Toukokuu 2022: Toistaitoinen muutosneuvottelija
Maanantai, 2.5. 2022
Päivän paketti: cuda-keyring
Siitepöly, katupöly, mikä lie pöly aiheutti sen, että fiilis oli koko päivän aivan voipunut. Töihin keskittyminen oli vaikeaa, liikunnan ajatus tuntui mahdottomalta ja edes lukeminen tai kirjoittaminen eivät inspiroineet. Ulkona oli kylmää ja harmaata ja todella tuulista.
Jotenkin sain silti ainakin vähän edistystä aikaan työprojekteissani ja pelinkirjoituksessa, vaikkakaan en ihan hirveästi. Viikonlopun roolipelaaminen oli jättänyt tajuamisen, että pelejä on taas ollut ihan liian vähän. Pitäisi itse varmaan pelauttaa enemmän. Päädyin juttelemaan muiden Eclipse Phase -harrastajien kanssa ja muistin taas, miten valtavasti todella kiinnostavia paikkoja ja yhteiskuntia peli pitää sisällään. Kuinkahan moni pelinjohtaja on minun tavallani jumissa kuitenkin kaikkein yksinkertaisimmissa asioissa? Omien pelieni lähestymiskulma tuntuu kyllä erilaiselta kuin valtaosan, kun koetan välttää salaisia agentteja ja omnipotentteja päähenkilöitä.
Tiistai, 3.5. 2022
Päivän taktiikka: Itsemurhahyökkäys
Massiivinen pölykausiväsymys ei taittunut edes allergialääkkeillä, ja illan pelin alkaessa olin aika naatti. Onneksi virkistyin melko nopeasti, kun pelaajat pääsivät vauhtiin. Olin odottanut, että Out Theren 5. jakso olisi ollut kommunikointiyrityksiä ulkomaailman kanssa, mutta sen sijaan se olikin tappajarobotteja vastaan taistelemista. Hyvin meni taas tämäkin operaatio. Peli oli vähän hidas ja kankea paikoitellen, mutta tämä oli kyllä pelaajien itse aiheuttama ongelma, ja kuvittelen tämän olleen kaikille selvää.
Keskiviikko, 4.5. 2022
Päivän aivottomuus: Unohdimme taloyhtiön kokouksen, kuin mitkäkin vastuulliset aikuiset.
Työpäivä toimistolla oli kohtalaisen tehokas. Sitten ohjelmassa oli kiipeilyä, mutta parini päätti alkaa inttää vastaan paikan henkilökunnalle, kun yksi heistä tuli huomauttamaan varmistustekniikasta. Jos internet on minulle mitään opettanut, se on do not argue with a forum moderator ja sääntö päti tähänkin. Tilanne eskaloitui sen verran, että siirryin itse suosiolla boulderoimaan, koska asia ei suoraan minua mitenkään koskenut. Vähän tyhmä kokemus oli, mutta boulderointi sentään oli aika onnistunutta ja olin saanut muutaman köysireitinkin kiivettyä.
Kotona kirjoitin eilisen pelin kuvauksen ja laadin siihen kuvitusta. Olen niin tottunut tekemään dramaattisista asioista kuvia 3D-malleilla, etten enää tiedä mitä teen jos pelautan jotain, josta minulla ei olekaan kaikista 3D-mallia. Onneksi HeroForgen tilaus toimii.
Torstai, 5.5. 2022
Päivän saavutus: Veronpalautusten hakeminen
Vaikka ulkona oli yhä kylmää ja epämiellyttävää, sain pakotettua itseni taas mäkinousuihin. Ei sankaritekoja, ainoastaan peruskunnon ylläpitämistä.
Noustessani mäelle mietin, miten tällainen oikeasti vertautuu rasittavuuden puolesta vaikkapa luolameininkiin. Sitä kautta päädyin harkitsemaan jonkinlaisen kuntorannekkeen hankkimista. Tietyissä hyvin tarkkaan rajatuissa tilanteissa siitä saattaisi olla jotain hyötyä, mutta toisaalta tiedän myös olevan hirveä neurootikko ja tarkkailevani vimmaisesti kaikkia pieniä lukuja. On luultavasti parempi, etten edes pysty seuraamaan mitään syke- ja treeniarvoja, koska en kuitenkaan ole mikään ammattiurheilija vaan pelkästään keski-ikäinen IT-ammattilainen joka pitää istumisesta. En tarvitse mitään laitetta kertomaan minulle, etten ole mitenkään mainiossa kunnossa.
Toisena laitehankintana sain kuulla nykyaikaisesta VR-systeemistä. Se kuulosti erittäin vaikuttavalta, mutta oli tietenkin juurikin Oculuksen laite, joka vaatii Facebookin toimiakseen. Tämä ärsytti. Haluaisin testata VR:n mahdollisuuksia etäpelinjohtamisessa, mutta en jos sitä varten pitää altistua Naamatun yleiselle paskuudelle.
Perjantai, 6.5. 2022
Päivän roolipelituote: Troubleshooters, jota jonkun on syytä pelauttaa minulle
Näin hirveitä painajaisia Kepun murskavoitosta joissain epämääräisissä vaaleissa. Työpäivän käytin painimalla curlin ja kummallisten http-otsikkotietueiden kanssa. Kun viimein sain näihin jotain järkeä, koitti aika yrittää saada Amerikassa sijaitsevaan robottiin verkkoa. Tämä ei tietenkään onnistunut, ja suunnilleen jokainen osa operaatiota oli yksittäänkin aivan järjettömän vaikea. Puolitoista viikkoa sitten olin sanonut, että asiat tulevat luultavasti menemään näin ja ehdottanut varotoimenpidettä, mutta tätä ei oltu kuunneltu. Ei niin että tämä olisi tarkalleen minun ongelmani, mutta kun olen kuitenkin se henkilö jolta pyydetään apua kun bitti ei kulje...
Kotona katsoimme Moon Knightin loppuun. Ihan pidettävä sarja se oli, mutta jotain enemmän olisin siihen kaivannut. En osaa edes sormella osoittaa, mitä. Tavallaan se oli hyvin erilainen kuin muut Marvel-sarjat, ja tavallaan sitten kuitenkin aika samantyylinen. Oscar Isaac oli kyllä hieno, ja visuaaliset elementit erinomaisia.
Viikonloppu, 7.-8.5. 2022
Ajankohdan mörkö: Shuma-Gorath
Turkuun! Viikonlopun ohjelma oli pääasiassa sosiaalinen ja aika hektinen. Lauantai alkoi myöhäisellä aamiaisella Tonjan ja Timon kanssa, jatkui roolipeleistä puhummisella Karon kanssa, ja kulminoitui kaveriporukassa uuden Doctor Strange -leffan katsomiseen. Visuaalisena spektaakkelina leffa oli mainio, ja Sam Raimin ohjaus oli totuttua laatua, vaikka välillä Evil Dead -silmäniskut olivat melkein jo rasittavia. Tarina oli enimmäkseen vallan jees, joskin teemoista pari tuntui vähän väsyneeltä, ja kuten monesti Marvel-leffoissa, niiden huumori enemmän ärsytti kuin huvitti minua. Mikä ihme siinä on, että joka helvetin vääräleuan pitää aina ryhtyä naureskelemaan sille, kuinka hassuja hahmojen nimet muka ovat? Ja miksi Doctor Strangen dialogin olisi melkein yksi yhteen voinut vaihtaa Tony Starkin dialogiksi? Hyvä elokuva se oli, ei epäilystäkään, eikä ohjauskaan ollut suttuista kuin ehkä ekat kaksi minuuttia, mutta jostain syystä mieleeni jäivät enemmän ärsytyksen aiheet.
Sunnuntaina käytiin kävelemässä Ruissalossa ja syömässä brunssia Tiemuksen ja Jannikan kanssa. Tässä vaiheessa sosiaaliset akut alkoivat olla aika tyhjiä. Sain pari kirjasuositusta, ja sitten Taina huomasi että olin alkamassa olla vähän ihmisten jaksamiseni rajoilla, ja päästi meidät kotiin. Vaihteeksi vähän häiritsi, että minulla tuntui olevan näin vähän sosiaalisia paukkuja. Kaikki ihmiset joita näimme olivat kuitenkin kovasti omaa heimoani, miksi sosiaalisuus edes kahden päivän ajan muka tuntui näin raskaalta? Epäilen, että pandemia-ajan yksinäisyys on rappeuttanut sosiaaliset(kin) lihakset. Täytynee harkita niiden treenaamista.
Maanantai, 9.5. 2022
Päivän truismi: Poor planning on your part does not constitute an emergency on my part
Tehtyäni työpäivän Amerikassa koitti aamu, ja sitten sainkin tehdä heti perään toisen työpäivän. Tätä ei varsinaisesti oltu merkitty kalentereihin, eikä kukaan ollut sanomassa, miten pitkä sen pitäisi olla, eli ihan itse olin vastuussa siitä mitä tein. Koin tämän olevan vastuun pakoilua ylemmiltäni, ja sanoinkin tämän, en välttämättä erityisen diplomaattisesti. Merkkasin myös koko paskan ylitöiksi, koska jos joudun itse itseäni manageroimaan, sitten annan itselleni kyllä kaikki edut jotka vaan laki sallii.
Kuitenkin 13 tunnin työpäivä johti siihen, että kauheasti mitään muuta ei elämään tänään mahtunut. Yhdessä välissä livahdin hieman ulkoboulderille nousemaan kesän ensimmäisen luonnonkivireitin, mutta se oli greidiltään tuskin edes nelosta. Sitten olikin aika rientää takaisin hakkaamaan päätä toimimattomaan routeriin.
Tiistai, 10.5. 2022
Päivän omituisuus: Minulla on kaksoisolento, joka tykkää Jaguareista
Heräsin aamuseitsemältä valmiina hakkaamaan päätäni seinään vähän lisää, mutta selvisikin, että yön aikana USA:n ihmemaassa joku oli korjannut typon ja sen seurauksena robotin verkko oli alkanut toimia. Tästä seurasi toisella tavalla hektinen työpäivä, kun päivitin nyt tavoitettavissa olevan robotin käyttöjärjestelmää ja samaan aikaan rakentelin sille uutta reititintä, vanha kun tuntui tekevän kuolemaa eikä siihen voinut luottaa. Päädyin jopa singahtamaan toimistolle.
Työpäivän päivystysosa jatkui neljän jälkeen, mutta päätin että nyt saisi loppua sohvaperunan elämä, ja junailin suoraan Malminkartanoon kipuamaan täyttömäkeä. Päivästä tuli ihan kohtuullisen liikunnallinen 14 kilometrin kävelyn ja 350 metrin nousun myötä.
Kotona eksyin jotenkin katsomaan Eleanor Mortonin komediapätkiä. Eeeei helvetti. Isona minustakin tulee elämäänsä kyllästynyt skotlantilainen turistiopas.
Keskiviikko, 11.5. 2022
Päivän huvitus: Opetusministeri Li Andersson HS:n lasten TV:n ohjelmassa
Työasioita oli edelleen riittävästi, ja vaihteeksi takavasemmalta tuli hallinnollisten asioiden vyöry, joka piti otteessaan koko päivän. Yhtäkkiä mieleen palasi, kuinka hyvä oikeasti olen hallintojutuissa; ne ovat vaan raskaita, mutta kyllä niitä näin pari päivää vuodessa tekee. Taustalla teknisetkin asiat sujuivat, ja Amerikassa robotti alkoi viimein poimia jätteitä kuten sen piti. Tämä on hyvä, koska ei näitä iltapäivystyksiä ja -töitä loputtomiin jaksa.
Kotona ohjelmassa oli kävelylenkki ja yrityksiä kirjoittaa peliä. Valitettavasti Out Theren aikataulut olivat käyneet vaikeiksi, eikä pelipäivää siihenkään tuntunut löytyvän. Olemme selvästi pandemian jälkeisessä ajassa, kun ihmisillä on taas koko ajan kaikenlaisia kissanristiäisiä.
Torstai, 12.5. 2022
Päivän vaikeus: Kuinka ilmaista itseään selkeästi monimutkaisista asioista
Aivan helkkarin hektinen hallintorumba käynnistyi eilen, jatkui tänään, ja pysyy käynnissä varmaan kesäkuun alkuun saakka. Se nielaisi melkein kaiken aikani, ja fiilikset sen suhteen olivat melkoista vuoristorataa. Olin mennyt toimistolle, jotta voisin viestiä helpommin, ja tämä oli järkevä valinta.
Kun työaika päättyi, hyppäsin pyörän selkään ja pyöräilin kotiin, ensimmäistä kertaa todella pitkään aikaan. Työmaat kodin ja konttorin välillä olivat kutistuneet ratkaisevasti, ja jäljellä oli enää vain yksi poikkeuksellinen kiertomutka, joka oli lyhyt ja tasaisella maalla. Kai sitä voisi taas alkaa fillaroida.
Illalla oli Gouffre Berger -retken etätapaaminen. Luolaretket voivat olla joko ali- tai ylisuunniteltuja, ja tämä oli helposti menossa ylisuunniteltujen joukkoon. Mutta se sopi minulle paljon paremmin: on helpompi pudottaa pois jotain valmisteluja valtavalta listalta, kun ryhtyä itse täyttämään aukkoja epämääräisissä järjestelyissä. Tapaaminen jätti kovan innon päästä maan alle, mutta ihan pian sitä ei ollut tapahtumassa.
Viikonloppu, 13.-15.5. 2022
Ajankohdan kulkuväline: Polkuauto aikuisille
Tietenkään töihin pyöräily ei lopulta ollut niin helppoa, kuin sen olisi pitänyt olla. Kotoa tullessa ainoan työmaa-alueen opastuskyltityksestä puuttui pyöräilijöiden reitti, joka oli yksi monista saman näköisistä liikennejärjestelytunneleista, joten ajauduinkin keskelle kuorma-autoja ja murskattua asfalttia. Työpäivän fiilis ei ollut paljon parempi.
Lauantaina käväisimme pikaisesti boulderilla, ja sitten suuntasimme keskustaan. Amos Rex -museon ovella tapasimme joukon muita luolaseuralaisia. Museossa oli näyttely Maanala, ja se oli valittu luolaseuran kevätkokouksen sivistäväksi retkikohteeksi. Näyttely oli oikeasti vallan jees. Suurin osa esillä olevasta taiteesta oli sekä fiksua että vaikuttavaa, ja vaikka minua kiinnosti eniten oikeista luolista peräisin oleva taide, ei muukaan maanalainen kuvasto ollut vailla ansioitaan. Opin myös, että Matka maan keskipisteeseen ei ollut ainoa onttoa maata kuvaava aikansa scifiromaani, vaan oli olemassa toinenkin. Sen nimi oli vaan niin hassu, ettei se tarttunut päähän.
Luolaseuran varsinainen kevätkokous pidettiin meidän olohuoneessamme. Kokous nuijittiin läpi vauhdilla, ja sitten siirryttiin syömään naposteltavia, puhumaan tyhmimmistä luolakokemuksista sekä katselemaan videoita. Elina sai viiden vuoden puheenjohtamisesta tunnustukseksi hämmentävän geodin, jonka sisällä oli pieniä luolatyyppejä, plus kunniapuheenjohtajan tittelin.
Sunnuntaina Ralf oli pitämässä luolatoiminnan peruskurssia Torholassa, ja kun hän oli pyytänyt apuopettajaa mukaan, lähdin Lohjalle. Siellä kuluikin koko päivä kuutta innokasta vasta-alkajaa opastaessa. Kurssi oli oikein hauska, mutta kuten aina, sen pitämisessä ärsyttää, että kun innokkaat harrastajanalut kyselevät, missä tätä saa lisää, on ainoa vastaus jonka osaan itse antaa "ulkomailla". Ei ihme, että seuralla on hienoinen jäsenten säilyttämisongelma, kun touhu vaatii niin paljon vapaata aikaa ja logistista säätöä. Olisipa edes yksi iso kotimainen luola. Lummelunda sentään on aika lähellä, mutta sekään ei ole logistisesti ihan helppo kohde.
Maanantai, 16.5. 2022
Päivän hahmotusyritys: Oman toimivallan rajat
Aikaisemmin niitä kutsuttiin yt-neuvotteluiksi, mutta tämän vuoden helmikuusta asti ne ovat olleet muutosneuvotteluja. Kuitenkin niillä on tässä kontekstissa sama sisältö: ne ovat neuvottelut työnantajan ja työntekijöiden välillä, jotka on käytävä, ennenkuin väkeä voidaan vähentää.
Arvatkaa, kuka on työntekijöiden edustaja.
Roolissa on se hyvä puoli, etten ole vaarassa saada kenkää, elleivät edustettavani leipiinny minuun ja äänestä minua pois tehtävästäni. Roolissa on se huono puoli, että joudun henkilökohtaisesti olemaan siinä mukana alusta katkeraan loppuun. Onneksi tämä ei ole mikään täydellinen Untergang-tasoinen yrityksen loppuromahdus, ainoastaan strategiamuutoksen mukainen toimintojen virtaviivaistaminen, mutta kyllä se silti kirpaisee. Kuvittelin, että luottamushenkilön tehtävänä onnistuisin käymään tämän läpi menettämättä yöuniani, mutta naiiveja olivat moiset kuvitelmat.
Joka tapauksessa tänään oli neuvottelujen ensimmäinen päivä. Monia osaamisalueita minulla varmasti on, mutta en tiedä, kuuluuko neuvotteleminen niihin. Epäilen, että minulla on siinä lähinnä roolipelikokemuksen tuomaa bluffaustaitoa: kuten aina, olen hyvä vakuuttamaan muille olevani todella pätevä. Saa nähdä, miten pitkälle se kantaa.
Neuvottelujen jälkeen fillaroin kotiin romahtamaan hetkeksi Tainan syliin. Kun olin saanut terapiaa kauhean vaikeasta elämästäni, sain raahauduttua ulos pesemään enimmät kurat pois edellispäivän luolakurssin varusteista. Ulkona oli lämmintä ja mukavaa, mikä tarkoittanee, että huomenna sataa räntää.
Tiistai, 17.5. 2022
Päivän teema: Meta-impostersyndrome
Työmatka osoittautui huomattavan vaaralliseksi, kun alamäessä olleessa mutkassa menin vähän pitkäksi ja päädyin ensin kapeaan sadevesiränniin ja siitä sitten kaaduin sepelirinteeseen. Hemmetin ansameininki. Liian suuri tilannenopeus, toki, mutta hitonko takia sen saakelin vesikourun pitää olla 20 senttiä syvä ilman päällysritilöitä. Onneksi vaurioiksi tuli vain pieni skraidu kyynärvarteen.
Työpäivä oli oikeastaan laidasta laitaan luottamushenkilötoimintaa. Oli jokseenkin kummallista kun joka suunnasta tuli kysymyksiä asioista, joista en tiennyt oikeastaan yhtään mitään ja joihin vastailin lähinnä nopean googlauksen ja yleisen juridiikan ymmärtämykseni pohjalta. Ainahan minulla on toki ollut imposter syndrome osaamiseni suhteen, mutta nyt se kasvoi niin suureksi, että aloin kokea imposter syndromea aiemman imposter syndromeni suhteen.
Kotiin pyöräiltyäni en jaksanut ajatellakaan enää muuta liikuntaa. Kai tunnin päivittäisellä pyöräilylläkin jonkinlainen yleiskunto pysyy. Kiipeillä kyllä pitäisi, mutta ehkä huomenna, tai torstaina, tai joskus.
Keskiviikko, 18.5. 2022
Päivän hyödytön palikka: ldap2zone
Sain taas kiinni teknisten hommien langanpäästä, ja kokeilin tapella hankalan bind-LDAP -integraatiohässäkän kanssa valtaosan päivää. Iltapäivästä jatkuivat muutosneuvottelut, joissa koitti toistaiseksi raskain sessio. Päivä oli muutenkin jotenkin off, en käynyt lounaalla koska ei vaan kertakaikkiaan ollut nälkä, ja kotona olin tästä johtuen aika väsynyt.
Päätin irrottaa ajatukseni töistä tekemällä vähän videoeditointia viime kesän retken materiaalista. Jo editoidun aineiston siirtäminen matkakoneelta varsinaiselle videoeditointikoneelle meinasi epäonnistua karmealla tavalla, mutta lopulta sain iMoviet molemmilla koneilla juttelemaan keskenään. Nyt pitäisi vielä löytää jostain loppu raakamateriaali, koska minulla näyttää olevan vain osa siitä.
Torstai, 19.5. 2022
Päivän tyypillinen kokemus: Työterveyden chatti heitti minut ulos heti kun sain kiinni oikean ihmisen. Mitenkäs muutenkaan.
Vaikka olin luvannut olla paikalla joka päivä tällä viikolla, olin eilen ollut niin huonovointinen, että pidin suosiolla etäpäivän ja katsoin, kehittyisikö tästä oikea sairaus. Ei näköjään, allergialääkkeet pitivät fyysisen pahan olon kurissa. Henkisesti taas olin näköjään löytänyt jonkinlaisen aallonpohjan. Yleensä tällaiset turhuuden ja arvottomuuden ahdistukset ovat iskeneet huhtikuussa, mutta kun kevät on muutenkin tänä vuonna myöhässä ja töissä meno on mitä on, oli kai ymmärrettävää, että ne osuivat vähän myöhempään.
Lopetin työt melko aikaisin ja kävin boulderilla. Olin siellä huono ja heikko. Hirveällä puskemisella selvisin yhdestä 6B+:n reitistä, mistään sitä vaikeammasta ei ollut toivoakaan ja helpommatkin olivat tuskallisia. Sentään yksi omituinen kraatteriotteinen 6B onnistui, toisin kuin aiemmin, ja keksin 6C+ -greidatun reitin, joka saattaisi ehkä sopivalla harjoittelulla olla kiivettävissä. Mutta muuten henkinen olo kohentui kiipeilystä vähemmän kuin olisin toivonut. Ulkona paistoi aurinko, mutta siitä huolimatta oli kylmä. Paskin kevät aikoihin.
Perjantai, 20.5. 2022
Päivän klisee: Tilanne on toivoton muttei vakava
Olin odottanut kauhulla tämän päivän yt-meininkejä, mutta lopulta pahimmat kauhukuvani eivät toteutuneetkaan, ja työnantajapuolen tiedonanto oli synkkä mutta kestettävissä. Kun varsinainen työnteko neljältä lopetettiin, ajoimme johtoryhmän pois konttorista (tosin toimari jätti meille konjakkipullon mennessään) ja aloitimme robottifirman YT-bileet.
Idea kuulosti täysin päättömältä, mutta mitäpä muutakaan sitä tekee tällaisessa tilanteessa kuin juo kaappia tyhjäksi siellä olevasta alkoholista ja bondaa muiden samassa suossa olevien kanssa. Ja yllättäen, illanvietto oli todella hauskaa! Tunnelma ei ollut olenkaan niin lohduton kuin olisi voinut kuvitella, ihmiset juttelivat työasioiden lisäksi leffoista, tv-sarjoista ja parhaista kipulääkekokemuksistaan. Oikeasti en muista, koska minulla olisi viimeksi ollut näin kivaa työporukalla. Jotain osuutta asiaan saattoi toki olla silläkin, että join itse paljon enemmän alkoholia kuin yleensä, konjakkia ja valkoviiniä ja kuohujallua, niin että kaltaiseni höyhensarjalainen oli vallan päissään. Onneksi eräs mainio ihminen kävi hankkimassa meille jossain vaiheessa pizzoja.
Järkevänä tyyppinä lähdin jo kahdeksalta kotiin. Olin liikkeellä pyörällä, mutta aivan varmasti riittävän selvä fillaroimaan. Ainakaan en kaatunut kotimatkalla, mikä oli enemmän kuin mitä saattoi sanoa kaikista selvin päin tekemistäni työpyöräilyistä.
Viikonloppu, 21.-22.5. 2022
Ajankohdan löytö: Person of Interestin viitoskausi. Millähän ajalla sitä tämänkin katsoisi.
Lauantaina ohjelmassa oli kiipeilyä. Sää ei vieläkään ollut riittävän lämmin mukavaan ulkokiipeilyyn, joten kävimme boulderilla. Sieltä löytyi jotain täysin käsittämätöntä: 7a:ksi greidattu reitti, jota pääsin hyvin pitkälle. Oli se kyllä vaikea, mutta toisaalta suosi täsmälleen omaa osaamistani, so. kohtalaista ylävartalon voimaa ja pituutta. Kestävyys vaan ei ihan riittänyt siihen.
Pelautin myös Tainalle viimeisen takauman Sirenum-soolokampanjasta. Tämäkin proggis on liikkunut rikollisen hitaasti ja mieluummin vetäisin ryhmäpelejä, mutta kun en näemme saa sellaisia aikaan, soolopelitkin ovat jees. Pelautus sai minut myös havaitsemaan aukkoja suunnittelemassani juonikuviossa, ja käytin sunnuntain paikkailemalla niitä. Koetin olla ajattelematta työasioita, mutta vaikeaa se oli. Hemmetin neuvottelukuviot ovat henkisesti yhtä raskaita kuin esimiestehtävät, mutta niistä maksetaan huonommin. Tosin niitä ei toivottavasti ole ihan yhtä paljon.
Maanantai, 23.5. 2022
Päivän lumivyöry: Miljoona hallintoasiaa samanaikaisesti
Hallintopainotteinen työpäivä, osa XXX. Lyhyen hetken sain melkein tehdä tietotekniikka-asioita, mutta sitten juridinen säätö kutsui taas. Kotiin palattuani olin omituisen nimeämättömän ahdistuksen kourissa, enkä tiennyt, mitä tehdä sille.
Taina oli kipeä, mutta halusi silti roolipelata, joten pelautin hänelle Sirenumin ensimmäisen varsinaisen pelin. Soolokampanjat ovat siitä mainioita, että niissä pääsee pureutumaan detaljeihin vailla mitään tarvetta kiirehtiä koska jollakulla on tylsää. Pirates of Drinaxin pelaaminen on vaan jättänyt minulle pahan halun saada kaikesta mahdollisesta kuvitusta, ja jos olen ainoa joka kuvia tuottaa, niihin menee aivan kaikki aika.
Tiistai, 24.5. 2022
Päivän pahat tavat: Näköjään Pirates of Drinaxin jäljiltä teen nyt kaikkiin peleihini jatkuvasti dramaattisia tilannekuvia HeroForgella, SketchUpilla ja Photoshopilla.
Lisää neuvottelua kunnes aivot sauhusivat. Herää kysymys, miksi yleensä ryhdyin tähän edustajan tehtävään, mutta sittenkin olen ehkä onnellisempi näin kuin edellisellä kerralla kun yt-neuvottelujen riemu ympäröi minua. Lähdin töistä varhain, fillaroin kotiin, ja hyväksyin, että päivän älyllinen työ oli tehty. Rentoutuakseni heitin kasaan 3D-mallin ja ihan kelvollisen tilannekuvan aiemmin pelatusta Sirenum-tarinasta.
Tainan oletettu allergia olikin ilmeisesti ihan oikeaa flunssaa, muttei sentään koronaa. Kuvittelin flunssan olevan tarttuva tauti, mutta minuun se ei tuntunut hyppäävän. Varmaan ainoastaan hyrräävät stressihormonit pitävät sen loitolla, mikä tarkoittanee, että kellontarkasti 1.6. kun nykyiset neuvottelut ovat päättyneet, kaadun petiin keuhkokuumeessa. Onpa jotain mitä odottaa.
Keskiviikko, 25.5. 2022
Päivän harmi: Oma laskeutumislaite ei ollut tullut mukaan töihin lähtiessä
Ahdistava yt-päivä ajoi viimein minut epätoivoisiin tekoihin, joten töistä päästyäni kävelin reunan yli Stadionin tornin huipulta. Toki minulla oli valjaat, köysi ja laskeutumislaite, mutta korkeutta sentään oli hulppeat 72 metriä. Laskeutumista järjesteli joku energiajuomapulju sekä Tapanilan kiipeilykeskus, ja minä ja Taina taisimme olla ainoat paikallaolijat, joille tämä oli vähän "voishan tosta laskeutua kun tilaisuus kerran on" eikä OMG NÄIN EXTREMEÄ EI OLE MIKÄÄN KOSKAAN IKINÄ. Mutta näköalat tornin huipulta olivat kyllä hienot ja 72 metrin laskeutuminen harvinaista herkkua Suomessa. Vielä kun olisi saanut sen jälkeen nousta saman matkan ylös omilla nousukahvoilla niin olisi ollut hienoa.
Oikeasti laskeutumisesta iso osa oli ollut oman vuoronsa odottamista, mutta onneksi minulla oli ollut mukana kirja ja sisätila oli lämmin ja sohvilla varustettu. Joka tapauksessa operaation jälkeen kello oli sen verran, ettei ihmeellisempiin touhuihin enää ollut aikaa. Onneksi huomenna oli vapaapäivä.
Helatorstai, 26.5. 2022
Päivän havainto: 7A tuntuu aivan mahdottomalta greidiltä, taas.
Kummallinen lomapäivä oli oikein tervetullut keskelle neuvottelupainajaista. Ulkona oli tietenkin sateista ja kurjaa, lomapäivä kun kerran oli, joten päädyimme pitkästä aikaa köysikiipeilemään. Minulla oli ollut kolmen viikon tauko, Tainalla vielä pidempi, mutta boulderointi oli näköjään pitänyt jotain voimaa ja kestävyyttä yllä. Selvisin on-sight 6B:n reitistä ja jaksoin liidailla muutenkin kohtuullisen paljon. Tainakin tahkoi vaikeampia reittejä kuin kuvitteli osaavansa.
Kiipeily oli kivaa, mutta hyvä tavaton että kädet olivat sen jälkeen kipeät. Syöminenkin oli jotenkin jäänyt vain aamupalaan, kun oli ollut ensin kiire päästä seinälle ja sitten lähtö oli kuitenkin ollut hidasta. Niinpä loppuilta oli vähän koomaista. Olin ihan viikonloppufiiliksissä, mutta huominen oli vielä työpäivä, enkä tässä tilanteessa ollut voinut ottaa sitä edes vapaaksi.
Viikonloppu, 27.-29.5. 2022
Ajankohdan sankari: Terminal, Chimera Squadin medikki
Perjantai oli jälleen työpäivä, vaikkei kovin pitkä ollutkaan. Ulkona satoi, joten en jaksanut edes mennä töihin pyörällä, vaan käytin suosiolla julkisia. Kotona pelautin Tainalle hieman lisää Sirenumia, ja kummastelein ranskalaisten luolajärjestöjen vakuutuskuvioita. Tottakai ulkomaalaisille suunnatun vakuutushakemuksen teksti kannattaa olla vain ranskaksi, ja tietenkään sitä hakemusta ei voi tehdä verkossa.
Lauantaina sain palattua kunto-ohjemani mäkinousuosaan, sunnuntaina oli boulderointia. Sisällä vain, ulkona oli yhä tarpeettoman sateista ja kurjaa. Liikunnallisten aktiviteettien välissä muistin, että minulla oli koneella XCOM: Chimera Squad, ja aloitin sen alusta. Se oli ihan viehättävä, vaikkakin paljon armollisempi kuin tavallinen XCOM.
Katsoimme myös Marvelous Mrs. Maiselin kakkoskauden loppuun. On tämä varmaan parhaimman näköinen tv-sarja koskaan.
Maanantai, 30.5. 2022
Päivän bändinimi: Nyrkkitappelu
Muutosneuvotteluiden viimeinen päivä oli byrokratiaa ja paperityötä. Koetin samalla tehdä oikeitakin hommia, ja yhtäkkiä pääsin jonnekin postfixin ja sähköpostijonojen maailmaan. Tätä ei olekaan joutunut tekemään yli kymmeneen vuoteen.
Ulkona oli vaihteeksi kohtuullisen keväistä eikä kotiin fillaroidessa tarvinnut takkia. Chillailin pelaamalla XCOM:ia ja lukemalla. Sitten illan aikana Tommi tarjosi yllättäen ylimääräistä lippua Rockfestiin. Hm. Festari voisi kyllä olla oikein tervetullut tämän skeidajakson päätteeksi. Tutkin aikatauluja ja matkustusmahdollisuuksia, jotka vaikuttivat varsin lupaavilta.
Tiistai, 31.5. 2022
Päivän vitutus: Minulle ei todellakaan makseta tarpeeksi kaikesta tästä paskasta
Olin vähän ikään kuin toivonut, että muutosneuvotteluiden päättyminen olisi tuonut helpotusta arkeeni, mutta tietenkin tämä toive oli epärealistinen. Työpäivä oli silkkaa hallintohelvettiä, vaihteeksi kun muutosneuvotteluiden tulokset kohtasivat todellisuuden.
Vaikka jotkut kävivätkin kiittämässä minua panoksestani, koin neuvotelleeni huonosti ja lopputuloksen olevan vähän kämyinen. Koetin spinnata sen positiivisesti - ei tämä kuitenkaan täystyrmäys ollut, ja asiat menivät lopulta paremmin kuin miltä aluksi näytti - mutta silti tuntui siltä, että neuvottelukumppanini oli määrännyt koko homman kulun, ja työntekijäosapuolen tehtävä oli ollut vain nyökkäillä ja hyväksyä asiat. Meillä oli jopa vaihteeksi jotain, jolla neuvotella, mutta en tiedä käytinkö näitä mitenkään järkevästi.
Työpäivä venyi, kun pääsin myös tekemään henkilökohtaisia henkilöstöedustajan hommia, ja lopulta illalla kulminoitui tekniseen ongelmaan, kun Amerikan ihmemaassa toimiva tekninen tyyppi toimi kuten kunnon amerikkalainen businessman, eli lupasi kaikkea mahdollista mutta oikeasti oli myöhässä, riittämättömästi varustautunut, lukenut ohjeista vain ekan rivin, ja yleensäkin perseestä.
