Huhtikuu 2021: Nähty rinteessä
Torstai, 1.4. 2021
Päivän vaate: Turvakiltti
Lomaa edeltävä työpäivä oli katkonainen ja aika tehoton. Koetin tarttua useisiin asioihin, mutta mikään ei oikein edennyt, ja suurin aikaansaannokseni tuntui olevan oivallus, että lomanjälkeistä proggista ei kannataisikaan toteuttaa heti loman jälkeen.
Sitten pakkasimme kamoja autoon ja lähdimme tien päälle. Normaalina vuotena olisimme varmaan menossa Britanniaan ja maan alle, mutta Brexit ja kulkutauti olivat muokanneet asioita. Nyt kohteemme oli Kuopion tuolla puolen sijaitseva mökki ja suunnitelmana laskettelu. Lasketella en toki osannnut, mutta kai sitä voisi opetella?
Viiden tunnin ajo tuntui lyhyeltä, suomalaiset maisemat olivat tylsiä, ja lopullinen kohteemme oli hurjat 200 metriä merenpinnan yläpuolella. Voi tätä litteää valtakuntaa. Mökki oli siisti ja lämmin, ja vuode oli kuin pornoleffasta repäisty. Ulkona oli hieman pakkasta ja paljon lunta. Kai tästä jotain tulee.
Perjantai, 2.4. 2021
Päivän muistutus: Ei minun liikuntanumeroni aivan ansiotta ollut kuutonen
Varhain aamulla havaitsemme, että pelkät sälekaihtimet eivät blokkaa auringonvaloa kuin nimeksi. Miksei suomalaisessa majoituksessa koskaan ole kunnollisia verhoja? Herääminen vähän ennen seitsemää ei ollut suunnitelmissa, eikä täytä meitä riemulla.
Rinteet ovat meistä parin kilometrin päässä. Käyn pudottamassa Tainan sinne jo kymmeneksi. Oma hiihtokouluni alkaa puoliltapäivin, ja sitä ennen on kamavuokraus. Se on vihoviimeinen kokemus. Skimbakansa ei osaa jonottaa vuokraamon kamoja ulkopuolella, vaan vuokrauspaikan sisällä on kertakaikkisen kulkutautimyönteinen tungos ja jonotus. Jos yksikin tyyppi olisi ilman maskia, lähtisin saman tien pois. Mutta sentään kaikki näyttävät olevan tunnollisesti naamioituneita.
Itse vuokraaminenkin on vaikeaa. Henkilökuntaa ei löydy, joten päädyn koettamaan itse monojen sovitusta. Kun joku viimein tulee jeesaamaan minua, käy ilmi, että minulla on vääränlaiset monot. Sanon, etten tiedä lajista mitään, ja kysyn, miten monot pannaan jalkaan. Saan jotain väsynyttä kuittailua tyyliin "no niinkuin kengät silleen", mikä auttaa minua ei-yhtään. Vasta kun kysyn jokseenkin happamalla äänellä, haluaako liike minua asiakkaaksi ollenkaan alan saada kaipaamaani palvelua.
Kokemus tuntuu jotenkin seksistiseltä. Koska olen kundioletettu, mukana tuntuu tulevan olettamus siitä, että minua ei pidä auttaa ja huoleni kuitataan vitseinä. Tämä on kaltaiselleni avuttomalle melkein-autistille todella ahdistavaa, ja vain koska olen ikään kuin varautunut tähän etukäteen tajuan vaatia, että minulle oikeasti näytetään ja kerrotaan miten asiat menevät. Mutta inhaa meno on silti. Naisoletettuja kukaan ei yleensä ota vakavasti, miesoletettujen taas oletetaan automaattisesti pärjäävän kaikessa omillaan.
Jotenkin saan kamat hankittua, ja trekattua puoli kilometriä hiihtokoululle, jonka sijainnin selvittäminen on vaatinut salapoliisityötä. Arvon, onko tämä mitenkään vaivan arvoista. Mutta hiihtokoulun opettaja on onneksi todella hyvä, ja vaikka olen viitisen minuuttia myöhässä, saan silti täyden opetusohjelman. Olen laskenut vain kerran aiemmin, 12 vuotta sitten, enkä muista siitä kerrasta mitään. Kahden tunnin kurssilla olen, kuten aina, hitain oppilas, mutta tämän olen jo oppinut hyväksymään. Touhu ei tunnu täysin mahdottomalta.
Kun viimein lopetamme, jalat ovat aivan hellinä, ja saan opettajalta suosituksen jatkaa harjoittelua helpoissa rinteissä. Tämä sopii minulle aivan mainiosti, en koe vielä osaavani läheskään tarpeeksi. Tainakin ilmestyy paikalle, kolmisen tuntia laskettuaan. Sää on aika hyvä, jotkut rinteet kuulemma hurjia ja opastus hieman jännittävää. Paikan kartat eivät myöskään ole ollenkaan niin hyviä kuin ylläpitäjät kuvittelevat.
Jalat ovat jo opetuksen jälkeen vähän muusia, mutta illalla käveleminen ja pizzan noutaminen vähän vetreyttää niitä. Huomenna puuha jatkuu.
Lauantai-sunnuntai, 3.-4.4. 2021
Ajankohdan korvamato: Berlin - Take My Breath Away
Lauantaina lasketellaan kolme tuntia, sunnuntaina viisi. Nämä kokemukset vetävät jalkani aivan maitohapoille. Mutta: löydän touhun hauskuuden. Aluksi loivissa lastenrinteissä ihan perusasioiden harjoittelua, ja sitten kun jokainen lasku ei enää pelota aivan yhtä paljon kuin trädiliidi, aletaan vähitellen siirtyä jyrkempiin paikkoihin. Eteneminen on hidasta, mutta eipä sillä väliä.
Touhu tuntuu edelleen typerän vaaralliselta. Rinteet ovat täynnä muita ihmisiä, heidän taitotasonsa on ihan mitä sattuu, ja on enemmän sääntö kuin poikkeus, että jokaisen laskun keskellä on lumilautailija maantiellä poikittain ja sitä pitää väistää. Väkeä on valtavasti, ja vaikka ulkoilmajonoissa turvavälit pysyvätkin hyvin, on jotenkin häiritsevää tajuta miten helkkarin suosittua puuhaa tämä on. Kiipeilyn ja sukeltamisen neuroottiseen turva-asenteeseen tottuneena laskettelun hällävälinen lähestymistapa kaikkeen karmii. Tässä sukset, sauvat ja kypärä, koeta selvitä hengissä. Eikö suksilla kasvanut kansa tajua, miten helppoa tässä on mokata ja loukkaantua?
En kuitenkaan mokaile itse paria pientä kaatumista pahemmin, ja nekin ovat enemmän noloja kuin vaarallisia kokemuksia. Aloittelijarinteiden lisäksi uskaltaudun pariin vähän vaikeampaan rinteeseen, eivätkä nekään vie henkeäni.
Tekeminen on kivaa. Voisin tehdä tätä enemmänkin. Samalla inhoan vähän itseäni, koska mikä on kliseisempää kuin viisikymppinen toimistotyöntekijä, joka löytää uuden vauhtilajin ja kuvittelee olevansa taas 19 tai jotain. Rinteiden infra on ärsyttävän kallista ja vaativaa ylläpitää, skimbamusiikki jumissa 80-luvulla, ja on vaikea ylläpitää ylpeyttä omasta urheudesta, kun vieressä kuusivuotias vetää suunnilleen voltteja lumilaudallaan.
Lauantaina paistaa aurinko, sunnuntaina on pilvistä, ja Tainan mukaan lumi on vähän paakkuista. Mutta kyllä sillä laskee. Illat katsomme Muppet Show'ta majoituksen valtavasta telkkarista. Ihan hyvä meno täällä on.
Maanantai, 5.4. 2021
Päivän kalkkuna: I Passed for White
Ulkona alkaa räntäsade. Emme ole enää tänään menossa rinteisiin, vaan pakkaamme ja lähdemme. Taina vie meidät vielä kamavuokraamoon ostaakseen hiihtorojua, ja jotenkin päädyn itse ostamaan sieltä käytetyt laskettelusukset, monot ja kypärän. Ne eivät ole budjetilleni kovin kalliit, seikkailukaapissa on vielä vähän tilaa, ja sitäpaitsi olen tajunnut, että nyt kun olen löytänyt jotain talvista liikuntaa jota en aivan inhoa, siihen olisi ehkä hyvä tarttua ja tehdä sen harrastaminen itselleni mahdollisimman helpoksi. Koska tänään on kauden viimeinen päivä, kamat ovat hurjassa alennuksessa.
Auto täynnä suksia ajamme viisi tuntia huononevan kelin läpi kotiinpäin. Siellä ei ole mitään kriisejä. Romahdamme illaksi telkkarin ääreen. Tainalla on älyvapaa projekti-idea: katsotaan kaikki elokuvat, joissa on John Williamsin musiikki. Wikipedia kertoo, että näitä on 109. Tässä voi mennä hetki. Ensimmäiset kolme ovat vuosilta 1960 ja 1961, ja vielä niissä ei kuulu Williamsin mestarin elkeet. Kirjoittelen raporttia projektista Punk in Finlandille, ja sitten menen nukkumaan. Ei oikein tunnu uskottavalta tehdä jotain töitä huomenna.
Tiistai, 6.4. 2021
Päivän kuvatus: Kertojanne Teslan ratissa
Töihin paluu oli tervanjuontia ja puolet päivästä retropalavereja. Eihän siinä edes ehtinyt tarttua oikeisiin töihin, ja sama hupi kestää koko viikon.
Töiden jälkeen oli kuitenkin ohjelmassa Teslan koeajo, joka oli tullut varattua periaatteella "voisi olla hauskaa kokeilla". Kaivokselan myymälästä kuitattiin ulos punainen Tesla Model 3 Long-Range ja kruisailtiin sillä tunnin verran. Hämmentävä auto, kaikki hallinnat ovat etupaneelin taulutietokoneessa, johon on jotenkin vaikea suhtautua vakavasti. Kosketusnäyttö on viheliäinen idea, mutta sentään sitä ei ajaessa tarvitse. En nyt ole vielä ihan vakuuttunut että haluan myydä talon ja ostaa tällaisen, eikä kantama ole vielä aivan ihanteellinen road trippailijoiden tarpeeseen, mutta muuten kokemus oli kyllä vallan jees ja hilpeän futuristinen. Onneksi ei ole tarpeen päättää, haluaako tällaisen, kun nykyinenkin automme on oikeasti vallan mainio.
Illan leffa oli aivan hirveä Gidget Goes to Rome. Voisiko välillä tulla jotain hyvääkin.
Keskiviikko, 7.4. 2021
Päivän harmittelu: Vain koska yksi asia ilmoitettiin viikko sitten eikä esim. kaksi kuukautta sitten, töissä seuraava kuukausi tulee olemaan aivan painajaismainen
Scaled Agilen edellyttämä Big Room Planning koitti taas, ja työpäivä oli yhdeksän tunnin mittainen etäkokous. Se oli asiaankuuluvan raskas, ja kun se viimein päättyi, sinkosin ulos fillaroimaan. Malminkartanon täyttömäen portaat olivart remontissa, joten mäelle piti nousta polkua pitkin. En tosiaan ole missään vuoristokunnossa kun laella puuskutin kuin astmainen veturi.
Aikaansaamattomuus vaivasi. Pyörittelin vähän jotain 3D-malleja, mutta sitten päädyin vain palaamaan leffaprojektin pariin. The Killers oli ihan okei, vaikkakin Ronald Reaganin mukanaolo vähän rikkoi illuusiota.
Torstai, 8.4. 2021
Päivän harmittelu: Epädiplomaattisuus, edelleen
Toinen päivä suunnittelua oli kuluttava. Ensi viikolle kasautui aivan hirveä työvuori, ja sanoin koko firman yhteisessä tilaisuudessa vähän pahasti meidän johdollemme. Mutta sittenkin koin, että asiat oli tarpeen vääntää rautalangasta, koska pystyin vetämään suoran linjan muutaman asian huomiotta jättämisestä tähän.
Töiden jälkeen kävin pyöräilemässä ja nousemassa täyttömäelle vähän rauhoittuakseni. Siellä haahuillessani sain jonkinlaisen roolipeleihin liittyvän idean, ja kirjoitin sen muistiin palattuani. Jos se näyttää hyvältä vielä huomisaamunakin, eräs luova blokki saattaa olla hajoamassa.
Viikonloppu, 9.-11.4. 2021
Ajankohdan animaatio: Mainosvideo matkustaja-aluksen sisätiloista
Perjantaina olin vaihteeksi tosi ahkera ja sain tehtyä vähällä vaivalla työjutun, jonka olin epäillyt olevan paljon hankalampi. Ulkona oli kauhea ilma, joten en käynyt siellä. Tämä oli varmasti viisas päätös.
Lauantaina jatkui John Williams -leffaprojekti surkean (John Goldfarb, Please Come Home!)ja ihan ok:n (The Rare Breed) leffan merkeissä. Pihalla satoi, mutta kun sateeseen tuli tauko, lähdin Tainan kanssa Kaivokselaan aikeena treenata hitusen SRT:ä. Puolimatkassa alkoi sataa lunta ja tuuli oli myrskytehoinen, joten fillarointi ei ollut ihan herkkua. Lisäksi mukanani oli vääränlainen jakoavain, joten en saanut otettua käyttöön seinässä olevaa pulttia ja jouduin hyväksymään aika ilkeän köysihankauksen laskeutuessani. Pohjalla oli lunta, jäätä, ja valtavia jääpuikkoja.
Sunnuntaina jatkui Pirates of Drinax ehkä toistaiseksi parhaalla pelillään. Sisäisiä ristiriitoja, vaikeita päätöksiä, ihan oikea avaruustaistelu ja lopuksi vielä hirmuinen cliffhanger täysin odottamattomasta suunnasta. Olin laatinut peliä varten monimutkaisen 3D-mallin tietäen, että sitä ei välttämättä käytettäisi ollenkaan, ja eihän sitä käytetty. Mutta mallia voi vilkaista yllä linkitetystä animaatiosta jos kiinnostaa.
Maanantai, 12.4. 2021
Päivän saavutus: Kikkailu reitityksen kanssa ristiriitaisen DNS-ongelman kiertämiseksi
Viime viikolla olin ilmoittanut, että eräs projekti onnistuu jos minä ja toverini pudotamme kaiken muun ja yhtään mikään ei mene pieleen. Tänä aamuna ajoin Vantaalle uuteen testitilaamme, ja tein siellä seuraavan osan vaadittua operaatiota. Mikään ei mennyt pieleen. Toistaiseksi tämä hail mary pass tuntuu onnistuvan, ja onnistuessaan se ehkä vähentää työkuormaa muutamalta ylityöllistetyltä ihmiseltä.
Työpäivä meluisassa testihallissa oli vähän raskas, ja kotona ei oikein ollut energiaa mihinkään. Pyörittelin 3D-malleja ja haaveilin kesästä. Olisin hyvin voinut pyöräillä, mutta laiskuus oli liian suuri.
Tiistai, 13.4. 2021
Päivän turhautuminen: Asia X toimii kun käyttää DNS-nimeä. Asia X ei toimi kun käyttää nimen sijaan IP-osoitetta, johon nimi viittaa. Mitä.
Projektissa, jossa mikään ei saanut mennä pieleen, meni asia pieleen. Se tapahtui vieläpä raivostuttavan typerällä tavalla robottien ainoassa Windows-komponentissa, mikä merkitsi että minulla ei ollut edes kunnollisia työkaluja asian tutkimiseen, ja käyttöliittymä tappeli kaikessa vastaan. Kokemus oli suunnattoman turhauttava, eikä ratkennut.
Ulkona oli kylmä eikä liikunta houkuttanut. Kävelin silti jonkinlaisen lenkin, mutta työpäivä oli vienyt kaikki lusikat, eikä yhtään ylimääräistä ollut pistettäväksi mihinkään muuhun toimintaan. Jossain internetissä olisi ollut esitelmä ihmiskunnan tulevaisuudesta avaruudessa, mutta missasin senkin kun olin juuri silloin ulkona. Pah.
Keskiviikko, 14.4. 2021
Päivän kompastuskivi: ipv6
Kolmetoistatuntinen työpäivä on liian pitkä. Kun sain iltapäivästä viimein selätettyä eilisestä periytyneen käsittämättömän pulman, Amerikan loittoryhmä heräsi ja päädyin jeesaamaan heitä seuraavan käsittämättömyyden kanssa. Kokemattomuus ja vaikeat olosuhteet johtivat todella inhottavaan tilanteeseen, jossa joutui näkemään valtavasti vaivaa jotta voisi vain palata takaisin (huonoon) lähtöpisteeseen.
Näin raskaita päiviä ei tarvitsisi tulla kovin usein. En poistunut kotoa koko päivänä, en harrastanut mitään liikuntaa, istuin vain työtuolissa aivot sauhuten. Haluaisin pitää huomisen lomaa, mutta luultavasti sama proggis jatkuu edelleen.
Torstai, 15.4. 2021
Päivän näyttelijä: Audrey Hepburn
Eilinen ikuisuusprojekti jatkui, mutta työpäivä oli sentään vain 10 tuntia plus 5 tuntia päivystystä. Toisin sanoen, ehdin käydä ulkona, vähän liikkua ja kirjoittaa peliä, ja jopa katsoa illalla elokuvan. Itse duuniongelma ei ratkennut, vaikka muutaman askeleen oikeaan suuntaan otinkin. Samaan aikaan tietysti käynnistyi myös toinen työkriisi, joka sentään ratkesi vähän helpommin.
Plussatuntisaldo näyttää valtavalta, ja lomapäiviäkin on käyttämättä. Pitäisikö nämä kaikki säästää kesään vai käyttää nyt heti?
Perjantai, 16.4. 2021
Päivän käsittämättömyys: ipv6 ja nimipalvelu
Aamupäivän ratkoin kummallisia mutta käsityskyvyn rajoissa olevia reititysongelmia, ja sitten palasin Amerikan loittoryhmän tukeen. Olin edellispäivänä hakenut toimistolta kotiin testipalikan ja jäljentänyt sille kenttäoloja vastaavan ympäristön; tämä onnistui vain kotiverkossa, ei toimiston verkossa. Iltapäivästä sain sen viimein jotenkuten toimimaan, joten kun tilaisuus koitti, vein samat asetukset amerikkalaiseen purkkiin -- tuloksetta. Tässä pisteessä luovutin, ja totesin, että minulla on parempaakin tekemistä, kuten 20 minuutin päästä alkava roolipeli.
Azanurin seitsemäs jakso päätti suunnittelemani minikampanjan. Se oli vähän konfliktivapaa eikä mikään dramaattinen loppuhuipennus, mutta eipä sillä niin suurta väliä. Pelinä se oli luokkaa ihan ok, ja kun roll20:n ääni päätti viimein hajota täysin, siirsimme puheen Discordiin, joka taas vaihteeksi toimi paremmin. En tajua. Mutta kääpiöt suorittivat ja pelin loputtua keskusteltiin jatkosta. Kai tässä voisi vielä jotain pelauttaa.
Pelin jälkeen minulle selvisi, että Amerikassa robotin palveluntarjoaja oli hellittänyt, ja palauttanut verkkoyhteysasetukset oletustilaan, siten että robotti oikeasti pääsi verkkoon. Minulla ei ollut tähän osaa eikä arpaa, mutta silti se tuntui voitolta.
Viikonloppu, 17.-18. 4. 2021
Ajankohdan yllätys: Aivan oikea kuivan luolan suuaukon näköinen asia satelliittikuvassa
Lauantaiaamupäivästä pakkasimme autoon kiipeilyroinat ja ajoimme Kirkkonummelle. Kakarsbergetillä en ollutkaan käynyt todella moneen vuoteen, ja kuten aina, eka päivä suomalaisella graniitilla oli ihan hirveää. Mutta sekä minulla että Tainalla oli sitkeä projektilinja päällä. Ensin tahkoin 4+:n reittiä yläköydessä, sitten asetin siihen trädikamat (9, 10, 1-kamu, c3-kamu, 5), sitten liidasin asettamillani trädikamoilla, ja lopulta keräsin ne pois ja vaan trädiliidasin koko reitin. Tämä oli varsinainen voitto, koska vaikka reitti itse ei ollutkaan supervaikea, sen varmistettavuus ei ollut aivan ilmeinen.
Vähän vaikeampaakin trädirettiä yläköysiteltiin, mutta sen varmistettavuus oli niin ala-arvoinen, että liidaamiseen ei ryhdytty. Kun voimat ehtyivät, palasimme kotiin. Ohjelmassa oli kahdet päällekkäiset bileet: Savelan 50-vuotissynttärit sekä luolaseuran lukupiiri ja jäsentapaaminen. Kun synttäreillä puhuttiin lähinnä ruuasta, livahdin luolaseuran tapahtumaan, jossa esiteltiin satelliittikuvista näkyviä lupaavia tutkimuskohteita käsivarren erämaassa. En ollut uskonut haluavani tuohon operaatioon mukaan lähteä, mutta Duncanin esitys oli todella mukaansatempaava. On oikeasti mahdollista, että tuolla on jopa maailman skaalalla ihan kelvollinen luola. (On myös mahdollista, että siellä ei ole edes Suomen skaalalla kelvollista luolaa, mutta tällaista on ekspeditioiden ajatteleminen.)
Sunnuntaina kirjoitin pelimateriaalia. Kiipeily oli jätttänyt raajat ihan helliksi, eikä kävelyretki merenrannalla niitä parantanut.
Maanantai, 19.4. 2021
Päivän täydellinen unohtaminen: Blenderin komennot. Hoo boy.
Roudasin uuden laitteen Vantaan koealueelle ja puukottelin sitä kunnes se toimi. Siihen menikin valtaosa päivästä. Olo oli allergiatukkoinen ja epämääräisen kipeä, eikä lääkityskään tuntunut auttavan. Olisi se nyt typerää jos olisin näin viime metreillä oikeasti kuitannut kulkutaudin jostain.
Tiistai, 20.4. 2021
Päivän fiilis: Väsynyt ja päänsärkyinen. Varmasti korona.
Kummallinen tukkoinen päivä meni puoliunessa. Oikeastaan ainoa kohta, jossa olin kunnolla hereillä oli kun ruokatunnin yhteydessä kävin läheisellä ulkoboulderilla tapailemassa reittejä. Useimmat niistä olivat aivan liian vaikeita minulle, ja helpoin reitti oli hirveän pelottava, ainakin tehtäväksi ilman turvajoukkoja.
Huvittaisi kiipeillä ulkona enemmänkin, mutta päiväsaikaan Taina on töissä ja minunkin kai pitäisi olla. Vaikka aika samapa se on, milloin duunini teen. Toisaalta ulkona käynnistyy pian vappusää ja sitten sataa vaan räntää ja on pakkasta.
Keskiviikko, 21.4. 2021
Päivän elokuva: Muppet Movie. Edelleen erittäin hyvä.
Työtehtävät olivat taas pisteessä, jossa ne jumittivat odottamassa, että joku muu antaisi luvan viedä niitä eteenpäin. Vuorotellen on kauhea paniikki, vuorotellen ei oikein ole mitään mitä tehdä. Näinhän tämä menee.
Kun Taina selvisi omista hommistaan, lähdimme pyörillä lähiympäristöön katsomaan alueen bouldereita. Näyttelijäntieltä, siis tosiaan aivan vierestä, löytyi kivi jossa oli muutama reitti, mutta ne eivät olleet aivan ihanteellisia. Toiselta puolelta rataa taas löytyi pitkä kallio, jossa oli paljon eritasoisia reittejä ja myös paljon muita kiikkujia. Kiivimme siellä helpomman pään reittejä ja hämmästelimme, miten emme olleet tätä aiemmin löytäneet. Mutta jos sää pysyisi lämpimänä ja aurinkoisena, täällä voisi viettää arki-iltapäivät.
Torstai, 22.4. 2021
Päivän rohkeustesti: Köyteen hyppääminen liidistä. Pitkästä aikaa.
Lyhyen työpäivän jälkeen oli kiipeilyä. Ei ulkona kuitenkaan; olimme vuokranneet Tapanilan halleista yhden omaan käyttöömme. Hinta oli melkoinen, mutta toisaalta, meillä oli ihan oma kiipeilytila johon kukaan muu ei tullut levittämään kulkutautiaan tai möykkäämään. Kiipeily oli aluksi aivan ennätysväsynyttä, mutta jossain viidennen reitin kohdalla piristyin, ja loppua kohti meno alkoi olla jo ihan energistä.
John Williams -leffaprojekti jatkui aika turhan Penelope-komedian merkeissä. Sitten kieputtelin 3D-malleja pelikuvituksen taustaksi nukkumaanmenoaikaan saakka. Olin kuvitellut, että viikonloppuna olisi peli, mutta näköjään olin väärässä. Ja sää näytti niin kamalalta kaikkialla Oulun eteläpuolella, ettei kallioillekaan kannattaisi mennä.
Viikonloppu, 23.-25.4. 2021
Ajankohdan rakennelma: Ihan alusta alkaen itse piirretty avaruusaluksen 3D-malli. Pohjalla oli toki aluksen kuvia ja piirustuksia ensin; en suunnitellut koko hommaa tyhjästä.
Perjantaina ulkona oli satanut lunta. Helvetin vappusää alkoi jo viikon etuajassa. Sää pysyi kurjana koko viikonlopun, joten kunnianhimoiset ulkokiipeilysuunnitelmat haudattiin. Istuin sisällä väkertämässä 3D-malleja peliprojekteihin ja katsomassa leffoja. Kai sitä voi näinkin kevättään viettää, mutta kulunut viikko oli jättänyt kauhean kiipeilyfiiliksen ja oli kurjaa ettei sitä päässyt toteuttamaan. Sain hieman pyöräiltyä, ja hengasimme Heikin kanssa puhumassa peleistä sekä sarjakuvista, mutta olisin vain tahtonut joko boulderille tai jyrkänteelle. Sää olisi ollut okei luolaretkelle, mutta mistäs löydät luolan kun olemme pikkukolojen maassa.
Loppuisi edes tämä kulkutauti niin voisi huonon sään iskiessä käydä sisäboulderilla.
Maanantai, 26.4. 2021
Päivän elokuva: Valley of the Dolls, aivan kelvollinen
Työpäivän jälkeen oli taas sisäseinäkiipeilyä yksityistilaisuudessa Tapanilassa. Jatkoin 6b-reitin liidyirityksiä sekä tapailin 6c+:aa yläköydessä. Kai siitä jonkinlaisen liidiprojektin voisi itselleen ottaa. Muualla kuin kiipeilyseinällä olo oli vähän epämääräinen ja tukossa. Allergialääkkeet olivat loppu ja olen ilmeisesti liian tyhmä käydäkseni ostamassa lisää.
Tiistai, 27.4. 2021
Päivän liikennesotku: Keravan keskusta. Juuri niin kauhea kuin muistinkin.
Työpäivä oli vähän hidas, ja kaavailtua laitteistovyöryä ei tullutkaan. Niinpä pystyin hyvin lähtemään suunniteltuun aikaan ja käymään taas koeajamassa uutta sähköautoa. Vuorossa oli Volkswagenin ID.4, sähköinen katumaasturi. Se oli vähemmän scifikokemus kuin Tesla, mutta luultavasti parempi auto. Kiitämme: äärimmäisen tasainen ajo, hiljainen ääni, hyvä tavaratila. Moitimme: tarpeettoman iso kontrasti ajajan mittarinäytössä, mikä johtaa silmien väsymiseen. Se ei ole edes säädettävissä, mikä on vähän pöhköä. Jos tällaisen hankkisi, pitäisi ehkä pistää joku filmi päälle vähän loiventamaan "kirkkaan valkoinen mustalla pohjalla" -vilinää, joka ainakin nopeusnäytössä on vähän häiritsevä.
Ei niin, että uuden sähköauton hankkiminen heti korteissa olisi. Tämäkin peli maksaisi 50 000 rahaa, kellä sellaisia summia nyt muka on?
Keskiviikko, 28.4. 2021
Päivän kateus: Jos asuisin Vantaalla, voisin jo hakea koronavirusrokotetta
Ihmeellinen paha olo vaivasi koko päivän. Kuumetta ei ollut, joten olisiko tämä ollut sitten taas aggressiivinen allergia tai jotain? Kävin ostamassa lääkkeitä, mutta eivät ne vielä ehtineet vaikuttaa. Töiden jälkeen luovutin päivän tuottavuuden osalta, ja menin vain petiin potemaan. Ulkona oli aurinkoista mutta kylmää anyway.
Torstai, 29.4. 2021
Päivän figu: Arvaa kuka
Paha olo jatkui tänäänkin. Olen riittävän terve tehdäkseni töitä, mutta heti kun työt ovat ohitse, jaksaminen romahtaa. Tänään työpäivän jälkeen ohjelmassa oli vielä yhteistä ohjelmaa, tarkemmin sanottuna meditaatiota virtuaalisessa Lapissa, sekä työtovereiden figujen luomista HeroForgella. Jälkimmäinen oli ollut minun ehdotukseni virkistysohjelmaan, ja vaikka paikalla ei ollutkaan monia ihmisiä, ohjelmanumero oli osallistujien kesken varsin suosittu.
Ulkona oli kaunista ja aurinkoista, mutta kylmää. Illan päätteeksi omaolo ehdotti minulle vielä yhtä koronavirustestiä. Ihanaa.
Perjantai, 30.4. 2021
Päivän leffa: Sergeant Ryker, 1968, ihan ok
Viimeinen työpäivä ennen vappua sisälsi vähän mitä sattuu. Suoritin teholaskelmia ja tein muuta simppeliä apinahommaa. Ulkona oli klassinen vappusää, joten siellä kauhean paljon viitsinyt olla. Kävelyllä tuli käytyä ja ihmeteltyä, miksei puissa ollut vielä lehtiä. Keski-Euroopan kirjeenvaihtajan kuvissa siellä oli jo ihan täysi kesä. Typerää oli jumittaa täällä napavyöhykkeellä, mutta pandemia pitää naulattuna paikalleen.
