Kesäkuu 2021: Treenaamisen uhat ja mahdollisuudet
Tiistai, 1.6. 2021
Päivän vaikeilu: Suomi on tehnyt jokseenkin hankalaksi löytää matkalta palaamista koskevat rajoitukset ja säännöt.
Koska olo oli vieläkin vähän epämääräinen mutta lämpöä ei ollut, omaolo suositteli koronatestiä. Jee. Sitten tein töitä katsoakseni mitä oikein jaksaisin, ja näköjääm jaksoin ihan täyden päivän. Koska työtä tekevä on riittävän terve myös liikkumaan, kävin ulkoboulderilla viilaamassa 5+:n reittiä. Näyttelijän kivi on varsin hauska tällaiseen, plus se sijaitsee ihan kodin vieressä.
Liikuntakaan ei koitunut kuolemaksi, ja illalla olo oli ihan terve. Suunnittelin Tainan kanssa roolipelihahmoa ja -kampanjaa, parvekkeella istuen ja mojitoja siemaillen. Kesä on saapunut.
Keskiviikko, 2.6. 2021
Päivän viisastelu: Koetin löytää hyvää käännöstä termille Martian Rangers. Hylättyjä ehdotuksia: marsissi ("auttakaa, mieheni on marsissi"), martijat ("ryhmä näitä on martio"), ja marsupoliisi. En koskaan enää pyydä apua irkistä.
Eilisen palaverin tuloksena oli syntynyt tarve työkalulle, jonka suunnittelemiseen käytin päivän. Sen jälkeen lähdin ulos pyöräilemään ja reippailemaan. Kehitin kesäkuulle kunto-ohjelman aihion, joka ainakin kaltaiselleni sohvaperunalle tuntui kunnianhimoiselta. Sen syvempi tarkoitus olisi, että jos (kun!) kesällä pääsee taas road tripille, vuorille ja luoliin, en kuolisi uupumukseen ensimmäisen 15 minuutin jälkeen.
Kotiin palattuani kirjoittelin roolipelijuttuja. Ensimmäinen konkreettinen juonentynkä kaavailemaani soolokampanjaan ilmestyi, ja roikuin siinä kuin munchkinoiva pelaaja sääntökirjan korjaamattomassa editiossa. Olen ollut inspiraatiovajeessa niin pitkään, että mikä tahansa idea alkaa tuntua hyvältä.
Torstai, 3.6. 2021
Päivän musavideo: Kai Mata - So Hard, väkevää indonesialaista LGBT-todistusta
Kun aivotoiminta iltapäivästä hidastui, lähdin käymään kaupassa. Epätyypillisesti otin kuulokkeet mukaan ja soitin musiikkia. Jotenkin lämpimän ilman ja irkkupunkin kombo yhtäkkiä avasi luovuuden tulvaportit päässä, ja kelvollista ideaa ropeasioihin alkoi virrata. Sain virran hetkeksi padottua vielä parin viimeisen työtunnin ajaksi, ja sitten lähdin pitkälle kävelylle ideoimaan ja suunnittelemaan.
En tajua miten onnistun aina unohtamaan, että musiikki + kävely = toimivat luovat prosessit. Luulen että olen näihinkin annaaleihin kirjoittanut sen useita kertoja. Kotiin palattuani minulla oli ropekampanjan iso juoni, sen ensimmäinen välietappi, sekä ensimmäiset pari kolme pikkujuonta ideoituna. Nyt ne ei tarvitsisi kuin kirjoittaa ja piirtää.
Perjantai-lauantai, 4.-5.6. 2021
Ajankohdan roolipelismi: Default NPCs. Tämä on luultavasti jotain, joka voidaan kertoa vain ulkopuolelta; olen itse ainakin sokea omien pelieni kliseille. (Toki en ole edes pelauttanut mitään kuukausiin joten.)
Lyhyen työpäivän jälkeen ohjelmassa oli pitkästä aikaa sisäseinäkiipeilyä. Se meni aivan kelvollisesti; Tapanilassa oli uusia reittejä, jotka olivat vallan hauskoja.
Lauantaina jatkoin kunto-ohjelmani mukaista elämistä, ja kävin nousemassa monta kertaa Malminkartanon mäelle. Saattaa olla jotain toivoa, että kesän loppuun menessä saavutan tavoitteeni, eikä Velman ja Tainan tarvitse kantaa minua vuorilla.
Tainan työt olivat loppuneet, joten tietenkin hän heti sairastui kesäflunssaan. Parempi nyt kuin kuukauden päästä, mutta ei tuo silti kivalta vaikuttanut.
Sunnuntai, 6.6. 2021
Päivän raportti: Luxemburgilainen kotona tehtävä koronatesti sisältää monia liikkuvia osia. Kuvittelen sen olevan Ikean valmistama NÄSHELVETET-koronatesti, jonka paketissa tulee kuusiokoloavain ja ystävällinen kuvallinen ohje. Testi tehdään kiertämällä kuusiokoloavainta nenässä kolme kierrosta; muista mukana tulevista osista rakennetaan huojuva kahvipöytä.
Sunnuntaina taivaalta tuli vettä, mutta se ei paljon haitannut, koska Taina oli kipeänä ja minun ohjelmassani oli lepopäivä. Olisi toki voinut käydä Karon luona Vihdissä tai jotain, mutta sairaana ei kehdannut. Niinpä kyhjötimme kotona internetin ja toistemme viihdytettävänä.
Sää oli oikeasti lämmin sateesta huolimatta, mikä oli tervetullutta ja hienoa. Koronaakaan ei Tainalla ollut.
Maanantai, 7.6. 2021
Päivän toive: Haluaisin verkkoliittimen uuteen paikkaan, niin että langaton verkko kuuluisi kunnolla parvekkeellekin
Koitti toinen päivä jolloin piti olla sähkökatko, joten taas akvaarioiden johdot kiinni varavirtaan. Neljää tuntia myöhemmin taas ilmoitus, että sähkökatkoa ei tulekaan. Haistakaatten nyt jo kaikki. Akvaarion virransaanti on sekava kasa johtoja ja niitä on tuskallista kytkeä useita kertoja kiinni ja irti. Urakoitsija osoittaa sormellaan sähköyhtiötä, mutta minua tämä ei kiinnosta: meidän sopimuksemme on urakoitsijan kanssa, ja sen tehtävä on huolehtia että asiat tapahtuvat.
Kotona oli kuuma, vaikka välillä satoikin. Liikuntasuunnitelma osoitti kiipeilyä, joten käväisin boulderhallilla vähän kiikkumassa. Jotenkin sisäboulderointitaito oli nyt taas hukassa, vaikka olen kyllä ulkokiipeillyt ja köysitellytkin. Täytyykö näitä kaikkia osataitoja muka pitää yllä erikseen?
Olo oli jotenkin aikaansaamaton, mikä taas johti pahantuulisuuteen. Liian vähän roolipelejä, edelleen.
Tiistai, 8.6. 2021
Päivän komento: upsrw
Aivan oikea työpäivä toimistolla, tai lähinnä toimiston alapuolisessa laboratoriossa. Sain jopa tehtyä kaiken mitä olin aikonut, vaikka välillä se olikin vähän tuskallista. Vuonna 2021 kenenkään ei pitäisi joutua käyttämään nollamodeemikaapelia.
Ruokatunnilla palautin viimein museon avaimet. En pidä yhtään avainten palauttamisesta - miksei minulla voi olla avaimia aivan kaikkialle maailmassa? Tosin joku oli jo kytkenyt kulkuavaimeni irti niin, ettei sillä tosiasiallisesti enää päässyt ovista, joten sama moinen hyödytön möhkäle kai oli palauttaa. Museon näyttelytkin olivat juuri auenneet, ja yleisöäkin oli.
Sain taas kiivettyä Malminkartanon mäelle muutaman kerran. En tiedä, miten realistinen on tavoite, jonka olen itselleni asettanut, mutta nyt olen joka tapauksessa sen puolivälissä. Tietäisi vaan, liikunko liian vähän vai liikaa. Illalla tarkoitus oli tehdä roolipelijuttuja, mutta sen sijaan vaan jämähdinkin puhumaan niistä Discordissa. Tällainenkin sosiaalinen media näköjään riittää tuhoamaan herkän keskittymiseni.
Keskiviikko, 9.6. 2021
Päivän audiovisuaalinen viihde: Lokin eka jakso. Pidin tästä enemmän kuin Falcon and the Winter Soldierin ekasta jaksosta.
Koetin elää koko päivän tuhdilla aamiaisella, mutta aineenvaihduntani ei pitänyt siitä, ja kun kolmen aikaan oli tarkoitus lähteä uimaan enkä löytänyt maskia ja snorkkelia, sain hirveän itkupotkuraivarin. Olisi ihan fiksua muistaa, että pitää syödä ainakin viiden tunnin välein. Taina onneksi paikansi lasit ja banaania myöhemmin opin taas olemaan ihmisiksi.
Vesi espoolaisessa järvessä ei ollut lämmintä muttei oikeastaan kylmääkään. Alkuhorkan jälkeen siinä ui ihan hyvin. Liikunnan kannalta tämä oli vapaapäivä, joten kevyt pulahdus sopi ohjelmaan oikein mukavasti.
Kotona tapailin Eclipse Phasen kuvitusta. Tapailin vaihteeksi värillistä lookkia, ja ideoin tavan toteuttaa kuvitus niin, että kehoa vaihtavista hahmoista olisi järkeviä kuvia tarjolla. Ei varmaan yllätä ketään, että tällainen linja on aika työläs. Jos pelauttaisin samanlaista peliä kuin Devil and the Deep Black Sky, jossa taisi olla noin 200 kuvitettua NPC:ä, voisi piirtelyyn mennä tovi.
Torstai, 10.6. 2021
Päivän ohjelmisto: VMWare Esxi
Taas toimistolla, tällä kertaa asentamassa paikalleen kahta serverinmöhkälettä Miron kanssa. Vaikka etätyö onkin minulle oikein sopivaa, oli tavallaan ihan jees olla kollegan kanssa samassa tilassa; kommunikaation kaista on nopeampi kuin chatin välityksellä ja vähemmän tunkeileva kuin videopuheluissa. Asiat saatiin jopa valmiiksi seuraavaa vaihetta varten.
Kotiin pyöräiltyäni olin kuumissani ja laiska. Liikuntakalenteri väitti, että tänään pitäisi kiipeillä, joten tein simppelin otelautatreenin ja kuittasin tarpeen sillä. Loppuillan piirtelin ja jahtasin internetistä kuvia. HeroForge on kätevä, mutta sillä on myös pahoja rajoituksia, ja jos tavoite ei ole 3D-mallintaa kaikkea mitä peleissä näkyy, on itsekin vähän piirreltävä. Koetin löytyää jonkinlaisen visuaalisen ilmaisun tasapainon, koska osa kuvista on kuitenkin internetistä varastettuja, mikä siis tarkoittaa, että ne ovat suuremmalla taidolla tehtyä kuin itse piirtämäni, ja erottuvat selvästi joukosta.
Perjantai, 11.6. 2021
Päivän ehkä-muistettu pelisitaatti: "Etkö ole koskaan aiemmin suudellut naista?" - "Olen naimisissa!" - "Toistan kysymykseni."
Pomppasin heti aamusta töiden pariin. Päivä oli palaveria palaverin perään, ja jo ennen kahta virta oli aika lopussa. Lähdin liikuntaohjelman mukaan Malminkartanon mäelle ja vaihteeksi Tainakin tuli mukaan. Olin ollut ylpeä omasta nousukunnostani, mutta sitten ahkerasti suunnistava Taina hyppäsi mukaan samassa tahdissa, johon päästäkseni olin itse jo harjoitellut kymmenen päivää. Eipä kai pitäisi yllättyä, ettei sohvaperunasta oikeasti saa liikuntaharrastajan veroista kuntohirmua.
Nousemisen jälkeen pulahdus Lammaslammessa uimassa, ja sitten Käpylään pelaamaan Orient Expressiä. Ohjelmassa oli dekadentit egyptiläiset bileet, joissa hahmomme tyhmäilivät humalassa ja saivat huonoja ideoita. Kotiin pyöräillessäni tuntui jaloissa siltä, kuin olisin oikeasti tehnytkin tänään jotain, mikä oli ikään kuin tarkoituskin.
Lauantai-sunnuntai, 12.-13.6. 2021
Ajankohdan käsittämättömyys: Politiikka
Läheisessä alppiruusupuistossa oli jonkinlainen kansanjuhla käynnissä. Oli outoa nähdä näin paljon ihmisiä liikkeellä kulkutautiaikana, mutta kaipa kyseinen puisto on sen verran jännittävä paikka, että kaunis päivä houkutteli käymään siellä. Paikalla oli jopa myyntikojuja ja kaikkea. Jonkinlainen kaipuu festareille pomppasi yhtäkkiä esiin, eikä hellittänyt. En olekaan ollut moisissa varmaan kahteentoista vuoteen, kun 2009 alkaen kesä on ollut aina luolaretkien aikaa.
Pirates of Drinaxissa pelattiin ekan kauden päätösjakso. Karmeat kaapparimme pääsivät ulos hyppyansasta ja saivat aluksensa korjattua sekä diplomaattisia saavutuksia. Olisi kiva vielä jatkaakin, mutta kesäloma keskeyttää kampanjan nyt ainakin kuukaudeksi. Itsekin olen tähän toki syyllinen road trippeineni.
Taina suuntasi Turkuun rengastamaan lintuja. Yksin jääneenä väsäilin pelijuttuja, kunnes sain raahauduttua boulderille. Siellä menin lämmittelyreitit, mutta sitten kun yritin uutta 6B:ä, jokin oikean käden keskisormessa sanoi yhtäkkiä naps ja kaikki voima katosi. En tiedä, mitä oikein tapahtui - sormi tuntui hassulta ja vähän voimattomalta, muttei oikeastaan kipeytynyt. En uskaltanut jatkaa kiipeilyä, joten palasin kotiin katsomaan, kuinka kunnallisvaalitulos tuhosi toiveitani ja unelmiani. Haistakaa rasistit ja kaikesta leikkaajat pitkä verinen uloste.
Maanantai, 14.6. 2021
Päivän kirja: Caitlin Sweet - A Telling of Stars. Vähän niinkuin kanadalainen Muumipappa ja meri
Aamu ei ollut muuttanut Helsingin vaalitulosta paremmaksi. Tiedän, että kaiken maailman todellisuudesta vieraantuneet kermaperseet sanovat näin, mutta: en sittenkään käsitä ihmisiä, jotka äänestävät perussuomalaisia. Epäilemättä tämä kykenemättömyys käsittää tätä johtaa juuri siihen, että näitä äänestetään, mikä varmasti on aikamme suuria tragedioita jne.
Lääkäri tuomitsi sormivamman venähdykseksi. Viikko kiipeilemättä ja suuremmin rasittamatta, sitten voi vähitellen jatkaa toimintaa. Tämän ehkä vielä kestän; onneksi lomaan on vielä melkein kolme viikkoa. Työpäivä oli pitkä ja kohtalaisen aikaansaava, ja sen jälkeen käväisin vielä nousemassa muutaman kerran Malminkartanon täyttömäelle. Siihen ei sormivamma sentään vaikuttanut.
Tiistai, 15.6. 2021
Päivän artikkeli: A roadmap for planetary caves science and exploration
Töissä olin ahkera, niiden ulkopuolella laiska. Hienosta säästä huolimatta jaksoin vain pistäytyä ulkona, muuten katsoin enimmäkseen elokuvia. Vihdoin tulin katsoneeksi myös M. Night Shyamalanin Split ja Glass -leffat, jotka yhdessä Unbreakablen kanssa muodostivat trilogian. Ne olivat tosi erilaista supersankaritarinaa kuin mikään muu, ja kuitenkin tuntuivat suhtautuvan lähdemateriaaliinsa kunnioittavammin kuin Marvel.
Jostain olin lukenut mielipiteen, että Shyamalanin elokuvien ongelma on, että ne vaativat yhtäaikaa lapsenomaista avoimuutta ihmetykselle ja tarkkaa silmää ja keskittymiskykyä. En tiedä, onko minulla noista piirteistä kumpaakaan, mutta ainakin nämä elokuvat toimivat minulle todella hyvin.
Keskiviikko, 16.6. 2021
Päivän harmittelu: Eclipse Phasen materiaalin suunnaton epämääräisyys. Jättäähän tämä pelinjohtajalle toki tilaa tehdä juttuja, mutta koskaan ei voi luottaa siihen, että jossain sivulauseessa heitettäisiin jokin kriittinen fakta, joka ohimennen kumoaa taulukon jota juuri rakenteli viikon ajan ja romauttaa kampanjan koko korttitalon.
Suunnittelupäivä oli taas seitsemän tuntia kestänyt palaveri. Kunto-ohkelmassa olisi ollut kiipeilyä, mutta kun sitä ei voinut tehdä, soruin laiskotteluun ja vain kävelin jonkin verran. Kävin ostoksilla hankkimassa tavaraa, jota on pitänyt hankkia varmaan joulusta lähtien. Nyt on ehjä lompakkokin, eikä vanhasta riekaleesta näyttänyt kadonneen mitään kovin olennaisia kortteja. Kirjastokortin sijainnista en ole kyllä ihan varma.
Torstai, 17.6. 2021
Päivän sohvaperunakokemus: Samalla kun ise raahasin itseäni kahdeksaa kertaa mäelle ja alas, porukka jotain juoksu- tai hiihtoseuraa treenasi vieressä ja meni koko ajan ohitse molempiin suuntiin. Pitänee taas vähän tarkistaa käsitystä siitä, miten oma kunto vertautuu muiden ihmisten kuntoon.
Toinen päivä pelkkää palaverointia. Sitten ulos puskemaan kuntotavoitetta taas ylöspäin. Radikaali idea tämä kunnon kohottaminen jo ennen kesälomaa. Tänään ei ollut mitenkään supervahva päivä: jaksoin kyllä nousta Malminkartanon täyttömäelle vaaditut 8 kertaa, mutta aika tuskaa se oli, ja uiminen nousujen jälkeen ei ollut mitenkään energistä.
Ulkona piha alkaa muuttua remontin jäljiltä. Ainakin parissa paikkaa asfaltti on korvattu kiveyksellä, mikä ehkä näyttää nätiltä, mutta tuntuu jotenkin epäkäytännölliseltä. Saa nähdä nyt miten tuokin lopulta menee.
Perjantai-lauantai, 18.-19.6. 2021
Ajankohdan tyytyväisyys: Hyväksyn 25+ asteen lämpötilat
Pitkäaikainen kollega robottifirmassa oli lopettamassa, ja ensimmäistä kertaa liki vuoteen osallistuin tämän kunniaksi ihan fyysisiin illanistujaisiin. Kahdeksan ihmistä (plus lemmikit), ei maskeja. Tutui koko ajan jotenkin vähän väärältä. Kai sitä taas tähän oppisi jos olisi oikeasti lupa, mutta en vielä ihan tiedä, onko.
Lauantaista iso osa käytettiin etsimällä Espoosta uimarantaa jonne mahtuisi. Lopulta sellainen löytyi Myllyjärveltä. Se oli oikein hauska kallioranta ja sen lähellä sijaitsi jop 27cragsille tuntematon boulderi. Uimasta päästyämme päätimme kokeilla koronarajoitusten hellittämistä, ja kävimme ihan oikeissa elokuvissa katsomassa Promising Young Womanin (joka oli erinomainen ja suosittelen sitä voimakkaasti, mutta myös hyvin spoikeriherkkä). Leffateatterissa pidettiin maskeja ja istuttiin isoilla väleillä, mikä vähän harmitti: samaan tapaan kuin rock-konsertti tai urheilumatsi, elokuva on jaettu yhteisöllinen kokemus, ja tämän kokemuksen laatu korreloi positiivisesti yleisön koon kanssa. (Tästä jotkut kotiteatteri-intoilijat varmaan väittävät vastaan, mutta pysyn kannassani. Elokuvafestarit ovat edelleenkin juttu ihan syystä.)
Tajusin myös, että siitä alkaen kun aloin elokuvissa käydä (1977 tai 1978, en ole ihan varma) en ole pitänyt näin pitkää taukoa. Edellinen teatterissa nähty leffa oli ennen pandemian alkua, Color out of Space helmikuussa 2020, 16 kuukautta sitten.
Sunnuntai, 20.6. 2021
Päivän kävely: Jotain 16 000 askelta
Kun oikeassa maailmassa menee vuoristoon, lämpötila putoaa suunnilleen yhden asteen jokaista sadan metrin nousua kohti. Kun treenaa lätyn muotoisessa Helsingissä, jossa ainoa mäki on 56 metrin täyttömäki, lämpötila ei putoa. Vaikka lähdin Tainan kanssa nousemaan Malminkartanon mäelle jo aamusta pahimman paahteen välttääksemme, päädyimme silti nousemaan mäkeä hirmuisessa kuumuudessa. Onneksi vettä oli paljon, ja onneksi kuumuudensietokykymme on ihan kohtalainen. Jotenkin 504 metrin nousu saatiin suoritettua, vaikka välillä tuntui vähän heikolta.
Päivän liikunta jäikin sitten siihen. Kävimme kyllä Vihdissä "uimassa" Karon luona, mutta oikeasti ainakin omalta osalta uiminen oli vain aallokossa lillumista ja vedestä nauttimista. Olen tajunnut, etten varsinaisesti perusta uimisesta, pidän vain vedestä. Uiminen on välttämätön paha jotta voisi olla vedessä, mikäli sukeltaminen ei ole mahdollista. Idikin päätti karata, mäntti koira.
Illalla sain viimein pelautettua Tainalle ekat johdantopätkät Eclipse Phasen soolokampanjaa. Koska soolokampanja mahdollistaa kaikenlaista ylellisyyttä, aloitin sarjalla takaumia hahmon lapsuudesta alkaen. Ei niinkään siksi, että niissä olisi ollut välttämättä mitään määrittävän jännää tekeillä, vaan koska maailma on niin erikoinen, että sen kummallisuuksiin on parempi tutustua siten, että ne tulevat hahmollekin uusina ja ihmeellisinä. Sama lähestymistapa toimi Devil and the Deep Black Skyssakin.
Maanantai, 21.6. 2021
Päivän tragedia: Vahingoittunut lokki
Pidän lämmöstä, mutta työnteko helteessä on hyvin vaikeaa. Viisi tuntia duunien parissa ähellettyäni totesin, että tästä ei nyt tule mitään, ja kuittasin itseni ulos. Tämänkin jälkeen saldolukema oli yli 40 tuntia plussalla, joten varaa ainakin oli.
Päivä ei muutenkaan ollut aikaansaamisen juhlaa. Illalla kävimme viimein uimassa Lammaslammessa. Taina havaitsi siellä vahingoittuneen lokin, jonka hän pelasti vedestä, ja koetti sitten puoli tuntia järjestää eläinsuojelua hakemaan sen. Lopulta hän sai paikalle vain poliisin, joka aitoon poliisityyliin totesi, että lintu viedään lopetettavaksi.
Tiistai, 22.6. 2021
Päivän kontakti: Saksalainen luolaharrastaja
Seitsemän aikaan oli vielä niin viileää, että toimistolle pyöräily ei ollut liian tuskallista. Päivä sen sijaan ei ollut niin tehokas kuin olin toivonut, koska projekti jota olin tullut tekemään pysähtyi alkuunsa kun hankkimamme lisenssi ei toiminutkaan. Onneksi muutakin puuhaa oli, mutta typerää oli tällä tavoin haaskata aikaa.
Iltapäivän helle oli kuitenkin aika tappava, joten kotiin menin suosiolla junalla. Maskeja oli entistä vähemmän, mikä jotenkin ärsytti kun kaikkialla luki "maskipakko". Kai lippukin on sitten vahva suositus vaan. Kunto-ohjelmassa oli kiipeilyä, mutta sormi oli vielä sen verran arka, etten noudattanut ohjelmaa.
Keskiviikko, 23.6. 2021
Päivän fiilis: Tarkemmin määrittämätön ahdistus
Helleaalto keskeytyi hitonmoiseen ukonilmaan, mikä oikeastaan oli jo tervetullut. Kun sade oli pyyhkinyt saastan pois kaduilta, hyppäsin fillarin selkään ja kävin nousemassa 10 kertaa Malminkartanon täyttömäelle. Siihen meni 110 minuuttia, mikä tuskin on erityisen loistava aika, mutta jaksoinpa tehdä vaikka melkoisesti se jalkoihin kävi.
Nouseminen ei ollut rauhallista, koska jotenkin neuroottisuuteni otti minusta niskalenkin heti alussa, ja aivan kaikki mahdolliset asiat joista voisin olla huolissani juoksivat ylitseni. Vatvoin niitä koko suorituksen ajan ja nukkumaanmenoon saakka.
Juhannus, 24.-26.6. 2021
Ajankohdan musiikki: Haddaway - What Is Love
Kun torstain työt loppuivat, pyöräilin Tainan kanssa pulahtamassa uimassa. Sen jälkeen ohjelmassa oli vähän pakkaamista ja roolipelaamista ennen nukkumaanmenoa.
Perjantaina otimme kurssin kohti Turkua ja Karon juhannusbileitä. Sää näytti olevan suosiollinen, joten Turkuun päästyämme päätimme käväistä Uittamolla pulikoimassa ennen juhlintaa. Edellisesta kerrasta täällä olikin varmaan yli kymmenen vuotta. Kylläpä minulla onkin menneisyyttä.
Juhannusbileet käynnistyivät viiden-kuuden maissa. Vieraat olivat joko seikkailuharrastajia (kiipeilijöitä ja pakouristeja) tai roolipelaajia (larppaajia ja muita). Yleensä tällaiset tapahtumat ovat olleet minulle vähän tukalia, mutta pandemiakauden jälkeen puutarhajuhlat parillakymmenellä ihmisellä oli silkkaa mannaa taivaasta. Pistin tilatun soittolistan pyörimään, söin hyvää ruokaa ja juttelin roolipeleistä sekä seikkailulajeista tuttujen kanssa. Pysyttelin omalla mukavuusalueellani, koska tahdoin vain nauttia meiningistä. Jaksoin johonkin aamuyhteen, ja sitten vetäydyin Tainan kanssa hotelliin nukkumaan.
Lauantaina ohjelmassa oli rääppiäisiä. Jotkut osallistujat pitivät bileidenjälkeisiä orgioita, mutta epätyypillisesti itselleni en osallistunut näihin vaan tyydyin lukemaan Scott Kellyn avaruudessa viettämästä vuodesta kertovaa Endurance-kirjaa. Se oli mahtava. Kotiinkin selvittiin ihmisten aikoihin ja ilman välikohtauksia.
Sunnuntai, 27.6. 2021
Päivän taulukko: Yli 300-riviseksi kavanut pakkaus-Excel, johon nyt korruptoin Tainankin
Tämä päivä oli omistettu pakkaamiselle. Oikeastaan yhtään tavaraa ei saatu vielä vietyä autoon, mutta puolivalmiita kapsäkkejä ilmestyi olohuoneen lattialle sitäkin enemmän. Välissä kävimme uhmaamassa hellettä ja suorittamassa 560 metrin harjoitusnousun. En tiedä oliko tämä paras idea, koska jatkuvasta nesteytyksestä huolimatta illalla oli jotenkin auringonpistoksen saanut olo.
Maanantai, 28.6. 2021
Päivän hankinta: UPS akvaariolle sähkökatkojen varalta
Ennen loman alkua kuuluu tietysti kaikkien stressipiikkien käydä katossa. Töissä oli lisenssien kanssa vihoviimeistä säätöä ja vaikeilua, mutta asia sentään ratkesi ainakin osittain. Maailmalla uusi koronavariantti herätteli puheita tiukemmita rajoituksista. Akvaariolle oli vaikea saada hoitajaa. Remontti oli venynyt, pihassa ei vieläkään ollut asfalttia eikä autopaikkoja. Ja terveydentilallisesti, kävin erikoislääkärin luona juttelemassa sormestani, ja hän sanoi, ettei minun kannattaisi kiipeillä neljään viikkoon. Kuinka ollakaan, loma kestää about neljä viikkoa.
Kiipeilykielto tuntui ihan viheliäiseltä, varsinkin kun kiipeilynsukuiset puuhat olivat yleensä loman pääsisältöä. Varsinaisesta kiipeilystä pidättäytymisen ymmärrän, mutta ei-suositeltavia olivat myös via ferrata sekä köysinousu (tosin jälkimmäisen suhteen väitän, että lääkärillä oli väärä kuva sen vaatimasta käsien käytöstä). Kun palasin kotiin, Taina oli omista stressinaiheistaan aivan hiilenä, ja ilta oli lähinnä ongelmien whack-a-molea. Sentään niistä monet saatiin ratkottua, mutta olo oli silti mukavasti ylikuormitettu.
Tiistai, 29.6. 2021
Päivän harmi: Akvaarion streamer, joka ei vaan suostunut toimimaan
Työpäivän päätyttyä vilistin magneettikuvaukseen. Se oli epämukava kokemus, lähinnä koska jouduin makaamaan ikävässä asennossa puoli tuntia samalla kun sormeani kuvattiin. Kädet olivat aivan puutuneet kun pääsin pois.
Sitten, vihdoin, alkoi roinan aivan oikea roudaaminen autoon. Tavaraa oli taas ihan helvetisti, vaikkakin selvästi vähemmän kuin viime reissulla. Jotta paniikki olisi täydellisempi, Tainalla oli samalla käynnissä akvaariohuolto-operaatio, joten hän pystyi osallistumaan roudaamiseen vasta kun olin itse menossa nukkumaan. Autoa ei saatu vielä edes aivan täyteen, ja huomenna sitä ei voi pitää parkkipaikalla piharemontin vuoksi. On tässä nyt vaikeusastetta nostettu pienillä ja ärsyttävillä jutuilla.
Keskiviikko, 30.6. 2021
Päivän sarjakuva: Lara Croftin juhannusseikkailu
Aamulla käymme pikaisesti koronatestissä varmistamassa, että meidän on turvallista matkustaa. Töihin keskittyminen on vähän vaikeaa. Viimeiset roinat roudataan autoon, ja viimeisten ostosten kautta ajetaan satamaan.
Lääkäriltä tulee puhelu, joka kertoo, että arvio käpälästä oli oikea ja että seuraavat 4 viikkoa pitää olla kiipeilemättä tai muuten riehumatta. Tämä onkin persoonallinen avaus lomalle, en olekaan varmaan öh 15 vuoteen ollut riehumatta.
Laivalla luen loppuun pari päivää sitten aloittamani The 7.5 Deaths of Evelyn Hardcastlen, joka on loistava. Groundhog Day törmää turboahdettuun kartanomurhaan. Suositeltava kaikille roolipelaajille, videopelaajille ja Agatha Christien faneille.