Marraskuu 2021: Toimintakyvyttömyys
Maanantai, 1.11. 2021
Päivän mieleenpalautus: All human communication fails, except by accident
Kellojen siirtely oli sotkenut rytmiäni, ja lisätunnista huolimatta heräsin todella väsyneenä. Selkään koski edelleen, mutta työmatkailin silti pyörällä koska miksikäs ei. Nähtiin sitten sekin omituisuus, että työmatkan loppumattomista tietöistä yksi oli oikeasti päättynyt, ja pyöräily oli hitusen helpompaa kuin aiemmin.
Toimistolle menemiseen oli syynä laitteistokonffauksen tarpeet sekä influenssarokotus. Molemmat näistä onnistuivat, mutta siviilielämä tarjoili yhä epäonnistumisen kokemuksia. Lusikat olivat aika lopussa, ja hääpäivän kunniaksi kotonakin oli kiukuttelua. Tämä vastaa aika hyvin käsitystäni siitä, miten avioliitot toimivat.
Tiistai, 2.11. 2021
Päivän ihme: Postnordin lähetti toimitti paketin kotiin asti ja vieläpä soitti kun en ollutkaan paikalla vastaanottamassa perään
Yhdeksän ja puolen tunnin työpäivä piti huolen siitä, että plussatuntieni määrä ei aivan pian putoaisi alle neljänkymmenen. Kun lopulta selvisin duuneista, kävin Tainan kanssa tekemässä aikuisjuttuja. Auton katsastus ja uuden lieden valitseminen sekä tilaus, keittiöremontin suunnittelu, olipa nyt kypsää. Vastineeksi sitten katsoimme muutaman jakson Muppet Showta ettei aivan liian täysipäiseksi menisi.
Keskiviikko, 3.11. 2021
Päivän hankaluus: Hahmolomakkeen suunnittelu ja toteuttaminen
Henkilökohtaisen tason semikoomisen katastrofidominosarjan taustavaikuttajat olivat, että Taina oli kipeänä ja minulla oli robottifirman suunnittelupäivä, joka tarkoittaa valtavaa kiirettä 8-16 ja todella minuuttiaikataululla olevia taukoja. Kun tällä yhdistelmällä yritin tilata meille ruokaa, en ollut riittävän tarkkaavainen ja käytin osoitelistassa olevaa väärää osoitetta, jonka seurauksena tilaus lähti ravintolasta, joka ei toimittanutkaan meidän oikeaan osoitteeseemme. Niinpä jäimme ilman ruokaa, joten verensokeri laski, keskittyminen romahti ja fiilikset vajosivat.
Tämän seurauksena sitten paitsi kiukuttelimme toisillemme, onnistuin töissä missamaan muutaman olennaisen keskustelun pointin, ja sain pelata catchuppia loppupäivän. Ja tietysti samalla kun suunnittelupäivä olisi vaatinut kaiken huomion, muualla normaali tietoteknisten ongelmien sarjatuli jatkui. Ilman avaruusruuan tuomaa hätäratkaisua olisin varmaan ollut aivan ihmisraunio iltapäivään mennessä.
Jotenkin selvisin suunnittelun ekasta päivästä. Pitäisi vielä selvitä tokastakin. Jos vaikka huomenna mokailisi jotenkin eri tavalla. Illan käytin roolipeliasioiden ja Muppetien parissa, kuinkas muutenkaan.
Torstai, 4.11. 2021
Päivän hämmennyksen aihe: Mikä ihme meidän robottimme sisäverkkoja muka rikkoo testaamisen ja asiakkaalle asentamisen välissä? Voiko kyseessä olla mikään muu kuin asentajan tekemä virhe / jäynä?
Toinen suunnittelupäivä meni vähemmän pieleen kuin ensimmäinen. Kun saimme kasaan suunnitelmamme, totesin suorittaneeni tarpeeksi kahdelta päivältä ja otin torkut. Sitten siirryin Heikin luo pelaamaan Vihreää kuulaa, jossa joku oli käynyt murhaamassa tyypin, joka hahmojemme oli ollut tarkoitus neutraloida. Emme tietenkään voineet ottaa tätä onnenpotkuna, case closed, vaan jatkoimme penkomista ja tietäähän sen mitä siitä Cthulhussa seuraa.
Samalla kun itse olin ollut pelaamassa, Taina oli käynyt kirjoittamassa jonkun viraaliseksi päätyneen kirjoitelman opetusbyrokratian tilasta. Se sai varmasti enemmän suosiota kuin mikään, mitä olen koskaan itse kirjoittanut. Nethackista oppini saaneena kateellisena kirjailijana aloin heti juonia Tainan aivojen syömistä, jotta saisin hänen voimansa.
Perjantai, 5.11. 2021
Päivän huvitus: Koodarit yrittävät konfiguroida verkkoa. Menee about yhtä hyvin kuin sysadminin yritys koodata.
Varhain perjantaiaamuna asentajat kävivät heittämässä meille uuden lieden. Kun sellainen kerran oli ollut edullisesti tarjolla, olimme päätyneet induktiohärveliin. Olemassaolevista paisto- ja keittoastioistamme siinä toimi vain yksi, mutta kuinka monta sitä nyt muka ihminen edes tarvitsee? Testasimme liettä paistamalla kaapissa ollutta halloumia, ja totesimme tämän mahdolliseksi.
Kroppani oli taas päättänyt hajota sisältäpäin, joten kipaisin lääkärillä hakemassa rohtoja. Se meni jo siinä määrin rutiinilla, että edes työpäiväni ei siitä merkittävästi häiriintynyt. Enemmän harmitti, että lääkäri sanoi, että viikon antibioottikuurin ajan en saisi harrastaa mitään liikuntaa. Miten marraskuusta muka selviää ilman liikuntaa?
Mikko ja Suvi olivat saapuneet käymään. Suvin synttärin kunniaksi syötiin kurpitsapiirakkaa ja pelattiin Nemesistä. Dramaattinen peli oli aivan vähällä päättyä ihmisten voittoon, mutta aivan viimeinen siirto ennen aluksen lähtöä hyperavaruuteen surmasi viimeisen elävän ihmisen. Poland should not into space.
Viikonloppu, 6.-7.11. 2021
Ajankohdan tanssi: Bus Stop Line Dance
Lauantaina oli päivällä Orient Expressiä. Päivälliskutsut ovat parasta pelisisältöä, vaikka oikeassa elämässä vihaan niitä. Varmaan sama kyllä pätisi tulitaisteluihinkin. Toki ropen päivälliskutsuilla ei koskaan ole tylsää, jatkuvasti zoomataan sinne, missä tekeillä on jotain kiintoisaa. Pelaamisen jälkeen siirryin tanssibileisiin. Lääkäri oli kieltänyt minulta liikunnan viikoksi antibioottikuurin ajaksi, mutta päätin, että mielenterveyden kannalta oli välttämätöntä ihan vähän tanssia.
Tanssibileiden paluu oli aivan parasta lääkettä syysahdistukseen. Vaikka ihmiset olivat vielä peruneet viime minuuteilla, varmaan syysflunssien takia, paikalla oli aivan riittävästi kansaa ja riittävästi hyvää musiikkia nauttimiseen. Tanssimista ja tanssien välissä roolipelikeskusteluja, tämä on juuri sellaista yhdessäoloa, jota elämäni kaipaa.
Sunnuntai oli toipumispäivä. Siivosimme kotiamme, kävimme syömässä, ja ostimme pari kattilaa lisää. Mikon ja Suvin lähdettyä kotiin minä ja Taina totesimme olevamme aika poikki. Taina oli ollut viime viikon loppupään kipeä, ja koetin arpoa, oliko tämä tauti nyt tarttunut minuunkin. Kuumemittari ei ainakaan ollut tätä mieltä. Ehkä tahdoin vain laiskotella.
Maanantai, 8.11. 2021
Päivän etädraama: Ogof Ffynnon Ddussa suuri luolapelastus. Daily Failin kommentit ovat kuulemma tasoa "caving should be banned".
Hankala työpäivä kului kummallisten päivityspulmien parissa. Sain itseni irti niistä ja ulos vasta kun aurinko oli jo laskenut. Pihalla nollakeli tuntui inhalta eikä inspiroinut liikkumaan. Ei niin että olisin edes saanut.
Tiistai, 9.11. 2021
Päivän akateeminen artikkeli: Ben Underwood - How to Become a Muppet, kirjasta Kermit Culture
Työpäivän ajan oli etäisen kurkkukipuinen olo, mutta lämpöä ei vielä ollut, joten tein ahkerasti hankalia asioita Ubuntu 20:lle ja OpenVPN:lle. Tai no, subjektiivisesti hankalia, oikeasti eivät kovin ihmeellisiä olleet.
Töiden jälkeen koetin keskittyä pelinkirjoittamiseen, mutta se oli jotenkin vaikeaa. Ulkoilla en halunnut kipeän olon ja kauhean sään takia, mutta sisällä ajatukset eivät oikein pysyneet koossa. Löysin sentään yhden hyvän 3D-mallin peliproggista varten. Se pitäisi vielä toki viimeistellä.
Tiistai, 10.11. 2021
Päivän fiilis: Jos se ei ole Alpine Caving Techniquesissa, sitä ei tarvitse luolassa tehdä
Aamulla kurkku oli kuin sinne olisi asettunut sammakko. Ei sitten töitä tänään (tosin ihan vähän työchatissa ratkoin verkkopulmia). Sen sijaan makasin petissä ja katsoin piirrettyjä. Jotenkin ohjelmaksi päätyi alkuperäiset Gundam-leffat vuosilta 1981-1982 (alkuperäistä animea ja sen 43 jaksoa en ihan jaksanut yrittää etsiä tai katsoa). Animaatio oli kökköä mutta selkeää, scifihärveleiden design aivan ässää ja hahmotyöskentely riittävän kiintoisaa. Mutta rytmistä näkyi selvästi, että tämä oli alunperin ollut TV-sarja, ja katsominen oli sen takia vähän raskasta. Sentään 20 tunnin tiivistäminen kuuteen oli johtanut siihen, että paljon tyhmää tuijottava teini -animehöttöä oli leikelty pois.
Mitään merkittävää en saanut aikaan, mutta ei kipeänä tarvitsekaan.
Torstai, 11.11. 2021
Päivän olo: Ennätysheikko
Eilen olin vielä jotenkuten pystynyt katsomaan useamman leffan. Tänään kunto kesti vain yhden. Toki sillä, että leffa oli Zack Snyderin Army of the Dead saattoi olla tekemistä asian kanssa. Leffa olisi voinut olla tosi jees ja eka varttitunti tai 20 minuuttia oli kohtalaisen lupaavaa, mutta sitten kaikki energia valui hukkaan, Dave Bautistan charmi lakkasi puremasta, leikkaaja oli nukkunut työpisteellään ja sekin vähä jännitys mitä oli onnistuttu luomaan katosi. Jotenkin jäi fiilis, että katson videopelileffaa ihan hyvästä B-videopelistä, mutta elokuvantekijät ovat mokanneet taas aivan kaiken.
Jotenkin sain illaksi sen verran energiaa kasaan, että pääsin käymään luolaseuran jäsentapaamisessa. Onnistuin siellä olemaan inttämättä älyttömistä köysinousutekniikoista. Pyhät sodat voisi jättää kasvokkain tapaamisiin, tai jos olisi tosi fiksu, pois kokonaan.
Viikonloppu, 12.-14.11. 2021
Ajankohdan roolipelityökalu: Pari satunnaistaulukkoa hahmonluonnin avuksi pelaajille, joiden luovuus hirttää kiinni
Tauti piti edelleen otteessaan, joten viikonlopunkin ohjelma oli aika petivoittoista. Perkeleen perfect storm neljästä yhtäaikaisesta vaivasta tämä: oli virtsatietulehdus, flunssa, risa selkä, ja lisäksi vielä selässä joku ihme tulehtunut rasvapatti. Nämä tietty kilpailivat huomiosta kaikki, mutta onneksi ne myös yksi kerrallaan alkoivat väistyä, ekana antibiooteilla murhattu tulehdus.
Art of Action houkutteli minut taas toimintaleffojen ihmeelliseen maailmaan. En ollut koskaan uhrannut oikeastaan yhtään ajatusta joillekin saakurin Universal Soldier -leffoille, saati niiden suoraan kotivideoille tehdyille jatko-osille, mutta niiden ohjaajan haastattelun näkeminen sai minut kiinnostumaan niistä. Katsoin Regenerationin uteliaisuudesta, ja leffa oli huomattavasti parempi kuin se nollan tähden pökäle, jota olin odottanut - se oli ihan sisäisesti ehjä, tiivistunnelmainen, karulla tavalla kaunis ja äänimaailmaltaan toi mieleen John Carpenterin. Estetiikka oli 70-luvun karuista toimintaleffoista: leikkaus ei hätäillyt muttei myöskään laiskotellut, ja ote oli naturalistisen eleetöntä. Tätähän voisi jo ihan suositella. Jatko-osan pitäisi olla kai vielä parempi.
Viikonlopun oikea löytö oli kyllä Jean-Claude van Johnson, toimintakomediasarja, jossa van Damme esittää itseään, paitsi että hän on salaa myös salainen agentti, tosin aika huono sellainen ja pahasti ruosteessa. Sarja oli välillä täysin kreisi, välillä naurettavan melodramaattinen ja enimmäkseen vallan viihdyttävä.
Muissa puuhissa kirjoittelin roolipelijuttuja, vaihteeksi metatekniikoiden puolella. Olin suunnitellut käyväni ulkona, mutta sää oli sen verran kylmä ja olo siinä määrin hutera, etten toteuttanut tätä aiettani. Sen sijaan vähän koetin ravistella kroppaani eloa venyttelemällä. Tätä pitäisi varmaan ihan oikeasti tehdä.
Maanantai, 15.11. 2021
Päivän raportti: Keski-Euroopasta kuuluvat kertomukset työkulttuurin sukupuoli- ja seksuaalisuuntausolettamuksista. On kuin Suomessa ysärillä, paitsi että lisärasitteena vielä sukupuolittavat pronominit, joita vastaan pitää erikseen tapella.
Olimme testanneet futonilla nukkumista uudelleen, tällä kertaa paksumman petauspatjan kanssa. Tulos oli ratkeamaton. Kyllähän siinä nukkui, mutta pehmeämpi patja on edelleen minusta miellyttävämpi kuin futonin kaltainen kalikka. Joka tapauksessa herätessäni totesin olevani riittävän terve työntekoon, ja palasin vahvuuteen.
Töissä ei ollut puhjennut kipeyteni aikana suurempia kriisejä, tosin pari asiaa olin hoitanut petini pohjalta käsin. Mikä vielä tärkeämpää, muistin mitä olin ollut tekemässä ja onnistuin palaamaan sen pariin ilman tuntien salapoliisityötä. Pätevyyden illuusio vallitsi itselleni ja muille.
Kävin myös pitkästä aikaa ulkona, jossa oli oikeasti kylmä. Olo oli vieläkin vähän heikko, muttei toivottoman heikko, ja haaveilin kiipeilystä huomenna tai loppuviikosta.
Tiistai, 16.11. 2021
Päivän kiroilu: Miksi ihmeessä yksi docker-kontti aina ampuu itseään päähän kun sitä katsoo hassusti?
Pitkä palaveri ja sekoileva muinainen docker-instanssi olivat työpäivän dominoivat piirteet. Sitten käväisin ulkona tuijottamassa pimeyteen, konkreettisesti, koska oli marraskuu ja mitään ei nähnyt.
Töissä kyseltiin vapaaehtoisia lähtemään kenttäkeikalle Ranskaan parin viikon päästä. Vaikka teollisuusjätteessä möyriminen ja asioiden kantaminen eivät olekaan tärkeintä osaamisalaani, ajatus Etelä-Ranskasta houkutteli silti jotenkin. Varmaan koska kuvittelen, että siellä on valoisaa ja t-paitakeli. Oikeasti siellä päivä on vain puoli tuntia pidempi ja lämpötilat näyttävät aika samoilta kuin täälläkin. Ei 2000 kilometriä riitä vielä mihinkään jos haluaa paeta kaamosta.
Keskiviikko, 17.11. 2021
Päivän konsumerismi: Joululaulut ovat alkaneet soida kaupoissa. Tai ovat ne varmaan soineet jo kuukauden, mutta olen onnistunut välttämään ne.
Nousin ennen seitsemää ja aloitin työt saman tien. Päivä oli yhtä suurta tulipaloa, ja vaikka kaikista pulmista lopulta selvittiin, oikeaa edistymistä ei juurikaan tapahtunut. Töiden jälkeen olo oli koomainen, mutta jotenkin Taina sai minut silti suostuteltua boulderille yhä jatkuvasta selkäkivusta huolimatta.
Selkäni ei pitänyt äkkinäisistä liikkeistä, mutta onneksi boulderointi on rauhallista. Kovin pahoja venytyksiä en uskaltanut reitteihini ottaa, mutta jahka olin saanut kroppani lämpenemään, onnistuin useimmissa 6a:n reiteissä ja jopa parissa 6b:ssä. Tainakin kunnostautui ja kapusi yhden hankalanpuoleisen 6a:n ja eteni aiemmin tapailemallaan kattoreitillä.
Tammiston boulder alkaa tuntua oikeasti aika ylivertaiselta paikalta tälle touhulle. Tilaa on paljon, reitit ovat todella monipuolisia, eikä Konalaa vaivaava hitunen hardcore-tauti ole levinnyt tänne. Marraskuu tuntuu vähemmän kauhealta kun pystyy liikkumaan edes vähän, vaikka kyllä se silti tuntuu aika kauhealta.
Torstai, 18.11. 2021
Päivän viisaus: Do not attribute to malice that which may also be explained by stupidity. (Tosin: sufficiently advanced stupidity is indistinguishable from malice.)
Olin aikeissa tehdä töissä järkevää kehitysprojektia, mutta sen sijaan tempauduin mukaan teollisuusvakoiludraamaan, kun syötin Google Translateen vieraskielisen viestin josta kävi ilmi Asioita. Loppupäivä olikin sitten paniikin ja ärsyyntymisen vuorottelua. Jännittävätkin asiat muuttuvat tympeiksi kun niitä joutuu käsittelemään huonoilla työkaluilla ja kun niiden pohjalla on kommunikaatiohäiriöitä.
Ärtymys oli seuranani iltaan asti. Koetin pelailla Controlia, mutta sekin vain harmitti. Elokuvien katseleminen tai kirjojen lukeminen ajatuksena tuntui tympeältä. Vasta Welcome to Night Vale -podcast rauhoitti päätä sen verran, että nukkumaanmeno oli mahdollista.
Perjantai, 19.11. 2021
Päivän saavutus: Jopa kolme 6b:n reittiä
Päädyin toimistolle tekemään töitäni. Niin kauan kuin tätä tekee vain silloin tällöin, toimisto-olosuhteet eivät näköjään vie työtehoa, ja tämäkin päivä oli ihan aikaansaava. Eilinen maailman paskin teollisuusvakoiludraama onneksi päättyi (en tiedä, oliko kyseessä oikeasti teollisuusvakoilu vai teollisen vahvuuden typeryys). Vaikka se sekä sairastelu olivat aiheuttaneet suunnitelmien lipsumista, oli aikataulu kuitenkin suunnilleen pitänyt.
Uusi boulderointikerta muistutti, miksi vain yhden päivän väli boulderointien välissä ei ole paras idea. Sentään selkä oli huomattavasti ehjempi, ja vaikka sillä ei vieläkään tahtonut tehdä äkkinäisiä liikkeitä, se ei enää merkittävästi rajoittanut kiipeämistä. Mutta sormien iho oli vielä keskiviikosta aivan hellänä, enkä tahtonut täysin sitä rikkoa. Niinpä kiipeily ei ollut kaikkein sankarillisinta.
Illalla sain aikaan kotona riidan. Sentään se ei tällä kertaa ollut tyhmästä pikkuasiasta, mutta en tiedä onko aivan oikean ongelman löytäminen yhtään parempi juttu. Luultavasti ei.
Viikonloppu, 20.-21.11. 2021
Ajankohdan kummallisuus: Yksikseen metsässä juokseva ja haukkuva koira, jossa oli kiinni radioantenni. Mitäh.
Koetin lauantaina alkaa palata kunto-ohjelman pariin ja kiipeillä Malminkartanon mäelle. Olin kuitenkin kahden viikon sairastelun jäljiltä aivan nuutunut, ja onnistuin tekemään vain pari nousua. Se siitä hyvässä kunnossa pysymisestä sitten, pitää taas taistella takaisin järkevä jaksaminen jotenkin.
Sunnuntaina kävimme ensin ulkoilemassa eksoottisessa Tuusulassa. Sitten poimimme Aviapolisin vokista Anastasian ja Spartakin ja heidän tavaravuorensa. Nyt vierashuoneemme on taas järkevässä käytössä kun siinä asuu pari ihmistä. Tosin pariskunnalle vierashuone on minusta ihan tukalan ahdas, vaikka sentään siinä on nykyään parempi sänky. Sittenkin ainakin itseäni hieman ahdisti ajatus, että joutuisin elämään noin tiukasti.
Emme ehtineet uusien asuinkumppaneiden kanssa juurikaan hengata, koska he lähtivät saman tien Suomenlinnaan taidepuuhien pariin. Jumiutuin Tainan kanssa katsomaan Kingsman: The Golden Circleä, joka huvitti meitä kovasti, vaikkei siinä ollutkaan luvattua laskettelua.
Maanantai, 22.11. 2021
Päivän kirja: Revelation Space. Alastair Reynolds olisi aivan suosikkini, jos hänen hahmonsa eivät olisi niin kauheita.
Neljä päällekkäistä kriisiä ajoi hermot aika pintaan. Yksi kriiseistä toki oli, että Wolt oli jostain käsittämättömästä syystä mokannut ruokalähetykseni ja tuloksena sain syötyä vasta 2 tuntia suunnitellun ajankohdan jälkeen. Nälkäisenä minusta tulee kiukkuinen ihmishirviö, mikä ei varmasti ollut mukavaa kenellekään, joka joutui olemaan tekemisissä kanssani.
Ulkona oli epämääräinen sää, enkä saanut oikein poistuttua asunnosta lainkaan. Stellarikseen oli tullut uusi laajennus, ja kuulin sen kutsuvan minua, mutta aivan oikeasti en tarvitse elämääni juuri nyt yhtään aikasyöppöä videopeliprojektia. Ennemmin pitäisi saada jotenkin liikunta takaisin käyntiin, mutta marraskuu ei inspiroi tekemään muuta kuin istumaan sisällä ja horrostamaan. Sentään taudista parantuminen oli vähän kohentanut mielialaa.
Tiistai, 23.11. 2021
Päivän typerä käänne: Juuri kun olin tottumassa elämään enimmäkseen ilman maskeja, maskisuositus palasi
Koetin käydä ulkona liikkumassa, mutta lämpötila oli pudonnut nollaan ja tiet olivat jäässä. En sitten pyöräillyt täyttömäelle, kävelin lähiseudulla vaan. Olisi varmaan pitänyt kävellä pidempiä lenkkejä, mutta sitten kesken kävelyn sain inspiraation (työongelman ratkaisuun) ja palasin oitis kotiin kokeilemaan sitä. Ja sehän toimi!
Muuten meno oli tyypillistä marraskuuta. En saanut mitään aikaan enkä edes kokenut ahdistusta siitä, etten saanut mitään aikaan. Tällainen harmaa tasapaksuus ei ole hyväksyttävää, mutta mitä ihmettä sille tekisi? Liikunta saattaisi auttaa, mutta näköjään ulkona en tule liikkuneeksi, ja sisätiloihin iski taas setti uusia pandemiarajoituksia. Syytän mielessäni kaikesta rokottamattomia riemuidiootteja, mutta en ole yhtään varma onko tämä oikein. Jos kaikki olisi rokotettu, olisiko tauti sittenkin yhä niin vakava, että kaikki pitäisi sulkea? En tiedä. Onneksi minun ei tarvitsekaan tietää, en kuvittele olevani terveydenhoidon asiantuntija.
Keskiviikko, 24.11. 2021
Päivän viisaus: Marraskuun syvin olemus
Työpäivä oli suunnitellun rakentelemisen asemasta pelkkää tulipalojen sammutusta; se alkoi myöhään ja loppui varhain, ja sen jälkeen syöksyimme boulderille. Vielä aivan kaikki siellä eivät käyttäneet koko ajan maskia, mutta me olimme tunnollisia ja pidimme naamamme peitettynä. Sitten vielä kiepahdus Pasilassa hakemassa lisää Näkymätön piiri -kirjoja diilattavaksi eteenpäin, ja päivä olikin jo ohi. Tai ainakin päivän valoisa aika oli. Oikeastaan valoisa aika oli ollut ohi jo kiipeilemään saapuessa.
Hawkeye-sarja oli ilmestynyt, ja katsoimme pari ekaa jaksoa. Todella lupaavasti alkaa, toivottavasti ei tule mitään keskivaiheen luhistumista.
Torstai, 25.11. 2021
Päivän haave: Osaisinpa kirjoittaa hyvää scifiä
Sain jotenkin töissä erään operaation päätökseen, ja loppupäivän tein hallintojuttuja. Sitten Steamin talviale houkutteli minut ostamaan videopelejä. Deathloop oli edelleen 30 rahaa, joten se sai pysyä hyllyssä. Sen sijaan ostin räiskintäpelien lähihistoriaa: Crysis 2 (2011), Wolfenstein: The New Order (2014) ja Prey: Mooncrash (2018) maksoivat yhteensä selvästi vähemmän kuin Deathloop.
Tapailin Crysisiä hieman. Ekat kolme varttia peliä saivat epäilemään, että Peter Wattsin romaanin muotoon kirjoittama versio pelistä oli paljon parempi kuin itse peli. Tämä oli toki ollut melkein odotettavissakin, koskapa Peter Watts on ihan mahtava. Huomasin myös, että Crysisin tarinan oli alunperin kirjoittanut Richard Morgan, joka on vähän kuin Peter Watts, paitsi ettei läheskään yhtä hyvä kirjoittaja, eikä läheskään yhtä hyvä spekulatiivisessa tieteessä.
Viimeistelläkseni 0-luvun scifin hattutemppua luin loppuun Alastair Reynoldsin Revelation Spacen. Nyt kun olin hyväksynyt, että hahmot ovat kauheita, pystyin arvostamaan kirjaa sellaisena joka se oli: barokkinen ja suunnattoman kunnianhimoinen risteytys kovaa scifiä ja avaruusoopperaa. Pitäisiköhän antaa Reynoldsin muillekin teoksille taas tilaisuus? (Pitäisi. Aloitin Chasm Cityn lukemisen saman tien, kun se samassa e-omnibusissa kerran oli.)
Viikonloppu, 26.-28.11. 2021
Ajankohdan filosofinen ongelma: Luolan sisäänkäynti voi olla sivusuunnassa (käytävä) tai ylhäällä (pothole), mutta voiko se olla alhaalla? Minä väitin, että voi, mutta tämä vaatii luolan määrittelemistä tietyllä tavalla.
Perjantaina kävin pikaisesti boulderilla töiden jälkeen, ja tyhjensin kellarivarastoa autoon. Lauantaina sitten ajoimme neljäsosa-Suomen halki Jalasjärvelle luolaseuran syyskokoukseen ja pikkujouluihin. Yleensä pikkujouluissa on ollut laatikkoryömintää ja muuta älytöntä, tällä kertaa oli Jalasjärven Kinon luolaelokuvafestivaali sekä esitelmä luolien algoritmisesta 3D-mallintamisesta. Etelä-Pohjanmaalla oli ihan oikea talvi, ja ulkona oli lunta sekä parhaimmillaan 18 astetta pakkasta. Pysyttelin itse sisällä.
Mirin ja Duncanin kotona hengasi ainakin 12 luolailijaa ja etänä oli paikalla vielä muutama lisää; tapahtuma oli ihan oikea yleisömenestys seuramme matalilla standardeilla. Päädyin ensi vuodelle taas luolaseuran hallitukseen, mikä oli ehkä ihan okei koska en kuitenkaan joutunut esim. puheenjohtajaksi. Saa nähdä miten jaksaminen riittää.
Sunnuntai meni pääasiassa kotimatkaan. Jalasjärvelle jäi kellarikomerossa olleet 5 laatikkoa luolaseuran lehtiä ja T-paitoja. Nyt komeroon saattaa taas mahtua jotain. Lumi hävisi vähän Tampereen eteläpuolella, ja kotona jäljellä oli vain pakkanen ja pimeys. Jos lämpötila on nollan alapuolella, saisi kyllä maassa olla luntakin.
Maanantai, 29.11. 2021
Päivän fiilis: Epämääräisen ahdistunut ja apea
Lamaannus pimeydestä vei voimat liikkua, ja liikkumattomuus vei kyvyn pysyä hereillä. Ei tällaista millään jaksa. Päivän ainoa käynti ulkona oli pikainen piipahdus rautakaupassa vilkaisemassa uutta kylppärikaappia, muuten koomasin sisällä säätämässä työjuttuja, lukemassa scifiä ja pelaamassa videopelejä.
Haluaisin pelauttaa roolipelejä. En saa mitään aikaiseksi. Inhoan itseäni.
Tiistai, 30.11. 2021
Päivän sääilmiö: Eräänlainen ensilumi
Ulkona oli tullut jopa hieman lunta, muttei riittävästi poistamaan pimeyttä. Kylmyys oli melkoinen, joten en mennyt ulos; sen sijaan sain harrastettua kohtalaisesti liikuntaa sisätiloissa tanssimalla ja nousemalla portaita. Kymmenkerroksinen talo on aivan kätevä nousuharjoitteluun.
Sain roolipelijuttujakin tehtyä ihan vähän, ja kirjoitettua kokonaiset neljä sanaa romaanikäsikirjoitusta. Ulkomaailmassa ruton omicron-variantti pelotti kaikkia, mutta kuten tavallista, en itse osannut olla siitä huolissani. Funtsin sen sijaan rokotepakkoja ja oikeita tapoja tehdä ne. Oli vähän vaikea kuvitella, että taloudellinen rankaisu rokottamattomien kovaa ydintä edes hetkauttaisi, tai se, etteivät he voisi käydä töissä ilman passia, tai mitään. Ennemmin kunnon fanaatikot varmaan sitten asuisivat telttaleirissä yhteiskunnan ulkopuolella. Jos nyt aikoisi rokotepakon tehdä, niin soisin, että se ei olisi sellainen, joka oikeasti syrjäyttää ihmisiä. Ennemmin sitten sellainen, että piikkiä tulee vaikka väkisin.
