Marraskuu 2022: Alastomana talveen
Tiistai, 1.11. 2022
Päivän turhake: Konsernin t-paita. Missähän ihmeen olosuhteissa tällaista käyttäisi?
Työpäivä kului kaapelisotkujen selvittelemisessä ja muussa siivoushommassa. Olo oli jotenkin hieman epämääräinen. Lähdin kotiin varhain ja koetin ottaa torkut, mutta Taina ilmestyikin paikalle heti, joten torkkuminen vaihdettiin köysikiipeilyyn.
Tapanilassa tulin kokeilleeksi muutamaa aivan uutta reittiä. Taidoissani ei ollut hurraamista, mutta 6c:n tasoisia kiipeilyjä yrittäessä niiden kauneutta pystyi arvostamaan. Toisesta haluaisin ottaa itselleni liidiprojektin, kunhan sen ensin pääsisi puhtaasti edes yläköydessä. Tai kun vaikkapa ei saisi koko ajan turpaan näiltä 6b:n reiteiltä.
Keskiviikko, 2.11. 2022
Päivän taktiikka: Easter egging
Vihaan, vihaan, vihaan aateekoota.
Tehtyäni hajanaisen työpäivän siirryin Aviapolisiin toimistolle tehdäkseni muutamia testejä huonosti toimivan reitityksen ympärilä. Ilmeiset korjaukset eivät toimineet, joten uhrasin kanoja, tanssin sadetansseja ja kutsuin Shub-Internetiä. Yhtäkkiä mutkikkaat verkkoyhteydet alkoivat toimia, vailla mitään järkevää syytä.
20 minuuttia myöhemmin korjatut yhteydet katosivat taas, ilman mitään järkevää selitystä. Jos en olisi saanut yhdeltä ulkopuoliselta henkilöltä vahvistusta, että hetken aikaa asiat taas toimivat, olisin epäillyt järkeäni.
Sentään hetkellinen toiminta kertoi minulle, että mikään ei ollut korjaamattomasti solmussa, ja että ainakin hain ratkaisua oikeasta suunnasta. Kuitenkin kotiin ajaessani olin turhautunut ja neuvoton. Miksi tämä nyt on yhtäkkiä niin vaikeaa?
Torstai, 3.11. 2022
Päivän kiipeilymeno: Epätavallisen taitava
Lyhyen työpäivän jälkeen siirryin boulderille. Siellä jouduin kohtaamaan sen ihmeen, että oikeasti nykyään kiipeän 6c:n reittejä - kaksi vanhaa sujui, ja kaksi uutta meni on-sight. Tämä oli sekä erinomaista, että vaikea uskoa. Ja samalla harmitti, etten kuitenkaan köydessä ollut yhtä taitava. Yleensä minäkuva on ollut, että olen parempi liidissä kuin boulderilla, mutta nyt pitänee hyväksyä että näin päin asiat nyt ovat.
Boulderoinnin jälkeen matkustin taas Aviapolisiin. Olin saanut verkkoyhteyden toimittajalta uusia testi-IP-osoitteita, ja päätin aloittaa kokeilemalla niitä järjestelmiimme. Yllättäen ne toimivat täysin heittämällä. Öh okei. Redundanssi toimiston verkolle palasi, mutta mitään en oikeasti mistään vieläkään tajua. Tietäisinpä, oliko alkuperäinen pulma oikeasti palveluntarjoajan verkossa, vai onko oma reititin vaan konffannut itsensä solmuun tai saanut kosmista säteilyä ja muuttunut epäluotettavaksi.
Viikonloppu, 4.-6.11. 2022
Ajankohdan hilpeys: Nakuilu kulttuurielämyksenä
Perjantain työpäivä koostui enimmäkseen siivoilusta ja hieman tulevaisuuden suunnittelemisesta. Kotona katselin ahkerasti For All Mankindia, ja päädyin tuohtumaan kolmoskauden ekajakson kiertopainovoimakuviosta. Sitten tajusin, että katsoin oikeasti scifisarjaa, jossa kitinän aihe oli, että keinotekoisen painovoiman luvut olivat liioiteltuja. Toki olisi ollut parempi, että ne olisivat olleet viimeiseen saakka oikein, mutta sittenkin: millaista herkkua on katsella tv-sarjaa, jossa todella käsitellään juonielementteinä ihan oikeita avaruudessa elämisen haasteita. Away ja Right Stuff vähän yrittivät, mutta niiden pääasiallinen kiinnostus oli todella tyhmässä draamassa. Expansessa tämä oli sentään ollut elementtinä, ja FAM sai hieman toivomaan, että ehkä tällainen lähestymistapa voisi tulla yleisemmäksi maagisen painovoiman ja avaruudessa tehtävien käsijarrukäännösten sijasta.
Mikko ja Suvi ilmestyivät meille perjantai-illasta, mutta lauantaina emme ehtineet heidän kanssaan vielä paljoa hengata. Heillä ohjelmassa oli ostoksia, minulla ja Tainalla keikka. Ilkosillaan oli klassisen musiikin ja modernin tanssin konsertti, mutta kaikki esiintyjät ja yleisö olivat täysin nakuna. Esitys oli aivan mieletön, kehollisuus häpeilemätöntä ja sensuellia, ja mutkattoman riehakasta fiilistä vain korosti se, että yleisölläkään ei ollut mitään päällä. Koko kulttuurielämys oli aika nerokas, ja konsertin päätyttyä yleisöä jäi vielä juttelemaan esiintyjien kanssa. Huomisen esityksessä yleisöllä olisi normaalisti vaatteet, ja minun oli vaikea kuvitella, että se toimisi yhtä hyvin.
Sunnuntaina pelattiin Nemesis: Lockdownia. Nemesis-pelin pitäisi kuulemma kestää neljä tuntia, mutta aina se jotenkin päätyy viemään tuplasti näin paljon. Jotenkin peli tuntui hiomattomalta kuin alkuperäinen Nemesis, säännöt olivat monitulkintaisempia ja vähemmän intuitiivisia. Armottomuus oli kyllä tallella, emme selvinneet yhteispelistä mitenkään voittajina, vaikka aika lähellä se oli. Jotenkin loppusävy kokemuksessa oli ärsytys, mutta tämä saattoi johtua myös myöhäisestä kellonajasta ja siitä, että olin syönyt aivan liikaa naksuja pelin kestäessä. Nukkumaan mennessä oli paha olo.
Maanantai, 7.11. 2022
Päivän reaktio: Itkupotkuraivari
Aamu alkoi väsyneesti ja jatkui koomaisesti. Jossain vaiheessa päivän harmauteen tuli ilmoitus, että keskiviikolle kaavailtu peli ei onnistuisi, koskapa yhdellä pelaajalla oli flunssa.
Jooh.
Kasvokkain roolipelaaminen on ilmeisesti mahdotonta. Ei voi löytää viidelle aikuiselle ihmiselle sellaista päivää, ettei jollakulla olisi aivorutto tai äkillisesti jotain parempaa tekemistä.
Tiistai, 8.11. 2022
Päivän some: @dare@kamu.social
Päädyin taas toimistolle, jossa tein silppuisen työpäivän. Oikeitakin hommia olisi, mutta koko ajan tulee kaikkea detaljitason nysväystä, joka kiilaa järkevien töiden edelle. En tykkää tilanteesta, jossa olen vastuussa sekä suurista, ajattelua vaativista linjoista, että yksityiskohtaisesta, nopeaa ratkaisua edellyttävistä säädöistä.
Toipuakseni duunista kokeilin boulderointia. Ristikon boulderi kuitenkin nauroi käsitykselleni siitä, että kiipeän nykyään 6c:ä: en päässyt siellä ylös ainuttakaan noin vaikeaksi merkittyä reittiä. Yhdessä taisin koskettaa toppiotetta, mutta olin siinä vaiheessa jo putoamassa seinältä. 6b-reiteistä pääsin ehkä joka toisen, 6a-tasoisista sentään useimmat.
Vika ei välttämättä ollut pelkästään minussa: paikan reittisuunnittelu ja etenkin greidaus tuntui todella satunnaiselta. Vastaan tuli kertakaikkiaan armottomia viitosen reittejä ja 6b-greidisiä, joissa tarvittiin pelkästään voimaa. Toki greidaus on aina vaikeaa, mutta tämä tuntui vielä tavallistakin satunnaisemmalta seulonnalta.
Keskiviikko, 9.11. 2022
Päivän peliteema: Inhimillisten kontaktien löytäminen
Robottifirman suunnittelupäivä kasvokkain oli vähän raskas mutta hyödyllinen kokemus. Onneksi nämä ovat pienemmässä organisaatiossa vain yhden päivän mittaisia, niin ei tule ihan niin suurta sosiaaliväsymystä. Vähän kyllä ahdisti se, että pari ihmistä ahtaassa kokoushuoneessamme tuntui yskivän ja niiskuttavan, vaikka ne ihmiset, joilla oikeasti oli koronaoireita olivatkin jääneet kotiin.
Sitten vauhdilla kotiin, ja pelauttamaan. Out Theren kahdeksas ja viimeinen jakso oli muuttunut etäpeliksi, mikä ei ollut ihanteellista, mutta tyhjää parempi kyllä. Etäilystä huolimatta kampanjan päätös enimmäkseen toimi. Pääasiassa peli oli valintoja ja logistiikkaa, mutta sitten loppua kohti myös kauhuelementit tekivät vielä viimeisen näyttäytymisensä.
Huolimatta vaikeuksista kampanja oli minusta vallan onnistunut, ja pelaajat sanoivat samaa. Omituinen yhdistelmä puzzleboxia ja moraalis-eksistentiaalista filosofiaa tuntui olevan Eclipse Phasen ydintä. Luulen myös, että kampanja kesti juuri oikean ajan, ja loppuratkaisu oli tyydyttävä. Kyllä taas kannatti roolipelata.
Torstai, 10.11. 2022
Päivän loitsu: ffmpeg -f image2 -r 20 -i ./kuva%04d.jpg -vcodec libx264 -crf 18 -pix_fmt yuv420p -vf "pad=ceil(iw/2)*2:ceil(ih/2)*2" test.mp4 -- lopputuloksena kasasta kuva000x.jpg -nimisiä tiedostoja syntyy test.mp4 -niminen videopätkä, jossa jokainen kuva on yksi frame ja fps on 20
Osoitin alkeellista oveluutta ja pidin loppuviikon vapaata töistä. Ajatuksena oli palata romaanikäsiksen pariin, ja sehän jopa onnistui. Vain 1000 sanaa, koska kaikenlaisia muitakin distraktioita oli, mutta mikä tärkeintä, sain kiinni tarinan langanpäästä ja keksin jutun, jonka puuttuminen minua oli vaivannut tähän saakka. Tällaista se on kun kirjoittelee taskulamppumetodilla.
Samalla heittelin kasaan kaikenlaista muuta, kuten eilisen pelin kuvauksen. Muusa oli myös taas täysin eri mieltä siitä, mitä minun kannattaisi tehdä, ja niinpä huomasin pistäväni kasaan myös loppukrediittianimaatiota Out Therestä. Tämä on varmasti hyötyisää ajankäyttöä.
Viikonloppu, 11.-13.11. 2022
Ajankohdan tukala kokemus: On jokseenkin kivuliasta katsoa säikyttelevää ja sätkimistä aiheuttavaa kauhuleffaa, kun niska on niin kipeä että äkkinäiset liikkeet sattuvat
Videosuunnittelun muusa otti niskalenkin kirjallisuuden muusasta, ja niinpä käytin perjantain ja lauantain pelkästään väsäämällä Out Theren loppukrediittianimaatiota. Siitä ei tullut kovin huolellisesti tehty, mutta väliäpä hällä, koska tärkeintä oli saada se tehtyä, niin ettei se blokkaisi enää kirjoittamistani.
Perjantaina liikuntaohjelmassa oli uintia ja sitten Smile-leffa. Uinti aiheutti minulle jotenkin hirvittävän niskajumin, joten kauhuleffassa oli tavallista tuskallisempaa kun pää ei tahtonut kääntyä ja niskaan koski koko ajan. Näiden harmien läpikin Smile oli helvetin tehokas raina, ei varsinaisesti omaperäinen mutta riivatun pelottava. Sen jälkeen ei tehnyt mieli hymyillä edes vahingossa. Onneksi en muutenkaan kauheasti hymyile.
Lauantaina hämeenlinnalaiset saapuivat Ristikkoon kiipeilemään ja harjoittelemaan varmistamista. Yritin tarjoa varmistushaasteita kiipimällä reittejä joilta putoaisin, mutta tämä ei onnistunutkaan; yläköydessä flashasin jopa 6c+:n tasoisen aika vaativan kiipeilyn. Menisipä aina näin hyvin. Kiipeilyn jälkeen ohjelmassa oli Lys Sacréa ja hämmentävää vakoojatoimintaa Pariisin yössä.
Sunnuntaina pääsin vihdoin kirjoittamisen pariin ihan oikeasti. Scrivener oli vähän temppuillut, mutta sain sen tottelemaan, ja sitten kiskoin tarinaa eteenpäin 1500 sanan verran. Ei mikään hirmuinen saldo koko päivän työksi, mutta tässä vaiheessa tärkeintä on saada jotain tekstiä dokkariin. Vauhti kiihtyy kun flow-tila löytyy, tai kiihtyisi, jos seuraavana päivänä työnteko ei taas katkaisisi kaikkea ajattelemista.
Maanantai, 14.11. 2022
Päivän resepti: Uudet voiteet atooppiselle iholle. Ehtisipä vielä hakea nämä apteekista.
Työpäivä koostui palavereista ja ympäri kaupunkia singahtelusta, kun jonglöörasin hankalaa lääkäriaikaa ja stressaavia työtapaamisia. Useimpiin tapaamisiin pääsin, vaikka säätämistä se vaati. Saatoin olla vähän kireä ja stressattu, enkä vieläkään ole varma, olisiko noissa tilanteissa parempi vaan skipata palaveri. En tiedä, onko useimmilla kokouksilla oikeasti muuta tarkoitusta kuin toimia sosiaalisena liimana työyhteisössä.
Kotona kirjoittelin vähän romaanikäsistä, mutta enimmäkseen katselin roolipelijuttuja. Kävi myös ilmi, että makean veden akvaarion molemmat valot olivat jostain syystä lakanneet toimimasta. En tajua. Niitä ei ole millään tavalla kytketty toisiinsa, miksi ihmeessä ne hajoaisivat samaan aikaan? Oliko ne valmistettu täsmälleen samalla hetkellä ja nyt iski planned obsolescence, vai oliko toinen hajonnut jo aiemmin ja emme vaan olleet huomanneet?
Tiistai, 15.11. 2022
Päivän korkean tason linjaus: Konserni haluaa eroon linux- ja mac-kannettavista. Tällaista on kuultu ennenkin.
Kurja päivä jatkui iltatöinä, joiden jälkeen oli vaikea ravistaa ajatuksiani irti duuneista. Vaikka periaatteessa en olekaan vielä hommassani aivan yksin, en jotenkin uskalla tuoda pitkäjänteisempiä pohdintoja kollegalle mietittäväksi, koska hän on lähdössä muutaman kuukauden päästä, enkä tiedä miten paljon hän haluaa panostaa sellaisiin asioihin, joita ei itse tule talossa näkemään. Tyhmää varmaan, mutta pääni on tyhmä.
Marraskuinen ilta oli pimeä ja masentava ja tahdoin vaan pois kaikesta. Lämpötilat olivat pudonneet lähemmäs normaaleja vuodenajan lämpötiloja, ja sitä myötä ihoni oli alkanut reistailla. Lääkäri oli määrännyt minulle uusia rasvoja ja päädyin kokeilemaan niitä. Tämä on aina vähän uhkapeliä.
Keskiviikko, 16.11. 2022
Päivän hohhoijaa: Donald Trumpin typerä paluu. Ihan kuin tyyppi olisi koskaan ollut edes poissa.
Tein töitä aivot sauhuten ja aloin jo harmistua kaikenlaisista matalan prioriteetin hommista, joita suuntaani ammuttiin. Pian alan luultavasti sanoa kaiken maailman epäolennaisuuksille "ei ole prioriteetti, jos olet eri mieltä, mun pomo on tuolla". Muutenkin korporaation hellä rautahanska puristi ja kaikenlaiset oheisjutut olivat tympeitä. Kun saisin vaan keskittyä tähän mitä oikeasti teen, olisi ihan kivaa.
Töiden jälkeen päädyin taas käymään uimahallissa, ja tällä kertaa en edes jumittanut niskaani. Uinti on kyllä vaikeaa. Osaan sitä juuri ja juuri riittävästi pysäkseni pinnalla ja saadakseni sukellusluvan, mutta enpä oikeastaan sen enempää. Etenkin hallissa polskiminen on myös oikeasti aika tylsää.
Illalla sain Tainan houkuteltua avaamaan Legendoja ja Lohikäärmeitä -kirjan, siinä toivossa että hän pelauttaisi minulle jotain. Koetin kovasti olla tukeva puoliso tässä asiassa, sillä kotona asuva pelinjohtaja on parasta.
Torstai, 17.11. 2022
Päivän harmistuminen: Mistä helvetistä lähtien minä tiedän jotain toimiston sähköurakoitsijoista?
Turhien hommien tennispallotykki jatkoi tulittamistaan, ja ärtymykseni näistä pulpahti jo näkyviinkin. Olisi ihan oikeasti tärkeitä ja kiinnostavia hommia, mutta sitten goddamn corporate overlords ja muut turhat tahot nakkaavat koko ajan kaikenlaista harmillista tauhkaa tielleni. Organisaatiokaavion mukaan työni on tehdä robotteja, ei selvittää jotain helkkarin puhelinongelmia.
Liikuntaan ei ollut minkäänlaista motivaatiota. Ulkona oli hienoinen pakkanen. Jos vaikka se tästä vielä vähän kiristyisi ja sitten tulisi lunta, voisi ehkä olla vähän valoisampaa ja ohjelmaan saattaisi ottaa laskettelemisen. Tämä saattaisi auttaa selviämään järjissään.
Viikonloppu, 18.-20.11. 2022
Ajankohdan sääilmiö: Lumi
Viimein annoin piutpaut kaikille turhille pikkuhommille ja keskityin robotteihin. Se ei käynyt aivan kivuttomati, ja koko päivän sain nuijia nurin yrityksiä vetää huomiotani muualle. Lisäksi robottien kanssakin painiminen oli turhauttavaa, kun niiden verkkoyhteydet olivat joko hitaita tai äärimmäisen hitaita. Päivän loppua kohti olin jo alkanut vastata todella kärttyisästi tyhmiin kysymyksiin, mikä ei koskaan ole hyvä merkki
Viikonloppu tuli todella tarpeeseen. Sen ohjelma oli lähinnä kiipeilyä ja roolipelien valmistelua. Boulderilla meni hyvin, köysissä ei mennyt niin hyvin, Legendojen ja lohikäärmeiden hahmonluontia tutkittiin ja uusi Eclipse Phase -kampanja sai lisää detaljia ja design docceja.
Ulkona satoi lunta. Jos tätä tulisi lisää, voisi liikuntavalikoimaan lisätä vielä laskettelunkin, mutta eihän tämä ensimmäinen satsi ainakaan tule maassa pysymään.
Maanantai, 21.11. 2022
Päivän akrobatia: Tasapainoilu varustehyllyjen päällä verkkojohtojen kanssa. Kiipeilytossuja tässä kaipasi.
Lumi oli vieläkin maassa, sitä tuli jopa lisää, ja yllättäen se vaikutti positiivisesti mielialaan. Vaikka töissä ohjelmassa oli edelleen turhauttavaa tappelua huonosti käyttäytyvien verkkoyhteyksien kanssa, vitutus oli merkittävästi pienempi kuin viime viikon lopulla.
Tein yhdeksän tunnin työpäivän ilman edes suunnatonta harmistusta. Kotona heittelin kasaan pelikampanjan puuttuvia kappaleita. En tiedä vielä, mihin kampanja on menossa, mutta ainakin sen nimeä on nyt pohdittu perusteellisesti. Alkuperäinen nimi-idea hylättiin, koska se oli suoraan vanhan B-leffan nimi, ja vaikka kukaan ei 60 vuoden takaisia elokuvia muistakaan, vähän enemmän omaperäisyyttä voisi käyttää.
Tiistai, 22.11. 2022
Päivän hämmästyttävä jekku: Kiinan suuren palomuurin voi kiertää lähettämällä paketit toisen kiinalaisen palvelimen kautta. Ehkä tämä nyt ei oikeasti ole yllättävää, mutta en siltikään odottanut, että se toimisi.
On saavutettu se aika vuodesta, jolloin pitäisi joka yö nukkua yhdeksän tuntia kahdeksan sijaan jotta olisi mitenkään virkeä. Arvatkaa nukuinko viime yönäkään sitä. Sain töissä vihdoin puskettua ärsyttävän tehtävän melkein maaliin asti, nyt jäljellä oli enää asioita, joille en oikeasti mahtanut mitään. Se ei tietenkään tarkoita, etteivätkö nekin olisi jotenkin minun vastuullani.
Liikunnan suhteen laiskotti. Lasketella ei vielä voinut, kyynärpään mielestä kiipeily ei ollut paras idea, joten liikkuminen jäi kävelylenkkiin. Onneksi ulkona oli edelleen lunta, niin käveleminenkin oli aivan hauskaa. Talvi saa lähiympäristön näyttämään tosi vieraalta, ja toisella puolella rataa on muutenkin villi vieras maailma, josta en tiedä mitään.
Keskiviikko, 23.11. 2022
Päivän työhön liittymätön turhautuminen: Miksei mikään liike mihin soitan hoida sellaisia autonaarmuja, joita meidän puskurissamme on?
Olisi pitänyt varmaan käydä toimistolla, mutta maanantain täysi juna ja vaunuista kuuluva aivastelu oli vähentänyt intoani liikkua julkisilla. Koetan varjella itseäni kulkutaudilta ainakin luolaseuran retkeen saakka, vaikka se sitten vaatiikin vähän työohjeiden rikkomista.
Kollega oli tänään hoitamassa kipeää lasta. Tuntuu siltä, että olen viimeiset pari viikkoa ollut aika yksin työhuolieni kanssa, ja tänään jotenkin tajusin, että todella monet vaikeat asiat jäävät parin kuukauden päästä yksin minun harteilleni. Jonkin verran tukea olen softakehittäjiltämme kyllä saanut, mutta verkko- ja käyttöjärjestelmätason kummallisuudet ovat olleet melkein pelkästään minun niskassani. Tämä on paitsi huolestuttavaa firmalle (single point of failure on huono homma), myös kuluttavaa henkisesti.
Tajusin päiväsaikaan pitää pienen breikin työstä, ja käydä ulkona kävelemässä, vielä kun maassa oli lunta. Tämä oli hyvä ajatus, ja pitäisi ottaa yleisemminkin tavaksi. Olisi vaan sellaisia päiviä, jolloin joku ei ole tulessa keskellä päivää.
Torstai, 24.11. 2022
Päivän kummastelu: Minkä vuoksi yksi nimenomainen nettikauppa ei kelpuuta firman luottokortteja?
Työpäivä näytti rauhalliselta suunnittelupäivältä, mutta sitten yhtäkkiä kaksi robotin asennuskeikkaa ponkaisi hirveään vauhtiin ja kaikenlaisia pieniä ongelmia ilmeni. Olin kuitenkin ilmoittanut, että kahdelta lähden kiipeilemään, joten jätin rintaman ja painuin boulderille. Päivä ei ollut parhaimpiani, mutta yhden uuden 6c-tasoisen reitin onnistuin valloittamaan. Toisaalta yksi 6b+ antoi minulle toistuvasti turpaan, mikä oli vähän outoa.
Boulderilta sitten pelaamaan. Pitkän tauon jälkeen Orient Express heräsi taas henkiin. Nyt hahmomme pääsivät viimein Pariisiin saakka, ja jo tässä vaiheessa havaittiin heikkoudeksi, että kielivalikoimasta puuttuu arabia. Yllättävän hyvin pelin aiemmat tapahtumat palasivat mieleen, vaikka edellisestä pelistä olikin älyttömät puoli vuotta. Seuraavaankin peliin on kaksi kuukautta, kun väliin tulee jouloma. Tätä vauhtia kampanja päättyy kun jään eläkkeelle.
Perjantai, 25.11. 2022
Päivän kitinä: Painovoima scifissä, taas kerran
Steamin alennusmyynnistä olin taannoin ostanut avaruusscifipelin nimeltä Deliver us the Moon. Se oli vallan hauska indiepeli, niinkuin Dead Space ilman ärsyttäviä vönkiäisiä ja -- minulle erityisen tärkeää -- enimmäkseen ilman maagista keinotekoista painovoimaa. Avaruusasemalla ollaan vapaassa pudotuksessa, kuten on oikein. Toki tässäkin pelissä on joku omituinen konventio, jonka vuoksi Lunan pinnalla painovoima vaikuttaa pienemmältä kuin paineistetuissa sisätiloissa, enkä tajua miksi tämä on. Ehkä videopeleissä on vaan niin tuskallista pelata, jos painovoima on jotain muuta kuin tuttu yksi gee. Ja siis tavallaan tämän ymmärränkin, mutta en silti hyväksy.
Jos jossain ilmaisumuodossa olisi oikeasti tilaa tutkia pienempiä painovoimia, se olisi juuri videopelit. (Ja animaatiosarjat, mutta ainoastaan satunnaiset animet tuntuvat tekevän tätä.) Arkkitehtuuri voisi hyvin heijastella sitä, että tyypit astuvat luonnostaan korkeammalle, tikkaat ovat optionaalisia, nesteet käyttäytyvät hankalasti jne. Toki sitten pitäisi myös hahmon kontrollia miettiä uudelleen kitkan ja vastaavan takia, mutta tietynlainen pelaajatyyppi (esim. minä) ottaisi tämän vain kiintoisana haasteena.
Nollagee-ympäristöjä videopeleissä on jo ihan kohtalaisesti. Haluan seuraavaksi hyvin toteutettuja pienempiä painovoimia, sekä erikoishaaveenani vaihtelevaa painovoimaa, mieluiten kiertopainovoimana eri kokoisissa pyörivissä sylintereissä. Tämä olisi luultavasti tosi vaikea toteuttaa, mutta videopelifysiikka on paljon kiinnostavampi asia johon pistää paukkuja kuin joku entistä makeempi visualistiikka. Fysiikka kun voisi oikeasti vaikuttaa tapaan, jolla peliä pelataan; visualistiikka jää vaan huomiotta heti kun toiminta alkaa.
Viikonloppu, 27.-28.11. 2022
Ajankohdan vaikeus: Langattomasti kommunikoiva televisio. Hyi tällaisille. Jos laite ei puhu normaalia TCP/IP:ä tai edes Bluetoothia, sen ei pidä yrittää viestiä langattomasti.
Jonkun selittämättömän ihmeen kautta ulkona oli vieläkin talvi. Luolaseuran syyskokous ja pikkiujoulut Inkoossa tapahtuivat lumen keskellä, ja vuodenajan mukaisesti en suostunut astumaan ulos hetkeksikään, vaikka tarjolla olisi ollut talviluolailua, paljussa istumista ja lumessa kierimistä saunan jälkeen. Moiset touhut kuulostivat minusta lähinnä yrityksiltä tilata flunssa.
Luolaseuran kokouksessa oli melkein ihan oikeaa vääntöä seuramme budjetista. Äänestämään ei aivan päästy, mikä oli ihan hyvä, koska en muistanut, mitä sääntömme sanovat äänestämisestä. Olen seuran hallituksessa seuraavanakin vuonna. Mieluummin en olisi, mutta noh, jonkun sitä pitää kuitenkin tehdä ja yrityksemme houkutella uusia naamoja ovat vaan epäonnistuneet. On ehkä vähän tyhmää pyörittää jotain organisaatiota vuodensta toiseen samoilla tyypeillä. Mutta jos luolaseura kuukahtaisi, katoaisi Suomen edustus Euroopan luolaharrastjien keskusjärjestössä ja samalla myös katoaisi kykymme käydä monissa byrokraattisempien maiden luolastoissa, kun siellä koppalakkipäiset viskaalit vaativat, että vierailevien luolaajien osaamisesta menee takuun heidän kotimaansa kattojärjestö. Tietäisivätpä vaan kuinka virallinen meidän kattojärjesteömme kaikissa puuhissaan on.
Sunnuntaina alkoi pakkaaminen viikonlopun reissua varten. Se katkesi vain muutaman tunnin kiipeilyä varten. Minulla meni vähän paremmin kuin viimeksi, mikä siis tarkoittaa ettei siltikään kovin hyvin, samalla kun Taina kohosi joihinkin korkeampiin sfääreihin ja selätti 6b:n reittejä tulematta kertaakaan köyteen. Hyvä että toinen meistä osaa.
Maanantai, 28.11. 2022
Päivän bondaus: Toiset ihmiset ovat ihan helvettiä
Töissä olen näköjään luisunut samaan "tyhmään huomioon vastataan sarkastisella letkautuksella" -linjaan, jolla varjelin mielenterveyttäni yliopistourani aikana. Tämä ei nyt ole ihan hyvä. Melkein neljä vuotta jaksoin ylläpitää optimismia ja kiukuttelemattomuutta, mikä toki on henkilökohtainen ennätys, mutta olisi hauskaa pystyä jatkamaankin sillä tavoin, eikä muuttua työyhteisön happamuuspilleriksi. Tämä vaan edellyttäisi, että minulle ei kasattaisi hommia, jotka eivät minkään kaavion mukaan minulle kuulu.
Miriltä pikkujouluissa saatuja juustoja käytettiin Käsespätzleen. Pakkaaminen ja tulevan reissun suunnittelu vähän niinkuin jatkuivat. Edelleen vähän karmii ajatus ekakertalaisten ulkoiluttamisesta, koska tosiaan en ole käynyt Walesissa neljään vuoteen, enkä tiedä mitä muistan OFD:n sokkeloista. Toivottavasti muistan, missä kaikki ansat ja monsut ovat, enkä kadota yhtään ekan tason seikkailijaa luolastojen syövereihin.
Tiistai, 29.11. 2022
Päivän vastustus: Liikkeet, joiden osoite on ilmoitettu tarkkuudella "kauppakeskus Suuri Kurpitsa". Ei kerrosta, ei sisäisiä osoitteita, ei mitään. Kauppakeskus on suurempi kuin pienet kaupungit. Miten ihmeessä näistä muka löytää mitään, kun infonäytöt joko eivät toimi, tai eivät ole ajan tasalla?
Ulkona talvi oli muuttumassa loskakeliksi. Ei kiitos. Onneksi töissä oli robotin tietotekniikan rakentelua ja muuta kiintoisaa, ei hallinnollista spagettia tai prosesseja. Töiden jälkeen oli ohjelmassa espoolaisessa kauppakeskuksessa navigointia, ja sitten vielä boulderointia.
6C:n reitit ovat kummallisia. Jotkut niistä menevät aivan heittämällä, ja jotkut eivät tahdo sujua millään. Taistelin urheasti erityisesti yhden 6c+ -tasoisen reitin kanssa, joka vaati yhdessä kohdassa hirmuista dynaamista loikkaa hankalalta otteelta toiselle hankalalle otteelle. Putosin korkealta monia kertoja, ja jossain vaiheessa mietin, pitäisiköhän tähän suhtautua jonkinlaisella varovaisuudella. Päätin, ettei varmaankaan pidä.
Keskiviikko, 30.11. 2022
Päivän antisankari: Kipinä, kiukkuinen maahismaagi
Tainan roolipeliprojekti harppasi eteenpäin, kun Legendoja & Lohikäärmeitä -kampanjan pelaajaporukka kokoontui tekemään hahmoja. Onneksi meillä oli kaksi kirjaa, koska hahmonluonti oli kaikkea muuta kuin intuitiivista. "Maailman suosituimmassa fantasiaroolipelissä" on aivan tarpeettoman monimutkainen systeemi, kun ottaa huomioon miten karkeita tuloksia sillä oikeasti saa aikaan. Lisäksi pelin käyttämä terminologia on hyvin epäintuitiivista ja avautuu vaikeasti ihmisille, joilla ei ole D&D-taustaa.
Edellisestä hahmonluonnista tämän sukulinjan systeemiin on lähes 20 vuotta, ja sekin oli jotain d20 Modern -yritystä. Onneksi tässä oltiin tekemässä vain ekan tason ruppanoita, koska kaikki monimutkaisuudet tasojen kohoamisesta ovat ihan oma matolaatikkonsa.
Kuitenkin kahden tunnin jälkeen meillä oli neljän maahishahmon ryhmä - taistelija, varas, samooja ja loihtija. Hahmojen moraalit osuivat suunnilleen samaan neljännykseen, joten eiköhän tästä peliä saada heti kun Taina saa ekan skenaarion jotenkin valmiiksi.