Toukokuu 2019: Kaipuu Turkuun
Vappu, 1.5. 2019
Päivän välinetarve: Avaimenperään sopiva kynä
En yrittänyt kiipeillä tai lähteä piknikille. Ulkona oli kyllä aurinkoista, mutta kylmää, joten kun viimein pääsin ylös penkiltä, kävelin vain Tainan kanssa Malminkartanon mäelle. Kymmenen kilometrin patikointi oli kyllä hauskaa, mutta aijee tätä rapakuntoa.
Koetin tehdä vähän rästiin jääneitä työjuttuja, mutta japanilaiset robotit vastustivat edelleen kosketustani. Niinpä katsoimme sen sijaan Netflixiä. Darkin ykköskausi päättyi epätyydyttävästi, mitään ei ratkaistu, ja pelkään, että sarjan tekijät eivät oikeasti sittenkään tiedä mitä ovat tekemässä. Voisin katsoa lisääkin, mutta luottamus ei ole korkea. Bird Box sen sijaan oli oikein hieno. En tajua nettikitinää tästä.
Torstai, 2.5. 2019
Päivän softa: Xorg, pitkästä aikaa
Vapun lepo oli yllättäen näköjään palauttanut aivot toimintakykyisiksi, joten työasiatkin oikeasti etenivät. Sain ratkaistua yhden pulman ja vietyät toista eteenpäin ja kolmas, jonka olemassaolosta en ollut edes ollut titoinen, alkoi niinikään aueta.
Livahdin töistä melko varhain ja kävin boulderilla. Vieläkin oli raaja kipeä, mutta toisin kuin olisin ikinä uskonut, sain kiivettyä jopa yhden 6A+ -reitin ihan kokonaan ja puhtaasti. Kuka sitä vasenta kättä mihinkään muka tarvitsee?
Perjantai, 3.5. 2019
Päivän paska lempinimi: "Queens"
Ulkona oli ihan helvetin kylmä ja taivaalta putoili lumihiutaleita. Ei tällainen takatalvi toukokuussa nyt käy laatuun. Ensin kahdeksan tuntia paniikinomaista säätöä kaukomailla. vailla aikaa edes lounastauolle. Sitten, kun kaikki minuun liittyvä tuntui toimivan edes välttävästi, lähdin katsomaan Avengers: Endgamea Itiksen IMAX-teatteriin.
Pidin leffasta kyllä, mahdollisesti paljonkin, mutta on mahdoton sanoa, onko se oikeastaan hyvä. Selvästi se oli kriitikonkestävä, ts. fanit katsoisivat tämän vaikka mikä olisi. Tarina oli myös hyvin palkitseva. Kuitenkin, pari todella ärsyttävää pientä detaljia MCU:n leffoista nousi jotenkin tosi prominentisti esiin tästä teoksesta.
Suttuisesta toiminnasta olen itkenyt loputtomasti, ja Endgame oli kyllä pahimmasta päästä tässä asiassa. Voimatasot sentään tuntuivat edes viitteellisesti olevan vähän tavallista järkevämmin kästeltyjä, ainakin sarjakuvia lukeneille. Mutta: Russot eivät tunnu olevan oikeasti kiinnostuneita supersankaritarinoista - he tekevät eeppistä seikkailuspektaakkelia, ja ovat välillä häpeissään hahmojensa supersankaruudesta.
Hahmoilla, joilla on kypärä tai naamio, se ei vaan pysy päässä hetkeäkään. Tiedän kyllä että RDJ tai Tom Holland on kallis stara ja heitä pitää näyttää yleisölle, mutta minua kiinnostaa nähdä ikoninen sankari vauhdissa, ei jotain itkuista tähtinäyttelijää. Sama pätee supersankarinimiin: kun niitä käytetään, ne ovat joko anteeksipyyntöjä tai punchlineja. Hahmot esittäytyvät pelkästään oikeilla nimillään, koko ajan, ja käyttävät toisstaan epämääräisiä lempinimiä ennemmin kuin sankarinimiä. Tiedän kyllä, että Rautamies on mulkku joka haluaa osoittaa kontrollinsa toisista mm. paskoilla "lempinimillä", mutta tämä sama tauti tuntuu levinneen muihinkin.
Nimet ovat tärkeitä. Niitä ei saa kadottaa. Jotenkin tämä pieni detalji vaivasi minua valtavasti, ja mitä enemmän leffaa jälkeenpäin ajattelen, sitä pahemmin se minua vituttaa. Prioriteetit kohdallaan, taas.
Mutta toisaalta! Tämä oli leffa, jonka keskivaiheilla oli historian paras ja supersankarillisin sektio ikinä. Jos koko elokuva olisi ollut yhtä korkeatasoista settiä, olisin ollut aivan taivaissa.
Viikonloppu, 4.-5.5. 2019
Päivän virtuaalilegot: Taisteluristeilijän sisätilojen rakentaminen SketchUpilla
Elokuvan jälkeen ohjelmassa oli lähinnä kotona völläämistä, tv-sarjojen katselua, Malminkartanon mäelle kävelyä ja myöhästyneen vappusään päivittelyä. Lumisadetta en olisi oikeasti odottanut taikka halunnut.
Maanantai, 6.5. 2019
Päivän unix: lspci -nn|grep VGA
Viikonlopun aikana olin nähnyt satunnaisia työchattiviestejä, jotka kertoivat että kaukoidässä ei ollut kaikki kunnossa. Niiden vuoksi en näköjään saanut yöllä kunnolla unta, ja raahauduin töihin aika zombiemoodissa. Sentään muut ihmiset olivat saaneet asiat hoidettua aikataulussa, mutta ärsytti, että korjaukset jotka olin itse tehnyt eivät olleetkaan olleet riittäviä. Näköjään dokumentaatio, jota olin seurannut, oli jostain vuodelta 2013.
Jotenkin pysyin tajuissani koko työpäivän ja siirryin kotiin koomaamaan. Ei liikuntaa, ei produktiivisia puuhia, pelkästään pikselien heittelyä SketchUpissa.
Tiistai, 7.5. 2019
Päivän edistys: Salilla oli mahdollista käyttää laitetta, jossa käsi nousee korkealle
Fysioterapeutti osoitti minulle tavan, jolla saan vasemman käteni ihan ylös ja samalla nivelen pyörimään kuten sen pitäisi. Hämmentävää. Jonkinlainen toivo siitä, että kesällä saattaisi voida tehdä edes jotain alkoi herätä.
Olin ottanut tavoitteeksi opetella yhden käyttämämme skriptausjärjestelmän, mutta se osoittautui päivän eikä viikon hommaksi. Niinpä ryhdyin työstämään varmuuskopiointiuudistusta. Ahkeran päivän jälkeen sain jopa käytyä salilla. Jukra millaista menoa.
Keskiviikko, 8.5. 2019
Päivän hämmennys: Watchmen-sarjan traileri oli kiintoisa, kaikkien odotusten vastaisesti. Pitääkö tässä nyt muka muuttaa mieltä Damon Lindelofista?
Pitkästä aikaa luolaseura piti SRT-treenejä. Rikkinäisestä olkapäästä huolimatta pystyin köysittelemään ja vähän riggaamaan sekä kiipeilemäänkin. Tainallekin SRT tuntui mahdolliselta. Tästä pitänee päätellä, että tulevan kesän road tripin ohjelma on pelkkiä köysiluolia kun muuhun ei välttämättä pysty?
Torstai, 9.5. 2019
Päivän antagonisti: NVIDIA
Töissä kohtasin tilanteen, jossa vasta-asennetun robotin käyttöliittymä ei toiminut lainkaan. Grafiikat ja kosketusnäytöt ovat todella kaukana siitä mitä osaan, mutta koska nekin kuuluvat vastuualueelleni, ei voinut kuin sukeltaa sisään. Muutamassa tunnissa olin onnistunut ratkaisemaan ongelman, ihan itse ja ilman apua. Pidän tätä suurena voittona kun huomioidaan, että vielä pari viikkoa sitten pintaan kohosi kylmä hiki ajatuksesta, että jotain tähän osa-alueeseen liittyvää hajoaisi ja minun pitäisi itse tutkia mikä on vikana.
Viivyin töissä kuuteen, ja sitten menin tien toiselle puolelle Kaislaan luolaseuran jäsentapaamiseen. Sijainti ainakin oli kätevä. Tapaaminen muistutti minua uuden haalarin tarpeesta. Olisipa jossain luolavarustekauppa, niin että haalaria voisi sovittaa ennenkuin sen ostaa.
Viikonloppu, 10.-12.5. 2019
Ajankohdan sitaatti: "Vähän niinkuin boulder choke, mutta pahempi."
Perjantaina taistelin töissä arkisten asioiden kuten aulan näytön ja varmuuskopioiden parissa. Kotona katselin vielä luolaseuran tilinpäätöstä ja pelimuistiinpanoja.
Lauantaina oli luolaseuran kevätkokous. Ensin autolla Vihtiin poimimaan Karo, sitten omituisen erämaan halki Inkooseen, jossa käytiin bunkkeriretkellä. Kolmetoista luolaharrastajaa möyri vanhoissa porkkalalaisissa neuvostobunkkereissa, jotka olivat varsin mainioita retkikohteita, ja liikkumisvaatimuksiltaan hyvin luolaisia. Sitten siirryttiin Heljän ja Paulin luo kokoustamaan ja syömään. Kokous meni ohi tavalliseen tapaan, ja sen jälkeen katsottiin pöhköjä luolavideoita sekä valokuvia.
Paikalla oli kaksi nuorta koiraa, jotka käyttäytyivät vähän vauhkosti. Niiden seuraaminen oli henkisesti raskasta: ehkä antropomorfisoin, mutta olin lukevinani että toinen tahtoi koko ajan paritella toisen kanssa, ja tätä toista ei oikeastaan olisi kiinnostanut; ensimmäinen ei kuitenkaan tajunnut että ei tarkoittaa ei. Kun vielä allergianikin alkoivat muistuttaa olemassaolostaan ja iholla alkoi hirveä kutina, totesin että oli aika lähteä kotiin.
Sunnutai oli pääasiassa väsynyttä völläystä, hieman kesän retkien suunnittelua sekä pelinkirjoittelua. HBO:n Tshernobyl-dramatisaation eka osa oli hieno, mutta erityisen hyvä mieli siitä ei tullut.
Maanantai, 13.5. 2019
Päivän virittely: Uusi Mastodon-tili
Töissä oli hämmentävää ja sekavaa, ja palaverit rikkoivat päivää. Kotona alkoi kesälomamatkan juoniminen. Samalla katselin peliaikataulujani ja totesin, että viikonlopun peliä pitäisi ehkä vähän valmistellakin. Romaanikäsis on maannut vailla rakkautta kohta kuukauden, enkä tänäänkään siihen tarttunut.
Tiistai, 14.5. 2019
Päivän hyytävyys: Tshernobylin toka jakso
Tein aivokirurgiaa robotille, ja samalla huomasin vähän alkaneeni ymmärtää, mistä softakehittäjämme oikein puhuvat. Eihän tämä aivan toivottomalta vaikuta. Tosin varmuuskopiomme kieltäytyivät edelleen yhteistyöstä. mikä teki eräästä projektista melko vaikeaa.
Ongelmajätekeräys oli saapunut Pohjois-Haagaan. Viimein sain roudattua sinne jotain tietotekniikkaromua, josta vanhin oli varmaaan 20 vuoden takaa. Nyt kaapit eivät enää ole vaarassa romahtaa. Ärsyttävää kyllä, olen huomannut pohtivani uusia laitehankintoja - mutta ne kyllä järjestän itselleni käytettynä, en uutena.
Keskiviikko, 15.5. 2019
Päivän järjestelmä: VMware ESXi
Yksinkertaisena pitämäni homma ei vaan suostunut etenemään, joten hylkäsin sen ja siirryin seuraavaan. Kyllähän näitä tekemättömiä töitä riittää, pitäisi vaan priorisoida niitä paremmin. Toisaalta samalla kun isot asiat etenevät hitaasti, robottivalmistajan rutiinit kulkevat ja niin kauan kuin niihin ei tule hämminkiä, kaiken voinee sanoa olevan suht kunnossa.
Myllypurossa oli taas SRT-treeniä, mutta se ei oikein kulkenut. Sain tehdä väliankkurin neljä kertaa ennenkuin siitä tuli kelvollinen, ja kiipeillessä oli selvää että vasen käsi ei vielä ollut aivan käyttökunnossa. Mutta jotain sentään pääsin ylös.
Torstai, 16.5. 2019
Päivän ei-suositus: The Leftovers
Isot asiat olivat hitaita ja turhauttavia, joten päätin sen sijaan tarttua pieneen, roikkuneeseen automatisointijuttuun ja hoitaa sen. Se oli mutkikkaampi kuin olin kuvitellut, mutta sain silti asiat suunnilleen valmiiksi.
Työhuoneessa oli kuuma, ulkona oli lämmin. Pyöräilin kotiin ja sain jopa käytyä salilla. Sitten tein populaarikulttuurillisen virheen, ja annnoin Damon Lindelofin kirjoittamalle tv-sarjalle tilaisuuden kun sitä oli niin kehuttu. Ei olisi pitänyt. Kahden jakson jälkeen kaikki oli taas uskoa ja selittämättömyyksiä ja ärsyttävyyttä, eikä minua kiinnostanut yhtään kun hahmot painiskelivat yliluonnollisten ongelmien kanssa. Kiitos kirjoittajan henkilöllisyyden tiedän tarkalleen mihin tämä on menossa (ei mihinkään) ja voin jättää kooko roskan sellaisille, jotka ulvovat ja repivät ihokkaansa kun uskonongelmat pitävät heitä valveilla öisin.
Viikonloppu, 17.-19.5. 2019
Ajankohdan trope: Will they or won't they?
Perjantaina tein etäpäivän pääasiassa Kaivokselan Toyota Centerin yläaulasta käsin. Auto sai vuoshuollon, minä ratkoin täyttyvien levyen ongelmaa ja automatisoin puhdistusta.
Ulkona oli kevät, elle jopa kesä, joten tietenkin sain kesäflunssan. Finrexiniä väärinkäyttämällä onnistuin kuitenkn pakottamaan itseni pelauttamaan Devil and the Deep Black Skyn jouluspesiaalin. Pelaajia oli kokonaista kuusi ja oikean juonen asemasta keskityimme sosiaalihömppään. Lopputulos oli aika hurmaava, mutta pelin jälkeen tajusin, että oloni oli aivan surkea.
Kevätflunssa, 20.-22.5. 2019
Ajankohdan scifihärveli: O'Neilln sylinteri
Flunssa kävi päälle rajusti. Kolme päivää makasin vuoteen pohjalla. Yritin samalla kirjoittaa, piirtää ja tehdä 3D-malleja, mutta tulokset olivat vähän halluisia. Työnteko olisi ollut aivan toivotonta.
Torstai, 23.5. 2019
Päivän mieleenpalautus: Mikä hemmetin Puppet 6?
Kun aivot taas melkein toimivat, raahauduin toimistolle ja koetin palauttaa mieleeni, mitä oikein olin ollut tekemässä ennenkuin tauti kaatoi. Olo oli vieläkin hirmuisen hutera, mutta sentään kuumeeton.
Päivä kuilui pääasiassa second-hand -verkko-ongelmien parissa. Kun kello saavutti neljän, etenin rautatieasemalle ja otin junan Turkuun. Samalla palasin romaanikäsikirjoituksen pariin. Viikonlopun kunnianhimoinen tavoite oli 10000 sanaa, ja ensimmäiset tuhat sain kokoon junamatkan aikana. Mutta sitä ruosteen määrää joka tätä tarinaa ympäröi.
Turussa näin pikaisesti ihmisiä Cosmicissa. Sitten Karo tuli pelastamaan minut kotiinsa. Pääsimme nukkumaan vasta typerän myöhään, huomenna olisi kuitenkin vielä työpäivä.
Perjantai, 24.5. 2019
Päivän miljöö: Nummen puutalolähiö. Jos Näkymätön piiri 3 joskus kirjoitetaan, sijoitan sen tänne.
Etäpäivä Turusta käsin oli ärsyttävien verkko-ongelmien etäselvittelyä. Eivät nämä olisi yhtään paremmin ratkenneet toimistollakaan, ja jatkuva taisteluni Puppet 6:n kanssa oli luultavasti jopa helpompaa Karon kodin rauhassa.
Neljältä suljin työohjelmat ja avasin Scrivenerin. Kirjoittaminen oli vähän tervanjuonttia, ja sain dokumenttiin vain muutaman sata sanaa. Aikeena oli alunperin käydä Karon kanssa Ruissalossa, mutta tämä suunnitelma hylättiin sateen vuoksi. Olen sokeria, ja sitä paitsi flunssan jälkeen ei varmaan kannattaisi kastua eikä rehkiä. Niinpä illan toiminnaksi vaihtui huomattavasti vähemmän kunnianhimoinen Game of Thronesin katselu. Battle of Winterfell ei ollut kauhean hyvä, vaikka painostavaa tunnelmaa arvostinkin.
Viikonloppu, 25.-26.5. 2019
Ajankohdan meininki: Vihdoin kirjassani alkaa tapahtua
Kymmenen tuhannen sanan kirjoitustavoite jäi alle puoleen, mutta 4000-jotain sanaa kuitenkin viikonloppu Turussa tuotti. Oheisdistraktioina oli mm. piipahdus Cosmicissa Pyyhepäivän runonluennassa sekä pesukoneenroudauskeikka. Vielä lisääkin häiriöitä olisi ollut tarjolla vaikka miten paljon, mutta munkkimaisesti kieltäydyin niistä ja piileskelin Nummessa kirjoittamassa.Helsinkiin palattuani kävin Tainan kanssa kuuntelemassa Velman tarinoita tohtoripromootiosta. Kertakaikkiaan himmeän kuuloinen neljän päivän kaupunkipeli se oli ilmeisesti ollut, tiukalla pukukoodilla ja teräsmiekoilla. Aivan helvetisti puheitakin oli pidetty ja alkoholia kulutettu. Ennen nukkumaanmenoa vilkaisin vielä eurovaalimeinikiä, ja huokaisin helpotuksesta siitä, että ainakaan tällä kierroksella natsit eivät täyttä tyrmäysvoittoa saaneet.
Maanantai, 27.5. 2019
Päivän unix: disown -h %1
Ahkerasti töihin kokemaan kommunikaatio-ongelmia ihmisten kanssa. Jotkut eivät osanneet englantia, tietotekniikkaa tai edes puhelimessa puhumista, toinen taho kunnostautui osaamalla lukea saamastaan sähköpostista vain ensimmäisen rivin. Etenkin jälkimmäisessä tapauksessa ihmettelen selviytymistä aikuiseksi asti.
Kotona koetin kirjoittaa, mutta kun se ei oikein rullannut, päädyin katsomaan Incredible Hulkin. Ei se mikään mestariteos ole, mutta hitaampi tahti salli esim. musiikin olla esillä aivan eri tavoin kuin myöhemmissä Marvel-leffoissa, ja Hulkin musiikki on hyvää ja dramaattista. Loppua kohti leffa myös muuttuu piirretyn näköiseksi, mikä varmaan haittaa joitakin, muttei minua. Pidän ajattelusta "viis siitä mikä on mahdollista, tehdään tämä kuitenkin".
Tiistai, 28.5. 2019
Päivän karttalähde: Dyson's Dodecahedron, kuten monesti ennenkin.
Viimeinen kerta fysioterapiaa, juuri ennen fysioterapeuttini jäämistä eläkkeelle. Kuulemma olkapää oli edennyt mukavasti, ja kieltämättä se liikkuu nykyäämn paremmin kuin aiemmin. Voisin alkaa kiipeillä reittejä, joita käteni kestää. Valitettavasti roikkuminen tuntui vielä vähän kivuliaalta, mutta ehkä tämä tästä.
Muutenkin olo oli tavallista ehjempi. Töiden jälkeen fillaroin kotiin ja kävin salilla. Sieltä päästyäni katselin viikonlopun pelin tarpeita. Pitäisi piirtää muutama kuva ja ehkä suunnitella vähän lisää. Sen sijaan painin töistä ostamani uuden omppukoneen kanssa ja koetin saada sen päivitettyä. Se oli typerän hankalaa.
Keskiviikko, 29.5. 2019
Päivän idiot savant: Lasken nopeammin päässäni kuin toimitusjohtaja laskimen kanssa
Lyhyen ja melko tehottoman työpäivän jälkeen bussikyyti roudasi koko robottipuljun Vantaalle, jossa käynnistyi kevätjuhla. Alkuosa ohjelmaa oli pakohuone-henkistä ongelmanratkontaa, sitten hetki tukalaa sosiaalisuutta, ja sen jälkeen ruokaa ja musiikkia. Valitettavasti jouduin lähtemään samalla kun musiikkia rakennettiin, enkä päässyt / joutunut raakkumaan inhouse-bändiin.
Keskustassa tapasimme Tiemusta ja Jannikaa ja puhuimme byrokraattisia. Kotona tajusin, että huominen olisi vapaata. Jukra. Mitähän näistä kahdestakymmenestä projektista edistäisi.
Torstai, 30.5. 2019
Päivän lähitulevaisuuskatsaus: Seuraavan 10 päivän aikana on ainakin neljä roolipeliä joista kolmea pelautan
Helatorstai sattui olemaan myös Tainan syntymäpäivä, joten päädyin aamupäivästä ensin synttäriaamiaiselle Vuosaareen ja sen jälkeen kävelemään espoolaiselle suolle. En edes tiennyt, että Espoossa on luvallista olla suo. Luontohavaintoja: lampi, kukka, sisilisko, kyykäärme.
Velma oli tehnyt kakkua, jota mutustimme. Koetin myös kirjoittaa pelijuttuja, mutta luonnossa kävely oli näköjään vienyt kaikki voimat. Ja sen pitäisi muka olla terveellistä?