Syyskuu 2022: Kaamosmasis ottaa varaslähdön
Torstai, 1.9. 2022
Päivän tehtävä: Kuinka tunkea 79 senttiä pitkä pahvilaatikko 78 senttiä pitkään rullakkoon
Nukuin huonosti, työasiat pyörivät päässäni koko yön. Taina oli oikeasti kipeä ja jos olisin voinut, olisin pysynyt itsekin kotona. Koska kuitenkin työt vaativat toimistolla oloa, vietin päivän pitkästä aikaa maski naamalla. Muistin jopa vaihtaa tuoreeseen aina kun päänsärky alkoi hiipiä esiin.
Liisatut laitteet tuli pakattua ja muutosneuvotteluja käytyä. Alkaa vähitellen tympiä tämä neuvotteleminen, voisi olla sekin operaatio jo ohi. Olen tähän joko liian neuroottinen tai liian taitamaton. Pyöräillessä oli koko ajan ylämäki ja vastatuuli. Pah.
Viikonloppu, 2.-4.9. 2022
Ajankohdan mielikuva: Hölmistyneen näköinen leijona, jonka ajatuskuplassa on kippo maitoa ja kysymysmerkki. Guess you had to be there.
Masennuksen ekoihin oireisiin kuuluu minulla haluttomuus kirjoittaa, yhdessä kaikenlaisen muun haluttomuuden kanssa. Kun Tainakin oli kipeä, en saanut itseäni piiskattua liikkumaan koko viikonloppuna. Verukkeena itselleni oli, että "kohta se flunssa iskee minuunkin, ei kannata", mutta flunssa pysyi poissa ja ainoa sairauteni oli apatia. Nukuin yöt huonosti ja päivisin sain pakottaa itseni tekemään mitään.
Onneksi oli sentään vähän sovittua ohjelmaa. Lauantaina Topi veti tokan session Troubleshootersin Lys Sacré -kampanjaa. Peliä varten piti hankkiutua Hämeenlinnaan, ja Taina oli niin kipeä että pystyi osallistumaan vain etänä, mutta sisällön puolesta peli oli mainio. Afrikkalaisia vallankumousarmeijoita, tiedusteluorganisaatioita, mielikontrollisäteitä, petoeläimiä savannin yössä ja pöhköjä, pöhköjä juonenkäänteitä. En vielä ihan täysin ole kalibroinut omaa pelaamistani oikealle absurdiuden tasolle; kyseessä on seikkailukomedia, ei vakava toimintadraama eikä kohelluskomedia, joten hahmonpelaamisen pitää tasapainotella aika hankalalla narulla. Mutta haasteet kasvattavat roolipelaajana.
Kotona Tonja oli saapunut vierailemaan, ja tämä auttoi hieman sunnuntaiapatiaan. Silti aikaansaannokseni olivat surkeat. Masennuksen kanssa flirttaillessakin kitka asioiden tekemiseen on korkea - en jaksa mennä kiipeilemään, kun Taina ei pääse mukaan, hyvät kengät ovat korjattavana, ulkona sataa ja kausikortissakaan ei ole kertoja. Joidenkin näistä asioista on syytä korjautua pian.
Maanantai, 5.9. 2022
Päivän kickstarter: RPG Stories - 3D virtuaalinen roolipelipöytä. Tarvitsen tällaista todella kovasti, koska kaikki tähänastiset ovat olleet vain 2D ja koska SketchUp ei vaan ole hirveän hyvä roolipelitilannekäyttöön.
Nukuin taas huonosti ja heräsin ahdistuneena. Perjantain olin käyttänyt vänkäämällä juristien kanssa, ja tänään hallintomeno jatkui romunkuljetuksen ja muun käytännön homman rinnalla. Huojuin päivän jossain masennuskiukun tuntumassa, ja onnistuin juuri ja juuri olemaan saamatta aikaan tappelua kenenkään kanssa.
Ulkona oli ihan oikeasti kylmä ja autoilija koetti ajaa päälleni työmatkalla. Fatalistisesti en tehnyt elettäkään väistääkseni. Selvästi merkki siitä, että nyt menee aika vahvasti.
Tiistai, 6.9. 2022
Päivän raivo: En saatana tee donitsia ennenkuin se onnistuu valitsemillani lisälaitteilla
Yhtä aikaa käynnissä olevat hallinnollinen ja tekninen kriisi syövät kaikki voimat, niin että töiden jälkeen jaksaminen oli tosi matalalla. Edelleen maailma vitutti, eikä auttanut, että päätin koettaa piristäytyä Blenderin opettelulla. Helvetti tämän softan designiä. Olen jo hyväksynyt oppimiskäytän, mutta en ole saatana hyväksynyt ajatusta, että voidakseen tehdä 3D-malleja on pakko olla ulkoinen hiiri ja näppäimistö jossa on numpad. Kiertoteitä on olemassa, mutta softan oletuksena tarjoamat vaihtoehdot ovat aivan tarpeettoman kömpelöitä. En voi olla ainoa ihminen maailmassa, jolle 3D-mallintaminen on myös esim. reissussa tehtävää puuhaa ja jonka pitää onnistua minimityökaluillakin. Nykyisillä työkaluilla se onnistuukin, mutta Blender tuntuu olevan jossain "beige boksi, näyttö, näppis ja rotta" -paradigmassa.
Keskiviikko, 7.9. 2022
Päivän olo: Itseäni epäilevä
Muutosneuvottelut päättyivät, huolimatta epävarmuudestani siitä, oliko tämä viisas päätös. Koen edelleen olevani väärä henkilö näitä käymään; olen ehkä looginen ja omistautunut, mutten ole kovin lujatahtoinen ja minulla saattaa olla liiaksikin taipumusta ymmärtää neuvottelun vastapuolta. Joku pässinpäisempi AY-jyrä saattaisi olla parempi tässä.
Kotona olin yhä aika voimaton. Haluaisin pitää kahden viikon loman, jonka sisältö olisi joko hieno luola- tai sukellusretki jossain lämpimässä ja valoisassa paikassa, tai vaihtoehtoisesti kirjoittamis- ja roolipeliloma turvallisesti kotona ilman tarvetta singahdella minnekään. Tajusin, että lomakaudella jokaiselle annettu kahden viikon yhtäjaksoinen loma ei todellakaan ollut minun kohdallani toteutunut tänä kesänä, vaikka luolaretkeily pitikin suuren osan aikaa ajatukset poissa töistä. Päätin, että tämä selitti tämänhetkisen energiattoman fiiliksen. Selittäminen ei tietenkään vielä korjannut mitään.
Torstai, 8.9. 2022
Päivän kuva: Der Spiegel määrää
Työpäivä meni omituisessa neuvottelujälkeisessä koomassa. Sen jälkeen käväisin Tainan kanssa koeajamassa Nissanin sähköatoa. Sillä ajaminen oli koko lailla chillimpää kuin Hyundailla, mutta hinta tässäkin oli aika hirveä. Miten kellään on näihin varaa? Olen jo pudottanut budjetista pois melkein kaiken turhan, ja silti tuntuu siltä, että vuoden vaan rahaa.
Illalla Britannian valtiatar Lissu II viimein kuoli. Teoriat kuolinsyystä vaihtelivat: joko stressin laukeaminen siitä, että ei enää tarvinnut katsoa Bojoa pääministerinä, loppuromahdus siitä, että kuuli Liz Trussin suunnitelmat valtakunnalle, tai ihan vaan sydänkohtaus syksyn ensimmäisestä kaasulaskusta. Mutta siinä taisi mennä senkin imperiumin viimeinen reliikki.
Viikonloppu, 9.-11.9. 2022
Ajankohdan saavutus: Sain luettua ensimmäisen ranskankielisen sarjakuvani. Aloitin välittömästi seuraavan osan. Aina välillä menee kokonainen sivu ilman Google Translatea, ja välillä jokainen repliikki pitää kääntää.
Viikonlopun uutiset olivat kuollutta kuningatarta ja Ukrainan vastahyökkäystä täynnä, jopa niin paljon että ne tunkeutuivat minunkin hermeettiseen kuplaani. Perjantain työrallista pakenin melko varhain koeajamaan Kia Niroa. Se oli ehkä Skoda Enyaqin jälkeen paras testaamamme peli, eikä edes ihan yhtä hävyttömän kallis. Moitimme: hienoinen zen-fiiliksen puute ajotuntumassa. Kiitämme: ohjauskokemus, reaktiivinen jarrutus, kantama, tila, oikeastaan kaikki muu. Tällaisella kelpaisi kyllä reissata.
Sähköautomatkailun logistiikkaan perehtyminen oli koko viikonlopun läsnä. Pitkästä aikaa saimme edes vähän kiipeiltyäkin, vaikka meno boulderilla oli kyllä säälittävää. Kiipeilyn lisäksi eräänlaista liikuntaa oli Demossin ja Hannan tarjoama jousiammuntakokeilu. Ammuin vaistojousella paremmin kuin tuliaseilla, mikä tosin ei paljon vaadi, koska tuliaseiden kanssa olen huonoin tuntemani ampuja. Jousiammuntakeskus sijaitsi maanalaisessa väestösuojassa, ja kiusaus vain livahtaa tunneleihin oli suuri. Kuitenkin päädyin kiltisti illalliselle vanhempien jousiharrastajien luo enkä karannut maan alle.
Maanantai, 12.9. 2022
Päivän käsittämättömyys: Uusi AWS:n EC2-instanssin generointi. En osaa tätä ollenkaan.
Fiilikset horjuivat yhä flunssan rajamailla, mutta päätin että jos en olisi oikeasti kipeä, toimisin kuten täysin terve ihminen toimii siihen saakka kunnes olisin kipeä. Niinpä pyöräilin töihin vaikka se olikin vähän raskasta. Työpäivä meni Amazonin kaaoksessa. Kotona tapailin videopelejä, mutta mikään ei oikein vedonnut. Halutaan: immersiivinen simulaatio, mieluiten scifiä tai fiksua fantsua, tempoltaan verkkainen, juoneltaan ja presentaatioltaan laadukas, sävyltään fiksu. Toisin sanoen, halutaan Arkanen peli, mutta myös Deus Exin, Alien Isolationin tai Vampiren jälkeläiset kelpaavat. (Stalker on valitettavasti liian asekeskittynyt, jostain Bioshockin massamurhanhimoisuudesta nyt puhumattakaan.)
Tiistai, 13.9. 2022
Päivän ärsytys: 6B:n reitti ei vaan mennyt
Edellinen köysikiipeilykertani oli yli kaksi kuukautta sitten Oberriedissä. Sen jälkeen olen vain käynyt boulderilla semisäännöllisesti ja muutenkin harrastanut vähemmän liikuntaa kuin olisin halunnut. Niinpä tälle päivälle osunut kiipeilykeikka Ristikkoon olikin vähän heikompaa suoritusta. Kiipeilyseuranani oli nykyinen sekä entinen työtoveri, ja päivän suurimmaksi saavutukseksi jäi 6a+:ksi greidatun reitin liidi. Ei ehkä ihan ala-arvoista siis, mutta selvästi heikompaa kuin missä olin ollut ennen kesää. Lyhyet boulderireitit eivät vaan pidä kestävyyttä yllä samalla tavoin.
Kotona ruokana oli itse tehtyä pizzaa. Koetin syötyäni tarttua johonkin noin miljoonasta oikeasta hommasta, mutta päädyin vaan lukemaan jotain tyhmyyksiä internetistä. Missä välissä minusta on tullut näin aikaansaamaton?
Keskiviikko, 14.9. 2022
Päivän fysiikkapohdinta: Rekyyli matalassa painovoimassa
Juuri kun pääsin aloittamaan operaation, joka oli sekä tarpeellinen että kiinnostava, tipahti eteeni hirveä määrä luottamushenkilösälää. En sitten omistautunut tekniselle operaatiolle, kuten olin toivonut.
Päädyin tänäänkin jotenkin kiipeilemään, tällä kertaa boulderille. Ei mitään sankaritekoja sielläkään, sormet olivat edellispäivän jäljiltä vielä kipeät, mutta pari tasapainoreittiä meni yllättävän hyvin. Pitäisi jotenkin puristaa itsensä takaisin sellaiselle tasolle, jossa 6C:n boulderit ovat jotenkin mahdollisen tuntuisia.
Ulkona satoi, ja sitten satoi vähän lisää. Yäk.
Torstai, 15.9. 2022
Päivän urakehitys: Roolipelaaminen ruokapalkalla. Jos tällaista olisi tarjolla joka päivä, voisin hylätä tietotekniikan.
Lyhyen ja palaverien täyttämän työpäivän jälkeen pyöräilin sateen läpi Pasilaan Ylelle. Ylen Ropelive-proggis oli tulevaisuudessa taas tekemässä actual play -ohjelmaa, ja olin päätynyt mukaan testaamaan Miken scifi-skenaariota. Pimeää puolta en tässä ryhdy spoilaamaan, mutta kuten aina, pelaaminen oli tosi jees. Sen jälkeen pelaajaporukka antoi palautetta ja hiomisehdotuksia varsinaiseen pelautukseen.
Testipeli oli aivan tavallinen roolipelisessio. Sen jälkeen jäin miettimään, että varsinaisen Ropeliven kaltainen juttu ei todellakaan ole ainakaan pelaajan roolissa minua varten. Tämä ei siis todellakaan tarkoita, etteikö sitä pitäisi tehdä tai seurata tai että siitä olisi jotenkin väärin pitää, ainoastaan, että omat preferenssini ovat siitä todella kaukana. Mediaesiintymisessä yksi tärkeimpiä arvoja on yleisön viihdyttäminen (mitä se sitten tarkoittaakin - mutta kuivimmassakin dokumentissa tärkeintä on, että se pitää yllä kohdeyleisön kiinnostuksen ja puhuttelee heitä), eikä tämä omassa roolipelaamistyylissäni komboa alkuunkaan hahmon pelaamisen kanssa. Pelinjohtajana osaan ehkä keskittyä viihdyttävyyteen, mutta pelaajana lähinnä vain ahdistaa ajatella, että toimintaani seuraa joku ulkopuolinen ja että minulla on tätä ulkopuolista kohtaan jotain velvoitteita. Pelipöytää kohtaan on pelaajalla velvoitteita, sen ihan hyväksyn, eikä minulla ole pulmaa senkään kanssa, että joku pöydän ulkopuolella seuraa pelaamistani, mutta ajatus siitä, että pelaamista pitäisi jotenkin sovittaa siten, että se olisi myös seuraajalle viihdyttävää on lähinnä ahdistava.
Joskus 25 vuotta sitten ränttäsin larppiskenessä siitä, kuinka larppaaminen ei ole näyttelemistä (ainakaan minulle), ja olen tästä edelleen samaa mieltä. Yleisön käsite on minusta roolipelaamiselle vieras. Voin kyllä esiintyä yleisön edessä, ei siinä mitään, mutta sitten en tee sitä improvisoimalla ja yrittämällä samalla pelata jotain hahmoa. Siinä on aivan liian monta palloa ilmassa putkiaivoiselle.
Perjantai, 16.9. 2022
Päivän komento: ldapsearch
Päädyin viettämään valtaosan työpäivästä maanalaisessa labrassa, kun siellä tekemäni päivitys sai erään laitteen päästämään taikasavut ulos, eikä etäkorjaus sellaiselle oikein onnistu. Olo oli vähän nuhainen, muttei onneksi muuten kipeä, joten yksin kellarissa työskentely oli ihan hyvä ratkaisu.
RPG Stories olisi eilen tullut alfatestattavaksi, mutta tarjolla oli vain Windows-versio, ja olin liian laiska ottamaan sitä käyttöön vielä. Niinpä töiden jälkeen piirtelin vain piirtolevyllä. Olo oli jotenkin levoton, mutta vieläkään en saanut konkreettisesti tartuttua kiinni mistään isommasta projektista.
Lauantai, 17.9. 2022
Päivän sankari: Shiva
Aamupäivästä lähdin Tainan kanssa piiiitkästä aikaa Tapanilaan köysikiipeilemään. Odotukseni olivat matalat, mutta tulokset olivat yllättäen mainioita. Molemmat meistä tekivät sankaritekoja vaikeilla seinillä, taitavasti, voimallisesti ja pelottomasti. Mitä ihmettä tämä tällainen oikein on? Onko boulderointi tehnyt meistä jotenkin köysikiipeilynkin mestareita?
Korkeat fiilikseni romahtivat, kun kiipeilyn jälkeen kävi ilmi, että huominen peli peruuntui pelaajan vatsataudin vuoksi. Voi nyt helvetti. Olin valmistellut kovasti ja ottanut jopa pelin jälkeisen maanantain vapaapäiväksi. Edellisestä pelinjohtokerrastani oli kauan, ja tunsin, kuinka kampanjan keräämä liike oli pysähtymässä. Miksen osaa vetää pelejä, jotka eivät vaadi jokaisen pelaajan paikallaoloa? Toki koska kyseesä olisi ollut kampanjan päätöspeli, olisi ollut vähän typerää jos joku olisi sen missannut.
Pieni perfektionistini itki menemään, mutta jouduin sulkemaan sen kulissien taakse, koska illalle oli vielä muutakin ohjelmaa. Ensin kävimme Jukan ja Johannan luona katsomassa heidän liskojaan. Söpöjen varaanien ja leopardigekkojen lisäksi talossa oli epäsöpöjä käärmeitä, kaksi rotukissaa ja yliaktiivinen koira. Hirmuinen eläintarha näillä ihmisillä on. Elikoiden luota singahdimme sitten keskustaan katsomaan Rakkautta & Anarkiaa -tarjonnassa olevan Brahmastra-leffan. Se oli aitoa Bollywood-pöhköyttä: juonella ei ollut väliä, spektaakkelinupit olivat kaakossa ja kaikki oli lyöty täysin yli. Toisin sanoen, leffa oli aivan erinomainen, ja melkein riitti pyyhkimään pahantuulisuuteni pois.
Sunnuntai, 18.9. 2022
Päivän sijaistoiminta: Out Theren soittolista Youtubessa. Ei oo Spotifyssa, koska Spotifysta puuttuu about kaikki olennaiset kappaleet. Olenko muuten maininnut, että Spotify on perseestä ja sen käyttäminen pelimusiikkiin kaventaa pelimusiikin kirjoa dramaattisesti? (Samalla tavoin kuin pelkän HeroForgen käyttäminen visuaalisiin elementteihin kaventaa visuaalisten elementtien valikoimaa mutta...)
Koska peliä ei tälle päivälle ollut, pakotin itseni tekemään rästissä olevia luovia hommia. Kirjoitin ekan vedoksen luolalehteen menossa olevasta Berger-artikkelista valmiiksi, leikin RPG Storiesin alfaversiolla ja ... enpä sitten paljon muuta tehnytkään.
Masentuneena kaikki tuntuu harmaalta ja piirteettömältä. Mikään ei oikein tahdo innostaa, eikä ainakaan mihinkään uuteen saa tartuttua. Melkein ainoat valopilkut tällaisessa tilassa ovat liikunta ja roolipelit, ja kun eilen olin liikkunut itseni aika loppuun ja tämän päivän peli peruuntui, vietin koko sunnuntain suunnilleen tuijottamalla seinää. Tästä sitten tietenkin kehittyi itsesääli, joka alkoi kasvaa itseinhoksi. Ihanaa. Pitäisiköhän aivokemialle tehdä jotain, vai onnistuisikohan tästä ulos keplottelu normaaleilla elämänhallinnallisilla kikoilla?
Jos jo syyskuussa fiilis on tällainen, maltan tuskin odottaa marraskuuta.
Maanantai, 19.9. 2022
Päivän elokuva: Get Out
Koska eilinen peli oli peruuntunut, päätin peruuttaa myös pelinjälkeisen vapaapäivän. Päätellen eilisistä fiiliksistä se olisi mennyt vain internetissä kuplautumiseen, ja sitä voin tehdä töissäkin. Fillaroin toimistolle ihan vain saadakseni itseni edes jotenkin käyntiin, mikä toimi tarkalleen niin kauan kuin pyörämatka kesti.
Töissä löytyi onneksi simppeleitä teknisiä hommia, joihin saatoin uppoutua, mutta mieliala ei kovin korkealle kivunnut. Kotona katselin pelikampanjoitani ja zoomasin niistä vaihteeksi ulos miettiäkseni, mitä tahtoisin tehdä seuraavaksi. Jos peruuntunut peli nyt kuitenkin tässä lähitulevaisuudessa toteutuu, olen sen jälkeen vailla aktiivista ryhmäpelikampanjaa jota pelauttaa, ja nykyisellä mielentilallani tämä olisi tuhoisaa.
Tiistai, 20.9. 2022
Päivän maailmanpoliittinen viisastelu: "Mikä ei sisällä tietoa, eikä sitä anneta?" - "Venäläinen tiedonanto."
Nukuin melko surkeasti ja aamulla olo oli hitusen kipeä. Lämpöä ei kuitenkaan ollut, joten päätin silti mennä toimistolle. Olisin muuten varmaan pitänyt etäpäivän, mutta tämän päivän ohjelmassa oli konsernin HR:n esittely, ja tahdoin kuulla sen.
Esittely sisälsi onneksi lähes pelkästään hyviä asioita. En edes muista, koska viimeksi olen törmännyt firman tiedonantoon, joka ei olisi ollut jollain tavalla ahdistava. Sen jälkeen olo alkoi heiketä, ja iltapäivän lopussa epäilin olevani oikeasti sairas. Livahdin kotiin ja aloin toteuttaa flunssasuunnitelmaa, eli avasin Apple TV:n ilmaisen 7 päivän tilauksen. Ehdin katsoa vain yhden jakson For All Mankindia ennenkuin piti mennä kommentoimaan / avustamaan luolatoiminnan peruskurssille, jota Ralf oli pitämässä. Etäkurssit ovat aina vähän puuduttavia, mutta sentään luola-asiaa jaksan kuunnella loputtomasti.
Keskiviikko, 21.9. 2022
Päivän inhokki: Ed Baldwin, ärsyttävä hahmo ärsyttävällä näyttelijällä
Olo oli siinä määrin heikko, että päätin oikeasti pitää sairaspäivän. Käytin sen enimmäkseen bingettämällä For All Mankindia. Siinä oli heikkoutensa ja ärsyttävyytensä, mutta enimmäksen se oli minusta silti tosi makee. Vaikka välillä siinäkin ongelmia ratkottiin olemalla pässinpäinen ja tosi motivoitunut, ja vaikka tyhmästä "fuck the rules, I have guts" -menosta enemmän palkittiin kuin rangaistiin, sentään ihan kohtalaisen iso osa vastaan tulevista ongelmista ratkaistiin älyllä eikä väkisin puskemalla.
Venäjällä Putin näköjään päätti uskoa omaa pressiään ja julisti liikekannallepanon. En oikein näe, että tämä voisi olla hyväksi valtakunnalle. Saa nähdä, uskaltaako naapurin diktaattori kokeilla, toimivatko sen ydinaseet yhtä luotettavasti kuin sen muutkin aseet. Suhtautumiseni käynnissä olevaan sotaan on jotenkin puutunut, vähän sellainen "tulee mitä tulee" -henki on vallannut ajattelun. Ehkä se on parempi kuin sokea ahdistuminen asiasta, johon minulla ei kuitenkaan ole kauheasti kykyä vaikuttaa.
Torstai, 22.9. 2022
Päivän huvitus: Jos Severancessa kävisi vielä Christian Slater tai Saul Rubinek, se olisi kunnon True Romance -näyttelijäkaartin luokkakokous
Olo oli yhä vähän heikko, mutta lämpöä ei ollut, joten olin suosiolla töissä. Kaikkein skarpein tai aikaansaavin päivä ei ollut, mutta olinpa ainakin käsillä kun minua tarvittiin. Olin haaveillut kiipeilystä, mutta olo ei oikeasti antanut tähän myöten, joten lyhyt kävely sai kelvata liikunnasta.
Tutustuin edelleen Apple TV:n tarjontaan. Severance oli ahdistava, mutta persoonallinen. Foundation oli näyttävä, mutta luultavasti käy vähän tyhmäksi. Muuta kovin kiinnostavan näköistä palvelussa ei taida ollakaan.
Viikonloppu, 23.-25.9. 2022
Ajankohdan penkkiurheilu: Kiipeilyn Pohjoismaiden mestaruuskisojen katseleminen. Kun ei itse jaksa kiipiä, voi hämmästellä muiden osaamista.
Kun nyt perjantainkin jaksoin olla töissä, niin päätin, että myös kiipeileminen olisi mahdollista. Arvio taisi olla väärä. Boulderointi Ristikossa kyllä sujui yllättävänkin hyvin, mutta jokaisen reitin jälkeen meinasin pyörtyä ja olo oli kuin maratonin juosseella. Boulderointi on sarja lyhyitä intensiivisuorituksia, eikä selvästikään niihin vielä ihan kunto riittänyt.
Lauantaina tarjolla oli roolipelaamista. Topi pelautti meille Troubleshootersilla Lys Sacré -kampanjan kolmannen session, joka oli aivan mahtavan hyvin toimivaa sarjisvakooja-actionia. Oli kohtalokkaita vietteilijättäriä, idän pikajunan katolla juoksevia ninjoja sekä Syldavian avaruusohjelman tutkijoita. Reipasta menoa pelattiin viitisen tuntia, koko matka Szohôdista Klowin ja Wienin kautta Pariisiin. Peli houkuttelee taas piirtämään, ja pitkästä aikaa mietin, pitäisikö hankkia vaan luonnoslehtiö ja piirrellä ihan käsin. Tuskahan noita on skannata ja värittää, mutta oikeasti en vaan jotenkin saa ihan yhtä hyvää jälkeä aikaan piirtolevyllä. Toki tämäkin on kai totuttelukysymys.
Sunnuntaina pyöräiltiin ja käveltiin pittoreskin Vantaanjoen varrella. Olo oli vieläkin hitusen heikko, mutta parinkymmenen kilometrin pyöräily ei sentään ajanut minua ihan koomaan. On tämä kyllä typerä syyskuu, kun tuntuu vähän väliä siltä, että on kurkku tai korva tai joku muu ruumiinontelo jotenkin kipeä, mut lämpöä ei kuitenkaan ole ja ajatuskin kulkee.
Maanantai, 26.9. 2022
Päivän käsittämättömyys: grub
Olin kaipaillut takaisin robottien pariin, ja tänään sain mitä toivoin. Päivä oli täynnä kaikenlaisia pieniä ja suurempia ongelmia robojen käyttöjärjestelmän ja verkkoyhteyksien kanssa, ja lopetin duunit vasta iltakuudelta. Kellokortin saldo alkaa taas näyttää aika paksulta.
Kotona houkuttelin itseäni jonkinlaisen pelinkirjoituksen pariin. Jotenkin Out Theren päätöksen siirtyminen yli kuukauden päähän vitutti edelleen ankarasti ja sai taas aikaan primadonnafiiliksen, jossa luovuuteni hedelmiä ei arvosteta kun pelaajat ennemmin huolehtivat jälkeläisistään, töistään, mielenterveydestään tai planeetan tilasta kuin tulevat peleihini. Kaikilla pitäisi olla työ arkisin 8-16 ja iltaisin harrastuksia, jotka eivät ole mitenkään sidoksissa mihinkään viikonpäivään. Tiedän tasan tarkkaan, että jos toteaisin että joku pelini olisi tiettynä viikon tai kuukauden päivänä, se joutuisi kuitenkin väistämään kun joku muu keksisi jonkun karatekurssin tai parisuhteen huoltopäivän juuri sen päälle.
Tiistai, 27.9. 2022
Päivän saavutus: Eilisen grub-ongelman oletettu selättäminen
Aloitin työnteon jo seitsemältä, lopetin kolmelta ja siirryin kiipeilemään viideltä. Kuulostaisi muuten tehokkaalta, paitsi että boulderilla meno oli vähän huonoa. Lisäksi kiipeilyparillani oli vielä huonompi päivä, joka heijastui omiinkin fiiliksiin.
Uutinen oletetusta Venäjän käänteisekoterroritoimesta Itämerellä ei ainakaan piristänyt. Mitään kaasuputkea en olisi halunnutkaan, mutta en liioin jotain metaania pulputtavaa lisäkomplikaatiota muutenkin paskana olevaan mereen.
Keskiviikko, 28.9. 2022
Päivän leffa: Conrack, aika keskinkertainen
Apaattinen olo jatkui yhä vaan, enkä saanut itseäni mitenkään ravisteltua pois siitä. Näen polun, jota pitkin pitäisi kulkea jotta saisin energiatasoni takaisin kohdalleen, mutta jotenkin askelien ottaminen sillä tuntuu raskaalta.
Tämä lienee vieläkin pandemian henkilökohtaisia jälkivaikutuksia ja mökkihöperöitymistä: vaikka miten kuvittelen olevani introvertti erakko, oikeasti tarvitsen ympärilleni kaveripiiriä ja tapahtumista. Tahtoisin pelauttaa jotain, joka on mukaansatempaavaa ja jota oikeasti pelattaisiinkin, vieläpä niin usein etten pelien välissä unohda mitä oli tekeillä. Mutta todennäköisyys tällaisen aikaansaamiseen tuntuu suunnilleen nollalta. Aivan uutena masennusoireena huomaan, että minun on vaikea uskoa kavereideni olevan edes todellisia. Ja siis kuitenkin viimeksi viikonloppuna oli kasvokkain tapahtuvaa roolipelaamista.
Todella hälyttävänä merkkinä huomaan miettiväni, pitäisikö tässä liittyä johonkin sosiaaliseen mediaan. Ei kai nyt tilanne sentään vielä ihan niin paha ole.
Torstai, 29.9. 2022
Päivän pieni ärsytys: Ties kuinka mones palaveri samoista asioista. Miksi minut tarvitaan kertomaan näistä jokaiselle eri porukalle?
Eilisen synkät kelat pyörivät edelleen. Toisin kuin monilla lähipiirissäni, työnteko oli minulle ehkä vähiten ahdistavaa ja stressaavaa puuhaa. Nyt kun olin päässyt takaisin robottien pariin, olisin mielelläni touhunnut niiden kanssa iltamyöhään. Mutta en viitsinyt keskustassa roikkua ihan älyttömän kauan, joten pakotin itseni kotiin.
Koetin lähestyä ongelmaani luovana blokkina, ja nakertaa sitä sivukautta. Jos haluaisin pelauttaa enemmän, pitäisi ensin ideoida kampanja, ja tähän oli masentunut mieleni viimeksi tyssännyt. Kuitenkin tiedän osaavani tämän. Koska inspiraatiota ei ollut, koetin ajatella kampanjasuunnittelua enemmän järkiproggiksena. "Miten tehdään kiinnostava kampanja" on kysymys, mutta toinen muoto samasta kysymyksestä voisi olla "miksi kampanjan sydämessä ovat juuri nämä pelaajahahmot?" Useimmissa onnistuneissa kampanjoissani tähän on selkeä vastaus, ja tajusin, että parissa pyörittelemässäni aihiossa, sekä useimmissa hylätyissä projekteissani tällaista ei ollut. Devil and the Deep Black Sky saattoi olla ainoa onnistunut kampanja, jossa vastaus oli yksinkertaisesti "koska se on juuri näiden hahmojen tarina", ja se toimi lähinnä, koska minulla oli kiintoisa maailma ja tilanne, jota tutkia tuosta vinkkelistä.
Kotona ajauduin pelaamaan Shadow of Waria. On tämä nimenomainen Tolkien-fanfic kyllä hupaisa. Örkkikapteenit ovat sympaattisen vihattavia. Miksei kaikilla videopeliantagonisteilla ole näin paljon persoonallisuutta?
Perjantai, 30.9. 2022
Päivän valopilkku: Rings of Powerissa örkkien syntytarina, ja edes teoreettinen empatian hitu örkkejä kohtaan
Jotenkin jaksoin tämänkin työpäivän läpi, mutta siihen teho sitten loppuikin. Päivän liikunta-annoskin jäi tanssisettiin ruokatunnilla. Päh.
