Toukokuu 2021: En vaan osaa
Viikonloppu, 1.-2.5. 2021
Ajankohdan harmi: Liian kylmä sää kiipeilyyn
Vappu osui lauantaille, joten ei ylimääräistä lomaa tälle vuodelle. Simaa ja munkkeja kului, piknikin sijasta teimme vaan pienen pyöräretken, ja sunnuntaina pelattiin lisää Pirates of Drinaxia. Posti oli tuonut minulle aivan uudet vastamelukuulokkeet, joiden ansiosta pystyin kävelemään ympäri kotia pelatessani. Tämä oli selkeä etu. Äänenlaatu ei vielä vakuuttanut ja mikrofoni oli milloin mitäkin, mutta se saattoi johtua myös käyttiksen asetuksista tai surkeasta verkkoyhteydestämme.
Peli toimi minulle erinomaisesti, mutta kuudella pelaajalla hylättyjen alusten hautausmaan tutkiminen oli aika raskasta. Ehdotin, että seuraavaksi hahmot jakautuisivat pienempiin porukoihin penkoessaan muita alusraatoja. Splitting the party, always a winning move. Lisää tappajarobotteja ei varmasti tule vastaan.
Maanantai, 3.5. 2021
Päivän fillarivalmistaja: Canyon
Työpäivä oli täynnä palavereja, joihin meinasin nukahtaa. Onneksi uudet kuulokkeet ovat langattomat, joten voin kävellä ympäriinsä ja koettaa pitää liikkumalla itseni hereillä samalla kun joku selittää hallinnollisia. Ei niin että asiat olisivat edes tylsiä, mutta monotoninen intonaatio + rallienglanti on kombo, joka vaan saa silmäni ummistumaan automaattisesti.
Taina oli hankkinut uuden fillarin, ja sitä piti käydä kokeilemassa. Ensin jarrujen ja runkomallin käsittelyharjoituksia läheisellä hiekkakentällä, ja sitten lyhyt lenkki pitkin Kannelmäkeä. Vaikka taittopyörät ovatkin mainioita, näkyi konkreettisesti että niillä ei polje kovin lujaa. Uudella menopelillään Taina oli jatkuvasti jättämässä minut ja hybridini taakseen. Pitääkö tässä hankkia autoon fillarikoukku, jotta saa nämä mukaan reissuun?
Tiistai, 4.5. 2021
Päivän idea: Langattomat kuulokkeet mahdollistavat tanssimistauon työpäivän keskellä
Pirates of Drinax -kampanjan hilpeyksiin kuuluu, että se on aktivoinut ison osan peliporukasta tuottamaan kuvitusta. Eräs kuvitusprosessi näyttää olevan minun ja Heikin pyörittämä tilannekuvamalli: Heikki määrittelee kuvan, minä toteutan valtaosan taustaa 3D-mallinnusohjelmalla, ja sitten Heikki lisää siihen HeroForgella tehdyt hahmokuvat sekä viimeistelee värit, valot ja yksityiskohdat. Tulokset ovat huikeita. Minulla ei riitä kärsivällisyys tai hahmotuskyky leikattujen hahmokuvien viemiseen mallin keskelle, ja jos teen kuvia itse, käytän niissä valmiiksi imuroituja figumalleja ja SketchUpin omia valaisusominaisuuksia.
Työpäivä jatkui pitkään, ja sen jälkeen oli vielä päivystettäväkin. Onneksi päivystäminen ei täysin sitonut minua tuoliin, ja pystyin Tainan kanssa tekemään edes jonkinlaisen pyörälenkin. Ulkona oli yhä vähän liian viileää muuhun.
Keskiviikko, 5.5. 2021
Päivän oivallus: Uudessa puppetissa kaikki puppetin sisäiset muuttujat pitää avata @-merkillä, tai ne eivät toimi
Eilen olin keksinyt, että uusilla langattomilla kuulokkeillani voisin pitää liikuntatauon aina ennen ruokaa, ja vaikka tanssia. Tämä oli ollut niin hauskaa, että päätin tehdä sen tänäänkin. Talossa oli kuitenkin yhä käynnissä remontti, ja kun tanssiessani en kuullut ovikellon soittoa, remontoijat olettivat ettei ketään ollut kotona, tulivat sisään avaimella. He luultavasti pelästyivät pahemmin kuin minä. Sentään, vaikka tänään ei ollutkaan töissä palavereja, olin aamulla jaksanut pukea vaatteet päälle.
Pogotuskomedian lisäksi puskin työasioita eteenpäin. Ulkona oli kurja sää, mutta siitä huolimatta tuli hieman pyöräiltyä. Vappu meni jo, joten onko tämä räntäsade nyt sitten juhannussäätä vai mitä?
Torstai, 6.5. 2021
Päivän fiilis: Ahdistunut
Sosiaalinen vaikeus väritti päivääni. Onneksi se ei vetänyt minua täysin lukkoon niinkuin joskus käy, mutta ahdistusta ja halua vetäytyä peiton alle se silti aiheutti. Sain sentään vähän harrastettua liikuntaa pyöräilyn muodossa, ja purettua eteisessä olleen ruman kaapin remontin tieltä.
Sittenkin, näen lähitulevaisuudessani sosiaalisen katastrofin mahdollisuuden. Voisin yksinkertaisella keinolla kiertää sen; tämä keino vaan tuntuu tyhmältä ja neuroottiselta. Osaisinpa olla.
Lisäksi, työpaikan päivystyksessä näköjään tehtiin dokumentaation vastaisia olettamuksia päivystäjän tavoitettavuudesta. En olisi tarvinnut näitä juuri ennen nukkumaanmenoa. Tai sitten taas ylitulkitsin ja olin neuroottinen.
Perjantai, 7.5. 2021
Päivän voitto: Liikunta tuhoaa huonon olon
Koko päivän minua vaivasi jonkinlainen pahoinvoiva olo, mutta en silti tahtonut perua kiipeilyä. Tällä tavoin kulkutaudit varmasti leviävät, vaikka mitään flunssaoireita ei ollutkaan. Onneksi Tapanilassa ei oikeastaan ollut kahden aikaan ketään muuta, ja minulla ja Tainalla oli koko kolmen hallin kompleksi käytännössä itsellämme.
Kiipeily oli aluksi huteraa, mutta sitten liikunta karkoitti pahan olon. Sain jopa suoritettua sankartieon ja vihdoin liidattua puhtaasti 6b:n reitin, joka oli ollut tavoitteenani siitä alkaen kun kiipeilemässä uskalsi taas käydä. Oli sitä kyllä tullut tahkottuakin.
Illasta taistelimme John Williams -haasteen kanssa. Ekaa leffaa ei löytynyt lainkaan, tokasta löytyi ensin väärä versio. Hitto tätä 60-70 -luvun taitetta.
Viikonloppu, 8.-9.5. 2021
Ajankohdan säätö: Pihamme asfaltti on revitty irti. Autot saa taas hetkeksi pysäköidä sinne, mutta koko alue on kuin pommituksen jäljiltä.
Lauantaina pelattiin kolmen hengen pienoispeli Pirates of Drinaxia. Etäpelaaminen toimi kolmella osallistujalla selvästi paremmin kuin kuudella, mikä on tosi harmi, koska varsinainen kampanja kuitenkin pyörii kuuden hengen voimin. Pitäisi tuotekehitellä jostain lisää kaistaa varsinaisiin peleihin. Mutta lauantain peli oli mainio scifidunkku hylätyssä avaruusaluksesa.
Sunnuntaina oli äitienpäivä. Sen ohjelmaan kuului kaupunkisuunnistusta (en itse kyllä suunnistanut, kävelin vaan mukana), kakkukahveja ja sen sellaista. Kun viimein pääsin kotiin sosiaalisista riennoista, olivat lusikkani aivan loppu. Sentään autoon oli vihdoin saatu kesärenkaat ja sentään lauantain ropesession kuvittaminen oli hauskaa puuhaa. Tietysti piirtolevy on lainassa juuri nyt kun sitä voisin käyttää.
Maanantai, 10.5. 2021
Päivän riemu: Rokotusaika, vihdoinkin
Heti herättyäni varasin ajan koronavirusrokotukseen, nyt kun niitä vihdoin saivat muka-terveet lähes-viisikymppisetkin. Sen ansiosta olin loppupäivän "valo häämöttää tunnelin päässä" -fiiliksissä, ja intouduin jopa käymään itse kentällä kun robotti oikutteli. Oli kieltämättä tervetullutta vaihtelua itse käydä vilkaisemassa isoa robottiamme, ja mahtavaa kun sain sen katatonisesta tilasta jälleen keräämään roskia.
Työpäivä jatkui kahdeksaan asti, tosin viimeiset tunnit vain päivystyksenä, ja sen jälkeen kävin Tainan kanssa pyöräilemässä. Teimme pienen viidentoista kilometrin lenkin, jonka aikana Taina oikeasti kokeili, mitä hänen uudesta mankelistaan irtoaa. Tuloksena kun poljin tasaisella asfaltilla niin kovaa kuin pystyin, Taina meni ohitseni ja jätti minut kauas peräänsä edes pahemmin yrittämättä. Olen hävinnyt kilpavarustelun.
Tiistai, 11.5. 2021
Päivän perheväkivalta: Yöllinen nyrkkeilymatsi, jonka hävisin
Yö oli huono ja unikauhusta kärsivä Taina mäjäytti minua kyynärpäällä leukaan sen aikana. Työpäivä ei ollut paljon parempi: koetin tehdä yksinkertaista asiaa Amazonilla, mutta se ei onnistunut koska Amazon ei tahtonut tarjota mitään työkaluja, joita saatettaisiin käyttää siihen, että heidän palvelustaan poistuttaisiin. Vittu mikä pulju.
Kolmisen tuntia taisteltuani luovutin ja lähdin ulos kiipeilemään. Olin niin kiukkuinen, että unohdin avaimet sisään. Hienosti vedetty. En voinut siis ottaa fillaria, mutta onneksi bouldereita löytyy kävelyetäisyydellä. Käytin tunnin viilaamalla lähes pelkästään yhtä reittiä, ja lopulta se oikeastaan meni ylös saakka.
Keskiviikko, 12.5. 2021
Päivän kitinä: Missä viipyy parempi 5G-kuuluvuus ja kyky aiheuttaa kulkutautimyönteisissä pahoinvointia?
Ulkona oli kesä! Olihan se toki ollut eilenkin, ja olin boulderoinut lämpimässä ja lukenut pihalla, mutta tänään kun aamusta pyöräilin Messukeskukselle tajusin, että mitään tarvetta takille tai muille monimutkaisille jutuille ei ollut. Aurinkovoidetta korkeintaan tarvittaisiin.
Messukeskuksessa minuun sitten pistettiin Pfizeriä olkavarteen. Pistos tuskin edes tuntui, mikä jätti koko hommasta vähän epätodellisen fiiliksen. Olin osunut paikalle parhaaseen aikaan, jonoa ei ollut, ja koko homma oli vilauksessa ohi. Nyt voinen taas jatkaa kunnianvastaista ja epäsiveellistä elämistä.
Töiden päätyttyä harkitsin kiipeilemistä, mutta olkavarren pistoskohta oli kipeä, ja arvelin, että olisi ehkä hyvä olla liikaa rääkkäämättä sitä kivellä. Niinpä vain piirtelin ja kirjoittelin.
Torstai, 13.5. 2021
Päivän leffat: Avengers: Infinity War sekä Endgame. Molemmat putkeen katsottuna taidan olla sitä mieltä, että Infinity War oli näistä hieman parempi.
Karo ilmaantui Turusta pääkaupunkiseudulle, jätti tavaransa kotiimme, ja lähti hurvittelemaan toisaalle. Minä ja Taina lähdimme pyöräretkelle. Se alkoi huonosti, kun joku umpitolvana yritti tehdä fillari-itsemurhan ajamalla vasemmalta tunnelista eteemme ja jäämällä sitten keskelle väylää. Minä ehdin juuri ja juuri pysähtyä, Taina aivan ei, ja tuloksena oli kaatuminen, lieviä kolhuja ja hetken kestänyt täysin ansaittu huutaminen. Saatanan tampio. Sentään vammat Tainalle tai fillarille eivät olleet pahoja. En tiedä, pitäisikö olla hyvillään vai pahoillaan siitä, että syyllinen selvisi täysin ilman vaurioita.
Välikohtauksesta huolimatta saimme suoritettua kohtalaisen fillarilenkin. Näköjään Vihdintietä voi polkea oikeasti kauas ilman että tarvitsee seikkailla autojen seassa kuin risteyksissä. Paluumatkalla olo alkoi heikentyä ja kotona olin aivan kaput. Mittasin lämmön - 37.6. Ei ihme, että vain vähän reilu 20 kilometrin lenkki oli noin vienyt mehut. Tämä luultavasti johtui koronarokotteesta, mutta ohjeistuksen mukaan minun tuli edelleen kohdella kaikkea lämpöilyä mahdollisena tartuntana. Ei tehnyt hyvää viikonlopun suunnitelmilleni tämä.
Perjantai, 14.5. 2021
Päivän reitti: Sile Stone, 5+. Ei mennyt puhtaasti edes yläköydessä.
Lämpö oli onneksi lähtenyt pois yhtä nopeasti kuin oli tullutkin, vaikka aamupäivä olikin vähän hutera. Läheiselle torille oli ilmestynyt ranskalaisen Belle Baguette -leipomon auto myymään ranskalaisia aamiaistarvikkeita, joten hankimme sieltä kasan croissantteja ja vastaavia. Olen näköjään viime vuosien aikana oikeasti kehittänyt perverssin mieltymyksen ranskalaiseen aamiaiseen.
Kun Karo ilmaantui riennoistaan, lähdin hänen kanssaan kiipimään Jaanankalliolle. Kiipeily oli vähän säälittävää, ja järkytyin pääsemieni reittien matalista greideistä. Vaikka liikunta olikin tervetullutta, siihen liittyvät oheismurheet sekä muukin harrastuksiin liittyvä vaikeilu vetivät mieleni maahan illan tullessa. Kiipeilyn ja roolipelaamisen pitäisi olla hyväksi mielenterveydelleni, ei murheen ja ahdistuksen lähteitä.
Viikonloppu, 15.-16.5. 2021
Ajankohdan pieni harminaihe: Lämpimän päivän vietin sisällä roolipelaamassa, kylmän päivän ulkona luonnossa
Lauantaima ajettiin Turkuun pelaamaan Kaisan Orient Express -kampanjan ensimmäistä peliä. Minulla oli siinä hankalalla tavalla tehty hahmo, johon kuitenkin pääsin melko hyvin sisään. Tekniset alkuvaikeudet kyllä toivat mieleen muinaisten päivien sääntösäädön ennen pelin aloittamista, mutta kun peli lähti liikkeelle, se rullasi hyvin ja pelasimme varmaan kuusi tuntia.
Lähipeli oli todella tervetullut valopilkku korona-aikaan, samoin peli joka oikeasti kesti varsin pitkään. Etäpelit ovat näihin verrattuna niin raskaita, eikä kasvanut pelitiheys riitä korvaamaan niiden puutteita. Kun peli viimein päättyi, kävelin vain pari korttelia hotellille. Turun keskusta on hyväksyttävän kokoinen.
Centro-hotellin aamiainen oli edelleen loistava ja sen jälkeen petistä ylös pääseminen oli raskasta. Taina oli myös Turussa suunnistamassa, ja päädyimme viettämään sunnuntain Karon kanssa Ruissalossa haahuilemassa. Kotiinlähtö venyi, mutta onneksi pimeä tuli myöhään. Kotona katsoimme vielä Love, Death + Robotsin tokan kauden, joka oli yllättävän lyhyt eikä yhtä hyvä kuin eka. Hyvässä (scifi-)novellissa on kaksi ideaa joiden varaan tarina rakennetaan; aivan liian monessa näistä oli vain yksi ja tarinat jäivät siksi vaille pointtia. Mutta kauniita ne kyllä olivat.
Maanantai, 17.5. 2021
Päivän elokuva: The Reivers, varsin hyvä
Hyvin oli neljän päivän viikonloppu nollannut pään. Työhön sisään pääseminen oli hankalaa, muttei onneksi mahdotonta. Ulkona oli luvattu massiivinen ukonilma, mutta jotenkin missasin sen yhtä vaatimatonta jyrähdystä lukuunottamatta.
Olo oli jotenkin saamaton ja alakuloinen. Päättelin tämän johtuvan ihan siitä, että viikonlopun lähipeli oli muistuttanut minua siitä, etten itse ollut pelauttanut mitään pitkään aikaan. Koetin vähän tehdä töitä sen eteen, mutta tulokset olivat laihoja.
Tiistai, 18.5. 2021
Päivän ponnistus: Sain viimein luettua ekan osan Malazan - Book of the Fallenia. Siinä oli paljon enemmän tekemistä kuin 600-sivuisessa kirjassa pitäisi olla.
Koetin lähteä fysioterapeutille hyvissä ajoin, mutta Keilaniemen suunnalla tietyöt ilmoittivat vain että "ajo Keilarantaan katkaistu" ja 20 minuuttia hukkautui helpon vaihtoehtoreitin etsimiseen. Olisi suotavaa vähän kyltittää. Fysioterapeutti väänteli koipea, totesi heikkouden takareiden lihaksessa ja määräsi liikkeitä, joiden pitäisi vahvistaa niitä. Ei ilmeisesti mitään vakavaa polvessa, onneksi.
Heti kotiin päästyäni asuntoon saapui remonttiapokalypsin ännäs ratsuväkirykmentti, joka alkoi porailla seiniin reikiä. Korvatulppien ja vastamelukuulokkeiden avulla tein töitä melun läpi, mutta supertehokas en ollut. Edes tämä remontin aalto ei mahdollistanut tavaroiden siirtämistä alkuperäisille paikoilleen, joten jouduimme yhä elämään kuin varastokopissa. Tämä alkaa käydä vähän raskaaksi.
Keskiviikko, 19.5. 2021
Päivän tietotekniikka: Ruby. Aina kun joudun olemaan tekemisissä sen kanssa, asiat ovat raivostuttavia ja turhauttavia.
Aamulla saapui uusi ilmestyskirjan remonttiratsastajien ryhmä, joka heitti paikalleen kaapelikouruja ja sen sellaista. Kun he poistuivat ja jäin siivoamaan paikkoja, havaitsin että vaatehuoneen lattialla oli vettä mukavasti juuri kohdassa, jossa se voisi päästä parketin vierestä lattian alle. Lisäksi olohuoneen seinässä oli lapsen nyrkin kokoinen kolo. Äh. Kirjoittelin reklamaatiot samalla kun koetin tehdä käsittämättömiä työhommia.
Töiden päätyttyä olisin halunnut tehdä jotain hauskaa, mutta ulkona oli harmaata ja sateista, ja johtuen remonttidamagesta en voinut alkaa täysillä edes palauttaa tavaroita paikoilleen. Niinpä päädyin sen sijaan ratkomaan elämääni tunkenutta turhaa sosiaalidraamaa. Pitkästä aikaa sain muistutuksen siitä, kuinka taitamaton, ajattelematon ja piittaamaton olen. Mieli ei tästä varsinaisesti ylentynyt.
Torstai, 20.5. 2021
Päivän klassikko: Wat
Viimein kotona sai olla rauhassa koko työpäivän, ja tuloksena monta päivää vaivannut hankala ongelma ratkesi. Se oli lopulta varsin yksinkertainen, mutta edellytti oikeasti vähän aikaa keskittymistä. Tätä ei ole oikein ollut.
Fiilis oli apaattinen, ulkona oli kosteaa, ja olisin tahtonut tehdä roolipeliasioita, mutta mikään ei oikein innostanut. Niinpä tyydyin pyöräilemään ja vähän liikkumaan, ja sitten katsomaan elokuvia ja lukemaan kirjoja. Caitlin Starling kirjoittaa edelleen tosi pelottavasti.
Perjantai, 21.5. 2021
Päivän musiikki: The Eldritch Muppet Show Theme
Tein varsin lyhyen työpäivän, ja sitten kävin kiipeilemässä. Seinällä meno oli vähän surkeaa. En tajua, miksi olen taas näin heikko (tai no, okei, ehkä siksi että olen kiipeillyt taas liian vähän). Kotona jatkui John Williams -projekti aiemmin välistä jääneellä 50-lukukalkkunalla. Voisiko kohta jo päästä oikeasti hyviin elokuviin.
Viikonloppu, 22.-23.5. 2021
Ajankohdan kappale: Traditions!
Lauantaina lähdettiin aamusta fillaroimaan. Parin tunnin pyörälenkki vei meidät Lehtisaaren ja vastaavien kautta Vattuniemen kärkeen, ja sieltä tultiin vielä takaisinkin. Kotiin palattuamme sää oli niin hyvä, että päätimme vielä käväistä kiipeilemässäkin. Rollarien parkkipaikka oli muuttanut edellisestä superkätevästä paikastaan, ja uuden löytäminen oli varsin hankalaa. Lopulta kalliolle kuitenkin päästiin. Kiipeily oli todella pelokasta, mutta pari reittiä tuli kuitenkin noustua.
Lauantain liikunta oli ollut niin reipasta, että sunnuntaina ei jaksanut kauheasti riehua vaikka sää olikin hyvä. Sen sijaan katselin taas Eclipse Phase -materiaalia ja muistelin peli-ideoitani tähän maailmaan. Pelinjohtamisen pitäisi helpottaa apaattista oloa. Leffaprojektikin ehti Viulunsoittajaan katolla, joka oli erinomainen.
Maanantai, 24.5. 2021
Päivän scifi: Marsin pinnanmuodot
Kotitalo on nyt ollut sähköremontin kourissa sen kaksi kuukautta, ja tänään tuli viimein fiilis, että tämä voisi nyt oikeastaan loppua. Koti on ihan kaaoksessa, poraamisen äänet säestävät työpäivää, piha on kuin eteläwalesilainen louhos ja talon portaikot ja käytävät ovat täynnä ryjää. Torstaina pitäisi tulla koko talon sähkökatko, ja olemme jo vuoden ajan muistuttaneet, että meriakvaariomme pitää saada sen ajaksi ulkopuolinen sähkö, tai sen eliöt kuolevat. Joka käänteessä meille on vakuutettu, että näin oikeasti käy, mutta tähän mennessä meille on vakuutettu paljon muutakin joka ei ole toteutunut. Niinpä tänään lähetin vielä yhden muistutuksen asiasta. Saa nähdä, mitä vastaavat.
Työpäivä oli jotenkin hektinen ja rasittava. Sen jälkeen kävimme jeesaamassa Lissua, joka jeesasi Eppua ja Erikiä muutossa Amerikan ihmemaasta Suomeen. Amerikkalaiset olivat yhä Massachusettesissa, joten näimme vain heidän tulevan asuntonsa. Se aiheutti välittömästi kauhean kotikateuden.
Tiistai, 25.5. 2021
Päivän reitti: Pata Kattilaa Soimaa, 5+. Ei ihan mennyt.
Vihdoin, melkein kolmen viikon jälkeen, saimme raivattua olohuoneessa olleet tavarat takaisin oikeille paikoilleen kun vaatehuoneen kaapelointi tuli valmiiksi. Vierashuone on vielä aivan täynnä ryjää, sillä eteisen remontti ei ole lopussa eikä siellä ole vieläkään kaappia. Varaston keskellä työnteko on rasittavaa, muttei sentään mahdotonta.
Työpäivä oli vähän arka: oli asioita, joita olisin voinut tehdä, mutten oikein uskaltanut, koska ne olisivat sotkeneet toimivia järjestelmiä ja mahdollisesti aiheuttaneet ongelmia. Kun selvisin hommistani ja siivoamisesta, lähdin ulkoboulderille vähän kapuilemaan. Seuranani oli hyttysiä muistuttamassa tarpeesta häipyä Suomesta kesäksi. Kiipeily oli huonoa mutta liikunnallista, ja hypätessäni viimeiseltä reitiltä alas kyynärvarteni raapiutui kalliota vasten. Jäljet olivat enemmän näyttävät kuin oikeasti vaaralliset. Pitkään aikaan ei olekaan ollut kunnon kiipeilymustelmia tai -naarmuja.
Keskiviikko, 26.5. 2021
Päivän osaamattomuus: Miten renkaan korjaussarjaa muka käytetään?
Tainakin kävi hirmuisen kaatosateen ja tuulen läpi nappaamassa koronarokotuksen. Sen jälkeen hän oli lähdössä hurvittelemaan työkaveriensa kanssa, ja minun oli määrä heittää hänet autolla hurvittelun tapahtumapaikkaan. Kun kaarsin pois lähikaupan pihasta, jokin auton alaosassa päästi kovaäänisen pamauksen. En tiedä, mihin olin muka osunut, mutta tuntui, että auto ohjautui hassusti, joten käänsin viereisen lämpökeskuksen parikkipaikalle tarkistamaan tilannetta. Kuinka ollakaan, kuskin puolen etukumi oli tyhjä.
Jotenkin olen tähän asti onnistunut välttämään kokonaan rengasrikot, joten olin vähän sormi suussa. Tainalle kokemus oli tutumpi. Jos autossa olisi ollut vararengas, homma olisi ollut melko simppeli, mutta tietysti meillä oli vain paikkaussetti. Tutkimme tovin sen toimintaa (ohjeet olivat tietysti eri malliin kuin varsinainen laite) ja kun viimein keksimme miten päin mikäkin osa siinä menee, huomasimme että reikä oli huomattavasti suurempi kuin mitä setin speksit sallivat. Mainitsinko, että käynnissä oli kaatosade?
Kun paikkaus ei ollut optio, soittelimme läpi kaikenlaisia rengashuoltoliikkeitä. Valtaosa niistä oli kiinni, koska kello oli jo yli neljä. Ne, jotka tavoitimme, olivat järjestään vailla sopivanlaista vararengasta. Ehkä puolen tunnin soittelun jälkeen tavoitimme viimein hinaus- ja huoltopalvelun, jolla saattaisi olla sopiva vararengas, ja jos ei olisi, se voisi hinata meidät Motonetiin, josta saisi varakappaleen.
Hinausauto ei tullut paikalle erityisen nopeasti, mutta tuli kuitenkin. Siihen mennessä meillä oli jo suunnitelma. Vararengas alle, pikainen ajo Motonetiin ostamaan uusi rengas, sitten läheiseen korjaamoon vaihdattamaan rengas. Yhteensä koko proggikseen kului kolme ja puoli tuntia. Hurvittelu työkaverien kanssa ei onnistunut, valtaosa meni istuessa autossa puolen kilometrin päässä kotoa. Ei kaikkein suositeltavin tapa illanvietolle.
Torstai, 27.5. 2021
Päivän kummastelu: Joissain paikoissa automaattinen päivitysjärjestelmämme oli yksinkertaisesti lakannut toimimasta ilman syytä tai virheilmoitusta. Ihan kuin tietokone olisi vaan unohtanut.
Tänään piti olla remontin se päivä, jolloin sähköt katkeavat koko talosta ja akvaariomme käyvät aggregaatin voimin. Niinpä virittelin akvaarioille varasähkön ja odottelin päävirran katkeamista. Tietenkään se ei koskaan katkennut, koskapa Helen ja remonttiyhtiö olivat epäonnistuneet kommunikoimaan. Tämä tarkoittaa, että asia siirtyy tulevaisuuteen, remontti venyy, ja sukupuolielin otsassa kasvaa. Lisäksi auto oli kuitannut pysäköintivirhemaksun, koskapa pysäköintikieltoaluemerkki oli jossain vaiheessa siirtynyt 300 metriä eikä ollut mitenkään nähtävissä alueelta, johon auto oli jätetty. Yritykset haastaa maksu kaupungin järjestelmässä johtivat raivostuttaviin asiakaspalvelukohtaamisiin kaupungin ihmisten kanssa. Edelleen karmista palkintoa omista asiakaspalveluajoistani varmaan.
Työpäivä sentään oli semiproduktivinen, ja sen jälkeen sain tehtyä aikuisasioita kuten taloyhtiön yhtiökokoukseen osallistumisen sekä kunnallisvaalissa äänestämisen. Seurattuani kaikenmaailman brittien ja gringojen vaaleja viimeisinä vuosina olen kyllä todella onnellinen täällä käytettävästä D'Hondtin vaalitavasta. Ei tarvitse jättää äänestämättä suosikkiaan vaan, koska kaikki paskanaamat kuitenkin äänestävät yhtenä blokkina jotain natsia.
Viikonlkoppu, 28.-30.5. 2021
Ajankohdan pelikuva: Viidakko hengittää
Perjantain työpäivä oli vähän tehoton. Sen jälkeen minun olisi pitänyt piirtää ja 3D-mallintaa, mutta päädyinkin katsomaan piirrettyjä. Netflixistä löytyi jotain Mobile Suit Gundamia, johon minun oli pitänyt tutustua jo pitkän aikaa, ja ajauduin katsomaan hämmentävän kauniin näköistä scifiä. Jopa hahmot olivat vähän vähemmän rasittavia kuin tyypilliset tunnevammaiset animepäähenkilöt.
Lauantaina toiset ihmiset pelasivat Travelleria, mutta koska en itse tässä osapelissä ollut, kävin sen sijaan boulderoimassa ja vähän pyöräilemässä. Sunnuntaina oli Tainan syntymäpäivä, mikä merkitsi kauheaa määrää sosiaalisia rientoja. Tainan vanhempien luona syömässä kakkua, sitten Heikin kanssa kahvilla. Illan lopuksi katsoimme vielä John Williams -projektin seuraavan leffan, Cowboys-nimisen länkkärin, joka oli kai ihan ok. Koko päivän minua oli vaivannut jonkinlainen huonovointisuus, ja se seurasi minua petiin asti.
Maanantai, 31.5. 2021
Päivän olo: Lähes lamauttavan niskasärkyinen
Viikonlopun epämääräinen olo johti siihen, että päätin pitää tänään suosiolla sairaspäivän. Kollegani töissä oli tullut samaan tulokseen, joten sitten oli koko pulju vailla IT:ä. En tästä kauheasti murheita ottanut, tosin surkeasta olosta huolimatta päädyin osallistumaan kolmeen palaveriin. En tiedä, oliko tämä viisasta.
Muuten käytin aikani makaamalla petissä ja katsomalla Gundamia. Koetin myös tehdä vähän 3D-malleja. Tulokset olivat jokseenkin halluisia. Ulkona näytti viileältä, enkä tahtonut poistua kotoa. Onneksi ruokaa voi tilata.
