Elokuu 2022: Kauppatavaraa konsernille
Maanantai, 1.8. 2022
Päivän koukerot: Luottamushenkilön erilaiset kohtalot liikkeenluovutuksen yhteydessä
Kesäloman katkonaisuudesta johtuen kalenterin mukaan minulla olisi vielä käyttämätöntä lomaa vaikka kuinka, mutta vaikka olisin halunnut, en tänään ehtinyt sitä pitää. Työt käynnistyivät, ainakin tavallaan. Oma työpäiväni oli pääasiassa luottamushenkilöasioita, mitä nyt välillä piti vähän tietotekniikkaakin vilkaista.
Nähtävästi robottifirma tosiaan on saamassa uuden elämän. Detaljit ovat vielä hämäriä, mutta näyttää kohtalaisen varmalta, että ainakin itse kuulun uuden puljun väkeen. Ennen kuin se on toiminnassa, työnteko on pääasiassa ongelmiin reagoimista. Tänään ne olivat pelkästään henkimaailman asioita.
Conin jälkeen meillä vielä ollut Heini suuntasi kaadon kautta kotiin. Minä ja Taina kävimme katsomassa uuden Thor-leffan, joka oli parhaimmillaan epätasainen, pahimmillaan ärsyttävä. Se näytti kyllä mahtavalta, mutta Taika Waititin komediallinen sävy ärsyttää minua, etenkin kun komedia tuntuu nojaavan siihen, että henkilöt ovat vähän tyhmiä. Ei taida MCU:lla olla paluuta Winter Soldierin tyyliin enää koskaan.
Tiistai, 2.8. 2022
Päivän kirjailijablogi: Ropeconissa pelauttamisen riemu
Töissä oli lisää luottamushenkilöhommia, töiden ulkopuolella roolipeliskenejuttuja. Päädyin kavereiden kanssa ideoimaan pariakin ohjelmaa ensi vuoden coniin, ja aloitimme niiden valmistelun jo nyt. Samalla koetin kohentaa skenen moraalia kirjoittamalla inspiroivaa tekstiä.
Jotain liikuntaakin pitäisi ehkä taas harrastaa, mutta tämän päivän osalta se jäi pelkkään kävelemiseen. Koetin sen jälkeen pelata Shadow of the Tomb Raideria, mutta olin loman aikana täysin unohtanut pelin rytmin.
Keskiviikko, 3.8. 2022
Päivän kysymykset: "Oletteko kuulleet GDPR:stä? Entäs tapaus Vastaamosta?"
Töissä törmäsin yhteistyökumppaneiden typeriin henkilötietokuvioihin, ja valtaosa päivästä meni näiden oikaisemiseen. On se nyt ihme että ihan aikuiset organisaatiot eivät sovella alkeellisimpia tietosuojasäännöksiä oikein. Sentään ongelma ei ollut niin laaja, että olisin vinkannut siitä tietosuojavaltuutetulle. Kyseessä oli inhimillinen virhe, ei organisaatiotason piittaamattomuus, ja heti kun huomautin asiasta, se korjattiin.
Työpäivän jälkeen käytiin boulderilla. Näköjään neljän viikon aktiiviloma erilaisten kivipuuhien parissa parantaa voimaa, kestävyyttä ja uskallusta. Vaikka en ollut boulderoinut yhtään sitten kesäkuun, tunnuin pääsevän ylös kaikenlaista kohtalaisen vaikeaa -- en mitään supervaikeaa, mutta ainakaan taidot eivät olleet romahtaneet. Taina oikeasti kiipesi paremmin kuin aiemmin. Osaaminen tuntui hyvältä, boulderointi samaten.
Boulderin jälkeen oli vielä singahdettava Jätkäsaareen avustamaan kummallisessa videotuotantoproggiksessa. Koputtelin viulua samalla kun viulisti soitti, toinen ihminen työnsi soittavaa kättä ja kolmas näppäili kieliä. Olo oli tosi taiteellinen.
Torstai, 4.8. 2022
Päivän olo: Vetämätön
Pitkästä aikaa tein jotain etäisen teknisiä asioita työpäivän aikana. Muuten päivä oli ihan ennätyslaiska, ja töiden loppumisen jälkeen kiinnostusta oli lähinnä videopeleihin ja The Boysin katsomiseen. Videopelitkin maistuivat kaikki puulta, kunnes löysin Kerbal Space Programin. Sen tutoriaali oli vanhentunut ja buginen, mutta siitä huolimatta sain ekat rakettini ylös ja turvallisesti alas. Olisin voinut pelata tätä enemmänkin.
Perjantai, 5.8. 2022
Päivän elementti: Vesi
Robottifirma sai vihdoin uuden omistajan, ja kuukauden kestänyt epämääräisyyden ja epävarmuuden aika töissä päättyi. Saa nähdä miten asiat tästä jatkuvat. Kotona taas vaivasi laiskuus, joten yhden aikaan kun mitään kriittistä ei töissä ollut tekeillä päädyin lähtemään Tainan kanssa Kumpulaan uimaan. Se oli viisas valinta. Malminkartanon täyttömäkeä ei jaksanut ja jotain muutakin liikuntaa kuin kiipeilyä tarvittiin kovasti. Kestäisiköhän sitä ottaa uimisen tavaksikin? Nykyinen allasvesi ei tunnu edes ärsyttävän ihoa.
Ehkä 20 vuoden tauon jälkeen kävin myös hyppäämässä hyppytornista - viitosesta vain, mutta sittenkin. Tajusin, että tätäkin taitoa tarvitaan nykyään kanjoneissa ja sen sellaisessa, joten olisi parempi pitää sitä yllä. Eihän tuossa toki hirveästi taidosta ole kysymys -- osu veteen terävästi, nouse pintaan hypyn jälkeen -- vaan enemmänkin siitä, että uskaltaa kävellä alas viisi metriä korkealta korokkeelta. Ei sekään ole erityisen vaikea tehtävä tietenkään, mutta pitkän tauon jälkeen se kyllä huolestutti. Teinpä sen silti. Pitäisiköhän koettaa oppia hyppimään vielä korkeammalta?
Viikonloppu, 6.-7.8. 2022
Päivän hear-no-evil: Kaverin aiheuttama someraivo tunkee kuplaani muita reittejä käyttäen. En jaksaisi tällaista.
Lauantaina hitusen mäelle kiipeilyä (waah waah ei yhtä kivaa kuin vuoriretkeily), sunnuntaina boulderointia (ei yhtä kivaa kuin kalliokiipeily ulkomaisilla kallioilla jossa kaikki on paremmin jne). Jo nyt iski kaipuu vuoristoisimmille seuduille ja olen ollut maassa vasta reilun viikon. Tainakin valitti, että luolameno oli liikuntana ollut niin monipuolista, että se oli poistanut säryt joka ainoasta kipeästä paikasta, mutta Suomessa ei vaan voi sitä millään harrastaa. Ajatus siitä, että seuraavat luolaretket olisivat vuoden päästä, oli ihan törkeän ahdistava. On varmaan pakko keksiä joku keino käydä maan alla tässä välissä.
Liikunnan ohella kirjoittelin pelimateriaalia, mutta ajauduin siinä sivuraiteelle kun käynnistin Balazsin minulle lahjoittaman Kerbal Space Programin. Olen katsellut sitä vähän kaihoisasti ja miettinyt, olisiko se minua varten. Yllättäen: oli. Sunnuntai-iltana sain suunnilleen pakottaa itseni irti räjähtävien rakettien ja kokeellisten suihkumoottorien maailmasta kun oli tarpeen mennä nukkumaan. Kerbal Space Program oli minulle todella upea pelikokemus, jossa oma välttävä ymmärrys kiertoratamekaniikasta kohtasi käytännön sovellukset. Peli oli juuri oikeassa kohdassa pikkutarkkuudestaan: se oli täynnä turhautumista estäviä mekanismeja, mutta ne eivät missään vaiheessa vieneet oivaltamisen iloa. Vain parissa kohdassa asiat olivat niin epäintuitiivisia, että minun oli haettava internetistä apua. (Eräs näistä oli kyllä alkupään tutoriaaleissa, mikä vähän ärsytti.)
Maanantai, 8.8. 2022
Päivän pelihahmo: Pahan tiedon kilpikonna
Älyttömän pitkän tauon jälkeen pyöräilin toimistolle. Olin tietysti unohtanut työavaimet kotiin, mutta onneksi kollegat päästivät sisään. Paikalla oli yllättävän monta ihmistä, ja sain viimein toimitusjohtajalta listan siitä, ketkä kaikki olivat konkurssin jälkeen vielä jääneet taloon. Meitä oli melkoisen suuri joukko, lopulta.
Työpäivä meni orientaation, parin palaverin ja teknistenkin juttujen parissa. Hommaa olisi riittänyt, mutta neljältä pistin koneen kiinni ja fillaroin kotiin pelauttamaan Out Theren seitsemännen jakson. Kuten olin vähän uumoillutkin, siitä tuli kampanjan toiseksi viimeinen peli: hahmot löysivät viimeiset puuttuvat elementit, joilla ratkoa tilannettaan, ja samalla saivat uutta ymmärrystä omasta tilanteestaan. Kauhupeli jatkui eksistentialistisena pelottavana tarinana, ja hulluuden kiilto tuntui paistavan jo yhden jos toisenkin silmistä. Aivan erinomaista settiä, toisin sanoen.
Tiistai, 9.8. 2022
Päivän mahdottomuus: Vakaalle kiertoradalle pääseminen Kerbal Space Programissa
Työpäivä oli koomainen kombo migraatioista lukemista ja henkimaailman asioita, mutta sen jälkeen olin joka tapauksessa aivan poikki. Nakuttelin kasaan eilisen pelikuvausta ja räjähtelin Kerbal Space Programissa. Into käydä ulkona oli matala, ja jaksoin vain kävellä hieman.
Uppouduin myös Luxemburgista ostamaani ranskankieliseen Aldebaran-sarjakuvaan. "Uppouduin" tarkoittaa "yritin lukea ranskaa vain vähällä Google Translate -avulla", ja onnistuminen ei jatkuvasti ollut paras mahdollinen. Kuvittelin suunnilleen käsittäväni, mitä hahmot puhuivat, mutta tämä oli tosi paljon avainsanojen tunnistamista eikä edes kieliopillisten perusrakenteiden ymmärtämistä.
Keskiviikko, 10.8. 2022
Päivän tarve: Taas pitää käyttää lähes olemattomia neuvottelutaitoja
Toimistolla tapasimme uuden omistajamme edustajat. Ensimmäistä kertaa kahteen ja puoleen vuoteen paikalla oli oikeasti paljon ihmisiä, varmaan yli 30. Fiilis oli ihan hyvä, ja vaikka loppupäivästä ilmoitettiin muutosneuvotteluista, tämä oli ollut tiedossa jo siitä alkaen kun konkurssipesä ostettiin. Näköjään seuraavat kuusi viikkoa leikin taas neuvottelijaa. Onneksi keväällä hankin tähän kokemusta.
Fillarointi sai riittää liikunnaksi; kotona keskityin kerbaleiden lähettämiseen kiertoradalle. Vihdoin tajusin (ilmeisen) mokan, joka oli vaivannut yrityksiäni saada aikaan vakaa kiertorata, ja kun korjasin sen, hassut vihreät astronauttini alkoivat kiertää planeettaa ihan tuosta vaan. Pitäisiköhän seuraavaksi rakentaa avaruusasema vai yrittää Kuuhun?
Torstai, 11.8. 2022
Päivän scifi: Kerbal Space Program 2:n traileri
Työmäärä kohosi kattoon, ja oli juuri sillä ärsyttävällä tavalla jakautunutta, että ykkösprioriteetista taisteli kolme aivan erilaista juttua, joista kaksi vaati välitöntä toimintaa. Nämä kaksi eivät tietenkään tukeneet toisiaan millään tavalla. Lisäksi Kiinassa sijaitsevan robotin verkkoyhteyden debuggaaminen paikallisen teknikon tuella oli kuin olisi yrittänyt opettaa hamsteria lentämään videoneuvotteluyhteydellä.
Boulderointi oli erittäin tervetullutta, vaikkei se poikkeuksellisen hyvin sujunutkaan. Pitäisi varmaan alkaa teipata sormia ihan jatkuvasti, kun sama kohta ihosta koettaa aina mennä rikki.
Viikonloppu, 12.-14.8. 2022
Ajankohdan yritys: Munin kiertoradalle pääsy. Ei aivan onnistunut.
Pyrkimykseni lisätä uinti liikuntavalikoimaan jatkui ostamalla sarjakortti kaupungin uimahalleihin. Oletettavasti lämpimät säät eivät jatku ikuisesti, mutta koska ihoni ei nykyään tunnu hajoavan hallivedestä (tai ainakaan maauimalan vedestä), uskaltaisin ehkä uiskennella sisätiloissakin. Perjantaina sentään oli vielä kelejä uida maauimalassa.
Taina poistui viikonlopuksi Loimaalle, joten mitäpä muutakaan minä ajallani olisin tehnyt kuin kirjoitellut pelejä ja pelannut Kerbal Space Programia. Jälkimmäinen tosin innosti minut katsomaan The Right Stuff -sarjaa, mutta se osoittautui melkoiseksi kuraksi. Typerä henkilödraama kukkoilevista piloteista, joissa avaruusohjelman alkumetrit olivat vain taustaväriä, hohhoijaa. Kiinnostavin henkilö oli vanha natsi Werhner van Braun, koska hän nyt sentään edusti insinöörimeininkiä. Voisivatko nämä sarjat vaikka kertoa enemmän tekniikasta ja vähemmän toksisista ybermiähistä?
Maanantai, 15.8. 2022
Päivän toive: Olisipa jossain lista kaikista leffoista, joita Art of Actionissa on mainittu, koska haluaisin katsoa niistä jokaisen
Töissä löytyi aivan uusi hallinnollinen stressin aihe, joka toi työn alla olevaan inframuutostyöhön huomattavasti lisää paineita. Sitä lukuunottamatta päivä oli aika rutiininomainen ja jopa hankalat luottarihommatkin alkoivat sujua. Olin niin kovasti luottamushenkilövaihteella, että kun kotona Taina valitti töissään olevista jutuista, yritin alkaa hoitaa niitäkin ihan samalla rutiinilla. Oikeasti kaikki mitä kuulen kunta- ja opetusalalta saa minut kyllä vakuuttuneeksi siitä, ettei se ole paikka yhdellekään aikuiselle ihmiselle, ja ihmiset työskentelevät siellä vain, koska eivät ole ikinä olleet oikeissa töissä eivätkä tiedä, että kaiken ei tarvitse olla aivan perseestä kaiken aikaa.
Tiistai, 16.8. 2022
Päivän ärsytys: Todella joustamaton liisausyhtiö. Eivät saa uutta diiliä sitten, kierrämme tarpeen toimitetuille laitteille muilla keinoilla.
Hirveän vilkas päivä päättyi muutosneuvottelujen ekaan istuntoon. Nämähän menivät jo aika rutiinilla, vaikka aina niissä on tekemistä. Mutta tuntuu että konkurssin jälkeinen uudelleenrakennustilanne on ainakin minulle psykologisesti helpompi kuin terveen organisaation leikkeleminen.
Pyöräily kotiin oli todella kuumaa touhua. Vaikka ilmastokatastrofia enteileviin uutisiin on jo melkein turtunut, sittenkin juttu kuivuuden esiin tuomista nälkäkivistä oli jotenkin hyytävä. Katastrofeja on ollut ennenkin, ja sittenkin ne ovat olleet vain pientä verrattuna siihen, mitä on tulossa. Koetin paeta ahdistavaa todellisuutta pelinkirjoitteluun, mutta se toimi vain osittain.
Keskiviikko, 17.8. 2022
Päivän inhokki: Amazon Web Services, kuten monesti muulloinkin
Oltuani jonkin aikaa tekemisissä robottifirman uuden omistajafirman IT:n kanssa olen alkanut tuntea hienoista alemmuutta taidoistani. Isossa firmassa osataan kaikki paremmin. Toki siellä IT-osasto on kasapäin ihmisiä ja jokaisella on spesialisaatio, meitä taas on kaksi ja molempien meistä pitää osata kaikki, joten ei ihme että tuntuu siltä, että jotkut jutut osaan hyvin pinnallisesti. Sentään tänään näkyi pieni valonpilkahdus, kun ratkaisin omistajafirman IT-ihmisellä olleen pulman tajuamalla, mikä tähän oli todennäköinen syy. Sittenkin, jos minulta kysyttäisiin isossa IT-organisaatiossa erikoisalaani, jotuisin varmaan levittelemään käsiäni. Osaan kaikkea vähän, mutta mitään en kovin hyvin.
Liikunnan puolella tänään oli ohjelmassa uintia. Kiipeilläkin pitäisi, mutta kun ulkona kerran on kunnon hellekeli, kai sitä kannattaa polskia kun vielä tarkenee.
Torstai, 18.8. 2022
Päivän hankaluus: Tietysti kaikki mahdollinen lakkaa toimimasta kun LDAP on hetken poissa päältä.
Tein Miron kanssa aivokirurgiaa virtuaalipalvelimelle, ja tuloksetkin olivat toivottuja. Potilas toipui heti ja hänellä oli taas kapasiteettia uusiin tehtäviin. Se olikin hyvä, sillä viikon sisällä laitteen pitäisi pyörittää joukkoa toisaalta evakuoitavia virtuaalikoneita.
Toimistolta kotiin palattuani olin vielä jatkamassa töitä, mutta Taina kiskoi minut uimaan Kaitalammessa. Fiilis ei ollut yhtään liikkuvainen, ajatukset olivat vain duuneissa, ja tajusin olevani laajemminkin vajoamassa masennusta kohti. Energinen kesä oli pitänyt sen loitolla, ja edelleen liikunta auttoi pysymään koossa, mutta roolipelivajaus tuntui kovasti. Toki edellisestä pelistä oli vain 10 päivää ja sitä edeltävästä Ropeconista reilut kaksi viikkoa, mutta seuraavaan peliin missään olisi vielä kaksi viikkoa, eikä vilkkailla aivoillani ollut oikein mitään pelijuttuja, minkä parissa askarrella. Out Theren seuraava jakso on viimeinen, ja se on käytännössä jo valmis; en tiedä yhtään, mitä sen jälkeen pelauttaisin.
Kun pääsin takaisin vedestä, palasin töiden pariin. Päivitysyritys vaati vielä toimistollakin käväisemistä, enkä ollut lopulta varma, olinko onnistunut. Huomenna jatkuu.
Viikonloppu, 19.-21.8. 2022
Ajankohdan uhkaus: Puhallettavan flamingon uhraaminen palavalla nuolella. Mitä pahaa flamingo on kenellekään tehnyt?
Eilen alkanut päivitys meni loppuun viidessä minuutissa aamulla, joten pystyin keskittymään muihin puuhiin. Nämä olivat edelleen AWS:ää ja muuta vastaavaa. Sentään töiden jälkeen boulderilla edistyin hieman parilla reitillä. Pitkästä aikaa tosiaan.
Lauantaina suuntasimme Turkuun käymään Tonjan ja Jiin yhteissynttäreillä. Olin kaivannut sosiaalista ohjelmaa, mutta kun synttärimeno Koroisilla alkoi, koinkin olevani yllättävän epäsosiaalisella tuulella. Onneksi juhlatilassa oli pimeä soppi johon pystyi vetäytymään kun ahdisti. Tämän valossa tapahtuma oli minullekin ihan ok, ja muutama roolipeliaiheinen juttelu oli kyllä tervetullut. Yösijan saimme Sannan ja Tennon luota, aivan naapurista. Olo oli nukkumaanmennessä vähän hutera, kiitos synttäriruuan, joka olli ollut lähinnä skumppaa, kakkua ja sipsejä.
Sunnuntaina kävimme tutustumassa Karon uuteen autoon. Hieno oranssi sähköpeugeot potkaisi vauhtiin omatkin sähköautojuonemme, ja pyörittelimme niitä kotimatkalla ja illalla. Penteleet vaan maksavat hulppeasti, eikä oma rahatilanteeni ole juuri nyt kaikkein parhain.
Maanantai, 22.8. 2022
Päivän uhka: Uuden organisaation aateekoo ei välttämättä katsele omppukoneita.
Aamulla vastaanotin pari uuden omistajafirman IT-ihmistä, jotka olivat tulleet tutustumaan järjestelmiimme. Loppupäivä olikin sitten stressaava kombo sosiaalisuutta vieraiden ihmisten kanssa, ja selittelyä. Meidän on jo pitänyt ainakin kaksi vuotta parantaa perus-IT:n tilaa, mutta sitä ei vaan ole koskaan ehtinyt tehdä, ja nyt koin nolostumista kun jouduin esittelemään täysin retuperällä olevia osia järjestelmistämme niiden uusille omistajille. Tavallaan asiat eivät olleet minun vastuullani, mutta tavallaan ne kuitenkin olivat, tai ainakin olin asemassa, jossa olisin voinut niille jotakin tehdä. Lisäksi jouduin kuitenkin jatkuvasti ylläpitämään sosiaalista ja itsevarmaa maskia, ja kuitenkin olemaan totuudenmukainen faktoista.
Päivän loputtua olin aivan uupunut. Kombinaatio syyllisyydentuntoa ja sosiaalisuutta oli kuluttanut kaikki voimani, ja kotiin päästyäni en jaksanut tehdä yhtään mitään. Sain hieman pakotettua itseni tekemään kotiliikuntaharjoitteita, mutta sen jälkeen lähinnä halusin paeta kirjoittamisen pariin. Heittelin joitain sanoja tarinantynkään, mikä sentään vähän auttoi oloon.
Olenkohan taas matkalla kohti masennusta? Toivottavasti en, tai jos olen, tämä saisi olla vain jokin etuajassa alkava syyssynkkyys, ei mikään oikea masennuskausi.
Tiistai, 23.8. 2022
Päivän kehittyminen: Sain luettua melkein sivun ranskankielistä sarjakuvaa, melkein ymmärtäen mitä siinä sanottiin ja käyttämättä lainkaan Google Translatea. Pitää toki vielä muutama puheenvuoro tarkistaa Translaten avulla.
Gonzotutkimus aiheesta "voiko imposter syndromeen kuolla" jatkui omistajafirman IT:n tyyppien vieraillessa. En tiedä onko vain neuroottisuuttani vaiko syyllisyydentuntoani, mutta tuntuu siltä, että jokainen asia jota demoan on jonkinlainen pettymys. Ehkä tässä vaikuttaa sekin, etten itse koe kovin suurta ylpeyttä mistään -- ne ovat jotain, jota on pakotettu kasaan ja juuri ja juuri toimivat, mutta mistään syvällisestä osaamisesta ne eivät kerro.
Muun puuhan ovella muutosneuvottelutkin jatkuivat. Kun syyskuusta selvitään, voi olla hyvä idea pitää viikko tai ehkä parikin lomaa. Ei vaan aikataulu näytä sellaiselta, että ehtisin. Seuraava lomakohde taitaa olla Costa del Burnout, jonka tärkeimpiä nähtävyyksiä ovat Masennuksen tasangot ja Työuupumuksen temppeli.
Keskiviikko, 24.8. 2022
Päivän pohdinta: Olenko IT-vahtimestari vai jonkinlainen organisaation terapeutti?
Fillari oli eilen saanut vuosihuoltoa, joten tänään uskalsi oikeasti ajaa vähän reippaammin kun esim. jarrutkin taas toimivat. Oli irkkuvieraidemme viimeinen päivä, joka kului lähinnä järjestelmäintegraation ja omistajafirman prosessien selittämisen parissa. Prosesseja on paljon. Enpä olekaan taas hetkeen törmännyt organisaatioon, jossa pelkästään IT-puoli on näin iso, vaikka toki tämä oli myös yliopistoilla tilanne.
Sitten pidettiin tiedotustilaisuus, jossa julkistettiin uusi organisaatiokaavio. Se oli hieman karu etenkin minun kannaltani, koska se povasi, että menettäisin kollegani, mikä tarkoitti, että jäisin ihan yksin ison tonttimme kanssa. Tälle pitäisi jotenkin löytää vaihtoehto, mutta viimeksi kun koetin neuvotella luovasti ja kovaa, firma meni konkurssiin. Kotiin selvittyäni minulla ei ollut henkisiä voimavaroja edes Kerbaleiden lennättämiseen, joten tuijotin sarjoja ja heitin eilen lukemaani ranskankielistä dialogia Google Translateen. Pari olennaista juttua oli siitäkin jäänyt tajuamatta.
Torstai, 25.8. 2022
Päivän hirviö: King Croak - Kuningas Kurnu
Uudet renkaat autolle, luottamushenkilöjuttuja, virtuaalikoneiden siirtoa, kaikenlaista alkusyksyn silppua. Koetin jutella johdon ja kollegoiden kanssa tehtäväjaoista, jotka mahdollistaisivat sekä minun että kollegan töiden jatkumisen. Meillä on vajausta kenttätekniikan puolella, ja vaikka en tiedäkään siitä melkein mitään, voisin kyllä laajentaa osaamistani siihen suuntaan. Jos saisin puolikkaan omaa työpanostani kohdistettua suoraan robotin toimintaan sen sijaan että vain rakentelen alustoja sille, ehkä nykyinen työalani voisi säilyttää puolentoista henkilön verran...
Pyörittelin lukuja iltaan asti, ja sitten pakenin niitä Demossin ja Hannan luo lautapelaamaan. Ensin vilkaisimme Lovelace & Babbage -nimistä peliä, mutta se näytti olevan käytännössä nopeuskilpailu ja tuntui ihan hirveän stressaavalta. Niinpä hylkäsimme ajatuksen sen pelaamisesta, ja sen sijaan kohelsimme Boss Monsterissa. 16-bittiset retrohirviömme rakensivat dunkkuja ja murhasivat niihin eksyviä sankareita, ja Taina voitti molemmat erät. Vallan hauska peli se kyllä oli, joskin vähän epäilin sen uudelleenepeluuarvoa.
Viikonloppu, 26.-28.8. 2022
Ajankohdan lämpötila: +27, varmaan viimeistä kertaa tänä vuonna
Töiden jälkeen kävimme koeajamassa Hyundai Konaa. Ei tuntunut ihan meidän autoltamme se - ohjauskokemus oli jotenkin vähemmän chill kuin nykyisessä autossa, ja tilatkin olivat vähän pienet. Kyllä tämän kanssa voisi elää, mutta hirveästi ei tee mieli siihen vaihtaa. Minua kyllä viehätti tuulilasiin heijastettava nopeustieto ja muut pienet jipot. Olisi kivaa vaihtaa sähköautoon nyt ihan oikeasti. Itse olisin vaikka valmis luopumaan autosta saman tien, elämään puoli vuotta ilman, ja sitten kesäksi ottaa uusi auto käyttöön -- tai jos se ei ehdi vielä kesäksi, sitten tehdä kesäloman road trip vuokra-autolla.
Boulderilla pääsin kahdesta aiemmin mahdottomasta reitistä, tosin 6c pysyi vieläkin tavoittamattomissa. Ulkona oli kesän viimeisiä lämpmiä päiviä, mutta tänä vuonna en tainnut kiipeillä Suomessa kalliolla yhtään kertaa. En tiedä, haittaako tämä - suomalaiset kalliot ovat hankalia lähestyä, täynnä muita ihmisiä ja hyttysiä, ja niiden muoto ei puhuttele minua. Ehkä olen nyt sitten hyväksynyt, että kotimaassani kiipeilen sisällä ja ainoastaan ulkomailla käyn kalliolla.
Pelautin Tainalle lisää seikkailuja Marsissa, kun sain hänet hetkeksi kammettua irti opiskelujutuistaan. Ihan hirveän työläältä vaikuttaa yritys opiskella ja tehdä töitä samaan aikaan. Itse en saisi opiskeltua, vaikken yrittäisi samalla tehdä mitään muuta.
Maanantai, 29.8. 2022
Päivän av-viihde: Ms Marvelin viimeiset jaksot. Juoni oli vähän pöhkö, mutta visuaaliset elementit olivat edelleen upeita.
Eilisen helteen oli päättänyt ukonilma, ja tänä aamuna syksy oli tullut terävästi kuin videopelin kentänvaihto. Yhtäkkiä ilma oli kylmä, maassa oli keltaisia lehtiä ja työmotivaatiota sai hakea lapion kanssa. Jotenkin suoriuduin työpäivästä ja sain jopa vähän asioita aikaan, mutta sen jälkeen ei kiinnostanut tehdä kuin roolipelijuttuja.
Huomasin myös, että jostain oli tullut simppeli halu pelata (mutta ei siis vetää) aivan perusfantasiaa yksinkertaisilla elementeillä: seikkailijat, pimeä luolasto, miekkoja ja kirveitä, paha velho. Hyllyssä on Ropeconista asti maannut Legendoja & Lohikäärmeitä, mutta Taina ei ole anelustani huolimatta pelauttanut sitä minulle. Lisäksi hän on suojatoimenpiteenä keksinyt kaiken vapaa-ajan vievän maantieteen opiskelun, joten tuntuu halpamaiselta koettaa syyllistää vielä pelinjohtamiseenkin. Ei se kuulemma kaikille ole samalla tavoin toinen luonto kuin minulle ja nuoruudentovereilleni.
Tiistai, 30.8. 2022
Päivän vaate: Takki, ensimmäistä kertaa ties miten pitkään aikaan
Muutosneuvottelupäivä oli varsin raskas, tai sitten laahaava työmotivaatio sai vaan kaiken tuntumaan viheliäiseltä. Koetin uppoutua teknisiin hommiin, mutta toistuvasti ne keskeytyivät henkimaailman asioilla.
Pyörittelin 3D-malleja ja pohdin keinoja kehittää niiden käyttöä vielä pidemmälle. Olisi kiva jos voisi oikeasti käyttää tekemiäni malleja taistelukartan tyyliin. Joskus olen näin tehnytkin, mutta tällä hetkellä tuntuu siltä, että mallien detaljitaso on niin korkea, ettei mikään koneeni jaksa niitä pyörittää. En tiedä, onko arvio oikea. Ehkä pitää testata, mitä järeämpi pöytäkone niistä pitäisi.
Keskiviikko, 31.8. 2022
Päivän näyttelijä: Tatiana Maslany. She-Hulk voi olla sarjana vähän yhdentekevä, mutta Tatiana Maslanya jaksaisi katsoa vaikka missä.
Liukuminen kylmempään säähän jatkui. Töiden lomassa sain käytettyä auton määräkilometrihuollossa. Ei siinä mitään vakavia vikoja ollut, pakoputken lämpösuoja vähän rämisi taas vaan.
3D-malleja pyöritellessäni keksin yhtäkkiä keinon säätää SketchUpissa imuroimieni hahmojen kasvonpiirteitä. Yksinkertaisia asioita, kuten silmien, nenän tai leuan muodon säätö, mutta sellaisia, jotka ovat varsin hyödyllisiä jos haluaa hieman lisää näköä malleihin. Paljon hyödyllisempää tämä olisi jos sen voisi tehdä suoraan HeroForgessa; useimmat mallit joita haluan noin muokata ovat kuitenkin sellaisia, joita en osta figuna - ja toisaalta jos teen kuvitusta, käytän kuitenkin monesti nimenomaan HeroForgesta leikattuja poseerauksia. Mutta sittenkin heti keksimisen jälkeen käytin sitä ihan oikeaan SketchUp-malliin, joten ei se aivan turha ollut.
(Merkitään tähänkin, että tekniikka on: viedään kamera mallin sisäpuolelle, maalataan alue jota halutaan säätää, esim. nenä, ja sitten säädetään sen kokoa halutulla tavalla. Sujuu helpoiten, jos malli on orientoitu jonkin SketchUpin pääsuunnan mukaan.)