Lokakuu 2022: Tahdon olla verkkoguru
Viikonloppu, 1.-2.10. 2022
Ajankohdan viisastelu: Conis eka conis vika
Lauantaina oli roolipeliä. Vaihteeksi Tainan soolokampanjassa oli vieraileva pelaaja, joten vedin Tainalle ja Lissulle toimintaseikkailua Marsissa. Peli oli lähinnä suoraviivainen rymistely, mutta sellaisenaan ajoi ihan hyvin asiansa ja auttoi puutteeseen. Pelin jälkeen vielä höpistiin roolipelijuttuja pikkutunneille saakka.
Sunnuntaina olisi varmaan pitänyt käydä kiipeilemässä ja muutenkin liikkumassa, mutta jotenkin olo oli vähän hutera ja liikunta tuntui mahdottomalta ajatukselta. Niinpä piirtelin pelikuvia ja lahtasin mielikuvitusörkkejä Shadow of Warissa. Peli ei kyllä kauheasti tunnu salailevan sitä, että päähenkilö on oikeasti pahis, vaikkei sitä itse taida tajutakaan.
Maanantai, 3.10. 2022
Päivän nanokriisi: Naapuruston kahvila on muuttanut 10 metriä. Kaikki ei olekaan enää niin kuin aiemmin, perusturvallisuus järkkyy.
Olin fyysisesti jotenkin raihnainen ja Taina oli oikeasti kipeä, joten päätin tehdä vain etäpäivän kunnes olisin varma siitä, että olisin turvallinen ihmisten ilmoilla. Töiden jälkeen pyörittelin hieman peli-ideoita. Kaipasin kiipeilyä, mutta olo ei oikein sopinut siihen.
Omituisena aikuishommana päädyin auttamaan työhakemuksen ja cv:n kirjoittamisessa. Osaamiseni näissä perustuu lähinnä siihen, että olen aina välillä ollut asemassa, jossa pitää lukea näitä ja kutsua niiden perusteella ihmisiä haastatteluun. Omat näkemykseni ovat kuitenkin niin voimakkaasti konventionaalista viisautta vastaan ("ei kuvaa, ellet ole hakemassa mallin hommaa"), että apuni saattaa kyllä hyvinkin olla suorastaan haitallista. Mutta mitäs kysyvät.
Tiistai, 4.10. 2022
Päivän idea: Jos kävisi pitkästä aikaa OFD:ssä
Sain viimein uuden konsernin tunnukset, ja sukeltelin jättiyrityksen intranetiin tutkimassa, minkälaisen Suuren Saatanan palveluksessa sitä nyt ollaan. Taas olen joutunut kolossaaliseen organisaatioon, kokoa on kuin yliopistolla, mutta ajatustapa erilainen. Vähän tällainen nosti karvoja pystyyn, etenkin kun olen aika varma, että muutamat jutut omassa työssä tulevat tämän johdosta muuttumaan. Manageriksi en sentään ole joutumassa.
Illalla oli luolaseuran hallituksen kokous. Kesällä näköjään valtakunnan luolaskene oli ollut aktiivinen muutenkin kuin vain Vercors-retken osalta: kotimaan luolailua oli harrastettu ihan hirveällä tahdilla. Käynnissä oli niin hyvä meno, että totesin raskaan velvollisuuteni olevan järjestää joulukuussa aloittelijaretki Walesiin, niin että ne mukaan tulleista, jotka tahtoisivat ulkomaisiin isoihin luoliin, saisivat tähän tilaisuuden.
Keskiviikko, 5.10. 2022
Päivän leffa: Sugarland Express. Hyvin varhaista Spielbergiä, hemmetin hyvä.
Vaikka olinkin jo melko varma, että olin väistänyt Tainan flunssan, ei sateinen keli houkutellut siltikään menemään toimistolle. Sen sijaan ahersin kotoa käsin. Töiden ohella koetin sumplia mahdollista Walesin retkeä, ja jaksamisen rajat koettivat tulla vastaan. Henkisen tuen avulla sain kuitenkin operaatiota puskettua vähän eteenpäin, vaikka hieman raskasta se oli.
Pitäisi käydä ulkona, pitäisi liikkua, pitäisi kaikenlaista, mutta lokakuu on tuhonnut haluni tehdä yhtään mitään. Johtuen omituisista palkkakuiteistamme en edes tiedä, miten paljon lomapäiviä minulla on jäljellä, niin en kehtaa julistaa itseäni edes syyslomalle.
Torstai, 6.10. 2022
Päivän muka-luovuus: Vilkaisin Turun valtiasta ja aloin palauttaa mieleen, mitä Näkymätön piiri 3:n oikea kirjoittamisprojekti vaatisi
Sain tänään aikaan mahdottoman tilanteen: robottiamme ohjaavan automaatiolaatikon pitäisi varjella laitetta miltään potentiaalisesti vahingoittavilta liikkeiltä, mutta pelkästään manipuloimalla verkkoasetuksia ja docker-kontteja onnistuin pysäyttämään laboratoriossa olevan robotin tavalla, joka saattaisi rikkoa sen. Olen aika ylpeä siitä, että löysin tällaisen bugin (ja vielä parempaa, että en edes oikeasti rikkonut roboa niin tehdessäni). Työpäivällä oli muitakin saavutuksia, mutta tuo oli hienoin.
Ulkona oli hirveä koiranilma ja iltapäivästä taloksi asettui julmettu päänsärky, joka torppasi ajatuksen harrastaa jonkinlaista liikuntaa. Tämä on kyllä ollut ihan rikollisen laiska viikko.
Viikonloppu, 7.-9.10. 2022
Ajankohdan nokkeluus: Olemalla fantsumaan toiseksi pahin luolastojen hallitsija väistää rasittavat paladini-invaasiot.
Perjantaina jälkeen kävin pitkästä aikaa kiipeilemässä, kun Taina oli viimein tervehtynyt. Vaikka olen viikon lähinnä vaan pelannut Shadow of Waria ja syönyt pizzaa, silti boulderilla meni paremmin kuin hetkeen. Onnistuin jopa selviämään yhdestä 6C:n reitistä, vaikka vaikea se oli. Jos vaikka jaksaisi vielä sunnuntainakin kiipeillä.
Lauantaina ohjelmassa oli ensin lautapelaamista. Hankkiuduimme Oulunkylään, jossa päädyin pelaamaan Dungeon Worlds -peliä. Omaksi ja varmaan muidenkin ällistykseksi oikeasti voitin, vieläpä melko isolla marginaalilla seuraavaan. Ei ole pelinjohtokokemus mennyt täysin hukkaan. Oulunkylässä Jukka ja Taika olivat pitämässä isompaakin lautapelihäppeningiä, mutta meidän piti yhden pelin jälkeen syöksyä seuraavaan ohjelmaan, joka oli Niinan uusimman kirjan julkaisubileet. Hirveä määrä tuttuja oli änkeytynyt aivan liian pieneen ravintolakabinettiin, melu oli lähes sietämätön, mutta sittenkin oli hyvä nähdä ihmisiä ja kirjakin tuli hankittua.
Julkkareista piti lähteä varhain, puoliksi melun takia, mutta pääasiassa koska olin kätevästi triplabookannut päivään vielä hahmonluontia tulossa olevaan West Africa Charlie Foxtrot -ropeen. Aloin jotenkin olla aika lopussa hahmoluonnin tapahtuessa, minulla ei oikein ollut ideoita, ja satunnaisluonti näytti vain keskisormea. Sain aikaan hahmon, jota en oikeastaan tahtonut pelata, mutta onneksi sunnuntaina jostain löytyi luovuuden kipinä ja keksin, millainen tyyppi voisi oikeasti olla hauska modernissa palkkasotilaspelissä.
Maanantai, 10.10. 2022
Päivän pienoisleffa: Werewolf by Night, mustavalkoista Marvel-kauhua. Vallan hauska.
Jaksoin tehdä työpäivän ihan toimistolla saakka ja sitten jatkoin vielä kotona iltakymmenen jälkeen. Aivan järkyttävän hidas verkko ja läpipaska verkkolaitteiden konfiguraatiokieli muuttivat yksinkertaisen viiden minuutin homman puolentoista tunnin mittaiseksi hammaskiristely- ja kiroiluharjoitukseksi. Miten voivat saman valmistajan melkein saman mallin verkkolaitteiden hyväksymät ohjauskomennot poiketa olennaisesti toisistaan? Miksei viallisista komennoista tule mitään virheilmoitusta? Miksi me käytämme tällaisia teknologisia abortteja? Aateekoo ajaa hulluksi.
Tiistai, 11.10. 2022
Päivän inhottavuus: Viestinnän ja projektihallinnan vaikeus
Yhtiön suunnittelupäivä jyräsi minut aika täydellisesti. Tajusin, että sekä A- että B-suunnitelmat asiasta, josta olin ainakin puoliksi vastuussa olivat huomattavasti työläämpiä kuin olin kuvitellut, ja C-suunnitelmankin edessä oli kaikenlaisia hidasteita. Komponenttipula ja robottifirman laillisen aseman superpallomainen pomppiminen Y-tunnuksesta toiseen jallittivat jo minunkin sektoriani. Tähän olisi pitänyt varautua etukäteen, ja vaikka syy varautumattomuudesta ei ihan yksinomaan ollut minun, se oli kuitenkin suurelta osilta minun.
Kotiin päästyäni olo oli aika lyöty. Lyhyt intro West Africa Charlie Foxtrotiin auttoi fiiliksiä hieman, mutta sitten syysapatia imi taas syöveriinsä. Vaihteeksi myös Taina oli samassa kurimuksessa. Koetimme räpiköidä irti siitä katsomalla Google Earthilla planeetan jänniä paikkoja. En ollut edes tiennyt, että Färsaarilla on satojen metrien korkuisia merestä nousevia jyrkänteitä.
Keskiviikko, 12.10. 2022
Päivän ärsyyntyminen: Jos olen vastuussa toimiston verkotuksesta, soisin että minut päästettäisiin katsomaan uutta tilaa yli viikko ennen kuin se otetaan käyttöön.
Uuden Avian tilamme oli sähköistänyt joku 1700-luvun toimistosuunnittelija, joka oli vahvasti sitä mieltä, että sähkö ei ole tarpeen läheskään jokaisella toimistossa työskentelevällä. Tämä saattaa aiheuttaa ongelmia jahka muutamme paikalle. Työpäivä kului pääasiassa kattopaneelien päällä kiipeillessä ja sähkö- ja verkkoliittimien puutteita hämmästellessä. Lopulta päädyin tilaamaan asentajan tuomaan näitä vähän lisää.
Kotimatka Avialta on pituuden puolesta aika jees - 12 kilometriä - mutta pyörätiet ovat aivan vihoviimeinen sokkelo. Suuri osa pyöräilystä tapahtuu jossain keskuspuiston pikkupoluilla, joita ei ole mitenkään merkitty, jotka kiemurtelevat niin, ettei suunnasta ole tietoakaan, ja joiden kaikki risteykset näyttävät samalta. Miten ihmeessä täällä optimoisi reitin, johon ei sisältyisi ainakin kilometri ylimääräisiä koukkauksia? Karttasovelluskaan ei pysy kuusien välissä sijainnin perässä.
Kello kahdeksan aikaan päädyin vielä boulderillekin. Olin ensin vähän väsynyt ja innoton, ja sitten kokeilin vitsinä 6c+:n reittiä. Suureksi hämmästyksekseni sain sen kiivettyä ensimmäisellä yrityksellä. Tästä innostuneena koetin kaikkea muutakin vaikeaa, mutta taitoni eivät olleet maagisesti kasvaneet. Epäilen, että tämä yksi reitti oli vain vähän yläkanttiin greidattu.
Torstai, 13.10. 2022
Päivän fiilis: "Apprehensive", mitä se sitten suomeksi onkaan
Työpäivä tarjoili huonoja uutisia ja epäonnistumisia toisensa jälkeen. Lisäharmina kotiin tunkeutui taas naapurin elämänhallintaongelmaisen asunnosta hirveä löyhkä. Se häiritsi keskittymistä ja vei ajatukset onnettomaan suuntaan, jopa niin paljon että epätoivoni alkoi puskea läpi robofirman uusien omistajien kanssa käytävään palaveriinkion. Vasta aivan iltapäivästä tipahti postiin pieni valopilkku koskien uusien tilojemme verkotusta.
Valopilkusta huolimatta aloitin Pathologic 2:n pelaamisen. Olin aiemmin tapaillut hieman pelin introa, ja nyt astuin sisään varsinaiseen tarinaan. Melkein heti hyvin tuttu kuristava fiilis valtasi minut. Olen Haruspicus, olen täysin suossa, kaupunki ympärilläni vihaa minua ja on käsittämätön, ja Bachelorin tarinan pelaaminen 12 vuotta sitten on opettanut minulle, että asiat lähtevät tästä vielä huonompaan suuntaan. On ällistyttävää, miten tutulta arokaupungin ahdistavuus tuntuu ja miten paljon pelottaa lähteä sinne taas. Mutta epäilen, että niin saatan silti tehdä. Edellinen Pathologic oli parasta, mitä olen koskaan videopeleistä saanut; luultavasti olen itselleni velkaa sen, että ainakin katson pystyykö tämä pääsemään lähelle samaa.
Viikonloppu, 14.-16.10. 2022
Ajankohdan kehittyminen: Ranskankielisen sarjakuvan lukeminen sujuu jo kohtalaisen nopeasti.
Perjantain työpäivästä valtaosa kului verkkoa rakentaessa. Kun kirstunvartija oli kieltäytynyt antamasta rahaa oikeisiin sähkötöihin, minä ja kollega heittelimme sitten kattolevyjen päälle jatkojohtoja ja verkkokaapeleita ihan kahdestaan. Kyllä sitä näinkin saa uuden toimiston verkotettua, jälki on vaan vähän rumaa ja vaikeasti ylläpidettävää. Oikeasti fyysinen verkon rakentelu on puuhana ihan hauskaa, ja meillä oli järkevät tavoitekuvat, joita seurailla.
Tainalla alkoi syysloma. Olisi moinen kelvannut minullekin, mutta nykyisessä epämääräisessä elämäntilanteessani en edes tiedä, miten monta lomapäivää minulla on, saati että ehtisin pitää niitä. Niinpä viikonloput ovat edelleen ainoa rauhallinen kohta hektisessä menossa. Lauantaina oli pitkästä aikaa köysikiipeilyä, joka meni oikeastaan aika surkeasti. Sitten yönäytökseen katsomaan Everything Everywhere All at Once, joka oli vallan hyvä.
Sunnuntaiaamun aloitti adrenaliinipiikki, kun puhdistajakala hyppäsi ulos akvaariosta, eikä veteen palauttaminen näyttänyt virvoittavan sitä. Taina kuitenkin esti raadonsyöjärapua pilkkomasta sitä heti, ja parin tunnin kiven kolossa piileskelyn jälkeen puhdistajakala ilmestyi taas esiin. Sen pyrstössä oli vähän vekkiä, enkä ole ikinä nähnyt sitä noin nälkäisenä, mutta se tuntui uivan ja syövän reippaasti. Huojennus oli huomattava. Puhdistajakala on aivan kauhean eloisa eläin, syö kädestä ja reagoi ihmisiin, ja olisi ollut hirveää jos se olisi kuollut. Elämä meriakvaarion kanssa on sittenkin kaltaiselleni neurootikolle ehkä vähän tarpeettomankin jännittävää. En haluaisi, että koti on paikka, jossa tulee yllättäviä kriisejä.
Maanantai, 17.10. 2022
Päivän turhautuminen: Miljoona ylimääräistä näyttöä. Toivottavsti nämä saavat hyvän kodin.
Työpäivä kului vaihteeksi pelkästään jaloillani, kun pakkasin IT-huonetta ja muuta tietotekniikkaa konttorin muuttoa varten. Kävelyä kertyi yli 7 kilometrin verran, eikä askelmittari ollut edes koko ajan käytössä. Ei ihme, että kotiin palattuani olin vähän naatti.
Luovan sumun läpi hakkasin väkisin kasaan seuraavan pelikampanjani elementtejä. Hyväksyin, ettei sen tarvitse olla suuri mestariteos, kunhan on jotenkin etäisen kompetenttia ja kiintoisaa roolipelaamista. Jos se alkaa toimia, aivan hyvä, ja jos ei, teen sitten jotain ihan muuta.
Tiistai, 18.10. 2022
Päivän hämmästely: Miten hemmetin paljon käyttämättömiä kehittäjien työasemia meillä oikein pörrää nurkissa?
Toinenkin liikunnallinen työpäivä. Tavaroiden pakkaamisen tahti kiihtyi vain, mutta lopulta kaikki saatiin valmiiksi ihan järkevässä ajassa. Ehdin jopa livahtaa ennen neljää Espooseen koeajamaan Kia E-Soulia. Ajotuntuma oli tosi hyvä ja auto sympaattisen näköinen, mutta se taitaa olla tarpeisiimme vähän liian pieni ja kattokuorman kanssa kulmikkaan auton kantama saattaisi laskea vähän liikaa. Edelleen Kia Niro tuntuu realistisimmalta vaihtoehdolta.
Kiipeilyn sijasta päädyin jatkamaan John Williams -leffahaastetta. Ohjelmassa oli tänään Earthquake, joka oli huono mutta vallan viihdyttävä. En sitä silti menisi kenellekään suosittelemaan.
Keskiviikko, 19.10. 2022
Päivän kirja: The Last Good Man
Olin kuvitellut tämänkin päivän olevan muuttomenoa, mutta sen sijaan päädyinkin vaan tekemään etäpäivän kaikenlaisen pikkusilpun parissa. Taina poistui Turkuun lintuja rengastamaan, joten retkahdin välittömästi laiskuuteen, enkä töiden jälkeen jaksanut lähteä ulos kotoa. Pihalla oli pimeää ja epäinspiroivaa. Videopelit ja roolipelien kirjoittelu veivät huomion. Kun koitti nukkumaanmenoaika, olivat fiilikset niin kaamokselliset, etten tahtonut lukea Niinan Rihkama-kirjaa, koka se oli liian masentava. Onneksi Linda Nagatan milscifi oli helppoa ja viihdyttävää.
Torstai, 20.10. 2022
Päivän kuva: Palotikkaita pääsee ylös jos aloittaa wallrunilla
Aamusta Aviapolisiin, ja sitten kahdeksan tuntia reipasta kevyttä
fyysistä työtä. Muuttolaatikot oli kaikki saatu paikalle, jäljellä oli enää
niiden purkaminen, sähköjohtojen sijoittaminen, väliakiaisen kehittäjien
konefarmin rakentelu ja muu simppeli perusduuni.
Kalustettuna uudet tilamme olivat jokseenkin ahtaan oloiset. Toki vaikutelmaa lisää vielä kaikkialla olevat muuttolaatikot ja omalle pöydälleni jostain syystä sijoitetut viisi järeää pöytäkonetta. Sittenkin fiilis oli, että täällä ei välttämättä ihan kovin monta vuotta viitsisi viettää. Olen antanut robottifirmalle kesästä lähtien melkoisesti siimaa ja ymmärtänyt, että asioilla kestää hetki järjestyä, mutta soisin, että joululomaan mennessä minulla olisi esim. työpuhelinnumero. Muutamalle kontaktitaholle en oikeasti viitsi jättää privanumeroani. Tiedän, että monet eivät näitä lainkaan erottele, mutta minulle tämä ei vaan sovi.
Töiden jälkeen huomasin, että Britannian tuore tolvana pääministeriksi oli ottanut lopputilin. Tässä vaiheessa en enää ihan valtavasti hämmästelisi, jos joulukuun retki suuntautuisi itsenäiseen Walesin tasavaltaan.
Perjantai, 21.10. 2022
Päivän näyttelijä: Steve McQueen
Heräsin taas ennen auringonnousua ja olo oli sen mukainen. Sain pakottaa itseni ylös sängystä ja Vantaan perämaille, mutta onneksi työ piti hereillä. Sain kaikki omalla nimelläni merkityt noin 12 muuttolaatikkoa purettua ja jopa robotti-IT:n testikaappi tuli koottua. Vielä kun työhuoneessa olisi oikea verkko, mutta sitä ei varmaan saada ennen ensi perjantaita.
Taina palasi kotiin Turun reissultaan. Olimme molemmat aika väsyneitä, joten liikuntasuunnitelmat haudattiin ja sen sijaan katsoimme vaan elokuvaa. Towering Inferno oli yllätyksekseni oikeasti hyvä.
Lauantai, 22.10. 2022
Päivän kitinä: Kuka lähettää kutsun tapahtumaan pelkästään paperilla? Niin, että paperilla on otos Googlen karttakuvasta? Ja nälkävuoden pituinen linkki reittioppaaseen, jota ei kuitenkaan voi klikata, koska paperi? Tuliko 90-luku takaisin, alanko kohta saada fakseja ja kutsuja Nuuksiossa pelattaviin fantsularppeihin?
Kiipeilyssä meno oli vähän kummallista. Pari tuttua 6b+:n reittiä ei tahtonut mennä, mutta sitten toisaalta yksi uusi 6c meni suunnilleen heittämällä, ja toinen tuntui täysin mahdolliselta, voima vaan ei ihan tällä kertaa riittänyt. Jonkinlaista edistymistäkö tässä on oikeasti tapahtunut?
Päivän toinen ohjelma oli käynti Suomenlinnassa. Jotenkin jouduin jo lähivuosieni kolmansiin häihin, joista vain yhdet olivat olleet omani. Yleensä kartan näitä, ja muistin kyllä miksi. Nyt naimisiin menivät Jukka ja Johanna, ja onneksi omassa pöydässäni oli pelkkiä luolaharrastajatovereita, niin keskustelut eivät missään vaiheessa olleet tavanomaisen ahdistavia. Toisaalta, rauhantuomarin puheessa puhuttiin kovasti luolista, ja häävalssina soi Mokoma, joten ihan pieni vastakulttuurin tuulahdus näihin bileisiin sentään saatiin.
Sunnuntai, 23.10. 2022
Päivän teema: Pariisi viidellä frangilla päivässä
Pelinkirjoituksessa jonkinlainen pato oli päässä murtunut, ja olin päässyt tasolle, jossa oikeasti tiesin mitä pitäisi kirjoittaa, ja miten se suhtautuisi asioihin, joita oikeasti pelauttaisin. Edelliset pari kampanjaa oli rakennettu niin vahvojen struktuurien päälle, että tuntuu että kaikki vähemmän suunniteltu on tuomittu tuhoon. Ehkei näin välttämättä kuitenkaan ole, ja on minulla tässäkin sekä lyhyen että pitkän tähtäimen maali; reitti sinne onkin varmaan sitten tavanomaisen mutkikas.
Pelinkirjoitteluun ei kuitenkaan käytetty koko päivää, koska oli myös mahdollista pelata. Lys Sacré jatkui taas Hämeenlinnassa. Häröt tyyppimme poukkoilivat häröissä seikkailuissa pitkin Pariisia, francobelgialaisen sarjakuvan tyyliin. Olen erittäin tyytyväinen omaan hahmooni, koska vaikka se on selvästi koominen kuten kaikki muutkin, hänellä on kuitenkin rikas ja monipuolinen tunne-elämä ja arvomaailma, joka aiheuttaa aivan riittävästi ongelmia.
Illalla katsottiin vielä Eiger Sanction osana John Williams -haastetta. Olin joskus pitänyt leffaa hyvänä, ja kyllä kiipeily siinä olikin mahtavaa, mutta se oli selvästi sokaissut minut leffan todella monille muille vioille. Olisi varmaan pitänyt katsoa tämä ilman puhetta.
Maanantai, 24.10. 2022
Päivän säätila: Kylmä. Hengitys huurusi ja kaikkea. Ollaan ihan selvästi loppusyksyssä, kohta varmaan saadaan lunta ja pakkasta. Plääh.
Roudasin konehuoneesta redundanttia kalustoa uuteen tukikohtaan, ja loppupäivän vietin erilaisissa palavereissa. Väsymys vaivasi, mutta päivä oli silti pitkä. Kotona energiaa ei ollut oikein muuhun kuin leffahaasteeseen. Vuorossa oli onneksi Jaws, joka oli juuri niin hyvä kuin muistinkin.
Tiistai, 25.10. 2022
Päivän ärsyttävyys: Aviapolisin lounaspaikat menevät kiinni tosi aikaisin, ja kansainvälinen kumppanimme tunkee palaverit keskelle parasta lounasaikaa.
Uusi toimisto on julkisilla ja fillarilla puolitoista kertaa niin kaukana kuin vanha, mutta autolla sinne menee vain puolet siitä mitä vanhalle toimistolle. Olisipa kevyt sähköauto niin kehtaisi ehkä liikkuakin autolla.
Työpäivä sisälsi pikkusilppua ja palaveripuuroa. Sen jälkeen tahdoin liikkua, joten sain Tainan houkuteltua mukaan boulderille. Siellä meno oli edistynyttä: aiemmin mennyt 6C sujui heittämällä, ja onnistuin pääsemään ilman suuria vaikeuksia ylös jopa ihan upouuden 6C+ -tason reitin. Olin itsekin yllättynyt siitä, kuinka helpolta se tuntui. Kuvittelisin mielelläni oppineeni 6C-tason boulderoijaksi, mutta muut vastaavat reitit eivät vieläkään menneet. Toisaalta ne eivät enää tuntuneet ihan täysin mahdottomiltakaan. Boulderkeskus tarjoaa "kohti seiskaa" -kursseja, pitäisiköhän käydä sellainen? Huvittaisi lähestyä seuraavaa greidiä muutenkin kuin asymptoottisesti.
Keskiviikko, 26.10. 2022
Päivän ostos: 30 tuubia hammastahnaa. Vessapaperin hamstraus on niin 2020.
Tämän päivän voitoksi katsottakoon, että pääsin ylös vuoteesta. Ulkona oli niin kertakaikkisen mustaa ja lohdutonta, että kiusaus vain jäädä petiin oli hyvin suuri. Loppusyksyn synkkyys kävi aivan täysillä päälle, mikään ei huvittanut enkä tahtonut tehdä töitä tai mennä ulos. Molempia piti kuitenkin edes vähän harrastaa.
Tarvitsen lomaa, mutta sellaista en saa ennenkuin tulevan perjantain serverikaapin ja verkon siirto tapahtuu. Koko homma karmii minua, koska en ole siitä mitenkään kontrollissa siitä huolimatta, että olen siitä vastuussa, enkä yhtään tiedä mitä teen jos asiat menevät päin helvettiä. Pitäisi olla järkevä B-suunnitelma, mutta tuntuu siltä, että organisaatio haraa moisessa vastaan kun ei ole luottokorttia eikä budjettia eikä mitään muutakaan.
Torstai, 27.10. 2022
Päivän kummastelu: Täysin tunnistamaton Linksysin laite konehuoneen muun kaluston keskellä
Muuttoahdistukseen löytyi lääke tekemisestä. Vasten aiempia tuumiani päätin sittenkin koettaa purkaa konehuoneesta vielä vähän lisää kalustoa, ja siihen menikin koko päivä. Ihan hyvä, että aloitin jo nyt, olisi muuten voinut tulla kiireinen huominen. Henkisesti puuha oli sen verran kuormittavaa, että töiden jälkeen en edes yrittänyt kiskoa itseäni ulos pimeään liikkumaan.
Jahka nykyinen paniikki on ohitse, pitää järjestää aikataulutusta siten, että päiväsaikaan teen jotain muuta kuin töitä. Ei ole hyvä jos kaikki valoisa aika menee tietokonetta nakuttaessa ja sitten kun pitäisi harjoittaa jotain virkistystoimintaa, onkin ulkona liian pimeää ja mitään voimaa tai intoa ei ole. Duunini huomioiden tämän pitäisi kuitenkin olla mahdollista.
Perjantai, 28.10. 2022
Päivän oivallus: Mustekala-asun ja suostuvaisen partnerin kanssa sinäkin voit toteuttaa lonkeropornofantasiasi
Kun aamulla purkaessaan serverihuonetta huomaa, että pääreititin on ollut katkotta päällä kolme vuotta, ja kun sen uudelleenkäynnistäminen johtaa siihen, että se ei enää avaa VPN-yhteyksiä robotteihin, tietää jo valmiiksi mitä päivältä voi suunnilleen odottaa. Vaikka minun tehtäväni ei onneksi ollutkaan serverikaapin fyysinen irrotus ja siirtäminen (joka myöskin näytti aivan helvetilliseltä hommalta), sain viettää koko päivän kaapeli- ja konfiguraatiohelvetissä. VPN ei toiminut uudessakaan paikassa, mutta eipä sillä väliä, koska ei toiminut juuri mikään muukaan.
En muista, koska olisin viimeksi kiroillut näin vitusti. Kuristava stressi ja neuroottinen fiilis siitä, että firman koko IT olisi nyt historiaa piti otteessaan melkein neljään saakka. Sitten yllättäen tapahtui läpimurto (tietäisinpä vaan mikä sen aiheutti) ja olennaisimmat osat infraa alkoivat jutella toisilleen. Jopa kaukomailla oleviin robotteihin saatiin yhteys.
Helpotus oli romauttaa minut spagetiksi. Tietenkään konttorin työasemaverkko ei vielä toiminut, langattomasta verkosta puhumattakaan, mutta nämä olivat simppeleitä asioita. Huojennus ajoi minut kollegoiden baari-iltaan, jossa totesin hedelmämehutarjonnan surkeaksi. Pakenin sieltä parin mutkan kautta Jukan synttäribileisiin Teatterimuseolla. Tarjoilu oli herkullista (koska iltaruokaa en ollut syönyt), musiikki osui eteläpohjalaistraumoihini, mutta parhaana oheisviihteessä museolla sai ryöstää vaatteiksi teatterikaapista löytyviä juttuja. Kohtalaisen osan iltaa vietinkin sitten mustekalaksi pukeutuneena.
Kotiin selvisin vähän ennen yhtätoista. Siellä en voinut olla vilkaisematta it-tilannetta, ja havaitsin yhteyden robotteihin taas katkenneen. Perkele.
Lauantai, 29.10. 2022
Päivän kuva: Luolakamoja tarvitaan, jos aikoo säätää aateekoota
Yöuni meni päin helvettiä. Koska olen neuroottinen hermoraunio, heräsin neljän yötunnin jälkeen tietoisuuteen siitä, että verkko uudella toimistolla ei toiminut ja sen olisi maanantaina toimittava. Kun viiteen mennessä en ollut saanut nukuttua uudelleen, totesin että sama oli nousta ylös ja hankkiutua toimistolle. Kello 06:10 aloitin viikon kuudennen työpäivän.
Olin toimistolla aivan yksin, koskapa kollegani piti huolehtia lapsistaan. Listasin kasan tavoitteita, ja heittäydyin niitä päin. Ensimmäinen tavoite, saada verkkoyhteys jotenkin luotettavasti, toteutui ekan varttitunnin aikana. Seuraava tavoite oli saada työasemaverkot kuntoon, joka myös onnistui melko nopeasti. Sitten jumiuduin säätämään kehittäjien konefarmia ja langatonta verkkoa, ja näihin menikin yllättävän kauan hankalien tukiasemien kanssa.
Äänetön, lähes neitseellinen toimisto oli puoliksi aavemainen ja puoliksi virastomaisen ystävällinen työympäristö. Väsymys alkoi painaa melko nopeasti, ja kiusaus vaan jättää koko roska maanantaille nyt kun ihan yksinkertaisin toiminta oli saavutettu oli melkoinen. Ärsyttävästi asioiden lähestymisjärjestys oli typerä: kun olin aloittanut langattoman verkon virittelyn, se piti tehdä loppuun asti, mutta samalla takaraivossa painoi koko ajan tieto siitä, että muutama serveri ei vaan ollut noussut pystyyn ja niiden kanssa painiminen tulisi olemaan monimutkaisempaa kuin pelkkä verkkosäätö.
Opin syvästi vihaamaan uuden toimistomme kaapeli-infraa. Joku perkeleen virittelijä oli keksinyt sijoittaa kytkinhyllyt välikaton päälle juuri ovien sisäpuolelle, paikkaan joka oli ahdas ja johon ei tahtonut millään päästä käsiksi. Jätin suosiolla kytkinten pysyvämmän paikalleen ruuvaamisen tulevaisuuteen, koska yhdellä hengellä sen tekeminen olisi ollut liian vaarallista. Eivät käyttämäni tikkaat niin vakaat olleet.
Lopulta, kun langaton verkko toimi, puuttuvat serverit lähtivät päälle lähes antiklimaktisen helposti. Kuuden ja puolen tunnin rutistuksen jälkeen toimisto oli valmis käytettäväksi. Kivi vierähti hartoiltani. Siivosin jäljet ja ajoin kotiin. Voisi olla syysloman paikka.
Sunnuntai, 30.10. 2022
Päivän ärsytys: Drone ei tahtonut kommunikoida kauko-ohjaimen kanssa. Sentään eka lento onnistui ilman suurempia teknisiä mutkia.
Eilisiltana Karo oli ilmaantunut käymään meillä, mutta huolimatta toiveista en saanut aamulle sovitettua roolipeliä. Kun hän lähti (varmaan pettyneenä) takaisin Turkuun, minä ja Taina suuntasimme Porvooseen katsomaan sukulaisiani. Takana on koko korona-ajan mittainen tauko tästä sosiaalisesta piiristä, ja se oli ollut riittävä, että seurassa oli jopa ihan hauskaa. Toki tähän vaikutti se, että meillä oli mukana drone, ja viihdytimme lapsia ja aikuisia lennättämällä sitä tontin ympärillä ja sitten katsomalla sen kuvaamaa videota.
Sisarusten lapset ovat ihan okei, ja isoin niistä oli jo kouluikäinen. Kartanolla myös tajusin, kuinka hiton vilkkaita ja äänekkäitä sukulaiseni ovat, ja kuinka minua ärsyttää, että heidän seurassa itsestäni tulee esiin samanlaisia piirteitä. Sentään en jäänyt Porvooseen niin pitkäksi aikaa, että olisin muuttunut pysyvämmin möykkääväksi barbaariksi.
Maanantai, 31.10. 2022
Päivän käsittämättömyys: Laite, jonka kytkeminen verkkoon aiheuttaa yhteyksien kuoleman 15 minuutin kuluttua kytkennästä
Vaikka arvostankin talviajan tuomaa lisätuntia aamuun ja työmatkan lisääntynyttä valoisuutta, en arvosta illan suurempaa pimeyttä tai yleensäkään sitä, että kaikki tapahtuu myöhemmin. Lisävalokin riittää ehkä sen pari viikkoa ja sitten on taas pysyvä yö. Minkäs takia taas asuinkaan näillä leveysasteilla?
Vaikka suuri verkkosiirto olikin jo tapahtunut, jäljellä oli hirveä määrä ärsyttävää pikkusilppua ja toimimattomia nice to have -palveluita. Niiden kanssa painiminen oli turhauttavaa, etenkin kun ongelmanratkonta monesti rönsyili yli ja häiritsi sellaisia palveluita, joita ihmiset oikeasti käyttivät. Haluaisin vaan antaa olla, mutta ei sekään oikein ole vaihtoehto.
Töiden päätyttyä lähdin kotiin, ja havaitsin, että viimeisin säätömme oli katkaissut taas toimiston verkon. Koetin antaa asian vain olla, mutta kun puolenyön kieppeillä päälle iski myös allerginen kutina joka esti nukkumisen, ajoin kuitenkin Aviapolisiin ja vedin häiriötä aiheuttavan piuhan irti.
