takaisin kotiin.
Kuuden kilometrin kävelylenkki kahden viikon laiskottelun jälkeen tuntuu jaloissa, muttei kovin pahasti. Sisämaassa kohoaa vuoria. Sopivan lämmin ilma, hiekka ja palmut karistavat talven ankeuden. Ihan hyvä täällä on olla.
Keskiviikko, 27.12. 2023
Päivän artikkeli: 66 Good News Stories You Didn't Hear About in 2023
Ekalle lomapäivälle ei ole kaavailtuna mitään sankaritekoja. Arvottuamme hetken paikkojen välissä toteamme, että vaivattominta on snorklata suht läheisessä ja tutussa paikassa, joten märkkärit autoon ja Amadores Beachille. Vesi on viileää ja vähän sameaa, sää on ollut tuulinen. Kuitenkin kaloja on enemmän kuin koskaan. Suuria ja hienoja parvia ui aallonmurtuman tuntumassa, ja Taina valokuvaa niitä. Hämmästyttävin löytö on pieni seepia, kalmari tai mikä lie Cthulhun sukuinen pääjalkainen, joka hengaa leväisellä kivellä eikä ole meistä moksiskaan. Olen kuvitellut mustekalojen olevan arkoja, mutta näköjään ei sitten.
Taina lähtee illalla suunnistamaan. Minä koetan löytää itselleni sukellusohjelmaa lähipäiville, mutta toistaiseksi tuloksetta. Sukellusliikkeet ovat vieläkin piilossa oudoissa paikoissa, ja aukioloajat ovat mitä sattuu. Käveltyäni joitain kilometrejä siirryn lukemaan. Vita Nostra on hämmentävä kirja.
Torstai, 28.12. 2023
Päivän liioiteltu varustehaave: Olisipa maastoauto, niin voisi ajaa suoraan kiipeilykallion juurelle vaikka autonmentävää huoltotunnelia pitkin.
Fatagan kiipeilykallio on linnuntietä vain 14 kilometrin päässä majoituksestamme, ja sinne johtaa melkein suora tiekin, mutta siltikin lähdöstä menee puolitoista tuntia siihen, että pääsemme kallion juurelle. Mutkaiset vuoristotiet, mahdottomat sorareitit, satunnaiset suljetut parkkipaikat ja hengenvaarallisilta lähestymispoluilta perääntyminen ovat tuttuja mutta aina vähän ärsyttäviä esteitä. (Merkittäköön pöytäkirjaan tulevia sukupolvia varten, että patoa pitkin näyttää mahdolliselta päästa alas jos on valmis kiipeämään kahden suljetun portin ohi, ja jos päällä on valjaat joissa on lehmänhännät. Patoreitin parkkipaikka on myös parempi kuin toisen reitin.)
Kalliolla huomaan, että vaikka olisin miten kehittynyt sisäboulderilla ja sisäköysittelyssä, sillä ei ole mitään merkitystä ulkokiipeilyn kannalta. Viitosia pääsen, kovempia reittejä en. En uskalla niitä edes yrittää, sillä olen pelokas liidaaja, enkä pidä ajatuksesta, että joudun perääntymään reitiltä ja jättämään sinne jatkojani. Yksi vanha sulkkari pitää tälläkin kierroksella hylätä, kun viitoseksi greidattu reitti osoittautuu topissa aivan älyttöman hankalaksi enkä uskalla lähteä yrittämään viimeistä muuvia.
Kuitenkin pystyn hvyäksymään arkuuteni kuin kypsä ihminen ikään, enkä masennu huonosta kiipeilystä. Tähän toki auttaa, että pari reittiä menee oikein hienosti ja jopa yhden oikeasti uskaliaan muuvin saan tehtyä. Sittenkin, olisipa kiva voida yläköysitellä täällä jotain vähän vaikeampaa, ja siten totuttautua laavakivimenoon ilman liidissä vallitsevaa jatkuvaa kuolemanpelkoa.
Perjantai, 29.12. 2023
Päivän eläin: Vuohi
Hotellimme sijaitsee Playa del Inglesin kapeimmassa kohdassa. Se tarkoittaa, että 200 metriä (ja yksi kadunylitys) etelään meistä on uimarannan takainen meri. Toisaalta, 500 metriä (yksi kadunylitys ja yksi mootoritien alainen kävelytunneli) pohjoiseen alkaa käytännössä aavikko. Kun Taina on mennyt koko päiväksi suunnistamaan, lähden itse tallustelemaan kuumaan kivierämaahan. Melko nopeasti huomaan, että rikkinäiset converseni eivät ole ihanteelliset täällä retkeilyyn, ja sekä vettä että aurinkovoidetta voisi olla enemmän. Niinpä teen vaan lyhyen parin kilometrin kierroksen.
Gran Canarian maasto on hienoa. Saaren eteläosassa on niin kuivaa, että jo puolen kilometrin päässä merenrannasta kasvaa lähes yksinomaan kaktuksia. Tuloksena näkyvyyttä eivät häiritse ärsyttävät puut tai muut tarpeettoman isot biologiset ilmiöt, on vain vulkaanista kiveä kummallisissa pinnanmuodoissa. Pohjoiseen johtaa Barranco de las Fuentes, Lähteiden rotko, nimestään huolimatta vedetön kanjoni. Kartan mukaan sitä pari kilometriä pohjoiseen seuraamalla päätyy padotulle järvelle, ja jotain vesiputouksiakin muka on. Tätä erämaata katsoessa moista on vaikea uskoa.
Nousen läheiselle kukkulalle vilkaisemaan paikallisen pönttöjeesuksen pesää. Seutu on autiota ja kaunista; pieni katras vuohia istuskelee varjoissa ja jäytää aluskasvillisuutta. Vain vajaan kilometrin päässä pohjoiseen olisi houkuttelevasti nimetty Mesa de la Cuevas, Luolien ylänkö, mutta haluaisin olla vähän paremmin varustautunut ennen sinne yrittämistä. Sen sijaan lähden takaisin kaupunkiin. Heti moottoritien takana on Leagues Ahead Diving –sukellusliike, josta olen varannut itselleni ensi viikoksi dyykin. Kun liike on auki, käyn siellä näyttämässä kredentiaalejani ja allekirjoittamassa terveystodistuksen. Sukellusliikkeen brittisihteeri flirttailee kanssani ja minä flirttailen takaisin vaikken oikein osaakaan moista.
Kun Taina illalla palaa suunnistamasta, lähdemme kävelemään rannan suuntaan. Löydämme vihdoin ravintolan, josta saa kasvislasagnea, ja syömmekin sitten molemmat sitä. Yksinkertaiset herkut yksinkertaisilla ihmisillä.
Lauantai, 30.12. 2023
Päivän pipodiskon lyriikka: Desert sky / Dream beneath a desert sky / The rivers run but soon run dry
Uusi retki kivierämaahan, nyt kunnon kengillä, riittävällä määrällä vettä ja aurinkovoidetta. Olen jopa liikkeellä ennen päivän kuuminta osaa, mikä ei tunnu paljon tarkoittavan. Kivierämaa on autio ja hämmentävä, ja kaikki kasvillisuus näyttää jostain syystä olevan kukkuloiden päältä. Kai kostea tuuli sitten osuu niihin, ja vapauttaa vettä. Polkuja on hankala löytää, pääasiassa koska melkein kaikki näyttää polulta. Ensimmäinen seuraamani reitti pudottaa minut jämäpaloista kootulle hökkelille, joka näyttää jonkun kodilta. Ketään ei ole paikalla, mutta häivyn silti nopeasti häiritsemästä kenenkään pihapiiriä.
Gran Canarialla on tänä syksynä jopa satanut, mutta ihan helposti sitä ei huomaa. Tarkkaan katsomalla kivien lomassa näkyy kuitenkin pieniä, vihreitä, maanläheisiä kasveja, jotka ponnistavat esiin kuivasta maasta. Taivaltaessani kuulen yllättäen jostain veden lorinaa, ja tutkiessani sitä löydän pitkän betonisen kasteluputken, jossa on reikä. En tiedä, onko reikä tehty tahallaan vai vahingossa, mutta siitä pulppuaa ulos vettä ja sen ympärille on muodostunut rehevä pienoiskeidas.
Varjoa löytyy aina välillä -- kaktusryppäiden tai kalliokielekkeiden takaa. Eräältä huipulta löydän rinteestä jopa luolan, johon mahtuu seisomaan ja joka jatkuisi ryömintänä. Luolavaloa ei ole mukana, joten en lähde tutkimaan sitä. Etenen Barranco de Fuentesin padolle. Parikymmentä metriä pitkän vesialtaan tuolla puolen kanjoni muuttuu selvästi vehreämmäksi. Kai siellä sitten jossain kivien alla virtaa edes vähän vettä. Harmi kyllä, kanjonin pohjaa pitkin ei jatku polkua, ja maasto on liian hankalaa kuljettavaksi.
Idässä kilometrin päässä olisi eilen kartalta spottaamani vesiputoukset. Lähden niitä kohti, mutta varsinaista polkua siihen suuntaan ei mene. Eikä ihme: päädyn harjanteelle, josta on jyrkkä kymmenien metrien pudotus toiseen kanjoniin. Tästä ei ole mitään toivoa mennä, ja vesiputoukset olisivat vielä siitä seuraavassa kanjonissa. Aurinko on kohonnut kunnolla taivaalle, ja vaikka kylven aurinkovoiteessa, alkaa kalpean ihoni kohtalo hieman huolettaa. Päätän jättää vesiputouksen etsimisen toiseen kertaan: tämä ei ole hyvä lähestymisreitti sille.
Kotona olen aivan naatti. Parin tunnin kävely, 8 kilometriä, ja huolimatta siitä, että mukana oli paljon vettä, olen juonut sitä vähemmän kuin pitäisi. Vielä pitää harjoitella elämää tässä biomissa.
Iltapäivästä Taina palaa suunnistusretkeltään, minun laillani aika loppuun kulutettuna. Päätämme vielä illalla käydä katselemassa papukaijoja ja muita tirppoja Maspalomasissa. Onhan siellä siivekkäitä. Libanonilaisen ravintolan illallinen on fantastinen.
Sunnuntai, 31.12. 2023
Päivän ilmeinen oivallus: Minulla ei ole mitään kiinnostusta bilettää vieraiden ihmisten seurassa. Tuttujen kanssa kyllä voin.
Gran Canarian pohjoispuoli on yhtä vihreä kuin etelän on kuiva. Taina kaupunkisuunnistaa Santa Brigida –nimisessä kaupungissa, ja olen tullut mukaan. En kuitenkaan aio suunnistaa, vaan lähden sen sijaan kävelemään. Minulla on yksinkertainen ajatus: nousen niin ylös kuin pääsen.
Santa Brigida sijaitsee kurussa, ja auto sekä suunnistuksen lähtö on rinteellä. Lähden etenemään sitä ylemmäs. Kaupungin kaava on niin sekava kuin epämääräiselle kaltevalle tasolle rakennettu satojen vuosien ikäinen asutuskeskus vaan voi olla. Ylöspäin kulkeminen kartankin kanssa on hankalaa. Enimmäkseen suunnistan ihan vaistolla.
Parissakymmenessä minuutissa olen saavuttanut kohdan, jossa varsinaiset tiet loppuvat, ja nouseminen jatkuu polkuja pitkin. Kuljen subtrooppisen rinnekasvillisuuden seassa toiset 20 minuuttia, ja viimein saavutan harjanteen huipun. Olen noussut vain 250 metriä, mutta tällä rinteellä ei enää ylemmäs pääse. Täällä on näköalapaikka, ja otan pari valokuvaa. Kaupungin älytön monimutkaisuus on hieno ja inspiroiva. Minua harmittaa, että mikään näkemäni roolipelin kaupunkikartta ei oikein tavoita tällaisen arkkitehtuurin villiyttä tai vertikaalisuutta. Kaksiulotteinen kartta houkuttaa kaksiulotteiseen ajatteluun, ja ruutukaavassa kasvanut pohjoiseurooppalainen tai amerikkalainen ei jotenkin tunnu osaavan astua sen ulkopuolelle.
Yhytän Tainan suunnistuksen jälkeen. Koetamme käydä Cocodrilo Parkissa katsomassa tirppoja, mutta myöhästymme lintunäytöksestä. Niinpä käymme sen sijaan syömässä eväitä Barranco de las Vacasin kiemurtelevassa kanjonissa. Varsinainen uudenvuoden viettomme alkaa Maspalomasin dyyneillä, jossa kultistien näköinen porukka on taas katsomassa vuoden viimeistä auringonlaskua. Päivän kävely on väsyttänyt, enkä oikein ole edes yrittänyt kääntää aikarytmiäni täkäläiseksi, joten iltaruuan jälkeen yritän vetäytyä yöpuulle. Playa del Inglesin ilotulitus tekee sen kuitenkin vaikeaksi, vaikka pahin meteli kestääkin vain varttitunnin puolenyön kieppeillä.
