Kesäkuu 2019: Velhoja ja robotteja
Viikonloppu, 31.5.-2.6. 2019
Ajankohdan taistelukuvaus: Sankarit etenevät raivoisasti miekkojen, veitsien ja loitsujen avulla läpi hirveiden esteiden. Heitä vastassa oleva ruumis vain tuijottaa ja roikkuu kuolleena paikallaan. Um, I guess you had to be there.
Perjantai oli odottamattoman vilkas työpäivä. Olin kuvitellut saavani kaikessa rauhassa asennella reitittimiä kun kaikki muut viettivät neljän päivän viikonloppua. Yllättäen konttorilla olikin paljon ihmisiä ja paljon tekemistä ja asennusinnossani päädyin vahingossa sotkemaan erään laitteen reitityksen. Sain sen onneksi korjattua ennen kotiinlähtöä.
Varsinainen viikonloppu oli melkeinpä nonstop-roolipelaamista. Ensin lauantaina uusi sessio Raudan tietä, jossa hahmomme kokivat montypyhoniaanisen taistelun maagista muumiota vastaan. Sitten sunnuntaina pelautin Xibalbaa porukalle, jossa oli vahvistuksena Karo. Olin ollut pelin suhteen vähän epävarma, mutta sekä suoraviivainen juoneni että viiden pelaajan peliryhmä toimivat mainiosti. Pelasimme seitsemän kieroilun ja toiminnan täyttämää tuntia, ja sen jälkeen jäimme vielä juttelemaan roolipeleistä ja toiminnanohjauksen ongelmista.
Huolimatta surkeasta opiskelumenestyksestäni ja vähän vipeltäväisestä tyylistäni en ole koskaan kokenut kärsiväni minkäänlaisista keskittymishäiriöistä. Nyt kun tuttavapiirissäni on ihmisiä, joilla on ihan oikeita keskittymispulmia, olen entistä tietoisempi siitä, kuinka toimiva hermosto ja rutiinit minulla oikeasti on. Minulla saattaa olla ongelmia sosiaalisessa kanssakäymisessä, mutta ne tuntuvat rajoittavan elämääni todella vähän. Tässäkin olen toki siinä suhteessa onnekas, että olen kehittänyt itselleni keskeisen harrastuksen, joka on hyvin sosiaalinen, mutta jossa sosiaalisten taitojen puutetta voi suunnilleen yksi yhteen palkata nopeaälyisyydellä ja luovuudella. Roolipelaaminen on luultavasti pelastanut minut yksinäisyydeltä ja masennukselta ja sen ansiosta elän normaalia ja tasapainoista elämää. Se on selvästi ollut hyväksi sosiaaliahdistuksesta kärsivälle, olisipa se samalla tavoin hyödyllinen myös masentuneille tai keskittymispulmaisille.
Maanantai, 3.6. 2019
Päivän hämmennys: Tarpeettoman vaikea turvalukittu Windows-läppäri. En ole vakuuttunut, että konkreettinen turvallisuus kasvaa.
Työpäivän aikana ulkona iski melkoinen helle, ja kotiin pyöräily oli raskasta. Kotona pelautin pikaista väliduettoa Devil and the Deep Black Skyssa ja sen jälkeen palasin vielä työasioiden pariin tukemaan Yhdysvalloissa sijaitsevan robotin päivittämistä. Vaihteeksi etukäteissuunnitelmani oli toiminut ja päivitetty robotin osa sujahti paikalleen kuin tyhjää vaan.
Tiistai, 4.6. 2019
Päivän lämpötila: +22 tai jotain
Yöllä levottomuuksissani onnistuin pudottamaan kivikautisen kelloradioni niin, ettei se enää toiminut. Laite oli vuodelta 1982, joten sen voinee katsoa ansainneen eläkepäivänsä. Enkä minä oikeasti tietysti kelloa mihinkään tarvitse kun en koskaan sitä käytä, mutta tietty perusturvallisuus kyllä edellyttäisi, että yöllä herätessään voi tarkistaa, ettei ole vielä tarvetta nousta.
Töissä taistelin Nvidia-Linux -yhdistelmäajoneuvon kanssa. Se oli paljon vaikeampaa kuin sen olisi kuulunut olla, mutta lopulta sain sentään asiat ratkaistua. Ulkona oli ihan oikea kesä, helle ja kaikkea, joten kotiin pyöräileminen oli vähän kuumaa touhua. Sen jälkeen salilla rehkiminen tuntui myös vähän typerältä: tällaisella säällä voisi ihan hyvin liikkua ulkonakin. Mutta tapojen orja jne.
Keskiviikko, 5.6. 2019
Päivän arvio: Kolme tarinaa, yhdeksän jaksoa
Valtaosa päivästä meni jättimäisen menettelyohjeen kasaamiseen harvoin tarvittavaa toimenpidettä varten. Sitten pyöräilin helteessä kotiin ja kirjoitin valtavasti pelijuttuja. Päädyin kartoittamaan Devil and the Deep Black Skyn koko kaaren kampanjan häämättävään loppuun saakka - neljä vuotta asepalvelusta, neljä kautta peliä, on helppo tietää, milloin kampanja päättyy. Mutta miten se päättyy on kokonaan toinen juttu. Olen ehkä kartoittanut esteet matkalla loppuun, mutta on pelaajien tehtävä kohdata ne ja keksiä keino selvitä niistä.
Torstai, 6.6. 2019
Päivän lelu: Space Station Numbers - vielä vähän parempi kuin SpinCalc
Mutkikkaita ongelmia, huonoa boulderointia, ulkona mainio helle. Pelinkirjoittelu jatkui edelleen, tekemistä riittäisi loputtomasti. Jos en päättäisi pelipäiviä hyvissä ajoin, vaan odottaisin että peli on valmis, en pelauttaisi koskaan mitään.
Viikonloppu, 7.-9.6. 2019
Ajankohdan pelitemppu: Nepotismi
Perjantai oli töissä täynnä vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Kun pakenin niitä varhain, ne seurasivat minua kotiin. En kokenut suorittaneeni niiden korjauksessa kovin vahvasti, mikä vähän harmitti. Kuitenkin sain hukutettua murheet espoolaiseen järveen. Muissa uutisissa, ulkona oli miellyttävän kesäistä.
Lauantaina ulkona oli vielä kesäisempää, mikä siis tarkoitti melkoista murhahellettä. Eihän tämä minua varsinaisesti haitannut, mutta pystyin kuvittelemaan, miten tukalaa kaikilla kuumuusyliherkillä kavereillani oli. Itse vain kirjoitin peliä, käväisin ulkona fiilistelemässä ja testaamassa lähiostarilla avajaisia viettävän kahvilan (suht jees muttei mitään erikoista) ja kirjoitin lisää peliä. Iaido-leirillä olevat Adept ja Suvi pistäytyivät myös meillä, ja juttelimme scififysiikasta ja roolipeleistä.
Sunnuntain pääsin vihdoin pelauttamaan eeppisen avauksen Devil and the Deep Black Skyn neloskaudelle. Tämä oli kokonaan ilman vakiopelaajia pyörivä sessio: paikalla oli neljä vakiovierailijaa sekä neljä kokonaan uutta vierailijaa. Kahdeksan hengen peli on väkisinkin valtavan meluisa ja kaoottinen, mutta jotenkin pelaajat osasivat hyvin antaa tilaa toisilleen ja peli tuntui ainakin pelinjohtajan vinkkelistä erittäin onnistuneelta. Pelasimme kahdesta yhdeksään ja sen jälkeen vielä jäimme höpöttelemään peleistä. Oli mainiota. Huominen työpäivä karmi, varsinkin kun ilta venyi ja venyi ja venyi.
Maanantai, 10.6. 2019
Päivän olo: Komaväsymys
Yöuni oli aivan liian lyhyt, mutta silti heräsin seitsemältä. Sisäisessä herätyskellossa on se pulma, että se on vaikea panna pois päältä. Toimistolle, siellä koomaista tappelua konfiguraatioiden kanssa, kunnes väsymys viimein nujersi. Pyöräilin kotiin ja koetin torkkua, mutta sen sijaan kirjoitinkin pelikuvauksen valmiiksi. Haluaisin pelauttaa lisää, tarkemmalla fokuksella, useammalle ihmiselle. Miksi pitää tehdä töitä ja miksi pelaajillani on oikea elämä?
Tiistai, 11.6. 2019
Päivän pohtiminen: Foorumirope
Aloitin varhain, lopetin myöhään, ja sen jälkeen jopa kävin kuntosalilla. Ajatukset pyörivät vieläkin viikonlopun pelissä, vaikka pitäisi jo irrottaa ne ja alkaa siirtyä lomamoodiin. Olisi tarpeen laskea, paljonko köyttä ja muita juttuja tarvitsemme tämänkertaisella reissullamme, mutta vielä ei vaan kykene.
Keskiviikko, 12.6. 2019
Päivän kirja-arvostelu: Taivas varjele mitä Turusta löytyy! - Tähtivaeltaja tykkäsi Valkeasta liekistä
Koko aamupäivä oli nonstop-palavereita, ja iltapäivällä pääsin palauttamaan mieleeni asioita levyistä ja fyysisestä raudasta. Lisäksi ajauduin ensimmäiseen keskusteluun, joka tuntui turhauttavalta inttämiseltä. Oli kuin kotiin olisi tullut, mutta jälkeenpäin tuntui likaiselta.
Saimme katsottua Chernobylin loppuun. Edelleen kyllä pidin sarjasta, vaikka sen kosketus faktoihin onkin välillä vähän jännittävä ja vaikka kuuleman mukaan kaikenlaiset typerät ihmiset ovat pitäneet sitä todellisuutena ja saaneet siitä ydinvoimahysterian. Itsekin katsoin Godzillan ja nyt pelkään kerrostalon kokoisia hirviöitä valtameren syvyyksistä.
Torstai, 13.6. 2019
Päivän yleisindikaatio: Tarkoittaako 90 asteen kulmaan käännetty istuin kaupunkipyörässä yleensäkin, että tämä nimenomainen pyörä ei toimi?
Boulderilla katselin 6B:n reittiä kaihoisasti - ja sitten kiipesin sen. Tähän en olisi millään uskonut pystyväni. Toki se oli vain yksi ainoa 6B, useimmat niistä ovat edelleen ulottumattomissani, mutta sittenkin koin ylittäneeni itseni. Muutenkin pääsin ylös aiemmin minut voittanutta 6A+:aa ja onnistuin korvaamaan taidolla voimien ja taipuisuuden puutetta. (Kätevästi olin myös pakannut aamulla mukaan kaksi vasemman jalan kenkää, joten jouduin tekemään sankaritekoni vuokratossuilla, jotka olivat uskomattoman liukkaat.)
Kotona vallitsi välitila. Ei enää roolipelaamista ennen reissua, pitäisi pakata tai kirjoittaa romaania, mutta kummastakaan toiminnasta en oikein saanut kiinni.
Viikonloppu, 14.-16.6. 2019
Ajankohdan touhu: Kodin kasvien uudelleenistutus
Töissä työteho kohosi kun kello ylitti neljän ja muut lähtivät rientoihin. Tarvitsen oman rauhan, jotta pystyisin keskittymään. Tapasin Tiemusta ja Jannikaa illallisen merkeissä ennen kotiin siirtymistä.
Viikonloppu oli kesälomaretken valmistelua, ropettamista Heikin Delta Greenissä, sekä larppikuskina toimimista. Olisi pitänyt myös kirjoittaa, mutta päädyinkin jotenkin pelaamaan Doom 3:a. Ei se ole hyvä peli, mutta pidän sen Mars-tukikohdan arkkitehtuurista - silloinkin kun mörköjä ei hypi komerosta, se on painostava ja sokkeloinen. Valitettavasti se on myös Doom, joten mörköjä hyppii koko ajan komeroista.
Maanantai, 17.6. 2019
Päivän video: Tunnin mittainen Baby Shark. En linkitä, jottei järki lähtisi.
Käytin kaiken aivotehoni töissä, joten kootona en jaksanut kuin koomata ja pelata poikkeuksellisen aivottomia videopelejä. Romaani manana.
Tiistai, 18.6. 2019
Päivän politiikan vilkaisu: Boris Johnson laahustaa lähemmäs ja lähemmäs Britannian pääministerin virkaa. Sen jälkeen meillä on Atlantin molemmin puolin korkeimmissa asemissa oranssi pelle.
Tiistain pitäisi olla töissä palaverivapaa päivä, joten tänään oli kaksi palaveria. En ymmärrä näitä sääntöjä. Sentään molemmat palavereista olivat hyvin vedettyjä ja olennaisia. Palaverionnin jälkeen siirryin kuntosalin kautta kotiin ruokkimaan kaloja ja hankkimaan kesälomaluettavaa. Melkein jo palasin romaanikirjoittamisenkin pariin, vaikka verukkeita olla tekemättä sitä löytyi myös melkoisesti.
Keskiviikko, 19.6. 2019
Päivän facebook: Bodies in Seats
Ryhdyimme töissä urheasti tekemään pitkään jumissa olleita päivitysoperaatioita. Katkaisimme samalla koko talon verkkoyhteydet, mutta tämä oli sentään osa suunniteltua testiä, ja toivuimme siitä kuten olimme arvelleetkin. Sittenkin, testi paljasti hieman epämiellyttäviä asioita infrastruktuuristamme. Olin toki näitä jo epäillyt.
Pitkästä aikaa kohtasin myös aivan oikean maltin menetyksen - toisen, en omani (se ei olisi ollut "pitkästä aikaa"). Ymmärrän kyllä kiukutellutta ihmistä, mutta sittenkään en ollut oikea henkilö johon harmistus kohdistaa. Ja koska olen herkkä pieni lumihiutale, asia tietysti vaivasi minua iltaan asti.
Torstai, 20.6. 2019
Päivän juhannuskokemus: Joku veti töissä töpselin seinästä työn alla olleelta robotilta kesken asennukseni. Onneksi olin juuri saanut rasittavimman osan tehtyä ja tallennettua.
Kaisaniemi ei ollut ihan aavekaupunki ja töissäkin saimme asioita tehtyä neljään saakka. Sitten siirryin kotiin. Jotenkin Taina oli päättänyt järjestää meillä juhannushenkiset illanistujaiset, mutta hän ei ollut vielä edes paikalla. Kävin itse hakemassa kaupasta taulujen kehyksiä ja muita omituisia mutta ilmeisesti tarpeellisia asioita sekä koetin vähän siivoilla. Tapailin vähän romaanikäsistäkin - tuskin edes sataa sanaa, mutta sen verran, että palautin mieleeni, mitä seuraavaksi pitäisi tapahtua. Pitkät tauot ovat kyllä tappavia.
Juhannus, 21.-22.6. 2019
Ajankohdan supersankari: Crazy Jane
Tainan palattua ostimme hirmuisen kasan ruokaa ja siivosimme. Juhannuksen varsinainen ohjelma oli kaveriporukan pienen siivun illanistujaiset: lettuja, piirakkaa, salaattia ja juttelua populaarikulttuurista. Sopi minulle kyllä oikein hyvin, paremmin kuin hyttysten syötävänä oleminen jossain erämaassa. Muualla oltiin kiipeilemässä, mutta tällä kertaa siistit sisäpuuhat olivat kyllä parempi ratkaisu.
Juhannuspäivänä pelailtiin vielä kaupunkiin jääneiden kanssa Wiz-War -lautapeliä. En voittanut, koska yritykseeni tehdä salamannopea tilannesidonnainen litto ei tartuttu. Kolmella hengellä peli oli kyllä aivan erinomainen.
Illalla päädyin Tainan ja Lissun kanssa katsomaan kolme ensimmäistä jaksoa Doom Patrolia. Se oli ihan tyrmäävän hyvää settiä, surrealistista nopeatempoista supersankaritarinaa täysin sarjakuvan hengessä. Kun sarja alkoi heti Mister Nobodylla ja pian näyttämölle marssi myös Animal-Vegetable-Mineral Man oltiin sopivasti hulluuden ytimessä.
Sunnunati, 23.6. 2019
Päivän scifi: Isaac Arthurin futurismivideot, alkajaisiksi vaikkapa O'Neillin sylinteri
Oikea pakkaaminen käynnistyi viimein. Hyvällä onnella auto tulee tänä vuonna vähän vähemmän täyteen kuin viime vuonna: näyttää siltä, ettemme tällä kertaa ole suuntaamassa paikkoihin, joissa meillä pitäisi olla kumivene tai märkäpukuja. Tosin kiusaus pakata ne mukaan ihan varmuuden vuoksi on silti olemassa.
Kum pakkaaminen saavutti pisteen, jossa enempää ei voinut enää tehdä ilman lisätietoa kohteistamme, kuittasin univelkoja viimein pois menemällä todella varhain nukkumaan.
Maanantai, 24.6. 2019
Päivän käsittämättömyys: Tsekkiläiset osoitteet. Onko jokin näistä sanoista kadunnimi?
Ihan yksin olin vastuussa koko robttifirman IT:stä. Tämä asiaintila kestää viikon, ja sitten täällä ei ole enää ketään vastuussa mistään moneen viikkoon (paitsi Demoss-parka, joka sijaistaa minua ja kollegoitani). Sentään ensimmäisenä päivänä mitään ei hajonnut.
Samalla kun reittisuunnitelma alkoi muodostua, pakkaaminen nytkähti eteenpäin. Sain omat tavarani lähes valmiiksi, mikä tietenkin tarkooittaa että jäljelläolevat 10% vie 50% ajasta. Sitten vielä on jotenkin tungettava tavarat autoon. Sijoittelin auto-GPS:ään oletettujen kohteiden koordinaatteja, ja katselin Euroopan sääennusteita. Mikään 40 asteen helle ei olisi supertoivottava nyt tai koskaan.
Tiistai, 25.6. 2019
Päivän musiikki: The Rumjacks
Keskittyminen töihin alkoi olla varsin hukassa, mutta onneksi tehtävät olivat mielenkiintoisia. Töiden jälkeen käväisin salilla, sitten jatkui pakkaaminen ja tietotekniikan valmistelu matkalle. Tässä vaiheessa aina tulee mieleen, että aurinkopaneeli olisi voinut olla hyvä ostos, mutta eihän niitä enää mistään saa.
Keskiviikko, 26.6. 2019
Päivän ropeconitus: Sain kutsun kirjailijapaneeliin. Jee!
Olen löytänyt töissä jonkinlaisen ensimmäisen rutiinitason. Tämä tarkoittaa, että suhtaudun vastaan tuleviin ongelmiin ja kriiseihin normaalilla ylimielisyydelläni ja alan tietää, mitkä ovat oikeasti taidoillani ratkaistavissa ja mitkä vaativat edistyneempää osaamista. Melkoinen tovi tähän meni, ja nyt sitten tietysti loma pyyhkii sen kaiken pois mielestäni. Mutta samapa tuo, koeaika on melkein ohi. (Ja kiitoksia vaan Sipilä I:lle kuuden kuukauden koeajasta. Saatana.)
Kotona kokosin SRT-kamoja ja hankin vielä puuttuvia vermeitä. Samalla Taina jynssäsi meriakvaariota asiantuntija-avun kera. Jotenkin illalla syntyi vielä säätiedotusten innottamana vaihtoehtoinen ajatus siitä, minne menisimme ja missä järjestyksessä. Road trippailu on improvisaatiota.
Torstai, 27.6. 2019
Päivän viisastelu: Auto on 95% pakattu mutta 100% täynnä
Työpäivä oli turhauttavaa taistelua tympeiden ja toimimattomien tietoteknisten asioiden kanssa. Sama jatkui kotona, kun koetin saada itselleni työntekokapasiteettia pikkukannettavaani hätätilanteiden varalta.
Autoa pakattiin yöhön saakka. Väsymyksen myötä myös pinna kiristyi. Tällaista tämä aina on, eikä ole mitään keinoa välttää sitä, paitsi ehkä ottaa vapaaksi päivä ennen reissuun lähtemistä. Sellainen ei nyt ollut korteissa.
Perjantai, 28.6. 2019
Päivän elikko: Skumppapullon korkista taiteltu origamikoira
Lomaa edeltävän työpäivän teen suosiolla etänä. Karo viilettää ohitse matkallaan Malmöön, ja poimin häneltä rinkan. Hän on lentämässä edelle mennäkseen kaverin häihin, me yhytämme hänet juuri ennen Tanskaa.
Kun auto on viimein täynnä, kruisaamme Olympiaterminaaliin ja viemme sen laivaan. Pian hyttiimme ilmestyy Tonja, joka on mukanamme alkumatkan. Lautalla emme koeta tehdä mitään erikoista: syömme, juomme skumppaa, puhumme pehmeitä, katsomme kuinka Suomi jää vähitellen taakse.
Lauantai, 29.6. 2019
Päivän teoria: Homeopaattisen näkemyksen mukaan yksi uiva natsi tekee koko järvestä fasistisen
Jossain Etelä-Ruotsin sydämessä liikenne pysähtyy. Ruotsalainen aidattu moottoritie on tukossa edessäpäin niin pitkälle kuin näemme, ja taaksemme tulee lisää autoja. Parin minuutin kuluttua moottorit sammuvat, viiden minuutin kuluttua autojen ovet aukeavat, ja kymmenen minuutin kuluttua ihmiset lähtevät jaloittelemaan. Autojono yltää näkymättömiin molempiin suuntiin. Ilmeisesti jossain edempänä on käynyt onnettomuus, joka on tukkinut kaistan. Karon pöhköt viestit häistä viihdyttävät meitä odottaessamme, että jotain tapahtuu.
Seisokki kestää lähes tunnin ja sotkee ruoka-aikataulumme. Olemme todella nälissämme ehtiessämme ICA-jättimarkettiin Skånessa. Ohitamme Helsingborgin ja Malmön, ja kruisaamme jonnekin pikkukyliin, josta olemme varanneet majoituksen.
Happy Dog Ranch vaikuttaa nimen perusteella paikalta, jonne Lassie lähetettiin kun se tuli liian vanhaksi pelastamaan Timmyä kaivosta. Ulkonäön puolesta paikka on kuitenkin vähän liikaa kauhuleffamainen, aution oloinen maalaistalo jonka koirat eivät ole niinkään onnellisia kuin aneemisia. Ketään ei löydy mistään, ja puhelinsoitolla selviää syykin: olemme mokanneet majoitusvarauksemme päivällä. Tässä vaiheessa kello alkaa lähestyä kymmentä ja useimmat pienet majapaikat ovat jo sulkeneet respansa.
B-suunnitelmaksi löytyy Malmön keskustan hostelli. Huolimatta skeptisyydestäni siellä todella on 24 tuntia auki oleva vastaanotto, ja saamme sieltä huoneen. Yötä vasten laitamme iltaruokaa keittiössä, ja yhtäkkiä paikalle pelmahtaa Tonjan Taija-sisko. Satunnaiskohtaamisista tämä on oudommasta päästä. Taija on pesueineen ollut haahuilemassa pitkin Tanskaa, on nyt matkalla kotiin, ja oman majoituksensa niinikään failattua on päätynyt tähän samaan hostelliin. Höpisemme tyhmiä, syömme halloumia ja salaattia, ja lopulta puolenyön aikaan painumme petiin.
Sunnuntai, 30.6. 2019
Päivän näkemys: Keski-Eurooppa alkaa Skånesta
Tapojeni vastaisesti laitan merkittävän osan aamiaisestamme, ja siitä tulee jopa syöntikelpoista. Selviää, että myös Karo majailee tässä hostellissa häidensä jälkeen. Liitämme hänet seurueeseen ja ängemme hänenkin romppeensa autoon. Karon ja Tonjan yhteisvaikutus ei ainakaan paranna juttujen tasoa.
Muu seurue käy vielä pulahtamassa meressä, mutta minä jään rannalle lukemaan ja kummastelemaan. Pysyn pensaiden varjoissa, koska kalmanvalkea ihoni kärventyy heti jos päästän sen aurinkoon. Taivastelen niitä rannalla olijoita, jotka ovat saman värisiä kuin minä ja silti palvovat Keltaista kasvoa.
Pienen säädön jälkeen lähdemme tien päälle. Tonja on matkalla Tanskaan larppaamaan, ja jätämme hänet Kööpenhaminan lentokentälle. On hämmästyttävää, että oikeasti saimme neljä ihmistä mahtumaan autoon, edes vähäksi aikaa. Sitten nopeasti Tanskan halki Saksaan. Autobahn imaisee meidät sisäänsä, ja Schleiswigissä illallisen ja geokätköilyn jälkeen vaihdamme kuskin Karoon. Sen jälkeen kuluukin vain silmänräpäys ja olemme Haus Ottessa. Siellä muistetaan meidät edellisiltä kerroilta, eikä meiltä katsota edes henkkareita. Huomioiden saksalaisen sääntöinnon tämä on jokseenkin ennenkuulumatonta.