Elokuu 2019: Ajatusten viidakko
Torstai, 1.8. 2019
Päivän musiikki: Belter patois -versio Highway Starista Expansen kolmoskaudelta
Aivan oikeasti hektinen työpäivä aloitti varmaan virallisesti syksyn meiningin. En ole vielä ihan henkisesti paikassa, jossa osaisin suhtautua näihin olankohautuksella, joten meno oli hieman kuormittavaa. Aikeet käydä kiipeilemässä duunien jälkeen haudattiin, jaksaminen ei vaan kerta kaikkiaan riittänyt. Sen sijaan hurrasin kun Taina viritteli meriakvaarioon uuden valaistuksen. Nyt akvaario oikeasti hämärtyy ja kirkastuu vähitellen, ja yöllä oon välillä täysikuusimulaatio.
Viikonloppu, 2.-4.8. 2019
Ajankohdan energisyys: Oikean liikunnan harrastaminen
Kiipeilyä! Vuoden tauon jälkeen kävin Tainan kanssa Tapanilassa kokeilemassa, josko rikkinäiset raajamme olisivat jo toipuneet riittävästi kiipimiseen -- ja ne olivat! Niinpä pitkästä aikaa otimme oikeasti suhteellisen liikunnallisen kiipeilysession, ja kiivimme pitkin seiniä kunnes sormet eivät enää kantaneet. Edes taidot eivät olleet täysin kadonneet, tai sitten kesän kalliotapailu oli pitänyt niitä yllä juuri ja juuri riittävästi. Sain liidattua puhtaasti ja on-sight 6A:n tasoisen reitin, mikä tarkoittaa että olen hyväksyttävällä pohjatasolla. Töistä saadut virikesetelit saavat muuttua kiipeilykeskuksen sarjakortiksi.
Muut viikonlopun puuhat olivat Expansen kolmoskauden katsominen loppuun (sarja juoksi Abaddon's Gateen läpi vähän tarpeettomankin nopeasti, mutta sen siitä saa kun aiemmat kaudet viivyttelivät) sekä roolipeliasiat. Olen näköjään mennyt lupautumaan, että vedän peliä Turku Pridessä, ja tätä varten kirjoittelin Eclipse Phase -skenaariota asioista, jotka minua kiinnostavat. Samalla Taina pohti pelinjohtamista, ja metsästi tarkoituksiinsa sopivaa pelisysteemiä. Olisipa jossain systeemi, joka on helppo, nopea, tarkka ja pelinjohtajaa tukeva. Mieluiten myös universaali ja sovitettavissa mitä erilaisimpiin pelaamistyyleihin.
Maanantai, 5.8. 2019
Päivän mieleenpalautus: Neathin koloniat
Työvire oli kenties jälleen saavutettu, mutta ulkona ei ollut enää aamulla lämmin. Ehkä pitäisi pitää kesälomat muulloin kuin kesällä, koska jotenkin lämpimään ja valoisaan aikaan on helpointa lähteä kotoa keskustaan. Työpäivään kuului työhakemusten lukemista ja lajittelua. Jotenkin puuduttavaa on tämäkin homma, paikkoja on vain yksi, hyviä hakijoita monta, ja huonoillekin tahtoisi monesti antaa tilaisuuden koska kukaan muu ei kuitenkaan anna.
Väistelin liikuntaa ja aktiiviharrastuksia, ja sen sijaan istuin kotona piirtämässä ja kirjoittamassa. Taina päätyi samaan ratkaisuun. Yhdessä sitten kirjoitimme molemmat roolipelikampanjoitamme ja välillä höpisimme niistä. Pride-pelin lisäksi minun pitäisi kirjoittaa myös ensi viikon Devil and the Deep Black Skyta ja järjestää seuraava Xibalba. Olisipa nelipäiväinen työviikko minulle realistinen rahallinen optio.
Tiistai, 6.8. 2019
Päivän unix: rndc
Taistelin koko päivän typerän reititysongelman kanssa. Ratkaisuyritykseni tuottivat kasapäin uusia ongelmia, mutta eivät nujertaneet alkuperäistä pulmaa. Olen niin taitava, että päätä ihan huimaa. Rankaisin itseäni kuntosalilla kunnes en enää jaksanut liikkua.
Harkitsin myös uusien kiipeilykenkien hankkimista. Sovitin liikkeessä paria mallia, ja pohdin ihan uuden tyylisten tossujen kokeilemista. Tuskin se taidoissani olevaa rakoa korjaa, mutta ehkä voiosi antaa jotain uutta oivallusta siitä, miten kannattaa kiipiä.
Keskiviikko, 7.8. 2019
Päivän haave: Tajuaisinpa TCP/IP:tä paremmin
Sekavat reititysongelmat jatkuivat. On se nyt helvetti että kaikki mitä ymmärrän on kuin dokumentaatiossa, mutta siltikään Ubuntu ei reititä omien sisäisten verkko-osoitteidensa välillä. Typerä laite. Ja tietenkin tämä pulma on pullonkaula, joka estää minua tekemästä monta muuta tarpeellista projektia.
Sain itseni vihdoin kiskottua irti Pride-pelin kirjoittamisesta ja palattua Devil and the Deep Black Skyn pariin. Seuraava peli on aika pitkälle pelaajahahmojen show, minä vain kerron heille mitä on tapahtunut ja he saavat ratkaista asiat kuten parhaaksi näkevät. Mitään juonta ole ennenkään tarvittu.
Torstai, 8.8. 2019
Päivän surun aihe: Kuoleva lemmikki
Makeanveden akvaarion iso partamonni Möhkö näytti tekevän kuolemaa: se vain makasi paikallaan ja tuskin jaksoi edes syödä. Syy ei luultavasti ollut tauti tai mikään erityisen vaarallineen - Möhkö oli vain lähes 20-vuotias, ihan helvetin pitkä ikä tuollaiselle elikolle. Pohdimme, pitäisikö kala siirtää saattohoitoon muualle, mutta sitten arvelimme että ei: muut kalat eivät kiusanneet sitä, ja se oli perinteisesti inhonnut muutoksia ympäristössään. Luultavasti oli parempi vain antaa sen olla rauhassa, ja siivota se äkkiä pois jos se lakkaisi hengittämästä.
Huoli elikkoparasta varjosti sekä työpäivää että vapaa-aikaani. Pelimateriaalin kirjoittaminen oli tervanjuontia, ja vilkaisu romaanikäsikseen aiheutti lähinnä pahoinvointia. Jälkimmäisen pariin pitäisi silti palata, kun vaan löytäisi jostain aikaa ja keskittymistä.
Perjantai, 9..8. 2019
Päivän kummastelu: Reititys vai palomuuri?
Kuolemisen sijasta Möhkö olikin virkistynyt ja möyrinyt takaisin normaaliin pesäkoloonsa. Toivottavasti sillä oli vaan joko laiska päivä tai ruuansulatushäiriöitä. Töissä tajusin, että minulla oli kolme asiaa joita pitäisi edistää, ja niistä kaikki olivat jumissa jossain typerässä ja käsittämättömässä teknisessä ongelmassa. Nämä kolme asiaa olivat pääasialliset etenemissuuntani, joten kun mikään niistä ei liikkunut, ei mikään muukaan voinut. Niinpä käytin päiväni lähinnä haastattelemalla kandidaatteja helpdesk-orjaksi.
Painin teknisten ongelmien kanssa pitkälle iltaan, ja sitten lähdin baariin tuulettamaan aivojani. En tiedä, toimiko tämä. Työasiat jotka eivät ratkea ahdistavat minua helposti. Myöhään yöllä meille ilmestyivät vielä Mikko ja Suvi, matkallaan Brexitin ihmemaahan.
Viikonloppu, 10-11.8. 2019
Ajankohdan järjestelmä: Problemaattori. En tiedä, onko kiipeilyn gamifikaatio tai lukujen tuijottaminen alkuunkaan hyvästä.
Hävyttömän varhain aamulla nakkasin Britanniaan lähtijät lentokentälle, ja palasin sitten kotiin nukkumaan. Herättyäni oikeasti kävin kiipeilemässä. Samalla ostin itselleni uudet tossut - en Skwamoja, vaan Ocunit. Ensivaikutelmaa oli vaikea sanoa - kyllähän noilla kiipesi, mutta hyvä tavaton että ne oli tuskallisen vaikea saada pois jalasta. Lisäksi niiden kokotaulukko on jokin ihan oma juttunsa; minulle mahtui koko 44.
Kiipeilyn jälkeen pelinkirjoitus ja yritykset parantaa kodin varasto-ominaisuuksia veivät päivän. Myöhään illalla päädyin taas lentokentälle, tällä kertaa hakemaan Velman Euroopan-kiertueeltaan.
Sunnuntaina katselimme retkikuvia ja völläsimme. Päivään ei kuulunut suuria saavutuksia: ei uusia hyllyjä, ainoastaan uusi kelloradio niin ettei yöllä tarvitse arvailla mitä kello on. Illalla pelinkirjoittaminen lähti sivuraiteelle kun ryhdyin piirtämään typerää ja oletettavasti tarpeetonta kuvaa huomisen peliä varten.
Maanantai, 12.8. 2019
Päivän pelikuva: Joulukortti Devil and the Deep Black Skysta (NSFW)
Viikonlopun yli jääneistä ongeelmista yksi oli ratkaissut itse itsensä, yksi eteni ja yhden ratkaisu näytti lopulta yksinkertaisemmalta kuin olin pelännyt. Työpäivä oli valitettavasti niin täynnä palavereita, etten ehtinyt kunnolla edistää näitä asioita.
Palaverien jälkeen syöksyin kotiin pelauttamaan lisää scifiropea. Kesätauko näkyi ruosteena, enkä selvästikään koskaan ole riittävän hyvin valmistautunut mihinkään. Mutta pari oikeasti aika tyylikästäkin elementtiä tarinaan sisältyi. Jälkeenpäin sitten taas harmittelin sitä ja tätä ja second guessailin päätöksiäni, mutta eh.
Tiistai, 13.8. 2019
Päivän tarpeellinen komento: grub-install
Kaksi viimeistä työhaastattelua, palavereja, ja silti jotenkin löysin riittävästi aikaa potkaisemaan ihan oikeasti olennaisena pidettyä työtehtävää vähän eteenpäin. Voisin jopa syventyä siihen, jos ei koko ajan olisi tulipaloja sammutettavana ja managementin kutsumia palavereja kärsittävänä. Tiedänhän minä, että keskijohdon ainoa työkalu on palaveri, mutta sitä voisi silti käyttää vähän hallitummin ja tarkemmin.
Kuntosalin jälkeen kirjoitin eilisen pelin muistiinpanoja ja koetin alkaa miettiä seuraavia pelejä. Olisi ainakin neljä peliä jotka pitäisi toteuttaa, ensimmäinen ensi viikolla, seuraava parin viikon päästä, ja sitten pitäisi vielä kutsua pari. Millähän ajalla sitä nämä oikein kirjoittaa, kun liikkuakin pitäisi.
Keskiviikko, 14.8. 2019
Päivän roolipelin mission statement: "Eclipse Phase delves into numerous political themes; in fact, we start with the premise that everything is political. Like all authors, we write from the perspective of our personal biases. Our specific lens is radical, liberatory, inclusive, and antifascist. If you support bigotry or authoritarianism in any form, Eclipse Phase is not the game for you." Oikein.
Vieläkin palavereja, ja sitten ne olivat tämän viikon osalta ohitse. Ei helvetti. Viikkoon jää kaksi oikeaa työpäivää, muu aika menee istuessa kokouksissa. Produktiivisuus ei ole hurjan suuri ja ensi viikko näyttää melkein yhtä pahalta. Aika katalaa skeidaa tällainen. Sittenkin, yllättäen, sain jopa yhtä isoa operaatiotani puskettua merkittävästi eteenpäin, siinä määrin että se voi jo vaikuttaa ihan oikeisiin asioihin ympärillään.
Eclipse Phasen kakkosedikka oli ilmestynyt, ja lueskelin sitä samalla kun laadin Pride-peliin lisää sisältöä. Ainakin kuvitus sai minut hihkumaan riemusta.
Torstai, 15.8. 2019
Päivän juomapeli: Wandering Earthissa voisi ottaa paukun aina kun tapahtuu jotain isoa ja älytöntä. Melko nopeasti on tosi päissään.
Seitsemän tuntia tappelin käsittämättömän TCP/IP-reitityksen kanssa. Pääsin eteenpäin, mutta voi ruoja miten vähän tästä oikeasti ymmärränkään. Koin taas olevani väärä ihminen väärässä paikassa, vailla perustieta jota tarvittaisiin järkevään työntekon. Tiesin suunnilleen mitä tahdoin ja mielestäni kaikki palikat siihen olivat paikallaan, mutta jostain käsittämättömästä syystä ne eivät kuitenkaan toimineet.
Kotona tökin vähän pelinkirjoittamista, mutta oikeasti katsoin vain Wandering Earthin. Se oli täysin päätön ja sekava, mutta sittenkin tavallaan makee. Tiede ja teknologia olivat ihan omissa sfääreissään ja sittenkin tarinan pääosassa tuntuivat olevan isot koneet ja valtavat fysikaaliset voimat. Ei niillä juurikaan kosketusta meidän todellisuuteemme ollut, ja jotenkin tuntui siltä, että katsoin omaa peliäni silloin kun se lähtee täysin lapasesta. Mutta, öh, pidin leffasta silti.
Viikonloppu, 16.-18.8. 2019
Viikonlopun fiilis: Koettaako tässä tulla jonkinlainen flunssa?
Jatkettuani verkko-ongelmien juoksuhautasotaa siirryin pelinkirjoittamiseen. Vihdoinkin sain suunnittelemani pelin juonen palikat jotenkin kohdalleen, mutta tuntuu vähän siltä, että tässä on nyt liian kunnianhimoinen projekti yksinkertaiseksi conipeliksi. Toisaalta, mieluummin liikaa sisältöä kuin liian vähän.
Lauantaina piti ensin jakaa terapiaa gaslightingiä kokeneelle toverille. Sen jälkeen yritettiin kiipeillä, vähän laihoin tuloksin. Ei ollut paras päivä meistä kenellekään. Sitten kotona selvisi, että aiemmin huonossa kunnossa ollut partamonni oli ihan oikeasti heittänyt henkensä. Seurasi akvaarion veden vaihtamista ja kalavainajan hautaaminen. Melkoisen synkkää oli.
Sunnuntaina sentään pelattiin lisää Vihreää kuulaa. Vieraileva hahmoni vaikutti pahemmalta sählältä kuin olikaan, lähinnä koska hän törmäili sanitya laskeviin asioihin ja kaipasi henkistä tukea. Poikaparka.
Maanantai, 19.8. 2019
Päivän hahmo: Danny the Street
Kävin artisaanilla tilaamassa uudet tukipohjalliset jalkojeni tämänhetkisen muodon mukaan. En tiedä, onko se muuttunut, mutta vanhat pohjalliset ovat täysin puhki kesän jäljiltä. Sitten pyöräilin sateen läpi keskustaan, ja tein pirun pitkän työpäivän, jonka päätti reitittimen vaihtotesti. Se oli osittainen onnistuminen, ja onnistumiset tapahtuivat vaikeissa osissa operaatiota. Jonkinlainen paino putosi sen jälkeen harteiltani: jos pääreitittimemme hajoaa, saamme korvaavan laitteen paikalleen tunnissa.
Kotona en oikein ehtinyt tehdä muuta kuin katsoa Doom Patrolia. Taina oli flunssassa. Toivottavasti tauti ei ehdi saada minua kiinni ennen ensi viikkoa.
Tiistai, 20.8. 2019
Päivän tarpeeton tuskailu: Pelinjohtaminen olisi helpompaa, jos ei yrittäisi käyttää näitä visuaalisia apuvälineitä.
Onneksi olin joskus vuosi sitten hieman tutustunut AWS:n palveluihin, koska tänään niihin liittyvä ongelma pudotettiin eteeni. Mitä inhoan: adhoc-tyyliin väsättyjä kriittisiä järjestelmiä, joita ei ole dokumentoitu ja joista tietävä henkilö on lähtenyt talosta ovet paukkuen. Mitä joudun hoitamaan: koettakaa arvata.
Hirveällä kiireellä väsäilin vielä muka-viimeisiä viilauksia huomiseen peliin. Hah. Oikeasti viimeiset viilaukset tehdään junassa matkalla Turkuun. Mitään ei tulisi tehtyä ilman viime hetkeä.
Keskiviikko, 21.8. 2019
Päivän eläin: Kakadu
Olin arvellut, että loppuviikko menee suuren projektin kanssa tapellessa. Sen sijaan ratkaisinkin sen seuraavan askeleen jo tänään aamulla. Oli sellainen tunne kun palaset loksahtavat kohdalleen - yhtäkkiä männäviikon palomuurisäädön opettamana käsitin, mikä proggiksessani oli pielessä, ja korjasin sen parilla rivillä. Loppupäivä olikin sitten dokumentaatiota, aikataulutusta ja suunnittelua. Ei tämä vielä koko projektia ratkaissut, ei lähimainkaan, mutta oma seuraava iso haasteeni tuli selätettyä, jopa kerrankin tavalla jonka ymmärsin. Vähitellenhän tässä oppii tekemään niitä töitä, joihin minut palkattiin.
Töistä varhain lähteminen ei johtanut edes syylliseen oloon. Ampaisin junaan ja käytin kaksi tuntia pelimateriaalin viimeistelyyn. Sen jälkeen syöksyin Turku Hubiin, jossa vedin Pullotettu viidakko -skenun. Pelaajia oli vain kolme ja peliaikaa vain neljä tuntia, mutta sittenkin kokonaisuus oli oikein onnistunut. Lyhyenä ja kutistettunakin skenaario toimi, ja olisin mielelläni pelauttanut siitä pidemmänkin version.
Torstai, 22.8. 2019
Päivän ahdistus: Amazonas palaa. Toimenpide-ehdotuksia, ml. pari lahjoituskohdetta
Aamulla heitellessäni kamaa nettiin huomasin, että joku oli mennyt liittämään väsäiilemiänii avaruusalusmalleja kuratoituun laadukkaiden avaruusalusmallien kokoelmaan. Olin tästä aika riemuissani: minun tekemäni alusten pohjapiirustukset eivät kuitenkaan ratsasta millään populaarikulttuurituntemuksella, joten niiden on seistävä ihan omilla jaloillaan. Tosin, rehellisyyden nimissä alusmallithan eivät ole minun tekemiäni, ainoastaan niiden läpileikkaukset ja kansipiirustukset.
Olin edelleen Turussa, mutta työtäni pystyi tekemään hyvin etäältäkin. Työpäivästä tuli pitkä, mutta sen jälkeen pääsin istumaan Cosmiciin kanssalarppaajien seurassa. Paikalla ei valitettavasti ollut valtavan paljon ihmisiä. Viereisen Ada Kebabinkin pizzat oli gentrifioitu ihan syömäkelpoisiksi, ja Toriparkin monttu oli laajentumassa kohti jokea. Se varmaan pian syö koko keskustan.
Viikonloppu, 23.-25.8. 2019
Ajankohdan fiilis: Flunssainen, ahdistunut ja säikkyvä
Perjantainakin sain tehtyä odottamattoman pitkän työpäivän. Sen jälkeen Tainakin ilmestyi Turkuun, ja päädyimme Cosmiciin istumaan iltaa Mikon ja Suvin kanssa. Paikassa oli odottamattoman kova melu, joka vähän haittasi viihtymistä, mutta duh, perjantai-ilta ja baari.
Lauantaina ohjelmassa oli varsinainen Pride-marssi. Pride-henkisesti vuoteesta nouseminen oli venynyt, mutta sittenkin ehdimme marssimaan alusta loppuun. Ihmisiä oli paljon. Neuroottisesti olin pelännyt, että paikalla on turkulaisittain viisi seksuaalivähemmistömielenosoittajaa ja kymmenkertainen määrä natseja ja marssi päättyy Aurajokeen, mutta ei sinne päinkään. Humalistonkadulla marssittaessa en nähnyt ihmisjoukon kumpaakaan päätä. Toki pride on ihan mainstreamia, mutta hyvä silti.
Marssimisen jälkeen fiilis oli vähän uuf, joten kävin Karon asunnolla torkkumassa samalla kun muut sinkosivat kuka minnekin. Lopulta päädyimme Sannan ja Tommin luo pelaamaan taistelevaa soittolistaa ja grillaamaan. Vegegrillattavat olivat yllättävän erinomaisia. Hienoinen flunssainen fiilis nousi ja laski, mutta päätin siitä huolimatta lähteä Karon kanssa keikalle. Bändinä oli Huora, kotimainen kiukkupunk-pumppu, jota olin kuunnellut hieman keväällä ja kesällä. Livenä Huora oli ihan törkeän kova, vaikka oikeasti en olisi tarvinnut enää enempää ahdistavaa menaa viikonloppuuni. Keikan reippaudesta oli paha nauttia, kun flunssanpoikanen oli jotenkin hidastanut refleksejä niin, ettei moshpittiin uskaltanut lähteä. Muutenkin olin tavanomaistakin arempi. Ajoituksemme oli sentään täydellinen: saavuimme paikalle minuuttia ennen kuin bändi nousi lavalle, ja feidasimme siten, ettei narikassa tarvinnut lainkaan jonottaa.
Sunnuntaina Kiipeilypalatsilla tehtiin paikan mainosvideta, ja halukkaat osallistujat pääsivät sisään ilmaiseksi. Mikäs siinä oli sitten kameran edessä kiipeillessä. Kiipeily oli toki surkeaa, mutta Palatsin reittisuunnittelu sai jälleen huokailemaan kaipuusta. Kyllä tätä kehtaa mainostaa.
Maanantai, 26.8. 2019
Päivän uusi sääntö: Yksi turha palaveri viikossa on hyväksyttävä määrä ajanhukkaa, mutta useampiin pitää sanoa ei.
Ei oikeaa flunssaa, joten töihin teeskentelemään työntekoa palavereiden välissä. Kirjoittelin skriptejä ja pähkäilin dhcp-ymmärrykseni rajoja. Kotona heitin kasaan 3D-malleja, niin peleihin kuin kodinhoidollisiinkin tarkoituksiin. Voisipa tätä tehdä työkseen.
Tiistai, 27.8. 2019
Päivän pähkäily: Larppihahmon lookki, pitkästä aikaa. Näytän liikaa itseltänii, vaikka miten yrittäisin sen verhota.
Yritin ahkerasti lähteä aamulla töihin, mutta junat olivat niin kaaoksessa, että palasin suosiolla kotiin ja tein koko päivän etänä. Toimiihan se näinkin. Sain jopa aika paljon tehtyä, tosin pariin fyysiseen verkkoon vaikuttavaan muutokseen en uskaltanut kajota.
Kuntosalin jälkeen päädyin Tainan kanssa ostamaan lisää kaloja. Kanssaharrastaja oli muuttamassa ja hänen akvaarionsa oli vioittunut, joten hän oli myymässä sen sisältöä kohtalaisen edullisesti. Niinpä saimme kaikenlaisia uusia hassuja mereneläviä altaaseemme. En ehtinyt yöllä oikein nähdä niistä mitään muuta kuin että yhdellä oli todella vaikuttava suojaväri. En varmaan tule näkemään sitä jatkossakaan.
Keskiviikko, 28.8. 2019
Päivän artikkeli: Dungeons and Deceptions - Gary Gygaxin legendaa murennetaan.
Töissä minua odotti vuori pikku-ukkja, jotka olin saanut lainaksi. Kotiin päästyäni ryhdyin sitten rakentelemaan tarpeistoa viikonlpun sessioon. Juuri kun pääsin lukemasta artikkelin, joka mainitsi muun ohella roolipelien erääksi suureksi innovaatioksi tarpeettomuuden nysvätä figujen kanssa, niin enkös ole itse sitten heti menossa vastakkaiseen suuntaan. Koin myös figupelaajille ominaisia ongelmia: pöytä oli liian pieni, figut eivät pysyneet koossa, tuulenvire saattaisi tuhota kaiken.
Sivusilmällä seurasin Britanniassa käynnissä olevaa Boris Johnsonin vallankaappausyritystä. Mitä helvettiä.
Torstai, 29.8. 2019
Päivän puutteellinen valmistautuminen: En ole miettinyt, miten etähallitsisimme tuhatta robottia.
Flunssa raapi edelleen ovea, mutta vieläkään en päästänyt sitä sisään. Sen sijaan istuin strategiapalaverissa kummastelemassa, mitä minä täällä muka oikein tein. Onneksi jotain oikeitakin töitä oli. Sain valmiiksi - kaksi viikkoa etuajassa - erään osan isoa projektiani. En voisi enää jatkaa sitä ihan itse, vaan minun pitäisi seuraavaksi tehdä yhteistyötä muiden kanssa. My old nemesis, teamwork, we meet again, and the advantage still isn't mine.
Pelivalmistelut jatkuivat. Pelaajatkin olivat alkaneet ilmoittaa tulemisistaan. Saattaa taas tulla iso peli.
Perjantai, 30.8. 2019
Päivän av-viihde: Doom Patrolin vikat jaksot. Ei hyvä tavaton tätä. Vahva suositus yhtään happoisemmasta kamasta pitäville.
Kipeästä olosta huolimatta painuin töihin. Se saattoi olla virhe, koska aivo ei toiminut ja työteho oli lähellä nollaa. Sain asioita edistettyä ihan marginaalisesti, enimmäkseen vaan koin kipua ja särkyä. En jaksanut edes lähteä kaavaillulle työnjälkeiselle ekskursiolle. Sen sijaan ajauduin Tainan kanssa akvaarioliikkeeseen ostamaan vahiteeksi makean veden kaloja. Suruaika Möhkön poismeneon johdosta oli ohi, joten Taina halusi uuden monnin. Sellainen hankittiin, ja mukaan tarttui myös parvi pikkuisia ja vilkkaita monnisia.
Sekä makean että suolaisen veden altaisiin hankitut fisut näyttivät voivan hyvin. Oli kiva saada kaloja, joiden saapuminen altaaseen ei aiheuta välitöntä katastrofia ja sisällissotaa.
Viikonloppu, 31.8. - 1.9. 2019
Ajankohdan miniatyyri: Legolohikäärme
Karo oli saapunut yöllä, ja lähti aamulla larppaamaan. Minun ja Tainan oli ollut tarkoitus mennä kiipeilemään, mutta kummankaan olo ei ollut riittävän hyvä moiseen. Niinpä rötväsimme kotona ja emme oikein tehneet mitään. Karon larpin päättymisen jälkeen jokin spontaaniuden purskahdus sai meidät hakemaan Velman, ja loppuilta tuntui menevän kaikessa kummallisessa kuten autonkäsittelyharjoituksissa ja hämärissä indieleffoissa.
Sunnuntaina sitten pelattiin Devil and the Deep Black Skyta. Peli oli massiivinen yhdeksän pelaajan taisteluharjoitus, jossa figut, heksakartat ja tietokoneistettu versio GURPS:in kauheista automaattiasesäännöistä dominoivat. Pari aspektia tilanteesta oli vähän tyhmiä, mutta lopulta kokonaisuus taisi olla melkoisen onnistunut. Pelin vetäminen oli myös aikamoinen sankariteko flunssan ja alati huononevan olon läpi. Kun peli oli ohi, muut siivosivat ja minä koomasin. Jos huomenna ei olisi uuden työntekijän tutustumispäivä, en menisi töihin ollenkaan.
