Elokuu 2021: Mielikuvitusluola
Sunnuntai, 1.8. 2021
Päivän hyötylahja: Yksi komerossa olleista teltoista annettiin eteenpäin. Siellä on edelleen kolme telttaa, joten ei näistä puutetta tule.
Viimeinen päivä ennen töihin paluuta koostui lähinnä Hitman 3:n pelaamisesta. Voisi sitä kai järkevämminkin aikansa käyttää, mutta energiaa ei vaan ollut.
Maanantai, 2.8. 2021
Päivän liikuntakohde: Malminkartanon täyttömäen uudet portaat
Täydessä etämoodissa töihin palaaminen on aina haaste. Kontekstin vaihtaminen työmoodiin on raskaampaa ilman toimistoa ja kollegoita, mutta paikan päälle meneminen ei oikein ollut optio ennen Finentryn vaatimaa koronatestiä. Niinpä yritin etänä muistuttaa itseäni siitä, kuka olin ja mitä täällä tein. Jotain sain sentään aikaiseksikin.
Uusi luottokorttikin saapui. Olin jo keuhkonnut pankille, miten se on myöhässä odotetusta ajasta, mutta kävi ilmi, että itse asiassa vanha olikin voimassa vielä kuukauden. Taas valitin aiheetta, mutta parempi näin.
Aktiivisen lomailun jälkeen tuntui jotenkin hölmöltä vaan istua koko päivä paikallaan. Niinpä melko pitkän työpäivän jälkeen suuntasin kävelemään. Tasamaalla käveleminen tuntui jaloille huonommalta kuin vuoristossa käveleminen - väsymys ja paikkojen kipeytyminen iski nopeammin. Malminkartanon täyttömäen nouseminen ei tuntunut missään, tosin jos sen olisin tehnyt 10 kertaa, olisin saattanut jo huomata. Valitettavasti tähän puuhaan menee enemmän aikaa kuin minulla oikeastaan olisi.
Tiistai, 3.8. 2021
Päivän havainnekuva: Drinaxilaistyylinen kaupunki, josta en aio tehdä 3D-mallia
Nukuin yhdeksän tuntia ja silti olin väsynyt. Työpäivä ei ollut aikaansaavimpia, mutta en kuitenkaan saanut lopetetua varhain, kun ongelmia kuitenkin pomppi esiin.
Lomalla ollessani joku oli törmännyt pyörävarastossa fillariini ja ilmeisesti rikkonut takarenkaan venttiilin tai jotain. Syyllinen oli jopa ilmoittautunut, mutta ei se pyörää sen ehjemmäksi tehnyt. Kävi ilmi, että Kaaressa oli pikapyörähuoltopiste, jossa sain fillarin käytettyä. Se tuli ulos samana päivänä, uuden venttiilin kanssa. Juuri kun ajattelin, että voisi olla hyvä idea pyöräillä ja ehkä käydä toimistollakin, ilmoitettiin että pääkaupunkiseutukin on nyt epidemian leviämisvaiheessa. Eihän tämä lopu ikinä.
Keskiviikko, 4.8. 2021
Päivän captain obvious: Istumatyö aiheuttaa laiskuutta
Hitaan päivän keskellä käväisin Tainan kanssa huonekaluliikkeessä katselemassa korvaavaa yksilöä kiertoon menneelle eteisen kaapille. Olisi hyvä saada kaappi takaisin, koska sen sisältö on nyt varastoitu vierashuoneeseen/työhuoneeseen, ja tämän johdosta kyseinen huone on mahdoton käyttää.
Ulkona oli viileää ja sateista, ja fiilikseni oli jotenkin väsynyt. Tavallaan kaipaisin kunnon paniikkia ravistelemaan minut hereille, mutta oikeasti olen varmaan onnellisempi tylsyydessä. Varo mitä toivot jne.
Torstai, 5.8. 2021
Päivän rasittavuus: Voisiko tämä romaani lähteä jo pois käsistäni?
Vihdoin sain vähän kiinni asioista, jotka minulta jäivät kesken ennen lomaa, ja kiskoin niitä eteenpäin. Töiden ulkopuolella tein taas final_total_v2 -version romaanikäsiksestä, ja nakkasin infon kustantajalle. Sitten pyöräilin Malminkartanon mäelle ravistellakseni laiskaan kroppaani eloa.
Itävallassa tuntui siltä, että jaksoin yllättävän paljon. Kotona tuntuu siltä, etten jaksa mitään. Mutta jos herättäisin henkiin alkukesän 3-2-1 -kunto-ohjelmani, tilanne saattaisi vaikka alkaa korjautua. En ole vielä ihan varma, uskaltaako sormella kiipeillä, mutta otelaudassa ainakin uskaltanee roikkua?
Viikonloppu, 6.-8.8. 2021
Ajankohdan pelisitaatti: "Onkohan täällä jotain muuta varastettavaa?" Sanottiin useaan kertaan.
Karo ja Lari päättivät pistäytyä luonamme Turusta, ja minulta tilattiin roolipeliä. Niinpä perjantaina töiden jälkeen istuin ideoimaan erilaisia nopeasti toteutettavia pelivaihtoehtoja. Vaikka tavallaan olisi ollut viehättävää pelauttaa Travelleria Pirates of Drinaxin maailmassa -- Heikki oli myös kesän aikana pelauttanut täällä spinoff-kampanjaa -- päädyin lopulta Azanurin päätarinan sivuraiteeseen. Niinpä lauantai-iltana, kun olimme käyneet ulkoilemassa melkoisesta sateesta välittämättä, pelasimme lisää kääpiöseikkailuja.
Peli oli kohtalaisen onnistunut, vaikkakin fair playn ja hiekkalaatikkopelaamisen henki johtivat siihen, ettei loppuratkaisu ollut kaikkein dramaattisin. Tärkeämpää kuitenkin oli, että pääsin pitkästä aikaa pelauttamaan ihan livenä. Pelien puute oli ajanut mielialat aivan maihin, mutta kääpiörosvojen hölmöilyt kiskoivat fiilikseni ylös alkavan syksyn alakulosta. Kakkosrokotusannosten jälkeen on oikeasti pakko aloittaa uudestaan kasvokkain roolipelaaminen, tai järjen valo himmenee.
Maanantai, 9.8. 2021
Päivän saldo: 2/2
Työpäivä alkoi hitaasti. Sitten aamukympiltä hyppäsin fillarin selkään ja poljin Messukeskukseen. Heti kun pääsin perille, sain kauhean kasan viestejä asioista, jotka vaativat huomiota. Ne joutuivat kaikki kuitenkin hetken odottamaan, koska ensin piti ottaa neulaa. Toinen koronarokotus on vastaanotettu, tuhoutumattomuus odottaa.
Kotiin päästyäni tappelin koko päivän omituisesti käyttäytyvän robotin kanssa. Lopulta vika oli simppeli, mutta korjausvälineeni olivat niin primitiiviset, että puolen tunnin hommaan kului viisi tuntia. (Oikeasti korjausvälineet olivat vain osa ongelmaa; enimmäkseen olin itse vaan tyhmä, plus palaveri ja muut turhuudet distraktoivat.) Lopulta pulma sentään ratkesi.
Kirjoitin pelikuvauksen loppuun ja tuotin samalla kaikenlaista kuvittusta. Olin vihdoin hankkinut heroforgen mallien kuukausitilauksen, ja kiusaus ostaa kauhea määrä figuja eri asennoissa oli kova, mutta moniin kuviin päädyin siltikin käyttämään Heikiltä oppimaani leikkaa-liimaa -tekniikkaa. Säästetään varsinaiset 3D-mallit uusiokäytettäviin figuihin.
Tiistai, 10.8. 2021
Päivän kitinä: Minkä vuoksi Peter Jacksonin leffat valaisevat täyden pimeyden niin omituisesti? Se näyttää epäaidolta ja huonolta.
Rokotuksenjälkeinen kuume iski minuun yöllä ja piti petissä koko päivän. Mistään järkevästä puuhasta ei ollut toivoakaan, joten päätin sen sijaan katsoa kaikki Hobitti-elokuvat, kun ne kerran Netflixissä tyrkyllä olivat. Ne eivät olleet hyviä.
Pöhnän läpi piti tehdä vähän töitäkin, mutta enimmäkseen olin liian kipeä tarttumaan mihinkään yksinkertaista reagointia isompaan. Tavallaan tällainen aivoloma oli tervetullutkin, kun nyt vaan ei kovin pitkäksi venyisi.
Keskiviikko, 11.8. 2021
Päivän tutkimus: Kaivostyön historia
Lämpöä oli edelleen, joten en yrittänyt tehdä töitä. Sen sijaan päädyin kirjoittamaan peliä. Oli Hobitti miten kuraa tahansa, se oli jättänyt päähän pari kääpiövisualisaatiojuttua, jotka muutin ideaksi seuraavaan Azanur-tarinaan. Illalla sain lähetettyä jopa pelikutsun. Ehkä tämä on vain etäpelaamista, mutta kyllä sellainenkin pitäisi osata.
Romaanikäsis jatkoi kimpoilua pitkin oikolukua. Minulla on pilkutuksesta näkemyksiä, jotka eivät ole yhteensopivia äidinkieleni kanssa. Oikolukijaparka hyppii seinille.
Torstai, 12.8. 2021
Päivän teema: Pilkkujen käyttö kaunokirjallisuudessa, etenkin dialogissa.
Jostain syystä en enää viiden tai puoli kuuden jälkeen saanut enää unta, joten aloitin työnteon älyttömän varhain. Puskin sitkeästi eteenpäin kolmeen saakko, jolloin väsymys viimein vei mennessään. Suljin koneen ja käväisin ulkona kävelemässä. Treeniaikataulu olisi näyttänyt jotain ihan muuta ohjelmaa, mutta olin juuri toipunut kuumeesta, enkä halunnut rääkätä itseäni liikaa. Ei suinkaan siis niin, että olisin laiska vätys, tai että taistelu romaanin pilkutuksesta olisi vienyt kaiken ajan illalla.
Perjantai, 13.8. 2021
Päivän hämmennys: Olohuoneessa on taas tilaa
Töiden jälkeen jatkui pilkunviilaus. Ensin kuvittelin, että minun ja kustantajan näkemyksiä ei millään voisi yhteensovittaa, mutta kun oikeasti asiaan paneuduin, keksin jokaiseen esitettyyn korjaukseen ratkaisun, joka säilytti tekstin impaktin ja oli kielellisesti oikein. Päästin total_final_version_v2:n käsistäni, ja sitten ihmettelin, mitä seuraavaksi.
Koronarokote oli nostanut Tainankin lämpöä, joten liikunta ei ollut mahdollista. Tai tavallaan oli, koska saimme viimein myytyä olohuoneen ylimääräiset nojatuolit pois, ja jotta varmasti pääsisimme niistä eroon, kannoin ne itse alas kun ne eivät hissiin mahtuneet. Oli siinä jonkin verran tekemistä.
Viikonloppu, 14.-15.8. 2021
Ajankohdan idea: Mikrohiekkalaatikkorope luolastossa
Muistioksi itselle ja avuksi muille: näin tehdään tosimaailman luolan rakenteita muistuttava 3D-malli SketchUpiin.
Tällä tavoin tehty 3D-malli on hyödyllinen lähinnä loogiseen visualisaatioon; suoraan sitä ei voi tilannekuviin käyttää. Kuitenkin sillä saa alkuraamit mahd. tilannekuviin, ja samalla tulee huomanneeksi kiintoisia paikkoja luolassa kuin itsestään.
Koska proggis ei vielä ollut läheskään tarpeeksi suuruudenhullu, jäin pohtimaan, pitäisikö tätä tehdä suuremmalla pieteetillä, vaikkapa siten, että ensin tekisi ekan veden kulkureitin, sitten piirtäisi syvemmälle toisen ja jättäisi ensimmäisen fossiilikäytäväksi jne. Ehkä seuraavalla kerralla.
Maanantai, 16.8. 2021
Päivän kappale: Scotty Doesn't Know, Euro Trip -leffasta
Olisin toivonut, että kuudessa viikossa Pasilan viimeisin polkupyöräilijöitä kiusaava työmaa olisi saatu valmiiksi, mutta ehei, se oli vain pahentunut. Motivaatiota pyöräillä töihin laskee kummasti, kun joka välissä on käsittämättömiä vänkyräisiä kiertoteitä, Raide-jokerin työmaa-alueita ja ties mitä ansavirityksiä.
Toimistolla työteho löytyy, jos tehtävänä on fyysisen laitteiston säätämistä. Edelleen lähityön tärkein piirre on, että silloin on helpompi uskotella itselleen ja muille oikeasti tekevänsä jotain, vaikka oikeasti keskittyminen olisi miten hukassa. Sain pyöräiltyä vielä takaisinkin, mikä varmaan täytti päivän liikuntasaldon ihan hyvin. Paluumatkalla keksin keinon kiertää työmaat, mutta valitettavasti tämän hinta oli mäkisempi reitti. Sähköpyörän kanssa ei olisi tätäkään ongelmaa.
Tiistai, 17.8. 2021
Päivän luolaropejuttu: Fantasy Adventurers & Caves (kirjailijablogista)
Smartum ei toiminut, ulkona satoi, aateekoo oli käsittämätöntä, ja SketchUpin 3D Warehouse lakkasi välittämästä malleja SketchUp 2017 -formaatissa. Tämä on olennaista siksi, että käytän juuri tuota ohjelmaa, koska se on viimeinen ei-kuukausitilauksellinen versio, joka on tarjolla.
Johonkin pitäisi tässä siirtyä, mutta mihin? Blenderin käyttöliittymä ajaa hulluksi, ja kaikki muut ohjelmat näyttävät myös olevan kuukausimaksullisia tai suunniteltu aivan erilaisiin käyttötarkoituksiin. Ajatus näin kriittisen työkalun vuokraamisesta ahdisti. Vuosien ajan olin selvästi tottunut aivan liian hyvään.
Keskiviikko, 18.8. 2021
Yön uni: Pelasin Dark Soulsin jonkinlaista larppiversiota. Olin siinä huomattavasti parempi kuin oikeassa Dark Soulsissa (jota olen ehkä saanut pelattua about tunnin)
Töitä, 3D-malleja, sadetta. Jonkinlaisena valopilkkuna harmauteen postiin putosi Näkymätön piiri 2:n taittovedos, jota ehdin vähän vilkaista. Ei kantta vielä. Maltan tuskin odottaa sitä.
Torstai, 19.8. 2021
Päivän ärsytys: Kouuttaja, joka nauraa hermostuneesti omille jutuilleen kerran minuutissa.
Jotta voisin vastakin tarvittaessa käydä asiakkaiden luona hoivaamassa robottien aivoja, minulla pitäisi olla työturvallisuuskortti. Jotta saisin työturvallisuuskortin, minun piti osallistua koulutukseen. Koulutus oli tänään ja se kesti kahdeksan tuntia. Se oli ehkä vähän vähemmän unettavaa kuin olin pelännyt, mutta sittenkin ainakin puolet siitä oli täysin turhaa. Lisäksi läsnäolosäännöt olivat kuin ala-asteelta: kameran oli oltava koko ajan päällä, jotta paikallaolo voitaisiin todentaa. Olin puoliksi ajatellut kehittäväni looppaavan videon itsestäni ja meneväni ulos, mutta pihalla oli niin viheliäinen sää, että oli sama istua työtuolissa.
Kaikenlaiset aateekookriisit eivät tietenkään suvainneet pitää taukoa koulutuksen aikana, joten päivä oli jokseenkin kiireinen. Sen loppuun oli vielä tungettu palaveri. Olin ajatellut osallistua siihen pihalta käsin, kun sade oli viimein tauonnut, mutta kalliiden kuulokkeideni mikrofoni ei selvinnyt ulkoilman häiriöistä. Äh. Valtakunta mikistä, joka toimii myös pihalla.
Viikonloppu, 20.-22.8. 2021
Ajankohdan manaus: Mikä helvetti tuota UPS:ia vaivaa?
Perjantaina pelattiin Orient Expressiä. Kiero juoneni livauttaa tarinaan J.R.R. Tolkien -pastissi paljastui kanssapelaajilleni. Olen selvästi liian läpinäkyvä. Nyt pitää äkkiä kääntyä paikallani, ja muuttaa hahmo Sauroniksi.
Lauantaina oli tarkoitus aloittaa fysioterapointi sormen parissa, mutta aamulla ukkonen ja sähkökatko aiheuttivat yhtäkkiä työkriisin. Kuvittelin, että tällaisia ei enää tulisi, mutta mitä vielä. Niinpä käytin ensin tunnin palauttamalla kriittisimpiä järjestelmiä henkiin, sitten livahdin leffaan katsomaan Black Widow'n (joka oli tosi jees) ja sitten siirryin toimistolle jatkamaan korjaustöitä. Aivan kaikki ei kuntoon tullut, ja päällimmäiseksi jäi vitutus siitä, että tämä viikonloppu meni pipariksi. Tuleva viikko ei muutenkaan olisi erityisen kevyt.
Sunnuntaina käytiin nopeasti Vihdissä moikkaamassa Karoa ja Idiä. Ulkona oli inhottavaa ja syksyistä, ja olin liian laiska tekemään mitään järkevää. Ärsyttävää tämmöinen.
Maanantai, 23.8. 2021
Päivän opetussarjakuva: Kääpiöt ja kaivostoiminta
Nukuin huonosti, ja näin unia, jossa olin lähdössä sukelluslomalle kun työkriisi keskeytti lähtöni. Alitajuntani ei ole tyytyväinen. Se voi liittyä päälitajuntani kanssa kerhoon, joka vaatii parempaa työn ja muun elämän välistä tasapainoa. Viime viikko oli jokseenkin skeidaa ja alkava viikko ei luvannut yhtään parempia aikoja.
Heräsin liian varhain ja pyöräilin toimistolle tehdäkseni ihan oikean lähityöpäivän. Viikonlopun kriisin jäljiltä se olikin tarpeen. Alunperin minulla oli ollut muitakin syitä lähiduunille, mutta niiden vaatimat asiat eivät olleet saapuneet.
Sentään pyöräilyn ansiosta sain järkevän määrän liikuntaa, ja saatoin hyvällä omallatunnolla käyttää loppuillan 3D-mallien parissa. Yllä linkatun sarjakuvan lisäksi syntyi ekaa kuvaa tulevan kääpiöpelin maisemista.
Tiistai, 24.8. 2021
Päivän havainto: Toimiston lähilounasravintolat ovat kuolleet, paitsi yksi, joka on muuttunut välttävästä hyväksi. Kummallinen kehitys mutta ok.
Toinen toimistopäivä putkeen, herttileeri. Tällä kertaa toimistolla ei ollut edes sellaisia sankkoja kansanjoukkoja kuin eilen. Tietenkään suunniteltua hommaa ei vieläkään saatu tehtyä, koska dominoketjut ovat pitkiä ja pienellä virheellä on suuret seuraukset. Tämä oli vähän rasittavaa.
Kotona poimin saapuneen lähetyksen fysioterapiassa määrättyjä sormivoimien harjoitusvälineitä. Taivuttelin niitä pitkin iltaa. Ne olivat vähän kummallisia mutta toivottavati toimivia.
Uusi Hämis-leffan trailerikin ilmestyi, ja ainakin minut se sai taas aivan fanipoikavaihteelle. Olen niin helppo.
Keskiviikko, 25.8. 2021
Päivän draamailu: Primadonna iskee jälleen
Suunnitteluproggis vei taas koko työpäivän. Ulkona oli hirveä sää, joten en poistunut asunnosta hetkeksikään.
Illalle oli ohjelmassa peli, mutta pelinjohtaja oli unohtanut, joten peliä ei ollutkaan. On tämä nyt taas. Selvästi roolipelaamisen missaaminen jätti minut herkkään tilaan, koska kun illalla päädyin kiukuttelemaan aivan toisesta syystä siitä, että omia pelejäni ei muka arvosteta.
Olen toki herkkähipiäinen artisti ja kaikkea, mutta nykyään kestän kyllä kritiikkiä. Kuitenkin havaitsin olevani yhä tosi herkkä asioille, jotka tulkitsin välinpitämättömyydeksi. Näen pelieni eteen paljon vaivaa, ja automaattisesti oletan pelaajien olevan sitoutuneita niihin. Törmätessäni asioihin, jotka tuntuvat minusta piittaamattomuudelta, tapaan ottaa ne huonoimmalla tavalla.
Tiedän, että ihmisillä on kaikenlaisia elämänhallinnallisia haasteita, ja tiedän myös, että se, että itse kaadan kauheasti energiaa johonkin ei tarkoita, että kenelläkään muulla olisi mitään velvollisuutta tehdä samoin. Mutta haaveilen pelaajaporukasta, joilla on aikaa ja sitoutumista, ja jotka osaavat käyttää kalentereitaan. Tiedän, että tällaisia on olemassa, koska pelaan tällaisissa peleissä. Mutta totuudenmukaisesti tai ei, omissa peleissäni koen vain että ihmisiä ei kauheasti kiinnosta. (Tämä ei ole mikään uusi juttu: olen kokenut näin jo ainakin viisi vuotta.)
On syytä korostaa, että tämähän on siis minun kokemukseni ja sellaisenaan asia, joka on vain oman pääni sisällä. Enkä kaipaa mitään hirveää suitsutusta siitä, kuinka pelini ovat jotenkin poikkeuksellisen hyviä tai jotain (koska let's face it, ovat ne monesti hyviä mutta eivät aina). Kaipaisin vain tekoja, jotka saavat minut pelinjohtajana kokemaan, etten pelkästään huuda tyhjyyteen peleineni.
Torstai, 26.8. 2021
Päivän jatko: Täällä ristillä on kivaa
Eilisen avautumisen jäljiltä kehitin joukon tosi huonoja sääntöjä, jotka varmasti helpottaisivat elämääni, mutta joita en aio todellakaan alkaa noudattaa.
... ja viimeistään tässä vaiheessa jopa minun sisäinen pieni empaattini ottaa niskalenkin sisäisestä (suuresta) fasististani ja paiskaa sen niskaperseotteella ulos jäähtymään. Koska ihan oikeasti, 2-3 noista kriteereistä pätee itseenikin, ja vaikkei pätisikään, en tod halua olla se tyyppi, joka pelauttaa pelkästään oikeistolaisille alfaluokan onnistujaihmisille, joille kaikki on mahdollista ellei jopa helppoa.
Mutta sittenkin.
Monesti olen pelaajilleni sanonut, että roolipelaaminen ei ole suorittamista, ja että ainoa suorittamisen taso mitä odotan on kyky vastata pelipäivätiedusteluihin suhteellisen ripeästi sekä ilmestyä paikalle ajoissa ja pelikunnossa kun pelipäivä koittaa. En kuitenkaan tiedä, olenko ollut tässä täysin rehellinen. Oikeasti olen varmaan ainakin salaa toivonut muutakin osallistumista. Omasta mielestäni olen tässä suhteessa helppo miellyttää, mutta minulla vallitsee melkoinen vauhtisokeus: kun käytän helposti 20+ tuntia pelisession valmistelemiseen, joku tunnin vaatinut juttu tuntuu mitättömän pieneltä.
Huvittavasti, juuri tämä oheisvalmistautuminen on yksi syy siihen, miksi en nykyään kauheasti enää larppaa. En vaan jaksa metsästää vaatteita tai juosta joissain ryhmätapaamisissa. En tajua, miten ihmiset jaksavat tehdä tuollaista mutta eivät esim. kirjoittaa tai piirtää. (Varmaan siksi, että monet ovat sanoneet larppien tarjoavan heille paljon enemmän kuin pöytäropejen, mikä ei myöskään omalla kohdallani päde. Samaten, vaikka itselleni kirjoittaminen ja piirtäminen ovat paljon helpompia kuin ihmisten tapaaminen tai vaatteiden metsästäminen, tämä ei tietenkään ole universaalia.)
Mitä sitten oikeasti odottaa pelaajilta - ja miten kommunikoida tämä? En yhtään tiedä. Miten tasapainotella ahdistuvan itkuisen taiteilijan ja piiskaa heiluttelevan fasistin välillä siten, että lopputulos olisi jotenkin siedettävä pelikumppani?
Viikonloppu, 27.-29.8. 2021
Ajankohdan mieleenpalautus: Masennuksen torjuminen vaatii liikkumista ja luovaa puuhaa
Perjantaina töissä tapahtui yllättäviä edistysaskeleita parissa proggiksessa. Tämä oli aivan tervetullutta, koska pian alkava kehitysjakso oli aika raskaan näköinen. Kun työt olivat ohi, uskalsin vähän relata. Pitkästä aikaa ihan oikea viikonloppu. Olo oli siitä huolimatta vähän alakuloinen. Tuntui siltä, että masennus olisi taas yrittämässä kietoa lonkeroitaan ympärilleni, ja normaalien toimintakeinojen kolmikärki (työt, kiipeily, roolipelit) ei oikein ollut terässä sitä torjumaan.
Lauantaiaamuna kävimmee sitten kahden ja puolen kuukauden tauon jälkeen kiipeilemässä. Sormi oli vieläkin jäykkä ja kipeä, ja pokettireitit hirvittivät. Seinä nousi vastaan jo 6a+:n kohdalla, osittain koska sormeen sattui ja osittain, koska kunto oli rapaa. Mutta aivan täysi katastrofi ei kokemus ollut, ja sentään pystyin kiipeilemään.
Sitten kotiin, hirveää viime hetken viilaamista, ja illalla kääpiöiden maanalaisen seikkailun eka osa. Etäpelien heikkoudet vaivasivat edelleen, ja varsinkin tässä pelissä kun minulla piti olla auki kolme tekstidokkaria, kaksi taulukkoa, lukematon määrä photoshop-ikkunoita ja 3D-mallinnusohjelma, oli välillä vähän vaikeaa pysyä tekniikan tahdissa. Sittenkin peli oli varsin onnistunut. Luolaseikkailujen pelaaminen luolaharrastajille toimii, kuka olisi uskonut.
Kiipeilyn ja roolipelaamisen yhdistelmä onnistui ainakin hetkeksi karkoittamaan alakuloisuuden päästäni. Sunnuntaina kirjoittelin luolalehteen lupaamaani artikkelia sekä pelikuvauksen wikiin. Nyt kun olin käyttänyt sitä, huomasin 3D-mallissani kasapäin puutteita; seuraavassa tekemässäni jättiluolastossa teen muutamat asiat toisin. Sain myös ihan hitusen liikuttua, kun käväisin Tainan kanssa kipittämässä pari kertaa Malminkartanon mäkeä ylös ja alas. Ulkona tuntui olevan kesän viimeinen lämmin päivä, syksyyn palattaneen huomenna.
Maanantai, 30.8. 2021
Päivän elokuvaproppi: Maaginen 6 hengen teltta, joka ilmestyy retkeilijöiden pienistä päivärepuista. Oma saman kokoinen teltta ei mahdu edes suureen lentomatkalaukkuun.
Työpäivä oli kohtalaisen tuottelias. Sen jälkeen siirryin tekemään tärkeitä vapaa-ajan asioita, kuten lisäämään yksityiskohtia kääpiöpelin luolan 3D-malliin. On tärkeää, että mallista näkee kiipeilyreittien kruksit.
Muutama leffalippu oli menossa vanhaksi, joten nappasimme ohjelmistosta eräretkeilymeiningin vuoksi kiinnostavan kauhuleffan Wrong Turn, ja kävimme katsomassa sen. Se oli kunnon B-släsheri, huonosti kuvattu, keskinkertaisesti näytelty ja vailla vähäisintäkään logiikkaa, mutta toisaalta, en ollut hetkeäkään tylsistynyt kun älyvapaa juoni kiemurteli kuin hermostunut lapamato. Selkein miinus tulee kuitenkin pliisuilulta: jos ollaan tekemässä nihilististä kauhuleffaa, mennään sitten ihan kunnolla maaliin saakka eikä arastella. Kyllä tuon genrefanina silti katsoi, vaikka olikin täysin väärin nähdä se isolta kankaalta Luxe-salin ylipehmeissä tuoleissa. Toisaalta kotona pieneltä näytöltä leffa olisi varmaan ollut täysin mieleenjäämätön.
Tiistai, 31.8. 2021
Päivän säätö: Hieman tiukalla aikataululla kirjan viimeiset silaukset
Toimistolla häärin kaikenlaisten paikalloloa edellyttävien hommien parissa. Ulkona aurinko paistoi kuin viimeistä päivää, ja söin lounaan lähiravintolan terassilla. Kyllä keskustassa hengaamisessakin on puolensa.
Aikataulun mukaan tänään olisi pitänyt kiipeillä, mutta pyräiltyäni kotiin en enää jaksanut lähteä minnekään, enkä ole aivan varma kannattaako sormea vielä altistaa boulderoinnille. Pyörittelin videoita ja kuvia, ja tein aivan viime hetken säätöjä taitossa olevaan romaaniin.
